Testing yykaakoo

Pitipä kännykkään latailla Bloggerin mobiilisovellus, josko tulisi tätäkin kautta vaikka päiviteltyä useammin. Sehän riippuu tietty siitä, kestääkö hermorakenne ja toimiiko sovellus...

Ilmoitin hetken mielenhäiriössä Lappeen pääsiäisnäyttelyyn kumpaisenkin koiran. Waaran lähinnä huvin vuoksi, sporttikuosissaan tuskin menestystä irtoaa. Niin ja Nemo, no kait saatava kehässä jotain muutakin tulosta kuin edelliskerran "haisevat terveiset Nemolta"! Edellinen näytelmäkerta Nemolla kun on 4 (!) vuoden takaa samaisesta pääsiäisnäyttelystä, jossa Nemo kuittasi mokoman turhapäiväisyyden papanoittamalla koko kehän. H saatiin silloin, jospa nyt saataisiin H ilman papanoita.

Waaran kanssa käytiin viime lauantaina OJn kisanomaisessa treenissä. 2 rataa oli tyrkyllä, ykkösrata kisanomaisesti ja kakkosesta itse valittu pätkä. Mie tosin pääti keskittyä ykkösen tekemiseen radata, koska pikkukikkailut meiltä kyllä onnistuu, kolonaiset radat taasen tökkii. Radalla oli 24 estettä, yhteensä taisi olla 5 kunnollista yritystä ja pari epämääistä kesken jäänyttä räpellystä. Nollalla ei päästy kertaakaan, paras taisi olla 5 rimasta. Rytmi kuitenkin löytyi, 2 viimeistä vetoa tuntui hyviltä ja napakoilta. A:n alastulo vaan oli tuskaa, vauhtia on löytynyt joo mutta kuka lisäisi ne jarrutkin takaisin... Samoten tuli taas huomattua, että hyvinkin pienellä ylimääräisellä käden huiskautuksella kelpie sinkoaa maata kiertävälle radalle ja suorittaa samalla hienosti kiertorataa lukien tielle osuvat esteet. Vähän piti hakea tasapainoa pituuden ennakoivaan valssiin, tai sinkosibtai sitten hyppäsi vain yhden nurkkakepin. Treenin lopussa oli hapoilla niin emäntä kuin koirakin, kyllä sen huomaa, että talvitauolla agikunto rapistuu! Liikuttu on muuten ihan älyttömästi, mutta agi vaan on agia, joka vaatii myös lajiharjoittelua kunnon ylläpitämiseksi.

Sunnuntaina tuomaroin ensimmäistä kertaa koskaan agilityä oman seuran episten merkeissä. Ensi viikon viralliset kisat näkyivät koiramäärässä, ja tuomarointia riittikin reilu 3,5 tunnin ajan. On muuten raskasta! Loppuajasta piti jo ihan keskittymällä keskittyä tuomaroimaan. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan tuomarointia, kummasti siinä huomaa, miten vaikeaa on pitää ajatukset kasassa ja keskittyä tuomarointiin. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa agituomareille, jotka viikonlopusta toiseen kiertävät kisoissa mahdollistamassa ylipäätään koko lajissa kisaamisen! Ei nimittäin ole mitään kevyttä puuhaa!

Tokotouhuja on pikkuhiljaa viritelty. Kerran viikkoon nyt ihan ulkotreeniä, sisällä lähes joka päivä jotain tekniikkahumputtelua. Kisakalenteria jo selailtu, kohta laitettava ilmoja menemään!

Agikisakausi tärähtäö käyntiin ensi viikonloppuna oman seuran kisoista 2 radan voimin. Tavoitteena tehdä hyviä, sujuvia ratoja, virheistä välittämättä!

Lajinvaihto!

Aika hapokasta!

Aamusella hyökättiin jo kahdeksalta hallille, aiheena Kylliäisen Katin agikoulutus. Mitäpä sitä ihminen lauantaiaamuna muutakaan.


Tuommoista rataa pukkasi. Ja veti muuten jalat hapoille.
Kakkoselle ensin epämääräistä niistoyritelmää. Ohjeistettuna vaihdettiin syliuvekkiin, ja kerrankin opastus oli niin tehokas, että jopa tajusin, miten sylivekki tehdään! Ja se alkoi viimein myös toimimaan! Aikaisemminhan Waara on lukenut sen milloin miksikin ohjaukseksi, ja kiertänyt siivekkeitä sen mukaisesti...
Keinu aiheutti harmaita hiuksia, tuli lentoversiota, juoksuversiota ja ehkä jopa yksi ihan oikeanlainen suorituskin.
Hypyt 6 ja 7 oli tuskien taival, tunnetusti kun olen niin pirun hyvä päällejuoksuissa, etenkin peräkkäisissä, jotka vielä alkavat reteällä takaakierrolla. No eihän se toiminut, ei päällejuoksu-pakkovalssilla (En hyppää pakkovalssia/ PUTKEEN!), päällejuoksu-päällejuoksulla (PUTKEEN!) eikä noituminenkaan auttanut. Saatiin sitten ihan treenin lopuksi kerran (!) onnistiumaan päällejuoksu-päällejuoksu, kun ohjaaja laittoi kaikki muut ajatukset narikkaan, ja teki vain päällejuoksu-päällejuoksu- haltuunoton niin kelpiekin teki takaa-hyppy-takaa-hyppy-hyppy-kuvion takaa-hyppy-juokseohi-putkeen-kuvion sijaan.
10 hypyllä toimikin loistavasti ihan uusi systeemi, nimittäin odottelin Waaraa pakkovalssi asennossa nyrkkiä puiden, kun Api sinkosi putkesta. Toimii! Jos yritin yhtään liikkeellä, niin sitten hyppäsi kympin väärin perin.
A:n alastulo oli ihan pikkasen hakusessa, samoten keppien lopetus. A:lla näkyi selvästi parin viime treenin idea hakea A:n alastulolle vauhtia, kaupan päälle vaan saatiin sitten läpijuoksuja...
16 ennakoivaa, 18 piti käydä ikäänkuin kaukoniistämässä, jotta koiran sai linjattua 19 hypyn oikealle puolelle. Oma juoksulinja oli äärimmäisen olennainen hypyn 20 takaakiertoon viedessä, tai het löytyi ansaeste numerosta ykkönen.
21 esteelle irrotusta jaakolla, ja just eikä melkein ehti sokkariin 22 toiselle puolelle.
23 hypylle ei meinannut osua millään, jarrutin voimakkaasti (ja unohdin ohjata), jolloin sitä hyppyä ei tietty tarvitse mennä ollenkaan.
Mutta hei, saatiin useita tosi onnistuineita pätkiä, ja melkein onnistunut koko rata!
Ja rimat, ne pysyy ylhäällä takaakierroissa ja kumppaneissa ongelmitta!
Onneksi saatiin uusi ongelma tilalle noista kontakteista!
Turhaa tässä on enempää tarinoida, kattokaa video!

Jasså, Jenny Damm!

Tänäänpä käytiin tekemässä tämän vuoden ensimmäiset kunnon agitreenit. Takana reilu kuukauden agitauko, viime torstaina käytiin vähän hallilla höntsäilemässä.
OJ:lla oli tarjolla Top team-leiriltä muokattu Jenny Dammin rata. Piirsin sen jo kertaalleen uudella radanpiirrustusohjelmalla, mutta ohohups painoin vissiin väärää maantiedettä iPadin näytöllä ja sinne hävisi se ratapiirros. Mutta onneksi on video, kiitos Lauralle kuvaamisesta!

Tällä aiPädillä on kyllä kauheen kätevää ottaa videoita, vielä kun osaisi muokata niitä... Sain sentäs kaksi eri pätkää yhdistettyä, suuri riemuvoitto! Videolla siis treenien toinen kierros, ekalla kierroksella treenailtiiin ja tokalla vaan tehtiin nollaa. Ainakin melkein! Rima tippuu juuri sellaiseen kohtaan, että häiritsee Waaran ponnistusta, joten tyyppi päättää varuilta tulla ali. Ihan fiksua, jos toinen vaihtoehto Waaran mielestä oli rämäyttää päin hyppyä. Sen verran harvinaista tuo riman ali meneminen on, että ohjaajalta ikäänkuin levisi pakka siihen paikkaan... Mutta otettiin sitten loppu uusiksi!

Parastahan tämän päivän treenissä oli se, ettei yhtään takaakiertorimaa tainnut koko treenin aikana tulla alas! Vielä syksyllähän etenkin treeneissä oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että takaakierrot rämisi... Takaakiertotreeni ennen taukoa taisi olla harvinaisen onnistunut, sillä nyt niitä vaan mennään!