keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Soon kevät ny!


Parisen viikkoa humahti Waaran anturaa parannellessa, ja samalla saatiin kaupan päälle kevät!
Antura on nyt lähes täysin parantunut, agitreeneissä vielä varuilta pidän liimasidettä päällä. Lenkillä kiitää jo ilman turhia teippauksia!

Toissa lauantaina oltiin Waaran kanssa Savikon Sepon koulutuksessa Mikkelissä. Kerran aikaisemminkin Sepon koulutuksessa olleena (silloinen päivitys) tiesin odottaa vauhdikasta rataa ja hirmu positiivista kouluttajaa, enkä ollut väärässä :) Tosin Kookoo99:n agihallin pienuus hieman rajoitti treenipätkän vauhtia. Hiukan ensin hirvitti, noinkohan kelpie syöksyy reunamuoveista läpi, kintut vaan jää sätkimään sisäpuolelle... :D
Treenin aluksi kerrattiin hieman ohjaajan lämmittelyä, mikä tuli kyllä hyvänä muistutuksena. Waara tulee aina lämpättyä ja jäähkättyä kunnolla, mutta kyllä se ohjaajakin kannattaisi lämmitellä paremmin kuin kävelemällä. Samoten Seppo kertoi, että tarkoituksena on keskittyä enemmänkin ohjaajan liikkumiseen ym., eikä niinkään koiraan. Ja näin tehtiinkin!

Alussa ei ongelmaa, kolmoshyppy niistosokkarina. Tässä tuli heti kommentia siitä, miten ohjaajan kannattaa niistää, jotta oma liike lähtee tehokkaasti eikä jäädä jumittamaan koiran eteen!
Hyppy nro 8 oli hankala, Waara tuli 2-8 hyppyjen välistä liikkeen mukana. Merkkaamalla ei onnistunut, liike tunnetusti edelleen vei Waaraa.
Tässä sitten taas keskityttiin siihen, miten ohjaaja saa homman hoidettua. Liike linjattiin niin, että ohajus kävi piirroksessakin olevan 8-9 esteiden välissä olevan pystyviivan oikealla puolella samalla katsekontaktia koiraan pitäen, jotta Api saatiin lukemaan hyppy oikein. Myös ohjaajan liikettä hiottiin niin, ettei vauhti kärsinyt, vaan  painopiste pidettiin vasemmalla puolella. Onnistui ihan todella mainiosti, pienilläkin muutoksilla ohjauksesta tuli todella sujuvaa!
13-14 väliin tein sokkarin, onnistui kunhan maltoin ajoittaa oikein.
Hypstä 19 Waara meni parisen kertaa ohi, mutta sitä ei ehditty sen kummemmin rassailla, vaan keskityttiin hypyn nro 16 käännökseen. Sepon mukaan Waara hyppää hypyn heti, kun pystyy edessään olevan esteen lukemaan, eli ei jää "kuuntelemaan" pitäisikö kääntyä vai ei. Tähän saatiin mainiot treenivinkit, etenkin siihen, että koiraa pitää palkata jo hypylle jarruttamisesta/ kokoamisesta. Treenattiin tuota kohtaa siis niin, että keinulta lähetin Waaran hypylle 16, ja rata "jatkui" kohti takaseinää eikä esteelle 17. Toistoja vaan tarvitaan nyt PALJON, jotta Waara saadaan opetettua pois jo opitusta, rutinoituneesta tavasta. Lopuksi vielä pikavetona 20-25, vähän liihotteli kelpie hypyltä 22 ihan omaan suuntaansa kohti putkea... Hypylle 23 kävikin loppusuoraa ajatellen paremmin kierrättää hypyn 5 puoleisen siivekkeen kautta, vaikka itse olin suunnitellut (ansaestettä varoen.. )kierrättäni alemman siivekkeen kautta. Mutta kyllähän Api tuollaisesssa rakosessa kääntyy!
Lopuksi Seppo vielä kehui, että ohjaajalla (kyllä, OHJAAJALLA!) on perusohjaus hyvin hallinnassa sekä "pikkuhifistelyt". Vauhdissa tehtävissä ohjauksissa on vielä hiottavaa osittain johtuen siitä, että Waara tulee niin herkästi liikkeen mukana. Olipa mahtikoulutus!

Sunnuntaina jatkettiin sitten OJ:n treenillä.
Kolmonen oli niistosokkarilla parempi kuin pakkovalssilla. Koko radan tuskaisin kohta oli putkesta 5 hypylle 6, itse jäin vitosputken sisäänmenopuolelle. Waara teki niinkuin on opetettu: jäin taakse, joten Waara teki tiukan putkijarrun ja kääntyi heti putken suulta oikealle ohittaen hypyn. Tähän ei auttanut oikein mikään, koska koira teki niinkuin sen pitääkin. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt ohjata vitosputkeen kauempaa, jolloin liikkeestä olisi jäänyt mielikuva, että en jäänyt paikoilleni kökkimään. Täytynee testata joskus.
11-44 onnistui hienosti sokkarilla 13 jälkeen, ajoitus vaan kohdilleen ja ei mitään ongelmaa! Kepeillä leijeröinti 15 hypyn toiselle puolelle, ja sehän pelitti myös! Hyppy 17 ei ollut piirrustuksesta poiketen takaakierto, eikä kyllä siltikään saatu kohtaa onnistumaan. En vaan uskaltanut juosta putkesta täysin sokkona tulevan koiran linjalle. Vähän sinne päin-suoritus saatiin, kun löin jarrut päälle Waaran tullessa putkesta 16, jolloin yhdellä piruetilla osui sitten hypylle. 23-25 välin menin seinän viertä, siltikin 25 meni kaarrattamiseksi, koska kunnon ohjausta ei millän ehtinyt tekemään. 26 takaaleikkaus oli vajaa, Api haki putkea muttei sujahtanut kertaakaan. 30 hyppy oli vekkaamalla paras, siitä sitten lähetys putkeen ja kutsumalla rengas.
Tämä oli taas osoitus treenistä, jossa homma sujui 95 prosenttisesti ihan sairaan hienosti, mutta nuo pari tökkivää kohtaa sai koko treenin tuntumaan surkealta. Onneksi sivustakatsoja-Pasi kuittasi heti radan päätteeksi, että meno oli hienon näköistä, samoten OJ, joten omat aivotkin nyrjähti takaisin kokonaisuuden hahmottamiseen. Ja ihan tosi: OLI IHAN SAIRAAN HIENOA MENOA! Videointi olisi POP, niin näkisi itsekin "muitten silmin".

Tehoviikon jälkeisellä viikolla käytiin kahteen kertaan hallilla tekemässä pientä sievää treeniä, lähinnä Sepon ohjeistamaa kääntymis/kokoamistreeniä selä lyhyttä ratapätkää, max. 10 estettä. Jonkun blogista bongasin, että heillä on ryhmässään (Niinun tai Jaakon tai Janitan tai jonkun vastaavan) tavoitteena rykäistä treenirata nollana läpi. Keskeytys virheeseen ja uudestaan alusta. Tätä kokeillaan nyt Waarankin kanssa, jotta saan ennen kaikkea itselleni jotain tolkkua kokonaisten ratojen viemiseen.

Ja kokeiltiinkin eilen! Hallilla oli valmiina edellisen ryhmän rata, esteitä 15. Ja kyllä, sehän toimii! Virheeseen herää paremmin, ja uusintakierroksella keskittyminen on parempaa! Saatiinkin pätkä nollana lopuksi läpi, ja sekä Waaralla että ohjaajalla oli naama näkkärillä! Waaralle myös pieni "kontaktitauko" anturavaivan takia on tehnyt hyvää, sillä juuri ennen taukoa tehtiin superralli-putki-A-putki, jossa räkä lensi molemmilla! Nyt puomikin oli todella lennokas, melkein niin, että Waara meinasi tasaisella tipahtaa alas. Ja 2o2o löytyi järjettömän hyvin, tiukka katse suoraan eteenpäin eikä pokittamista. Tämä kun kestäisi, niin ei voi paljon parantaa!

Tokotouhuja on pikkuhiljaa herätelty talvikoomasta.
Nemolle haatetta temppuradoilla, joilla on pakko kuunnella, mikä se käsky olikaan. Ja Nemo kyllä yrittää: jos ei jotain tajua, niin aina voi soveltaa, vaikka noutamalla merkkitötsän!
Waaran kanssa on lähinnä muistuteltu VOI-liikkeitä palasina. Pitäisi kyllä Waarankin kanssa tehdä enemmän noita kuuntelu- ja häiriötreenejä, koska perusliikkeinä osaa kyllä jo VOIn ongelmitta.
Tunnarissa päätin molempien kanssa uusiokäyttää vanhat kapulat, kunhan niitä on tuuletettu ensin ulkosalla. Ja hyvin näyttää toimivan, etenkin Nemolla selvästi rauhoittaa haistelua, kun sen "oikean" oman etsiminen onkin hankalampaa.
Waaran noudon palautusvauhtia lähdin korjaamaan kapulalla leikkimisellä ja taistelemisella, ja hyvin näyttää sekin auttavan! Tosin seuraavana korjataan sitten mälväämistä, mutta pikkuvikoja...

Sulaisi vaan äkkiä nuo lumet, niin pääsisi kunnolla treenaamaan! Niin, ja niitä koepaikkojakin pitäisi varmaan varailla...

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Numero 77

Waaran piti startata tänään Kotkan kisoissa numerolla 77, mutta sen sijaan käytiin pitkällä metsälenkillä upeassa aurinkoisessa talvisäässä!
Viikko sitten tullut vekki jarruanturassa on pikkuhiljaa alkanut umpeutua, mutta todella hitaasti tuntuu paranevan. Waara pääsi tänään kuitenkin viikon remmilenkkeilyn jälkeen juoksemaan vapaana ja oi onnea! Ei voi kelpien naamalla onnellisempaa virnettä olla! Pikkaisen otti antura tukevasta teippauksesta huolimatta itseensä, mutta kyllä Waaran mielenterveydelle teki hyvää vähän rallatella!
Viikon päästä olisi sekä Savikon Sepon että O:n agikoululutukset, sas nähdä, miten antura ehtii parantua. Joka tapauksessa aion teipata anturan varmuuden varmistamiseksi treeneihin, koska tuore arpi on aina tervettä ihoa herkempää. 
Antibiootitkin piti käydä tiistaina hakemassa, kun haava alkoi näyttää tulehtumisen merkkejä. Onni onnettomuudessa onkin se, että seuraava dopingkisa on vasta huhtikuun alun pääsiäisnäyttely, joten mennessä ehtii varoajatkin mennä reilusti umpeen!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kisakausi korkatttu!

Kas näin saatiin agikisavuosi 2013 käyntiin oman seuran virallisissa.
Tuomarina Mikkilän Sari, ja agirata ihan peruskauraa ilman kovin kummoisia tempauksia.



















Kolmoshypylle saksalainen, joka jopa onnistui. Jos ei riman tippumista lasketa. Puomin jälkeen lähetys muurilla, ja kutonen päällejuoksulla. Ysihypylle niisto, lähdin kääntämään koiraa liikaa jo kasin päällä, joten siitäkin rima alas. Mutta niisto oli jeejee! An alastulo otettiin huolella, vauhdikas alastulo ja hieno stoppi! 14 jälkeen oli alunperin takoitus tehdä sokkari, mutta vauhdissa suunnitelman muutos: 15 päällejuoksulla ja 16 sylkkärillä vai mikälie vippaus olikaan. 19 myös päällejuoksuna ja kas oltiin maalissa! Radalta siis 10, aika oli 34 ja rapiat, etenemä 4,63m/s. Sujuvaa ja hyvältä tuntuvaa menoa! Video olis kiva mutta sitä ei ole!
Autolla huomasin, että Waaran oikean etujalan jarruanturasta tihkuu verta. Ei sitten menty hyppärille, ja katsotaan nyt, paraneeko ensi lauantaihin mennessä vai jätetäänkö Kotkan kisat väliin.
Waaraa ei näytä mokoma jarrunappula haittaavan eikä yritä edes rassata sitä, joten josko tuo tuosta nopsaan paranisi!