torstai 24. joulukuuta 2015

perjantai 13. marraskuuta 2015

Nemo on sydänsairas

Käytiin viime viikolla Nemon kanssa eläinlääkärissä, kun Nemolla oli taas lisääntnyttä virtsaamista ja juomista oravanpyöränä. Veri-ja virtsakokeet oli ok, mutta täytenä yllätyksenä sydämestä kuului 3/6 sivuääni, eli suht voimakas. Kuukautta aiemmin sama lääkäri kuunteli sydämen rokotusten yhteydessä, eikä silloin kuulunut mitään.

Eilen sitten käytiin Lahdessa Seppo Lambergin vastaanotolla:













Eli kyllähän sieltä vikaa löytyi, vaikka diagnoosi onkin huonoista vaihtoehdoista paras. Se, miten oireet tulivat näin äkillisesti, on täysi mysteeri. Sairaus ei sinällään ole perinnöllinen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siitä tarvitsisi olla huolissaan, jos Nemolla olisi jälkikasvua tms.  Itse vaan niin kovasti toivon, että sydän ei nyt petä suoriltaan saman tien, kun sivuääni on noin nopeasti tullut noin voimakkaaksi...


torstai 15. lokakuuta 2015

Norjan reissu, Tuurin MH ja vaikka mitä

Syyskuussa koitti jo vuosi takaperin suunniteltu Norjan reissu!
Mukaan pääsivät Nemo ja Tuuri Waaran jäädessä Lauran hoitolapseksi.
Itse reissu meni vallan loistavasti, mitä nyt Skoda aiheutti vähän lisää harmaita hiuksia...
Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa sekä Norjan kelpie-erkkari että EDS.
Tuurille molemmista EH, tarvitsee vielä aikaa, pitää vielä kehittyä jne normisettiä, miksipä se vuosikas vielä valmis olisikaan.
Ma-ke välillä reissattiin kelpojen kanssa lähikylissä ja -kaupungeissa, ja kahtena iltana kävin kouluttamassa paikallisessa koiraseurassa mitäpä muutakaan kuin agilityä.
Torstaina lähdettiin sitten ajelemaan Ruotsiin, missä odotteli pe-aamuna paimennustaipumustesti.
Nemo teki tuttuun tyyliinsä "ei tartte auttaa", Tuuriltakin löytyi jonkinlaista kiinnostusta, hetkittäin jopa ajatusta lampaiden kanssa. Paimennuksen jälkeen ajeltiin Gävleen, jossa sitten viikonlopun agendana oli MH-kuvaus. Lauantaina käytiin seuraamassa Walkabout-kelpieiden kuvausta, jotta saatiin vähän tuntumaa, mitä kuvauksessa tapahtuu. Hyvin samantapainen kyllä kuin Suomessakin, tosin Ruotsissa se testinohjaajan leikki on ihan oikeasti LEIKKIÄ, eikä mitään outoa sivuttaispomppimista... Videolta näkee, miten Tuuri touhusta selvisi!
Su-iltana sitten kotimatkalle, ja maanantaina ilman kiirettä ajeltiin kotiin. Oli kyllä hyvä reissu!

Tuurissa on vähän enemmän joka osiossa kuin mitä kelpiessä keskimäärin!




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Updating, updating...

Tuurin selkälausunnon yhteydessä olikin tarkennus tuolle LTV1-arviolle:
Vasen poikkihaarake suuntautuu sivulle. Vinolantio?

Eli juuri samat huomiot, mitkä kuvannut eläinlääkärikin teki. Onneksi tuon poikkihaarakkeen suunta on vain aavistuksen väärä, ja vinolantiokin on hyvin lievä. Tässä vielä kuva, mihin merkitsin tuon poikkihaarakkeen ympyrällä, ja oikean suunnan punaisella viivalla.





















Ja muut kuvat









































Ompun kanssa käytiin kisailemassa Helsingissä 9.8. I-HAHin kisoissa. Kaikki kolme rataa olivat suht sujuvia. Ekalta 10 ja 3. sija, toiselta HYL ja vikalta se toivottu viimeinen LUVA ja SERT! Ensimmäiset kolmosen kisatkin ehdittiin jo käydä viime viikonloppuna oman seuran järjestäminä. Ensimmäisellä radalla oli vähän vallatonta menoa, toisella tehtiin hienoa nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Sitten oli ohjaaja askeleen myöhässä seisten putken suun edessä, joten siitä kielto. Ilman tuota oltaisiin voitettu, mutta ehtiihän tässä vielä! Vikalta radalta myös HYL.















Nemo kävi elokuussa joka viikonloppu yrittämässä viimeistä sertiään näyttelyistä veteraaniluokasta. Tuloksia tuli laidasta laitaan, H, EH, 2x ERI ja yksi ROP-VET. Serti vaan jäi vielä saamatta... Jatketaan metsästystä Hyvinkäällä 20.9.! Nemokin kävi höntsäämässä epiksissä supermölleissä hyvin Nemomaiseen tapaan.


















Waaran kuntoutus on edistynyt hyvin, nyt saadaan jo tehdä tunnin remmilenkkejä ja Waara saa käydä uimassa. Tokon puolella on tehty vain kaukoja ja tunnaria, rauhallisia, keskittymistä vaativia liikkeitä. Tai no, jos niitä nyt voi rauhallisiksi sanoa...

Tuuri Tötterstöm on käynyt agitreenilöimässä, siellä pikku hiljaa hyppytekniikkaharjoitusten kautta opetellaan isojen poikien hyppykorkeuksia. Nyt on pari kertaa laitettu korkeuden arvioinnissa rima 55cm, ja vielä on hakusessa oikea ponnistuspaikka. Yli menee kyllä helposti, mutta hyppykaari ei ole optimaalinen. Kiirettähän tässä ei ole mihinkään, tärkeintä on nyt opetella rauhassa hyvä hyppytekniikka. Keppien osalta ajattelin kokeilla 2x2-menetelmää ihan mielenkiinnosta. Pidän siitä, että koira saa itse keksiä, mitä siltä halutaan, ja 2x2-menetelmässä etenkin alkuopetuksessa koiran on itse tarjottava oikeaa toimintoa. Katsotaan, saadaanko onnistumaan, vai mennäänkö lopulta ohjureilla.... Sipermölleissä käytiin juoksemassa 12 esteen rata (putkia, 15cm hypyt) puhtaasti läpi, tehtiin siis Tuurin ensimmäinen nollarata agilityssä! Tokon puolella olen edelleen käytännössä peukalo keskellä kämmentä Tuurin seuraamisen kanssa. En vaan saa sitä etenemään, lopputulemana on joka kerta kyyryssä sivulla tönöttävä Tuuri, joka näyttää siltä, kun olisi hirveän paineen alla... Oikeasti olen onnistunut alussa opettamaan perusasennon niin, että Tuuri kyttäsi palkkaa, ja no, sitä saa mitä vahvistaa....



lauantai 8. elokuuta 2015

Tuurin terveystarkit

Tuuri kävi torstaina yhdessä Kaisla-bc:n kanssa terveystarkeissa Kouvolan Aitovetissä.
Paikka valikoitui kehujen sekä keskimääräistä halvemman hinnan takia. Palvelu oli loistavaa, henkilökunta mukavaa, joten ei voi kuin suositella!
Torstaina siis oltiin kuvissa, ja tänää, 2 päivää myöhemmin tulokset on polvia lukuunottamatta Koiranetissä! Käsittämättömän nopeaa!
Lonkat A/A, polvet ja kyynärät nollaa ja epävirallisesti olatkin kuvattiin puhtaiksi. Selässä kuvannut eläinlääkäri näki "jotain", mutta sanoi, että kuutos on niin pieni, ettei tuskin tule vaikuttamaan kuin korkeintaan hieman suurempana lihashuollon tarpeena. Ja omistaja pureksi kynsiään selkälausuntoa odotellessa, onneksi se tuli nopeasti! LTV1 ja VA0, eli jokin pieni muutos. Pitää vielä Lappalaiselle soittaa tarkemmasta diagnoosista, mutta käytännössähän (ja toivottavasti) tuosta LTV1- lausunnosta ei ole mitään haittaa, vaan se vähän sama kuin B-lonkka A:n ollessa paras mahdollinen.
Kuvat lisäilen jossain vaiheessa.
Nyt pääsee pikkuhiljaa ihan oikeasti suunnittelemaan agitreenien eteenpäin viemistä!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Hupsista heijaa, kuukausi vierähti!

Meneepäs aika nopeaan, edellisestä päivityksestä on jo kuukausi...

Käytiin viime viikolla taas Patricialla. Uloimman varpaan jänne on todennäköisesti pettänyt, sillä varvas ei liiku samoin kuin muut. Jos vaan muut jänteet kestävät, niin tuosta ei pitäisi olla mitään haittaa. Nyt saatiin lupa lisäillä liikuntaa pikku hiljaa 10min/viikko. Kovalla alustalla, jotta saataisiin varpaiden asentoa normaalimmaksi ja lihaksia vahvistettua. Waara sai myös luvan mennä uimaan, ja tyyyppihän oli eilen tämän kesän ekalla uimakierroksella revetä liitoksistaan! Parin minuutin uimakierros, ja hirveä huuto, kun Nemo ja Waara pääsi sen jälkeen uimaan.... Tein myös Waaran jalkaan tukisiteen neopreenistä (=vanha kameran suojapussi, tarranauhaa ja käsin tikaten), vaikuttaisi toimivan hyvin. Ei tarvitse enää petflexin kanssa pelata. Parin viikon päästä taas fyssarille, siihen asti lisäillään liikuntaa hiljakseen.


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Jalka vaikuttaa oikein hyvältä!

Perjantaina vapaapäivän kunniaksi ajeltiin koko lauman kera Sipooseen, jossa Waara pääsi Patrician fyssaroitavaksi. Kyllä se kolmella jalalla pomppiminen on raskasta, 1,5 viikkoa edellisestä käsittelystä ja koira aivan juntturassa. Hyvin kuitenkin saatiin kroppaa taas aukaistua. Viimeisenä hoidettiin kipeä jalka. Ensin Waara tukevasti pöytää vasten, mie toimin pitelijänä ja Patricia paketin purkajana/fyssarina/ uuden paketin kasaajana. Todella hyvin Waara malttoi olla paikoillaan, ei tainnut kertaakaan yrittää pystyyn. Waarahan on aina ollut etenkin etujaloistaan todella herkkä, joten nytkin säpsähteli enempi vähempi niihin koskettaessa. Patricia käsitteli jalkaa hyvin kevyesti, lähinnä tilannepäivityksen ja hyvinhyvin pienesti anturoista painaen. Jumissahan koko jalka muuten on, lihakset ja kalvot äärimmäisen tiukkoja, mutta siitä se pikkuhiljaa alkaa vertymään. Saatiin jalka uuteen pakettiin, ja nyt mennään sitten perjantaihin asti tällä paketoinnilla. Sitten taas Kouvolaan, ja katsotaan, mikä on seuraava vaihe!

Viime viikon paketointi & pelleilyä poistetun puulastan kanssa



















torstai 25. kesäkuuta 2015

Carpe diem

Waara, jos joku, osaa todellakin tarttua hetkeen! Ja leluun!

Pieni videopätkä maanantailta, jolloin ennen Univetille lähtöä Waara sai hetken temuta lelun kanssa:

https://youtu.be/CrMGz2XkISw

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Päivitystä, päivitystä

Pari viikkoa hujahti taas nopeasti, vaikka mitään erikoisempaa ei tapahtunutkaan. Tuntuu, että viikot menee vain Univetin reissuja odotellessa...
Waara kävi toissaviikolla fyssarilla, kun onnistuttiin saamaan peruutusaika.
Rintaranka oli AIVAN jumissa, ihmekös tuo, kun kolmella jalalla könkkää. Hyvin saatiin auki kuitenkin, ja samalla hetkellä kun ranka aukesi, Waara huokaisi oikein syvään. Ja jotkut väittää, ettei fyssareista ole mitään apua... Pari päivää fyssaroinnin jälkeen Waara myös lopetti etujalkojen nuolemisen. Selvästi siis oireili tuota jumissa ollutta rintarankaa nuolemalla jalkojaann.

Viime viikon lastanvaihdossa ei ollut juurikaan mitään ihmeellistä. Puulasta vaihdettiin jalan etupuolelle. Muuten jalka oli edelleen olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa, ei hiertymiä tms.

Eilen sitten olikin tärkeä hetki, kun Waara rauhoitettiin toivottavasti viimeistä kertaa, jalka pestiin ja nyt ei enää laitettukaan lastaa, vaan paksu tukiside. Näin itsekin Waaran jalan ensimmäistä kertaa yli 7 viikkoon, ja oli se kyllä säälittävä tikku terveeseen jalkaan verrattuna. Sain opastuksen jalan paketointiin, sillä perjantaina Waara menee fyssarille, ja siellä olisi tarkoitus purkaa paketti, jotta jalka saadaan kokonaisuudessaan käytyä läpi. Ja sen jälkeen sitten jalka pitäisi saada takaisin pakettiinkin...Tosin oli jo puhetta, että jossei paketointi onnistu, niin tehdään Patrician kanssa pikapatentti ja ajelen sitten Kouvolaan kunnollista paketointia varten. Fyssarikäynti on siis tällä kertaa Sipoossa, kun Kouvolan ajat oli kaikki menneet.

Tämän viikon Waara siis tallustaa tukisiteessä, joka sallii jalalle jo vähän taivutustakin. Perjantaina nähdään, onko jalka kestänyt...


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kontrollia, kontrollia

Eilen käytiin taas kerran Kouvolan Univetilla kontrollissa.
Ei mitään uutta, jalka vaikuttaa edelleen olevan ok. Ei hiertymiä eikä muutakaan.
Yritettiin siinä lääkärin kanssa laskea, vaihdetaanko lasta vielä kerran vai 2 kertaa rauhoituksessa. Lopputulokseksi saatiin 2, tosin kotimatkalla laskeskelin mielessäni, että se 1 taitaa kuitenkin olla oikea vaihtoehto. On se vaan vaikeaa laskea 8 viikkoa! Ensi maanantaina mennään taas. Tarkoitus oli viedä Waara fyioterapeutin ensimmäiselle käynnille, mutta ei sovi lääkärin (ma, ti, to, pe), Patrician, (ti, ke) eikä omat työmenoni mitenkään yhteen, ja sitten Patricia jääkin parin viikon lomalle, joten Waaran eka fyssari siirtynee siis heinäkuulle. Hitsi voi harmi!





















Ai niin, Nemo kävi viime viikolla Imatralla tokokokeessa. Facebookista kopsattuna:
Tälläinen pistekertymä tällä kertaa, Nemon mielestä +20 on sellainen hellelukema, ettei pysty tekemään töitä...Paikkaistumisessa oli oikein lösähtänyt makaamaan, paikkamakuussa makasi silmät kiinni kyljellään kun tulin kehään! Ei kyllä pitänyt pokka kenelläkään! Sentäs päätään nosti kun ohitin ja nousi perusasentoon käskystä. Yksilöliikkeissä oli venyvä purukumi-kelpie, joka teki kyllä asioita, mutta hiiiitaaaaasti ja hartaudella. Kaukoissa nollasi heti alkujaan, kum jättökäskystä sukelsi metrin eteenpäin ja kävi siihen maahan. 
Nyt vaan uutta koepaikkaa etsimään, jos ei muuten niin mielenkiinnosta: mitä Nemo keksii seuraavaksi?


perjantai 29. toukokuuta 2015

Ensimmäinen virstanpylväs

Maanantaisella Univetin reisulla tapahtui pitkän kuntoutuksen ensimmäinen virstanpylväs:
leikkauksesta asti jalassa ollut lasikuitukipsi vaihdettiin puulastaan.

"Waaran kontrollikäynti ja lastan vaihto. Waara on voinut ihan hyvin. Leikkauksesta on nyt kulunut 3 vkoa + 4 päivää Hymiö wink Waara rauhoitettiin, lasta poistettiin ja tassu pestiin & kuivattiin. Haava-alue on siisti, ei hiertymiä. Varpaiden asento kuten tähänkin asti. Haava-alue hoidettiin laserilla. Lasta vaihdettiin nyt puulastaan, jota suoristetaan viikottain seuraavan 4 vkon aikana. Sen jälkeen lasta vaihdetaan tukisiteeseen, jota pidetään noin 1-2 vkon ajan. Lastan kotihoito kuten tähänkin asti." 

Silmäniskuhymppä on sisäpiirivitsi lääkärin kanssa, kumpikaan ei osata ajanlaskua... Kaikki siis jalassa edelleen oletuksena hyvin, ensi maanantaina taas paketin vaihtoon.





















Menomatkalla Univettiin Waara pääsi nuuskuttelemaan metsän hajuja, tosin meni enemmän kieriskelyksi. Ei voi väittää, etteikö Waara tarttuisi hetkeen ja nauttisi täysillä!

https://youtu.be/JM7YIhHHKlA

Tiistaina koko konkkaronkka osallitui omalla tasollaan oman seuran järjestämiin JEO-tukiepiksiin. Nemo viipotti putkiradalla, ja hyvin viipottikin! Tuloksena 10, oli ihan hirmuhauskaa! Tuuri osallistui speed raceen pennuissa, Nemo maxeissa ja Waara epävirallisessa paraluokassa kävellen hihnassa speed race-matkan, kisojen tuotto kun meni hyvään tarkoitukseen. Palkintoja tuli yhdelle, nimittäin Tuurille, joka juoksi banaanijuoksuna antaen vähän tasoitusta muille pennuille ollen tuloksissa kolmas.

Nemon suoritus saatiin videollekin, kiitos Sanni!

https://youtu.be/qr4C9x5pLxQ

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

LPR-MLI-LPR-HAMINA-LPR

Kiirettä pitää tähän aikaan vuodesta olla koiraharrastaja!
Eilen aamulla koko konkkaronkka kyytiin klo 7.45 ja kohti Mikkelin tokokoetta, kehään pääsi Nemo.
Liikkeet perinteisessä järjestyksessä, tuomarina Nokelaisen Anne. Keli oli hurja, tuuli aiva älyttömästi ja välillä ropisi vettä ja oli järkyttävän kylmä!

Istuminen 10
Paikkamakuu: 9,5, oli alussa kerran haistellut
Seuruu 8,5: Ihan suht ok, juoksuosuudessa irtoili
Zeta 6: I-S-M, ei mennyt maahan? Ja liikkeen lopussa ei tullut sivulle
Luoksetulo 8: Ihan ok, valui vissiin?
Ruutu 8: Merkki ok, lähti hyvin ruutuun, mutta meni aivan vasempaan reunaan ISTUMAAN. Käskytin kerran uudestaan ruutuun, ei hievahtanutkaan, joten käskin maahan: romahti niin vauhdilla, että siirsi samalla ruutunauhan pois kankkunsa alta ja oli siis ruudussa!
Tauko ja sitten:
Ohjattu 7: Merkki hyvä, mutta lähti keskimmäiselle, stoppasin ja sitten haki oikean (=vasemman). Ohjattu oli lähtöpaikalta katsottuna "vino", ts. keskikapula oli enemmän vasemmalla. Tosin Nemokin lähti aivan liian tiukasti merkiltä kohti keskimmäistä.
Hyppynouto 7: palautti osan matkaa ravilla, muuten en tiedä, mistä pisteet lähti
Tunnari 8: meni kapuloille, mutta jäi haistelemaan hetkeksi maata reunimmaisen kapulan vierestä. Kuulemma joku toinenkin koira teki saman. Aikansa nuuskuteltuaan siirtyi haistelemaan kapuloita, ja otti oman sen osuttua kohdalle.
Kaukot 0: Kiva Nemo hei nollata vika liike... I-S-M-S-I-M. Ekaan seisomiseen KOLME käskyä, ja liikkui vähän. Liikkumisen vähyys positiivista, mutta kyllä harmitti, kun luulin, että meidän ykkönen kaatui tähän. En ollut katsonut tokan setin pisteitä ollenkaan, mutta heti kehästä poistuttua Hanne tuli sanomaan, että kaukoista 9 olisi tuonut ykkösen. Totesin, ettei me koskaan niin hyvää saada kaukoista, joten pahin pettymys katosi saman tien. Nemo teki tosi kivasti hommia etenkin ykkösosassa, ja kokonaisuutena varmasti meidän parhaita kokeita. Vähän reilu viikko seuraavaan kokeeseen, treenataan noita mokattuja + pari kertaa palkatta kaikki läpi.

Kotimatkalla kävin hakemassa lainakoira-Ompun, ja käytiin vetämässä ekat ratatreenit. Hyvin meni, ei voi moittia! Tiistaina epiksiin kokeilemaan, ja tähtäimessä nyt Mikkelin kakkosten kisat 9.6. Josko saataisiin Ompulle vika LUVA, ja sitten kolmosten radoille. Kisoja tosin on vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, mutta Ompun estehakuisuutta ja rengasta ehtii sitten sopivasti treenata tähän väliin.
Videota treenistä
https://youtu.be/xrYwVO8NWFY

Päivälle tuli pituutta semmoinen 12 tuntia, joten tänä aamuna olikin hyvä herätä kuuden jälkeen ehtiäkseen ajoissa Haminan näyttelyyn... Aamulla tiputin Waaran Lauran luokse päiväkotiin, ja sitten Tuurin ja Nemon kanssa kohti Haminaa. Tuurille ensimmäinen näyttely junnuluokassa, ja Nemo veteraaneissa. Hirveästi auttoi Juulilta saatu tieto, että tuomari Hilkka Salohalla arvostaa hyviä liikkeitä, kun Tuurin hihnaravi on ollut jo pari kk kadoksissa, eikä se viikolla tehdyillä parilla treenillä löytynyt.
Arvostelut kuulostaa paljon pahemmilta kuin mikä oli lopputulos...
Tuuri:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, vielä kovin pentumainen kokonaisuus. Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvät silmät ja purenta. Hieman kookkaat korvat. Riittävä kaula. Vielä puutteellinen eturinta ja rinnan syvyys. Riittävä luusto. Hieman litteät käpälät. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hieman epävakaasti ja ylälinja liikkeessä saisi olla parempi. JUN-EH

Mirkan Kuru kävi nappaisemassa NUO-EH:n, ja sitten Nemo kehään.

Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen 8,5 v veteraani. Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvapeite. Liikkuu erittäin hyvin. VET-ERI1 SA PU1 VET-VSP VSP ja SERT!!!!

Nemon toinen serti siis, jatkamme kolmannen metsästystä! Tuomari sanoi kehässä, että onhan sillä suorat kulmaukset, mutta niistä huolimatta liikkuu todella hienosti. Nemoahan voi ravuuttaa kehässä niin kovaa kuin mitä omista kintuista lähtee, ja Nemo vaan pidentää raviaan. Kesällä siis Nemolle lisää näytelmiä, Tuuri käynee vain erkkarissa ja ehkä yhdessä muussa näyttelyssä. Antaa pennun kasvaa ensin ja löytää liikkeensä.


torstai 21. toukokuuta 2015

Kolme viikkoa lasinsirpaleesta

Huhhuh, viikot vierii nopeaan! Jo kolme viikkoa surullisen kuuluisasta torstaista. Todennäköisesti koko loppuikäni muistan vuoden 2015 vappuaaton...

Waara on omasta mielestään täysin terve, eikä ymmärrä, miksei pääse treenaamaan ja lenkille normaaliin tapaan.
Eilen Waara sai tehdä taas pari tunnaria ja vähän perusasentopönötystä. Tunnareissa tyyppi oli ihan liekeissä, mutta perusasennosta on nähtävästi tullut persasento...

Tunnarit
https://youtu.be/hC0RF1kRxT4

Perusasento
https://youtu.be/eTlMw_t7Wkg

Eilen pääsin testaamaan sheltti Omppua lainakoiraksi agiin. Sen verran mainiota oli meno, että tehtiin Ompun kanssa toistaiseksi voimassa oleva työsoppari!


maanantai 18. toukokuuta 2015

Tour de Kouvola ja muut lähipäivien touhut

Tänään oli taas Waaran kontrollikäynnin vuoro, suuntana jo tuttuun tapaan Kouvolan Univet.
Viikko menee aina nopeasti, mutta kun astuu vastaanoton ovesta sisään, alkaa sydäntä kylmätä.
Mitä jos jänteiden ompeleet on pettäneet, ja lähden kotiin ilman Waaraa? Jääko odotustilassa otettu kuva viimeiseksi kuvaksi Waarasta?




















Ja ne pitkät, pitkät minuutit, kun Waaraa hoidetaan. Reilu puolituntinen menee todella hitaasti, ehtii miettiä jo vaikka mitä, viimeksi ei mennyt näin kauan, jotain on varmaan vialla...

Onneksi tälläkin kertaa kaikki oli hyvin sen vähän perusteella, mitä tuosta jalasta vielä tässä vaiheessa voi sanoa:

"Waaran kontrollikäynti ja lastan vaihto. Waara on voinut hyvin, on ollut pirteä ja kovin aktiivisen oloinen. Leikkauksesta on nyt 2 vkoa ja 4 päivää. Waara rauhoitettiin ja lasta poistettiin. Tassut pestiin, kuivattiin ja haava-alue hoidettiin laserilla. Haava on siisti. Tikit poistettiin. Varpaat ovat normaaliasennossa, mutta jänteitä ei edelleenkään rasitettu. Jalka lastoitettiin uudelleen. Ensi viikolla lasta vaihdetaan puulastaan ja vähitellen aloitetaan oikaisemaan rannetta seuraavien 3-4 vkon aikana."

Viikon päästä siis ensimmäinen virstanpylväs, kun vaihdetaan tuo leikkauksesta asti ollut lasikuitulasta/kipsi puulastaan ja aloitetaan pikkuhiljaa jalan taivutus normaaliin asentoon. Tällä kertaa jalka paketoitiin retrohengessä neonvärein.





















2,5 viikon tekemättömyys alkaa pikkuhiljaa näkyä Waarassa. Kotona on kyllä rauhallinen, mutta ulkona on aivan äärettömän terävä ja reagoi haukkumalla lähes kaikkeen! Hyvin epätyypillistä Waaraa. Ja tänään vastaanotossa omaa vuoroa odotellessa piti ihan järjetöntä mekkalaa (Waaraksi) omaa vuoroaan odotelleelle rotikalle sekä ohi kulkeneille lääkäreille ja hoitajille.

Viime viikonloppuna Waara pääsi "tokoilemaan": teki pari tunnaria metrin matkalta sekä könötti perusasennossa, kun odoteltiin Nemon tokokokeen palkintojen jakoa. Ja oli muuten intopinkeitä suorituksia, vaikka ei se normi-Waarakaan mikään laama ole! Tunnarissa tunki itse nenänsä taskuun, palkka tuli vissiin liian hitaasti... Ja teki tunnarit ilman tietoakaan epävarmuudesta tai hidastelusta, jospa tämän sairasloman seuraksena saataisiin tunnariin uusi, parempi ilme!

Nemo tosiaan kävi lauantaina tokokoeessa Imatralla. Oli astetta stressaavampi kisapaikalle meno, kun klo 14 totean, että kisakirjakansiota (= kaikkien kolmen koiran paperit, kisakirjat jne) ei löydy mistään, ja kokeen alkamisaika 15.15, paikalla oltava puolta tuntia ennen... Järjetöntä etsimistä mukaan lukien kellari, ja ei vaan löydy mistään. Olin jo luovuttanut ja lähdössä hakemaan koiria autosta takaisin sisälle, kun eteisesäs roikkunut musta olkalaukku osui tielle ja siellähän se kansio oli! Kiiresti matkaan, ja soittoa kisapaikalla olleille kavereille, että tulossa ollaan, pyytäkää odottamaan jos suinkin mahdollista! Koe oli pikkaisen etuajassa, mutta malttoivat odotella meidän paikalle. Kisapaikalla oltiin melko tarkalleen klo 15, Nemo tietty ensimmäisenä suoritusvuorossa. Pikainen pisistys ja kehään....

Paikkaistumisessa arvasin, ettei kestä istuallaan. Lämmin, aurinkoinen keli ja vielä automatkasta puolinukuksissa oleva koira. Ja sinnehän se romahti makuulle.
Paikkamakuussa tuplakäskyt sekä maahanmenoon että istumiseen, tämä oli uutta.
Seuruu oli semihyvää, hetkittäin jätätti mutta kokonaisuutena siedettävä.
Zeta (S-M-I) oli hyvä, itse vaan annoin turhan tuplakäskyn kun luulin, ettei Nemo lähtenyt makuulta mukaan. No lähtihän se mutta vaan pikkaisen hitaasti.
Luoksari siedetttävä. Juuri seisomistolpan kohdalla Nemo katsoi liikkuria, joten piti sekunti odottaa, että katsoi miuta. Makuulle Nemomaisesti valuen.
Ruutu. Ei nähnyt merkkiä, vaan rynni suoraan kohti ruutua?! Ja vielä ISO merkkikartio.... Uusintana ok, tosin ruudussa paikka hukassa, meni ihan vasempaan reunaan.
Tästä katki, ja seuraavaan settiin...
Ohjattu oli hieno Nemolle, osan matkaa taisi palauttaa ravilla.
Hyppynouto ok, osan ravasi.
Tunnari ok, arpoi hetken väärän kapulan kohdalla, sitten haisteli eteenpäin ja nosti oman, kun osui kohdalle. Vähän tuli hampaanjälkiä...
Kaukot S-I-M-I-S-M ensimmäiseen maahanmenoon ok, sitten hypähti kunnolla eteenpäin. Treeni kuitenkin on auttanut, kun puoleen väliin meni jo paremmin, eikä liikkunut enää kuin vajaa puoli Nemoa! S-I lähti ennakoimaan, tulikohan johonkin tuplakäsky...






















Tuuri the Saukkomiäs treenaili vähän tokoa ja hyppytekniikkaa. Koevalmis 2020?

maanantai 11. toukokuuta 2015

Jalkavaltakunnassa kaikki hyvin

Viikonloppuna Waara pääsi ihmettelemään oman seuran agikisoja (niitä samoja, joissa meidän olit tarkoitus taistella SM-joukkuepaikasta...huoh...). Hirveän pirteänä ja kovaäänisenä vaati huomiota, ja muutenkin Waarasta alkaa huomata, että reilun viikon tekemättömyys alkaa kerryttää painetta pääkoppaan. Kotona on kyllä rauhallinen, mutta ulkona ilmenee Waaralle epätyypillistä terävyyttä vähän kaikelle.
Lauantaina treenattiin tokoakin Nemon ja Tuurin kanssa. Paikalla oli myös Jasmin kuvaamassa, ja sain kelpoista todella kivoja kuvia! Kiitos Jasmin!











Tänään olikin sitten Waaran Univet-keikan vuoro lastanvaihdon merkeissä. Tänään siis rauhoitus 3/9, tosin toivon, että viimeisillä lastanvaihtokerroilla ei tarvitsisi enää rauhoittaa. Haava on parantunut hyvin, eikä turvotusta ei ole enää ollenkaan. Myöskään hankaumia jalassa ei ole. Varpaat on edelleen koukussa, mikä on siis hyvä merkki, sillä repsahtaneet ompeleet tekisivät varpaista suorat latuskat. Varpaita ei edelleenkään kokeiltu taivuttaa, vaan varpaat ja jalka pestiin, kuivattiin ja kääräistiin uudestaan pakettiin. Vielä ensi viikolla laitetaan sama lastapaketti jalkaan, ja sitten kahden viikon päästä siirrytään puulastaan. Ihan alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään toisenlaiseen lastaan sirtyminen. Tuohon lasikuitupakettiin kun alkaa itsekin jo luottaa, on se sen verran tukeva paketti vaikka kevyt onkin. Särkylääkettä Waara saa vielä varuilta tänä iltana, kun lastanvaihto pesuineen saattaa vielä ärryttää jalkaa kipuilemaan. Antibiootit loppui eilen, mutta ruoan seassa annan Biobaktia vielä tovin vatsan ja suoliston toiminnan tasapainottamiseksi. Lisäksi Waara saa nyt C-vitamiinia, sillä C;n pitäisi auttaa kollageenin muodostumisessa. Samoten menee extra-annon Jahti&Vahdin Nivelravinnetta sekä B-vitamiinia nivelten ja lihasten avuksi.


torstai 7. toukokuuta 2015

Viikkoa myöhemmin

Tasan viikko sitten istuin autossa yltä päältä veressä ja yritin tavoittaa eläinlääkäriä paniikin pikkuhiljaa pahentuessa.
Onneksi päivystäjä soitti melkein samantien takaisin, jättämäni viesti taisi olla sen verran vakuuttava siitä, että tilanne on paha. Todella paha.
Viikko sitten lähdin ajamaan kohti Joutsenoa ja päivystävää eläinlääkäriä peläten, ettei perille päästyä ole enää hoidettavaa.
Nyt Waara nukkuu tuossa lattialla ja näkee unia. Liekö agilitystä vai mistä, jalat heiluu ja haukahduksia kuuluu. Viikko on mennyt todella nopeasti ja samalla äärimmäisen hitaasti. Vieläkin tuntuu välillä siltä, että elän painajaisessa, josta kohta herään, ja ensi viikonloppuna kisataan taas Waaran kanssa kotikisoissa. Kunnes todellisuus taas tavoittaa Waaran könkätessä kolmella jalalla eteenpäin. Onneksi viime yönä nukuttiin molemmat koko yö sikeästi, ja muutenkin Waara on ollut pirteä ja hyväntuulinen. Joka päivä ollaan lähempänä sitä hetkeä, kun Waara saa taas juosta villinä pitkin metsiä. Sitä päivää odotellessa ja siihen uskoen!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Helpotusta olotilassa

Waara oli koko tiistain sekä tämän päivän ihan kuin toinen koira!
Pahin kipuilu jäi Kouvolaan, ja viime yö oli jo suht rauhallinen. 
Kyllähän Waara vieläkin hetkittäin läähättelee ja on hieman levoton, mutta kokonaisuutena olotila on aivan huomattavasti parempi kuin maanantaina!
Otin tänään Waaran liikkumista ensimmäistä kertaa videolle. Liikkuminenhan  meillä tarkoittaa nyt mahdollisimman lyhyitä, vain tarpeiden tekoa varten tehtyjä pikakierroksia pihalla.

https://youtu.be/GmMGRd4vqD8

Monestikin ja monessa eri yhteydessä on tullut eri muodoissaan vastaan sanonta: tartu hetkeen, nauti nyt, koskaan ei tiedä milloin on myöhästä. Jotenkin tuntuu aivan uskomattomalta, että pari viikkoa sitten päästiin Waaran kanssa pitkän kuntoutusjakson jälkeen viimein agikisoihin, tehtiin hyppäriltä hieno nolla ja mie itkin ja nauroin palkatessani Waaraa radan jälkeen. Tasan viikko sitten oltiin agitreeneissä, ja kouluttajan kanssa mietittiin, että pitää vahvistaa Waaran heikkouksia päällejuoksuja, muuten koira kulkee kuin ajatus. Waara todellakin nauttii niin agilitystä, se ilme ja riemu radan jälkeen on aivan uskomaton! Ja sitten, yksi sirpale vie kaiken.
Ei, ei todellakaan ole mikään loppuunkulutettu fraasi nauttia joka hetkestä koiran kanssa. Se ilo voi ihan oikeasti loppua hetkessä, ilman ennakkovaroitusta, ja olla peruuttamatonta.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Viides yö huonoilla unilla

Waara heräsi eilen illalla rauhoituksesta kuin olisi piikillä pistetty.
Oli hirveän levoton, ei halunnut käydä makuulle ollenkaan ja arasteli kipsiin koskemista.
Annoin illalla Rimadylin ja Tramalin, mutta lääkitys ei muuttanut Waaran käytöstä ollenkaan.
Waara itki, läähätteli ja istuskeli koko ajan paikkaa vaihtaen. Eipä siinä kyllä sitten omistajakaan nukkunut.... Makuuhuoneessa oli Waaran mielestä olohuonettakin ahdistavampaa olla, joten otin peiton ja tyynyn ja menin olkkarin lattialle "nukkumaan". Sitä ns. nukkumista oli koko yöstä ehkä noin 2-3 tuntia, ja sekin torkkumista. Waara ei tainut nukkua silmällistäkään. Pari kertaa kävi makuulle, mutta saman tien hyppäsi pystyyn.

Aamulla sitten heti tasan kahdeksalta soittoa Univetille Kouvolaan. Käskivät tulemaan samantien kunhan sinne Lappeenrannasta ehdimme. Koirat siis kyytiin ja kohti Kouvolaa. Oltiin puoli kymmenen maissa perillä, ja ehdin hädin tuskin istahtaa odottamaan kun saman tien meitä ja uudettiin sisälle. Pisteet siis taas kerran hienosta palvelusta, kipuilevan potilaan kanssa päästiin suoraan tutkittaviksi! Tämä on se syy, miksi eläinklinikoilla ajat useasti ovat hieman tai vähän enemmän myöhässä: kiireellisemmät, akuutit potilaat otetaan jonon ohitse. Waarallekin olisi kirjaimellisesti ollut yhtä tuskaa odottaa iltapäivään asti vapaata aikaa.
Lastapaketin päällimmäinen kerros purettiin, ja lääkäri Johanna puristeli ja tutki lastapakettia. Kaikki vaikutti olevan ok, lasta jousti jalassa kuten kuuluukin eikä Waara aristellut käsittelyä. Jalka uudestaan pakettiin, ja kotimatkalle kera lisäsatsin Rimadyliä. Nostetaan siis hetkellisesti kipulääkitys normaaliksi hieman koholla olevasta krea-arvosta huolimatta.
Vaikka paketti vaikuttikin olevan kunnossa, niin kotimatkalla Waara oli ihan eri koira. Mennessä Waara nuokkui istuallaa, kotimatkalla kävi melkein heti nukkumaan. Jokin siinä jalkapaketissa siis todennäköisesti painoi jalkaa kipeästi, ja pienellä pyörittelyllä ja uudelleen paketoimalla jalka asettuu lastojen väliin paremmin. Aamuisen käynnin jälkeen Waara on ollut huomattavasti rauhallisempi, nukkunut eikä ole läähätellyt enää juuri ollenkaan. Onneksi!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Ensimmäinen kontrollikäynti

Ajeltiin tänään Univet Kouvolaan Waaran ensimmäiselle kontrollikäynnille.
Päästiin melkein samalta istumalta lääkärin luokse, vaikka Waara olisi kyllä ihan mielellään aulassakin paistatellut huomion keskipisteenä. Ainakin omasta mielestään...
Nopeat kuulumiset, eli käytännössä Waara ei ole kipsistä ollut moksiskaan ja liikkuukin suht ok kolmella jalalla pomppien. Ainoastaan parin edellisen yön levottomuus vähän huolestutti, sillä Waara on läähätellyt ja ollut muutenkin rauhaton. Tosin syynä voi olla myös kaulurin käyttö, sillä eilenkin nukkui päivällä ihan rauhassa, mutta illalla kaulurin laiton jälkeen alkoi levottomuus. Antaa kyllä laittaa kaulurin ihan ok, mutta kipsin ja kaulurin yhdistelmä saattaa olla vain liian hankala pienen kelpien ymmärrykselle.

Kuulumisten jälkeen rauhoituspiikki, toimenpiteen läpikäynti  ja Waara lähti lääkäri Johannan sylissä takahuoneeseen. Reilun vartin päästä olikin jo valmista, ja pääsin kuulemaan Waaran jalan kuulumiset. Haava ja iho muutenkin oli siisti, ei hankautumia missään. Varpaat olivat hyvin koukussa, mikä toivottavasti kertoo siitä, että jänteiden ompeleet ovat kestäneet. Varpaita tai jalkaa muutenkaan ei vielä yhtään taivuteltu, vaan pestiin ja kuivattiin sekä haavakohtaan annettiin laseria. Sitten basibact-jauhetta varpaiden väliin, ja jalka uudestaan samaan lasikuitulasta-pakettiin. Paraneminen on siis lähtenyt hyvin käyntiin!

6-8 viikon ajan käydään viikon välein nyt uusimassa lasta ja samalla kontrolloimassa jalan tilanne. 1-2 kertaa laitetaan vielä tuo sama YESsiltä saatu lasikuitulasta, sen jälkeen siirrytään puulastaan. Puulastaa sitten aina jokaisen käynnin yhteydessä hieman suoristetaan, jotta jänteet alkavat pikkuhiljaa venyä. Lopulta kun lastoista päästään kokonaan eroon, pidetään jalkaa vielä muutama viikko tukisiteessä ja aloitellaan varovainen varpaiden ja ranteen liikutteli. Seuraava aika varattiin ensi maanantaille, ja jatkossakin varmaan käydään aina maanantaisin hoidettavina.
Rauhallinen kesä on siis Waaralla tiedossa!

Lastanvaihdon jälkeen rentona klinikan lattialla


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Yksi sirpale

Huhhuh, aikamoista huolta ja stressiä on viime päivät olleet täynnä.

Torstaina 30.4. olin koirien kanssa lenkillä. Vielä loppumatkasta innostuvat juoksemaan täyttä laukkaa, kunnes yhtäkkiä Waara muttui kolmijalkaiseksi riiputtaen vasenta etujalkaa ilmassa. Äkkiä koiran luo, ja ranteen alapuolella oli iso haava, josta pulppusi verta. Arvasin heti, että nyt kävi huonosti....
Koira syliin ja äkkiä kävellen kotipihaan ja autolle. Verta oli joka paikassa: ympäri Waaran, miun vaatteissa, remmeissä, maassa, autossa.... Koirat kyytiin, auto kohti keskustaa ja soittamaan klinikat läpi. Sekä Univetilta että Animagilta vastattiin tismalleen samoin: olemme jo sulkemassa, lääkärit lähteneet kotiin, soita päivystävälle. Turhaa oli yrittää selittää, että koiralta on todennäköisesti valtimo poikki ja verta vuotaa solkenaan... Paniikki alkoi iskemään. Soitto päivystävälle meni vastajaan. Yritin jättää viestiä, mutta sain sanottua vain "koira juoksi johonkin terävään ja verta vuotaa solkenaan..." ja sitten romahdin. Soitin päivystävälle työpuhelimesta ja jätin vastaajaan oman kännykkäni numeron, ja kohta tajusin, että se oma puhelin on kotona. Äkkiä siis kotiin hakemaan puhelinta ja rahapussia, todennäköisesti liikenneturvalisuutta vaarantaen koska muistikuvat ajamisesta on aika hatarat.... Päivystävä eläinlääkäri oli yrittänyt soittaa, soiton takaisin ja sovittiin treffit Joutsenon klinikalle heti, kun sinne asti kumpikin ehdittäisiin. Kutostiellä tuli ajettua aika reilua ylinopeutta, ainakin yksi poliisiauto tuli vastaan. Mietin vaan, että kääntykööt perään ja ajakoon klinikalle asti, ennen sitä en pysähdy. Onneksi ei vappukiireissä tainneet olla tutkan kanssa liikkeellä. Matkalla yritin paniikissa saada Waarasta elonmerkkiä takakontista, taikasana "kissa!" toimi, ja pää nousi näkyviin. Klinikalla oltiin ennen lääkäriä, joten otin Waaran autosta, kiristin huivin kiristyssiteeksi ja otin Waaran maahan selälleen makaamaan miun jalkojen väliin, jotta sain vuotavan tassun sydämen yläpuolelle. Hetken odottelun jälkeen eläinlääkäri saapui, ja Waara kiireesti tutkimuspöydälle. Pikavilkaisu haavaan, ja selvä peli: pitää rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten. Ja kun päivystävällä oltiin, niin sain itse toimia hoitajana. Ensin karvat haavasta pois, sitten tutkimaan tarkemmin. Aluksi vaikutti siltä, että jänteet olisivat kuin ihmeen kaupalla säilyneet ehjinä. Valtimon ompelun jälkeen pahin verenvuoto lakkasi, ja haavaa pääsi tutkimaan paremmin, jolloin karu totuus selvisi: ainakin yksi jänne oli poikki. Päivystävä mietti hetken, mitä tekee, ja soitti YESsille neuvoja kysyäkseen. Lopulta päivystävä totesi, että hänellä ei riitä taito ommella jänteitä, koska ne olivat vetäytyneet jo sen verran. Päätös, joka myöhemmin yöllä osoittautui täysin oikeaksi. Jalka siis pakettiin ja kohti Viikkiä.
YESsillä oltiin ilta yhdeksän jälkeen, ja päästiin melkein saman tien sisälle. Ensin otettiin perustiedot ja jalan paketti avattiin. Urhea pieni Waara heilutti lääkärille häntäänsä, vaikka jalka oli varmasti todella kipeä. Waara siirtyi odottelemaan kirurgin saapumista, ja leikkauksen arvioitiin olevan ohitse 2-3 aikan yöllä. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran heräsin todellisuuteen, jotenkin koko ilta oli mennyt sumussa toimien alkujärkytyksen järkeen. Waara oli nyt parhaassa mahdollisessa hoidossa, alkututkimukset tehnyt lääkäri sanoi, että vuorossa oleva päivystävä kirurgi on Suomen paras tällaisissa leikkauksissa. Tuntien odottelu meni YESsin parkkipaikalla autossa torkkuen. Melko tarkalleen kahdelta kirurgi soitti. Leikkaus oli ohi, jänteitä oli katkennut useampia mutta ne oli kaikki saatu ommeltua kiinni. Yksi jänne oli ollut muita haastavampi, ja sitä ei oltu onnistuttu ompelemaan niin hyvin kuin mitä kirurgi olisi toivonut. Kolmen jälkeen vielä vähän pöpperöinen Waara oli valmis kotimatkalle etujalka melkein koko jalan pituisen kipsin alle piilotettuna.
Seuraavan päivän Waara nukkui leikkauskrapulaansa pois. Kipsi ei näytä suuremmin häiritsevän, tietenkin liikkuminen on hankalaa kolmella jalalla mutta muuten antaa kipsin olla rauhassa. Eilen Waara oli jo lähes normaali iloinen itsensä.
Nyt on edessä pitkä, 6-8 viikon kipsiaika, sen jälkeen pitkä kuntoutus. Ei voi kuin toivoa, että jänteiden ompeleet kestää ja kuntoutus sujuu kokonaisuudessaan oppikirjamalliin. Tavoitteena on saada Waarasta vielä vapaana juoksemisesta nauttiva koira, harrastukset voidaan jättää muille.

Niin ja se syyllinen tähän:


perjantai 1. toukokuuta 2015

Onni oli lyhytaikainen

Takaisin nollapisteeseen, jos edes se nollapiste on saavutettavissa.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Koirakylpylässä

Kelpot kävi tänään tutustumassa Lappeenrannan koirakylpylään. Nemo ui kuin vanha tekijä, samoten Waara vauhtiin päästyään. Tuuri taasen ui ihka ensimmäistä kertaa elämässään, olihan se melkoista kauhomista ensin, mutta lopulta Tuuristakin kuoritui aikamoinen Saukkomiäs uimari!

https://youtu.be/MR1a3zFCbiA

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tuurin treeniä

Pikkaisen on aloiteltu tokoakin treenailemaan Tuurin kanssa. Tai no alusta astihan sitä on kotona jotain pientä tehty: paikallaoloa, perusasentoa, istu-maahan-seiso erillisinä, noudon nostelua ym hömpöttelyä iloisella asenteella. Nyt tuuri on pari kertaa päässyt ihan isojen poikien treeneihinkin mukaan. Vielä ollaan ihan alkeissa, pääpaino täysin hauskanpidossa nipottaminen unohtaen. Ja Tuurilla on kyllä hauskaa!
"Agitreenit" aloitettin melkein heti Tuurin tultua, mutta "treeni" on ollut siivekkeen kiertoa, yhden hypyn tarjoamista, ohjaukseen tulemista ilman esteitä, putkeen juoksemista. Nyt päätin testata jopa 4 esteen pätkää, ja oho, Tuurihan osaa! Eli todellakin tuolla järkevällä alkeisopetuksella pentu oppii agia kuin itsestään, ja kunnon pohjien päälle rakennetaan vaan sitten ohjaukset esteille & esteosaaminen.

Pidemmittä puheitta videonpätkää asiasta:

http://youtu.be/AzB_KY18Au0


lauantai 31. tammikuuta 2015

Tuurin ensimmäinen näyttely

Tänään ajeltiin kety-Lauran kanssa Tuurin ensimmäiseen näyttelyyn Lahteen.
Kyseessä oli siis epävirallinen pentunäyttely, jonne lähdettiin lähinnä hakemaan kokemusta näyttelytouhusta.
Oman kehän alkua odoteltiin 1,5 tuntia, mikä oli juuri sopiva aika saada kelpiestä ylimääräinen pomppuenergia pois.
Kehässä Tuuri seisoi hienosti (mitä nyt kyttäilee puolet ajasta pää alhaalla...), ja liikkeetkin sujuivat noin 200% paremmin kuin mitä osasin parin treenikerran perusteella odottaa.
Tuloksena ROP-pentu kera KP:n. Ryhmäkehiin ei jääty, kun näyttelypäivä jo tuollaisenaan oli varmasti Tuurille väsyttävä. Ja ihmisväellä oli nälkä. Laura otti Tuurin ensiesiintymisen videollekin.

http://youtu.be/XvyYcaho3RA



maanantai 19. tammikuuta 2015

Hammaspäivitys

Kolmen tapaturmaisesti katkenneen ja sen takia pois leikatun maitohampaan jälkeen purenta, ja etenkin pysyvät kulmurit näyttävät nyt tältä:















Kaikki neljä kulmuria ovat toistaiseksi kasvaneet normaalisti, pinnoissa ei näy vaurioita ja purentakin alkaa asettua kohdilleen. Aluksi alakulmureilla näytti olevan liian ahdasta, mutta nyt ovat koko ajan siirtyneet parempiin asemiin.

Onhan me toki tehty muutakin kuin tuijotettu maanisesti purentaa (mutta sitä on muuten tehty paljon...).
Tuuri on pentuaksaillut kerran, pari viikossa. Hirveän pätevä pieni (tai no, 5kk, 46 cm ja 12kg,,,) eläin, keksii, hoksaa, tarjoaa ja putkihulluilee! Viime treenissä laitettiin rimat n. 10cm korkeudelle, koska selkeästikään bumppereitten yli ei tarvitse yhtään edes harkita hyppäävänsä, senkun juoksee läpi vaan...

Viikko sitten saatiin myös videoitua Tuurin ihka omaa kontaktimetodia:
1on-1kuopaisee-2off+ nenäkosketus. Tehkää perässä!

http://youtu.be/-urI914tgD0

Nemolle on tokokoepaikka varattuna 1.2. LPKY:n kokeesta. Treenattukin on edes vähän, kiitos perjantai-iltaisin varatun pöllövuoron (21-22.30) Kiitorekun hallissa. Maaliskuun loppuun asti tokoillaan siellä pakkasta paossa, toivottavasti huhtikuussa jo kevätaurinko lämmittää!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Happy New Year!

Ihan kansainvälinen otsikkokin uuden vuoden kunniaksi!

Viime päivityksen jälkeen on
Tuurin kanssa reenailtu pentuagia ja normielämää ja käyty leikkaamassa tulehtunut maitokulmuri pois. Mutta hei, yksi maitokulmureista kesti ehjänä ja irtosi itsekseen, jipii!
Waaran kanssa aloitettu agitreenit ja käyty kertaalleen eläinlääkärissä apaattisuuden takia, syytä ei löytynyt ja koiruus palautui nopeasti normaaliksi.
Nemo on touhunnut normisettiään, ääntä ja sikailua riittää.

Voittajassakin pyörähdettiin. Waara oli pienenä yllärinä valioluokassa ERI2 SA, ja valioitten paras oli myös ROP sekä RYP1! Aika hurjaa! Nemo tempaisi vetskuissa ERI2 ilman SA:ta, aika pätevä!

Tosiaan Tuurin vasen alakulmuri (se kolmas kärjestään katkennut) kävi temppuilemaan jouluaattoa edeltävänä viikonloppuna. Alaleuka tuli todella kosketusaraksi ja turposi hieman. Eläinlääkärissä Tuurilta taju kankaalle ja röntgeniin, tulemana alkava tulehdus ja hammas poistettava ASAP. Näin tehtiin, hammas pois ja kipu hävisi saman tien. Hampaan juuri ei ollut pienentynyt käytännössä yhtään ja hampaan ydin oli sairas, eli sekin pieni palan puuttuminen hampaan kärjestä oli päästänyt bakteereja ytimeen. Nyt on kaikki maitokulmurit irronneet, ja pysyvistä kulmureista 3 puhjennut, viimeinenkin puhkeaa millä hetkellä hyvänsä.

Vuoden vaihde meni onnistuneesti: Nemo räyhäsi raketeille, Waara ei huomannut mitään raketteja, Tuuri vilkaisi ensimmäiset ja eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vuoden ensimmäisenä päivänä vierailtiin perheessa, jossa on 2 pientä lasta. Tuuri pääsi lasten ohjaamaan koirakouluun, ja touhusi muutenkin vallan mainiosti lasten kanssa. Uni tuli kesken barbileikin, mutta herättyään barbieta kohtasi kauhea kohtalo: tyrannosaurus Tuuri tuli ja nappasi ratsastajan hevosineen kitusiinsa! Tuuri pääsi myös tekemään tuttavuutta ihan nenätysten vuohien kanssa, sekä ihmettelmään hevosia parin metrin päästä (en päästänyt lähemmäski, kyllähän tuo olisi mennyt...) Kovasti eläimet näyttivät kiinnostavan, joten eiköhän me keväällä käydä testaamassa paimennusjuttuja jossain päin.

Muutamaa tokokoetta yritän viritellä alkuvuodelle kummallekin vanhemalle kelpukalle. Elokuussa muuttuvat säännöt ovat toki mielenkiintoiset ja kiva päästä treenaamaan uusia juttuja, mutta etenkin Nemon kanssa jo nämä nykyiset liikkeet ovat jo aika haastavia suoritusvarmuuden suhteen...