Ihmeidentekijä

Lauantaina oltiin Waaran kanssa Mikkelissä Nina Frantsin agikoulutuksessa. Välistävetoa, päällejuoksua, koiran linjaamista vauhdin kärsimättä ja jos vaikka mitä. Ja ennen kaikkea: viimeinkin miut saatiin tajuamaan, mikä meidän ratasuorituksissa mättää!
Aikaisemminhan miulla oli maailman rauhallisin ja selkein ohjaus. Jostain mistä lie ohjaukseen on tullut lisämausteeksi huitaisut ja huiskaukset. Lopputuloksena hylly tai vähintään kielto, kun liike & rintamasuunta menee toisaalle, ja yritän huitaisemalla mukamas ohjata koiran jossain ihan muualla olevalle esteelle. Miksei irtoo häh?
Ninan koulutuksessa huiskaisut ynnä muut vastaavat oli nounou. Kohta tehtiin uudestaan kunnes meni miun nuppiin asti, miten ne kädet pidetään kurissa, ja sen jälkeenkin otettiin vielä pari kertaa sama kohta, jotta varmasti kanssa meni jakeluun, eikä onnistunut tuurilla.
Ja kas, Waara irtosi juuri sopivasti, pysyen kuitenkin täysin ohjattavissa ja vauhtikaan ei juurikaan hidastunut! Tsädäm, helppoo kun sen osaa tällaiselle idarille rautalangasta vääntää!
Oikein tunsin, miten rattaat päänupissa naksahteli paikoileen, että NÄINHÄN sitä tosiaan pitääkin tehdä! Äärimmäinen AHAA!!!-elämys!
Rata oli tämmöttinen

Vielä videotakin




Sunnuntaina lähdettiin sitten aamusella Hannan&lauman kanssa kohti Janakkalan agikisoja. Naamakirjaan olinkin päivittänyt, että jos kykenen pitämään Ninan opit päänupissa, niin huippuratoja tiedossa. Ja näinhän siinä kävi! Tuomarina kaikilla radoilla Asko Jokinen, jonka radoissa oli ihan kivasti haastettakin.

C-rata hyppis
Tulos 10 (-7,53s, 3,94m/s)
Sij. 5/ 24

Sikaporsas nousi taas lähdössä seisomaan, ja taas eka rima tippui. Eli jos ei pysy, niin eka rima on vaarassa. Niistolla kakkosen takaa, vekki ennen kolmosta oli liian löysä, mutta karjaisemalla sain vietyä putkeen oikein. Linjasin liian hätäisesti ennen vitosta, minkä seurauksena hyppäsi kohti putkea, pyörähti muttei sentäs kiellon arvoisesti. Pituudelle asti ihan ok, ennen pituutta vekkasin liikaa ja otin vauhtia pois ansahypyn takia, ja pituuden hyppy jäi lyhyeksi: vika palikka kaatui. Muurin vekki aika makea, W hyppää poikittain :D Loppusuoralla irtosi kivasti, vaikka jäin taas ihmettelemään.

B-rata agi
Tulos -8,04 (3,65m/s)
Sij. 3/ 31

Alku ok aina keinulle asti, jota lähdin varmistelemaan, ettei sieltä enää liidellä pois. Jäikin sitten jumittamaan, sitten poikittain (...) alastulolle, lipsahti alas ja hävitin koiran selän taakse. Onneksi Waara osaa numerot ja osasi silti mennä oikealle esteelle :D 7-8 meni pelastuksilla ja extempore päällejuoksulla, alunperin oli ihan muut suunnitelmat. A:lla muistin lauantain opit ja annoin hakea rauhassa. Loppusuoralla ei ongelmaa, kontaktit toimii nyt superisti! (peeäs paitsi keinu)

A-rata agi
Tulos -12,21 (4,12m/s)
Sij. 1/ 28

Ei paljon kerrottavaa, meni aika loistavasti! :D A:n jälkeinen pyöritys vähän valui, me ei noista pyörityksistä hirveesti tykätä. Samoten keinulle vienti valui kun Waara näki silmäkulmastaan kepit, ne vähän tahtoo vetää... Muttamutta nollavoitto taskuun!

Ja todistusaineistoa



Toisin sanoen: Jos tahdot tuplanollia ja mieluusti vähintään toisen nollavoittona, niin kannattaa kädä Nina Frantsin koulutuksessa! On hää semmonen ihmeidentekijä!

Kuvatuksia

Veera ehti kisaamisen ohella napsimaan pari kuvaakin lauantain kisoista, joten olkaatten hyvä!
(c) Veera K.

Tässä vaiheessa oli vielä nolla alla...

Waara osaa kepit vaikka silmät kiinni!

Kenen koira toi on?

Korvat luimuun niin justiinsa mahtuu!



Hyvä treeni korvaa puuttuvan älyn

Viimeiset 2 viikkoa onkin menneet emännän sairastaessa poskionteluntulehdusta ja sen sivutauteja.
Viiko sitten jätettiin suosiolla (eli kisapäivän aamuna reppu jo pakattuna...) Kouvolan kisat väliin, ja samaisena iltapäivänä kuumetta olikin jo 38.6, eli onneksi ei lähdetty.

Sunnuntaina oli Tuijan treenit. Oma olotila edelleen sen verran heikko, että Hanna hyppäsi Waaran ohjaksiin. Ja hyvin kulki Apina, eipä paljon tarvinnut uusintoja ottaa kun onnistui ekoilla vedoilla! Kiitos Hannalle Apinan treenaamisesta!

Maanantaina suunnattiin sitten Lauran&Saimin seurassa Kouvolaan Oreniuksen koulutukseen.
Oma kunto oli edelleen aika heikko, pää täynnä räkää ja muutenkin vetelä olo... Tosi sopiva olotila siis Oreniuksen koulutettavaksi.... Ajatus ei kulkenut yhtään, jalat vielä vähemmän, ja kyllä hävettää jälkikäteen katsoa videota "suorituksesta".  Päästiin esteelle 22 asti, sitten oli pakko lopettaa, kun koirakin alkoi jo väsyä kasvihuoneen kuumuudessa. Kiitos Lauralle kuvaamisesta!

Keskiviikon agitreeneissä tehtiin samaa Tuijan ratapätkää, kuin mitä Hanna teki Waaran kanssa sunnuntaina. Jotenkin kummassa virheitä tuli paljon enemmän...
Kaksi eri pätkää, 1-14 ja 21-30.
Ekalla pätkällä vitoselle vippauksen kanssa piti olla tarkkana ajoituksessa, että kääntyi sitten kepeille eikä mennyt hyppyä 11.
Jostain syystä etenkin putken pimeä pää 7 ja 13 oli Waaran mielestä ihan mahdottomia.
Hyppy 11 vipaten toooosi hieno, kunhan vaan malttoi tehdä rauhassa.
Tokalla pätkällä keppien jälkeen sylkkäri hypylle 24, siinäkin maltti oli valttia. Päällejuoksulla 25 hienosti, ne alkaa viimein pelittää kun vihdoinkin tajuan mitä ehkä pitäisi tehdä....

Eilen sitten Mikkelin agikisat. 3 rataa, 10 HYL HYL ja etenkin vikana ollut hyppäri ihan kaamea suoritus. Waara myös hyppäsi vikalla radalla omituisesti, osittain varmasti väsymyksen takia, mutta takajaloissakin on lihaskireyttä. Hieroin eilen iltasella takajalat kunnolla läpi, ja ainakin pohkeet oli ihan kivikovat.
Mutta siis radoille, tuomarina Sisko Pulkkinen.

A-rata 10

Waara nousi lähdössä seisomaan, ja liekö siitä vai mistä johtui, että rysäytti päin ekaa rimaa. Otin kepit varman päälle hitaasti, ja sitten kun yritin kiihdyttää vauhtia, niin keuhkot sanoi no can do. Eli flunssa edelleen muistutti olemassa olostaan. Hypyllä 10 tein sen saman minkä miljoona kertaa ennenkin, eli en heittänyt kunnolla hypylle, lähdin tekemään takaaleikkausta ja jyräsin koiran pois hyppylinjalta, joten kielto. Loppu ihan kohtalainen, eli tulokseksi siis 10 ja aika oli -11 ja kymmenykset päälle.

B-rata HYL

Tyylikkäästi huti jo tokasta hypystä ja samalla vauhdilla kolmosestakin. Kovasti oli kepeille menossa, joten annoin luvan eli HYL. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehken ollut viisaampaa korjata, tarkoitus kun ei ole joka radalta bongata keppejä ja oikaista niille... Kepeille oikein sisään vasta kolmannella.
Vedätin puomilla voimakkaasti, ja katsomossa ollut Kirsi tuumasikin, että loikkasi ylösmenon. Hupsista. Ja Aalla tein sen taas: jyräsin takaaleikkauksella koiran päälle, ja huti Aasta. Järjetöntä typeryyttä. Jatkettiin sitten suoraan hypylle ja sain ainakin muistaakseni käännettyä oikeaan päähän putkea. Keinun vasemmalla puolella, ja loppu"suora" kahdella takaaleikkauksella, 17 ja 18 hypyillä.

C-rata HYL

Kakkosen taakse ottamaan vastaan, ja ohi kolmosesta... Korjasin, kutoselle typerä ratkaisu jäädä odottamaan koiraa putkesta, kun olisi ehtinyt kutosen taaksekin jo valssaamaan. Ja kasilla tein sen TAAS, takaaleikkauksen jyräten ja koira huti hypystä. Huoh. Kepeillä ensin tokaan väliin, uudella yrotyksellä oikein. Tässä taisi tulla kiellot täyteen ja HYL. Sain kun sainkin käännettyä putken oikeaan päähän. Renkaan jälkeen huomasin, että Waara hyppää vähintäänkin erikoisen näköisesti. Muurista selvittiin jos oikein muistan, mutta suoritus ei ollut nättiä nähnytkään. Ohjaus oli jo aikoja sitten tipahtanut pois päältä, joten putken väärään päähän sujahti, ja vielä ohi 18 hypystäkin. Järkkysuoritus kaiken kaikkiaan.
Kirsi kopeloi Waaran takajalat ja selän radan jälkeen, lihaskireyttä löytyi takajaloista. Kiitoksia Kirsille "pikadiagnoosista"! Illalla hieroin Waaran takajalat huolella, ja etekin pohkeet oli ihan kivikovat. Veikkaanpa, että kolmen radan aiheuttama väsymys sekä kipeät jalat saivat aikaiseksi vähintäänkin erikoisen hyppytyylin.

Tänään sitten Lauran ideoima humputtelurata.

Eilispäivän katastrofikisojen jälkeen erittäin tervetullut rata! Waara sai painattaa, ja mie yritin pysyä perässä! Ongelmakohtana oikeastaan vain hypyltä 6 putkeen 7 meno, jossa Waara haki voimakkaasti kepeille. Piti ihan huomauttaa, että seuraa ohjausta äläkä rynni kepeille koko ajan. Puomilla meni hienosti 2o2o, vaikka itse leijeröin hypyn 5 taakse. Aan alastulolla oli vähän henkistä tuskaa, kun väliaidat oli niin lähellä. Mutta tää oli hauskanen treeni!

Nemppis on viikon aikana tehnyt ruutua, kaukoja ja pikkupätkiä seuruuta. Tänään tehtiin ruutua, parhaiten vauhtia tulee, kun mennään kilpajuoksua ruutuun. Metalli hieno, palautti ravilla mutta palauttakoot. Tunnari myös super, haisteli todella rauhallisesti, ja heti oman kohdallla nappasi ja palautti. Hyppy pitäisi viritellä, jotta saisi hyppynoutoa ja Waaralle AVOhyppyä. Eihän tässä ole enää kuin vajaa kuukausi kokeeseen...

Välistävetoa

Jäi nuo sunnuntain surkeat ratatreenit sen verran ahdistamaan, että käytiin sitten tiistaina tekemässä pino välistävetoja ja päällejuoksuja videoituna. Eipä tartte enää ihmetellä, miksei välistäveto sunnuntaina onnistunut.

1. Ensin kuvittelin tekeväni hieeenoja välistävetoja, mutta jostain syystä koira ei niitä tehnyt.
Video: ohjaaja hytkyi omituisesti välistävetokohdassa.

2. Tästä sisuuntuneena särmäsin ohjausta, NYT ainakin ohjaan kunnolla ja koirakin jo sattui välillä lipsahtamaan siitä välistäkin.
Video: Oli siinä ehkä jonkinlaista nykimistä havaittavissa, kun piti koiraa välistä vetää....

3. No ärkele. Liioitellaan sitten ihan kunnolla sitä ohajusta, huidotaan kuin tuulimylly! Ja koira kulki hienosti!
Video: ohjaus näyttää hetkittäin jopa selkeältä, vieläkin vähän nykäisyssä toivomisen varaa.

Että näin. Thänk kod videoinnista, eipä tarvihe taaskaan miettiä, missä se vika on.
Päällejuoksuissa sama juttu. Ja niissäkin piti siis käydä koko lista läpi, ei tullut mieleen heti siirtyä kohtaan kolme. Ja tämä on hyvin yksinkertaistettu ja lyhennetty versio, oikeasti välissä oli myös "kompastelen jalkoihini, miksi koira ei tule välistä?", "kannattaa juosta suoraan ja ihmetellä, miksei koira käänny" sekä "potkin koiraani takaakiertoon". Älä kokeile tätä kotona!

Vapaaehtoisia myymään miulle seuraava koiraa agilityyn?

Eilen sitten ryhmätreenilöissä tehtiin kokopitkää rataa, joka miun toivomuksesta aloitettiin tuolla sunnuntain aloituksella. Ja hitto vie, nyt siinä alussa ei ollutkaan mitään ogelmaa? Saatiin onnistumaan jollain maagisella niistojaakotuswatevö- ohjauksella (tunnetaan myös nimellä Kuusiston kikka) alku, vähän meinasi valua pitkäksi mutta kertaakaan (!) ei mennyt väärälle hypylle alussa!
Suorasta putkesta kepeille suljetusta kulmasta, koavasti haki kakkosväliä kunnes tsadaa! tajusin nykäistä pienesti keppien alussa.
Putkiin irtoamisessa ei tänään mitään ongelmaa, ja putken jälkeenkin pystyi vedättämään ilman että tuli hypyistä huti. Puomin alastulosta keskusteltiin hieman, ja kelpie pääsi myös jäähylle keskustelun tuloksena.
Lopussa alkoi ohjaajalta loppua kunto ja henki, kun flunssaa pukkaa ja tällä radalla oli pakko JUOSTA!

Voi apua, hirvittää jo valmiiksi maanantain Oreniuksen koulutus, toivottavasti flunssa on siihen mennessä ohi...

Tiistaina käytiin Kisapuistossa tokoilemassakin.
Nemo thö eläin teki luoksetuloa (seisominen kas taas valuuuuuuuuuuuu) ja tunnaria (ei löydy tuon tästä tän ekan vaan). Onnistunut treeni siis.
Apina teki vain pikkupätkän seuruuta ja noudon, kun oltiin käyty juuri agiliitelemässä. Apinahan nouti ongelmitta, eipä paljoa yllättänyt!

Nemo thö eläin teki eilen myöskin motivaatio-ruutua agihallin pihassa. Tai no ensin piti vähän ravistaa ennen käyttöä, kun muutamat lähetykset päättyi siihen, että melkein onnistui mutta sitten ihan unohtui, mitä oltiinkaan tekemässä. Ravistamisen jälkeen löytyi oikea motivaatiokin, ja ruutuun mentiin ihan asenteella! Olisko vähän helpompaa, jos viittisi heti tehdä töitä? (nimim. paraskin puhuja)

Huono treeni, pahempi mieli

Viikon päätteeksi käytiin hallilla tekemäss ratatreeniä. Tai no jos sitä nyt voi ratatreeniksi sanoa...

Ratana Allan Mattssonin 2lk rata viime syksyltä netistä kaiveltuna ja itse piirrettynä näytti tältä:

Lähdön kanssa olikin pitkästä aikaa ongelmia...
Mutta suurin ongelma oli putki nro 4.
Teinpä mitä vaan, niin Waara joko hyppäsi kolmosen jälkeen seiskahypyn, kiersi kolmosen tai jäi kolmosen eteen pyörimään.
Lopulta väänsin sitten rautalangasta, että olis ihan kiva jos sen kolmoshypyn jälkeen tulisit tänne putken suuntaan... Ja onnistuihan se sitten lopulta, niisto kakkosella & vekkausta kolmoselle, jotta nokka kääntyi kohti putkea. Mutta oli vaikeeta!
Vitoshyppy mentiin milloin mitenkin, kunnolla ei uskaltanut heittää takana olleen putken takana.
Puomi ok (se ylösmeno... ), malttoi mennä alas asti vaikka jäin aavistuksen taakse.
Pientä vekkiä seiskalle, kepit haki ongelmitta & teki loppuun.
Jotain sylkkärin tapaista mitä lie heittoa hypylle 9, ja tällä kertaa putki löytyi ongelmitta.
Ja sitten tuskainen kohta osa 2: välistäveto.
Jos sain välistävedon onnistumaan, niin ei lukenut hyppyä 12 ja/tai lähti rynnimään A:lle. Välillä välistäveto meni sitten taas slalomiksi. Oli vähän vaikeeta joo, tarttis näitäkin treenata useammin.
Yhden kerran mokasi A:n alastulon, muuten kesti vedätystä ok.
Okserilla ei ongelmaa. Mutta lopun rytmityksessä oli kyllä miulla tekeminen. Jos rynnin liikaa, olin muurin edessä jolloin kielto tai vähintäänkin ylimääräistä pyörimistä. Vikan hypynkin Waara jätti helposti hyppäämättä, mikä piru siinäkin oli?

Kaikenkaikkiaan surkea treeni, josta oli ratatreeni kaukana.
Tosi vaikeaa, välillä W lukee esteitä (liiankin) hyvin, välillä taas jättää täysin lukitsematta, vaikka este olisi nenän edessä. En tiiä miten tuota lähtisi edes treenaamaan, kun on niin vaihtelevaa!

Blaah!

Ei sitten pysäytellä!

Imatran kisoissa Waaran puomi oli niin hiiiiidaaaas, että jotain oli tehtävä.

Ylösmenolla pysäyttäminen takaa virheettömän suorituksen, mutta vauhti kärsi liikaa.
Joten nyt unohdetaan ainakin toistaiseksi pysäyttäminen, ja katsotaan, miten kurjien käy...

Eilen treenattiin ilman pysäytystä, ja muutamaan kertaan oli jo aika hilkulla se kontaktille osuminen...