Operaatio TK2 - väliaikaraportti

Ensimmäiseen AVO-kokeeseen aikaa vajaa 2 viikkoa (iiks!).

Treenattu on enempi vähempi, varmoja liikkeitä (onko muka sellaisiakin?) ei olla treenattu käytännössä olleskaan.

Luoksetulo: tänään kokeilin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran luoksetulon pysäytystä, ja perskules, sehän pysähtyy! :D Heti kun karjaisen käskyn, niin veti liinat kiinni, mutta silti valui pelottavan pitkälle... Miten tuon saa muka täydestä laukasta pysähtymään riittävän napakasti???

Nouto: sujuu

Kaket: sujuu, joskus unohtuu väärään asentoon, mutta käytännössä ok.

Hyppy: sujuu! :D Kunhan muistan edelleen antaa Nemolle hetken kääntyä rauhassa, niin sitten kyllä lyö takamuksensa istumisasentoon. Ainoastaan takaisin päin hyppäämisessä kalauttaa joskus koipensa esteeseen, koska jää liian lähelle istumaan.

Toivoa siis on, näillähän voi saada jo ihan oikeasti tuloksenkin :D

Pentu(j)a on käyty ihailemassa useamman kerran, miten ne voikin kasvaa niin nopeasti?

Pojat etenkin ovat älyttömän tasaisia, mitään eroa ei turkin pienosta sävyeroa kavereissa ole.

3 viikkoa pitäisi vielä odotella, ja sitten tässä torpassa riittää muuten vilskettä ja vilinää :D

Tokotreeniä

Eilen käytiin iltasella tokoilemassa Huhtiniemessä.

Paikkamakuu: piilossa reilu 2 min, kävin kerran palkkaamassa. Ennen palkkausta rauhatonta pään pyörittelyä, palkkauksen jälkeen huomattavasti parempi.

Seuraamista lyhyitä pätkiä naksulla, hieno kontakti! Ja hirveä hinku oli saada nakkeja, sormet meinasi olla verillä :D

Kaukot: 3 m päästä, i-m-i-m ja i-m ei ongelmaa, hienot säpäkät vaihdot.

Nouto: Haki ongelmitta, törmäsi luovutusasentoon tullessa, mutta en vielä puuttunut asiaan. Tärkeintä nyt saada innokas nouto.

Luoksetulossa törmäsi törkeästi, ensimmäisestä törmäyksestä en huomauttanut, toisesta huomautin ja kolmannella tulikin sitten nätisti viereen.

Luoksetulon pysäytyksiä otin viskomalla nakkeja ja pysäyttämällä aina, kun Nemo lähti tulemaan kohti. Hienosti pysähtyy, lisää treeniä vaan.

Hypyssä jatkettiin istumisen vahvistamista. Onnistuu ok, kunhan annan Nemolle ensin hetken aikaa kääntyä kuulolle hypyn takana. Tosin selvästi istumisestakin näkee, että hieman epäröi, kun ainahan siellä on pitänyt seistä eikä istua :D

Lopuksi vielä leikkiä ihanalla Ikean rotta-frisbeellä, ja johan oli koirassa intoa!

Operaatio TK2

Ilmoitin sitten Nemon viime viikolla kahteen AVO-kokeeseen syyskuussa.

Pitäisi siis vissiin taas alkaa treenatakin :D

Pikakertaus liikkeiden tämän hetkisestä tilasta:

Liikkeistähän vielä täysin vaiheessa on hyppy ja luoksetulon pysäytys.

Ja se ihmeellinen venkuloiminen luoksetulon perusasentoon tulon kanssa, otettava tehotreeniä siihen ja oltava tarkkana, ettei yhtään haahuile.

Nouto sujuu, treenattava vaan vielä häiriössäkin enemmän.

Kaukot ok, tähänkin lisää häiriötreeniä.

Paikkamakuu piilossakin sujuu, tosin täysmittaisena en ole tainnut vielä ottaa.

Muut liikkeet on tuttuja jo ALOsta, eli niissä ei ihmeitä, paitsi seuruuseen edelleen kaipaillaan parempaa virettä.

Eilen treenattiin hyppyä, noutoa, kakeja ja lopuksi yksi pieni eteenlähetys.

Hypyssä seisominen on vaan ihan pirun tiukassa, istumiseen tarvitsee käskyn jos toisenkin.

Otinkin avuksi naksun, jolla ensin pelkkiä istumisia ilman hyppyä, sitten vauhdista hyppy ja istu.

Pitkät oli piuhat, Nemo mietti sekunnin pari ja kas, menihän se takamus alas :D

Vielä pari toistoa perusasennosta-hyppy-istu, ja lamppu alkoi jos ei loistaa niin ainakin syttyä.

Noudossa ei ongelmaa, into pinkeänä odotti lupaa lähteä kapulan hakuun ja toi tiiviisti eteen, no ehkä vähän liian tiiviisti... :D Ja oppi on mennyt perille: kapula pysyy suussa, vaikka naksautan naksulla. Periaatteessahan naksautus on myös lupa irrottaa, mutta ehei, kapula pysyy suussa nähtävästi irroituskäskyyn asti :D

Kaketkin ok, takapalkka toimii, kun muistaa jättää Nemon suoraan linjaan palkan kanssa. Eilen ei yrittänytkään poikittaa, joten eiköhän se siitä :) Ja matkaakin jo pari metriä, eli alkaa olla kisavalmis liike.

Eteenlähetys namikipolle ikään kuin ruutua valmistellen, nami veti puoleensa mutta tipahti myös hienosti käskystä maahan. Pätevää pätevää, vielä kun saataisiin se ruudun idea yhdistettyä tähän.

Tällä hetkellä tulisi varmaankin jopa 3.tulos, eli toivoa on saada liikkeet kuukaudessa kuntoon!

Kuukauden kuulumiset

Mitäs kaikkea sitä kuukauteen mahtuukaan...

Ensimmäiseksi video Imatran tokokeesta, josta siis saatiin TK1-titteli.

Kuun vaihteessa reissattiin Mirkan&Rapen kanssa Marin& Paten vieraiksi Kuusamoon.

Torstaina 30.7. lähdettiin aamusella ajelemaan kohti Kuusamoa, ja Marin kotipihaan käännyttiin iltaseitsemän aikaan, eli matkaa tehtiin noin 10 tuntia. Koirat oli vaivattomia

matkakumppaneita, molemmat nukkuivat lähes koko matkan.

Perjantaina käytiin ensin testaamassa Marin&Paten agitaitoja, ja hienosti sujui :D

Samalla myös Rape teki pienet treenit, ja Nemokin pääsi fiilistelemään rimat maassa.

Viiden aikaan päästiin sitten itse asiaan, eli vaeltamaan osa Karhunkierroksesta.

Kiutakönkäältä lähdettiin reissuun, ja perjantai-illan aikana vaellettiin hieman vajaa 10 km

Ouankajoen komeissa maisemissa. Ensimmäinen yö nukuttiin Ansakämpän pihassa teltoissa, kämppiin kun ei koiria enää saa viedä.

Lauantai-aamuna kaikessa rauhassa pakkailtiin tavarat ja lähdettiin liikkeelle. Heti alkuun saatiin hiki pintaan Ansakämpän pihasta nousseilla kohtalaisen korkuisilla rappusilla. Matkan varrella tuli vastaan poro jos toinenkin, ja liian tuttavalliset porot Pate kävi hallitusti ajamassa kauemmas. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, ja kuuden maissa oltiin seuraavalla yöpymispaikalla Kitkajoen rannalla. Teltat taas pystyyn, ruoan laittoon ja jokipeseytymisen jälkeen uni maistui.

Kaikki sattumukset kasaantuivatkin sitten sunnuntaiaamulle...

Ensin Rape pelastettiin 2 kertaa koskesta, pelastajina ensimmäisellä kerralla Mari ja toisella Mirka. Nooh, saatiin tavarat kasaan ja aloitettiin rinkkojen nostamista selkään, jolloin Marin rinkka sanoi RÄKS. Ja olkain poikki. Onneksi lähin tie oli vain 1 km päässä, joten Mari soitti apuvoimat paikalle, ja rinkat saivat autokyydin kotiin. Tosin tuo 1 km oli tuskien taival, Pähkänän rinne ei ole ihan niitä pienimpiä... Päiväreppuun otettiin sunnuntain tarpeet, ja matkaa jatkettiin kevyellä kantamuksella. Sunnuntai kuljettiin Kitkajoen rantaa pitkin aina Jyrävän 9 metrisen putouksen ohi Juumaan asti, jossa Skoda odotti väsyneitä vaeltajia.

Loput kuvat reissusta.

Reissun jälkeen koittikin Nemon kohtalon päivä: kastraatio. Ja vielä kaiken lisäksi päivää ennen Nemon 3-vuotis syntymäpäivää! Oli siinä lahjaa kerrakseen...

Karvanopat lähti keskiviikkona puolen päivän aikaan, ja hain kotiin nukuksissa olleen Nemon. Nukutuksen sanottiin riittävän koko illaksi, mutta hahhahhaa Nemo oli jo 3 tuntia myöhemmin täysin tolpillaan.

Kipulääkkeitä Nemo ei saanut, koska maha ei niitä enää kestä. Keskiviikkoiltana Nemo sai noin tunnin kestäneen kipukohtauksen, joka rauhoittui, kun pidin kylmäkallea Nemon jalkovälissä. Torstainakin sai pienemmän kipukohtauksen, joka sekin meni kylmäkallen avulla ohitse. Ja perjantaina koirasta ei mitään enää huomannutkaan... Kaulurikin vain pahensi menoa, koska pitäähän sitä vauhtia olla, että kaulurikin mahtuu :D Nyt haava on jo lähes kokonaan parantunut, mutta varuilta pidän vielä pari päivää kauluria.

Viime aikojen tärkein uutinen lienee kuitenkin se, että pennut ovat syntyneet! Syyskuun puolivälissä taloon siis tupsahtaa toinen kelpie, joka sekin on yllättäen ruskea, vaikka mustia odotettiinkin :D