perjantai 9. elokuuta 2019

Maailma on nyt niin hiljainen.

Maailman paras Nemo
06.08.2006 - 09.08.2019






















Ei ihmekään jos tänään ukkostaa. Siellä jossain kun nyt Nemo ja Waara juoksee rallia, kyllä siinä tassut lyö kipinää ja haukku raikaa.
Kun mieli olisi vielä mennyt mutta kroppa ei enää jaksanut.
Kiitos Nemo kaikesta. Kiitos kun olit.

Mä löysin paikan kultaisen,
sinne tietä ei oo
Voin viedä sinne vain sellaisen,
jonka puolesta oon valmis kuolemaan
Sulje silmät, rakkaani
Sä oot jo nähnyt kaiken tän
Sulje silmät, sulje vaan
Lennetään taivaan kannelle
Me kumpikin se jo tiedettiin
Et on tullut aika luovuttaa
Käy kallion laelle lepäämään
Anna tuulen tulla meidät
Syliinsä vielä nostamaan
Sulje silmät, rakkaani
Sä oot jo nähnyt kaiken tän
Sulje silmät, sulje vaan
Lennetään taivaan kannelle


Vesterinen- Intiaanit

torstai 19. huhtikuuta 2018

Ole onnellinen

Ole onnellinen kisaamisesta, koskaan ei tiedä, mikä rata jää viimeiseksi.
Ole onnellinen treenaamisesta, koskaan ei tiedä, mikä treeni jää viimeiseksi.
Ole onnellinen tästä hetkestä, koskaan ei tiedä, mikä hetki jää viimeiseksi.

Waara ❤️
Pitkä 9kk kestänyt hauisjänteen kuntoutus, jonka jälkeen päästiin kisaamaan kaksi rataa tasan 3 vuotta sitten. Muistan vieläkin todella vahvasti sen tunteen, mikä oli etenkin ensimmäisen radan jälkeen. Ilo ja onnenkyyneleet siitä, että oltiin oikeasti juuri tultu radalta maaliin, Waara oli terve ja repi tohkeissaan leluaan. Toiselta radalta juostiin hieno nolla, mutta tuloksella ei ollut merkitystä, koska paljon suurempaa oli se, että Waara oli siinä, terveenä ja intoa täynnä. 2 viikkoa myöhemmin lasinsirpale päätti Waaran agiuran. Ja sitten tuli viime kesä, joka jäi viimeiseksi.



maanantai 25. joulukuuta 2017

torstai 17. elokuuta 2017

Waaran avaustulokset

Waaran avaustulokset tulivat eilen.
Waara kävi siis torstaiaamuna 6.7. siemennesteen tutkimuksessa, kun molemmat Waaran astumat nartut on jääneet tyhjiksi. Siemenneste oli pelkkää eturauhasnestettä, joten eläinlääkäri ehdotti, josko tutkittaisiin eturauhanen. Sen tulehdus kun voi aiheuttaa ongelmia siemennesteen laadulle. Suostuin, totta kai, kun lääkärissä valmiiksi oltiin. Jokin vain meni eturauhastutkimuksessa pahasti pieleen. Waara huusi tutkimuksen aikana kivusta, ja nostettuani Waaran alas tutkimuspöydältä, muuttui Waara samantien todella kivuliaaksi ja kävi makaamaan vastaanoton lattialle. Lääkärin mukaan tuo oli ihan normaalia, tulehtunut eturauhanen ärtyi tunnustelusta ja kipuili. Itsellä jo tuossa vaiheessa alkoi läikehtimään mielessä, että kaikki ei ole ok, jotain vakavaa tapahtui tutkimuksen yhteydessä. Sain eturauhasen tarkempaa tutkimusta varten ajan toiselta klinikalta tuntia myöhemmin, siellä kun on paremmat laitteet, hoitajia jne. Sielläkin todettiin, että eturauhanen se vaan on, antibioottia ja särkylääkettä. Otin Waaran työpäiväksi mukaan autoon, kun kävin työreissussa. Kolmen aikana otin Waaran autosta, eikä Waara olisi halunnut liikkua ollenkaan. Olemus oli kivulias, ja Waara yritti koko ajan ulostaa, mutta mitään ei meinanut tulla ulos. Lopulta Waara sai kakittua pienen kasan ruskean vihreää kakkaa. Waaran olemus ja selkeä kivuliaisuus sai mulla hälytyskellot soimaan ja kovaa, kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Soitin klinikalle, ja saatiin parin tunnin päähän uusi aika. Waaran kunto meni koko ajan huonompaan suuntaan, ja klinikalla Waara ei olisi halunnut liikkua, sai kipukouristuksia ja kulki selkä köyryssä häntä takajalkojen välissä. Olin parilta kaverilta saanut vinkkiä, että peräsuoli on saattanut vaurioitua. Yritin tätä pariin kertaan tarjota eläinlääkärille syyksi, ja pyysin tutkimaan peräsuolen, mutta hänen mielestään sille ei ollut tarvetta. Hyvin nopean käynnin aikana oireiden edelleen vaan sanottiin johtuvan eturauhasesta, vaikka itse oli eri mieltä. Voimakkaampia kipulääkkeitä, ja todella kipeä Waara lähetettiin kotiin. "Kyllä se on jo aamulla parempi."
Ilta ja yö meni Waaran kanssa valvoessa. Waara makasi kyljellään päätä pystyssä pitäen, olemus oli apaattinen. Heti aamun valjetessa soitin taas lääkäriin, sillä Waara ei halunnut noista ylös, oli todella kipeä ja sekä suusta että peräaukosta valui samanlaista, todella pahanhajuista nestettä. Klinikalla Waaran hoitoa arvottiin, jouduin yksin jo käytännössä reagoimattoman Waaran kanssa odottelemaan pitkiä aikoja hoitohuoneessa, ennen kuin lääkäri kävi siinä pikaisesti jotain tekemässä. Yritin taas useamman kerran ehdottaa, että tutki peräsuoli, mutta ei, sitä ei tutkittu. Parin tunnin arpomisen jälkeen lääkäri toteaa, että koira on niin huonossa kunnossa, että ajakaa Tammistoon. Tammistossa lääkärin ei tarvinnut kuin vilkaista teho-osastolle vietyä Waaraa, kun hän tuli sanomaan ne kauheimmat sanat: mitään ei ole tehtävissä. Ja oli ihme, että Waara selvisi matkasta hengissä. Täysi shokkitila päällä, verenmyrkytys, sisäelimet pettää, ei kestä mitään hoitoa. Ainoa vaihtoehtona lopetus. Sanoin lääkärille, että miten voi olla mahdollista, että eturauhastutkimuksessa peräsuoleen tulee reikä, eikä yksikään lääkäri suostu asiaa tutkimaan vaikka pyysin. Hän kävi Waaran tutkimassa ja tuli samantien sanomaan, että suolessa on iso reikä.
Vein Waaran Tammistosta Eviralle odottamaan avausta. Yksi elämäni vaikeimpia hetkiä oli nostaa Waara autosta ja jättää Eviran kylmiöön. Hetki, jota en toivo kenellekään.

Eilen ne avaustulokset tosiaan tulivat. Waaralla oli peräsuolessa divertikkeli,joka oli haurastuttanut suolen seinämää, ja todennäköisesti sen takia suoli ei kestänyt eturauhastutkimusta, vaan repesi divertikkelin kohdalta.
Itsesyytökset on aivan valtavia. Miksi vein Waaran täysin turhaan siemennestetutkimukseen. Ilman sitä Waara olisi saattanut elää vielä vuosia, eikä divertikkeli olisi koskaan välttämättä revennyt. Miksi en heti torstaina lähtenyt Tammistoon, kun tuli niin vahva tunne, että oireet ei johdu eturauhasesta.  Miksi en perjantaiaamuna lähtenyt Tammistoon, miksi. Miksi Waaran piti kärsiä 2 viimeistä päiväänsä aivan kammottavista kivuista. Voi Waara, anteeksi, anteeksi niin kauhean paljon, vaikka se ei enää mitään autakaan. Olen niin pahoillani, maailman ystävällisin kelpie, joka ei koskaan uskonut, että kukaan tahtoo mitään pahaa, olisi ansainnut niin erilaisen lopun.
 Mä olen niin rikki.




lauantai 8. heinäkuuta 2017

RIP Waara

















Alussa jo, tän lopun mä tiesin
Mut suruista viis, sut omaksi vaadin
Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä
Käymässä vain on tuollaiset täällä
Nyt aika on mennä 

(Lauri Tähkä - Sinä olet minun)


Waara 31.07.2009-07.07.2017
Niin aikaisin, ja niin käsittämättömästä syystä.
Maailman iloisin ja onnellisin kelpie, joka ei koskaan voinut kuvitella, että kukaan haluaisi hälle pahaa.
Waara, mene vaan!




sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jos edes puolen vuoden välein....

Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen päivityksen jälkeen.
Tuuri on noussut agissa kolmosiin ja ehtinyt juosta sieltö jo 4 nollaa. Nollaprosentti saatiin sen verran hyväksi, että mahduttiin oman seuran SM-joukkueeseen!
Tokossa on Tuurin kanssa käyty 2 voitrajan koetta, ensimmäisestä 233p ja 2-tulos ohjatun mentyä nollille, mutta eilen 259,5p ja ykköstulos nollatusta metallinoudosta huolimatta! Eilinen koe videolla, ensimmäinen osa https://youtu.be/ewFRW37rSN0 ja toinen osa https://youtu.be/WvcZDDiqxpU.
Tuuri kävi myös suorittamassa luonnetestin pistein 172 ja laukausvarma. Video testistä https://youtu.be/0AJu-EGQMGg

Waara kävi Lahden KV-näyttelyssä hakemassa viimeisen CACIBin C. I. E-titteliä varten. Ehdittiim jo hetki juhlia, ennenkuin tarkistin asian, ja oltiinkin YHTÄ päivää liian aikaisessa! Onneksi Imatran näyttelyssä pari viikkoa myöhemmin saatiin tilanne korjattua, ja nyt Waara on FCI:n vahvistusta vaille C. I. E. Waara on käynyt parissa EVL-kokeessakin, mutta heikolla menestyksellä. Kisoissa vire nousee liian korkealle, tarkkuus kärsii ja virheitö ropisee.

Nemo ja Waara kävi molemmat Mikkelissä rallytokoilemassa. Molemmille hienot hyväksytyt tulokset, ja Nemo oli taas palkinnoillakin! Molemmilta puuttuu enöä yhdet hyväksytyt AVO-tulokset RTK2-titteliin.


tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuorenmaan Markon tokokoulutus

Päästiin Tuurin kanssa mukana Vuorenmaan Markon tokokokulutukseen Etelä-Karjalan koiraurheiluhallille viime lauantaina peruutuspaikalle.
Olin itse paikalla koko koulutuksen ajan 13-20.30, välissä kipaisin vaan hakemaan koirat kotoa. Tuurin vuoro oli viimeisenä, mutta muita seuraamalla tuli taas tehtyä pitkät muistiinpanot eri liiikkeiden treenivinkeistä!
Tuurin kanssa aluksi pohdittiin vähän aikaa mitäs muutakaan kuin seuruuta. Markolta tuli tähän hyvältä tuntuva ajatus: nenäkosketus käteen, joka on reiden sivussa kiinni. Saadaan ryhti ylös, paikka kohdalleen ja myöhemmin nenäkosketuksesta muistuttamalla on helppo korjata, jos lähtee edistämään tai korppikotkaamaan. Tätä lähdettiin Tuurin kanssa työstämään, ja tosi hyvin on jo ostanut idean!
Seuraavaksi katsottiin ohjattua. Tätä on aiemmin tehty vain pari kertaa, joten käytännössä Tuuri ei osaa liikettä vielä ollenkaan. Markon ajatuksena on laittaa se keskikapula heti mukaan, jotta koira tottuu sen olemassaoloon sekä ignooraamaan sen. Tuurille näytettiin haettava kapula, lähetettiin hakemaan ja vapautus, kun oli nostanut ja lähti tulemaan kohti. Näitä tehtiin monta kertaa putkeen samalta puolelta, ideana iskostaa koiralle ajatus, että se kapula on AINA varmasti siellä. Myöhemmin voi vaikeuttaa, joku esim seisoo kapulan edessä, ja koiran silti haettava kapula piilostaan.
Tuuri myös haksahti pari kertaa nostamaan keskikapulan, josta höpöhöpöt ja uusi lähetys. Ei pidä pelätä virheitä, koira oppii niistäkin!
Sitten tunnaria. Tehtiin pari, Tuuri toimi täydellisen hyvin, nenä kävi ja oma nousi. Jatkossa vaan annettava tuoda kapula lähemmäs, ennen kuin kehun. Sivulle palautuksia kun ei vielä oteta ennen kuin saadaan perusasennot paremmiksi. Tunnariinkin ajatusta lähteä haastamaan koiraa vaikeuttamalla, tähän saatiin parikin eri vinkkiä. Lisäksi Marko sanoi, että tunnari hajoaa AINA jossain vaiheessa. Silloin ei pidä repiä tukkaa päästä vaan pohdittava, mistä virhe/hajoaminen johtuu. (Ja tästä ajatuksesta oli kyllä seuraavan päivän treeneissä apua, kun Tuurilla ei ollut hajuakaan, mikä tunnari on. Jäij pohtimaan asiaa, ja tajusin, että Tuuri teki ekaa kertaa täysin vierailla kapuloilla. Ihmekös tuo, jos ei oikein onnistunut!)
Sitten tehtiin kaukoja. Näihinkin hyvää ajatusta palkan sijainnista sekä koiran auttamisesta siirtämään etujalkoja taaksepäin M-S ja I-S vaihdoissa. Tuuri kun venyttää turhan voimakkaasti itseään eteenpäin, niin autetaan kertomalla etujalkojen siirrosta taaksepäin. Samoten välillä appari/ hernepussit auttamaan takajalkoja pysymään paikoillaan.
Lopuksi vielä pikaiset juoksentelut ruutuun. Siinä muistettava välillä juoksuttaa lelulle, ettei mene banaanina ruutuun.
Oli kyllä hirmu hyvät treenit, ja tokomotivaatio senkun kasvaa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Uusi vuosi käyntiin

Uusi vuosi aloitettiin tehoklaasti,  kun heti uudenvuodenpäivänä oli tiedossa 5 tuntia tokoilua Kymen nuorten koirien tokoringin merkeissä.  Susan Miiro toimi kouluttajana,  ja saatiin hyviä neuvoja Tuurin seuruun ja perusasentoon tulojen parantamiseen! Viikolla käytiin myös Katin tokotreeneissä,  uutena asiana aloitettiin ohjatun noudon treenaaminen.
Torstaina suunnattiim Jyväskylään Hannan luo.  Perjantaina hilpeässä pakkassäässä (-22) oli vuorossa rallykoe sekä Nemolle että Waaralle,  molemmat ensimmäistä kertaa AVOimessa. Nemo pääsi heti ensimmäisenä kehään. Hyvin oli Nemo tällä kertaa mukana,  jopa ällö 360 vasemmalle onnistui suht hyvin.  Lopputuloksena täydet 100 pistettä ja luokan voitto! Muutama koira välissä,  ja Waara kehään. Hyvin toimi Waarakin,  tosin rallyssä ei koskaan tiedä,  tuliko mokattua matkalla jotain...  Pisteitä 89, heti ensimmäisellä kyltillä (liikkeestä maahan)  Waara oli tuomarin mukaan aavistuksenomaisesti noussut istumisem kautta,  joten - 10, vaikka tuomari itsekin sanoi, että mitenkään selvä virhe ei ollut.  Kyltillä 10 - 1 kontrollista,  ei käsitystä syystä. Molemmille siis hienot hyväksytyt tulokset! Itsellä vaan edelleen on sellainen tykkään/en tykkää rallyä kohtaan,  mutta ehkäpä sitä tulee jatkossakin humputeltua ainakin RTK2 asti.

Lauantaina sitten Haukkuvaaran,  jossa Kelmin ja Nallikallion agitokopäivä. Tuuri pääsi tokoon, jossa kouluttajana Katja Kiviaho.  Saatiin todella hyvät vinkit seuruun asennon parantamiseen ja perusasentojen nopeuttamiseen! Tärkein pointti oli se,  että koirallakin on vastuu hoitaa oma hommansa kunnolla.  Ihme juttu,  että aksassa tämä on itsestään selvää,  mutta tokossa välillä unohtuu... Pitkät muistiinpanot tuli kirjoitettua niin Tuurin vinkeistä kuin muillekin nnnetuista neuvoista!

Parasta reissussa oli kuitenkin tavata Hannaa ja koiruuksia pitkästä aikaa!





perjantai 23. joulukuuta 2016

Huippuvuosi!

Vuosi 2016 oli kyllä kokonaisuudessaan aivan mahtava!

Tokon SM-kisojen ALO-luokan pronssi oli vasta alkusoittoa loppuvuoden arvokisamenestykselle.
Seuraavaksi nappasin sekä Ompun että Tuurin kanssa joukkuekultaa agililityn piirinmestaruuskisoissa, kiitokset myös loistaville joukkuekavereille! 
Tokon piirinmestaruuksissa Tuurille AVOssa kolmas sija ykköstuloksella, joukkuelle hopeaa!
Agilityn seuranmestaruuksissa Tuurille maxien seuranmestaruus, Omppu medeissä neljäntenä.

Tuuri nousi syyskuussa agissa kakkosiin, ja piirinmestistokossa ansaitulla AVO1-tuloksella on nyt oikeutettu kisaamaan VOI-luokassa. 
Omppu sai lokakuun omissa kisoissa viimesen SERT-A:n vuosi ja 1kk ensimmäisestä sertistä, ja on nyt siis FI AVA Amorosan Olivia. 
Waaran kanssa herätellään tokohommia, kesän aikana 5 EVL-koetta, 2 x EVL3 ja muut alle tulosrajan. Apinalla on kivaa kehässä, mutta aikanaan huonosti tehdyt pohjat kyllä näkyy virheinä siellä täällä, mutta kyllä se TVA edelleen tavoitteena on. Lisäksi Waara juoksenteli näytelmissä. Elokuussa Norjassa kelpieiden& australiankarjakoirien erkkarissa VAL ERI1 SA PU1 ROP BIS1, seuraavan päivänä KV-näyttelyssä VAL ERI1 SA ROP, ryhmässä ei menestystä  Virosta marraskuussa tuliaisina 2x CACIB ja SERT ja EE MVA-titteli. Yhtä CACIBia enää uupuu... Voittajassa lauantaina VAL ERI1 SA PU2 vara-CACIB. läheltä liippasi kovassa seurassa. Sunnuntaina VAL ERI2 SA.
Nemppanen kävi elokuussa Juulin matkassa Kuopion näytelmissä, kun sopivasti tuli 10v täyteen juuri näyttelyviikonloppuna. Tuloksena se kaivattu viimeinen SERT, ja Nemon todennäköisesti ainoa valiotitteli FI MVA! Kaikki sertit veteraanikehistä!

Terveyspuolella viimein seesteinen vuosi. Kenelläkään ei mitään ihmeitä. Parin akuutin vuoden jälkeen kyllä hermot lepää, kun vaivat ja tapaturmat on toivottavasti nyt jääneet taa! Waaran leikattu etujalka (lasinsirpale katkoi jänteet vappuna 2015) voi erinomaisesti. Varpaat jäi lattamaisiksi, mutta liikkeet on puhtaat. Lisäksi käytiin viime tiistaina ottamassa Waarasta viralliset selkäkuvat, samalla pari kuvaa tuosta leikatusta jalasta. Sekä leikattu jalka, selkä & lonkat kaikki priimaa! Selässä ei minkäänlaista kulumaa, kalkkeumaa tai luupiikin alkua. Eläinlääkärinkin mukaan harvoin näkee tämän ikäistä (7,5v) aktiivista harrastuskoiraa, jolla on näin priima luusto edelleen. Selkä tuli takaisin odotetusti LTV0 SP0 VA0. Torstaina Waara ja Tuuri pääsivät molemmat fyssaroitavaksi Patricialle. Ei mitään ihmeellistä kummassakaan, vähän kireyttä siellä täällä, mutta jumit saatiin hyvin auki.

Nyt ollaan ansaitulla treenitauolla kaikista lajeista, nautitaan lenkeistä, vapaa-ajasta, herkuista ja joulun tunnelmasta! 

Hyvää joulua!











torstai 28. heinäkuuta 2016

ALO SM-3!!!!

Huhhuh! En todellakaan etukäteen uskonut, että tehtäisiin Tuurin kanssa tokon SM-kisoissa äärimmäisen hieno suoritus, 194,2p, ALO1, KP ja TK1 ja kolmas sija yli 60 koirakon joukossa!
Tuuri teki niin hyvin, keskittyi, palkkautui loistavasti liikkeitten välissä ja oli koko ajan kehässä minun kanssa. Ei mitään ylimääräistä häsläystä, vaan tarkkaa työtä ja hieno lopputulos! Kiitos treenikaverit, kiitos Katin mainioiden treenien ja pohdintojen sekä kiitos Huotarin Oilille, kun laittoi ohjaajan ruotuun! Ja ennen kaikkea kiitos Tönde Pönde Tötterström Tuuri!


torstai 9. kesäkuuta 2016

ALOittelijan Tuuria

Imatran tokokokeen jälkeen noiduin vähän aikaa, ja sitten uutta koeilmoa kehiin.
Viime sunnuntaina käytiin Kouvolassa, tuomarina Riitta Räsänen.
Parin viikon tehotreeni häiriön sietämiseen tuotti tulosta, kehässä oli ihan eri koira! Seuruussa piti potkia koiraa edestä pois, kun on niiiiin tiivis (ja edistää...), tuomarikin sakotti tiiviydestä ja koiran potkimisesta reilusti, numeroksi 6,5. Mutta parempi näin päin kuin alkukevään laamaseuraaja! Liikeestä maahanmenossa onnistuin samassa kuin mitä treeneissäkin: Tuuri syöksyy salamana maahan, ja itse talloin Tuurin etujalan päälle. Nollillehan se meni, ja kyllä ketutti oma typeryys kehän jälkeen. Luoksetulo hyvä, samoten kaikki muutkin loput liikkeet. Ainoastaan kapulan pidossa kupla hetkeksi puhkesi, kun Tuuri jäi jumittamaan liikkuriin = tuplakäsky pitämiseen. Paikkamakuu oli poikkeuksellisesti viimeisenä. Siinä (turha) tuplakäsky sivulle tuloon, Tuuri nousi juuri kun annoin lisäkäskyn. Lopputulemana kuitenkin ykköstulos, tiukalla 160,5 pisteellä. Olin kyllä aivan varma hyvästä kakkostuloksesta, mutta joskus nähtävästi on Tuurin lisäksi tuuria matkassa!

Eilen sitten oman seuran koe. Waara kävi kokeilemassa EVL:n, ja no, onhan siellä vielä "hieman työstettävää", ainakaan innon puuttesta ei voi koiraa syyttää! Paikallaolot ok, luoksarin juoksi törkeästi läpi. Kiertohyppynoudossa osasi kiertää, aaltoja! Maahanmenon sijaan seisoi, ja paluumatkalla unohtui se hyppy... Kaukoissa oli jo jätössä loikannut reilusti eteenpäin. Pientä etenemistä vaihdoissa, ja johonkin vaihtoon tuplakäsky, kun itse häröilin ts en lukenut kyltistä, mikä vaihto pitikään tehdä... Ohjattu oli priima! Toinen setti alkoi tunnarilla, Waara lähti VIUH! ääneen saattamana matkaan, mistä pystyi jo päättelemään, miten käy... Maisteli varmaan kahta väärää ennen kuin otti oikean. Ruudussa ei hajuakaan merkittömästä merkistä, tarjosi vaan ruutuun juoksua. Zetassa seisoi istumisen, muuten ok. Seuruu oli ihan semihyvä, peruutuskin onnistui kohtalaisesti. Tuloksena huima pistesaldo 103,5...
Pari tuntia odottelua, ja Tuurin kanssa ALO-kehään. Paikkamakuu muuten ok, mutta maahan tarvitsi tuplakäskyn. Seuruu ei niin hyvä kuin Kouvolassa, mutta ihan kohtuullinen kuitenkin. Liikkeestä maahanmenossa alkoi tuijottaa metsänreunaan, piti ihan tosissaan tehdä töitä, että sain fokusoitua takaisin töihin. Kostautui seuruussa,oli jossain kahden metrin päässä.... maahan hyvin kuitenkin. Luoksarissa sama juttu, ei meinannut kyetä olemaan perusasennossa, koska siellä metsänreunassa on jotain mielenkiintoista! Ihan ok luoksari, mutta paluuasento umpikiero sen metsän tuijottelun takia.... Kapulan pitoon mennessä huomasin, mitä Tuuri tuijottelee: kentän toiseen päätyyn oli tullut frisbeen heittäjiä. Pito oli silti suht ok, vaikka keskittyminen vähän hukassa. Kaukoihin siirtyessä Tuuri ei nähnyt muuta  kuin ne frisbeet, joten himmailin lähtöpaikalle menoa, ja kehuin Tuuria kontaktista. Onneksi tässä vaiheessa kisajärjestäjät kävivät käskyttämässä frisbeeporukan pois, joten päästiin Tuurin kanssa taas työn touhuun. Kaukojen jättön tuplakäsky, kun Tuuri vielä varmisteli, että vieläköhän ne frisbeet lentää... Muuten ok. Hyppy ok. Tuloksena 172,5p ALO1. Kaksi ykköstä siis nyt taskussa. SM-kisajoukkueeseen ilmo laitettu. Jos mahdutaan, niin säästellään vika ALO1 sinne, muuten haetaan koulari ja sitten AVOilemaan.




















Käytiinhän me maanantaina Mikkelin agikisoissakin. Radalla oli Tuuri 2.0, joka loikki kontaktit ja unohti taas keppien suoritustavan... Ne oli aika lyhyitä ratoja ne. Päänuppi ei vaan Tuurilla vielä kestä kisatilannetta. Sinänsä jännä, koska on ennen rataa ja heti radalta tultua onnellinen oma itsensä, eiokö yhtään höyryä radan suuntaan. Radalla esiin tulee mr. Hyde, joka räyhää ja räkii ja unohtaa kaikki säännöt...

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Uusia titteleitä ja Tuurin tokouran korkkaus

Melkein innostuin taas blogin päivittämisestä, mutta nähtävästi kuitenkaan en, kun edellisestä päivityksestä on vierähtänyt 2kk.
Välissä on ehditty käymään Tuurin kanssa agikisoissa, parhaimmillaan jo saatu 2 kpl 5-tuloksia, eli pikkuhiljaa alkaa radatkin sujumaan. Tokourakin aloitettiin viime viikonloppuna 2-tuloksella, tosin eniten masensi se,ettei Tuuri ollut kehässä mun kanssa, vaan huomattavasti kiinnostuneempi kaikesta muusta ympärillä olevasta... Tuli ihan erään Nemo-kelpien tokoura mieleen... Tuurille kuitenkin 2 seuraavaa koetta jo varattuna, ja ihmishäiriötreeniin tehtiin eilen muutos, vaikuttaa lupaavalta!
Video Tuurin ekasta kokeesta https://youtu.be/QlDCrzZaiyc
Agivideot viime viikonlopun kisoista
https://youtu.be/qUEmPTsoePk
https://youtu.be/U0I6fcQvjsQ

Nemo ja Waara saivat nimiensä eteen uuden tittelin RTK1. Nemollahan oli yksi hyväksytty tulos syksyltä, ja Waara taasen aloitti kisauransa viikko sitten Imatralta. Molemmille Imatran kisoista hyväksytty tulos 94 pisteellä, virheetkin tismalleen samoista liikkeeistä. Lappeenrannan viime perjantain iltakisasta kummallekin 99p, tällä kertaa se -1 sentäs eri liikeistä, mutta samasta asiasta: kun ei käänny vasemmalle niin ei käänny. Nemolle samalla RTK1. Waara jatkoi vielä lauantaina, ja silloin myös 99p ja RTK1.
Nemon RTK1 rata https://youtu.be/JpVsR7QnDqU
Waaran RTK1 rata https://youtu.be/iSlqj4QdT50

Nemo pääsi helatorstaina näytelmäkehään Kangasniemellä. Yhdellekään urokselle ei tullut SA:ta, ja taisi siellä viuhua melko laaja väriskaala hylyn ja EH:n kautta ERIin. Nemolle ERI, mutta ilman SA:ta se vika serti jäi edelleen saamatta. Lohdutuspalkintoja VET VSP.

Ompun kanssa on kisailtu jonkin verran. Yksilö-SM ilmo on jo laitettu, samoten päästiin mukaan LAU:n SM-joukkueeseen! Toista kertaa siis mukana SM-kisoissa yksilöissä, ensimmäinen kierros oli Waaran kanssa.

Lupaan vastedes päivittää useammin. Tai sitten en.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

On niin helppoo olla onnellinen

Sunnuntaina suunnattiin Waaran ja Tuurin kanssa Lappeenrannan (Imatran) näyttelyyn. Tuomarina oli Dagmar Klein Romaniasta, kelpoja kehässä 23 kpl.
Ensin kehään pääsi Tuuri nuorten luokassa. Aluksi liikkui hyvin, mutta sitten peitsaaminen löysi taas tiensä kelpien jalkoihin... Muuten esiintyi suht hyvin, tuloksena sileä ERI1 kahden koiran luokassa.
Waara pääsi sitten valioissa kehään kahden muun valion kanssa. Waara oli NIIIIIN liekeissä! Ei meinannut nahoissaan pysyä vuoroaan odotellessa. Etenkin ensimmäisillä juoksukiertoksilla Waaralla oli tulta tassujen alla, ja ravi meinasi karkailla laukaksi. Omalla vuorollaan liikkui hyvin, ja seistähän Waara on aina osannut tasapainoisesti häntää kevyesti heilutellen. Tuomarin tullessa kopeloimaan Waara pärskähti komeat räät tuomarin päälle, johon tuomari totesi nauraen ja räkää pyyhkien "Well, that wasn't very polite!". Selvästi kuitenkin huomasi, että tuomari tykästyi Waaraan kovin. Kilpailuluokassa nostikin sitten Waaran valioiden kärkeen, ja Waara oli valioista ainoa SA:n saanut. PU-kehässä vastassa oli junnu-uros sekä veteraani-Warma, ja taas kierroksen juoksun jälkeen Waara kärkeen, lopputulemana PU1 kera CACIBin. ROP-kehässä voitto meni ansaitusti superveteraani-Mistylle.
Kehän jälkeen oli epäuskoinen olo: Waara, joka 11 kuukautta sitten taisteli hengestään jalkavammansa takia, ennuste oli täysin tuntematon, pystyy osallistumaan näyttelyyn ja jopa pärjäämään siellä! Ei ollut itku kaukana, kun mietin mennyttä vuotta vaikeuksineen, ja nyt oltiin siinä, Waara innosta kiljahdellen kehästä voittajana palanneena. Etenkin se Waaran innokkuus on niin symppistä, tyyppi on ihan liekeissä kun pääsee touhuamaan! Sama tokotreeneissäkin, JAHUU! kuuluu heti, kun Waara pääsee hommiin. On se aika Apina :)





torstai 24. maaliskuuta 2016

Tuurin kisauran korkkaus

Tuuri aloitti agikisauransa oman seuran kisoissa 2 viikkoa sitten.
Ajatuksena oli treenimielessä mennä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuu. Ympäristönä tuttu & turvallinen oma halli tuttuine esteineen, joten mikäpä olisi sen parempi paikka kisaamista aloitella.
Kolmen hyllyn verran rallateltiin. Radat oli kyllä kokonaisuutena todella hyviä, kompastuskiveksi tuli kepit, joista ei selvitty yhdelläkään radalla ilman noin miljoonaa korjausta. Hakee kyllä keppejä oikein, mutta rytmi ei pysy koko keppien matkaa, vaan vauhti vie kelpien ohi jostain välistä. No treeniä vaan, sieltä se kepitysrytmi ajan kanssa löytyy. Mutta se fiilis, mikä oli radalla! Hymyilin radoilla naama näkkärillä, oli vaan niin hienoa kisata Tuurin kanssa! Sen verran mukavaa oli kisaaminen, että huomenna pääsiäisperjantaina käydään juoksemassa Imatralla 2 rataa. Paikkahan on eksoottinen, kun ensimmäistä kertaa ikinä "Lappeenrannan" pääsiäisnäyttelyn yhteydessä kisaamaan pääsee Aviasport Areenalle! ( http://www.aviasportareena.fi/ ).

Ompun kanssakin kisattiin omissa kisoissa, tuloksena  5-HYL- 0. Omppu kulki kuin ajatus, ja todella hyvällä fiiliksellä käytiin viime sunnuntaina kisaamassa Kotkassa. Sieltä kotiintuomisina kiikarit eli 0-HYL-0. Ompun kanssa radat toimii nyt todella hyvin, alkukankeus alkaa katoamaan ja Omppukin alkaa irtoamaan kivasti. Ompun kanssa ollaan seuraavan kerran radalla todennäköisesti huhtikuun omissa kisoissa, kun muuten ei tässä suht lähialueella ole kisoja.

Agin lisäksi on touhuttu tokoa. Nemon & Waaran kanssa on treenattu edelleen kiertonoutohässäkkää, mutta kelpie ei vaan tajuu.... Etenkin Waaralle ne hypyt on vaan niiiiiin POP, että ei millään kehtaisi minnekään tötsälle mennä... Nemo taas jumittaa välillä "kierrä"-käskyllä, eli ei hievahdakaan perusaennosta. Ota näistä sitten selvä....
Porukan koomikko Tuuri taas tekee sellaisia tempauksia tokokentällä, että ei järjen häivää! Tuon koiran kohdalla ei kyllä mikään normilogiikka toimi, sillä on ihan omat kuviot....


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Anna mulle tähtitaivas

Waara ja Tuuri pääsivät molemmat eilen viralliseen silmäpeilaukseen. Waarahan noissa on käynyt jo useammin, Tuurille kyseessä oli ensimmäinen peilaus, mikä aina aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä...
Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen, miten helppoja tyyppejä nämä kaksi oli käsitellä (ja olisi Nemokin, mutta en taida enää viitsiä maksaa Nemon peilauksista). Tosin ensin kun menin molempien kanssa aulaan sirujen lukuun, oli meno "vähän" villiä... Mutta yksitellen sekä odottelu että varsinainen tutkimus sujui ongelmitta. Koira pöydälle, kuonosta kiinni, jottei väistele alta pois, ja siinäpä molemmat törötti, Waaralla tuttuun tapaan häntä samalla hiuhtoen.
Ensin tutkittavana oli Tuuri, eipä siellä silmissä mitään ollut, eli terveet näkimet. Harmi, etten hoksannut kysyä, näkyykö siellä älyn loistoakaan...
Waaran kanssa en olisi yllättynyt, jos silmistä olisi jotain löytynyt. Nyt talven aikana on välillä vaikuttanut siltä, että Waara katsoo esim vastaan tulevia ihmisiä "liian pitkään", ikään kuin hahmottaakseen, mikä ihme tuolta tulee. Mutta ei sieltä silmistä mitään löytynyt. Jo nuorena silmissä olleet "pisteet" ovat siellä edelleen muuttumattomina, ovat jotain sidekalvojäämiä tms. Saattavat sopivassa valossa häikäistä näköä, Waara näkee ne tavallaan tähtitaivaana, mikä saattaa selittää tuon, että ihan aina ei välttämättä näe kunnolla häikäisyn takia. Waara onkin sellainen tähtisilmä!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Uusi treenihalli

Eilen aloiteltiin treenit Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Tuurilla on paikka sekä toko-että agiryhmissä, ja tiistaisin Tuurin tokon jälkeen on ideana aina treenata Nemon ja Waaran kanssa vapaavuorolla. Joten tuumasta toimeen!

Tuurille tehtiin häiriköityä perusasentoa ja seuraamista. Hyvin Tuuri parantaa tekemistä häiriön kasvaessa! Hetkittäin piti jo potkia Tuuria edestä pois, kun alkoi painaa seuraamisessa. Ja sehän on ainoastaan hyvä asia, vaikka ei tokossa ihan suositeltavaa. Toisena liikkeenä otettiin merkin kiertoa. Tuurilla on agipohjia tehty paljon siivekkeiden kierrolla, joten teoriassa tokon kartion kierron pitäisi olla piis of kake. No ei ole ollut. Kyllähän Tuuri sen tötsän kiertää, mutta pitää kuonon kiinni tötsässä kierron ajan, siis oikeasti KIINNI. Eilen sitten otettiin muutama toisto niin, että lelu odotti tötsän takana. Teki hyvin, joten kokeiltiin niin, että Kati kävi vain taputtamassa tötsän takana. Hyvin Tuuri juoksi tötsän taakse, ja kun hihkaisin JES!, niin pyöri parisen kertaa rinkiä etsien sitä leluaan... Uusi yritys, sama juttu, ei voi kelpie tajuta, että se lelu ei enää olekaan siellä takana. Lelu siis Katille, ja JES! tötsän takana, ja Kati viskasi lelun oikeaan suuntaan.

Nemon ja Waaran kanssa jatkettiin samalla teemalla, eli EVL:n kiertohyppynoudolla. Ekaa kertaa treenin mukaan hämysiivekkeet, joitten välistä kelpieaivojen oli kyettävä juoksemaan tötsän kiertoon. Ensin lähempää, sitten matkaa pidentäen aina kisapituuteen. Yllättäen (NOT) Waaran mielestä KIERRÄ tarkoittaa HYPPÄÄ!!!, ja hetken aikaa käytiin tahtojen taistelua asiasta. Lopulta naksahti asia perille, ja tötsä alkoi löytymään myös täydestä matkasta. Nemon kaavamaisuudesta oli tällä kertaa apua: läheltä pari onnistunutta toistoa, ja sen jälkeen selvä peli: nemomaisella vauhdilla humputtaen tötsän kiertoon mars! Lisäksi molemmat teki pienen setin seuruuta ja jääviä. Tällä kertaa ei yhtään mokaa jäävien asennoissa, kumma juttu, kun yleensä niitä on pakko arpoa edes yhden asennon verran/ koira....

Old dogs, new tricks! Ensin Waara, sitten Nemo.

https://www.instagram.com/p/BCbKffNk3Vc/

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kevättä kohti

Tammikuu meni paukkupakkasissa, joten treenattu ei juurikaan mitään pientä kotitokoa lukuunottamatta. Kuun alussa käytiin Kelmi-Nallikallion kenneleiden tokoagipäivässä Lahdessa. Huotarin Oilin oppiin pääsi sekä Waara että Tuuri. Waaran vire on katossa piiiiiitkän sairasloman jälkeen, mutta saatiin vinkit niin liian korkean vireen aiheuttaman ääntelyn hillintään kuin uusiin EVL-liikkeisiinkin. Tuurin kanssa keskityttiin seuruuseen, sillä jostain syystä en vaan ollut saanut seuruuta etenemään. Häiriötreeniä ja luopumista, sekä mistavalkoisuus tekemiseen,niin johan alkoi seuruu toimimaan!
Helmikuussa onkin sitten treenailtu jo reippaammin! Heti alkukuusta järjestin yhdessä SBCAK:n kanssa Oilin tokokoulutuksen Lappeenrannassa. Tuurin kanssa molempina päivinä mukana, ja kyllä siitä hyvä tulee! Miten se onkin niin vaikeaa edelleen hahmottaa, milloin koiralta voi jo vaatia, ja milloin koira ei vielä osaa riittävästi,vaan pitää auttaa ja hyväksyä myös niitä ei ihan täydellisiä suorituksia.
Kuun puolivälissä käytiin Tuurin kanssa Kymen kennelpiirin nuorten tokokoirien näyttökokeessa. Reilua viikkoa myöhemmin saatiin tieto, että päästiin mukaan! Aivan mahtavaa,Tuurin kanssa kun on tavoitteena sekä TVA että myös SM-kisat, joten toivottavasti tokoringin kautta saataisiin säännöllinen treeniporukka sekä muutenkin lisäö motivaatiota treenaamiseen.
Agia on treenattu 1-2 kertaa viikossa, ja ajatuksena on Tuurin kanssa aloittaa kisaaminen LAUn omissa kisoissa 2 viikon päästä. Minä kun en osaa kouluttaa koiraa niin täydelliseksi, että kisaradat sujuisi kuin ajatus, niin käydään kisoista hakemassa vinkit siihen, mitä on vielä tarvetta treenata. Treenitilanne kun ei koskaan ole samanlainen kuin kisatilanne, joten kisoissa selviää asioita ja puutteita, joita ei treeneissä tule ilmi.
Waaran jalka on ollut täysin oireeton, ja Waaran kanssa onkin laitettu tavoitteeksi ensi kesälle TVA. Treeniä se toki vaatii, sillä uudet EVL-liikkeet ovat vielä Waaralle ihan uutta ja ihmeellistä. Nemo taas kisailee ainakin rallyssä, ja ehkä huvin vuoksi tokossakin. Usien sääntöjen myötä TVA on Nemon tavoittamattomissa, koska kaavojen rikkominen Nemon kanssa vaatisi niin suuren työn,kun pohjat on alun alkaenkin jo tehty huonosti. Ja tietenkin toiveena olisi saada Nemolle vika SERT näyttelyistä.
Ensi viikolla päästään treenaamaan ihka uuteen lämpimään halliin, kun Kylliäisen Katin Etelä-Karjalan Koiraurheilukeskus avaa ovensa. Itsekin koulutan tuolla hyppytekniikkaa, ja Tuuri treenaa sekä tokon että agin valmennusryhmissä. Into pinkeänä jo odotan nin omia treenejä kun hyppykoulutuksiakin!

torstai 24. joulukuuta 2015

perjantai 13. marraskuuta 2015

Nemo on sydänsairas

Käytiin viime viikolla Nemon kanssa eläinlääkärissä, kun Nemolla oli taas lisääntnyttä virtsaamista ja juomista oravanpyöränä. Veri-ja virtsakokeet oli ok, mutta täytenä yllätyksenä sydämestä kuului 3/6 sivuääni, eli suht voimakas. Kuukautta aiemmin sama lääkäri kuunteli sydämen rokotusten yhteydessä, eikä silloin kuulunut mitään.

Eilen sitten käytiin Lahdessa Seppo Lambergin vastaanotolla:













Eli kyllähän sieltä vikaa löytyi, vaikka diagnoosi onkin huonoista vaihtoehdoista paras. Se, miten oireet tulivat näin äkillisesti, on täysi mysteeri. Sairaus ei sinällään ole perinnöllinen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siitä tarvitsisi olla huolissaan, jos Nemolla olisi jälkikasvua tms.  Itse vaan niin kovasti toivon, että sydän ei nyt petä suoriltaan saman tien, kun sivuääni on noin nopeasti tullut noin voimakkaaksi...


torstai 15. lokakuuta 2015

Norjan reissu, Tuurin MH ja vaikka mitä

Syyskuussa koitti jo vuosi takaperin suunniteltu Norjan reissu!
Mukaan pääsivät Nemo ja Tuuri Waaran jäädessä Lauran hoitolapseksi.
Itse reissu meni vallan loistavasti, mitä nyt Skoda aiheutti vähän lisää harmaita hiuksia...
Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa sekä Norjan kelpie-erkkari että EDS.
Tuurille molemmista EH, tarvitsee vielä aikaa, pitää vielä kehittyä jne normisettiä, miksipä se vuosikas vielä valmis olisikaan.
Ma-ke välillä reissattiin kelpojen kanssa lähikylissä ja -kaupungeissa, ja kahtena iltana kävin kouluttamassa paikallisessa koiraseurassa mitäpä muutakaan kuin agilityä.
Torstaina lähdettiin sitten ajelemaan Ruotsiin, missä odotteli pe-aamuna paimennustaipumustesti.
Nemo teki tuttuun tyyliinsä "ei tartte auttaa", Tuuriltakin löytyi jonkinlaista kiinnostusta, hetkittäin jopa ajatusta lampaiden kanssa. Paimennuksen jälkeen ajeltiin Gävleen, jossa sitten viikonlopun agendana oli MH-kuvaus. Lauantaina käytiin seuraamassa Walkabout-kelpieiden kuvausta, jotta saatiin vähän tuntumaa, mitä kuvauksessa tapahtuu. Hyvin samantapainen kyllä kuin Suomessakin, tosin Ruotsissa se testinohjaajan leikki on ihan oikeasti LEIKKIÄ, eikä mitään outoa sivuttaispomppimista... Videolta näkee, miten Tuuri touhusta selvisi!
Su-iltana sitten kotimatkalle, ja maanantaina ilman kiirettä ajeltiin kotiin. Oli kyllä hyvä reissu!

Tuurissa on vähän enemmän joka osiossa kuin mitä kelpiessä keskimäärin!