maanantai 30. heinäkuuta 2012

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Slottshoppet eli kun kelpottimet Ruotsiin lähti



Johan reissusta aikaa on hetki, mutta jos näin viimeisen lomapäivän kunniaksi päivittelisi.

Ruotsin suurimpaan agilitytapahtumaan Slottshoppettiin lähdettiin tiistaina 10.7. Ensimmäinen yö oltiin tutussa Tuorlan majatalossa, ja siitä sitten keskiviikkoaamuna Viikkarilla Ruotsin puolelle.
Matkassa oli mukana 4 autokuntaa, joissa yhteensä 8 eukkoa ja 14 koiraa. Ei siis mikään pieni pataljoona! Laivamatka sujui hienosti, eikä pelättyä kuulutusta "Pyydämme kahden ruskean koiran omistajaa tulemaan välittömästi kerrokseen 2 ottamaan kurittomat koiransa kiinni" kuulunut :D

Ruotsin majapaikkaan Sunnersta Herrgårdiin löydettiin helposti Tompan opastamina keskiviikkoiltana. Majapaikka oli mainio, rivitalotyyppinen retkeilymaja. Meidän porukalla oli oma sisäänkäynti ja 4 huonetta, joihin jakautua. Eikä hintakaan ollut paha, kolme yötä n. 80e/ nuppi.

Majapaikan päärakennus näytti tältä

Ja itse majoitusrakennus oli tämmöttinen


Ulkoilumaastotkin oli hienot, tässä pari exempeliä



Nemo partiopaikalla majapaikan ikkunassa



Torstaiaamuna sitten suunnistettiin kuinkas muuten kuin Tompan avustamina kisapaikalle Wikin linnan alueelle. Näin hieno se linna oli


Kisakehiä oli kolme, joista yksi oli selvästi muita pienempi. Alkuviikosta oli satanut vettä aika ropsakasti, ja kentät menneet osittain aika liejuiseen kuntoon. Onneksi loppuviikon aikana ei vettä satanut käytännössä ollenkaan, joten kentät pysyivät suht hyvässä kunnossa. Koirat ei juurikaan liukastelleet, mutta ohjaajilla välillä kenkä lipsui. Myös allekirjoittaneella. Speedcrosseissa kyllä pitoa riitti, mutta kun sitä mutaa oli joillain kohdin useamman sentin kerros, niin sehän lähti kengän mukaan. Pystyssä silti pysyttiin.
Kisa-alue näytti tältä, kuva lauantailta, kun porukkaa oli jo lähtenyt pois


Maxikolmosten kaikki radat olivat kauimmaisimpana näkyvällä kentällä, joka pysyi ihan ok kunnossa verrattuna esim. etualalla olevaan mini- ja medikoirien käytössä olleeseen kenttään.

Tosiaan torstaiaamuna porhallettiin paikalle. Kisakirjeessä oli kerrottu jo melko kattavasti, miten kisapaikalla toimitaan, mutta kyllä siinä silti meinasi mennä suomilikoilla sormi suuhun... Kiitos vain tätäkin kautta RumaRakin Salmelle ja Mikolle, olitte ihan korvaamattomia meidän "opastajina"! 
Lähtölistojahan ei etukäteen julkaistu missään, vaan ne oli aamulla luettavissa ilmoitustaululla. Samalla listalta vedettiin tussilla oma nimi ylitse, ja otettiin paperilapulle tai käteen ylös, millä numerolla milläkin radalla startataan.
Aikatauluja oli vain sen verran, että eka rata alkoi joka kentällä klo 8.30, ja siitä sitten vuorollaan aina seuraava rata perään, kun edellinen päättyi. Eli ratojen etenemistä sai seurata koko ajan.
Maxi3-tutustumiset oli jaettu suurten luokkien (parhaimmillaan yli 140 koiraa!) takia niin, että ensin oli 2 tutustumista (koirat 1-79), jotka kävivät sen jälkeen radalla. Sitten toiset 2 tutustumista lopuille koirakoille. 
Tutustumisen jälkeen ennen omaa starttivuoroa piti käydä sisäänheittäjälle sanomassa, että sejase numero aikoo startata, ja sisäänheittäjä ympyröi sitten numeron fläppitaululta.

Tässäpä yhden radan sisäänmenoväylä, fläppitaulu numeroineen oikealla


Kuulutuksista ei vielä torstaina ymmärtänyt mitään, lauantaina jo jotakin :D
Fläppitaulun ohi kävelemällä pystyi seuraamaan luokan etenemistä, sillä sisäänheittäjä ruksasi jo suorittaneet numerot yli. Ihan kätevä systeemi, vielä kun olisi numerolaput selässä niin johan olisi selkeää! Ja kisakirjathan viedään ilmopisteeseen vain siinä tapauksessa, että radalta saa nollan. Waaran kirjasta ei tarvinnut koko reissun aikana luopua...


Ruotsalaiset on kyllä tuhottoman tehokkaita ratasuunnittelussa ja -rakentamisessa! Seuraava rata oli kisavalmis viidessä minuutissa, sillä kontakteja ja putkia ei käytännössä siirretty ollenkaan. 
Ja montakohan kertaa sitä järkyttyi siitä, että koiraa oli luvallista palkata kesken radan... Esim kontakti uusiksi, ja koiralle lelu suuhun alastulolla. Jär-kyt-tä-vää! Ja koiria sai myös soosoo-retuuttaa kehässä niskavilloista, eikä tuomaria olisi voinut vähempää kiinnostaa. 
Ainakin maxikolmosten radat oli selvästi haastavampia kuin suomalaiset vastaavat,  ja takaakiertoja oli joka ikisellä radalla... Ja loppusuoria, kuudesta radasta viidellä oli useamman esteen loppusuora!
Ja jos ruotsalaiset koirat jotain osaa niin kiitää loppusuoralla, "FramFramFram!!! ja koirat tykitti suoraan eteenpäin kyselemättä.
Ja JOS joskus bordercollikan ottaisin niin ehdottomasti Ruotsista! BC:t oli selvästi suomalaisia painoksiaan pienempiä, kevyempiä ja ennen kaikkea elastisempia! "Show-linjaisia" bc:itä ei reilun sadan maxikolmosen seassa tainnut olla kuin yksi ainoa. Kelpiet taasen olivat enemmän Suomen tyyliin, osa isoja mölliköitä ja osa taasen kevyempiä, omaan silmään todella kivan oloisia ja hyvin liikkuvia. Ja kyllä, osaa ne ruotsalaisetkin kelpiet kaarrattaa! :D 

Mutta niin, niihin ratoihin.
Ensimmäisellä radalla onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä unohtamaan radan. Tai tavallaan en unohtanut, vaan kun sama kohta mentiin pikkaisen eri tavalla alussa ja radan lopussa, niin tokihan tein heti alkuun ohjauksen niin, miten se oli tarkoitus tehdä vasta radan loppupäässä. Mutta nou hätä, tismalleen samaan pystyi myös Oreniuksen Jouni, joten ehkä toivoa vielä on!
Ekan radan suoritusten jälkeen sitten mentiin kahville, ja hetken päästä alkoi varoituskello takaraivossa soida, että pitäisiköhän mennä radan reunalle... Ja kas, seuraavan radan tutustuminen oli juuri alkanut, myöhästyn ehkä 30 sekuntia! Vähän yllätti tosiaan ruotsalaisten radanrakennustehokkuus... Opittiin kyllä kerrasta!
Toinen rata oli jo ensimmäistä selvästi parempi kun alustaankin oli jo tuntumaa niin miulla kuin Waaralla. Enää ei muistu mieleen, mihin rata kosahti, torstain radat on tallessa vielä Juulin kansioissa.
Torstaina hoidettiin myös alta pois ekinokkoosileimat koirien passeihin. Miehän keväällä kyselin järjestäjiltä eläinlääkärin perään, ja he sitten hankkivat lääkärin paikan päälle meitä suomalaisia varten. Aika loistavaa palvelua! Olihan siinä jonossa sitten koko suomalaisten kööri, eli lääkärillekin ihan kiva tienesti, kun yhden koiran leima maksoi 17,50 euroa.

Kisapaikalla vierähti aamu seiskasta iltapäivä neljään, ja sitten suunnistettiinkin Uppsalaan syömään ja kaupoille. Sieltä majapaikkaan ja koirien kanssa lenkille, eikä tarvinnut sen jälkeen enää kauaa hereillä keikkua...

Perjantaiaamuna oltiinkin sitten jo ihan pro kaiken suhteen, ja kyllähän se kieltämättä vaikutti omaan suoritukseenkin, kun ei tarvinnut enää arpoa mitä missäkin tapahtuu ja milloin.
Radat oli hyviä, mutta tulokseksi HYL ja 5 typerästä rimasta! Jos rima olisi pysynyt ja olisin kahdessa kohtaa ohjannut paremmin, niin siellä kolmen kärjessä oltaisiin keikuttu... Jossittelu on taitolaji!

Lauantai oli kisapäivistä kuumin, aurinko poltteli jo aamukasilta ihan tosi ilkeästi! Radat oli taas hyviä ja sujuvia, mutta aina sinne pitää se HYL johonkin väliin tunkea! 
Eli Waaralle siis saldona 5xHYL ja yksi vitosen rata. Mutta lähdöt oli hienoja, kepit sujuvia ja kontaktitkin jo sinne päin :D

Tukholmaa kohti lähdettiin joskus kolmen aikaan, aikaa varattiin (allekirjoittaneen määräyksestä!) reilusti, jotta ei ainakaan jäädä laivasta. Itse ajomatkaan meni n 1,5 tuntia plus parisenkymmentä minuuttia sompailua Tukholman keskustassa, kun Tomppa ei hirveästi tykännyt tunneleista ja tunneleissa olleista liittymistä... Satamaan onneksi lopulta löydettiin ihan hyvissä ajoin, ja ehdittiin lenkittää koiratkin mainiosti. Yölaivalla reissaaminen sujui vielä helpommin kuin tullessa päivälaivalla, ja reissaamisesta väsähtäneet koiratkin nukkuivat hievahtamatta koko yön.

Kotimatka alkoi aamupalalla ABC:llä, ja matkalla piti etsiä Sotkaan vähän lisää öljyä. Kotiin kuitenkin selvittiin, ja sen verran mainio reissu oli, että uudestaan on päästävä!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Mitä, missä, milloin?

Mitä vikaa on kuukauden päivitystauossa?
Se, ettei enää todellakaan muista, missä tuli oltua, milloin ja mitä siellä tapahtui...

Luntataan kalenterista!

9.6. SM-toko Kuopio
Waara tänttähääräili AVOimessa.
Loppusaldo oli 150 ja jotakin, melkein ykkönen.
Lisähaastetta toi ohjaajan flunssan jälkeinen ääni, tai siis se, ettei sitä ääntä ollut. Siis oikeasti. Kraaak! Pika-apuna kokeilin laulajien kikkaa, eli nappasin aamulla tunti-pari ennen kehää kyytabletin laskemaan turvotusta. Sen verran vissiin auttoi, että sain edes kieu'ttua jotain käskyjä.
Pisteet luntataan koelapusta, kuka niitä enää muistaa.

Ensimmäisessä kehässä
Paikkamakuu 7
Waara ei vaan tainnut tajuta, että heijoo paikkamakuu! vaan meinasi lähteä miun perään jätössä. Onneksi oli tipahtanut puoliksi nousseesta asennosta takaisin tonttiin.

Tokaan kehään tuli vähän kiirus, kun olikin aikataulusta reilusti edessä, ja kuulutuksissa puhuttiin vain kehien numeroista, ei luokista niin kuka niitä nyt tajuaa... Minä ainakaan.
Mutta siis.
Seuruu 9
Oikein hienoamainiota! Taisi täyskäännöksessä olla vähän väljää (mitä nyt parista metristä) mutta muuten oikein hyvä!
Nouto 9
Tässä oli liikkurilla ja tuomarilla naurussa pitelemistä, itse en pystynyt edes pidättelemään.
Kapulan heitto, ja perään sitten noutokäsky "TuO!" oikein komeasti kiekaistuna, siis kyllä, se oli nimenomaan kiekaisu, kun äänetön ääni vähän temppuili. No mutta tärkeintä on se, että yleisö viihtyy ja liikkurilla ei ole tylsää. Aijoo, piste lähti törmäämisestä palautuksessa. Eiku sivulletulon ennakoimisesta, Nemohan se törmääjä on.
Hyppy 0
No nysse ääni sitten kostautui. Hyvin hyppäsi, mutta kiekaistu "IsssTuU!" kuulosti vissiin vähän oudolta ja Waara hyppäsi kiireesti takaisin ja napakasti perusasentoon. Ainut että se istuminen tosiaan jäi välistä, ja ylipäätään pysähtyminen hypyn toisella puolella. Pikkuvikoja.

Sitten ooteltiin jokunen hetki, ja kehään nro 3
Liikkeestä maahan 10
Olikohan tämä tässä kehässä vai edellisessä.. No väliä hällä, kympsä tuli.
Liikkeestä seisominen 10
Sillai!
Kaket 7
Vasta toisella maahan (!) ja johonniin vaihtoon tarvittiin tuplakäsky.
Luoksari 9
Pikusen vinossa lopussa, muuten oli ihan-sairaan-makea-stoppi!

Waara vaikutti tuomareista oikein kivalta, ja kokonaisvaikutelmista tulikin 9 ja 10 eli 9,5 paperiin.

Pisteitä kertyi 154,5 eli AVO2 verran, sijoitus 38/76.
Waara toimi ko kaappikello ja junan vessa, keskittyminen oli töissä eikä ympärillä olleet noin miljoona koiraa ja monta kehää käskytyksineen vaikuttaneet sitten yhtään mitenkään.
Ensi vuonna samat  bileet, VOIssa ellei jopa EeVeeäLlässä?

Ja kalenteria etiäpäin...

12.6. oman seuran iltakisat
En muista tuloksia, mutta sen muistan, että ei ollut parasta menoa kyllä tosiaankaan. Tulikohan lie tuplaHYL.

15.-16.6. Agi-SM Jyväskylä (Tikkakoski!)

Oltiin julkkiksia jo ennen kisoja!
http://yle.fi/uutiset/koiraurheilu_vaatii_ihmiselta_hermoja/6179904

Perjantaina 2 rataa, ihan loistavaa menoa asenteella! Agiradalta puomin alastulon 5 (ohohups tulihan tosiaan täältäkin, eikä vasta agirodusta....), tipahti sivulta alas. Ja yksi rima. Nollalla oltaisiin oltu jossain 8-10 sijoilla, tultiin muuten LUJAA! Hypäri meni HYLlyksi, kepit lähti lapasesta ja väärä putki kutsui. Mutta sikamainionloistava rata muuten, pysyin suunnitelmassa! Toimii!

Lauantaina joukkuerata, Waara oli WUOKSin joukkueen eka koira.
Erittäin mainiota menoa, ohohups rima ja puomin ylösmenolta tuomittu 5, jota en suostu myöntämään, todistajia useampia että kyllä se tassu siihen osui ja selvästi. Nii kerta!
Yksi koira oli joukkueesta pois, joten kolmelle koiralle olisi tarvittu tulos, mutta yksi hylkääntyi. Eli ei tulosta joukkueelle.

Videontynkää kyseisistä karkeloista

Agirata




Hyppäri, huomaa etenkin Waaran aivomadot kepeille mennessä ja keppien lopussa





Sitten olikin vähän hiljaisempaa eloa, kunnes

26.6 Tokokoe Njemppa LPR
Tuomarina Nemon all-time-favorite Tommi Varis

Paikkamakuu 9
Vähän levotonta menoa.

Seuruu 9
Oli aika Nemppa! Perusasennoissa oli pakko laittaa etutassu miun kengän päälle koko ajan, mutta muuten ei juurikaan moitittavaa!

Istuminen 9
Mistä lie pojo läks...

Luoksetulo 7,5
Valui ja vinoon törmäten viereen.

Ruutu 0
NoVoiHyvänenAika. Onko ohjaaja valmis? Nyökkään. Ja Nemo kimpoaa NYÖKKÄÄMISESTÄ kohti ruutua. Joo no kiva, että ruudun vahvistaminen treeneissä tuottaa tulosta, mutta tuo nyt oli jo vähän liioittelua... Komensin takaisin ja otettiin uusiksi. Paljonpa lohdutti, kun Tommi totesi lopuksi, että tosi hieno ruutu muuten, mutta...

Nouto 8
Enmiemuista mistä läks pisteitä.

Metalli 9
Hyvä Njemppa!

Tunnari 9
No oli ihan jees, pikkasen piti mälvätä palautuksessa.

Kaket 7
Likkkui puoli koiraa eteenpäin, parempi tämäkin kuin 2 koiraa.

Kokvaik. 9
Tommi tykkää Nempasta ja Nemppa Tommista!

236 pistettä, mutta voitettiin, 1/6! Onneksi on jo se ykkönen, muuten tuo ruutu olisi saattanut vaikka harmittaa! Tommi vielä lopuksi totesi, että kunhan vähän malttia tulee, niin pistesaldo on päälle kolmensadan. Nemon kanssa se maltti vaan tulee vähän jälkijunassa, onhan Nemppa kohta vasta 6 v... :D

Sitten.

30.6. -1.7.12 Agirotu Kuopio

Perjantaina ei kisattu, lauantaina täräytettiin 2 rataa.
Oikea asenne on virallisesti löytynyt, radat on sikahyviä! Pikkuvirheitä tipahtelee, mutta en jaksa murehtia, ne kun saa pois niin johan muuten on tykitystä!

Eka rata oli Jalosen Karin agirata. Heti aamusella 8 jälkeen päästiin tutustumaan.
Puomin alastulolta 5, nyt ihan oikeesti loikkasi! Ja mainostin kaikille, että oli Waaran eka alastulovirhe. Paitsi että oho mites agi-SM-kisojen perjantaina... Tittidii.
Hylkäännyttiin, kun ohjaus jäi auki ja Waara fiksuna valitsi puomin A:n sijaan, mitäs et ohjaa nii kerta! Muuten kyllä toooosi hyvä veto! Video tuloo kunhan saan sen käsiini.

Koko päivä loikoiltiin kisapaikalla, ja semmottinen melko tarkalleen 12 tuntia odoteltiin toisen radan alkamista, olihan ne kisat sen reilu 2 tuntia myöhässäkin.
Illalla sitten kansainvälistä menoa Lee Gibsonin on muuten ihan kivannäköinen tuomari, aurinkolasit ja kaikki ja puku päällä vielä tuomaroi, ei paha ollenkaan EIKU siis Lee Gibsonin agiradalla.
Päätin jo etukäteen, että nyt muuten loppui se puomilta loikkiminen. No eihän se Waara meinannut lähdössäkään pysyä, piti ihan palauttamaan mennä. Eikä Gibson ymmärtänyt miun vihjettä, kun huusin puomin alastulossa monta kertaa "Ota! Ota!" olisi vissiin pitänyt huudella "Take! Take!" niin josko engelsmanni olisi ymmärtänyt yskän... Videolta laskettuna semmoset 4 sekuntia mietittiin puomin alastulon suorittamista, että kivasti annettiin muille tasoitusta. Muuten tehtiin ihan kivanoloista menoa, etenkin keppien törkeän avokulman onnistuminen oli Waaran kisakeppikoomailun jälkeen oikein mukavaa! Nollalla selvittiin maaliin, aikaakin jäi puomista riippumatta vielä melkein 3 sekuntia tuhlattavaksi. Lopullinen sijoitus selvisi sitten paria päivää myöhemmin, kun tulokset tuli nettiin, 10/76 että ei paha!

Sunnuntaina sitten kyseltiin, että ArWaa onko KiWaa? , tai no Kitkan juoksujen takia kait ennemminkin ArWaa onko PiWaa? kun Piuha hyökkäsi varakoiran paikalta radalle.
Kivastikovaa tykitettiin, Piuhiskin hoiti tonttinsa oikein mainiosti! Waaralle tyhmä HYL, kun tyhmä ohjaaja löysäili alun putkella, ja Waara ehti sitten kääntyä putken jälkeen hypyn väärälle puolelle. Muuten mentiin oikein kivasti, lopussa okserista rima alas, kun oli aika nafti väli A:lta okserille.
Lopputuloksissa meitin joukkue oli 7, parhaana kelpojoukkueena. Ensi vuonna uudestaan paremmalla sijoituksella!

Joukkueradan menoa




Että semmottinen kesäkuu!
Ensi tiistaina lähdetäänkin tänne http://www.slottshoppet.se/ !