Pieni kelpie Suuressa Maailmassa

On se kätevää, kun kaverit muuttaa keskelle eteläisintä Suomenmaata, niiin pääsee sitten nurkkiin notkumaan! Toisin sanoen, viikonloppu vietettiin Hyvinkäällä Hannan nurkissa, päiväsellä kisailtiin niin Lohjalla kuin Kirkkonummella agilityn merkeissä.

Lauantaina vuorossa Lohja, +1,5 celsiusta lämmintä, ihana Suomen kevät! Onneksi aurinko ilmestyi, ja keli lämpeni +10 asteeseen. Kelistä viis, ulkokisat on kyllä ihan parasta, fiilis ihan erilainen kuin hallikisoissa!
Tuomarina oli Henri Luomala, ja Suuressa Maailmassa agikehätkin on ihan outoja: Lohjalla kisattiin pyöreässä kehässä!















Ensin siis kuvan mukainen hyppäri. Kaarratti niin maan rrrrkeleesti, johtuisko vaikka siitä, ettei ohjattu kunnolla.... Muuten ei mitään ihmeellistä, oikeastaan tuntui helpolta. Johtuisko siitä, etten ohjannut kunnolla vaan annoin Waaran jodlata... Mutta hei, nollalla maaliin! Hävittiin vähän liikaa voittaneelle Pirtulle, mutta noilla kaarroksilla sietää hävitäkin... Tietääpä, että ohjattava on, jos meinaa kärkeä kiinni saada!
Tokalla radalla oli oma asenne jo vähän parempi, ja ohjaustakin ajoittain havaittavissa. Tosin kyllä sinne vieläkin niitä kaarroksia mahtui... Pari estettä ennen maalia kävi mielessä, että hitto hei, nolla alla, sehän meinaa tuplaa tyrkätä! Ja otanpa tämän lopun varman päälle = nössöilen= Waara teki komean piruetin ennen muuria.... Ihan niinko pikkasen hakkasin henkisesti päätä seinään, mutta onneksi Hanna&Hannan video paljasti, että Henkka piti kädet visusti maata kohti= tupla! Ohhohhoooo! Edelleen kärkeen muutama sekunti, mutta ei se mikään kaunis ratakaan ollut... Kontaktien suorituksesta ei edes mainita.
Vika ratakin oli täysin tehtävissä, mutta itepä töpeksin, ja lähdin niistosta sen ratkaisevan 0,00000001s liian aikaisin, ja Waara tuli hypystä huti eli kielto. Muuten puhdasta, joten että ihan yhtä hyppyä vaille triplanolla. Aika järkyttävää!
Tuloslistakin todisti, että kyllä, tuplan se pukkasi! Kisakirjasta sitten vielä varmistus, ja samalla 1,2,3,4,5,6,7 oho 7 nollaa, joista yksi hyppäriltä, eli mehän päästään SM-yksilöihin! Sanoisinko, että ihan puolivahingossa!




Tyypit Lohjan aurinkorannalla.

Sunnuntaina sitten Kirkkikselle KKK:n kisoihin. Sää edelleen ihanan kesäinen +1, yöllä taisi käydä pakkasen puolella. Onneksi aurinko taas pelasti, tosin mereltä päin tuuli, joten aika vilpoista oli silti.
Tällä kertaa tuomarina Heidi Viitaniemi.

Ekana hyppis, jossa muutama napakampi kohta, muuten aika kiva kiemura. Kummasti omaa päänuppia helpotti tieto siitä, ettei tuloksilla ole väliä, kun nollat on kasassa! Vaikka niitä nollia ei edes oltu metsästetty, niin selvästi silti takaraivossa oli nollat jurnuttaneet. Nyt sai siis mennä niin kovaa kuin pystyy, ei väliä tuloksella, vaan riskillä vaan! Ja no mutta hei sehän toimii!
47 koiraa, Waaralle neljänneksi nopein aika 32,06s etenemällä 5,15 m/s ja hävittiin nopeimmalle (Pirtu) 1,27s! Ja lopussa tuli yksi aakeelaakee kaarros, kun suojelin vähän muuria. Mutta itkuvirsi: alussa tippui rima, eli tuloksena 5. Ilman rimaa oltaisiin oltu toisia, tietty H-SERT meni sille tokalle. Josjosjos, mutta onpahan näytetty, että kelpi kyllä kulkee!
Toka rata oli kyllä sellaista sykeröä, että huppaaheijaa! Alussa rima alas, hyvin samankaltainen kohta kuin ekalla radalla. Pahimmat sykeröt saatiin suht sujuvasti onnistumaan, mutta mitä tekee ohjaaja: sössii keppien jälkeisen takaakierron. Taas. Eli HYL. Waara juoksi vielä puomin läpi, joten kurvattiin puomin kautta uudestaan ja hus pois radalta.
Vika rata oli taas kivempi, omat niksinsä mutta myös koiralle pari irtoamispaikkaa. Ja Apihan se irtosi kovasti ja kivasti! Mutta karu totuus, loppupuolella rima alas, ja taas samanlainen kohta kuin 2 ekalla radallakin... Kovassa vauhdissa kulkusuuntaan nähden poikittainen hyppy, eikä 65 rima kestä kannattimissaan. Mutta tietääpä mitä treenata! Voittaneelle Pirtulle hävittiin himpun päälle 3s, kontaktit on nyt ihan toooosi surkeat. No mutta, vielä on kesää jäljellä, eli hiotaan, hiotaan!

Sunnuntai-iltana oli kotona aika väsynyttä sakkia niin koirat kuin omistajakin. Tänään huilataan,  huomenna saatetaan käydä treenaamassa vähän täyden vauhdin hyppysuoraa hypyt kulmittain...
Ai niin, ja keskiviikkona kummallakin tokokoe, oho, onko se jo nyt.... Sentäs kumpanakin päivänä kisapaikalla kumpaisenkin kelpon kanssa otettiin superpalkalla pari liikettä, mutta ei se ehkä ihan kokeeseen valmistavaa treeniä vastaa....

Nolla ei olekaan mahdottomuus!

Viikonloppu surahti taasen mitä enemmissä määrin agilityn parissa.

Perjantaina piti ihan varaslähtö ottaa töistä, sillä neljän aikaan oli lähtö Kotkan iltakisoihin. Auto täyteen eukkoja ja koiria, ja suunta kohti Kotkaa. Perillä oltiin sopivasti puoli kuudelta, ja rataan sai mennä tutustumaan heti. Erillistä rataantutustumista ei ollut, vaan eka koira sitten heti kuudelta radalle. Waara oli jossain kolmantenakymmenentenä starttivuorossa, joten hyvin ehti lämppäillä tutustumisen jälkeenkin.
Hyppäri siis ekana,  tuomarina kaikissa Marja Lahikainen. Törkeä Apina varasto lähdössä! Selvästi hallin ahtaudessa starttiviivan lähellä olleet lämppäesteet nosti kierroksia, sillä ei todellakaan malttanut odottaa lähtölupaa.. Alkupäässä keppikulma oli hurja, putkesta pituuden kautta avokulmaan, ja vielä takaaleikkaus perään. Mutta Api hoiti tilanteen tyylikkäästi! Eniten arvellutti radan takaosassa ollut hyppykuvio. Koira piti ensin tuupata takaakiertoon, sitten alkoi pohdinta, tehdäkö päällejuoksu vaiko viskileikkaus vaiko jotain muuta, mitä. Päädyin viskiin, sillä päällejuoksussa oli riskinä, että koira tulee liikkeen mukana hypyn väärälle puolelle. Ja hyvinhän se toimi! Sitten kiireesti töppöstä toisen eteen, jotta ehti kääntämään koiran päällejuoksuun ennen ansaputkea. Ja hitto, sekin toimi! Mutta olipa kiva sitten, kun kolmanneksi viimeinen rima päätti olla pysymättä kannattimissaan. Maaliin siis vitosella, parilla kaarratuksella. Voittajalle ja tokalle (Montell-Jänesniemi)hävittiin 3,5s, mutta pari kohtaa olikin aika kaukana sujuvasta... Eli kovaa kulkee!
Toisella radalla ei tutustumisessa oikeastaan mikään kohta kovin kummoisesti harmaita hiuksia aiheuttanut. Ehkä eniten pohditutti lopun puomilta hirtto putkeen, pituus, takaakierto, päällejuoksu ja maalihyppy. Mutta siihenkin löytyi päänupista ajatus. Alku taas tooodella lupaava, Api tulla rynnistää ekan hypyn yli jo siinä vaiheessa, kun vasta aloin kääntymään antaakseni lähtöluvan... Hyppyjen 2 ja 3 ohjaus oli täysin pelastelua ja koiran tyrkkäämistä, putkeen osui sattuman summana ja vasta vitosesteellä keinulla sain rytmistä kiinni. Takakaarteen sarjaeste sujui hienosti, kepit löytyi ongelmitta. Useammalla koiralla tuli hyl keppien lopetuksesta, koirat kyllä pujoittelivat loppuun mutta ohjaaja jäi sen verran taakse, että koirat kiepsahtivat väärään suuntaan ja keppien läpi kohti A:ta. Itse jo tutustumisessa päätin, että vien kepit loppuun asti, koska mikään kiire A:lle ei ole. Ja Apin kisakeppiongelman tuntien parempi pelata varman päälle. Hienosti se sujuikin! Muutenkin sujuvaa menoa, eikä se loppusuoran arvuttelukaan sujunut hassummin. Paitsi että toka vika rämähti ja voin 100% varmuudella sanoa nähneeni riman tippuvan. Polvet kirjaimellisesti notkahti kun tajusin, että TAAS tulee vikoilta hypyiltä rima alas muuten puhtaalta radalta! Onneksi Api hyppäsi vikankin hypyn, sillä eihän se rima mihinkään tippunut! Olisi siinä ohjaaja saattanut mennä puukottamaan itseään nurkan taakse, jos vika rima olisi oman luovuttamisen takia tippunut! Lopputuloksissa kuudes sija, himpun vajaa 4 s voittaneelle Toivolan Jannelle hävinneenä. Pysäytyskontakteilla ja alun varastamisen jälkeisen pelastelukaarrattelun jälkeen ihan kohtuullista!
Vika radalla olin lähdössä heti natsina, eli sinne jäädään eikä porsastella. Eikä ongelmaa! Alkupäässä  oli hyppärin keppikulma vielä vähän vaikeutettuna niin, että tulokulma oli jo lievästi keppejä vastaan. Samoten keppejä oli siirretty lähemmäs yleisöä niin, että reunanauhan ja keppien välissä oli ehken 4m. Ja kyllä muuten ropisi koirille keppivirheitä... Waaran kanssa otin saman sotasuunnitelman kuin hyppärilläkin, pienellä vedolla pituuden jälkeen koiraa haltuun ja sitten vaan keppikäskyä. Ja Api se upposi oikeaan väliin! Takaaleikkaus perään ja ohjaaja oli niin onnessaan, että unohti edetä kepeillä, joten eihän se keppien jälkeisen hypyn takaakierto ihan toiminut! HYL tauluun, mutta matka jatkui. Nyt muistin kontakteilla käskyttää siten kuin on treenattukin, ja Api teki ihan superkontaktit! Ja loppusuora oli aikasta makea, koko hallin mittainen hyppy-putki-rengas-hyppy-hyppy niin, etteivät olleet ihan samassa linjassa. Heitto takanurkan hypylle, vedolla varmistus, että hakee putken eikä A:n ja sit läks! Käskyttämällä "Menemenemene!" Api laittoi korvat takaviistoon ja kankut vaan vilkkui, kun Api tykitti loppusuoran menemään! SuperApi!

Lauantaina oli sitten OJ:n agikoulutus, teemana vauhtirata. Ei oikeastaan mitään erikoista, tutut haasteet edelleen vaivaa (liikkeen mukana tuleminen), mutta muuten erinomaisen hienoa menoa! Leijeröinnit toimi, kuunteli putki-A-erottelulla hienosti ja tuli just eikä melkein sopivasti vetoihin mukaan. Pari kertaa tuli rima alas, josta kyllä nyt natsi-ohjaaja antoi myös palautetta...

Sunnuntaina sitten imatralaisten agikisat omassa hallissa, tuomarina taas Siimes. Ekalla radalla heti alussa oli puomi ansaesteenä tyrkyllä, mutta osasinpas suunnitella fiksusti ja tilanne hallinnassa! A:n otti kivasti vaikka otin sivuttaisetäisyyttä. samoten keinu ihan kohtalainen. Pussin jälkeiselle okserille aavistuksen hidastin, että malttaa keskittyä hyppyyn. Puomi oli täydellinen, leijeröin niistoon ja Api leijeröi itsensä 2o2o-asentoon! Takaakierrossa ennen keppejä iski paniikki, ja valssi muuttui pelastelukalasteluksi ja kaarros sen mukainen. Löytyi kuitenkin tie kepeille, ja sitten enää putki hyppy ja oho ihan nollalla maaliin! Loppusijoitus kolmas, SERT meni voittajalle, joten ei edes harmita!
Hyppäri oli sitten oikein valssien teemarata. Vitoshypyn takaakierrosta tuli rima alas ja ohjaajalta pääsi ruma sana. Valssitykitys onnistui muuten kohtalaisesti, mutta kävin varomaan ansaputkea liikaa, kaarros pitkäksi ja koira väärälle puolell hyppyä ja HYL. Tehtiinpä sitten treeninä lopun kepit leijeröiden, ja hienosti Api kesti! Vähän hidasti kyllä kepeillä, mutta malttoi mennä loppuun asti. Hyvä Eips!

Viidestä startista siis 2 nollaa, että on tässä jotain toivoa vielä nolliakin tehdä.
Ensi viikonloppuna sitten suureen maailmaan kisaamaan, Lohjalle ja Kirkkonummelle.
Viikolla käydään varmaankin kertaallen hallilla, teemana "rima pysyy vaikka mikä olisi...". Selkeästi on nyt huolimattomuutta rimojen kanssa. Jos niitä tippuisi enemmänkin, epäilisin jumeja, mutta rima siellä täällä kyllä kallistaa vaa'an huolimattomuuden puolelle...

Jotta ei menisi pelkäksi agiliitelyksi, niin tehtiinhän me lauantaina vähän tokoakin! Nemon kanssa jatkettiin kuuntelutreenilinjalla, ja niissä Nemo on kyllä ihan liekeissä edelleen! Selvästi rrrrakastaa miettiä, että mitä oikein pitikään tehdä eikä vaan monotonisesti toistaa jo tuttua kuviota. Vielä kun saisi sen maltinkin sitten kohdilleen... Tälle viikolle tehtävä molempien kanssa koemaiset treenit, sillä oho hups vuoden ekaan kokeeseen on enää reilu viikko!

Kirkkaita silmiä ja onnistuneita epäonnistumisia

Käytinpä tänään silmätarkissa kumpaisenkin kelpon. Terveet oli tähystimet kummallakin, edes Nemolta ei löytynyt vielä minkäänlaisia muutoksia, vaikka iän myötähän linssi tai vastaava alkaa pikkuhiljaa samentua. Api oli hirrrrveän helppo tutkittava, häntä vaan viuhtoi kun kiva setä tuikki valoa silmiin. Nemo taasen... Ennen ja jälkeen tutkimuksen normi-ADHD, mutta rauhoittui kuin taikaiskusta heti, kun lääkäri otti leuan käteensä. Siis koiran, ei omansa. Olin kyllä hiukkaisen yllättynyt, liekö sitten lääkärillä niin napakka ja varma ote, ettei Nemolla ollut nokan koputtamista. Tosin nyt ensimmäistä kertaa Nemolla oli päässä kuonokoppa. Aikoinaan selkävaivoja tutkiessa sattui kohdalle naislääkäri, joka kohteli kipeää koiraa hyvin epäasiallisesti. Sen jälkeen eläinlääkärit, neulapakettien rapistelusta puhumattakan, ovat Nemon mielestä olleet suoraan saatanasta. Ortopediähän Nemo silloin vähän maistoikin sormesta... Sen jälkeen kaikilla lääkärikäynneillä on ollut joko sellainen musta tiukka kuonoside tai sitten itse olen pidellyt Nemoa niin, ettei vahingossakaan pääse tikkaamaan. Kuonokoppa oli kyllä järkevä ratkaisu: ei tarvinnut jännittää, nokkaseeko Nemo vai ei, eikä Nemoa myöskään tarvinnut pidellä sen kummemmin kiinni. Lääkärikin tuumasi, että hirveän fiksu veto, koska tilanne on näin kaikille stressittömämpi: koiralle, omistajalle ja lääkärille. Jatkossakin siis koppaillaan lääkärireissut, muutenhan Nemo ei tee pahaa kärpäsellekään. Tai no okei, ehkä kärpäsille... jos saa ne kiinni.

Viikonloppuna kisailtiin oman seuran agikisoissa 5 rataa tulosrivillä HYL-HYL-5-5-HYL. Eka HYL oli ihan surkea rata, ei oltu hetkeäkään samalla radalla Waaran kanssa. En edes muista, milloin viimeksi oltaisiin noin surkeasti menty! Toinen HYL oli jo taas aivan toisesta laidasta maailmaa: hirrrveän hyvää rataa, ja sitten paria estettä ennen maalia jään ihmettelemään, josko se Waara nyt varmasti löytää tiensä sinne putkeen, ettei vaan eksy matkalla... Ja sen takia seuraava ohjaus myöhästyi, ja HYL. Tosi kiva. Kolmannella radalla tuli taas virhe, jonka luulin jo olevan taakse jäänyttä: Waara jätti kepit kesken parin välin jälkeen. Uusinnalla ei ongelmaa. Loppuaikojen perusteella oltaisiin voitettu rata ilman keppivirhettä, kuis kivaa. Neljäs ja viides rata kisattiin sunnuntaina. Nelosrata oli hyppäri, ja tehtiin ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista vedoista! Muutama kaarros aavistuksen venähti, pari ohjausta muutin lennossa, mutta silti homma hoitui hinosti ja sitten: tokavika rima tippuu! Se oli taas niin epätodellista, että kävi vaan naurattamaan! Nauru hyytyi hetkeksi kun tajusin, että Waara nykäisi kaikkien säkäluokkien nopeimman ajan, maxien voittajakin hävisi 2 sekuntia. Eli heihei SERTH-H ja nollavoitto... Mutta se harmihetki oli lyhyt, sillä rata vaan oli niin loistava! Vikalla radalla tuli se raivostuttava toteamus taas eteen: ohjaa, älä oleta! Kyllä se tonne putkeen menee kun tässä vähän vaan käännän ja lähden sitten jo oottelemaan... No ei kääntynyt putkeen vaan veti leveäksi ja suoraan tarjolla olleelle Aalle. Tarvinneeko sanoa, että muutenhan rata toki olisi ollut puhdas... Kyllä nyt hipoo läheltä, kait se vielä joku päivä napsahtaa kohdalle se täydellinen rata ilman virhettä!

Liian hyvä kenraali

Viikonloppu meni taasen tehokkaasti agilityn parissa.

Perjantaina aloitin penturyhmän kouluttajana, 4 napsakkaa koirakkoa, joissa jokaisessa on potkua!

Lauantaina oli vuorossa OJ:n treenit, jossa onnistuttiin tekemään kummallakin treeniradalla nollat! Ei toki ensimmäisillä nykäisyillä, mutta vähän kun tahkottiin, niin lopuksi nollat tauluun!

Ensimmäinen oli tämmöttinen, loppuun lisättiin vielä rengas ja hyppy.

Ja samma på video

http://youtu.be/enCkbFRB01k (Youtuben Blogger-linkitys ei nähtävästi tahdo toimia....)

Toinen rata oli helpompi ja lyhkäisempi, ainoastaan pituus vähän tahmasi.

Ja se video tästäkin http://youtu.be/EFLegyh5GjI

Oli aika jeejeefiilis kyllä näitten treenien jälkeen!

Sunnuntaina sitten Kouvolaan Allan Matssonin kolmelle radalle.
No jeejee-fiilis oli sielläkin, mutta tuloksena 3xHYL, miten lie mahdollista...
Hyppäri ensin. Alkupuolella oli kiva vedätyssuora putkesta: hyppy-okseri-hyppy ja 90 asteen käännös pois parin metrin päässä olleelta ansaesteeltä. Ja rimat tapissaan. Okserista rämisi kumpikin rima alas, mutta eipä tullut HYLlyä vielä tästä! Loppusuoran alussa ajatukset oli liikaa lopun välistävedoista (KIIIIREEEEE!) joten yksi hyppy ohitettiin. Otettiin se uusiksi, ja tein loppusuoralla pituudelle valssin KUTEN OLIN suunnitellutkin. Vaikkakin olin parisen metriä koiraa jäljessä. Eh. Ihailin sitten "onnistunutta" valssia sen verran, että välistäveto jäi tekemäti, joten W hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Mutta kokonaisuutena ihan mainio rata, etenkin asenteeltaan!
Toka radalla vedätin kepeillä, ei ongelmaa! Rähmäys tuli ihan idioottikohdassa A:lle viennissä. Sitä vaan kuvitteli, että kyllähän se tästä kulmasta tuon An hakee, helppo homma. No ei hakenut, vaan juoksi vieressä olleille kepeille ja siitä HYL. Muuten loistorata taas, muurin palikat kyllä lensi, takaaleikkaus, meidän bravuuri.
Kolmas rata peloitteli heti alussa A-putki erottelulla. Kuvittelin, että linjaamalla koiran jo edellisellä hypyllä suoraan kohti A:ta, on peli selvä. Oli tosi selvä, juoksi ongelmitta putkeen. HYL. Otin uudestaan hypyn takaa, tällä kertaa löytyi sivulta kaukaa kepit. Apiiiiii.... Matssonia vaan nauratti, ja niin kyllä allekirjoittanuttakin. Sitä saa mitä vahvistaa, keppejä haetaan kaaaaaaukaaa! Kolmannella yrityksellä kelpien aivot kohtasivat A-esteen, ja matka jatkui. Taas mainio rata muuten, yksi rima taisi tulla alas. Loppusuora oli koko hallin pituinen hyppy-okseri-keinu-rengas-hyppy. Ja oltiin yhtä aikaa maalissa, että laitettiin muuten töppöstä toisen eteen! Todistusaineistoa kisoista alla, (c) Jere Pätäri, kiitokset vaan kuvaajalle!

Että sillä tavalla tällä kertaa!
OJ:n sanoin: Taisi olla liian hyvä kenraali....

Eilen jatkettiin vielä samalla teemalla oman seuran epiksissä.
Ajatuksena laittaa lähtö taas kuosiinsa, Kouvolassa kun oli havaittavissa pientä varastelua...
Samoten kontaktit kohdilleen, ne tosin pelitti Kouvolassakin mainiosti, samoin kepit.
Mölliradalta nykäistiin nolla. Hyvin kesti Waara lähdössä, vaikka kovasti yritin hämäillä. Kontaktit muuten ok, mutta An alastulolla väitän koiran varastaneen. Kesti kyllä sokkarin alastulolla, mutta lähti sitten liikkeen mukana. Kilpailevien rata hyllytettiin tutunomaisesti helppoon kohtaan. Waara tuli putkesta vauhdilla, ja ei ihan osunut pituudelle, vaan hyppäsi sen sivusta. Otin sitten uudestaan putken kautta. Muuten virheetön rata, tosin W pelasti toka vikan hypyn. Lähtö, kepit ja kontaktit toimi tässäkin moitteettomasti.

Ensi viikonloppuna sitten oman seuran kisoissa 5 rataa, katsellaan, josko edes yhdeltä radalta tulisi tuloskin!

Niin ja se toinen laji...
Tokoa on tehty enempi vähempi joka päivä. Waarallekin pikkuhiljaa häiriötekijöitä seuruuseen, noutoihin (tötsiä jne), noudon palautusvauhtia työstetään edelleen. On vaan riippuvainen yhä miun kehuista, jos olen hiljaa, alkaa empimään. Nemo töhistelee häiriökuuntelutreeniä. Eilen viimeksi mm. ohjattua niin, etttä perusasennossa heitän kapulan, käskytän merkille, palkkaan stopin ja siitä vasta nouto. On Nemolle aika haastavaa, mutta kyllä ne rattaat vaan raksuttaa! Hyvin kyllä näkee, että tehty ensimmäiset 5v vain "oikeita" liikkeitä, joten esim. noudosta luopuminen merkille menon ajaksi on hankalaa, muttei suinkaan mahdotonta! Ja Njemon ilme onnistuneesta suorituksesta kertoo kyllä kaiken: Mää pystyin ja kykenin!

Erittäin Hyvä ja ERInomainen

Reilun vuoden mittainen koiranäyttelytauko selätetty osallistumalla Lappeen pääsiäisnäyttelyyn. Tai no Nemon kohdallahan edellisestä näytelmästä taisikin olla jo nelisen vuotta aikaa...

Etukäteen arvellutti eniten Nemon kehäkäytös, tunnetusti kun Mr. KäyttäydynJosTahdon osaa kyllä sikailun jalon taidon, jos vaan huomaa mahdollisuuden koittaneen... Treenattiin sentäs huimat 2 kertaa näytelmäravia ja seisomista ennen näyttelyä, että ei ihan kylmiltään menty!

Mutta kuis sitten kävikään...

Kehän alkua odotellessa testailin vähän kumpaisenkin käyttäytymistä tungoksessa. Nemohan se käyttäytyi mainiosti (toki alkuhaukut piti kuuluttaa) mutta Waara, tuo kiltti pieni kehäkettu olikin ihan täpinöissään! Ei voi kelpie paljon enempää tohkeissaan olla! Ihmisiä! Koiria! Ihmisiä! KELPIEITÄ IIIIIK! Että oho hups vaikuttaa lupaavalta... Mihin se semirauhallinen Waara katosi???

No mutta, kummallekin kehäremmit niskaan, ja Waara Lauralle parkkiin odottamaan Nemon kehän ajaksi. Nemon ja Waaran luokat kun oli luonnollisesti peräkkäin (AVO ja VAL) ja kummassakin vain 2 koiraa, niin vähän meni hätäilyksi...

Nemo kehään, jossa odotteli George Georgiasta, Schogol sukujaan. Napakan oloinen tuomari, joka käsitteli koiraa perusvarmasti, ei valittamista. George taisi kovasti järkyttyä, kun ei Nemolta jalkovälistä löytänytkään hakemaansa. "What, is he castrated?!?!" No pallitodistus toki oli kehäsihteerillä, mutta vähän tuli sellainen tunne, että ei taida Nemosta ROPpia suureksi pettymykseksi tänään tulla. Järkytys. Juoksenneltiin ristiin rastiin ympäriinsä ja edestakaisin, ihan tosissani laitoin töppöstä toisen eteen ja rukoilin, ettei matto luista alta. Nemo viiletti korvat takaviistossa ripeää ravia (naama näytti aika tympääntyneltä). Seistäkin maltettiin hienosti kunnes tapahtui katastrofi: tuomarisetä rapisutteli jotain paperia pöydän takana, ja that's it. Nemo oli täysin vakuuttunut, että setä tulee ja tarjoaa hälle ihan just jotain erinomaisen loistavaa herkkua, joten loppukehä menikin sitten tuomarille flirttaillessa (siis Nemo, ei omistaja). Kehäsihteeri suureksi iloksi heilutti kuitenkin sinistä lappua, eli Nemolle Erittäin Hyvä! Selkäänsä poteneelta etenkin liikkestä on kiva saada edes "modern"!
Arvostelussa seisoi näin, kyllä siitä Nemon tunnistaa vähän kiltisti kerrottuna:
6,5 years. A bit leggy male (aika kohteliaasti, "hieman") with medium bones. Good neck and shoulder. A bit weak front. A little bit straight in pastern (kiltti setä-linja jatkuu: hieman suora) Also showing a lot of temperament. Modern drive and ground coverage

Kättäpäälle kilpailuluokassa, toisena AVO-koirana kehässä ollut Doni sai ERIn, joten kakkossija oli varma. Ja sitten juosten kehästä viemään Nemo Lauralle, Waara Lauralta parkista ja juosta takaisin kehään. Kehäsihteerikin pääsi huomauttamaan "Sinulla on väärä numero tämä koira on xxx85 eikä 82!". Niin no jos satuit huomaamaan niin vaihdoin koiraa juosten lennossa, se numero ei ihan ekana ollut mielessä.. Onneksi toinen numero oli väärän alla valmiina, joten tilanne hallinnassa!

Pari kierrosta rinkiä ja juu, ei sovi oikein Waaralle tulla lennossa kehään... Ravi oli vähän hukassa, laukkaa olisi löytynyt senkin edestä... Enkä edes hoksannut ensin, että Tyyppi laukkailee, kun eihän se ennen... Toisen koiran arvostelun aikana Waara vielä keksi ah niin ihan Leenan kehän reunalta, ja kierrokset nousi vielä enemmän punaiselle "KihkihkihKIIIIIIIH!" ja sitten koira repimällä takasin kehään. How nice! Kokeilenpa toisenkin kerran ilmota kummatkin koirat samaan näyttelyyn. Not.
Mutta taas rinkiä laukkaravipompulla, seistä sentäs maltettiin hienosti. ERI sieltä tipahti, toiseksi jätiin VAL-luokassa. PU- kehässä tuomari nosti valiot kärkeen, eli Waarasta PU2. Tuomari tuli sitten vielä pahoittelemaan, että "Sorry, but I could't see movement because he was jumping all the time." Ja sanoi tämän vielä kaiken varuilta kahteen kertaan, että on se harmi, ettei pompulta liikettä näkynyt, liekö olisi halunnut voittajaksi muuten laittaa. Mutta kiittelin vaan ja kättelin waarankuolaisella kädellä, saaatoi sen jälkeen tuomari olla ihan tyytyväinen päätökseensä.
Waaran paperissa seisoi näin:
3,5 years. Good size and format. Balanced enough. Also lovely neck and shoulder. Very good front. Quite a reach when moving. A little bit narrow behind. A lot of temperament and stamina.
Vähän jää nyt epäselväksi tuo "Melko ulottuva liikkeessä" ? että onko kyse siitä loikkimisesta, liikkuiko ne pienet hetken hyvin vai mitä tuolla haettiin. Samoten tuo viimoinen lause "Paljon luonnetta ja kestävyyttä" että onko tämä nyt sitten hyvää vai pahaa?

Kehän reunuksien sielut sanoivat kyllä, että hienosti se Api esiintyi ja näkyi siellä raviakin. Seassa. Jostain kumman syystä Waaran äitimuorikin oli saanut tismalleen samat "jumping"-kommentit tuomarilta, onpa mystinen juttu. Ja Laura vielä sanoi, että onneksi käskit laittamaan Saimin remminkin Waaralle, Waara kun oli odotellut omaa vuoroaan niin kiltisti, että Saimin nahkainen näyttelyremmi oli ihan itsekseen katkennut. Että niin, ehkäpä lennosta kehään ei nyt sitten ihan toiminut.

Täydellisen onnistunut reissu kuitenkin kokonaisuutena, Nemolta ei irronnut ylimääräisiä eritteitä kehään, ja Waara pysyi siellä ERI-kannassa ja tuomarikin tykkäsi. Josko sitä sitten vuoden päästä kokeilisi taas onneaan...