Otsikko kumpuaa lauantaisista Suoknuutin Jaakon agitreeneistä. Jaakolta tuli hirmu hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten lähdetään työstämään meidän ikuisuusongelmaa: rimojen tiputusta pakkovalssissa ja takaakierto-päällejuoksussa. Käytettiin meidän 20min treenistä varmasti ainakin puolet pelkästään tuohon. Mutta ennemmin korjaan sen, mikä ei toimi kuin teen rataa, jossa rimoja tippuu! Tuo on kuitenkin jo oikeasti muodostunut ongelmaksi, sillä kisoissa rataantutustumisissakin pyrin suunnittelemaan niin, ettei tulisi pakkovalsseja... Jaakko näki heti sen, mitä itsekin olen pitänyt riman tippumiseen syyllisenä: Waara kuvittelee selviävänsä vauhdilla, eikä kokoa noille hypyille kunnolla. Hyvin pienestä on kiinni, takajalat kolauttaa riman alas. Nyt saatiin ihan kädestä pitäen vinkkiä siitä, miten lähden Waaralle opettamaan kokoamista nimenomaan takaakierroissa ja päällejuoksuissa. Kunhan joulukuussa palataan treenaamaan, niin tiedänpä, millä aloitan!
Jaakon loppukommentit: Liikut hyvin, ajoitukset on kohdallaan! Ehdottomasti kannattaa nähdä vaivaa tuon pakkovalssiongelman korjaamiseen, te ootte niin hyvä pari!
Hirveen hyvällä fiiliksellä voi nyt marraskuun pitää agitaukoa!
Tosiaan alunperin oli tarkoitus viime vuoden tapaan taukoilla joulu-tammikuu, mutta etenkin kisoissa alkoi tuntua jo siltä, että hyvinhän tässä joutaa tauolle. Ja suunnitelmissa onkin nyt käydä suoraan tauolta itsenäisyyspäivänä Joensuun agikisoissa, sitten aloitella pikkuhiljaa treenaamaan ja vuoden vaihteessa pakkasen salliessa kisat sitten Kotkassa ja Lahdessa.
Viikko sitten käytiin Lehdistön Esan koulutuksessa Valkealassa. Taidettiin ehkä jopa tehdä nolla 30 esteen radalla, mutta tehtiinpä taikka ei, niin oli kyllä hyvät treenit! Ohjaajalle etenkin muistutusta siitä, että sitä koiraa voi välillä kääntääkin... Nyt olen tietoisesti antanut kaarrosten vähän levähtää, jotta vauhti säilyy, ja pyrkinyt hoitamaan mahdollisimman paljon linjaamalla. On vaan jäänyt vähän päälle tuo linjaaminen... Eli välillä tiukkaakin käännöstä peliin!
Kisojakin käytiin kuukauden aikana muutamia, tuloksellisesti ei mainittavaa menestystä mutta muuten radat on olleen tosi hyviä! Ohjaajalta alkanut löytyä rohkeutta kokeilla ohjauksia, ja myös toteuttaa ne, ja nehän sitäpaitsi toimii! Todella pienestä on radat olleet kiinni, mutta tärkeintä on se, että radat itsessään on onnistuneita, vaikka se ei tuloksissa näkyisikään. Juoksu- A:kin on päässyt jo kisatestiin. Ihan ei toimi vielä, kisatilanteessa Waaralle iskee epävarmuus, saako juosta vaiko eikö. Ja jos jarruttaa vähänkään, niin loikkaa sitten liian korkealta. Omaan ohjaukseen juoksari on tuonut lisää rohkeutta selvästi, kun ei voikaan enää himmailla koiran ollessa kontaktilla. Pakko edetä ja uskaltaa!
Tokon saralla ollaan vähän laiskoteltu... Nemon kanssa on kyllä viilattu ohjattua takaisin kuntoon, se kun meni ihan totaalisen rikki syksyn kokeissa. Nyt alkaa taas pelittää, ajatus aina reunimmaisen kapulan hakemisesta on syttynyt, eikä enää "unohda" merkkiä matkan varrella. Seuruuta on työstetty jättämällä palkka autolle, ja kelpie Nemo on sitten tehnyt piiiiiiitkää seuruuta, jossa huomautan lepuilusta. Sitten jostain perusasennosta ensin suulliset kehut ja vapautus palkalle. Näyttää toimivan! Kaket on Nemon kanssa ihan toivoton juttu. Kun ei pysty pysymään paikoillaan niin ei pysty... Entistä enemmän luulen, että takapäässä on nuoruusaikojen hermopinteen jäljiltä pikkuhiljaa pahentunut tunnottomuus, eikä Nemo vaan hahmota takajalkojaan kunnolla. Tietty, jos kehtaisi opettaa kaukot uudestaan niin, että etutöppöset pysyy paikoillaan....
Waaran kanssa on pikkuhiljaa rakenneltu EVL:n liikkeitä, josko ensi keväänä käytäisiin kokeilemassa. Harmi, ettei kahden koiran kanssa voi osallistua samaan luokkaan, muuten varmaan kävisin jo talvella Waarankin kanssa kokeilemassa, miten vire ym kestävät eeveeällässä. Ohjatun ajatus on syttynyt, noudon orastaneet ongelmat on korjattu, kaukoissa toimii hirmu hyvin sisällä, pitäisi vaan yleistää muuallekin. Kuuntelutreenejä on Waarankin kanssa tehty, niissä oli aluksi hieman hahmotusongelmaa, mutta sitten kelpiellä syttyi lamppu päässä! Tiukassa oli kaavat ensin, mutta nyt pystyy jo oikeasti kuuntelemaan ja tekemään normaalista poikkeavaa. Josko sen seuraavan pennun kanssa osaisi aloittaa vähemmän kaavamaisesti tokoilunkin...
