Toteutuneita & tavoitteita

Vuosi alkaa olla muutamaa tuntia vaille valmista kauraa.
Totuttuun tapaan siis aika tarkistaa, mitä sitä vuoden alussa tulikaan asetettua tavoitteiksi, ja mitä vuoden aikana saatiin aikaiseksi.




Ensin muistellaan menneitä...




Kumpainenkin koiruus oli koko vuoden terveenä, eli tärkein tavoite saavutettiin hienosti!


Treenipuolella oli sitten vähän vaihtelua...



Nemo


- Tokossa VOIsta vähintään VOI2-tulos. Miulla on jo päässä suunnitelma, miten treeneissä pitää tästä etiäpäin toimia, jotta koesuoritukset saadaan treenisuoritusten veroisiksi.
EVL-liikkeet treenataan koevalmiiksi myöskin niiltä osin, miltä eivät mene VOIn kanssa "päällekäin".
Esim merkkiä pitää harkita, uskallanko vielä VOI-aikana treenata sitä ollenkaan.


Tokossa saatiin parikin VOI2-tulosta, ja viimeisin koe oli ehdottomasti paras, vaikka kaukot ja metalli menikin nollille. Nemo selvästi keskittyi ja teki innolla ilman turhaa häröilyä!


- Jäljelle Nemo pääsee mielenvirkistykseksi, samoin esineruutuja töhöttämään.


Jälkien teko kyllä jäi tyystin, kerran taidettiin alkukesästä käydä.


- Näyttelyyn saattaapi Nemo päästä tarjoamaan yleisölle sirkushuveja :D


Ei käyty näytelmissä, edelleen pallitodistus hankkimatta :D


- Fyssarikäyntejä jatketaan säännöllisesti.


Muutaman kuukauden välein on Nemo käsittelyyn päässyt, mitään ihmeitä ei ole löytynyt. Nyt kokeillaankin vähän pidempää fyssaritaukoa, pysyykö kroppa silti kuosissaan.


- Paimentamassa käydään ehkä muutamaan kertaan.


Näin tehtiinkin, ja Nemo jatkoi vanhalla tutulla linjalla "osaan itte ei tartte auttaa". Juhannuksena käytiin ex tempore Kaisan luona paimenessa, ja Kaisa sai parissa minuutissa Nemon oikeaan paimennusmoodiin. Eli jos haluan saada Nemon paimennuksen kuriin, on käytävä länsirannikolla :D




Waara


-Tokosta Waaralle AVO1, ehkä TK2, ja VOI-liikkeet hyvälle mallille. 
Ensimmäisenä seuruun paikka tehotreeniin, kontaktia ja intoa kyllä on, mutta metrin keulimista ei kaikki tuomarit katso hyvällä :D


AVO1 antoi odottaa itseään, ensin vire katosi koekehässä ja pisteet sen mukaiset, sitten virettä oli liikaa ja liikkeitä nollautui kun on niin kivaa :D Joulukuussa saatiin onneksi AVO1 Kotkasta mukaan, joten talvi saadaan rauhassa treenailla VOIta kuntoon. VOI-liikkeitä on pikkuhiljaa kyllä ajettukin Apinan aivoihin, mutta nyt ei tarvitse enää AVOinta ajatellakaan samalla :D


- Agissa aloitetaan kisaaminen helmikuussa. Alustavasti suunniteltuna kymmenkunta starttia ennen huhtikuuta, näistä mieluusi ne kolme nollaa. Viimeistään kesään mennessä kakkosiin, ja sieltä kesän aikana yksi nousunolla. Loppu on sitten vain extraa nuorelle koiralle :D


Agissä kyllä ylitettiin tavoitteet aika roimasti :D Ykkösissä ensin tahmailtiin ihan vaan ohjaajan surkeuden takia ja osittain myös kisakepit oli aluksi epävarmat. Kakkosiin noustiin toukokuun lopussa Mikkelissä, ja kun vauhtiin päästiin, niin singahdettiinkin sitten kakkosista kolmosiin 12 kisalla, ja ekat kolmosen startit olikin sitten Agirodussa heinäkuun alussa. Kolmosissakin meni alku rytmin hakemisessa, mutta pikkuhiljaa alkaa homma pelittää. Nollia ehti tämän vuoden puolella kertyä kolmosista 4kpl, 2 agi ja 2 hyppärinollaa. Ja agiuosi kyllä huipentui parhaalla mahdollisella tavalla, kun itsenäisyyspäivänä Joensuun kisoista nollavoitto ja eka SERT-A! Kokonaisuutena kyllä ihan supervuosi, todellakaaan en viime vuonna tavoitteita asettaessa osannut kuvitella, että ihan näin hyvin lähtee kisaaminen sujumaan! Waara 2,5v ensimmäinen agiserti taskussa ja pino nollia kolmosista! :D




- PK-jälki kuntoon! Sellaiseen tilaan, että vuoden päästä keväällä lumien sulettua pienellä treenillä jopa kisoihin asti? BH pois alta viimeistään nyt kesällä. Keppien ilmaisua voisi aloitella jo nyt kevättalvella.


Tämä jäi kyllä ajanpuutteen ja saamattomuuden takia täysin, yksi jälki alkukesästä, pk-tottista ei treenattu käytännnössä ollenkaan. BH:ta harkitsin loppuvuodelle, mutta mitä sitä turhaa hötkyämään. 


- Näyttelyissa käydään sen verran kun jaksetaan ja raaskitaan rahoja tuhlata :D Erkkari ja Voittajat varmaankin, ja syksyllä maagisen 2v iän tultua täyteen metsästetään viimeistä SERTiä.


Keväällä käytiin vähän aktiiivisemmin näyttelyissä, mutta sitten hyydyttiin :D Kesällä erkkarista ERI ja nuorten luokan voitto, sitten näytelmät unohtui täysin, ja aina kun kävi mielessä, oli ilmot jo menneet... Voittajista käytiin toisessa, tuloksena "kapealle ja kevyelle" EH. Vika SERT siis vielä saamatta.


- MH-kuvaukseen ollaan parissa eri paikassa jonossa, joten toivottavasti mahdutaan mukaan. Luonnetestiä en vielä tälle vuodelle halua.


MH suoritettiin lokakuussa ja täysin Waaran näköisestihän tuo sujui. 


- Paimentamassa käydään ehkä muutaman kerran.


Käytiin muutaman kerran, kiinnostusta lampaisiin löytyy, mutta ei takeita siitä, riittääkö vaistot ihan oikeaan paimentamiseen.




Ja sitten se haasteellisempi osuus, eli mitäpä alkavalle vuodelle tavoitteeksi?


Vuosi 2012


Kummallekin sudelle edelleen terveyttä ja vauhdikasta menoa!




Nemo


TOKOsta VOI1, sen jälkeen kisaillaan VOIssa kunnes uskallan lähteä EVLään tuon kanssa :D


PK-puolella Nemppis saa jäljestellä, jos vaan keritään


AGIssa saa tehdä hömppähömppää ja osallistua möllikisoihin 


NÄYTTELYIHIN mennään varmasti ainakin kerran :D




Waara


TOKOsta VOI1 ja EVL-liikkeet suht mallilleen.


AGIssa haetaan rytmiä ja suoritusvarmuutta hauskuutta unohtamatta! LAU:n SM-joukkueeseen pyritään, ja toki mennään myös yksilöihin hakemaan kokemusta, jos saadaan nollat kasaan. Virallisena tavoitteena yksilökisat ei tulevana vuotena ole.


PK-puolella BH ja jälkitreeniä, mitään paineita tai tavoitteita tästä ei oteta.


LUONNETESTI on jo huhtikuulle varattu.


NÄYTTELYISTÄ se viimeinen SERT, erkkari ja Voittaja, muuten fiiliksen mukaan. 




Ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa ja tekemisen iloa noiden kahden mahtavan koirapersoonan kanssa! 

Joulua!

Tik Tak video

Ensin tärkein, eli mahottoman suuret kiitokset videoinnista Lauralle & Antille, tää on oikeesti helmi!

Tip Tap Tik Tak

Jaahas, taas kuukauden päivitystauko.
Marraskuussa ei kyllä paljon kerrottavaa ollutkaan, Waaran kanssa hyllyteltiin oikein urakalla, parhaimmillaan käytiin yhden askeleen päässä nollasta, mutta semmosta se on. Agi.fin ranking kertoo karua kieltään siitä, miten hyvin viime aikojen kisat on menneet... Tosin noissa hyllyissä on mukana kyllä tosi hyviäkin vetoja, mutta pienestä se vaan välillä on kiinni!

Tokokokeiden oli tarkoitus olla jo purkissa, kun nuo kylmät hallit ei hirveästi houkuttele. Jostain aivotoiminnan häiriöstä johtuen ilmoitin kummankin koiran 3.12. Kotkan tokokokeeseen, kun viikkoa aikaisemmin kuulin huhuja, että sinne saattaisi vielä mahtua. "Just nämä kaksi koiraa sopivat vielä, sitten on täyttä." No mutta mainiota. Ai treenata vai? No ehtiihän sitä viikossa....
Tiukkaa treeniä kyllä olikin, useampana iltana pimeän keskellä treenailtiin ja Nemon kanssa lähinnä niitä epävarmempia liikkeitä, Waaralle taas koko AVO-kimppua hyppyyn ja luoksariin painottuen.
Ja niin se saapui lauantai-aamu, 7.00 startti kohti Kotkaa, jossa ensin AVO klo 9.
Tuomarina taas kerran  Nokelaisen Anne, jonka tuomaroinnista mie tykkään, asiallisen napakkaa mutta samalla myös kannustavaa.

Ensin kehään siis intopinkeä Apina, jota kohtasi suuri hämmästys halliin tultaessa: missä on kahden viikon takaisten agikisojen esteet? Intoa kyllä riitti, kun vire oli tapissa...  Tehtiin ennen omaa vuoroa pihalla ainakin 10 toistoa hypyllä, päättyen vastapuolen istumiseen, sekä luoksetuloa stopista palkaten.
Oma paikkamakuuseen meno oli hiukan kiireinen, kun ekassa ryhmässä oli Emma&Hiro, ja mie makuun ajan viihdytin Emman Eetu-poikaa. Mutta hyvin päästiin kehään ja hyvää treeniä se oli tuokin ja muistutus siitä, että  joskus kannattaa treenata myös "paniikkisiirtymiä"!

Mutta liikkeet siis

Paikkamakuu 9
Oli jätön jälkeen hieman siirtynyt eteenpäin. Ryhmässä oli eloa, sillä reunimmaisena ollut keeshond (?) lähti puolen välin tienoilla liikenteeseen, onneksi tuli suoraan piiloon. Ja piilo oli muutenkin normia hankalampi, sinne mentiin selvästi normaalia jyrkemmin.

Seuruu 9
Ajoittain vähän haahuili, mutta enimmäkseen hyvää.

Maahanmeno 10
No se!

Luoksetulo 8
Priima muuten, pysyi lähdössäkin hievahtamatta, mutta pamahti stopista maahan :O Ehdin jo ajatella, että se siitä sitten TAAS, mutta ylläri olikin, kun kasi nousi! Puuuuh!

Seisominen 8,5
Muuten priiiiiiima, mutta ennakoi loppuperusasennon.

Nouto 8
Kiuuuuh! lähtiessä, "pieni" törmäys sivulle siirtymisessä, muuten jees!

Kaket 9,5
Häiriintyi vähän yleisöstä, mutta teki vaihdot napakasti. Ennakoi loppuperuksen.

Hyppy 9
KIU! takaisin hypätessä ja törmäys myös, muuten hienosti malttoi pitää kankun alhaalla.

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä siis 177,5p AVO1 ja sija 3/15. Jjjjjau! Viimeinkin natsasi ja saatiin se odotettu ykkönen! Nyt voi talven rauhassa treenailla voittajaa, ja sitten joskus keväällä tai alkukesästä mennä kokeeseen. Ongelmahan on nyt se, että miulla on 2 koiraa voittajassa...


Sitten hetken huili ja Nemppa kehään, Anne jatkoi tuomarina.

Paikkamakuuseen mennessä Nemo oli tulisilla hiilillä, kovasti olisi tahtonut mennä moikkaamaan Annea...

Paikkamakuu 8
Alussa ja miun palatessa levotonta, muuten viereisessä kehässä mennyt ALO piti Nemon hyvin hereillä, kun piti sinne kuikuilla. Lopussa oli taas räjähdyspisteessä, kun piti malttaa odottaa lupaa poistua kehästä... Tajusin sitten kehänauhan vieressä antaa Nemolle tehtäväksi remmin etsinnän, ja sehän toimi: unohti heti typeryydet ja lähti tohkeissaan etsimään remmiä!

Seuruu 8,5
Pari hiiiiidasta perusasentoa, ja eihän se parasta Nemppaa ollut muutenkaan.

Istuminen 10
Wuhuu! Kerrankin onnistui kokeessa osaamistason mukaisesti!

Luoksetulo 9
Jeeee! Tässäkin viimein onnistunut koesuoritus! Seisominen aavistuksen hidas, makuu samoin, mutta se onnistumisen tunne!!!

Ruutu 10
Ei enää sanat riitä! SUPER! Etenkin kun tosi moni koira mokasi tämän lähtemällä vasempaan kohti luoksetulon törppöjä.

Hyppynouto 9
PerusNemppa

Metalli 0
Dääämn däämn däämn meni, nosti, tiputti, nosti, toi ja tiputti jalkoihin.

Tunnari 8
Sikahyvä, pisteet lähti pureskelusta, johon puutun ehkä joskus tai sitten en.

Kaukot 0
Hitsinhitsinhitsi. Otti normaalia vähemmän häiriötä yleisöstä, mutta silti jumitti pari vaihtoa, ja yksi jäi kokonaan tekemättä. Mutta teki vaihdot priimasti, ei liikkunut senttiäkään!!!
Kehästä pois lähtiessä annoin taas tehtäväksi etsiä remmin, toi sen tohkeissaan ja sitten palkkaus. Toimii!

Kokonaisvaikutus 9
Nemppis teki hienosti, varmasti paras koesuoritus koskaan! Liikkeitten välit oli hallittuja, kerran tai kaksi taisi haukahtaa. Mutta vire pysyi hanskassa!

Yht. 231p VOI2 sija 3/14

Siis miun koirat KUMMATKIN TOKOkokeessa palkinnoilla samana päivänä! Uskomatonta!
Kummasti taas sai uutta intoa, kun viimein onnistui siihen malliin, mitä treenit on antaneet ymmärtää!
Nemon kanssa saatetaan talvella jossain kokeessa pyörähtää, mutta Waaran kanssa nyt hitaasti ja hartaudella treenaillaan VOI-liikkeitä kuntoon.

Pitkä oli lauantain rupeama tokokeessa, eikö sunnuntaina päästy ajallisesti helpommalla, sillä vuorossa oli Voittaja. Nempalle oli hyvä hoitopaikka tiedossa, joten huoleti (tai miten sen nyt otttaa :D ) lähdettiin Lauran&Saimin sekä Juulin kanssa kohti Helsinkiä.
Kelpoilla oli tuomarina Johan Juslin, koiria kehässä 17, joista 9 uroksia.

Ei riittänyt Waarassa koko, liian kevyttä ja kapeaa oli koko koira :D Arvostelun lisään, kunhan muistan pelastaa kisakansion autosta sisälle.  Tuloksena EH ja heihei, Ostoksilla piti tietty käydä, lopputulemana Waaralle oma pienempi kevythäkki tällaisia yksinreissuja varten sekä uusi napakan oloinen narupallo, josko se kestäisi käytössäkin...

Maanantai oli huilipäivä, ja tiistaina vuorossa agilityä.

Kotkan kisojen oli tarkoitus olla vuoden viimeiset, mutta Lauran houkuttelemana lähti ilmot vielä itsenäisyyspäivän Joensuun kisoihin, kun Tiinakin oli riittävän hullu lähtemään Arwon kanssa matkaan.
Tuomarina oli uusi tuttavuus Eeva-Liisa Pohjanen, joka oli suunnitellut ihan kivat radat. Jostain syystä tulostaso jäi kyllä ihmeen huonoksi, vaikka radat ei mitään erikoisen hankalia olleetkaan.

A-rata kosahti kohtaan, jossa ensin piti varoa putkea, sain käännettyä napakasti mutta sitten heitin onnistuneesti takaakiertoon. Kohdassa, jossa olisi ihan luvallisesti saanut mennä ilman takaakiertoa. Jatkettiin sitten rataa normisti, ja tietty se ainoa takaakiertokohtakin meni sitten mäkeen, ei kierrä vaan hyppää suoraan. Jaa mitä pitäis treenata....

B-rata oli mukavan oloinen sekin, ei mitään ihmeellistä. Muurilla hyllytti moni, koira hyppäsi sen edes takaisin. Viekunnolla viekunnolla viekunnolla ja mitä sitten kuitenkin tein? Joo en vienyt kunnolla vaan jäin ihmettelemään. Waara kiepsahti jo kertaalleen uukkarin muurin takana, mutta jollain ihmeen konstilla sain kierrätettyä niin, ettei hypännyt takaisin. Keinulle tulikin sitten extempore takaaleikkaus, mutta hyvin kesti senkin. A:n alla olevaan putkeen vienti irroitti pienet kirkunat koirasta (ehkä emännästäkin), puomin jälkeinen hypyn takaaleikkaus ihme kyllä onnistui! Keppikulma oli kaamea, mutta jo rataantutustumisessa päätin luottaa Waaraan, kyllä se osaa kepit hakea! Ja niinhän se hakikin! Kepeillä jo kävi vähän mielessä, että onkohan nolla alla... Joten hirveästi ei kehdannut vedättää, kun enää rengas ja viimeinen hyppy.

Ja nollahan se oli, ja Laura tuli vielä apinaloikkaa kertomaan, että koko radan eka nolla! Ja oltiin kolmanneksi viimeinen koirakko radalla, että hopheijaa! Kahdelle vikalle tuli virheitä, joten huppistaheijaa: nollavoitto ja ihka ensimmäinen SERT-A!!! Aika mahtia!!! Aika ei ollut mikään maailman paras, muurin takana seikkailu sekä kunnolla tehdyt kontaktit söi sekunteja. Mutta mitäs väliä sillä on, tuloslistahan se on se olennaisin! Se on se valiokello mikä otsikossa tikittää yhdessä joulun kanssa! Videotodistekin tästä on, tulee kunhan kerkiää!

Vikalle radalle sitten kovasti jo kaverit yrittivät tyrkyttää tuplaa....
Alku hyvä, monelle tuotti ongelmia alku, kun tultiin hyppy pussi ja 5m päässä kepit avokulmaan. Taas luotto Waaraan, jäin pussille käskyttämään ja hienosti haki! Super-Apina! Sievää menoa aina putkihässäkälle asti, jossa Api päätti pitkässä viennissä lukea itse rataa, ja kimposi muurille. Nou hätä, jatkettiin hyllystä rataa parin esteen verran keinulle, jossa päätin, että liike seis! alastulolle. Api oli eri mieltä, joten otettiin keinu uusiksi ja pois radalta.

Kyllä kannatti ajella 500km, eipä tämän parempaa tapaa olekaan jäädä kisatauolle aina maaliskuun omiin kisoihin asti!

Tuulikki, pidä huivistasi kii nyt mennään!

Kovasti on suosittua nimetä blogikirjoituksia kappaleiden mukaan, joten tämän päivän agikoulutus ansaitsee kyllä ehdottomasti yllä olevan!
Rainetojan Emilia saapui kaukaa etelästä kouluttamaan meitä LAUlaisia.
Sakkia oli ko muurahaisia sokerissa, kun osallistua kaikenkaikkiaan 25 intopinkeää. Ja osa taitaa vielä tälläkin hetkellä olla hallilla veivaamassa.

Rata näytti tältä, myö mentiin valkoiset numerot.

Kakkosen taakse ottamaan vastaan (ykkösellä apurima). Vastakkaisella vastanotto, niin tuli sujuvammin. Takaakierto& valssi kolmoselle, tökki vaan kun jäin himmailemaan...
Ja 5 hypyn ennakoiva oli huono, huono, huono, huono ihan tasan joka toistolla.
Samoten kutosen pakkovalssi tökki ihan älyttömästi, en saanut yhtään napakkuutta irti enkä ajoitusta millään onnistumaan.
Kokeilin ensin pakkovalssi-jaakotusta kutoselle, ja sitten 7 taakse ottamaan vastaan. Onnistui hienosti aina 9 asti, mutta sitten Waara valitsi aina putken väärän pään.
Kokeiltiin sitten kutoselle pakkovalssia, ja 7-8 väliin viskiä.
Ei taipunut pieni kelpi ensin millään viskiin, millon imi putki, milloin mikäkin.
Lelupalkka Emmille, ja mie huooooooolella tein viskin, niin johan alkoi löytyä!

Tähän väliin tauko.

Ja matka jatkui 10 putkeen.
Ennakoiva 11 (oli hyvä!) kepit ja meni hienosti aina 15-16 slalomiin.
Ja sitten olinkin toivottoman myöhässä 17 hypyllä, joten liike seis ja palkkasin koiran.
Ja naks tajusin, miksei mikään onnistu. Waara oli taas löytänyt uuden vaihteen, nopeutta oli yhtäkkiä ilmestynyt lisää (APUA!!!). Ihan kuin sitä nyt ei ennestäänkin jo olisi ollut riittävästi...
Slalomissa sen huomasi, normi aavistuksen varmisteleva slalom oli ihan toivotonta, ei kerinnyt mihinkään!
Kokeiltiin uusiksi, nyt onnistui paremmin kun otin vähän etumatkaa, huijausta tiedän.
17 ennakoivaa en osannut ajoittaa nyt enää ollenkaan (se vauhti!!! tästä se alun rähmäilykin johtui), kokeiltiin sitten myös sitä, että heitin kauempaa 17 ja jäin itse 18 putken vasemmalle puolelle, mutta näin tehtynä Waaran kaaaaaaaaarteli ennen putkea. Eli uutta ennakoivaa vaan peliin, ja alkoi se käännöskin löytyä.
Putkijarru toimi mahdisti! Ja kepit löytyi ongelmitta, vaikka itse jäin jonnekin puoliväliin odottelemaan.
Putkeen 20 kokeilin ensin hirttoa, toimi kuhan lähdin irtoamaan riittävästi sivusuunnassa. Tai siis hirtto toimi, itse asiassa liiankin  hyvin, koska sitten Waara ei lukenut hyppyä enää ollenkaan.
Kokeiltiinpa sitten vilauttaa vähän vastakkaista keppien jälkeen ja tsädäm Api luki sitä kuin ajatus, ja pienellä nykäyksellä sai heitettyä putkeen.
Loppusuoralle irtoiltiin vähän liikaa, 22 hypylle heitin ja Waaranhan sitten päätti irtoilla ja meni seinän vieressä 10m päässä olleelle A:lle... Uudella yrityksellä vieläkin kaaaaarteli, mutta osui kuin osuikin pituudelle, vaikka olin varma ohi menosta. Oma vauhti oli jo melkein seis, joten jotenkuten viskoin Waaran hypyt 24 ja 25, vikaa ei kehdannut enää lähteä räkimään.

Huomioita:
- tasapaino irtoamisen ja hallinnan välille palkkauksella
- lähtötilanteen nuljuuttelun korjaaminen passivoitumalla
- ennakoivien ja niiston (ja ylipäätään kääntymisen) muistuttelua, rimoja alemmas ja itsekin vaikka polvilleen siivekkeen taakse, jotta koira kanssa kokoaa ja kääntyy ennen hyppyä
- viskiin malttia ja palkkausta apurilta
- ennakoiva ja pakkovalssi NAPAKASTI

Ja yhteenvetona
"Waarassa on älyttömästi potentiaalia! Kunhan vaan palaset loksahtaa kohdilleen, niin sitten ei pidättele enää mikään! Ja nopeutta on niin paljon, ettei todellakaan tarvitse tyytyä nollalla sijoihin 10-20..."
Onneksi edes koira saa kehuja, olishan se aika masentavaa, jos edes koiraa ei kehuttaisi :D

Kyllähän mie tiiän, että Apina on SuperMiäs!
Ja vaikka sujuvuus oli tänään enemmän kuin kaukana, niin silti meillä Waaran kanssa oli ihan mahtifiilis tehdä YHDESSÄ!

Testing....

Sunnuntaina käytiin Waaran kanssa testauttamassa itsemme uuden koulutusjärjestelmän merkeissä. Meillä kun agiseurassa siirrytään vuoden vaihteessa uudenlaiseen pyramidimalliseen koulutusjärjestelmään, ja nyt sunnuntaina oli ylimmän tason valintatilaisuus. Paikalla oli reilu parisenkymmentä ykköstasolle pyrkinyttä koirakkoa sekä ykköstason kouluttajat Pasi, O-J, Santtu ja Henna.
Etukäteen ei ollut mitään tietoa, millainen testi on tiedossa. Paikanpäällä se sitten selvisi, suoritetaan O-J:n suunnitelema rata kilpailunomaisesti, rataantutustumisaikaakin oli perinteinen 5min. Sisällä hallissa suorituksen aikana ainoastaan kouluttajat ja radalla oleva koirakko, muut odotteli ulkona tai kahviossa.

Rata näytti tältä

Ensimmäisen jännityksenaihe oli eka rima, sattuneesta syystä. Jätin Waaran kaaaaauas ekasta hypystä, menin kakkosen taakseottamaan vastaan pakkovalssi-jaakotuksella. Eikä mitään ongelmaa. Tosin Waara kävi aika kaukana kakkoshypyn jälkeen, liekö löhdässä hallin reunasta bongattu pikkulintu (kyllä, siellä ihan oikeasti oli sellainen) vei hetken Waaraa kohti seinää.
Keinu oi SUPER, vauhdilla PAM ja matka jatkuu! Putkella tein putkijarrutuksen, ja olipa aika tehokas, Waarasta näki jo putkeen mennessä, että alkoi hidastamaan! Kääntyikin sitten ihan mahottoman hyvin putkesta, ei tarvinnut mitään ansaestettä pelätä. Olin kutosen toisella puoella ottamassa vastaan, ja siitä vaan pyöräyttämällä putkeen.
Kasin takaakierrolle meinasi tulla kiire, ja siinä rytäkässä rima kolahti, muttei pudonnut. Ysin jälkeen takana olleet kepit (ei näy kuvassa) veti Waaraa, näissä pitää olla tosi tarkkana! Puomille irtosi hienosti, vaikka puomi olikin selvästi vinossa linjassa. Puomin alastulolle pysähtyi napakasti, ja siitä olikin napsakkaa ottaa Api mukaan ja tehdä (kerrankin!!!) liikkuva valssi 13-14 väliin. Hypyn 15 sylivekki oli tehoton yritys, mutta onneksi Waara luki senkin silti suht oikein, vaikka kaarros venyikin.
A:n alastulolla (kerrankin!!) luotin koiraan ja tein persjötän, mistä oli kätevää heittää Waara putkeen. Ajoitus oli just eikä melkein: Waaran syöksyessä putkesta olin ottamassa juuri oikeassa kohdassa vastaan ja pienellä heitolla putkeen 18.
Sitten tökkäsi. Jo rataantutustumisessa ajattelin, että vaikka loppusuoralle olisi pakko saada etumatkaa, en voi lähteä kimpoilemaan liian aikaisin, tai Waara tulee liikkeen mukana 19 putkesta ohi. Jäin sitten pikkasen himmailemaan ja varmistamaan putkea, sinne sujahti ja oho hups oma liike ei lähtenyt yhtään. W ehti pyörähtää jo hypyllä 20A, ajatui sen jälkeen liikaa vasemmalle ja hyppäsi 20B hypyn väärään suuntaan. Hitonpirulaiset toka vikalla esteellä nolla muutui hyllyksi. Mutta ei se mitään, vika hyppy ja maalissa oltiin!

Kokonaisuutena rata oli yksi parhaimpia, luotto koiraan oli kova aina loppusuoralle asti. Heti kun luotto loppui, meni ketuilleen. Mitä opimme? Luota, luota, luota!!!
Saatiin me vaimeat taputuksetkin, se mikä nyt neljästä ihmisestä lähtee irti :D

Eilen saatiinkin sitten jo tietää tulokset, ja päästiin Apin kanssa sinne minne haettiinkin, eli Pasin ryhmään!
Ollaanhan me jo tässä kuukausi pari Pasin juonia kuunneltu, mutta mahtia tietää, että saadaan näillä näkymin koko kevät jatkaa samoissa opeissa! Tietääpä sitten, ketä syyttää, jos ei tulosta synny: Pasia! Eikun siis, sitä joka näkyy peilissä :D

Eilen käytiin hallilla tekemässä pikkutreeniä, aiheena lähinnä se kuuluisa ensimmäinen rima ja lähdössä rauhoittuminen.
Laitoin ekan riman 65 tuplarimoituksella. Ei ongelmia, kolmen hypyn suoran taakse sai mennä, ja hienosti yli. Aika akrobaatti kyllä olisi Waara saanut ollakin, jos olisi ali yrittänyt tulla.
Lähdössä tuli jo rauhallisempaa olemusta, tosin kun Waaran jalat pysyi paikallaan, niin sitten häntä alkoi elää omaa elämäänsä. Minkäs sille voi, että on levottomat jalat, johonkin se on purettava!
Keppejäkin tehtiin, muuten tykitti hienosti, mutta vauhdilla loivasta avokulmasta meinasi sujahdella tokaan väliin. Treeniä, treeniä!

Snookeria

Eilen episteltiin oman seuran epiksissä.
Päätinpä kokeilla vähän vaikeampia versioita, kun joskushan ne on saatava pelittämään kisatilanteessakin.
Kepeillä jäin taakse & irtauduin sivusuunnassa, niin keskenhän ne jäi. Tosin Waara aloittikin kepit huonolla rytmillä, uudestaan lähettämällä lähti ihan eri rytmillä.
A:n alastulolla ei pysähtynyt (murrr) enkä korjannut (MURRR!).
Putkesta ammuttiin puomille, ja pysähtymiskäskyllä Waara oikein liitoloikkasi jonnekin ylösmenon puoleen väliin. Ei hyvä ei. Otin koko puomin uusiksi joten HYL.
Koko suoritusta vaivasi kyllä epämääräisyys, joka tulee nyt lähdöistä: joudun tekemään "helpotettuja" lähtöjä ekan riman ylityksen varmistamiseksi, ja epävarmuus ei todellakaan auta tekemään hyvää rataa. Nytkin sain otettua yhden hypyn takaa ongelmitta, mutta kyllä siitä rautakankena se lähtölupa annetaan.
Ja toisekseen Waara nuljuaa lähtölupaa odotellessa, ryömii eteenpäin ja muuten vaan velloo paikallaan. Pitää siis saada tuo lähtökin rauhoittumaan.

Tämä päivä aloitettiinkin sitten ennen auringonnousua snooker-agilityllä. Päästiin yhdeksi esimerkkikoirakoksi tuomaripäiville näyttämään, millaisesta lajista on kyse. Ei kyllä itsekään tiedetty lajista mitään ennen tätä aamua. Mutta nopeasti sitä perussäännöt meni jakeluun.

Eli:
- radalla on aloitus- ja maalihyppy sekä sekalainen joukko muita esteitä
- alkuhypyn jälkeen täytyy seuraavaksi suorittaa jokin radalla olevista "pakkohypyistä", joita meidän aamuisella radalla oli kolme
- "pakkohypyn" jälkeen suoritetaan vapaavalintainen este, ja sen jälkeen taas jokin radalla olevista "pakkohypyistä", jatketaan niin monta kertaa, kunnes jokainen "pakkohyppy" on kertaalleen (ja vain kerran) suoritettu
- esteiden suoritussuunnalla ei ole merkitystä
- vapaavalintaiset esteet on pisteytetty, esim kepeistä sai 6 pistettä, A:sta 7, hypyistä 5
- estevälit voivat olla mitä vaan, voi juosta vaikka radan toiseen reunaan suorittamaan kepit paremman pistesaaliin toivossa
- jos tulee virhe (rima tippuu, kepit alkaa väärin ym) niin kyseisen esteen pisteet nollataan
- kun kaikki "pakkohypyt" on käyty läpi, mennään loppurata normaaliin tapaan numerojärjestyksessä, meillä numeroituja esteitä oli 7
- HYL tulee, jos suorittaa esim 2 pakkohyppyä peräkkäin (vai tuliko...) tai jos lopun numeroidulla osuudella menee väärälle esteelle
- radalla on ihanneaika sekä maksimipistemäärä, aamuisella radalla 40s ja 51 p

Aikamoista sählinkiä oli, ja etenkin hauskuutta! "Pakkohypyn" jälkeen kun Waara sinkosi vastoin suunnitelmia putkeen hypyn sijaan, niin piti sitten lennossa muuttaa ratasuunnitelmaa! Mutta hauskuutta silti!

äMHoo ja muuta sellaista

Api se kävi sunnuntaina suorittamassa MH-kuvauksen Maaningalla.
Mutta siitäpä enemmän alempana, käydääs ensin pikavilkaisu viikon takaisiin äksöneihin.

Lauantaina oli LAU:n seuranmestikset.
Rata oli kiva, pari kinkkisempää kohtaa mutta täysin mentävissä.

Kakkoshypyn otin ennakoivalla, silti venyi vähän kepeille ja kolmoshypyn rima tupsahti alas.
Kutosputkeen vientiä mietin pitkään, ja totesin, että paras tapa on vaan rohkeasti vedättää kepeillä niin, että olen jo hypyn kohdilla kun W lopettaa kepit. Ja toimi täydellisesti, putkeen vientiin tarvitsi vain pienen kädenliikkeen.
Hypyn 13 takaakierto onnistui hienosti, mutta sitten iski totaatitöppäys, ja vastaanottovalssi muuttui takaaleikkaukseksi putkeen 14. Ja sen seurauksena sitten aivan liian myöhässä hypylle 15, joten Waara loikkasi sen väärään suuntaan ja HYL. Muuten kyllä erinomaisen sujuva rata!

Sunnuntaina suunnattiin Mikkeliin tokokeeseen, tuomarina kummallakin sudella Pehkosen Mauri.
Ensin kehään pääsi AVOilemaan Waara.

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8,5
Käännöksissä vähän vaelsi, ja perusasennot tuli hitaasti. Muutenkin oli suht pitkä AVO-seuruuksi, näkyi pienenä seilaamisena.

Luoksetulo 0
Tiddidii, ennen kehää ja kehän jälkeen ei mitään ongelmaa.
Kehässä sitten tuli täyttä hanaa luokse, ei harkinnutkaan pysähtymistä. Nollille meni siitä, että annoin "sivu"-käskyn, kun Waara oli juoksemassa ohi.

Seisominen 9
Ei muistikuvaa, mistä tuo piste lähti. Sanoikohan "Kiu!" kun kävi perusasentoon?

Nouto 9
Taisi olla liian innokas nosto :D

Kaket 10
Kyllähän se pää pyöri, mutta käskyt meni perille.

Hyppy 0
Tiddidii, hyppäsi, ja seiso-käskyllä sanoi "Kiukiu!" ja hyppäsi takasin. Ainakin intoa riittää!

Kokonaisvaikutus 8
"Kiukiut" vähensi pisteitä, muuten kivannäköistä yhteistyötä.

Yhteensä 141 ja AVO 2. Däämn.

Sitten Njemppis kehään VOIvottelemaan.

Paikkamakuu 9
Hieman levoton ja lonkka-asento

Seuruu 7
Väljää, laiskaa, tylsää, 2 perusasentoa tarvitsi lisäkäskyn.

Istuminen 8
Valmisteleva seuruu huono, Nemo hetken kait luuli, että kuuluu jäädä istumaan seuruuseen lähtiessä?

Luoksetulo 5
Ei pysähtynyt seisomaan, ei...

Ruutu 9
Jesjes ruutu pelitti! Jäi turhan eteen, mutta muuten hieno.

Hyppynouto 6
Hyvin meni, nosti ja tuli. Pisteitä lähti pureskelusta (?!?) ja palautuksen törmäämisestä.

Metalli 0
Ei pysty ei kykene liian hapokasta.

Tunnari 0
Nosti oikean, tiputti, söhelsi, palautti oikean.

Kaket 0
Liimattu kenttään, joka vaihtoon useita käskyjä. Mikä tässäkin nyt on??

Kokonaisvaikutus 8

Yht. 164 VOI0
Plaah.

Ei tule ykkösiä ei.


Viime viikonloppu menikin sitten Savo-turneella kymmenen pysähdyksen taktiikalla kera Tiinan & Tiian ja 8 koiran, 7 kelpoa ja yksi parsonkakara.
Lauantaina startattiin ennen puoltapäivää Tiinan kanssa Lappeesta ja napattiin Tiia Ristiinasta kyytiin.
Eka pysähdys oli niinkin kaukana kuin Mikkelin ABC:llä. Siitä sentäs selvittiin seuraava taival Pieksämäelle ilman taukoja, ja päästiin treenaamaan Turusen Markuksen oppiin.

Ja hommahan tökkäsi heti alkuunsa kakkosesteenä olevan muurin takaakiertoon. Waara kun tuumasi, että muurista voi ihan hyvin ottaa vauhtia ja sinkautteli muurin ylimpiä palikoita maata kiertävälle radalle. Ja monta kertaa. Ja vielä kertaalleen. Riman avulla saatiin sitten edes jonkinlainen suoritus aikaiseksi. Pituudelta koiran sai kääntymään oikein, kun pituudelle ohjasi koiran puoleisella kädellä ja ikäänkuin heitti koiran oikealle, saattahan tälle olla joku hieno nimikin.
7 hypyn ennakoiva meinasi valua, ja 8 hypystä tultiin pariin kertaan liikkeen mukana ohi...
Kepit oli pro, mutta esteellä nro 11 oli Waaran mielestä ihan uusi ohjauskuvio, eihän me olla jaakotusta koskaan tehty, eihän? Jäi vaan tuijottamaan ja Kiukiu! kun yritin hypylle heittää. Pari toistoa pelkkää jaakkoa niin, että lelu oli Markuksella hypyn takana, niin johan se jaakko taas muistui mieleen.
Muuri uusintakierroksella taas sama juttu, räiskis mäiskis palaset lentelee riippumatta siitä, teinkö takaakiertona vai pakkovalssilla. Ja päälle vielä löytyi rengaskin muurin jälkeen.
Hypylle 16 mietin ensin ennakoivaa ja siitä sitten takaakierto-niistoa hypylle 17. Markuksen vinkistä kokeilinkin sitten kierrättää hypyn 17 kauemman siivekkeen takaa, ja yli päällejuoksuna, ja sehän toimi! Putkeenkin osui kun ohjattiin, ei toki ensimmäisellä yrityksellä.
Ihan kiva rata, mutta olishan se kiva jos ei perusjuttujen jauhattamiseen menisi kaikki aika.

Pieksämäeltä sitten yhden pysähdyksen taktiikalla Maaningalle, josta löytyi majapaikka Laakkosten pappilasta. Se, mitä pappilassa tapahtuikaan, jää ikuisesti salaisuudeksi.

Sunnuntai-aamuna suunnattiin sitten KSPH:n Haukkumajalle MH-kuvaukseen. Ensimmäisenä vuoroon pääsi Waaran sisko Piuha, joka suorituikin kuvauksesta erinomaisen loistavasti. Välissä yksi villis, ja siten Waaran vuoro. Video kertokoon puolestaan, mutta aikalailla Waaran näköistä menoa oli. W reagoi asioihin voimakkaasti (paitsi ääniin) mutta palautuikin myös nopeasti.
Leikkimään ei testinohjaajan kanssa suostunut, katsoi vaan naama kysymysmerkkinä, kun TO hyppi kuin vähäjärkinen lelunsa kanssa. Vieheen peräänkään ei kunnolla lähtenyt. 3 min paikallaolossa sitten miun selän takana oli kyykistellyt, joten tiedä sitten, miten hätätila peräosastolla vaikutti noihin alkupään osoihin ja levottomuuteen paikallaolossa. Etäleikkipaikalle siirryttäessä kävikin sitten pusikossa helpotuksella.
Etäleikissä oli epäileväinen pusikossa mekkaloivan aaveen suhteen, eikä kiinnostus riittänyt tutkimaan, mihin mokoma hävisi. Eikä myöskään mennyt mörön kanssa leikkimään. Waara kun nyt ei muutenkaan (luojan kiitos Nemoo verrattuna!) ole mikään superinnokas menemään ihmisten luokse, vaikka toki huomiosta pitääkin.
Haalarille irtosi kunnon rähinät, mutta tuli sitten melko helposti nuuskaisemaan, eikä ohi kulkiessa enää juurikaan asiaa muistellut.
Räminälaite ei kummoista reaktiota saanut aikaiseksi, ja kapistus todettiin samantien vaarattomaksi, eikä sille enää ajatusta suotu ohi kulkiessa.
Aaveet sai myös kuulla kunniansa, ja vasta viime metreillä Waara turvautui minuun menemällä välillä selän taakse karjumaan. Aaveet todettiin vaarattomiksi kunhan itse kävin niille höpisemään, ja sen jälkeen niitä vasten pystyi jo hyppäämäänkin.
Toinen leikkiyritys ei ollut ensimmäistä kummempi, seurasi kyllä lelun heittelyä mutta ei tarttunut siihen.
Ampumiseen ei leikin aikana kiinnittänyt mitään huomiota. Passiivisena ollessa ensimmäinen laukaus kiinnosti ja toista olisi pitänyt päästä katsomaan.

Varsin Waaran näkinen MH siis!







Syömätauon jälkeen käännettiin auton nokka kotia kohti, mutta matkalle mahtui vielä ACE:n neljän radan kisat. Tuomarina kaikilla radoilla Viitasen Anne.
Ensimmäinen rata oli melkoisen mukavan oloinen. Ja tulihan siltä yhtä ohjausmokaa vaille nolla, olisi vaan pitänyt luottaa koiraan ja tehdä persjättö A:lla.... Turvauduin kuitenkin takaaleikkaukseen, ja tuloksena HYL kun Waara suunnisti putken sijaan hypylle. Mahtirata muuten, ja kepitkin W tuli ihan törkeän lujaa! Tämä rata saatiin videollekin, kiitos Tiialle kuvaamisesta!




Toinen rata oli profiililtaan vähintäänkin....haastava. Nelisenkymmentä maxia, tulos vain viidelle koiralle. Meidän rata tökkäsi jo kolmantena esteenä ollellee keinulle, kun itse olin edessä ja Waara veti keinusta ohi. Keinun jälkeen oli mahdoton paikka ehtiä suoran putken jälkeen olevalle hypylle, ja siihen hyllyttikin varmaan 80% koirista. Waaran kanssa selvittiin kiellolla, kait. Ehkä. Tai sitten se oli HYL jo tässä vaiheessa. Seuraava virhe tuli parin esteen jälkeen kepeiltä, W lopetti parin välin jälkeen kepit kesken??? Otettiin kepit alusta, meni ok ja sitten ohi seuraavasta hypystä ja oikoreittiä putkeen...
Puomin jälkeistä elämää mietin hartaudella tutustumisessa, ja kehittelin siihen 3 eri versiota, joista oikein mikään ei tuntunut hyvälle. Nyt kun oli HYL alla, niin kokeilinpa leijeröidä, ja sehän toimi! Hienosti tuli Apina ansaesteinä olleesta A:sta ja putkesta ohi oikeaan putkeen :) Loppusuora virheetön mutta aavistuksen tökkivä.
Kolmas rata oli hyppäri, ja sehän alkoi loistokkaasti: Waara varasti niin törkeästi , että oli käytännössä ekan riman alla, kun käännyin kutsumaan. Enkä tajunnut edes palauttaa, vaan annoin luvan, ja riman alihan sieltä tultiin ja okserille eli HYL. Yritin jatkaa rataa mutta eihän siitä mitään tullut, Apina kimpoili kuin apina, irtoili putkiin ja jätti iloisesti hyppyjä välistä. Kepeiltä tuli pari keppiä liian aikaisin pois, otettiin kepit uudestaan ja poistuttiin radalta. Sen verran kaoottinen suoritus oli, että kävin hakemassa kisakirjan pois eikä menty vika radalle ollenkaan. Sekä ohjaaja että koira oli jo sen verran väsyksissä.
Sain kuitenkin luvan ottaa hyppärin lopuksi Waaran kanssa alkuhypyn uusiksi, ettei jää mielikuvaa ensimmäisen hypyn alituksesta. Apihan pysyi hienosti, hyppäsi hypyn ja sai palkaksi roikkua lelussa.
Odoteltiin vielä Tiian ja Kitkan rata vikalla hyppärillä, sitten jäähdyttelylenkki ja matka kotia jatkui. Kisoista 4 kelpien ja 11 startin lopputuloksena 10 HYLlyä ja Kitkalle vika radalta tullut 10. Köh aika...noh...heikosti meni :D
Kotimatkalla löydettiin Juvaltakin ABC, jossa vähän evästä mahaan ja todettiin, että vielä on kesää jäljellä eikä limpparipullon takia onneksi saanut lähtöä pöydästä.
Ristiinassa Tiia irtosi omaan autoonsa ja Kouvolaa kohti, Tiinan kanssa jatkettiin Lappeeseen. Tiinan kamppeitten ja koirien purku ja sitten viimeinen etappi kotiin, nukkumassa joskus puolen yön jälkeen.

Mahtiressu, mahtiseura, mahtikoirat, mahtimajoitus! Uudestaan!

Kuusnollaviis

Viikonloppuun mahtui 6 rataa agilityä, joista 5 hyllyä ja yksi nolla.

Että sillai.

Ai tarkemmin pitäisi kertoa?

Videot kertokoot puolestaan, turha sitä on omaa surkeuttaan selitellä.
Viikonlopun paras rata oli ehdottomasti Kotkan lauantain viimeinen rata eli hyppäri, vaikka hylkääntyikin. Siinä mie liikuin, luotin koiraan, Waara irtosi silloin kuin pitikin ja kepitkin oli mahtavat.
Muuten noissa viikonlopun radoissa ei hirveästi hurraamista ole, hyviä hetkiä toki mutta se paketti pitäisi saada pysymään pikkasen paremmin kasassa. Edes puolikkaan radan verran. Tai edes lähdön. Kuten sunnuntain videoista huomaa, eräs Apina varastaa 2 viimeistä rataa, enkä edes kisapaikalla tajunnut.
Vasta kotona videolta nähtynä ihan rehellisesti hämmästyin: Waara seisoo lähdössä? WTF?! Ja annoin lähtöluvan?!?!
Kiitos siis Lauralle kuvaamisesta, eipä tuotakaan olisi taatusti tajunnut ilman videointia! Eikä kyllä montaa muutakaan seikkaa...

Mutta turhia tässä enempiä päätään aukomaan.

Laiska, tyhmä ja saamaton

Blogin päivitykset senkun laahaa, eikä parannusta ole nähtävästi näkyvillä.

Pariin viime viikkoon mahtui kolme tokokoetta ja kolme rataa agia.

Jos vaikka noista tokokokeista ensinnä.
Ensin lauantaina 24.9. Mikkelistä seitsemän nollaa!
Harmi, että laji oli väärä, vaikka Kookoo99 agikentällä tokokisailtiinkin.
Waara rykäisi AVOsta 136,5p, luoksetulossa ei löytynyt jarruja ja samoten liikkeestä seisomisessa ei jarru pitänyt. Muuten erinomaisen iloinen Apina, ja Härkösen Pauli antoikin kokonaisvaikutelmasta 9,5! Lähtiköhän puolikas parista Apinakiljahtelusta... Ja seuruu! Wau! Mie oon kouluttanut tuon, eipä ihan heti uskoisi!

Nemppa oli nollamestari viidellä nollalla ja loppusaldolla 114,5. Nemon suorituksen aikana vettä satoi kaatamalla, mutta ei se sade kyllä vaikuttanut juur olleskaan. Ruudussa ei pysynyt maassa, samoten luoksetulon jätössä Bomban ajatus katosi ja lähti liikehtimään. Tunnarikapulat ui vedessä, niin eihän sitä oikeaa voinut tuoda, vaikka se ekana suussa kävikin. Hyppynoudossa unohtui hypätä takaisin ja kakeissa jumahdettiin milloin mihinkin asentoon, korvat vaan heilahteli käskyjen mukana. Kuuluu kyllä mutten just nyt viitti. Mutta hei, metsku palautui hienosti, ruutuun mentiin tyylikkäästi ja oli siellä muutakin plussaa!

Kumpaisenkin suoritus on videolla, vassokuu ja kiitos Annelle kuvaamisesta!







Nemo pääsi sitten heti perään sunnuntainakin tokokokeilemaan, kun Imatran kokeeseen oli tullut viime hetken peruutus. Minähän olin koepaikalla ihan ja vaan sen takia, että unohdin suurta lahjakkuutta osoittaen noutokapulan lauantaina Mikkelin koepaikalle. Kotimatkalla välähti, että ai juu se kapula jäi... Kerrankin osoitin jopa positiivista aivotoimintaa kun tajusin, että Pullaisen Riikka jäi vielä Hulan kanssa koepaikalle, ja Riikkahan oli tulossa seuraavana päivänä tuomaroimaan Imatran kokeen. Joten kännykällä googletusta ja Riikan numero, viestiä menemään ja tsädäm: kapula oli sunnuntaina noudettavissa Imatralta! Aikasta näppärää, kiitoksia vaan Riikalle tätäkin kautta!
Itse koe sitten. Pisteitä taisi tulla jotakuinkin 150, nollia oli vissiinkin kolme... Tietty eri liikkeet kuin edellisenä päivänä, kuinkas muuten.


Saatiin sitten koepaikalla toiselta Riikalta vinkki, että Nemolle saattaisi tehota "koekuuri" eli kaikki VOI-liikkeet koemaisesti vähintään 2 kertaa päivässä viikon ajan. Ja superpalkka lopuksi, niinkuin kokeessakin. Nyt olen 2 päivänä näitä tehnyt, ja työtapaturmia eli nollautuvia liikkeitä tulee edelleen. Eilen kaukot, luoksetulo ja tunnari (maistoi väärää), tänään istuminen (seisoi...), ruutu (oli kyllä turhan hämärää jo) ja hyppynouto, kiersi takaisin. Mutta sisulla vaan ja katotaan kuin käy. 


Waara pääsi lauantaina kisailemaan Mikkelissä suht pätevässä seurassa. Oli Oreniusta ja Linnaa ja keitä niitä nyt on. Jokseenkin yllättävää on se, että ohjaaja onnistui HYLlyttämään molemmat agiradat.
Eka rata hylkääntyi 4 viimeisellä esteellä, tosin sitä ennen oli jo yksi rima ja puomin ylösmeno (!!!!) tienattuina. Husoin lopussa hypyllä koiran sentäs oikeaan suuntaan hypyn yli, mutta veto jäi tekemättä, ja Waara hyppäsi saman hypyn takaisin päin.
Tokalla radalla hyl tuli loppupään hypyltä, joka oli tarkoitus suorittaa ihan kuono menosuuntaan eikä takaakiertona. Samaista hyppykuvioita oltiin justiinsa edellisenä keskiviikkona treenattu, enkä silloinkaan saanut Waaraa kääntymään muuten kuin ihan yliliioitellulla ohjauksella. Ja tokihan en sitten kisatilanteessa viitsinyt itseäni mutkalle vääntää, joten ei se koirakaan kääntynyt. Saatiinpa otettua sitten puomi kunnolla ja huolella, ja sitten hutaistua puomin jälkeen vielä toinen HYL, kun jäi se pieni seikka kuin haltuunotto tekemättä.
Hyppärille lähdettiin kaikki tai ei mitään-asenteella. Aikaisempien kisapäivien "haetaan nyt edes jarruttelemalla tulos" oli mennyttä, nyt lähdettiin tekemään rataa kunnolla ja kaasulla. Pari kinkkisempää kohtaa, joissa päätin kokeilla ihan napakkaa ohjausta "sinne ja takaisin-ohjauksen sijaan. Ja hitto, sehän pelitti! Pari kaarrosta tuli matkalle  mukaan, mutta so what ja mitä siitä, mie olin melkoisen siellä missä suunnitelinkin olevani! Ja komeinta on se, että päästiin nollalla maaliin! Tosin sen verran hupellettiin pariin kaarrokseen sekunteja, että hävittiin kärjelle melkein 4s, mutta ei haittaa! Sijoituksena lopulta 10. Kummasti kyllä loi uskoa siihen, että meistä on vielä vaikka mihin, jos Suomen, tai jopa maailman parhaat koirakot menee vain vajaan 4 sekunnin päässä, ja meille tuli oikeasti pari ilkeää kaarrosta matkalle!
Radat on videolla, laittelen linkkiä kunhan Henna tupsauttaa radat juutuuppiin.

Pannaas viä videokuvaa

Ja joukkuerata...


http://www.youtube.com/watch?v=SxW_RWyF4MM&feature=share

Pari viikkoa pakettiin

Oppiskohan sitä joskus päivittämään taas vähän useammin, niin ei tarttis palata esihistoriallisiin tapahtumiin?

Mutta kaik yhes koos ja parin viime viikon olennaisimmat, olkaatten hyvät.

Toko piirimestis 3.9.11 Imatra

Nemppis ensin VOIssa, Tommi Varis tuomaroi.

Paikkamakuusta kymppi!!! ja muutenkin Nemo teki elämänsä riviä VOIssa.
Kunnes tahmasi ja tökkäsi ja nollasi kaksi viimeistä liikettä, jotka siis tietenkin tunnari ja kaket.
Heihei 80 pistettä ja VOI1 muuttui VOI3 loppusaldolla 208.
Lottorivi tällä kertaa 10 8 9 8 9 7,5 8 0 0 9. Ei täysosumia tälläkään kertaa.

Waara sitten AVOssa, tuomarina taas Mäntysen Markku.
Hienoa suoraa pukkasi, kunnes ohohups hypyllä päättikin hypyn sijaan lähteä moikkaamaan kehänauhan vieressä kyyryssä kuvannutta Heikkisen Jenniä. Tarviihan sitä nyt yleisökin ottaa huomioon ja eihän sitä tiedä, josko Jenni kaipaili vaikka lähikuvaa kohti juoksevasta idioo.... kelpiestä.
Kutsuin takaisin, ja tehtiin sitten ainakin 9 arvoinen hyppy. Mutta eipä se enää paljon pelastanut, nollille meni ja loppusaldo 156 ja AVO2. Kuis mukavaa se sitten oli. Kokonaisvaikutelma tipahti kutoseen kehästä poistumisen ja LIIAN innokaan koiran takia. Sekin kun kattokaas voi olla virhe, jos se koira ihan TYKKÄÄ olla siellä kehässä tekemässä niitä hommia.
Waaran lottorivi 10 8 7 8 10 9,5 9 0 6. Ei täysosumaa tälläkään kierroksella.

Mutta jotttei ihan masennuttaisi, niin Nempan pisteet riittikin VOI-luokan kolmanteen sijaan! Ja niitä koiria oli sentäs enemmän kuin kolme, olikohan peräti kuusi (6) kappaletta!
Joukkueille ei mainetta eikä munkkirinkilöitä, Waaran joukkue sijalla 5, Nemon sijalla 6.

Seuraavana päivänä Api The Great pääsi Ruokolahdelle kisaamaan aglityä kolmen radan verran.
Tuomarilla oli aika velikullat radat, ei todellakaan mitään helppoa kunhan tässä kipitellään, vaan koiran piti olla kuulolla ja ohjaajan katsoa, mihin juoksee. Tai no ylipäätään edes juosta.
Kumpikin agirata meni HYL HYL, paljon oli hyvää mutta sitten siellä oli myös tumpelo ohjaaja.
Hyppäriltä sitten karmeilla kaarroksilla ja pelasteluilla The Apin eka nolla kolmosista. Sijoituksena 3, vajaa sekunti hyppysertistä. Että jos joskus muistaisi kisatilanteessakin ees vähän ohjata, niin saattaisi sen sekunnin vaikka saada nipistettyä. Tai ehkä vähän useammankin.






Seuraavalla viikolla, tarkemmin keskiviikkona seitsemäs päivä syyskuuta kuluvana vuonna päästiinkin sitten ensimmäistä kertaa naatiskelemaan uuden kouluttajan, Raution Pasin agitreeneistä. Tai no oli siitä välillä nautinko kaukana. On se jännä juttu, miten koira menee sinne mihin ohjataan, ja kaartaa tasan niin paljon, kuin mitä koiralle annetaan tilaa ja huitaisuja. Hassua kerrassaan. Mutta näillä opeilla jos saadaan edes tämä syksy reenailla, niin ehkä se tämäkin pikkuseikka taas vähän selkenee. Ehkä.

Sunnuntaina 11.9. valkeni aurinkoisena, vai satoikohan sittenkin vettä. No siitä riippumati ajeltiin Waaran kanssa agihallille Vitikaisen Tiian koulutukseen. Ja oli muuten sellaista oppia että oksat pois ja kaarrokset kuriin! Ensin käytettiin reilu tunti ihan teoriapuoleen, mitä missä milloin miksi millä tavoin ja niinpäinpois. Ja kyllä muuten ihan tunsi takaraivossaan, miten jotkut asiat taas naksahteli paikoilleen. Ne AHAA! ja Voi prkle niinpä tietennii! hetket on ihan parhautta, maailma selkenee ja ohjaukseen tulee järkeä! Kunnes taas unohdan kaiken.
Omasta dementiasta huolimatta oli kyllä ihan mahtikoulutus, vaikka koiran kanssa rataa ei tehtykään kuin kymmenkunta minuuttia. Tosin tätä pidempi aika olisikin ollut jo lähes eläinrääkkäystä, ainakin henkisesti. Mutta kyllä mä tajusin! Ainakin hetkeksi.

Ja tänään sitten olikin agin piirinmestaruudesta kisailut. Vitikaisen opit kirkkaana mielessä tai niin voisi kuvitella. Eka rata kurahti jo alkuunsa, Waara päätti tehdä sen, minkä minä yleensä eli tehdä täydellisen rimanalituksen. Tuli ekasta hypystä ali, ja sinkosi jo samantien renkaalle. Päivän nopein HYL, ekalta esteeltä! Muuten radassa oli paljon hyvää, vaikka olishan sieltä vielä toinenkin HYL tullut. Mutta kuka niitä laskee.
Toka radan tavoitteeksi laitettiin, että josko siitä ekasta rimasta edes pääsisi yli. Ja komiasti yli tultiin, alku oli lähestulkoon sujuva! Muurin jälkeen koitti taas karu todellisuus, ei ihan suunniteltu ohjaus kohdannut todellisuuden kanssa. Mutta osasinpas kuin ihmeen kaupalla muuttaa ohjauksen takaaohjaamiseksi, ja selvittiin! Pari pientä kitarisojen tuuletusta oli pelasteluina, ja yksi kas tuttu vastakkaisella kädellä aiheutettu kielto. Ennen keppejä kannattaa jo edellisen hypyn PÄÄLLÄ antaa keppikäsky, näin varmistat sen, että keppihylly koira tiputtaa riman. Loppusuoralla pussin jälkeen oli enää yksi este jäljellä, tässä vaiheessa Waara päätti käydä tarkistamassa tuomarinsihteeriltä radan sen hetkisen tuloksen. Oli vissiin alle tavoitteen, joten otettiin sitten vika hypyltä vielä kielto. Tulokseksi siis 15, aikaa jäi vielä aavistus tuhlattavaksi. Ilman kieltoja olisi ollut ehken jossan -6 sekunnin pinnassa, ilman kaarroksia sitten jotain utopistista. Mutta kuka noita nyt muka laskee.

Joukkuekisaan lähdettiin hyvässä vireessä, rata vaikutti kivalta ja sujuvalta. Pari ansakohtaa veti koiria kuin jänikset Nemoa, mutta osasin omasta mielestäni suunnitellla ohjauksen melkoisen päteväksi.
Ihan kiva joo mutta Waara tuli ekan riman ali ja hyppäsi muurin suorilta perään. Kas HYL.
Otin sitten ekan hypyn uudestaan parisen kertaa, ja joka kerta ali. Kivaa. Sitten heitin vaan vauhdista Waaran hypylle ja silloin BLING ainiin piti hypätä ihan tosi kyllä mää nyt muistan! josta JES ja pois radalta. Kivat paineet luotiin jäljellä olevalle joukkuelle, kun kaikkien piti saada tulos, jotta joukkueelle saataisiin myös tulos. No mikäs noilla kisatessa, kaikkihan tykitti ko sunnuntaipäivänä konsanaan, ja lopulta meitin joukkue olikin sitten Piirinmestareita! Että ihan kivasti joukkueelta, jonka tavoitteena oli lähinnä suoriutua radasta niin, ettei sen uudelleen kasaamiseen mene kovin montaa tuntia.
Otin sitten heti radan perään ulkona lämppäriesteillä hyppyjä, ei minkäänlaista ongelmaa. Kurjuuden maksimoimiseksi kokeilin lähtöä jopa 80cm rimalla, nou problemo sanoi Waara ja loikkasi yli. Kivaa.
Viimeisen joukkueen jälkeen menin sitten testaamaan radan uudestaan, lähtö nou problemo. Kivaa.
Ja itse asiassa koko rata nollana läpi(tai no, olis se oikeastaan ollut hylly, mutta tuskin sillä virallisella nykäisyllä olisi seissyt ratahenkilöä keskellä suoritusvuorossa ollutta hyppyä kumartumassa ottamaan numeroa siivekkeen edestä, joten hypyn sijaan El Kelpero päätti suorittaa putken). Ja aikakin kohtuullisen napakka 36,29, ei siinä kovin moni mennyt lujempaa.

Aina ei voi voittaa, mutta onneksi edes joku kerta. Kun muut on puikoissa!

(c) Jouni Tiitinen

Mikä on kun ei taidot riitä

Jaahas päivitellääs taas.

Treenattu on, kisattu on!

Waaran kanssa on agissa haettu lisää vauhtia puomin alastuloon, Waara kun tahtoo toisinaan tulla hiiiitaaasti puomin alas.

Tässäpä vähän videotodistetta siitä, miten vauhtia (ja ongelmia) saadaan!

Eilen käytiin sitten agiloimassa Kouvostoliitossa kolmen radan verran. Tuomarina oli Saviojan Anne.

Hyppis oli ensin,  uusi irtoileva Waara hyllytti takaakierrossa, kun irtosikin takana olleelle muurille. Pitää vissiin ruveta ohjaamaankin?

Toinen rata hylkääntyi, kun heti alussa lähdin voimakkaalla vedolla varmistamaan, ettei Waara irtoile neloshypyn takana olleelle ansahypylle. No ei mennyt ansahypylle mutta ei mennyt kyllä sitä nelostakaan. Koira teki niin kuin ohjattiin, ja ohjaus oli mitä sattuu. Loppurata oli mainio, mitä nyt meinasin yhteen siivekkeeseen törmätä ja Waaran mielestä alastuloilla ei tartte pysähtyä. Kts. yllä oleva "Vauhtia puomin alastuloon"-video. Sitä saa mitä mokailee vai miten se oli.

Kolmannelta radalta lähdin hakemaan "pakkotulosta", tosi fiksua. Ja siltä se rata näyttää ja tuntuikin. Oma vauhti nollassa (ei se muulloinkaan juuri sen nopeampaa ole) ja koira arpoo, mihin menisi. Pari kertaa ohjaan jotain ihan muuta kuin mitä piti. Erikoishuomiota kannattaa kiinnittää A:n alastuloon, jolla suoritetaan hieno 2jalkaakontaktin yläpinnalla-2jalkaaloikkaa-kontakti. Ja huom yläpuolella oleva "Vauhtia puomin alastuloon"-video.

Ja muuten, tein sen TAAS! Jyräsin takaaleikkauksessa! Voiko ihminen oikeasti olla näin tyhmä? No nähtävästi voi ja ihan useampaan kertaan! Eihän tämä ollut vasta kuin ehkä kymmenes kisarata, jolla otan kiellon takaaleikkauksen jyräilyllä. Jos ensimmäine kerta on vahinko, toinen on typeryyttä niin mitä hel***tiä kymmenes kerta on?!?

Onneksi sain radat videolle, niin voi muutkin katsoa ja kummastella, miten ihmeessä tuo koira ei lyö hanskoja tiskiin ja lähde radalta?

Tänään olikin sitten parin kuukauden tauon jälkeen tokokisojen vuoro ja vielä kummallakin koiralla.

Tuomarina oli aina yhtä ihana Mäntysen Markku, joka antoi etenkin meille Nemon kanssa ihan erikoiskohtelua kisakirjojen jaossa pyytämällä meitä näyttämään "Näin täyskäännöstä EI KUULU tehdä". Tänks.

Mutta siis, ensin Bomba.

Paikkamakuu 9

Oli ihan kaameilla kierroksilla jo perusasennossa, piippasi kuin pieni sika.

Ja piippasi makuun aikanakin, ja loppuperusasennossa. Ja arvosanaa odotellessa. Mutta. Oli kääntynyt VAIN kerran lonkalleen ja pysyi suht suorassa, vaikka mentiin piilooon 90 astetta koirista oikealle. Hyvä Bomba!

Seuruu 7

Ainakin yksi perusasento jäi tekemättä askelsiirtymissä, ja kontakti katkeili. Ja kait niistä "Näin täyskäännöksiä EI KUULU tehdä" lähti kanssa pojoja.

Istuminen 8

Annoin kaksoiskäskyn, mutta olikin istunut jo ekalla. Oho hups.

Luoksetulo 8

Käskyt niin, että varmasti kaikki Haukkiksessa olleet koirat lakosivat maahan! Mutta pysähtyi kummatkin, vaikka vähän valui.

Ruutu 8,5

Bongasi hyvin, alkuun perinteinen Bomba-kiertoajelu eli kaartoi vasemmalle reilusti ohi ruutuun vievästä linjasta kohti liikkuria, mutta odottelin hiljaa niin laukata löntysti ruutuun, jossa hienosti kuulolla ja maahan. Oli ihan siinä ja tässä, etä etujalat olisivat olleet ruudusta ulkona. Mutta meni ja pysyi ja oli hieno Nemppis :)

Hyppynouto 9

Meinasi tulla huti hypyn takaisin päin, mutta korjasi itse. Liekö tästä lähti piste vaiko mistä.

Metalli 8,5

Annoin käskyn sellaisella äänenpainolla, että TUOmisesta ei KESKUSTELLA. Meni laukalla, palautti ravilla.

Tunnari 5

Meni hienosti suoraan kapuloille :) Vähän hirvitti, kun rivi oli vajaa metrin päässä kehänauhasta. Haisteli, nosti oman, tiputti, varmisteli, nosti oman ja toi. Mäntynen kommentoi, että oikeasti olisi nolla, mutta koska annoin kerrankin käskyn nätisti, niin saadaan vitonen :D Käskytäpä Nemoa nätisti ja hiljaa vaikkapa luoksetulossa, niin koira on hetkeä myöhemmin yleisössä riehumassa.... :D

Kaket 5

Ei keskittynyt yhtään, ekaan vaihtoon kait 3 käskyä, ja pariin muuhunkin ylimääräisiä. Liikkui jonnin verran. 

Kokonaisvaikutus 7

Miun kovaääninen käskytys ja Nemo haukahti pari kertaa.

Yhteensä 236p ja VOI2 :D

Nempan uusi ennätys, ja ilman yhtään nollaa!!

Sitten kehään Waaran kanssa.

Paikkamakuu 0

Piilon mennessä ehdin vilkaista, ja istua törötti. Däämn. Ja tätä kun on niin treenattu, ja saatu pois! 

Ehdin jo piilossa noitua, että onpa kiva jatkaa koetta, kun makuusta tulee nolla. Niin sittenpä 2 koirista päättikin lähteä jodlailemaan, oli ollut tuijottelua ja lopulta sitten juoksenneltiin kehässä. Siinä vaiheessa päätin, että jos NYT pysyy paikoillaan vaikka istuukin, niin on aika supermies! Ja siellähän se Api istua törötti :) Eli suoraan EVL:ään vaan :D

Seuruu 7

Taas koelaama, eli eka suora ok, sitten häviää ihan täysin. Treeneissä on tehty koemaista seuruuta käskytettynä jne, eikä siellä ole ongelmaa. Hpmh.

Maahanmeno 10

No se oli!

Luoksetulo 8

Valui hieman, ja ennakoi kyllä sivulletulon, mutta tiedä sakotettiinko tästä.

Seisominen 0

Ei kirveelläkään voi jäädä. Eikä kehän jälkeenkään onnistunut millään? Että mitä ihmettä, treeneissä pomminvarma liike!

Nouto 10

Apinaaaa! 

Kaket 9

Johonkin tuplakäsky. Pää pyöri kuin pöllöllä, ihme että ylipäätään huomasi, että mie jotain huutelen :D

Hyppy 0

Hyppy, ja Apinalta katosi ajatus siitä, mitä oltiinkaan tekemässä... Hiihteli sitten miun luokse takaisin.

Pisteitä 116 ja AVO3.

Parasta kuitenkin se, että seuruun jälkeen sain Waaran vireen ylös ja teki innolla, eikä kahden aikaisemman kokeen hohhoijaa, tee keskenäs-asennetta enää näkynyt.

Mutta pakko se on myöntää: osaan mie noille liikkeet opettaa, mutta siihen se sitten jääkin.

Ketjuttamista en osaa, enkä muutenkaan koetilanteen virettä. 

Mutta näillä mennään!

Synttäreitä ja muuta hulinaa

Kesäaikaan on niiiiiiiiin paljon tekemistä, että blogin päivittäminen tahtoo jäädä unohduksiin.

Pahoitteluni siis teille, jotka odottavat päivityksiä kuumeisesti F5-näppäintä hakaten.

Ensi alkuun synttärikuvatukset kummastakin sudesta. Waaralle tuli 31.7. täyteen 2v, Nemolle 6.8. 5v.

Ensin Apina virallisesti

Sitten se normaalimpi Waara...

Paljon on jo kahden vuoden ikään mennessä ehditty touhuta ja saada aikaseksi! Eniten kyllä ihmetyttää se, että me oikeasti ollaan agissa jo kolmosissa.... Ihmeitä tapahtuu!

Ja sitten El Bomba

Kuva ja todellisuus eivät todellakaan kohtaa: Nemosta ei millään keinolla saa arvokasta 5v herrasmiestä! Mutta sentäs edes kuvissa vaikuttaa siltä....

Kyllä sitä jokaisena Nemon synttäripäivänä muistelee, miten lähellä reunaa Nemon kanssa käytiin... 

Ja nyt Nemppis elää täyttä kelpien elämää ilman murheen häivää! Valitettavasti tämä elämäntapa kyllä aiheuttaa emännälle murheita... Synttäripäivänäkin piti yksi pieni pupujahti tehdä....

Ja sitten.

Kesäloma oli ja meni. Agirodun jälkeen pakkasin Sotkan täyteen tavaraa ja kelpieitä, ja lähdettiin road tripille.  Kahden viikon reissulla kilometrejä kertyi reilu 3000, upeita ihmisiä: niin vanhoja tuttuja kuin uusia tuttavuuksiakin. Telttaöitä 6, lavatansseja 4, agikisaratoja 3 ja pupujahteja 1. Matkareitti oli karkeasti oikoen LPR-Lahti-Hankasalmi-Kangasniemi-Hankasalmi-Leppävirta-Manamasalo-Kuusamo-Lepppävirta-Hailuoto-Vaasa-LPR.

Mahtireissu, ja tiedänpä mitä ensi kesän lomalla teen! Silloin vaan Kuusamo on todennäköisesti eteläisin pysähdyspaikka!

Lomareissun loppupuolella käytiin kisaamassa Maaningalla 3 rataa Waaran kanssa. Ja kävipä miullekin ensimmäistä (tuskin viimeistä...) kertaa niin, että missasin rataantutustumisen. Sinänsä hauskaa, että siltikin kyseinen rata oli noista kolmesta ehken se paras. Hyllythän niistä kaikista tuli, ajatus saatikka ohjaus ei pysynyt kasassa, mutta kyllä siellä hyviäkin palasia oli. Vika radan suorittaminen loppuun kysyi jo pokkaa, kun Waaran "kiukiuKIukiuKIUKIU!!" ohjaat päin helvettiä varoituskiljunta paheni koko ajan radan edetessä, ja lopulta rata sitten kosahtikin väärään suuntaan suoritettuun hyppyyn. 

Mutta yritä ite ohjata, kun koira koko ajan kiljuu, ettei ohjauksessa ole mitään järkeä!

Videoita tulee, kunhan Hanna ne jouluun mennessä miulle toivottaa. Tai juhannukseen. 

Tässä välissä treenattiin jotain ja vähän muuta.

Viime torstaina käytiin Kotkassa iltakisailemassa 2 rataa, tuomarina Siimeksen Pentti (ja kisojen jälkeen lavatansseissa).

Eka radan 16 estettä oli järjettömän hienoa menoa, taisi sinne 1 pieni lipsahdus mahtua. Silti väitän, että se oli meidän tähänastisista paras rata ikinä. Kunnes ohjaaja tunaroi. Tietenkin. Ja neljänneksi viimeisellä esteellä. Päällejuoksun jälkeen piti vain kääntää koira hypylle, EIkä ottaa koiraa puolihuolimattomasti ja päästää livahtamaan selän taakse. Ja sitten vielä korjata hyppyä alkeellisesti noin 10 cm päästä, jolloin koira menee vielä toisen kiellon arvoisesti riman alitse. Hyppää ite 60cm hyppy paikoiltaan 10cm päästä. Tähän katosi ajatus, sain sentäs tuupattua seuraavana olleelle putkelle, ja sitten keinu. Arvanette varmaan? Unohdin jarruttaa. Ja mitä siitä seuraa? "Minä olen leeeentäjän pooooika!" Wham lentokeinu niin, ettei se hievahtanutkaan, kun Waara oli jo keinun suorittanut. Rääkäisin vertahyytävästi (yleisö saattaa olla eri mieltä) ja otettiin keinu uudestaan, tällä kertaa saranatkin pääsivät mukaan suoritukseen.

Hyppäriltä saatiin vaivainen vitonen, mutta en kyllä nollaa noin nololla radalla olisi halunnutkaan. Pelastelin minkä kerkesin, kun ohjaus hajosi heti alkumetreillä. Virhe tuli perinteisestä "jyrään koiran takaaleikkausessa niin, ettei raukka uskalla hypätä" mutta oli se oikeasti tosi säälittävää menoa. Voittajalle hävittiin 6s, jos kieltoa ei olisi tullut, niin silti oltaisiin jääty 3-4s. Ai miten niin ei noi linjat ihan sattuneet....

Positiivista sekä Maaningan että Kotkan kisoissa on se, että kepit alkaa pelittää! Etenkin Kotkan eka radalla ilkeästä suljetusta kulmasta, luotin koiraan ja päästi hakemaan ja sinnehän se KeppiApina sujahti! Aikas loistavaa!

Eilinen päivä meni oman seuran järkkäämässä Kim Kurkisen koulutuksessa (ja lavatansseissa).

Koulutus hyvä, ohjaaja huono. 

Ensinnäkin: En osaa tehdä takaaleikkauksia oikein, käytän väärää kättä. Ja sitten ihmettelen, että ko se niin helposti kieltää ne takaaleikkaukset.... 

Toisekseen: Kelpielle on tyypillistä se, että menee siivekkeitä nuollen, jolloin kolisee herkästi. Eli käännöksiin aavistus lisää tilaa.

Kolmanneksi: Waaran "rimoja ei tiputella vaikka ohjaaja tekisi mitä" on mennyt erinomaisesti perille. Jopa niin erinomaisesti, että vaikka yritin karjaisemalla ja sekä kropalla että kummallakin kädessä riman päällä uhittelemalla saada vauhtia alaspäin ennen hyppyä, jopa kieltoon asti, tuli Waara silti vain hypystä yli. Ja rima pysyi. Kyllä noin pieni koira kainalon alta mahtuu hyppäämään.

Neljänneksi: Waaralla alkaa olla itsevarmuus ja estehakuisuus kohdallaan. Ohjaajalla ei. Waaralla jopa siihen tahtiin, että jarrut alkaa unohtua, mikä on kyllä aika huono juttu koomailevan ohjaajan kannalta. 

Viidenneksi: Kurkinen joutui viettämään hiljaisen hetken miettiessään, miten Waara saadaan suorittamaan sivuttaissuunnassa oleva hyppy, jos miun liike vie jo eteenpäin. Kun ei nimittäin suorita. Ainakaan pelkällä käsi+rintamasuuntamuutoksella. Vasta pakkovalssilla hyppy löytyi, mutta radan jatkon kannalta ei oikein toiminut, kun ei sitä teleporttia ole. Toisaalta aika hienoa: jos ei Kurkinenkaan keksi ratkaisua, niin saan itsekin ihan rauhassa noitua asiaa, ja olla tekemättä sille mitään! Eiku...

Kuudenneksi: Miulla ON nopea koira, jonka estehakuisuus alkaa löytyä. Voin siis jäädä ihailemaan, miten hienosti Waara irtoaa esteelle tai miten hauskasti se kääntyykään! Vai sanottiinko sittenkin jotain siitä, että "LIIKU!!!!!"...?

Nyt onkin sitten jännä tilanne. Ainoat voimassa olevat ilmot on kahteen tokokokeeseen kummallekin koiralle, 3 ja 4 viikon päästä. Siis ainoat ilmot on lajiin, jota ei käytännössä olla treenattu ollenkaan viimeiseen kuukauteen... Tarttis vissiin treenata?

Agirotu 2011

Puuh, nyt on tämän vuoden Agirotu takana!
Kiitettävän monta tuntia tuli tehtyä töitä etukäteisvalmisteluiden kanssa, ja kisapaikallakin meni lähes 40 tuntia. Ehti siinä välissä käydä kisaamassakin....

Perjantaina sekä agiradan että hyppärin tuomaroin ranskalainen David Martinez. Rimat oli tapissaan, ja agiradalta löytyi pöytäkin. Rataprofiilit oli todella mainiota, sujuvia pitkillä esteväleillä ilman turhia kepposteluita.
Agirata menikin ihan sujuvasti, HYL lopputuloksena, mutta meno ajoittain hyvää.
Hyppäri olikin sitten sielä ja syvältä... Waara nousi lähdössä seisomaan, ja loppurata olikin sitten tiivistettynä surkea. Turha sitä sen tarkemmin analysoida.

Lauantaina oli ensin Kokkosen Tuijan tuomaroima agirata, joka toimi samalla Finnish Openin karsintaratana. En päässyt rataantutustumisen aikana radan kanssa yhtään yhteisymmärrykseen, monta kohtaa jäi tilaan jos ehdin niin teen ohjauksen A, jos en ehdi niin teen B:n. Ja tietty rata suoritettiin sitten ohjauksella C, jota en ollut edes tullut ajatelleeksi. Tuloksena 35,18, sijoituksena 57 eli viimeinen maxi#, joka sai tuloksen. Yliaikaa 10s, toka hypyltä kielto, kepeiltä 5 (vedätin liikaa), A:n ylöäsmenolta 5 (joko NYT saa huolestua?!?!), keinulta 5 (tätä en ymmärrä, W teki siistin, hallitun keinun) ja tiputettiin vielä vika rimakin. No mutta eka tulos kolmosista kuitenkin....

Kaikilla näillä kolmella ekalla radalla oli samanlainen alku ja vielä samaan suuntaan: pakkovalssi oikealle. Ja joka s**tanan radalla Waara posotti kakkoshypystä ohi!
No arvaatte varmaan, millainen alku oli la-illan KV-radalla.
Jep.
Mutta arvatkaas, teinkö siihen pakkovalssia?
Noup.
Tyrkkäsin takaakiertoon ja vedolla yli, JEE onnistuttiin pääsemään tokasta hypystä ilman kieltoa mutta tiputettiin sitten rima. Jeah.
HYL tuli vitosesteellä, kun päätin ennen radalle menoa sittenkin kierrättää Waaran toisen siivekkeen kautta sylivekin sijaan. Kyllä kannatti, ohjaus jäi vajaaksi ja W hyppäsi hypyn takaisin päin. Loppuradalla ei onnistunut oikeastaan mikään muu kuin A:n ja puomin kontakti sekä kepeillä Apina oli sikapätevä, haki hienosti ja kesti kisatilanteessa takaaleikkauksen!
Keinu oli taas sieltä ja syvältä, jarrutti kyllä mutta hyppäsi puolen välin jälkeen pois....

Kokonaisuutena oli kyllä meille turhan haastavia ratoja, mutta eihän meidän vielä pitänytkään kolmosissa olla. Nyt käydäänkin kisaamassa ja hyllyttämässä ratoja keinulla, se täytyy saada toimimaan myös kisoissa! Samoten haetaan kepeille kisavarmuutta, treeneissä homma toimii, kisoissa iskee epävarmuus.

Sunnuntaille oli vielä yksi rata jäljellä, maxi kilpailevien joukkuerata. Meidän Kelpottimet-joukkueessa oli Waaran lisäksi kelpot Auvo, Late ja Ansa.
Lähdin tekemään varmaa nollaa käsijarru päällä, ja piru vie, sehän onnistui! Kaarroksia päästelin pitkäksi rimoja suojellakseni, kun takana oli raskas kisaviikonloppu. Keinullakin paloi aikaa, kun otettiin se siististi ja siveellisesti.
Siltikin viikonlopun paras rata sattui tärkeimpään paikkaan eli joukkuekisaan. Ja hienoa oli huomata, että Apinalla virtaa riitti, vaikka takana oli jo 2 pitkää, helteistä päivää kisavilinässä.
Lopputuloksissa Kelpottimet oli mahtavasti sijalla 4, pronssi oli vain 0,7 sekunnin päässä...

Videotodistekin joukkueradasta löytyy, kiitos kuvaajalle!