maanantai 25. joulukuuta 2017
torstai 17. elokuuta 2017
Waaran avaustulokset
Waaran avaustulokset tulivat eilen.
Waara kävi siis torstaiaamuna 6.7. siemennesteen tutkimuksessa, kun molemmat Waaran astumat nartut on jääneet tyhjiksi. Siemenneste oli pelkkää eturauhasnestettä, joten eläinlääkäri ehdotti, josko tutkittaisiin eturauhanen. Sen tulehdus kun voi aiheuttaa ongelmia siemennesteen laadulle. Suostuin, totta kai, kun lääkärissä valmiiksi oltiin. Jokin vain meni eturauhastutkimuksessa pahasti pieleen. Waara huusi tutkimuksen aikana kivusta, ja nostettuani Waaran alas tutkimuspöydältä, muuttui Waara samantien todella kivuliaaksi ja kävi makaamaan vastaanoton lattialle. Lääkärin mukaan tuo oli ihan normaalia, tulehtunut eturauhanen ärtyi tunnustelusta ja kipuili. Itsellä jo tuossa vaiheessa alkoi läikehtimään mielessä, että kaikki ei ole ok, jotain vakavaa tapahtui tutkimuksen yhteydessä. Sain eturauhasen tarkempaa tutkimusta varten ajan toiselta klinikalta tuntia myöhemmin, siellä kun on paremmat laitteet, hoitajia jne. Sielläkin todettiin, että eturauhanen se vaan on, antibioottia ja särkylääkettä. Otin Waaran työpäiväksi mukaan autoon, kun kävin työreissussa. Kolmen aikana otin Waaran autosta, eikä Waara olisi halunnut liikkua ollenkaan. Olemus oli kivulias, ja Waara yritti koko ajan ulostaa, mutta mitään ei meinanut tulla ulos. Lopulta Waara sai kakittua pienen kasan ruskean vihreää kakkaa. Waaran olemus ja selkeä kivuliaisuus sai mulla hälytyskellot soimaan ja kovaa, kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Soitin klinikalle, ja saatiin parin tunnin päähän uusi aika. Waaran kunto meni koko ajan huonompaan suuntaan, ja klinikalla Waara ei olisi halunnut liikkua, sai kipukouristuksia ja kulki selkä köyryssä häntä takajalkojen välissä. Olin parilta kaverilta saanut vinkkiä, että peräsuoli on saattanut vaurioitua. Yritin tätä pariin kertaan tarjota eläinlääkärille syyksi, ja pyysin tutkimaan peräsuolen, mutta hänen mielestään sille ei ollut tarvetta. Hyvin nopean käynnin aikana oireiden edelleen vaan sanottiin johtuvan eturauhasesta, vaikka itse oli eri mieltä. Voimakkaampia kipulääkkeitä, ja todella kipeä Waara lähetettiin kotiin. "Kyllä se on jo aamulla parempi."
Ilta ja yö meni Waaran kanssa valvoessa. Waara makasi kyljellään päätä pystyssä pitäen, olemus oli apaattinen. Heti aamun valjetessa soitin taas lääkäriin, sillä Waara ei halunnut noista ylös, oli todella kipeä ja sekä suusta että peräaukosta valui samanlaista, todella pahanhajuista nestettä. Klinikalla Waaran hoitoa arvottiin, jouduin yksin jo käytännössä reagoimattoman Waaran kanssa odottelemaan pitkiä aikoja hoitohuoneessa, ennen kuin lääkäri kävi siinä pikaisesti jotain tekemässä. Yritin taas useamman kerran ehdottaa, että tutki peräsuoli, mutta ei, sitä ei tutkittu. Parin tunnin arpomisen jälkeen lääkäri toteaa, että koira on niin huonossa kunnossa, että ajakaa Tammistoon. Tammistossa lääkärin ei tarvinnut kuin vilkaista teho-osastolle vietyä Waaraa, kun hän tuli sanomaan ne kauheimmat sanat: mitään ei ole tehtävissä. Ja oli ihme, että Waara selvisi matkasta hengissä. Täysi shokkitila päällä, verenmyrkytys, sisäelimet pettää, ei kestä mitään hoitoa. Ainoa vaihtoehtona lopetus. Sanoin lääkärille, että miten voi olla mahdollista, että eturauhastutkimuksessa peräsuoleen tulee reikä, eikä yksikään lääkäri suostu asiaa tutkimaan vaikka pyysin. Hän kävi Waaran tutkimassa ja tuli samantien sanomaan, että suolessa on iso reikä.
Vein Waaran Tammistosta Eviralle odottamaan avausta. Yksi elämäni vaikeimpia hetkiä oli nostaa Waara autosta ja jättää Eviran kylmiöön. Hetki, jota en toivo kenellekään.
Eilen ne avaustulokset tosiaan tulivat. Waaralla oli peräsuolessa divertikkeli,joka oli haurastuttanut suolen seinämää, ja todennäköisesti sen takia suoli ei kestänyt eturauhastutkimusta, vaan repesi divertikkelin kohdalta.
Itsesyytökset on aivan valtavia. Miksi vein Waaran täysin turhaan siemennestetutkimukseen. Ilman sitä Waara olisi saattanut elää vielä vuosia, eikä divertikkeli olisi koskaan välttämättä revennyt. Miksi en heti torstaina lähtenyt Tammistoon, kun tuli niin vahva tunne, että oireet ei johdu eturauhasesta. Miksi en perjantaiaamuna lähtenyt Tammistoon, miksi. Miksi Waaran piti kärsiä 2 viimeistä päiväänsä aivan kammottavista kivuista. Voi Waara, anteeksi, anteeksi niin kauhean paljon, vaikka se ei enää mitään autakaan. Olen niin pahoillani, maailman ystävällisin kelpie, joka ei koskaan uskonut, että kukaan tahtoo mitään pahaa, olisi ansainnut niin erilaisen lopun.
Mä olen niin rikki.
Waara kävi siis torstaiaamuna 6.7. siemennesteen tutkimuksessa, kun molemmat Waaran astumat nartut on jääneet tyhjiksi. Siemenneste oli pelkkää eturauhasnestettä, joten eläinlääkäri ehdotti, josko tutkittaisiin eturauhanen. Sen tulehdus kun voi aiheuttaa ongelmia siemennesteen laadulle. Suostuin, totta kai, kun lääkärissä valmiiksi oltiin. Jokin vain meni eturauhastutkimuksessa pahasti pieleen. Waara huusi tutkimuksen aikana kivusta, ja nostettuani Waaran alas tutkimuspöydältä, muuttui Waara samantien todella kivuliaaksi ja kävi makaamaan vastaanoton lattialle. Lääkärin mukaan tuo oli ihan normaalia, tulehtunut eturauhanen ärtyi tunnustelusta ja kipuili. Itsellä jo tuossa vaiheessa alkoi läikehtimään mielessä, että kaikki ei ole ok, jotain vakavaa tapahtui tutkimuksen yhteydessä. Sain eturauhasen tarkempaa tutkimusta varten ajan toiselta klinikalta tuntia myöhemmin, siellä kun on paremmat laitteet, hoitajia jne. Sielläkin todettiin, että eturauhanen se vaan on, antibioottia ja särkylääkettä. Otin Waaran työpäiväksi mukaan autoon, kun kävin työreissussa. Kolmen aikana otin Waaran autosta, eikä Waara olisi halunnut liikkua ollenkaan. Olemus oli kivulias, ja Waara yritti koko ajan ulostaa, mutta mitään ei meinanut tulla ulos. Lopulta Waara sai kakittua pienen kasan ruskean vihreää kakkaa. Waaran olemus ja selkeä kivuliaisuus sai mulla hälytyskellot soimaan ja kovaa, kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Soitin klinikalle, ja saatiin parin tunnin päähän uusi aika. Waaran kunto meni koko ajan huonompaan suuntaan, ja klinikalla Waara ei olisi halunnut liikkua, sai kipukouristuksia ja kulki selkä köyryssä häntä takajalkojen välissä. Olin parilta kaverilta saanut vinkkiä, että peräsuoli on saattanut vaurioitua. Yritin tätä pariin kertaan tarjota eläinlääkärille syyksi, ja pyysin tutkimaan peräsuolen, mutta hänen mielestään sille ei ollut tarvetta. Hyvin nopean käynnin aikana oireiden edelleen vaan sanottiin johtuvan eturauhasesta, vaikka itse oli eri mieltä. Voimakkaampia kipulääkkeitä, ja todella kipeä Waara lähetettiin kotiin. "Kyllä se on jo aamulla parempi."
Ilta ja yö meni Waaran kanssa valvoessa. Waara makasi kyljellään päätä pystyssä pitäen, olemus oli apaattinen. Heti aamun valjetessa soitin taas lääkäriin, sillä Waara ei halunnut noista ylös, oli todella kipeä ja sekä suusta että peräaukosta valui samanlaista, todella pahanhajuista nestettä. Klinikalla Waaran hoitoa arvottiin, jouduin yksin jo käytännössä reagoimattoman Waaran kanssa odottelemaan pitkiä aikoja hoitohuoneessa, ennen kuin lääkäri kävi siinä pikaisesti jotain tekemässä. Yritin taas useamman kerran ehdottaa, että tutki peräsuoli, mutta ei, sitä ei tutkittu. Parin tunnin arpomisen jälkeen lääkäri toteaa, että koira on niin huonossa kunnossa, että ajakaa Tammistoon. Tammistossa lääkärin ei tarvinnut kuin vilkaista teho-osastolle vietyä Waaraa, kun hän tuli sanomaan ne kauheimmat sanat: mitään ei ole tehtävissä. Ja oli ihme, että Waara selvisi matkasta hengissä. Täysi shokkitila päällä, verenmyrkytys, sisäelimet pettää, ei kestä mitään hoitoa. Ainoa vaihtoehtona lopetus. Sanoin lääkärille, että miten voi olla mahdollista, että eturauhastutkimuksessa peräsuoleen tulee reikä, eikä yksikään lääkäri suostu asiaa tutkimaan vaikka pyysin. Hän kävi Waaran tutkimassa ja tuli samantien sanomaan, että suolessa on iso reikä.
Vein Waaran Tammistosta Eviralle odottamaan avausta. Yksi elämäni vaikeimpia hetkiä oli nostaa Waara autosta ja jättää Eviran kylmiöön. Hetki, jota en toivo kenellekään.
Eilen ne avaustulokset tosiaan tulivat. Waaralla oli peräsuolessa divertikkeli,joka oli haurastuttanut suolen seinämää, ja todennäköisesti sen takia suoli ei kestänyt eturauhastutkimusta, vaan repesi divertikkelin kohdalta.
Itsesyytökset on aivan valtavia. Miksi vein Waaran täysin turhaan siemennestetutkimukseen. Ilman sitä Waara olisi saattanut elää vielä vuosia, eikä divertikkeli olisi koskaan välttämättä revennyt. Miksi en heti torstaina lähtenyt Tammistoon, kun tuli niin vahva tunne, että oireet ei johdu eturauhasesta. Miksi en perjantaiaamuna lähtenyt Tammistoon, miksi. Miksi Waaran piti kärsiä 2 viimeistä päiväänsä aivan kammottavista kivuista. Voi Waara, anteeksi, anteeksi niin kauhean paljon, vaikka se ei enää mitään autakaan. Olen niin pahoillani, maailman ystävällisin kelpie, joka ei koskaan uskonut, että kukaan tahtoo mitään pahaa, olisi ansainnut niin erilaisen lopun.
Mä olen niin rikki.
lauantai 8. heinäkuuta 2017
RIP Waara
Mut suruista viis, sut omaksi vaadin
Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä
Käymässä vain on tuollaiset täällä
Nyt aika on mennä
(Lauri Tähkä - Sinä olet minun)
Waara 31.07.2009-07.07.2017
Niin aikaisin, ja niin käsittämättömästä syystä.
Maailman iloisin ja onnellisin kelpie, joka ei koskaan voinut kuvitella, että kukaan haluaisi hälle pahaa.
Waara, mene vaan!
Maailman iloisin ja onnellisin kelpie, joka ei koskaan voinut kuvitella, että kukaan haluaisi hälle pahaa.
Waara, mene vaan!
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
Jos edes puolen vuoden välein....
Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen päivityksen jälkeen.
Tuuri on noussut agissa kolmosiin ja ehtinyt juosta sieltö jo 4 nollaa. Nollaprosentti saatiin sen verran hyväksi, että mahduttiin oman seuran SM-joukkueeseen!
Tokossa on Tuurin kanssa käyty 2 voitrajan koetta, ensimmäisestä 233p ja 2-tulos ohjatun mentyä nollille, mutta eilen 259,5p ja ykköstulos nollatusta metallinoudosta huolimatta! Eilinen koe videolla, ensimmäinen osa https://youtu.be/ewFRW37rSN0 ja toinen osa https://youtu.be/WvcZDDiqxpU.
Tuuri kävi myös suorittamassa luonnetestin pistein 172 ja laukausvarma. Video testistä https://youtu.be/0AJu-EGQMGg
Waara kävi Lahden KV-näyttelyssä hakemassa viimeisen CACIBin C. I. E-titteliä varten. Ehdittiim jo hetki juhlia, ennenkuin tarkistin asian, ja oltiinkin YHTÄ päivää liian aikaisessa! Onneksi Imatran näyttelyssä pari viikkoa myöhemmin saatiin tilanne korjattua, ja nyt Waara on FCI:n vahvistusta vaille C. I. E. Waara on käynyt parissa EVL-kokeessakin, mutta heikolla menestyksellä. Kisoissa vire nousee liian korkealle, tarkkuus kärsii ja virheitö ropisee.
Nemo ja Waara kävi molemmat Mikkelissä rallytokoilemassa. Molemmille hienot hyväksytyt tulokset, ja Nemo oli taas palkinnoillakin! Molemmilta puuttuu enöä yhdet hyväksytyt AVO-tulokset RTK2-titteliin.
Tuuri on noussut agissa kolmosiin ja ehtinyt juosta sieltö jo 4 nollaa. Nollaprosentti saatiin sen verran hyväksi, että mahduttiin oman seuran SM-joukkueeseen!
Tokossa on Tuurin kanssa käyty 2 voitrajan koetta, ensimmäisestä 233p ja 2-tulos ohjatun mentyä nollille, mutta eilen 259,5p ja ykköstulos nollatusta metallinoudosta huolimatta! Eilinen koe videolla, ensimmäinen osa https://youtu.be/ewFRW37rSN0 ja toinen osa https://youtu.be/WvcZDDiqxpU.
Tuuri kävi myös suorittamassa luonnetestin pistein 172 ja laukausvarma. Video testistä https://youtu.be/0AJu-EGQMGg
Waara kävi Lahden KV-näyttelyssä hakemassa viimeisen CACIBin C. I. E-titteliä varten. Ehdittiim jo hetki juhlia, ennenkuin tarkistin asian, ja oltiinkin YHTÄ päivää liian aikaisessa! Onneksi Imatran näyttelyssä pari viikkoa myöhemmin saatiin tilanne korjattua, ja nyt Waara on FCI:n vahvistusta vaille C. I. E. Waara on käynyt parissa EVL-kokeessakin, mutta heikolla menestyksellä. Kisoissa vire nousee liian korkealle, tarkkuus kärsii ja virheitö ropisee.
Nemo ja Waara kävi molemmat Mikkelissä rallytokoilemassa. Molemmille hienot hyväksytyt tulokset, ja Nemo oli taas palkinnoillakin! Molemmilta puuttuu enöä yhdet hyväksytyt AVO-tulokset RTK2-titteliin.
tiistai 17. tammikuuta 2017
Vuorenmaan Markon tokokoulutus
Päästiin Tuurin kanssa mukana Vuorenmaan Markon tokokokulutukseen Etelä-Karjalan koiraurheiluhallille viime lauantaina peruutuspaikalle.
Olin itse paikalla koko koulutuksen ajan 13-20.30, välissä kipaisin vaan hakemaan koirat kotoa. Tuurin vuoro oli viimeisenä, mutta muita seuraamalla tuli taas tehtyä pitkät muistiinpanot eri liiikkeiden treenivinkeistä!
Tuurin kanssa aluksi pohdittiin vähän aikaa mitäs muutakaan kuin seuruuta. Markolta tuli tähän hyvältä tuntuva ajatus: nenäkosketus käteen, joka on reiden sivussa kiinni. Saadaan ryhti ylös, paikka kohdalleen ja myöhemmin nenäkosketuksesta muistuttamalla on helppo korjata, jos lähtee edistämään tai korppikotkaamaan. Tätä lähdettiin Tuurin kanssa työstämään, ja tosi hyvin on jo ostanut idean!
Seuraavaksi katsottiin ohjattua. Tätä on aiemmin tehty vain pari kertaa, joten käytännössä Tuuri ei osaa liikettä vielä ollenkaan. Markon ajatuksena on laittaa se keskikapula heti mukaan, jotta koira tottuu sen olemassaoloon sekä ignooraamaan sen. Tuurille näytettiin haettava kapula, lähetettiin hakemaan ja vapautus, kun oli nostanut ja lähti tulemaan kohti. Näitä tehtiin monta kertaa putkeen samalta puolelta, ideana iskostaa koiralle ajatus, että se kapula on AINA varmasti siellä. Myöhemmin voi vaikeuttaa, joku esim seisoo kapulan edessä, ja koiran silti haettava kapula piilostaan.
Tuuri myös haksahti pari kertaa nostamaan keskikapulan, josta höpöhöpöt ja uusi lähetys. Ei pidä pelätä virheitä, koira oppii niistäkin!
Sitten tunnaria. Tehtiin pari, Tuuri toimi täydellisen hyvin, nenä kävi ja oma nousi. Jatkossa vaan annettava tuoda kapula lähemmäs, ennen kuin kehun. Sivulle palautuksia kun ei vielä oteta ennen kuin saadaan perusasennot paremmiksi. Tunnariinkin ajatusta lähteä haastamaan koiraa vaikeuttamalla, tähän saatiin parikin eri vinkkiä. Lisäksi Marko sanoi, että tunnari hajoaa AINA jossain vaiheessa. Silloin ei pidä repiä tukkaa päästä vaan pohdittava, mistä virhe/hajoaminen johtuu. (Ja tästä ajatuksesta oli kyllä seuraavan päivän treeneissä apua, kun Tuurilla ei ollut hajuakaan, mikä tunnari on. Jäij pohtimaan asiaa, ja tajusin, että Tuuri teki ekaa kertaa täysin vierailla kapuloilla. Ihmekös tuo, jos ei oikein onnistunut!)
Sitten tehtiin kaukoja. Näihinkin hyvää ajatusta palkan sijainnista sekä koiran auttamisesta siirtämään etujalkoja taaksepäin M-S ja I-S vaihdoissa. Tuuri kun venyttää turhan voimakkaasti itseään eteenpäin, niin autetaan kertomalla etujalkojen siirrosta taaksepäin. Samoten välillä appari/ hernepussit auttamaan takajalkoja pysymään paikoillaan.
Lopuksi vielä pikaiset juoksentelut ruutuun. Siinä muistettava välillä juoksuttaa lelulle, ettei mene banaanina ruutuun.
Oli kyllä hirmu hyvät treenit, ja tokomotivaatio senkun kasvaa!
Olin itse paikalla koko koulutuksen ajan 13-20.30, välissä kipaisin vaan hakemaan koirat kotoa. Tuurin vuoro oli viimeisenä, mutta muita seuraamalla tuli taas tehtyä pitkät muistiinpanot eri liiikkeiden treenivinkeistä!
Tuurin kanssa aluksi pohdittiin vähän aikaa mitäs muutakaan kuin seuruuta. Markolta tuli tähän hyvältä tuntuva ajatus: nenäkosketus käteen, joka on reiden sivussa kiinni. Saadaan ryhti ylös, paikka kohdalleen ja myöhemmin nenäkosketuksesta muistuttamalla on helppo korjata, jos lähtee edistämään tai korppikotkaamaan. Tätä lähdettiin Tuurin kanssa työstämään, ja tosi hyvin on jo ostanut idean!
Seuraavaksi katsottiin ohjattua. Tätä on aiemmin tehty vain pari kertaa, joten käytännössä Tuuri ei osaa liikettä vielä ollenkaan. Markon ajatuksena on laittaa se keskikapula heti mukaan, jotta koira tottuu sen olemassaoloon sekä ignooraamaan sen. Tuurille näytettiin haettava kapula, lähetettiin hakemaan ja vapautus, kun oli nostanut ja lähti tulemaan kohti. Näitä tehtiin monta kertaa putkeen samalta puolelta, ideana iskostaa koiralle ajatus, että se kapula on AINA varmasti siellä. Myöhemmin voi vaikeuttaa, joku esim seisoo kapulan edessä, ja koiran silti haettava kapula piilostaan.
Tuuri myös haksahti pari kertaa nostamaan keskikapulan, josta höpöhöpöt ja uusi lähetys. Ei pidä pelätä virheitä, koira oppii niistäkin!
Sitten tunnaria. Tehtiin pari, Tuuri toimi täydellisen hyvin, nenä kävi ja oma nousi. Jatkossa vaan annettava tuoda kapula lähemmäs, ennen kuin kehun. Sivulle palautuksia kun ei vielä oteta ennen kuin saadaan perusasennot paremmiksi. Tunnariinkin ajatusta lähteä haastamaan koiraa vaikeuttamalla, tähän saatiin parikin eri vinkkiä. Lisäksi Marko sanoi, että tunnari hajoaa AINA jossain vaiheessa. Silloin ei pidä repiä tukkaa päästä vaan pohdittava, mistä virhe/hajoaminen johtuu. (Ja tästä ajatuksesta oli kyllä seuraavan päivän treeneissä apua, kun Tuurilla ei ollut hajuakaan, mikä tunnari on. Jäij pohtimaan asiaa, ja tajusin, että Tuuri teki ekaa kertaa täysin vierailla kapuloilla. Ihmekös tuo, jos ei oikein onnistunut!)
Sitten tehtiin kaukoja. Näihinkin hyvää ajatusta palkan sijainnista sekä koiran auttamisesta siirtämään etujalkoja taaksepäin M-S ja I-S vaihdoissa. Tuuri kun venyttää turhan voimakkaasti itseään eteenpäin, niin autetaan kertomalla etujalkojen siirrosta taaksepäin. Samoten välillä appari/ hernepussit auttamaan takajalkoja pysymään paikoillaan.
Lopuksi vielä pikaiset juoksentelut ruutuun. Siinä muistettava välillä juoksuttaa lelulle, ettei mene banaanina ruutuun.
Oli kyllä hirmu hyvät treenit, ja tokomotivaatio senkun kasvaa!
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Uusi vuosi käyntiin
Uusi vuosi aloitettiin tehoklaasti, kun heti uudenvuodenpäivänä oli tiedossa 5 tuntia tokoilua Kymen nuorten koirien tokoringin merkeissä. Susan Miiro toimi kouluttajana, ja saatiin hyviä neuvoja Tuurin seuruun ja perusasentoon tulojen parantamiseen! Viikolla käytiin myös Katin tokotreeneissä, uutena asiana aloitettiin ohjatun noudon treenaaminen.
Torstaina suunnattiim Jyväskylään Hannan luo. Perjantaina hilpeässä pakkassäässä (-22) oli vuorossa rallykoe sekä Nemolle että Waaralle, molemmat ensimmäistä kertaa AVOimessa. Nemo pääsi heti ensimmäisenä kehään. Hyvin oli Nemo tällä kertaa mukana, jopa ällö 360 vasemmalle onnistui suht hyvin. Lopputuloksena täydet 100 pistettä ja luokan voitto! Muutama koira välissä, ja Waara kehään. Hyvin toimi Waarakin, tosin rallyssä ei koskaan tiedä, tuliko mokattua matkalla jotain... Pisteitä 89, heti ensimmäisellä kyltillä (liikkeestä maahan) Waara oli tuomarin mukaan aavistuksenomaisesti noussut istumisem kautta, joten - 10, vaikka tuomari itsekin sanoi, että mitenkään selvä virhe ei ollut. Kyltillä 10 - 1 kontrollista, ei käsitystä syystä. Molemmille siis hienot hyväksytyt tulokset! Itsellä vaan edelleen on sellainen tykkään/en tykkää rallyä kohtaan, mutta ehkäpä sitä tulee jatkossakin humputeltua ainakin RTK2 asti.
Lauantaina sitten Haukkuvaaran, jossa Kelmin ja Nallikallion agitokopäivä. Tuuri pääsi tokoon, jossa kouluttajana Katja Kiviaho. Saatiin todella hyvät vinkit seuruun asennon parantamiseen ja perusasentojen nopeuttamiseen! Tärkein pointti oli se, että koirallakin on vastuu hoitaa oma hommansa kunnolla. Ihme juttu, että aksassa tämä on itsestään selvää, mutta tokossa välillä unohtuu... Pitkät muistiinpanot tuli kirjoitettua niin Tuurin vinkeistä kuin muillekin nnnetuista neuvoista!
Parasta reissussa oli kuitenkin tavata Hannaa ja koiruuksia pitkästä aikaa!
Torstaina suunnattiim Jyväskylään Hannan luo. Perjantaina hilpeässä pakkassäässä (-22) oli vuorossa rallykoe sekä Nemolle että Waaralle, molemmat ensimmäistä kertaa AVOimessa. Nemo pääsi heti ensimmäisenä kehään. Hyvin oli Nemo tällä kertaa mukana, jopa ällö 360 vasemmalle onnistui suht hyvin. Lopputuloksena täydet 100 pistettä ja luokan voitto! Muutama koira välissä, ja Waara kehään. Hyvin toimi Waarakin, tosin rallyssä ei koskaan tiedä, tuliko mokattua matkalla jotain... Pisteitä 89, heti ensimmäisellä kyltillä (liikkeestä maahan) Waara oli tuomarin mukaan aavistuksenomaisesti noussut istumisem kautta, joten - 10, vaikka tuomari itsekin sanoi, että mitenkään selvä virhe ei ollut. Kyltillä 10 - 1 kontrollista, ei käsitystä syystä. Molemmille siis hienot hyväksytyt tulokset! Itsellä vaan edelleen on sellainen tykkään/en tykkää rallyä kohtaan, mutta ehkäpä sitä tulee jatkossakin humputeltua ainakin RTK2 asti.
Lauantaina sitten Haukkuvaaran, jossa Kelmin ja Nallikallion agitokopäivä. Tuuri pääsi tokoon, jossa kouluttajana Katja Kiviaho. Saatiin todella hyvät vinkit seuruun asennon parantamiseen ja perusasentojen nopeuttamiseen! Tärkein pointti oli se, että koirallakin on vastuu hoitaa oma hommansa kunnolla. Ihme juttu, että aksassa tämä on itsestään selvää, mutta tokossa välillä unohtuu... Pitkät muistiinpanot tuli kirjoitettua niin Tuurin vinkeistä kuin muillekin nnnetuista neuvoista!
Parasta reissussa oli kuitenkin tavata Hannaa ja koiruuksia pitkästä aikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)