keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kisailtu on


Hyppysertin jälkeen on juostu Waaran kanssa rata jos toinenkin.
Nollia? Eiiiiiiihän me nyt sellaisia...

Kotkan iltakisoissa 3 rataa, tuloksia en edes muista, ehkä HYL-5-HYL?
Imatralaisten 2 rataa LAUn hallissa, HYL-HYL. Ekalla radalla tapahtui mystinen viskileikkauksesta irtoaminen totaalisen epäloogiseen suuntaan keskellä rataa olevalle hypylle. Tarina ei kerro, mitä pienen kelpien päässä liikkui, mutta kuvitteliko lie hypyn takana olleen pituuden nurkkakeppejä kepeiksi? Samaisissa kisoissa tein lainakoira Mata-sheltin kanssa 5 ja 0, aika hyvin, kun ei Matan kanssa treenattu paria lämppäesteillä otettua hyppyä enempää! Ja agiradallakin nolla oli lähellä, tokavikana esteenä keinu, ja siltä himpun liian aikainen poistuminen ja lennoksi tuomittiin. Jäi kyllä hyvä fiilis noista Matan kansas tehdyistä radoista, sitähän ihan tunsi osaavansa jotain!

Tämän hetken suoritustasosta ja -varmuudesta kertonee parhaiten se, että pääsiäisenä Joensuun kisoissa meinattiin saada toinen SERT-H suorituksella, jossa meinasi romahtaa niin koira, ohjaaja kuin tuomarikin. Mutta siis hei hyvällä tavalla! Ohjaajalla ei pitänyt pokka, kun koira "vähän" irtoili ja haki hieman erikoisempia linjoja esteille, tuomari tuli radan jälkeen kuittaamaan, että oli aika levotonta menoa. Harvemmin kait sitä voi radan jälkeen miettiä, että kumpaa nauratti enemmän: ohjaajaa vai tuomaria? Ja se SERT-H meni loppusuoran alussa ohjaajan henkisen tilan takia myöhästyneeseen saksalaiseen, koira hyppää puhtaasti, törmää edessä olleeseen ohjaajaan, kimpoaa takaisin päin siivekettä ja rima tippuu. Radalta tuli vain yksi nolla. Meinasi olla mehut rinnuksilla, kun menin kisakirjaa hakemaan, ja juuri kuulutettiin hyppärin toiselle sijalle kelpie Waaraa. Että mitä?  Etenmä oli radalla reilusti alle 4m/s, mikä kertonee ihan riittävästi suorituksen laadusta, kun yhtään kieltoa ei kuitenkaan tullut. Muut radat meni sitten normitahtia n.4,5m/s. Ja pääsiäisenä siis 7 rataa, nolla nollaa.

Viime viikonloppu menikin sitten SAGin vuosikokouksessa. Kokouksen jälkeen huomasin olevani mukana SAGIn hallituksessa. Hupfifta!



lauantai 5. huhtikuuta 2014

Vihdoin ja viimein!

Kauan sitä on jahdattu, lukemattomia kertoja se on ollut muutaman sekunnin kymmenyksen tai sen yhden vitosen päässä.
Nyt ei tarvitse jossitella: ensimmäinen SERT-H!

Oman seuran kisoissa kisailtiin, agiradoilla oli melko vallaton Apina radalla.
Hyppärilläkin hassattiin varmaan viitisen sekuntia kahteen kaaaaaaaaaarrokseen, kun Waaran mielestä kepit vain kerran radalla on aiiiiivan liian vähän, ja irtoilikin kepeille päin kahteen kertaan heti, kun linja vähänkään sinne päin aukesi. Loppusuoran pussikin oli viime hetken pelastus, ihan ei ylittynyt kieltolinja ja nollalla maaliin. Ehdin jo manata, että taas sössin kaarroksiin hyppysertin, kun koiria vain 29 ja kolmanneksi tullaan. Mutta höpsis koiriapa olikin 31 ja meitä ennen kirinneille ei hyppyserti enää kelvannut, joten kiitos ja kumarrus otetaan oikein mielellään! Ja sisko-Piuha teki medeissä samalla radalla perässä saman ilman kauneusvirheitä: nollavoitto ja SERT-H! Tehokasta!














Käytiin me Jyväskylässäkin kisaamassa viikko sitten, ei menestystä mutta hienoja ratoja! Lisäilen videot, kunhan saan ne käsiini.