Ahneella on kakkainen loppu

Virkistävää omistaa kaksi tervettä koiraa.jos noita nyt voi terveiksi sanoa :D
Waara kävi viime viikolla korvaansa tohtorille näyttämässä, ja terve se oli, vaikka mönjää vielä korvasta löytyikin. Tosin samaisella reissulla valitin Waaran rähmivästä silmästä, ja pikkaisen oli punoitusta, jota on nyt huutomalla hoidettu hyvin tuloksin.
Nemon viikon takainen sisälle pissiminenkin taisi olla vaan liian pitkästä saunomisesta ja saunajuoman nauttimisesta johtuvaa, kun näyte oli puhdas. Minkäs sille mahtaa, kun toinen tykkää saunoa ihan pitkän kaavan mukaan :D

Pakkasta on ollut niin ropsakasti edelleen, ettei Waaran kanssa olla päästy agia kummoisesti treenaamaan.
Muutenkin touhuaminen on keskittynyt sisätiloihin.
Waaran kanssa on edelleen lisätty varmuutta noudossa pitämiseen, eli kalikkaa ei saa tiputtaa ilman lupaa.
Nemon kanssa on otettu VOI-kaukoja, eli seisominen lisätty mukaan kuvioihin. Saas nähdä, miten hienosti tarjoaa sitä sitten jo AVO-kokeessa... ;)

Viikonloppu oltiin reissun päällä Savossa. Koiruudet sai juosta sielunsa kyllyydestä vapaana, eikä näyttänyt pakkanen vauhtia hidastavan. Välillä kävivät sisällä hetken lämmittelemässä, ja taas takaisin pihalle rallaamaan :D Kaverin saksanpaimenkoiralla Serilläkin taisi jo huipata päässä, kun 2 kelpoa juoksenteli ympärillä. Kuviakin tuli napsittua, illalla lisäilen niitä tännekin.
Ahne pikku Waara tyhjensi perjantai-iltana Serin ruokakipon kuivista nappuloista, tuloksena koko yön tuskaisena läähättänyt kelpie. Voinette kuvitella, miten paljon nappuloita mahtuu aikuisen sakemannin ruokakipoon, ja ne kaikki mahtuivat myös pienen kelpien mahaan... Muutaman hassun nappulan oksensi ulos, mutta muut piti tiukasti mahassa. Waaralla ei mennyt edes maha sekaisin, tavaraa kyllä tuli muuten pihalle senkin edestä :D
Nemokin osallistui ahneustalkoisiin nappaamalla lattialle tippuneen ison kokonaisen perunan, ja nielaisemalla sen saman tien kahdessa osassa. Seuraavana yönä heräsinkin sitten siihen, kun peruna pyrki etukautta takaisin ulos, ei suostunut mokoma sulamaan mahassa...
Ilo omistaa 2 ahnetta koiraa, kiva kouluttaa mutta toisinaan aiheuttaa myös vähemmän toivottavia sivuvaikutuksia! :D

Huh hellettä!

Vihdoin ja viimein kelit lämpenivät, ja koirienkin, tai no lähinnä Nemon kanssa voi käydä kunnon lenkeillä.
Waara on edelleen käytännössä sisäkoirana lääkärin määräyksestä. Korva on onneksi lähtenyt paranemaan, mutta otsalampun loimussa syvällä korvassa näkyy vieläkin tulehdusmuutoksia. Ensi viikolla kontrolliin, josko siihen mennessä olisi parantunut täysin.

Nemolla oli viime torstaina fyssarikäynti. Selässä, juuri siinä kaikista ilkeimmässä kohdassa oli pientä jumin alkua. Saattaa johtua puhtaasti siitä, että kovien pakkasten takia lenkit on olleet lyhyitä, ja kylmyys itsessäänkin jumittaa lihaksia. Varuilta mennään kuitenkin helmikuun lopussa taas Einille, ettei jumi pääse pahemmaksi.

Sisällä on Nemon kanssa tehty metallinoudon vahvistamista. Maanantai-iltana lenkin päätteeksi pysähdyttiin jäähallin parkkikselle ottamaan pienet tokot, ja johan oli koirassa intoa! Eipähän kyllä olla Nemon kanssa kuukauteen treenattukaan, taisi tauko tehdä kummallekin terää :)
Harmi vaan, ettei eniten treeniä AVO-liikkeistä vaativaa paikkamakuuta viitsi Nemolla tuolla pakkasessa ottaa. Piippaus on niin herkässä, ja siitä olisi tarkoitus päästä kokonaan eroon.
Waaran kanssa on sisällä otettu edelleen perusasentotreeniä, sekä lyhyitä parin askeleen siirtymisiä. Kontakti on upea, eilenkin meinasi pentuparka kompastua leluunsa, kun tuijotti niin tiiviisti miuta :D
Noudossa on aloitettu pitämisen vahvistaminen, nopeasti Waara tajusi idean, mutta vaeltaa edes takaisin pitäen samalla tunnaripalikkaa suussa :D Vielä kun saisi kakaran pysymään aloillaan ilman, että palikka tipahtaa....

Nemolla meni eväs vaihtoon, kokeilen J&V kana-riisin tilalla Canami Lamb&riceä. Näyttää maistuvan, eikä ainakaan vielä ole reagoinut ruoan vaihtoon närästyksellä. Waarallekin olen laittanut tuota pentunappulan sekaan. Pikkuhiljaa kun pitäisi Waarankin evästä muuttaa kohti aikuisruokaa, kasvu on selvästi hidastunut, painoa tulee muutama sata grammaa viikossa aikaisemman lähes kilon sijaan. Ja vaaleasta blondi-Waarasta on tullut tumma, Nemoakin astetta tummempi. Viimeinen, hankaluuksia jo orastavasti aiheuttanut katkennut alakulmurikin tipahti viime viikolla pois, joten nyt kidassa kiiltenee vitivalkoinen rivistö. Alakulmureita pitää pikkasen seurailla, osuvat vielä aika napakasti yläikeniin, mutta muuten purennassa ei ole moitittavaa :) Paitsi silloin, kun sitä testataan emäntään...

Pakkasta

Ulkona ropsakat pakkaset, -20 rikkoutuu lähes joka päivä.
Koirien kanssa ei ollakaan tehty juurikaan mitään.
Waara on lääkärin määäryksestä pysytellyt sisätiloissa pissilenkkejä lukuunottamatta.
Nemon kanssa ollaan sentäs lenkillä käyty, mutta muu toiminta on rajoittunut lähinnä ruoan annon yhteyteen.
Pieniä naksutteluhetkiä on tehty kummallekin sisällä päivittäin.
Waaralla tavoitteena saada noutoon pikkasen kestoa, nyt hakee ja tiputtaa heti miun luokse päästyään.
Nemon kanssa on tehty tunnarikapulan etsintää, hienosti on alkanut käyttää nenää kapulan löytämiseksi.
Myös metallinouto on viimein alkanut toimia, enää ei kalisutella kapulaa koko matkaa, vaan leuat pitää kapulan napakasti paikoillaan :D
Waaralle on haettu perusasentoa, osaa jo melko hyvin tulla miun takaa perusasentoon, mutta edestä ei vielä tule suoraan, vaan istuu milloin mitenkin päin :D

Käytin Waaraa eilen lääkärissä korvan takia, kun tuntui, ettei paraneminen edisty odotetusti.
Näytteessä oli paljon bakteereita ja vain aavistus hiivaa, joten lääkitystä muutettiin paremmin bakteereihin tehoavaksi. Lisäksi korvan putsaaminen kiellettiin ärtymisen takia, eli täysin päinvastainen ohje kuin mitä päivystävä elli sunnuntaina sanoi... Moskaa on jo päivässä kertynyt korvaan paljon, kun en ole putsannut, mutta tiedä sitten... Punoitus taasen vähentynyt, joten kait tuo tuosta vielä korvaksi muuttuu.
Nemolle otin samalla reissulla paketillisen Zitaceja, jostain syystä sai alkuviikosta todella inhottavia ja pitkiä närästyskohtauksia.

Waaralla korva kipeänä

Käsittämätöntä, miten nopeasti voi koiran korva mennä todella huonoon kuntoon!

Loppuviikolla, olikohan torstai, kävin kummatkin koirat rutiininomaisesti läpi, ja Waaran korvat oli täysin siistit.

Eilen käytiin Nemon kanssa metsässä, ja Waara jäi kotio, kun pakkasta on noin paljon.

Reilu tunti oltiin poissa, ja kotiin tullessa vastassa oli korvaansa riiputtava koira :(

Kurkkaus korvaan: punainen, turvoksissa ja moskaa täynnä.

Puhdistin pumpulilla, ja Waaran olo helpottui selvästi. Mietin, josko olisi perjantaina onnistunut saamaan neulasen korvaansa kuusen alla könytessään.

Tänä aamuna korva oli ihan karmea, joten puhelin kouraan ja soitto päivystävälle eläinlääkärille.

Itse epäilin kyseessä olevan hiivatulehduksen, josta ellikin oli samaa mieltä, koska Waaran antibioottikuuri päättyi alkuviikosta. 

Clavubactin kuulemma helposti aiheuttaa hiivaa, ja Waaran korva erite on tyypillistä hiivan aiheuttamaa.

Sain puhelinreseptin apteekkiin, ja kävin hakemassa Canofite-tipat ja Rimadyliä sekä putsaukseen Vetridermiä.

Lisäksi vielä Nemon pentuajoista oppineena Molkosania sekä ruoan sekaan laitettavaksi että korvan putsaukseen.

Pentunäyttely jää meiltä nyt väliin, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä. Eikä pentunäyttelyissä jaeta edes SERTejä ;)

Uudelle vuosikymmenelle

Uuden vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä on hyvä muistella edellistä vuotta, ja suunnitella tulevaa.


Kaivelin vuoden takaa tavoitteet vuodelle 2009:

Agi:
Back to basics, eli perusasioiden kertaus kuukausien tauon jälkeen. Nemon henkinen kehitys lienee viime kesäistä paremmalla tolalla, joten tavoitteena nousu kakkosiin, jollei peräti kolmosiin. Suurimpana esteenä saattakin olla emännän ylivarovaisuus koiran rasittamisesta, eli kisata ei uskalleta ainakaan heti alkukesästä paljoa. Emännälle järki päähän ohjauksessa, jo nyt tiedän miljoona asiaa, jotka vastaisuudessa teen toisin. Oman kolutusryhmän koirakoiden opastaminen ensimmäisiin virallisiin, näillä näkymin jokainen koirakko on ensi kesän loppuun mennessä kisakunnossa.


Nemo ei enää agikentille palannut, en uskalla ottaa riskiä selkävaivan uusimisesta. 
Omat koulutettavat ovat tainneet ainakin melkein kaikki kisata epiksissä, virallisissa ei ole vielä kukaan uskaltanut startata. Suurimpana syynä on kepit, joita alettiin keväällä treenata verkoilla. Tyhmä kouluttaja: lähdin opettamaan keppejä tavalla, josta en itse tietänyt mitään. Nyt ryhmä on jo muiden opastuksessa, meno kyllä näyttää siltä, että kyllä sinne virallisiinkin viimeistään kesällä on pakko mennä :D

Pk-lajit:
Treenataan jälkeä ja hakua, jos vaan porukka saadaan kasaan. Rullailmaisun opetus, Nemolla haukku liian herkässä. Tottis täysin vaiheessa, estenoutoa ei olla treenattu ollenkaan, eikä oikeastaan eteenlähetystäkään, eikä.... Eli tuskin kisataan vielä ensi kesänä, jollei ihmeitä tapahdu.


Haku jäi treeniryhmän puuttumisen vuoksi. Jälkeä tehtiin jonkin verran, mutta myönnettävä on, että motivaatiota ei hirveästi ollut treenata lajia, jossa ei kisaamaan päästä. Kisaaminenhan kaatuu tottiksen noutoihin, en uskalla pk-esteillä Nemon selkää rasittaa.

Toko:
TK1, liikkeet on jo hallussa. Esteenä taas emäntä, joka melkein mokasi BH-kokeenkin viimeisellä minuutilla rentoutumalla liian aikaisin, joka kostautui välittömästi ja Nemolla keitti yli. Eli kisoihin oikea asenne hyvissä ajoin ennen kehää, ja homma on paketissa vasta, kun kehästä on tultu pois. Nemo ei anna armoa, jos annan yhtään löysiä kesken suorituksen.


Sentäs jokin tavoite saavutettiin Nemon kanssa :D
Eli TK1-titteli on nimen edessä, lisäksi avoimesta käytiin hakemassa pari hyvää kakkosta ja muutama muu surkea suoritus. Ja emäntäkin oppi ainakin toisinaan sen, miten tuon elukan kanssa pitää koekehässä toimia!

Näyttelyt:
Jos sitä taas muutamassa kävisi mielenvirkistykseksi, tavoitteena lähinnä kehäkäytöksen parantaminen, ja arvostelu parempi kuin H.


Näyttelyissä käytiin kerran, keväällä Lappeenrannassa. Tuloksena juurikin tuo H, ja kehässä täyssika koira. Nemon näyttelyura huipentuikin kehään väännettyyn torttuun, Nemo kirjaimellisesti haistatti p***at mokomalle touhulle :D Tosin jos käsittelyssä oleva muutos näyttelysääntöihin tulee voimaan, niin meidät saattaa vielä joskus Nemon kanssa bongata kehästä... Tosin varuilta saatan paastottaa Nemoa ensin :D

Terveys:
Nemo terveeksi. Jos eturauhanen jatkaa temppuiluaan, on Nemo ensi vuoteen mennessä takapäästään hieman kevyempi :D



Tärkein tavoite saavutettiin, ja Nemo todettiin kesällä terveeksi niin lääkäreiden kuin fyssari-Eininkin puolesta. Karvanopistaan Nemo joutui luopumaan eturauhastulehdusten uusittua, mutta eipä tuo paljon koiran menoa haittaa.


Lisäksi Nemo kävi luonnetestissä, tuloksena komeat +174p. ja laukausvarma.


Viime vuoden suurin tapahtuma oli ehdottomasti Waaran Pompulan saapuminen taloon :D
Hieman äkkinäinen ratkaisu, vaikkakin pentu oli varattuna jo lähes puoli vuotta ennen syntymää. 
Mutta eihän sitä voi kieltäytyä, kun hyvää tarjotaan ;D


***************************************************


Ja sitten tulevan vuoden suunnitelmia....


Näyttelyt:
Waaralle pentunäyttely tai pari, junnuluokassa muutama myöskin.Ehkä jopa ulkomailla ;)
Katsellaan, innostuuko emäntä näytelmistä enemmänkin, vai onnistunko pilaamaan Waarankin vielä erinomaiselta vaikuttavan kehäkäytöksen...
Nemo saa näyttää Waaralle keskisormea, ainakaan tänä vuonna Nemon ei tarvitse moiseen osallistua. Josko myöhemmin, se riippuu täysin Kennelliitosta.


Toko:
Nemolle AVO1-tulos, TK2 on vielä harkinnassa. Alkaa kyllä jo tympäistä 4 AVO-kokeen jälkeen nuo liikkeet...
Joten tavoitteena joko TK2 tai VOI3-tulos.
Yksittäisenä liikkeenä paikkamakuu saatava kuntoon, levottomuus ja ääntely pois.
Uskaltaakohan sitä Waaralle....
No jos sitä loppuvuodesta ennen hallikautta käytäisiin Waarankin kanssa kokeilemassa, miltä ALO-luokka tuntuu. 


Agi:
Waara estevalmiiksi, loppuvuodesta kokonaisten ratojen suorittaminen treeneissä.
Nemo käy fiilistelemässä rimat maassa.


PK
Waaralle jälkeä, syksyyn mennessä jos jo kisamittaisia matkoja ja keppejäkin saisi löytyä.
Tottiksen osalta BH-treeniä, mutta tuskin vielä tänä vuonna lähdetään BH:ta kokeilemaan.
Nemolle aivojumppana jälkiä myös.
Hakua molemmille, jos porukkaa löytyy.


Paimennus
Säännöllistä paimennustreeniä noin kerran kuukaudessa kummankin paimenen kanssa. 
Katsotaan, miten pitkälle vaistot vievät :)


Toiveissa siis lupsakkaa kelpomenoa kahden terveen koiran kanssa :)
Waaran kanssa kaikki on vielä täysin auki, pikkuhiljaa alkaa kakaran todellinen luonne näyttäytyä tuolta pentupehmeyden alta.