On niin helppoo olla onnellinen

Sunnuntaina suunnattiin Waaran ja Tuurin kanssa Lappeenrannan (Imatran) näyttelyyn. Tuomarina oli Dagmar Klein Romaniasta, kelpoja kehässä 23 kpl.
Ensin kehään pääsi Tuuri nuorten luokassa. Aluksi liikkui hyvin, mutta sitten peitsaaminen löysi taas tiensä kelpien jalkoihin... Muuten esiintyi suht hyvin, tuloksena sileä ERI1 kahden koiran luokassa.
Waara pääsi sitten valioissa kehään kahden muun valion kanssa. Waara oli NIIIIIN liekeissä! Ei meinannut nahoissaan pysyä vuoroaan odotellessa. Etenkin ensimmäisillä juoksukiertoksilla Waaralla oli tulta tassujen alla, ja ravi meinasi karkailla laukaksi. Omalla vuorollaan liikkui hyvin, ja seistähän Waara on aina osannut tasapainoisesti häntää kevyesti heilutellen. Tuomarin tullessa kopeloimaan Waara pärskähti komeat räät tuomarin päälle, johon tuomari totesi nauraen ja räkää pyyhkien "Well, that wasn't very polite!". Selvästi kuitenkin huomasi, että tuomari tykästyi Waaraan kovin. Kilpailuluokassa nostikin sitten Waaran valioiden kärkeen, ja Waara oli valioista ainoa SA:n saanut. PU-kehässä vastassa oli junnu-uros sekä veteraani-Warma, ja taas kierroksen juoksun jälkeen Waara kärkeen, lopputulemana PU1 kera CACIBin. ROP-kehässä voitto meni ansaitusti superveteraani-Mistylle.
Kehän jälkeen oli epäuskoinen olo: Waara, joka 11 kuukautta sitten taisteli hengestään jalkavammansa takia, ennuste oli täysin tuntematon, pystyy osallistumaan näyttelyyn ja jopa pärjäämään siellä! Ei ollut itku kaukana, kun mietin mennyttä vuotta vaikeuksineen, ja nyt oltiin siinä, Waara innosta kiljahdellen kehästä voittajana palanneena. Etenkin se Waaran innokkuus on niin symppistä, tyyppi on ihan liekeissä kun pääsee touhuamaan! Sama tokotreeneissäkin, JAHUU! kuuluu heti, kun Waara pääsee hommiin. On se aika Apina :)

Tuurin kisauran korkkaus

Tuuri aloitti agikisauransa oman seuran kisoissa 2 viikkoa sitten.
Ajatuksena oli treenimielessä mennä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuu. Ympäristönä tuttu & turvallinen oma halli tuttuine esteineen, joten mikäpä olisi sen parempi paikka kisaamista aloitella.
Kolmen hyllyn verran rallateltiin. Radat oli kyllä kokonaisuutena todella hyviä, kompastuskiveksi tuli kepit, joista ei selvitty yhdelläkään radalla ilman noin miljoonaa korjausta. Hakee kyllä keppejä oikein, mutta rytmi ei pysy koko keppien matkaa, vaan vauhti vie kelpien ohi jostain välistä. No treeniä vaan, sieltä se kepitysrytmi ajan kanssa löytyy. Mutta se fiilis, mikä oli radalla! Hymyilin radoilla naama näkkärillä, oli vaan niin hienoa kisata Tuurin kanssa! Sen verran mukavaa oli kisaaminen, että huomenna pääsiäisperjantaina käydään juoksemassa Imatralla 2 rataa. Paikkahan on eksoottinen, kun ensimmäistä kertaa ikinä "Lappeenrannan" pääsiäisnäyttelyn yhteydessä kisaamaan pääsee Aviasport Areenalle! ( http://www.aviasportareena.fi/ ).

Ompun kanssakin kisattiin omissa kisoissa, tuloksena  5-HYL- 0. Omppu kulki kuin ajatus, ja todella hyvällä fiiliksellä käytiin viime sunnuntaina kisaamassa Kotkassa. Sieltä kotiintuomisina kiikarit eli 0-HYL-0. Ompun kanssa radat toimii nyt todella hyvin, alkukankeus alkaa katoamaan ja Omppukin alkaa irtoamaan kivasti. Ompun kanssa ollaan seuraavan kerran radalla todennäköisesti huhtikuun omissa kisoissa, kun muuten ei tässä suht lähialueella ole kisoja.

Agin lisäksi on touhuttu tokoa. Nemon & Waaran kanssa on treenattu edelleen kiertonoutohässäkkää, mutta kelpie ei vaan tajuu.... Etenkin Waaralle ne hypyt on vaan niiiiiin POP, että ei millään kehtaisi minnekään tötsälle mennä... Nemo taas jumittaa välillä "kierrä"-käskyllä, eli ei hievahdakaan perusaennosta. Ota näistä sitten selvä....
Porukan koomikko Tuuri taas tekee sellaisia tempauksia tokokentällä, että ei järjen häivää! Tuon koiran kohdalla ei kyllä mikään normilogiikka toimi, sillä on ihan omat kuviot....

Anna mulle tähtitaivas

Waara ja Tuuri pääsivät molemmat eilen viralliseen silmäpeilaukseen. Waarahan noissa on käynyt jo useammin, Tuurille kyseessä oli ensimmäinen peilaus, mikä aina aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä...
Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen, miten helppoja tyyppejä nämä kaksi oli käsitellä (ja olisi Nemokin, mutta en taida enää viitsiä maksaa Nemon peilauksista). Tosin ensin kun menin molempien kanssa aulaan sirujen lukuun, oli meno "vähän" villiä... Mutta yksitellen sekä odottelu että varsinainen tutkimus sujui ongelmitta. Koira pöydälle, kuonosta kiinni, jottei väistele alta pois, ja siinäpä molemmat törötti, Waaralla tuttuun tapaan häntä samalla hiuhtoen.
Ensin tutkittavana oli Tuuri, eipä siellä silmissä mitään ollut, eli terveet näkimet. Harmi, etten hoksannut kysyä, näkyykö siellä älyn loistoakaan...
Waaran kanssa en olisi yllättynyt, jos silmistä olisi jotain löytynyt. Nyt talven aikana on välillä vaikuttanut siltä, että Waara katsoo esim vastaan tulevia ihmisiä "liian pitkään", ikään kuin hahmottaakseen, mikä ihme tuolta tulee. Mutta ei sieltä silmistä mitään löytynyt. Jo nuorena silmissä olleet "pisteet" ovat siellä edelleen muuttumattomina, ovat jotain sidekalvojäämiä tms. Saattavat sopivassa valossa häikäistä näköä, Waara näkee ne tavallaan tähtitaivaana, mikä saattaa selittää tuon, että ihan aina ei välttämättä näe kunnolla häikäisyn takia. Waara onkin sellainen tähtisilmä!

Uusi treenihalli

Eilen aloiteltiin treenit Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Tuurilla on paikka sekä toko-että agiryhmissä, ja tiistaisin Tuurin tokon jälkeen on ideana aina treenata Nemon ja Waaran kanssa vapaavuorolla. Joten tuumasta toimeen!

Tuurille tehtiin häiriköityä perusasentoa ja seuraamista. Hyvin Tuuri parantaa tekemistä häiriön kasvaessa! Hetkittäin piti jo potkia Tuuria edestä pois, kun alkoi painaa seuraamisessa. Ja sehän on ainoastaan hyvä asia, vaikka ei tokossa ihan suositeltavaa. Toisena liikkeenä otettiin merkin kiertoa. Tuurilla on agipohjia tehty paljon siivekkeiden kierrolla, joten teoriassa tokon kartion kierron pitäisi olla piis of kake. No ei ole ollut. Kyllähän Tuuri sen tötsän kiertää, mutta pitää kuonon kiinni tötsässä kierron ajan, siis oikeasti KIINNI. Eilen sitten otettiin muutama toisto niin, että lelu odotti tötsän takana. Teki hyvin, joten kokeiltiin niin, että Kati kävi vain taputtamassa tötsän takana. Hyvin Tuuri juoksi tötsän taakse, ja kun hihkaisin JES!, niin pyöri parisen kertaa rinkiä etsien sitä leluaan... Uusi yritys, sama juttu, ei voi kelpie tajuta, että se lelu ei enää olekaan siellä takana. Lelu siis Katille, ja JES! tötsän takana, ja Kati viskasi lelun oikeaan suuntaan.

Nemon ja Waaran kanssa jatkettiin samalla teemalla, eli EVL:n kiertohyppynoudolla. Ekaa kertaa treenin mukaan hämysiivekkeet, joitten välistä kelpieaivojen oli kyettävä juoksemaan tötsän kiertoon. Ensin lähempää, sitten matkaa pidentäen aina kisapituuteen. Yllättäen (NOT) Waaran mielestä KIERRÄ tarkoittaa HYPPÄÄ!!!, ja hetken aikaa käytiin tahtojen taistelua asiasta. Lopulta naksahti asia perille, ja tötsä alkoi löytymään myös täydestä matkasta. Nemon kaavamaisuudesta oli tällä kertaa apua: läheltä pari onnistunutta toistoa, ja sen jälkeen selvä peli: nemomaisella vauhdilla humputtaen tötsän kiertoon mars! Lisäksi molemmat teki pienen setin seuruuta ja jääviä. Tällä kertaa ei yhtään mokaa jäävien asennoissa, kumma juttu, kun yleensä niitä on pakko arpoa edes yhden asennon verran/ koira....

Old dogs, new tricks! Ensin Waara, sitten Nemo.

https://www.instagram.com/p/BCbKffNk3Vc/