Waara ja Tuuri pääsivät molemmat eilen viralliseen silmäpeilaukseen. Waarahan noissa on käynyt jo useammin, Tuurille kyseessä oli ensimmäinen peilaus, mikä aina aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä...
Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen, miten helppoja tyyppejä nämä kaksi oli käsitellä (ja olisi Nemokin, mutta en taida enää viitsiä maksaa Nemon peilauksista). Tosin ensin kun menin molempien kanssa aulaan sirujen lukuun, oli meno "vähän" villiä... Mutta yksitellen sekä odottelu että varsinainen tutkimus sujui ongelmitta. Koira pöydälle, kuonosta kiinni, jottei väistele alta pois, ja siinäpä molemmat törötti, Waaralla tuttuun tapaan häntä samalla hiuhtoen.
Ensin tutkittavana oli Tuuri, eipä siellä silmissä mitään ollut, eli terveet näkimet. Harmi, etten hoksannut kysyä, näkyykö siellä älyn loistoakaan...
Waaran kanssa en olisi yllättynyt, jos silmistä olisi jotain löytynyt. Nyt talven aikana on välillä vaikuttanut siltä, että Waara katsoo esim vastaan tulevia ihmisiä "liian pitkään", ikään kuin hahmottaakseen, mikä ihme tuolta tulee. Mutta ei sieltä silmistä mitään löytynyt. Jo nuorena silmissä olleet "pisteet" ovat siellä edelleen muuttumattomina, ovat jotain sidekalvojäämiä tms. Saattavat sopivassa valossa häikäistä näköä, Waara näkee ne tavallaan tähtitaivaana, mikä saattaa selittää tuon, että ihan aina ei välttämättä näe kunnolla häikäisyn takia. Waara onkin sellainen tähtisilmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti