Tuplaa saa kaupasta

Ei tarttunut tuplaa meille matkaan agikisoista, mutta onneksi sitä saa kaupasta!
Joukkueeseenkaan ei mahduttu, joten tsädäm vapautuipa yksi kesäinen viikonloppu muuhun toimintaan kuten esimerkiksi lavatansseille! Valssi ko valssi!

Santalahden suhinoissa käytiin kisaamassa 8 rataa. Waara mokaili kepeillä useamman kerran, liekö suhinoitten vinopohjainen kenttä syynä vai puskiko merituuli niin, ettei pysty ei kykene. Samasta syystä rimojakin tipahteli. Muuri keilattiin kerran, tosin saattoihan se vähän ponnistusta haitata, että linjasin koiraa vetämällä kädellä pitkin koiran selkärankaa.
Kokonaisuutena kyllä ihan todella hyviä vetoja seassa, asenne alkaa löytyä ohjaajalle, koiralta sitä ei ole koskaan puuttunutkaan! Lähtösikailua esiintyi, tilanne korjattiin ja nyt lähtö pelittää taas. Ainakin jos karjun riittävän kovaa sopivalta etäisyydeltä, terveisiä vaan Mikkeliin.
Suhinoissa siis 8 rataa, joista saldona 2 nollaa (sijat 3 ja 4) yksi vitonen (sija 2), 2 kymppiä ja 3 HYLlyä. Hyllyprosentti selvässä laskussa, asenne toimii!

Muutama rata Suhinoista





Viime viikonloppuna sitten tykitettiin 6 rataa, lauantaina Ruokolahdella 3 ja sunnuntaina Mikkelissä toinen samanlainen satsi. Ruokolahdella ihan hyvää yritystä havaittavissa, mutta ko ei niin ei. Olikos se lopputuloa HYL-10-HYL vai mitenkä.

Mikkelissä oli taasen parempi meno päällä. Ensimmäiselllä radalla herätettiin koko sunnuntaiaamuna vielä nukkunut Mikkeli, kun lähdössä pysyminen oli niin kauhean vaativaa. Saattoipa siinä pulolet Mikkelin valtakunnasta laota maahan ihan varuilta.


Ratana ihan hyvä veto, lähtötaistelu näkyi vielä kolmantena esteenä olleena kepeillä epävarmuutena , jossa jätti vikan välin tekemäti. Ihan sujuvaa pätkää saatiin aikaiseksi, mutta hylkääntyminen huonon ohjauksen aiheuttamasta kiellosta, jota oli turhaa lähteä korjaamaan.

Keskimmäinen rata oli kolmosten radaksi helpohko, mutta kiva välillä niinkin. Rallateltiin menemään hyvällä meiningillä, meinasin turata parissa paikassa, mutta Api korjaili tilanteen. Lopputulemana nolla (-8,73) ja sija 5/37. Etenemä melkein 4,5m/s, joten ihan napakasti mentiin, vaikka kepit oli hitaat, A:lla pysähdyttiin ajatuksen kanssa, ja ohjaaja vähän kaarratteli koiraa.




Hyppäri tuusantui vanhaan tuttuun eli siihen, että ohjaaja ei ymmärrä liikkua ja muuttaa ohjauksen aina niin toimivaan takaaleikkaukseen. Takaaleikkauksesta vielä juuri ja juuri selvittiin, mutta sen jälkeisestä takaakierrosta ei. Hetkeksi hajosi pakka, mutta putkeen viennit meni ok, lopun päällejuoksu todellakaan ei. Viimeinen rata oli oiva esimerkki siitä, että jos rataantutustumisen jälkeen ei osaa päättää, miten jotkut kohdat oikein ohjaisi, niin ei siitä radasta mitään tule.

Mutta kovasti on kisattu, nyt on vähän agikrapulainen olotila päällänsä.

Seuraavana vuorossa oman seuran iltakisat 12.6.

Sitä ennen pitäisi käydä kumpaisenkin kanssa tokoilemassa Imatralla ja Waaralla myös se SM-tokosuoritus .

Ai onko treenattu? Noo, riippuu näkökulmasta…

FI MVA Apina

Nysse on toellista: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44795%2F09&R=293

Virallinen valioposeeraus on vielä ottamatta, joten tämä toimikoon sijaisena.

Jottei tässä nyt ihan ylpistysi, niin vähän videontynkää viime aikojen agiradoista.

Ensin Mikkelin räkänolla, jolla sijoitus 5/55 ja (säälistä) SERT-A.






Sitten Kotkan tunaroinnit sunnuntailta.
Huomaa etenkin ekan radan tuplahyl ohjaajan koomailusta hypyillä, toisen radan "kas tulee liikkeen mukana, ihmeellistä" sekä "miksei irtoo kun vähän kädellä heilautan" ja etenkin kolmannen radan mieltälämmittävä kielto takaaleikkauksesta. Ja A:t on ihan kauhiat...




Mikkelin videoinnista kiitos kasvis-Tiinalle, ja Kotkan radoista kolmikolle Stiina/Hannele/ Tiina K.!

Jos mikään ei riitä?

Ihmisen mieli on niin kummallinen.

2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.

Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).

On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!



peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.