Maanantai-illalla lähdettiin vähän ennen puoltayötä kiireesti ajamaan Hattulaan päivystykseen, matkaa reilut 200km, mutta Waaran olotila teki selväksi, ettei aamun asti uskalla odottaa.
Mahatautiaan paranteleva, täysin normaali Waara muuttui illalla pari tuntia nukuttuaan apaattiseksi, käytännössä kävelykyvyttömäksi, kipuillen koko kroppaansa ja ontuen oikeaa etujalkaansa.
Matkalla Hattulaan Waara oli jo niin heikon oloinen, että epäilin, tokko perillä on enää mitään hoidettavaa... Hattulassa oireiluun ei juurikaan saatu selvyyttä, verikokeet enimmäkseen ok, ainoastaan valkosoluissa vähän nousua. Tunnusteltaessa Waara aristi vähän joka paikkaa, ja normaalisti niin kiltti pieni kelpie yritti jopa purra lääkäriä.
Hattulasta aamulla suoraan Kouvolan Univetiin, jossa Waara vietti päivän tipassa ja tutkittavana. Mitään selkeää syytä äkilliselle, rajulle oireilulle ei löytynyt, ja eläinlääkärin diagnoosina lopulta nestehukan, kuuman sään sekä ripulin ja mahdollisen suolistotulehduksen yhteisvaikutuksena aiheutunut elimistön romahdus. Kaikki sai mahdollisesti alkunsa viime keskiviikon helteisissä agitreeneissä, jossa Waara saattoi saada lievän lämpöhalvauksen, vaikkei sitä oireillutkaan. Torstaina alkanut vesiripuli, vähäinen ruoan määrä sekä juottamisesta huolimatta iskenyt nestehukka yhdistettynä helteeseen ja keskiviikon lämpöhalvaukseen oli vaan Waaran kropalle liikaa.
Jos diagnoosi on oikea, niin saatiin melkeinpä kaikista vaihtoehdoista paras! Noin rajulla oireilulla syy olisi voinut olla melkein mikä tahansa moniniveltulehduksesta selkäydininfarktiin. Lääkityksenä nyt antibioottia ja kipuiluun Tramalia, ja Waaraa pidettävä tiukasti silmällä.
Nyt, toisena sairastelupäivänä Waara on edelleen vaisu, mutta viimeiset 2 vuorokautta ovat kyllä Waarallekin olleet raskaat, eikä omistajakaan helpolla päässyt. Vaikka Waaran tilanne on monen sattumuksen summa, niin itse en aio enää koskaan treenata raskasta agitreeniä helteellä, tämäkin piti oppia kantapään kautta ja koiran kustannuksella.
Kiitokset sekä Hattulan että Kouvolan Univet-asemille! Omistajan hätä koiran tilasta otettiin tosissaan, ja hoito oli kyllä täyden kympin arvoista! Myös Tapiolan eläinvakuutus näytti taas kyntensä, ja Hattulan käynnin korvaus meni läpi Kouvolasta skannattuna, "vaikka tämä ei Lähitapiolan korvauskäytäntö normaalisti olekaan".
Kouvolaan ajellessa radiosta tuli Juha Tapion "Meillä on aikaa", mikä omalta osaltaan loi uskoa Waaran toipumiseen samalla muistuttaen siitä, että on elettävä tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.
Ja miun pieni Waara, taistele itsesi takaisin iloiseksi, häntäänsä lakkaamatta heiluttelevaksi energiapakkaukseksi!
