Lieneekö torstai-illan oksennus liittynyt samaan vaivaan.
Oli tosi kipeän oloinen koko viikonlopun, lauantain pissilenkilläkin vähän väliä pysähtyi maahan makaamaan, kun koski mahaan :(
Ei suostunut syömään mitään, Canikurit sentään rouskutti menemään. Juonut ei ollenkaan, isolla ruiskulla tuuppasin vettä kitaan, mutta siitäkin Nemo pulautti saman tien osan pois.
Lauantai-iltana sonta oli jo kiinteämpää, mutta väriltään melkein mustaa ja tumman veren peitossa.
Sunnuntai-aamuna sama juttu, ja soitinkin jo elli-päivystäjälle.
Hänen mielestään ei hätiä mitiä, jos koira pysyy kohtuu pirteänä.
Su-iltana annoin Nemolle vähän riisin keitinvettä, se kelpasi kun laitoin sekaan nokareen Puhtia.
Maanantaille oli akupunktio varattuna. Heti ma-aamuna soitin Tikkaan, että koira on ollut koko viikonlopun kipeänä. He pyysivät tuomaan silti näytille, niin elli päättää, tarvitseeko lisähoitoa mahavaivaan ja voiko akupunktiota nyt tehdä.
Suunnattiin puoli neljältä Tikkaan, ja ihme ja kumma: Nemo joi ensimmäistä kertaa 3 päivään vettä Tikan pihassa.
Tikan Matti tutki Nemon ja tuumasi, että ärhäkkä vatsatauti tai sitten Nemo on syönyt jotain epämääräistä. Heti pälkähti päähän, josko Nemo olisi torstain uintireissulla syönyt jotain maasta, ei olisi ensimmäinen kerta kun Lappeenrannassa koiria yritetään myrkyttää...
Nemo oli jo niin hyvässä kunnossa, että Tikka päätti tehdä myös akupunktion.
Heti alkuun kehotin laittamaan Nemolle kuonositeen, yksi tikattu elli riittänee....
Ensin Matti kävi käsipelissä Nemon läpi, tämä oli kait sitä osteopatiaa?
Seuraavaksi oli vuorossa laser, johon Nemo ensin suhtautui hyvin epäilevästi, mutta hetken venkuloituaan antoi hoitaa ihan ok.
Ja sitten se kauhein ja kaamein vaihe: neulojen laitto.
Oikean jalan neulat menivät ihan ok, mutta siinä vaiheessa, kun Matti koski KÄDELLÄ Nemon jalkaan, alkoi hirveä huuto "MÄÄKUALEN MÄÄ KUALEN APUAAAAAA!" ja siuh sekuntia myöhemmin olisi roikkunut Matin kädessä kiinni, jos ei olisi ollut kuonosidettä.
Vielä hetken yritti venkuloida, mutta sitten ärähdin kunnolla, ja antoi laittaa loput neulat ongelmitta.
Nemo ei olisi millään jaksanut seistä neulat kankussaan, kait ne sitten painoivat niin paljon :D
Neulojen poisotto sujui helposti, Nemo ei edes tainnut huomata, että neulat otettiin pois.
Matti tuumasi, että Nemosta ei löydy kipukohtaa, joten käytännössä siis terve koira.
Tosin omaan silmään edelleen huomaan, että vasemman jalan varpaat eivät taivu kunnolla Nemon seistessä, mutta muita oireita ei ole.
Nemo pääseekin vielä ainakin 2 kertaa neulatyynyksi, seuraavan kerran jo tämän viikon torstaina.
Toivottavasti uusi kerta sujuisi helpommin :D
