Helteinen heinäkuu

Huhhuh, kyllä on ollut lämpöinen heinäkuu! Lähes joka päivä on lämpöä riittänyt rielu 30 astetta, joten treenitkin on jääneet vähiin.
Alkukuusta pääsin kahden vuoden tauon jälkeen virallisiin agikisoihin, kun Mirka onnistui telomaan nilkkansa.
Rapen kanssa 4 rataa käytiin kiihdyttelemässä, tuloksena pikku virheitä, mutta kyllä voi pitkän taon jälkeen olla itseensäkin tyytyväinen :)
Tässäpä vielä videot radoista, ainoastaan ensimmäistä rataa ei saatu videolle.
Lauantain rata
Sunnuntain radat 

Ja uskomatonta mutta totta: käytiin myös Waaran kanssa kisaamassa ensimmäiset agiepikset Savitaipaleella :D
Ensimmäinen rata meni outoa paikkaa ja outoja esteitä ihmetellessä, toisella radalla alkoi meno jo hetkittäin näyttää agilta :D
Ensimmäinen episrata


Mitäs muuta...
Menin ilmoittamaan Nemon ehkä turhankin moneen tokokokeeseen :D
Elokuulle yhteensä 4 koetta, ensimmäinen on nyt sunnuntaina SBCAK:n rotumestis.
Jos viimein tulisi se onneton AVO1-tulos...
Tosin tällä treenimäärällä voi olla taas aika heikkoa, kun Nemoa ei todellakaan voi treenata helteellä.
Mutta toivo elää, kun kesäkuun lopun tokoepiksistä saatiin kuitenkin yhdellä nollalla ykköstulos.
Silloin ratkaisuna toimi "ravista ennen käyttöä" eli Nemolta piti todella napakasti ottaa sikailuvaihde pois ennen kehään menoa. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa, toimi kuin ajatus! Kyllä tuo eläin osaa, mutta välillä vaan asenne on pielessä.

Waaran apina pääsee lauantaina kehään erkkarissa. Kelpoja on kehässä yhteensä 42, joista vain 2 junnu-urosta. Ihmeitä en silti odottele, suomalaiselta tuomarilta noin kevyelle kelpielle tuskin hirveästi menestystä heruu. Apina kun edelleen on melko laiha ja kevytrakenteinen, mutta parempi niin kuin mörssäriversiona :D

Tanska WW 2010

Kesäkuun alkuviikot meni kennelyskästä toipuessa. Kumpikin koira yski vain 2 päivää, mutta varuilta oltiin 2,5 viikkoa lenkkeilemättä ja treeeneissäkään ei käyty.

Sitten koittikin jo reissu Maailman Voittajaan Tanskaan!
Waara meni Riikalle hyvään hoitoon, ja saikin viikon aikana liikuntaa kolmen personal trainerin ansioista vähintäänkin riittävästi :D

Reissuun lähdettiin maanantaina 21.6. ja mukana olivat miulla Nemo, Mirka & Rape ja Tiina&Woitto&Warma. Ajokkina Mirkan Ransu (eli Transporter), johon lauantaina saatiin mittatilaushäkit neljälle koiralle.
Matkalla Turkuun jätettiin Arwo Kärkölään Sarin hoitoon.
Maanantai-iltana hypättiin Turussa Silja Europan kyytiin. Yllättävänkin helposti sujui laivamatka koirien kanssa, Nemokin oli oikein tyytyväinen turistin osaansa :D Ja suostui jopa pissimään laivan pissilaatikkoon, mikä ei todellakaan ollut mikään houkutteleva tekele...

Tiistaina ajettiin Tukholmasta Malmöön, mikäs oli ajellessa, kun moottoritietä koko matka. Tai no ehkä 30km oli kolmikaistaista, eli koko ajan jommalla kummalla puolella ohituskaista. Matkalla pysähdyttiin muutamaan otteeseen ulkoilutttamaan koiria ja syömään.

Tie laskee Jönköpingiin

Ruåtsalaista tiesuunnittelua: aja sinne-tänne-tuonne-takaisin

Tylsää tää matkustaminen

Hyvissä ajoin oltiin Malmössä, ja Tompan (TomTom navigaattori) opastamana löydettiin leirintä-alue ihan meren rannalta Malmön kupeesta Lommasta. Käytettiin koirat lenkillä, ja sen jälkeen ehdittiin vielä shoppailemaan paikalliseen ostoskeskukseen. Illalla ei tarvinnut unta paljoa odotella.

Tanska näkyi jo Ruotsin puolelta

Irroittelua pitkän automatkan jälkeen leirintäalueen läheisessä metsikössä

Leirintäalueelta näkyi Tanskan ja Ruotsin yhdistävä silta, jota pitkin seuraavana päivänä ajettiin 

Keskiviikkoaamuna olikin sitten vuorossa Tanskaan ajelu. Helposti sujui siltojen ylitys, tosin kaistan valinta oli hieman hakusessa aluksi... Takaisin tullessa osattiin jo olla välittämättä kaistaopasteista, jolloin osuttiin oikealle kaistalle :D

Mikä kaista?

Tanskan ja Ruotsin yhdistävä silta

Silta numero 2, Iso-Belt

Kahden aikaan oltiinkin sitten jo Tanskan majoituspaikan, Lyng Dal hotellin pihassa. Hotelli sijaitsi pienessä tanskalaisessa kylässä Gamla Ry:ssä, josta oli noin 40 km matka Herningiin näyttelypaikalle.

Tomppa halusi välttämättä opastaa meidät hotellille pikkuteitä pitkin, vaikka motaria olisi päässyt 10 km päähän. No, maisemat ainakin oli paremmat!

Hieman herätti hämmennystä se, että hotellissa ei ollut paikalla ketään, ja ovetkin olivat lukossa... Respan ovessa oli post-it-lappu, jossa luki muutama sana tanskaksi, mutta mitä, se jäi arvoitukseksi. Alkoi jo epäilyttää, että noinkohan joulukuussa tehty varaus sittenkään meni oikein...
Onneksi varauslaput oli mukana, ja niissä puhelinnumero. Saatiinkin hotellin henkilökuntaa paikalle, ja he tulivat hetikohta paikalle.

Gamla Ry eli kylä, jossa hotelli sijaitsi

Tavarat sisälle, ja sen jälkeen lähdettiinkin etsimään paikallista eläinlääkäriä ekinokkoosilääkityksen merkkaamista varten. Taas oli Tomppa oppaana, tosin ensimmäinen "eläinlääkäri" oli hutireissu... Toisella yrityksellä tärppäsi, ja eläinlääkäri suostui ottamaan meidät samantien vastaan.
Nemo järjesti taas nemomaisen kohtauksen: kun lääkäri otti kuonosta kiinni avatakseen suun matolääkkeitä varten, aloitti Nemo kiljunnan "Apua apua mää kualen!!!" ja yritti purra lääkäriä... Lääkäri nousi ylös ja poistui huoneesta, ja mie jo aattelin, että mitää kitapihtiä se lähti hakemaan... Mutta lääkäri palasikin pienen koiranruokapurkin kanssa, tabut sekoitettiin ruokaan ja avot, mahaan meni :D Ja tuli noin 10e halvemmaksi per koira kuin mitä näyttelypaikalla olisi maksanut, eikä tarvinnut jonottaa!
Loppupäivä menikin sitten tanskalaista pitsaa nauttiessa sekä koirien kanssa ulkoillessa. Hotellin respan neuvojen mukaan löydettiin myös koirapolku, jossa koirat kyllä pitäisi pitää kiinni... Vastaan tuli kuitenkin irti ollut, mutta loistavan tottelias kultainen noutaja, joten mekin sitten päätettiin vapauttaa Nemo ja Rape hetkeksi juoksentelemaan.

Koirapolun maisemia

Kuningaskunnassa kuninkaallisille kumarretaan :D

 Illan ei niin iloinen yllätys olikin sitten se, ettei suihkusta tullut kuin jääkylmää vettä... Seuraavana päivänä selvisi, että lämminvesivaraaja oli unohdettu laittaa päälle...

Torstai-aamuna herättiin hyvissä ajoin ennen seitsemää, ja käytettiin koirat ensin pienellä lenkillä. Heti hotellin takaa aukesi laidunniitty, jossa sai ihan luvallisesti pitää koiria irti. Laidunnettavia ei onneksi näkynyt, joten meidän paimenetkin saivat nauttia vapaudesta!

Outstanding view hotellin ikkunasta :D

Niityltä hotellille päin, hotelli keskellä kuvaa oleva ikkunallinen talon katto, jonka pääty valkoinen :D

Maisemia niityn korkeimmalta mäeltä

Pojat poseeraa mäen päällä, ja mie sössin kaikki kuvat

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti Herningiä ja Maailman Voittaja-näyttelyä. Tompan opastuksella löydettiin helposti perille, ja autokin saatiin parkkiin noin 500 metrin päähän kehästä. Portista pääsi sisään numerolappua vilauttamalla, joten Nemokin sujahti kätevästi Waaran numerolla sisään :D
Kelpiekehä oli nurmikolla, ja mikäs se oli ollessa, kun aurinko paistoi ja lämmintä oli reilut 20 astetta.
Pari tuntia saatiin odotella kelpieden kehän alkua, ja sitten päästiin asiaan.
Ensimmäisenä kehään pääsivät valiourokset, joukossa myös Tiinan Warma. Hienosti Warma esiintyi, ja oli lopulta valioiden kolmas. Ei lainkaan huonosti isossa luokassa, jossa mukana jos vaikka minkä maiden valioita!

Tiina & Warma kehässä

Sitten kehään tulivat junnu-urokset, ja miuta alkoi harmittaa. Vielä enemmän harmitti, kun voittajaksi selvisi hieman Waaraa vanhempi, ja lähes yhtä kevytrakenteinen Evallens Chocolate Be Goofy. Waaralla olisi hyvinkin voinut olla mahiksia... Mutta minkäs sille mahtaa.

WJW-10 Evallens Chocolate Be Goofy (kuvassa näyttää isommalta kuin mitä oikeasti oli, Sofian kuvassa oikea koko näkyy)

Avo-urokset pääsivät sitten kierrokselle, mukana Mirkan Rape. Nyt ei ERIä enää paljoa jaeltukaan, onneksi Rape sai yhden niistä ja oli lopulta luokan kolmas. Ja voittaja tälläkin kertaa hyvin kevytrakenteinen Curtin Springs Uluru, josta tuli myös WW-10. Ja Waara olisi tosiaan voinut pärjätä...

Mirka & Rape kehässä

WW-10 Curtin Springs Uluru

Käyttöluokassa uroksia oli vain kaksi, luokan voitti Midimys Mirakel.
Ja sitten suurin jännitys: urosveteraanit, ja kehässä ainoastaan Woitto! Tarkkaan tuomari koiran kävi läpi, ja juoksuttikin eri suuntiin ja moneen kertaan. Helpolla ei siis kehässä päässyt, mutta kyllä kannatti: Woitolle ERI ja siten Woitosta tuli WVW-10! Yksi kelpietitteli siis Suomeen!

Tiina & WVW-10 Woitto kehässä

Narttujen kehää sitten seurattiinkin enää puolella silmällä, ja kuviakaan ei enää niin paljon tullut napsittua. Nartuista silmiin osui hyvin Winhamainen musta narttu, josta piti ottaa kuviakin todisteeksi :D

"Winha"

Lopulta vielä jännättiin ROP-VET kehää, mikä oli sitten kyllä ihan läpihuutojuttu nartun voittaessa. Tosin miun mielestä tuomari ylipäätään teki narttuvetskujen kehässä ihan käsittämättömän valinnan valitsemalla selkeästi huonokuntoisimman mutta nuorimman nartun voittajaksi. Kehässä oli mm. 11-vuotias älyttömän upeassa kunnossa oleva narttu, joka olisi mennyt helposti 4-vuotiaasta! Sofia Olssonin kelpiegallieriassa on näyttelypäivänä napattu kuva kyseisestä nartusta. Kun vertaa vuoden takaiseen kuvaan voittaneesta nartusta, joka oli näyttelyssä vielä huomattavasti löysemmässä kunnossa, niin tuomarin valintaa ei voi kuin ihmetellä.

ROP-VET ja VSP-VET

Kelpiekehä kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia, ja koiria oli kehässä yhteensä 60. Kehän päätyttyä käytiin vielä ostoskierroksella näyttelypaikan jo hiljentyessä. Ja Woittokin kävi Kennelliiton kuvattavana uuden tittelinsä kera :D Illan päälle käytiin vielä koirien kanssa lenkillä, ja sitten nukkumaan ja keräämään voimia kotimatkaa varten.

Perjantaina herättiin taas reippaasti 7 maissa, koira lenkille, auton pakkaus, aamupalalle ja nokka kohti kotimatkaa :)

Kelpot valmiina kotimatkalle

Ison-Beltin silta mantereen suunnasta

Suunnitelmissa oli ajaa aina Tukholman liepeille asti, jotta lauantai olisi rennompi päivä iltalaivan lähtöa odotellessa. Ja rivakasti sitä ajettiinkin, ilta 7 aikaan oltiin jo 120 km päässä Tukholmasta, ja Tompan avustuksella majoituttiin Norrköpingin lähellä olevalle Jogersjön leirintäalueelle. Ruotsalaiset jo kovaa vauhtia juhlivat juhannusta, ja me suomalaiset käytiin koirien kanssa lenkillä, sitten suihkussa ja nautittiin loistava juhannusillallinen: kinkkusämpylät ja mansikoita! Sen jälkeen nukkumaan, ja vaikka epäilyttikin, josko teltassa saa nukutta juhannusjuhlinnalta, niin kuin taikaiskusta koko leirintäalue hiljeni klo 23 hiljaisuuden alkaessa.

Lauantai- aamulla allekirjoittanut heräsi jo 8 aikaan, ja Nemon kanssa nautiskeltiin aamun rauhasta. Reilua tuntia myöhemmin tulikin sitten Mirkalle ja Tiinalle rivakka herätys: leirintäalueen ylle kertyi tummia pilviä, ja tavarat piti saada pakattua ja kiireesti sateen alta! No leirin purku tapahtui varmasti ennätysajassa, eikä sitä vettä sitten lopulta edes satanut :D Päästiinpä rivakasti liikkeelle! Aamupala nautittiin paikallisen Statoil-huoltoaseman antimista, on muuten maailman paras kinkkusämpylä :D Sitten suunnaksi otettiin Tukholma.
Matkalla käytiin pyörähtämässä IKEAn pihassa sekä ostoskeskuksessa, mutta pahaksi onneksi ja shoppailijoiden pettymykseksi juhannuslauantaina lähes kaikki kaupat olivat kiinni. Suunnattiin siis Tukholman keskustaan, aikaa kun laivan lähtöön oli vielä useita tunteja. Tomppa sekosi täysin Tukholman kapeilla kujilla kerrostalojen keskellä, joten allekirjoittaneella oli kohtalaisen tuskaista löytää reitti edes jonkinlaiselle parkkialueelle. Sergelintorin vierestä löytyi onneksi lähes tyhjä parkkihalli, jonne Ransukin mahtui. Syömässä käytiin Mäkkärissä, kun ei jaksettu muutakaan ruokapaikkaa etsiä. Kierreltiin tunnin verran ympäriinsä ja palattiin autolle, jolloin parkkihallin tyhjyyden syy selvisi: vähän päälle tunnin paikoitus maksoi 7,5 euroa!

Sitten Tompan yhä sekoillessa yritettiin löytää tiemme satamaan. Tompan pyöritettyä meitä ees taas samaiseen liikenneympyrään, otettiin suunta suoraan eteenpäin ja odotettiin Tompan pään selviämistä. Lopulta ohjeisiin alkoi taas tulla tolkkua talojen madaltuessa ja teiden levetessä, ja satamakin löytyi. Vieläkin oli parisen tuntia aikaa laivan lähtöön, joten koirat pääsivät lenkille ja emännät sen jälkeen terminaaliin kahville. Oli muuten kohtalaisen outo tunne, kun terminaalin parkkipaikalla nainen tuli puhumaan meille suomea :D Varoitteli siitä, että parkkipirkot vahtivat sataman parkkialuetta tarkkaan, joten maksun kanssa kannattaa olla tarkkana.
Hieman ennen iltaseitsemää Silja Galaxy saapui satamaan, ja auto saatiin laivaan tuskattomasti. Kyllä oli selkeä ero Turun ja Tukholman satamien välillä: Turun päässä autojen lastausta hoiti varmaan 10 henkilöä, Tukholmassa 1 :D Ja silti Tukholman lastaus oli selvästi sujuvampi.

Sunnuntaiaamuna laiva oli aikaisin Turun satamassa, eikä ehditty edes aamupalaa laivalla nauttia. Pysähdyttiinkin sitten n. 20 km päähän Turusta ABC:lle aamupalalle, ja jatkettiin siitä matkaa kohti Vantaata, josta otettiin Arwo kyytiin. Ja kun kerran Ruotsissa IKEA oli kiinni, niin pitihän sinne Vantaalla päästä :D Odotettiin reilu tunti IKEAn aukeamista, ja sinne jäikin sitten loput matkakassasta :D

Sitten viimeiset kilometrit kotiin, mittariin kertyi kokonaisuudessaan aavistusta vaille 3000 km. Kilometreistä viis, uudestaan lähtisin vaikka heti!

Illalla kävin vielä hakemassa Waaran Riikan luota, ja into pinkeänä Apina oli emännän saapumisesta :) Hienosti oli kakara käyttäytynyt, omaisuutta ei oltu tuhottu yhtään, eikä edes henkisiä vammoja kenellekään tuotettu :D