Molemmat isommat kelpiepainokset pääsivät eilen epäviralliseen tokokokeeseen.
Treenattu ei todellakaan olla, siis aivan oikeasti, ei olla treenattu. Jotain yksittäistä jäävää ennen ruokaa tms., mutta muuten parin viime kuukauden ainoa oikea treeni oli Waaran osallistuminen tokokoulutukseen 14.11.
No, teoriassahan nuo osaa kaikki EViL-liikkeet, joten eiku kokeilemaan!
Paikkamakuu (tehtiin siis näin päin)
Molemmilla ihan ok, hieman levottomuutta & haistelua, Waara myös vinkui jätettäessa.
Istuminen
Nemo teki hienosti! Waara teki n. 1,5min hienosti, mutta alun aavistuksen ryhditön asento kostautui ja tipahti maahan.
Yksilöliikkeet suoritusjärjestyksessä jos oikein muistan, luoksetulosta poikki
Metalli
Pehmeä alusta teki tepposet, ja ekalla heitolla kapula pomppi indokiinaan.
Itse liike molemmilla ok. Tai no mitä nyt Waara sai emännän romahtamaan, kun palauttaessaan oli ensin tuomassa vanhojen oppien mukaan suoraan eteen, sitten muisti, että "ai niin sivulle!", ja hivutti noin 10 siirtymän verran itsensä pikkuhiljaa perusasentoon kapula suussaan. Siis istuen, ja hilasi kankkunsa nyknyknyknyknyknyknyk sivulle. Romahdin! Enkä ollut ainoa!
Ohjattu
Nemolle iski dementia, lähti suoraan vasemmalle kapulalle, stoppasi käskystä mutta "merkki"-käskyllä oli vakuuttunut, että sanoin "tuo", ja haki kapulan. Uusintana hieno! Ja järjetön palautusvauhti!
Waara häslesi merkillä jotain, eestaas korjaten, lopulta sain pysymään justiinsa metrin säteen sisällä. Itse nouto hieno!
Seuruu
Nemolta ihan hyvä nemoseuruu, Waarakin teki hyvää, ja paransi koko ajan loppua kohden.
Luoksetulo
Nemo valui nemomaisesti, mutta reagoi seisomisen käsimerkkiin! Waara teki paremmin, mutta seisominen valui hälläkin. Treenaamattomuus näkyi...
Tähän väliin tauko, tosin lyhyt, kun Nemon ja Waaran välissä vain 1 koira, ja Nemo tietty heti Waaran jälkeen taas kehään.
Tunnari
Nemo sähelsi ja nosti ensin väärän, sitten välähti ja löysi oikean. Waarallakin kierroksia kapuloilla liikaa, ei malttanut ensin haistella vaan surffaili ees taas, lopulta oikea löytyi.
Ruutu
Nemo löysi merkin, ja ruutuunkin sitten parin välivaiheen kautta...
Api ei löytänyt edes merkkiä, juoksenteli kiljuen ympäriinsä. Otettiin avustettuna uusiksi, ja sitten pystyikykeni.
Zeta
Nemo teki hyvin, kympin arvoisesti!
Ennenn Waaran suorituksen alkua ehdin sanoa, että tässä vireessä ei taideta paljoa jääviä tehdä. Mutta vielä mitä! Waara teki 10+++ zetan! Hienot jäävät, pysyi täysin liikkumatta. Oho!
Ällöliike (kaukot) viimeisenä
No ei olla paljoa treenattu, ja se näkyi. Nemo valui paaaaljon, Waara vähemmän. Mutta Waara teki hienon maa-seis-vaihdon, pieni valonpilkahdus kaukojen valottomaan yöhön! Liekö 14.11. saadut treenivinkit vaihtoihin (liike YLÖSPÄIN, ei eteenpäin) alkaa toimia, vaikka treenattu on sitäkin luvattoman vähän.
Nyt tarttis löytää koepaikka/-paikkoja, ja sitten treeniä alle!
Tuuri Tonderi Tötterström osallistui lauantaina LAUn valmennusrenkaan ensimmäiseen päivään, meillä on siellä ihan oma penturyhmä! Tuuri oli juttuja treenaillut Heinin erinomaisilla vinkeillä jo parisen viikkoa, joten oltiin hieman malliesimerkkinä muille, miten treenit etenevät. Ja esimerkkinä myös siitä, miten karataan toisten pentujen luo, ja miten emäntä noutaa tuhman Tuurin pois toisten pentujen luota. Oli kyllä superhäiriö, Tuuri + 2 muuta pentua (kelpie Perri ja bc-bestis Kaisla) tekemässä samaan aikaan. Vähän aluksi jokaisella ajatus ja askeleet kulkeutuivat toisten pentujen luokse, mutta pienellä huomautuksella saatiin kaikki pennut touhuamaan yhtä aikaa omistajiensa kanssa. Ja kotiläksyiksi iso säkillinen läksyjä!
maanantai 24. marraskuuta 2014
maanantai 10. marraskuuta 2014
SERTin arvoinen veteraani
Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä, ja Nemo pääsi pitkästä aikaa näytelmäkehään. Minähän viisaana ilmoitin sekä Nemon että Waaran myös Voittajaan, joten tämä oli ikäänkuin kenraaliharjoitus. Mitään tulosodotuksia ei ollut, kunhan huvikseen lähdettiin kehää kiertämään. Tuomarina oli mukava ruotsalaissetä Paul Stanton, jonka kanssa naureskeltiin Nemon puuttuville palleille. Tokkiinsa Nemolla todistus asiasta oli, tuomarikin oli asiasta tietoinen mutta silti hämmästyi, kun ei löytänytkään Nemon jalkovälistä mitään. Nemo oli kehässä aavistuksen levoton, mutta liikkui ainakin omasta mielestäni hirmu hyvin ja vauhdikkaalla ravilla.
Hämmästys oli suuri, kun huudettinkin ERINOMINEN SERTIFIKAATIN ARVOINEN. Niin että mitä??? Ja ROP VET ruusuketta kouraan. Mehän laitettiin Nemon kanssa bileet pystyyn, hyvänenaika mikä tulos! Samalla sekunnilla huutivatkin takaisin kehään, ainiin PU-kehä, mennään nyt muodon vuoksi sinne sitten. Nemohan oli tässä vaiheessa jo täysin pois hallinnasta, haukkui niin että halli raikasi. Itsepä ehdin vapauttaa Nemon jo rauhallisesta mielentilasta. Kierros rinkiä PU-kehässä, ykkönen ja kakkonen odotusten mukaan muille koirille joten lähdettiin Nemon kanssa hipsimään pois. Ja vielä ne huuteli takaisin, pitäisi vielä cacibit ja sertit jaella. No mutta eihän Nemo sellaisia saa... VOIKO NUMERO 2449 OTTAA SERTIN VASTAAN? NO KYLLÄ VOI! Hyvänen aika Nemolle SERT! Ruotsalaistuomarit tykkää laadusta selkeästi! Notta showkelpie Nemolle VET ERI1 SA PU3 ROP-VET SERT. Pitääkö tuosta nyt vanhoilla päivillä vielä muotovalio yrittää saada, Nemosta... Kait se on pakko.
Hämmästys oli suuri, kun huudettinkin ERINOMINEN SERTIFIKAATIN ARVOINEN. Niin että mitä??? Ja ROP VET ruusuketta kouraan. Mehän laitettiin Nemon kanssa bileet pystyyn, hyvänenaika mikä tulos! Samalla sekunnilla huutivatkin takaisin kehään, ainiin PU-kehä, mennään nyt muodon vuoksi sinne sitten. Nemohan oli tässä vaiheessa jo täysin pois hallinnasta, haukkui niin että halli raikasi. Itsepä ehdin vapauttaa Nemon jo rauhallisesta mielentilasta. Kierros rinkiä PU-kehässä, ykkönen ja kakkonen odotusten mukaan muille koirille joten lähdettiin Nemon kanssa hipsimään pois. Ja vielä ne huuteli takaisin, pitäisi vielä cacibit ja sertit jaella. No mutta eihän Nemo sellaisia saa... VOIKO NUMERO 2449 OTTAA SERTIN VASTAAN? NO KYLLÄ VOI! Hyvänen aika Nemolle SERT! Ruotsalaistuomarit tykkää laadusta selkeästi! Notta showkelpie Nemolle VET ERI1 SA PU3 ROP-VET SERT. Pitääkö tuosta nyt vanhoilla päivillä vielä muotovalio yrittää saada, Nemosta... Kait se on pakko.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Mahdollisesti Ehkä
Lauma on vahvistunut norjalaisella Tuuri Thorinpoika Syväsilmällä, DeepEyes Possibly Maybe V.
Tuuri matkasi Suomeen komeasti lentokoneella 2.10., samalle reissulle yhdistettiin myös parin päivän lomailu Oslossa.
Tutustuminen Nemoon ja Waaraan sujui oletetust:
Nemo sanoi PÖÖÖÖ! Tuuri säikähti ja se siitä. Waaraa oksetti koko pentu niin paljon, ettei mielipidettä kyennyt edes ilmaisemaan.
Nemo on ollut Tuurin kanssa äreä vanha ukko: yhtään et pentu perk*** naamalle hypi tai pääs irtoo. Ja Tuuri uskoo. Muuten ei ongelmaa.
Waara alkoi pikkuhiljaa lämmetä, ekan viikon jälkeen kykeni jo olemaan parin metrin säteellä ja vahingossa vilkaisemaan Tuuria, 2 viikon jälkeen rallasivat ulkona ja kolmannella viikolla jo painivat sisällä. Waara ei osaa sanoa Tuurille selkeää mielipidettään, eipä yllätä. Yrittää Api-parka ärisemällä saada pennun lopettamaan ei-toivotut toiminnot, mutta turha toivo. Hyvin nuo saman katon alle ovat mahtuneet, Tuuri viettää yksinolonsa omassa aitauksessaan kaiken varuilta kuitenkin (ja muun omaisuuden varjelemiseksi...)
Aivan mahtava tyyppi! Rohkea ja reipas, häntä tötteröllä joka paikkaan. Ihmiset moikataan, koirat moikataan, äänet ei hetkauta eikä alustat. Leikkii, ahne kuiin mikä. Ja katkaisi jo molemmat yläkulmurinsa, jämät leikattiin 2 viikkoa sitten pois. Tarvinneeko sanoa, että Nemo liittyy tilanteeseen, jossa hampaat katkesivat...
Tuuri matkasi Suomeen komeasti lentokoneella 2.10., samalle reissulle yhdistettiin myös parin päivän lomailu Oslossa.
Tutustuminen Nemoon ja Waaraan sujui oletetust:
Nemo sanoi PÖÖÖÖ! Tuuri säikähti ja se siitä. Waaraa oksetti koko pentu niin paljon, ettei mielipidettä kyennyt edes ilmaisemaan.
Nemo on ollut Tuurin kanssa äreä vanha ukko: yhtään et pentu perk*** naamalle hypi tai pääs irtoo. Ja Tuuri uskoo. Muuten ei ongelmaa.
Waara alkoi pikkuhiljaa lämmetä, ekan viikon jälkeen kykeni jo olemaan parin metrin säteellä ja vahingossa vilkaisemaan Tuuria, 2 viikon jälkeen rallasivat ulkona ja kolmannella viikolla jo painivat sisällä. Waara ei osaa sanoa Tuurille selkeää mielipidettään, eipä yllätä. Yrittää Api-parka ärisemällä saada pennun lopettamaan ei-toivotut toiminnot, mutta turha toivo. Hyvin nuo saman katon alle ovat mahtuneet, Tuuri viettää yksinolonsa omassa aitauksessaan kaiken varuilta kuitenkin (ja muun omaisuuden varjelemiseksi...)
Aivan mahtava tyyppi! Rohkea ja reipas, häntä tötteröllä joka paikkaan. Ihmiset moikataan, koirat moikataan, äänet ei hetkauta eikä alustat. Leikkii, ahne kuiin mikä. Ja katkaisi jo molemmat yläkulmurinsa, jämät leikattiin 2 viikkoa sitten pois. Tarvinneeko sanoa, että Nemo liittyy tilanteeseen, jossa hampaat katkesivat...
Ensimmäinen ryhmäkuva 4.10.2014
9 viikkoa
Tuuri 10 viikkoa, kera Kaislan (c) Marjo P.
(c) Marjo P.
(c) Marjo P.
(c) Marjo P.
10 viikkoa
Kera Mirkan kelpojen
Ei selvitty 10 sentillä...
11 viikkoa, Kiitolan avajaisissa (c) Miira I.
Hyeena 12 viikkoa, (c) Marjo P.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Kierossa
Molemmat kelpot pääsivät tänään fyssari-Patrician käsittelyyn.
Waara ei ole kortisonipiikin jälkeen ontunut, ja liike on omaan silmään ollut puhdasta. Nyt sitten Patrician käsiin kopeloitavaksi, löytyykö haukkareista tai muualta jumia. Nemolle taas oli tarkoituksena saada lupa aloittaa gapabentiinilääkityksen lopettaminen.
Ensin hoidettavaksi pääsi Waara. Liikkeissä Patriciakaan ei nähnyt mitään, puhtaasti likkui. Kerroin Patriciallekin tiivistetyn version Waaran oireilusta aina heinäkuisesta kohtauksesta alkaen.
Käsittelyssä selvisi saman tien, että Waaran rintaranka on vinossa ja molemmat, etenkin oikea puoli edestä tämän seurauksena aivan jumissa. Itsekin olin huomannut "kohouman" heti oikean lavan takana, mikä siis oli seurausta siitä, että koko etuosa oli vinossa. Yksi hyvinkin mahdollinen syy tähän on se, että surullisen kuuluisana "kohtausmaanantaina" Waara ui mökillä todella paljon, ja hyppi veteen (mitä erikoisimmissa asennoissa) niin laiturilta kuin veneestäkin lukemattomia kertoja. Vesihän ei ole elementtinä mikään pehmeä, sen voi itsekin todeta hyppäämällä laiturilta veteen vaikka kylki edellä. Toisin sanoen, Waara on uida puljatessaan ja hyppiessään voinut saada itsensä niin kipeäksi ja niksautettua etuosansa nin pahasti, että parin tunnin levon jälkeen koko kroppa oli jumissa ="kohtaus". Yhdistettynä useamman päivän kestäneeseen ripuliin ja todennäköiseen lämpöhalvaukseen meni kroppa totaalijumiin. Lisäksi "kohtauksen" jälkeen helteet jatkuivat, ja varoinkin liikuttamasta kelpieitä liikaa, Waaraa liikutin tuskin ollenkaan. Eli lihasjumit eivät päässeet edes liikunnan kautta avautumaan, vaan kroppa kireytyi entisestään. Etuosan vinous saattoi hyvinkin myös rasittaa hauista, mikä sai sen ärtymään. Nyt kummastakaan hauiksesta ei saatu reaktiota aikaiseksi, vaan Waara antoi venyttää niitä aivan ääriasentoon asti.
Etuosan ja rintarangan jumit saatii hyvin auki, samoten takaosassa ollut pieni kireys. Varuilta Waaraa kuntoutetaan nyt kuitenkin hauisjänteen tulehduksesta toipuvana, sillä siitä ei mitään haittaakaan ole ja näin varmistetaan, ettei se hauisjänne ärry uudestaan, sillä sekin saattoi osaltaan olla kipeä aiemmin. Käytännössä siis lisätään liikuntaa hyvin varovaisesti niin, että seuraavaan n. 3 viikon päästä olevaan käsittelyyn mennessä voidaan tehdä jo useampia vartin rauhallisia lenkkejä päivittäin. Todella vähäisellä liikunnalla siis mennään mutta mieluummin näin kuin että aloitetaan koko rumba uusiksi haukkarin ärtyessä...
Nemolla oli pientä kireyttä selässä ja vähän muuallakin, mutta kaikki täysin normaalia liikunnan lisäykseen liittyvää. Nyt siis aloitetaan pienentämään gabapentiini-lääkitystä niin, että kuukauden päästä ei enää lääkitystä tarvita. Gabapentiini kuuluu opioideihin on epilepsiankin hoidossa käytetty hermokipulääke, ja joten lääkitys pitää lopettaa asteittain, jottei tule vieroitusoireita. Jotenkin minusta vaan tuntuu, että Nemosta ei edes huomaisi, onko sillä vieroitusoireita vai ei....
tiistai 26. elokuuta 2014
NeverEnding story
Waara toipui hienosti lämpöhalvaus-nestehukka-mikälie-kohtaukseestaan.
Kunnes.
Viikko sitten torstaina alkoi illalla ykskaks yllättäen ontumaan oikeaa etujalkaa. Päivällä ei oltu tehty mitään ihmeellistä, eikä muutenkaan oltu esim. treenattu agia ollenkaan tuon lämpöhalvaushässäkän jälkeen. Oli siis hieman epäuskoinen tunne, kun otin koiran autosta, ja tyyppi ontuu selkeästi jalkaansa.
Viikonloppuna ontuminen väheni, mutta vaikutti siltä, että ontuili vähän kumpaakin etujalkaansa.
Maanantaina käytiin otattamassa verikokeet, josko sittenkin olisi punkkitauti nivelissä jylläämässä. Samalla lääkäri kopeloi jalkoja, ja Waara aristi rannetta ja kyynärää. Tosin tähän väliin toim.huom. Waara on AINA ollut etujaloistaan äärimmäisen herkkä, esim. kynsien leikkuu on toisinaan hieman haastavaa... Eli aristelu saattaa olla myös sitä, että hänen etujalkoihinsa ei kosketa. Piste.
Punkkitulokset olivat negatiiviset, joten eilen kurvattiin Kouvolaan Kestin tutkittavaksi. CT-laite oli tietenkin juuri nyt pois käytöstä, kun asensivat uutta, vielä parempaa laitetta. Kesti kopeloi Waaran etujalat, ja Waara aristi olkanivelen taivuttelua ( OCD!!! OCD!!! OCD!!!). Ranteesta ja kyynärästä ei reaktiota saatu, ja Kestin mukaan kelpieille on hyyyyvin tyypillistä se, että jalat ovat herkät koskemiselle. Eli nuo aiemmat "aristaa rannetta ja kyynärää" ovat hyvinkin voineen olla vain sitä, että Waara ei arvosta jalkojensa kopelointia. CT-laite oli tosiaan pois pelistä, joten Waara unille ja röntgeniin. 8 kuvaa, nivelet kaikki ok. Tosi RTG ei ole maailman tarkin nivelpintojen tutkimisessa, mutta hyviltä nivelpinnat näyttivät.
Diagnoosiksi siis hauisjänteen tulehdus/ revähdys. Olkaniveleen tuikattiin kortisonia, ja nyt mennään viikko "ilman yhtään ylimääräistä askelta" eli emäntä kantaa koiran rappusissa, pihalla käydään vain tarpeilla jne. Kuukauden päästä kontrollikäynti, ja siihen mennessä pitäisi Kestin mukaan jo liikkua normaalisti. Googlettamalla vastaavasta vaivasta löytyi taasen jopa 4-6kk toipumisaikoja, jotta jänne varmasti on rauhoittunut, ennen kuin liikuntaa lisätään. Muuten uusii herkästi, ja jännevaivoilla on myös paha tapa kroonistua. Toisin sanoen, otetaan nyt syksy kuntoutuksen kannalta. Mitään estettä ei Kestin mukaan ole sille, etteikö harrastukset jatkuisi normaalisti. Näillä näkymin palaillaan agikentille hyvällä tuurilla vielä tämän vuoden puolella, jos ohjaajan hermorakenne kestää.Kestin kanssa puhuttiin myös tuosta Waaran saamasta "kohtauksesta". Oireet kuulostivat Kestin mielestä jonkinlaiselta myrkytykseltä. Mahdollisesti sinilevä, tai sitten saattoi syödä pihalta jotain outoa.
Nemokin kävi samalla keikalla ortopedin luona kontrollikäynnillä. Liikuttu on normaalisti, eikä Nemo ole ontuillut. Kopeloitaessa Nemo oli hyyyyvin rauhallinen, ei ragoinut mihinkään mitenkään. Ortopedin mukaan selkä tuntui todella hyvälle, ei minkäänlaista kireyttä tai aristusta. Nyt sitten tuumattiin, että Nemo käy ensi viikolla fyssarilla, ja jos kaikki on ok, niin aloitetaan purkamaan gabapentiinilääkitystä pois.
Tässä on selkeä kaava. Nemolla meni 2009 selkä, tuli Waara. Waaralla on hauis pois pelistä, tulee pentu. Mystistä.
Kunnes.
Viikko sitten torstaina alkoi illalla ykskaks yllättäen ontumaan oikeaa etujalkaa. Päivällä ei oltu tehty mitään ihmeellistä, eikä muutenkaan oltu esim. treenattu agia ollenkaan tuon lämpöhalvaushässäkän jälkeen. Oli siis hieman epäuskoinen tunne, kun otin koiran autosta, ja tyyppi ontuu selkeästi jalkaansa.
Viikonloppuna ontuminen väheni, mutta vaikutti siltä, että ontuili vähän kumpaakin etujalkaansa.
Maanantaina käytiin otattamassa verikokeet, josko sittenkin olisi punkkitauti nivelissä jylläämässä. Samalla lääkäri kopeloi jalkoja, ja Waara aristi rannetta ja kyynärää. Tosin tähän väliin toim.huom. Waara on AINA ollut etujaloistaan äärimmäisen herkkä, esim. kynsien leikkuu on toisinaan hieman haastavaa... Eli aristelu saattaa olla myös sitä, että hänen etujalkoihinsa ei kosketa. Piste.
Punkkitulokset olivat negatiiviset, joten eilen kurvattiin Kouvolaan Kestin tutkittavaksi. CT-laite oli tietenkin juuri nyt pois käytöstä, kun asensivat uutta, vielä parempaa laitetta. Kesti kopeloi Waaran etujalat, ja Waara aristi olkanivelen taivuttelua ( OCD!!! OCD!!! OCD!!!). Ranteesta ja kyynärästä ei reaktiota saatu, ja Kestin mukaan kelpieille on hyyyyvin tyypillistä se, että jalat ovat herkät koskemiselle. Eli nuo aiemmat "aristaa rannetta ja kyynärää" ovat hyvinkin voineen olla vain sitä, että Waara ei arvosta jalkojensa kopelointia. CT-laite oli tosiaan pois pelistä, joten Waara unille ja röntgeniin. 8 kuvaa, nivelet kaikki ok. Tosi RTG ei ole maailman tarkin nivelpintojen tutkimisessa, mutta hyviltä nivelpinnat näyttivät.
Diagnoosiksi siis hauisjänteen tulehdus/ revähdys. Olkaniveleen tuikattiin kortisonia, ja nyt mennään viikko "ilman yhtään ylimääräistä askelta" eli emäntä kantaa koiran rappusissa, pihalla käydään vain tarpeilla jne. Kuukauden päästä kontrollikäynti, ja siihen mennessä pitäisi Kestin mukaan jo liikkua normaalisti. Googlettamalla vastaavasta vaivasta löytyi taasen jopa 4-6kk toipumisaikoja, jotta jänne varmasti on rauhoittunut, ennen kuin liikuntaa lisätään. Muuten uusii herkästi, ja jännevaivoilla on myös paha tapa kroonistua. Toisin sanoen, otetaan nyt syksy kuntoutuksen kannalta. Mitään estettä ei Kestin mukaan ole sille, etteikö harrastukset jatkuisi normaalisti. Näillä näkymin palaillaan agikentille hyvällä tuurilla vielä tämän vuoden puolella, jos ohjaajan hermorakenne kestää.Kestin kanssa puhuttiin myös tuosta Waaran saamasta "kohtauksesta". Oireet kuulostivat Kestin mielestä jonkinlaiselta myrkytykseltä. Mahdollisesti sinilevä, tai sitten saattoi syödä pihalta jotain outoa.
Nemokin kävi samalla keikalla ortopedin luona kontrollikäynnillä. Liikuttu on normaalisti, eikä Nemo ole ontuillut. Kopeloitaessa Nemo oli hyyyyvin rauhallinen, ei ragoinut mihinkään mitenkään. Ortopedin mukaan selkä tuntui todella hyvälle, ei minkäänlaista kireyttä tai aristusta. Nyt sitten tuumattiin, että Nemo käy ensi viikolla fyssarilla, ja jos kaikki on ok, niin aloitetaan purkamaan gabapentiinilääkitystä pois.
Tässä on selkeä kaava. Nemolla meni 2009 selkä, tuli Waara. Waaralla on hauis pois pelistä, tulee pentu. Mystistä.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Normivauhdissa
Waara on palautunut täysin viikon takaisesta. Waara menisi jo häntä tötteröllä, mutta omistaja hillitsee vielä menohaluja... Viikko sitten eläinlääkärissä punnittaessa Waaralta oli hävinnyt vähän reilu kilo painosta pois, ja veikkaan, että paino on siitäkin vielä aavistuksen pudonnut normaalia kevyemmän ruokavalion takia. Tällä hetkellä Waara painaa varmaankin noin 16kg, kun nornaalisti paino on aavistuksen päälle 17kg. Ja kyllähän tuolla kylkiluut nyt paistaakin...
Waaranhan piti osallistua MV-näyttelyyn kahden viikon päästä. Antibioottien osalta varoaika ehtii juuri täyttyä, mutta särkylääkkeen osalta varoaika jää 10 päivää vajaaksi. Ajattelinpa kuitenkin kysyä suoraan Kennelliitolta, mikä heidän kantansa tällaisen TÄRKEÄn näyttelyn osalta on, kun koira kuitenkin on jo täysin tervehtynyt ja kyseessä ainoastaan mahdolliset lääkejäämät. Noista varoajoistahan on ollut paljon keskustelua, sillä ne mielletään aivan liian pitkiksi ts. lääkejäämät ovat poistuneet jo puolessa välissä varoaikojen pituuksia. Jos osallistumislupaa ei Kennelliitolta irtoa, niin sitten menen turistina käyttämään sen 70€ maksaneen sisäänpääsymaksun....
Siinä missä Waaran kanssa olen vielä supervarovainen helteen aiheuttaman rasituksen kanssa, Nemo taasen ottaa auringosta kaien ilon irti. Viilennysloimen tarkoitushan on viilentää koiraa, tokihan sama idea toteutuu myös silloin, kun muuten olisi liian kuuma makoilla auringossa...
Waaranhan piti osallistua MV-näyttelyyn kahden viikon päästä. Antibioottien osalta varoaika ehtii juuri täyttyä, mutta särkylääkkeen osalta varoaika jää 10 päivää vajaaksi. Ajattelinpa kuitenkin kysyä suoraan Kennelliitolta, mikä heidän kantansa tällaisen TÄRKEÄn näyttelyn osalta on, kun koira kuitenkin on jo täysin tervehtynyt ja kyseessä ainoastaan mahdolliset lääkejäämät. Noista varoajoistahan on ollut paljon keskustelua, sillä ne mielletään aivan liian pitkiksi ts. lääkejäämät ovat poistuneet jo puolessa välissä varoaikojen pituuksia. Jos osallistumislupaa ei Kennelliitolta irtoa, niin sitten menen turistina käyttämään sen 70€ maksaneen sisäänpääsymaksun....
Siinä missä Waaran kanssa olen vielä supervarovainen helteen aiheuttaman rasituksen kanssa, Nemo taasen ottaa auringosta kaien ilon irti. Viilennysloimen tarkoitushan on viilentää koiraa, tokihan sama idea toteutuu myös silloin, kun muuten olisi liian kuuma makoilla auringossa...
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Parempaan päin
Pikkuhiljaa Waara alkaa olla normaali oma itsensä. Tänään aamulla Nemokin uskalsi antaa Waaralle tukkapöllyä, alkuviikolla Nemo selvästi varoi ja väisteli Waaraa. Nyt vissiin alkoi meno olla Waaralla sellaista, että Nemon mielestä oli jo kurinpalautuksen paikka...
Vastaisuuden varalta käytiin ostamassa Hurtan viilennysnuttu, joka pysyy päällä vähän vauhdikkaammassakin menossa, ja vähän asennemusiikkia toipumisajalle!
Nemolla ei normaaliin tapaansa ole mitään tolkkua auringossa makoilulle. Koko ajan saa komentaa varjoon, ja kohta kun käy katsomassa, niin:
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Kipeä, kipeä Waara
Mahatautiaan paranteleva, täysin normaali Waara muuttui illalla pari tuntia nukuttuaan apaattiseksi, käytännössä kävelykyvyttömäksi, kipuillen koko kroppaansa ja ontuen oikeaa etujalkaansa.
Matkalla Hattulaan Waara oli jo niin heikon oloinen, että epäilin, tokko perillä on enää mitään hoidettavaa... Hattulassa oireiluun ei juurikaan saatu selvyyttä, verikokeet enimmäkseen ok, ainoastaan valkosoluissa vähän nousua. Tunnusteltaessa Waara aristi vähän joka paikkaa, ja normaalisti niin kiltti pieni kelpie yritti jopa purra lääkäriä.
Hattulasta aamulla suoraan Kouvolan Univetiin, jossa Waara vietti päivän tipassa ja tutkittavana. Mitään selkeää syytä äkilliselle, rajulle oireilulle ei löytynyt, ja eläinlääkärin diagnoosina lopulta nestehukan, kuuman sään sekä ripulin ja mahdollisen suolistotulehduksen yhteisvaikutuksena aiheutunut elimistön romahdus. Kaikki sai mahdollisesti alkunsa viime keskiviikon helteisissä agitreeneissä, jossa Waara saattoi saada lievän lämpöhalvauksen, vaikkei sitä oireillutkaan. Torstaina alkanut vesiripuli, vähäinen ruoan määrä sekä juottamisesta huolimatta iskenyt nestehukka yhdistettynä helteeseen ja keskiviikon lämpöhalvaukseen oli vaan Waaran kropalle liikaa.
Jos diagnoosi on oikea, niin saatiin melkeinpä kaikista vaihtoehdoista paras! Noin rajulla oireilulla syy olisi voinut olla melkein mikä tahansa moniniveltulehduksesta selkäydininfarktiin. Lääkityksenä nyt antibioottia ja kipuiluun Tramalia, ja Waaraa pidettävä tiukasti silmällä.
Nyt, toisena sairastelupäivänä Waara on edelleen vaisu, mutta viimeiset 2 vuorokautta ovat kyllä Waarallekin olleet raskaat, eikä omistajakaan helpolla päässyt. Vaikka Waaran tilanne on monen sattumuksen summa, niin itse en aio enää koskaan treenata raskasta agitreeniä helteellä, tämäkin piti oppia kantapään kautta ja koiran kustannuksella.
Kiitokset sekä Hattulan että Kouvolan Univet-asemille! Omistajan hätä koiran tilasta otettiin tosissaan, ja hoito oli kyllä täyden kympin arvoista! Myös Tapiolan eläinvakuutus näytti taas kyntensä, ja Hattulan käynnin korvaus meni läpi Kouvolasta skannattuna, "vaikka tämä ei Lähitapiolan korvauskäytäntö normaalisti olekaan".
Kouvolaan ajellessa radiosta tuli Juha Tapion "Meillä on aikaa", mikä omalta osaltaan loi uskoa Waaran toipumiseen samalla muistuttaen siitä, että on elettävä tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.
Ja miun pieni Waara, taistele itsesi takaisin iloiseksi, häntäänsä lakkaamatta heiluttelevaksi energiapakkaukseksi!
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Agin SM-kisat
Meidän osaltahan yksilökisat meni huti, sillä tupla jäi puuttumaan, aivan ansaitusti.
Osallistuttiin kuitenkin perjantain säälipleijareihin, eli kolmosten kisoihin ennen varsinaisen SM-rupeaman alkua. Agirata meni kyllä aiiiiivan täyskatastrofiksi. Vai mitä sanotte siitä, että ensimmäisen 6 esteen aikana ohjaaja on törmännyt kahteen esteeseen ja melkein kolmanteen... Loppuradasta ei oikeastaan ole edes muistikuvia, pois sieltä kuitenkin löydettiin. Hyppärille sitten latasin oman aivokoppani kuosiin: mielikuvaharjoittelua onnistuneesta radasta (enkä välittänyt järkyttävästä hyllysumasta, jopa huippukoirakot hyllyttivät ) ja oikeaa räyhähenkeä, sillä rataprofiili vaati parissa kohtaa todella tiukkaa haltuunottoa. Ja hitto vieköön, tehtiin ehkäpä koko meidän kisauran paras rata! Yhdessä kohtaa persjättö muuttui takaaleikkaukseksi ja siihen paloi aavistus aikaa, mutta muuten aivan sairaan hieno rata! Ja se näkyi myös tuloksissa:
Serti noissa karkeloissa, juhuu!!!
Joukkuekisassa startattiin LAUn joukkueesta ensimmäisinä. Yksi pieni ohjausmoka vei muuten niin hienon radan hyllyksi, kyllä harmitti etenkin joukkueen puolesta!!! Lopulta ei saatu joukkueelle tulosta, mutta kaksi hienoa nollaa kuitenkin. Pienellä tuurinpoikasella oltaisiin päästy yhteistyloksissa vaikka kuinka korkealle, mutta jäipä nälkää ensi vuodelle....
Yksilökisoissa olinkin sitten turistina ja joukkueenjohtajana, ja kyllä kannatti olla loppuun asti:
Lappeenrantaa hienosti medien suomenmestaruus, loistavaa Ari & Kafi!!!!!
Sm-kisojen jälkeen onkin pidetty agitaukoa. Treenattu ollaan ainoastaan boxia hyppygrideillä, ajatuksena saada nyt "hieman" liian vaihdikkaaseen A:n suoritustapaan vähän tolkkua... Esim. joukkueradalla Waara suorittu A:n loikkaamalla harjan yli ja ottamalla alastulolla yhden laukan... Vähän liian hasardia!
Seuraavan kerran kisataan 5.7. Varkaudessa.
Pentua olen kysellyt nyt pitkin Ruotsia ja Tanskaa, saas nähdä, tärppääkö...
Osallistuttiin kuitenkin perjantain säälipleijareihin, eli kolmosten kisoihin ennen varsinaisen SM-rupeaman alkua. Agirata meni kyllä aiiiiivan täyskatastrofiksi. Vai mitä sanotte siitä, että ensimmäisen 6 esteen aikana ohjaaja on törmännyt kahteen esteeseen ja melkein kolmanteen... Loppuradasta ei oikeastaan ole edes muistikuvia, pois sieltä kuitenkin löydettiin. Hyppärille sitten latasin oman aivokoppani kuosiin: mielikuvaharjoittelua onnistuneesta radasta (enkä välittänyt järkyttävästä hyllysumasta, jopa huippukoirakot hyllyttivät ) ja oikeaa räyhähenkeä, sillä rataprofiili vaati parissa kohtaa todella tiukkaa haltuunottoa. Ja hitto vieköön, tehtiin ehkäpä koko meidän kisauran paras rata! Yhdessä kohtaa persjättö muuttui takaaleikkaukseksi ja siihen paloi aavistus aikaa, mutta muuten aivan sairaan hieno rata! Ja se näkyi myös tuloksissa:
Serti noissa karkeloissa, juhuu!!!
Joukkuekisassa startattiin LAUn joukkueesta ensimmäisinä. Yksi pieni ohjausmoka vei muuten niin hienon radan hyllyksi, kyllä harmitti etenkin joukkueen puolesta!!! Lopulta ei saatu joukkueelle tulosta, mutta kaksi hienoa nollaa kuitenkin. Pienellä tuurinpoikasella oltaisiin päästy yhteistyloksissa vaikka kuinka korkealle, mutta jäipä nälkää ensi vuodelle....
Yksilökisoissa olinkin sitten turistina ja joukkueenjohtajana, ja kyllä kannatti olla loppuun asti:
Lappeenrantaa hienosti medien suomenmestaruus, loistavaa Ari & Kafi!!!!!
Sm-kisojen jälkeen onkin pidetty agitaukoa. Treenattu ollaan ainoastaan boxia hyppygrideillä, ajatuksena saada nyt "hieman" liian vaihdikkaaseen A:n suoritustapaan vähän tolkkua... Esim. joukkueradalla Waara suorittu A:n loikkaamalla harjan yli ja ottamalla alastulolla yhden laukan... Vähän liian hasardia!
Seuraavan kerran kisataan 5.7. Varkaudessa.
Pentua olen kysellyt nyt pitkin Ruotsia ja Tanskaa, saas nähdä, tärppääkö...
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Pettymys
Olga kävi tänään ultrassa, ja ei näkynyt pentuja :( Tyhjäksi siis jäi kahdesta onnistuneesta astumisesta huolimatta.
Aivan järjetön pettymys, pentu oli niin odotettu ja toivottu ja nyt kävikin näin. Lisäksi tiedän, miten kovasti pari muutakin odotti pentua tästä yhdistelmästä, joten harmittaa toistenkin pennunodottajien puolesta :(
Ei kait se auta muu kuin aloittaa etsimään pentua muualta, tosin aika hiljaista on kelpiepentujen suhteen tällä hetkellä niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
Aivan järjetön pettymys, pentu oli niin odotettu ja toivottu ja nyt kävikin näin. Lisäksi tiedän, miten kovasti pari muutakin odotti pentua tästä yhdistelmästä, joten harmittaa toistenkin pennunodottajien puolesta :(
Ei kait se auta muu kuin aloittaa etsimään pentua muualta, tosin aika hiljaista on kelpiepentujen suhteen tällä hetkellä niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
lauantai 31. toukokuuta 2014
Ahaa!
Päästiin Waaran kanssa mukaan LAun maxien SM-joukkueeseen päätähuimaavalla nollaprosentilla 7%! (Kyllä, 7, seitsemän, ei ole kirjoitusvirhettä).
Eilen oli vuorossa ensimmäiset SM-porukalle tarkoitetut treenit, vetäjän Pullin Maiju.
Ja tulipahan taas sellainen AHAA!-elämys, että oksat pois!
Yksinkertaistettuna:
Heti, jos ja kun löysään omaa ohjaustani, Waara aloittaa arpomisen siitä, mikä on seuraava este. Toisin sanoen, jos oletan kohdan olevan helppo ja ohjaan vähän sinne päin, niin Waarapa päättää itse liikkeen suunnan! Tämähän on se vanha tuttu OHJAA, ÄLÄ OLETA!, mutta jotenkin se on vaan päässyt unohtumaan. Koko rata, siis KOKO RATA, JOKAINEN ESTE on ohjattava! Eilen parissakin kohtaa kävi heti köpelösti, kun kuvittelin kohdan olevan helppo ja selkeä. Ja kas, sinne läks Waara-kelpie kiertoradalle.
Parin viime viikon aikana olen tajunnut myös toisen olennaisen asian: ensin on kyettävä ohjaamaan radat nollina, sitten vasta käyn miettimään, mitä niille satunnaisille rimoille tai rikki oleville kontakteille tehdään! Vielä muutama viikko takaperin tutustuin ratoihin vältellen takaakiertoja ja pakkovalsseja (=rimat..), mietin, mitä jos pysähtyy puomilla, mitä jos ei, miten sitten ohjaan jne, entäs A, vedätänkö vaiko enkö, entäs jos varastaa lähdössä rumasti... Miten tuolla aivosotkulla voi suunnitella ohjausta, saatikka saada edes teoriassa nollia???
Nyt siis huspois ajatukset tippuvista rimoista, loikituista kontakteista jne, keskityn VAIN ja AINOASTAAN siihen, miten ohjaan radan saman tasoisesti kuin mitä treeneissäkin tehdään! Puomien alastulojen jälkeiset ohjaukset oletuksella, että ei pysähdy, sillä kisatilanteessa Waara on puomilla tehnyt hyvän 2o2o:n varmaan joskus ykkösissä... Kun ohjaus kestää koko radan paketissa, eikä tarvitse kalastelupelastella, niin aloitetaan fiksaamaan kontaktit ym kuntoon. Kaikkea EI VOI korjata eikä kaikkeen keskittyä yhtä aikaa!
Eilissä treeneissä mentiin tällä samalla asenteella! Ja kas, Waara teki ihan superupeat kontaktit! Etenkin puomin alastulo oli LOIS-TA-VA!, jokainen toisto yhtä hieno! Keinukin pelitti, ei puhettakana kisoissa nähdystä "en tuu alas asti", vana ihan mahitkeinuja! Nyt on vähän sellaiset fibat, että ihan itse omalla epävarmuudella kisaradoilla olen saanut myös koiran epävarmaksi alastuloilla ja keinuilla. Nyt, kun asenne oli kohdillaan, niin Waarakin teki suprehienosti!
Huomenna Lohjalle jatkamaan ohjausnollien hakua!
peeäs. Pentukuume on jo ihan älyttömissä lukemissa, Olgan ultraa odotellessa!
Eilen oli vuorossa ensimmäiset SM-porukalle tarkoitetut treenit, vetäjän Pullin Maiju.
Ja tulipahan taas sellainen AHAA!-elämys, että oksat pois!
Yksinkertaistettuna:
Heti, jos ja kun löysään omaa ohjaustani, Waara aloittaa arpomisen siitä, mikä on seuraava este. Toisin sanoen, jos oletan kohdan olevan helppo ja ohjaan vähän sinne päin, niin Waarapa päättää itse liikkeen suunnan! Tämähän on se vanha tuttu OHJAA, ÄLÄ OLETA!, mutta jotenkin se on vaan päässyt unohtumaan. Koko rata, siis KOKO RATA, JOKAINEN ESTE on ohjattava! Eilen parissakin kohtaa kävi heti köpelösti, kun kuvittelin kohdan olevan helppo ja selkeä. Ja kas, sinne läks Waara-kelpie kiertoradalle.
Parin viime viikon aikana olen tajunnut myös toisen olennaisen asian: ensin on kyettävä ohjaamaan radat nollina, sitten vasta käyn miettimään, mitä niille satunnaisille rimoille tai rikki oleville kontakteille tehdään! Vielä muutama viikko takaperin tutustuin ratoihin vältellen takaakiertoja ja pakkovalsseja (=rimat..), mietin, mitä jos pysähtyy puomilla, mitä jos ei, miten sitten ohjaan jne, entäs A, vedätänkö vaiko enkö, entäs jos varastaa lähdössä rumasti... Miten tuolla aivosotkulla voi suunnitella ohjausta, saatikka saada edes teoriassa nollia???
Nyt siis huspois ajatukset tippuvista rimoista, loikituista kontakteista jne, keskityn VAIN ja AINOASTAAN siihen, miten ohjaan radan saman tasoisesti kuin mitä treeneissäkin tehdään! Puomien alastulojen jälkeiset ohjaukset oletuksella, että ei pysähdy, sillä kisatilanteessa Waara on puomilla tehnyt hyvän 2o2o:n varmaan joskus ykkösissä... Kun ohjaus kestää koko radan paketissa, eikä tarvitse kalastelupelastella, niin aloitetaan fiksaamaan kontaktit ym kuntoon. Kaikkea EI VOI korjata eikä kaikkeen keskittyä yhtä aikaa!
Eilissä treeneissä mentiin tällä samalla asenteella! Ja kas, Waara teki ihan superupeat kontaktit! Etenkin puomin alastulo oli LOIS-TA-VA!, jokainen toisto yhtä hieno! Keinukin pelitti, ei puhettakana kisoissa nähdystä "en tuu alas asti", vana ihan mahitkeinuja! Nyt on vähän sellaiset fibat, että ihan itse omalla epävarmuudella kisaradoilla olen saanut myös koiran epävarmaksi alastuloilla ja keinuilla. Nyt, kun asenne oli kohdillaan, niin Waarakin teki suprehienosti!
Huomenna Lohjalle jatkamaan ohjausnollien hakua!
peeäs. Pentukuume on jo ihan älyttömissä lukemissa, Olgan ultraa odotellessa!
tiistai 20. toukokuuta 2014
Waarallisia Olganlapsia!
Viikonloppu hujahti Turun suunnalla.
Waara pääsi treffaamaan Olgaa, ja kyllähän sitä kaksi ensikertalaista saivat homman toimimaan niin perjantaina kuin sunnuntainakin! Toivottavasti siis heinäkuun puolivälissä syntyy katras Apinanlapsia! Pennut menevät Midnight Spy-kennelin nimiin, ja näillä näkymin syntyvät Jyväskylän seudulla.
Olga (Midnight Spy Kata Tjuta) on juuri 3v täyttänyt hieman rauhallisemman luonteen omaava kelpie, joka asuu sijoituskodissaan Turun lähellä. Kivan sosiaalinen, tervehtii vieraat ihmiset korrektisti, mutta nauttii myös huomiosta. Olgan harrastuslajina on pk-haku, kisaura alkanee kesällä 2015, kun tämä kesä on pyhitetty pennuille. Muiden harrastuslajien esteenä on ollut perheen ajanpuute, 3 pientä lasta on vienyt vapaa-ajan melko tehokkaasti ;)
Rakenteeltaan Olga on sopivasti kulmautunut, kevyehkö olematta kuitenkaan liian siro, ja korkeutta on aavistuksen enemmän kuin Waaralla. Kaikki eväät kelpaa eli ahneutta löytyy. Olga on koulutettu käytännössä pelkästään nameilla johtuen siitä, ettei ohjaaja ole kokemattomuuttaan osannut käyttää leluja palkkauksessa. Pihaleikeissä lasten (ja aikuistenkin) kanssa Olga hakee palloa mielellään (käyttää silmää palloa hakiessaan) ja innostui saman tien myös minun, käytännössä tuntemattoman kanssa, repimään vanhaa raihnaista jalkapalloa.
Waara on kesällä 5v täyttävä, keskikokoinen (48cm), elastinen kelpie. Erittäin sosiaalinen ihmisiä kohtaan, luovii missä tahansa kuin kala vedessä. Palkkautuu hyvin niin leluilla kuin nameilla. Waaran päälajiena ovat agility ja toko. Blogia kahlaamalla tai kyselemällä lisätietoa :)
Yhdistelmästä toivon toimivia, tasapainoisia harrastuskelpieitä, joiden kanssa myös arkielämä on sujuvaa ja huoletonta. Olgan emän takana on WK-linjaisia koiria, joiden kautta toivon yhdistelmään tulevan myös paimennusviettiä sekä hieman jalkavampaa rakennetta.
Jos pentu tästä yhdistelmästä kiinnostaa, niin lisätietoja saa allekirjoittaneelta (marika.blom ja gmailin laatikko) tai Olgan kasvattajalta Paulalta (yhteystiedot löytyvät vanhoilta kotisivuilta http://www.elisanet.fi/midnightspy/ ).
Olga (samanlainen huultenkurttaaja kuin Waara)
Waara viime lauantaina Tuorlassa
Waara pääsi treffaamaan Olgaa, ja kyllähän sitä kaksi ensikertalaista saivat homman toimimaan niin perjantaina kuin sunnuntainakin! Toivottavasti siis heinäkuun puolivälissä syntyy katras Apinanlapsia! Pennut menevät Midnight Spy-kennelin nimiin, ja näillä näkymin syntyvät Jyväskylän seudulla.
Olga (Midnight Spy Kata Tjuta) on juuri 3v täyttänyt hieman rauhallisemman luonteen omaava kelpie, joka asuu sijoituskodissaan Turun lähellä. Kivan sosiaalinen, tervehtii vieraat ihmiset korrektisti, mutta nauttii myös huomiosta. Olgan harrastuslajina on pk-haku, kisaura alkanee kesällä 2015, kun tämä kesä on pyhitetty pennuille. Muiden harrastuslajien esteenä on ollut perheen ajanpuute, 3 pientä lasta on vienyt vapaa-ajan melko tehokkaasti ;)
Rakenteeltaan Olga on sopivasti kulmautunut, kevyehkö olematta kuitenkaan liian siro, ja korkeutta on aavistuksen enemmän kuin Waaralla. Kaikki eväät kelpaa eli ahneutta löytyy. Olga on koulutettu käytännössä pelkästään nameilla johtuen siitä, ettei ohjaaja ole kokemattomuuttaan osannut käyttää leluja palkkauksessa. Pihaleikeissä lasten (ja aikuistenkin) kanssa Olga hakee palloa mielellään (käyttää silmää palloa hakiessaan) ja innostui saman tien myös minun, käytännössä tuntemattoman kanssa, repimään vanhaa raihnaista jalkapalloa.
Waara on kesällä 5v täyttävä, keskikokoinen (48cm), elastinen kelpie. Erittäin sosiaalinen ihmisiä kohtaan, luovii missä tahansa kuin kala vedessä. Palkkautuu hyvin niin leluilla kuin nameilla. Waaran päälajiena ovat agility ja toko. Blogia kahlaamalla tai kyselemällä lisätietoa :)
Yhdistelmästä toivon toimivia, tasapainoisia harrastuskelpieitä, joiden kanssa myös arkielämä on sujuvaa ja huoletonta. Olgan emän takana on WK-linjaisia koiria, joiden kautta toivon yhdistelmään tulevan myös paimennusviettiä sekä hieman jalkavampaa rakennetta.
Jos pentu tästä yhdistelmästä kiinnostaa, niin lisätietoja saa allekirjoittaneelta (marika.blom ja gmailin laatikko) tai Olgan kasvattajalta Paulalta (yhteystiedot löytyvät vanhoilta kotisivuilta http://www.elisanet.fi/midnightspy/ ).
Olga (samanlainen huultenkurttaaja kuin Waara)
Waara viime lauantaina Tuorlassa
lauantai 3. toukokuuta 2014
Pieniä Apinoita?
Tänään HAUn kisat Purinalla. Ensimmäistä kertaa kokeilin ns. pikakisoja, eli tutustutaan kahteen rataan putkren, sitten kisataan ne peräkkäin. Ratojen väliin jäi n. 10 min, mikä oli juuri sopiva hengähdys- ja ajatustenkasaustauko. Koiratkin pääsee helpommalla, kun jatkuvan lämppääjäähkäälämppääjäähkää- rumban sijaan yhdellä lämpällä aina 2 rataa ja sitten pieni jäähkälenkki, uudet tutustumiset, lämppälenkki, 2 rataa ja jäähkälenkille. Ja kisapäivä pulkassa!
Tulokset vanhaa tuttua HYLHYL5HYL. Ja yhdet ensimmäistä ja viimeistä kertaa jalassa olleet housut, joille Waaran kynsi oli liikaa. Tässä tapauksessa RIP- lyhenne lienee erittäin osuva, sen verran reippaasti lahje repesi.
Videolle sain kaikki radat, kiitos Hennan! 2 ekaa rataa varastaa taas törkeästi, puomit on umpisurkeita ja vikan radan An alastulo ei ole kontaktia nähnytkään. Loppuhuipennuksena tokan vikan esteen hylly, tosin muutenkin vika rata oli päivän huonoin.
Tässä siis radat suoritusjärjestyksessä:
http://youtu.be/cJgzLC4rtN8
http://youtu.be/U-lBpBlHTFc
http://youtu.be/b1A9MSsjgz4
http://youtu.be/hsd-w3FFQ2s
Waaralle on muuten tiedossa "päiväkahviseuraa" toukokuun aikana, eli jos kaikki sujuu hyvin, niin loppukesästä on toivottavasti monta pientä Apinanlasta!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Kisailtu on
Hyppysertin jälkeen on juostu Waaran kanssa rata jos toinenkin.
Nollia? Eiiiiiiihän me nyt sellaisia...
Kotkan iltakisoissa 3 rataa, tuloksia en edes muista, ehkä HYL-5-HYL?
Imatralaisten 2 rataa LAUn hallissa, HYL-HYL. Ekalla radalla tapahtui mystinen viskileikkauksesta irtoaminen totaalisen epäloogiseen suuntaan keskellä rataa olevalle hypylle. Tarina ei kerro, mitä pienen kelpien päässä liikkui, mutta kuvitteliko lie hypyn takana olleen pituuden nurkkakeppejä kepeiksi? Samaisissa kisoissa tein lainakoira Mata-sheltin kanssa 5 ja 0, aika hyvin, kun ei Matan kanssa treenattu paria lämppäesteillä otettua hyppyä enempää! Ja agiradallakin nolla oli lähellä, tokavikana esteenä keinu, ja siltä himpun liian aikainen poistuminen ja lennoksi tuomittiin. Jäi kyllä hyvä fiilis noista Matan kansas tehdyistä radoista, sitähän ihan tunsi osaavansa jotain!
Tämän hetken suoritustasosta ja -varmuudesta kertonee parhaiten se, että pääsiäisenä Joensuun kisoissa meinattiin saada toinen SERT-H suorituksella, jossa meinasi romahtaa niin koira, ohjaaja kuin tuomarikin. Mutta siis hei hyvällä tavalla! Ohjaajalla ei pitänyt pokka, kun koira "vähän" irtoili ja haki hieman erikoisempia linjoja esteille, tuomari tuli radan jälkeen kuittaamaan, että oli aika levotonta menoa. Harvemmin kait sitä voi radan jälkeen miettiä, että kumpaa nauratti enemmän: ohjaajaa vai tuomaria? Ja se SERT-H meni loppusuoran alussa ohjaajan henkisen tilan takia myöhästyneeseen saksalaiseen, koira hyppää puhtaasti, törmää edessä olleeseen ohjaajaan, kimpoaa takaisin päin siivekettä ja rima tippuu. Radalta tuli vain yksi nolla. Meinasi olla mehut rinnuksilla, kun menin kisakirjaa hakemaan, ja juuri kuulutettiin hyppärin toiselle sijalle kelpie Waaraa. Että mitä? Etenmä oli radalla reilusti alle 4m/s, mikä kertonee ihan riittävästi suorituksen laadusta, kun yhtään kieltoa ei kuitenkaan tullut. Muut radat meni sitten normitahtia n.4,5m/s. Ja pääsiäisenä siis 7 rataa, nolla nollaa.
Viime viikonloppu menikin sitten SAGin vuosikokouksessa. Kokouksen jälkeen huomasin olevani mukana SAGIn hallituksessa. Hupfifta!
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Vihdoin ja viimein!
Kauan sitä on jahdattu, lukemattomia kertoja se on ollut muutaman sekunnin kymmenyksen tai sen yhden vitosen päässä.
Nyt ei tarvitse jossitella: ensimmäinen SERT-H!Oman seuran kisoissa kisailtiin, agiradoilla oli melko vallaton Apina radalla.
Hyppärilläkin hassattiin varmaan viitisen sekuntia kahteen kaaaaaaaaaarrokseen, kun Waaran mielestä kepit vain kerran radalla on aiiiiivan liian vähän, ja irtoilikin kepeille päin kahteen kertaan heti, kun linja vähänkään sinne päin aukesi. Loppusuoran pussikin oli viime hetken pelastus, ihan ei ylittynyt kieltolinja ja nollalla maaliin. Ehdin jo manata, että taas sössin kaarroksiin hyppysertin, kun koiria vain 29 ja kolmanneksi tullaan. Mutta höpsis koiriapa olikin 31 ja meitä ennen kirinneille ei hyppyserti enää kelvannut, joten kiitos ja kumarrus otetaan oikein mielellään! Ja sisko-Piuha teki medeissä samalla radalla perässä saman ilman kauneusvirheitä: nollavoitto ja SERT-H! Tehokasta!
Käytiin me Jyväskylässäkin kisaamassa viikko sitten, ei menestystä mutta hienoja ratoja! Lisäilen videot, kunhan saan ne käsiini.
torstai 20. maaliskuuta 2014
Jalaton
Yhdelle koiralle kun saa terveen paperit, niin toiselta lähtee jalat, tai tarkemmin vasen jalka alta.
Viime viikonloppuna Nemo juoksi normaalin tapaan reilu tunnin metsälenkin Waaran kanssa välillä rallaten. Liukastui kerran pari ilkeän näköisesti, kun jään päälle oli satanut lunta. Pari tuntia lenkin jälkeen vasen takajalka oli pois pelistä koiran noustessa makuulta. Ei varannut jalalle ollenkaan hetkeen, sitten pikkuhiljaa laski jalkaa maahan. Eli tismalleen samoin kuin aikoinaan välilevypullistuman vaivatessa. Sunnuntain jälkeen oireet ovat rauhoittuneet, mutta normaali tuo jalka ei ole vieläkään.
Tänään sitten suunnattiin Kouvolaan tutkittavaksi.
Ortopedi kopeloi Nemon ensin läpikotaisin, ei aristanut mitään. Sitten RTG-kuvat, koko koiran luusto ihan priimaa! Rauhoituksen aikana ortopedi oli kopeloinut Nemoa vielä lisää, ja löydöksenä vasemman takajalan varpaiden koukistajajänteiden lievä turvotus. Toisin sanoen ontuma johtui todennäköisesti varpaiden yliojentumisesta ja sen aiheuttamasta kivusta. Muiden "oireiden" (vapina, irokeesi rappusia noustessa) takia otetaan nyt testikäyttöön Neurontin, josko kyseessä on kuitenkin hermokipu. Vaikka RTG ei läheskään kaikkea näytäkään, niin jo se puhtaan selän näkeminen helpotti suuresti. Silloin parivuotiaana kun ennustettiin mm. lumbosakraali stenoosin etenemistä, ja itse pelkäsin spondyloosia, välilevykalkkeumia ja vaikka mitä... Mutta toivottavasti tuo varvasdiagnoosi on oikea, ja selvittiin (suurella) säikähdyksellä!
Nyt Nemo nukkuu vielä krapulaansa pois, ja huomenna lähdetäänkin sitten taas reissun, Jyväskylä odottaa!
Viime viikonloppuna Nemo juoksi normaalin tapaan reilu tunnin metsälenkin Waaran kanssa välillä rallaten. Liukastui kerran pari ilkeän näköisesti, kun jään päälle oli satanut lunta. Pari tuntia lenkin jälkeen vasen takajalka oli pois pelistä koiran noustessa makuulta. Ei varannut jalalle ollenkaan hetkeen, sitten pikkuhiljaa laski jalkaa maahan. Eli tismalleen samoin kuin aikoinaan välilevypullistuman vaivatessa. Sunnuntain jälkeen oireet ovat rauhoittuneet, mutta normaali tuo jalka ei ole vieläkään.
Tänään sitten suunnattiin Kouvolaan tutkittavaksi.
Ortopedi kopeloi Nemon ensin läpikotaisin, ei aristanut mitään. Sitten RTG-kuvat, koko koiran luusto ihan priimaa! Rauhoituksen aikana ortopedi oli kopeloinut Nemoa vielä lisää, ja löydöksenä vasemman takajalan varpaiden koukistajajänteiden lievä turvotus. Toisin sanoen ontuma johtui todennäköisesti varpaiden yliojentumisesta ja sen aiheuttamasta kivusta. Muiden "oireiden" (vapina, irokeesi rappusia noustessa) takia otetaan nyt testikäyttöön Neurontin, josko kyseessä on kuitenkin hermokipu. Vaikka RTG ei läheskään kaikkea näytäkään, niin jo se puhtaan selän näkeminen helpotti suuresti. Silloin parivuotiaana kun ennustettiin mm. lumbosakraali stenoosin etenemistä, ja itse pelkäsin spondyloosia, välilevykalkkeumia ja vaikka mitä... Mutta toivottavasti tuo varvasdiagnoosi on oikea, ja selvittiin (suurella) säikähdyksellä!
Nyt Nemo nukkuu vielä krapulaansa pois, ja huomenna lähdetäänkin sitten taas reissun, Jyväskylä odottaa!
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Epistelyä
Reilu viikon flunssailun jälkeen (ja osittain vielä jatkuessa) on hyvä käydä testaamassa, miten surkeasti voikaan agilityrata sujua. Oman seuran epiksissä siis käytiin kurvailemassa yhden radan verran.
Jo kolmannella esteellä vekkasin aivan liian lähellä estettä, minkä seurauksena rima alas. A:n alastulo oli komea (loikka), ja sitten onnistui hienosti vastaanotto putken jälkeiselle hypylle, mutta sitten koira tuli ja koira meni ohjaajan seistessä paikoillaan. Vähän jähmeää joo... Ja takaakierto tietty seuraavana, jonka Waara ehti jo hypätä väärään suuntaan. Ohjaajalla meni se vähäinenkin järki ohjaamisesta. U(u)nohdin jo, miten lopun putkihässäkkä oli tarkoitus suorittaa, joten Waara sai mennä putket noin ja näin ja sitten 2 vikaa hyppyä maaliin. No, tulipa käytyä. Olennaisinta oikeastaan oli se, että lähdössä Waara mateli heti jätön jälkeen, mistä huomautin ja palautin koiraa vielä alkuperäistä kohtaa taaemmas makaamaan. Ja sitten pysyikin hyvin.
Ensi viikonloppuna tosiaan tiedossa Jyväskylässä Mujusen hyppärikimara (3 hyppäriä, 1 agirata), innnolla odotamme, miten niistä selviämme!
Jo kolmannella esteellä vekkasin aivan liian lähellä estettä, minkä seurauksena rima alas. A:n alastulo oli komea (loikka), ja sitten onnistui hienosti vastaanotto putken jälkeiselle hypylle, mutta sitten koira tuli ja koira meni ohjaajan seistessä paikoillaan. Vähän jähmeää joo... Ja takaakierto tietty seuraavana, jonka Waara ehti jo hypätä väärään suuntaan. Ohjaajalla meni se vähäinenkin järki ohjaamisesta. U(u)nohdin jo, miten lopun putkihässäkkä oli tarkoitus suorittaa, joten Waara sai mennä putket noin ja näin ja sitten 2 vikaa hyppyä maaliin. No, tulipa käytyä. Olennaisinta oikeastaan oli se, että lähdössä Waara mateli heti jätön jälkeen, mistä huomautin ja palautin koiraa vielä alkuperäistä kohtaa taaemmas makaamaan. Ja sitten pysyikin hyvin.
Ensi viikonloppuna tosiaan tiedossa Jyväskylässä Mujusen hyppärikimara (3 hyppäriä, 1 agirata), innnolla odotamme, miten niistä selviämme!
torstai 13. maaliskuuta 2014
KumiApinakin voi joskus jumittaa
Se tunne, kun teet kisoissa triplanollan...
No, enpä tiedä, kun en ole koskaan kokenut. Viime päivityksen jälkeen on kisattu kerran tokoa ja 6 rataa agia, koko setti Waaralla.
Tokokokeesta taisi kertyä EVL-, 18x pistettä. Kokonaisuutena koe oli todella hyvä! Vire kestää Waaralla ilman mitään ongelmia, ehkä vähän liiankin hyvin... Pikkuvikoja sattui matkalle ja pari liikettä nollautui, mutta koskas olisin osannut koirani tulosvarmaksi opettaa? Tärkeintä oli ja on vastaisuudessakin hyvä, rento fiilis kehässä niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jos ykkönen jää siitä kiinni, niin minkäs sille mahtaa. Seuraavaa koepaikkaa ei ole vielä varattuna kummallekaan, mutta eiköhän sitä kohta taas kalenteria selailla...
Agissa käytiin kisaamassa ensin kuun alussa Jyväskylässä (HYL, 10, 5, olis tarvittu se neljäs rata nollaan). Waara oli törkeä sika, etenkin ekalla radalla varasti, tai eihän tuo ole edes varastamista vaan lähti saman tien. Mutta näitä hyllytetään sitten, jos ensin saadaan vahingossa SM-nollat taskuun. JATin hallin pohja oli yllättävän kova. Omaan jalkaan ei tuntunut liukkaalta, mutta Waara vetää karmeat "leuka eellä"-lipat heti ekan radan alkupuolella ( ja nyt vasta tajusin, miksi Waaralla oli tiistaina fyssarilla rintalihakset kireänä... no miksiköhän). Onneksi on aina ollut taitava suhteuttamaan menonsa alustaan, joten toista kertaa ei enää kaadu, mutta muutaman kerran hapuilee alastulossa. Paljon oli hyvää radoissa, mutta ohjaaja teki pikkuvikoja.
Videollakin radat on:
http://www.youtube.com/watch?v=x_NlvDAdz-Q&list=UURG6Xpyvc-6jbWza9-_-14g&feature=share&index=1
Viime viikonloppuna kisattiin oman seuran karkeloissa 3 rataa, ja jatkettiin tuttua 98% nollaratailua. Eli moka per rata ohjaajalta, muuten tosi hyviä ratoja! Agility on!
Waara on käynyt tammikuusta alkaen nyt 3 kertaa Patricia Hirnin käsittelyssä Kouvolassa. Lonkanojentajat (vai koukistajat) ja sitä kautta selkälihaksetkin oli kireät etenkin oikealla puolella aiheuttaen pientä hermojumia. Jumppailtiin käyntien välit varvasjumppaa (=hermoratavenytystä), ja hyvin saatiin tilanne rauhoittumaan. Minkäänlaista treeni- tai kisataukoa ei tarvinnut pitää, vaan Patrician suosituksesta nimenomaan elettiin täysin normaalisti, oireet oli niin olemattomat. Viime tiistaina oli edellinen käynti, ja kun vielä oli kireyttä havaittavissa, niin Patrician suosituksesta kuvattiin koko koira läpi. Lähinnä niin fyssarin kuin omankin mielenrauhan takia, ettei siellä rangassa ole mitään, mikä aiheuttaisi jumitusta tms. Mutta höpsis, puhdasta ja kaunista oli kuonosta hännänpäähän! Etenkin lonkista tuli ortopedilta erikoiskunniamaininta, on niin tiiviit ja siloiset. Pakko kait se vaan on uskoa, että Waarakaan ei ole ikuisesti nuori, vaan kroppa alkaa vaatimaan myös säännöllisempää huoltoa. Ensimmäiset 4v mentiinkin niin, että fyssarit aiona totesivat, että koira on kumia, ei mitään jumia missään. Nyt Patrician vahvana veikkauksena oli, että on joskus syksyn aikana törmännyt johonkin (=Nemoon....?), lihakset saaneet kunnon tällin ja lähtenyt jumittamaan itseään. Omasta tiiviistä kyttäämisestä huolimatta en itse huomannut koirassa mitään poikkeavaa, mutta Patricia näki pienet asentovirheet, jotka itsekin kyllä sitten vinkistä huomasin. Tiedänpä, mitä kytätä jatkossa vielä lisää. Ehheh.
Nyt koira siis taas hyväsä kuosissa! Ensi viikonlopun Kotkan kisat jää väliin, kun kuvausta varten piti rauhoittaa, mutta sitten käydäänkin taas JATtilassa kokeilemassa Mujusen hyppykimaraa!
Ja Nemo, tuo kelpojen kelpo! Harrastusvalikoima on lisääntynyt!
https://www.facebook.com/blom.marika?ref=tn_tnmn#!/photo.php?v=10152267336533850&set=o.510211315762457&type=2&theater
No, enpä tiedä, kun en ole koskaan kokenut. Viime päivityksen jälkeen on kisattu kerran tokoa ja 6 rataa agia, koko setti Waaralla.
Tokokokeesta taisi kertyä EVL-, 18x pistettä. Kokonaisuutena koe oli todella hyvä! Vire kestää Waaralla ilman mitään ongelmia, ehkä vähän liiankin hyvin... Pikkuvikoja sattui matkalle ja pari liikettä nollautui, mutta koskas olisin osannut koirani tulosvarmaksi opettaa? Tärkeintä oli ja on vastaisuudessakin hyvä, rento fiilis kehässä niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jos ykkönen jää siitä kiinni, niin minkäs sille mahtaa. Seuraavaa koepaikkaa ei ole vielä varattuna kummallekaan, mutta eiköhän sitä kohta taas kalenteria selailla...
Agissa käytiin kisaamassa ensin kuun alussa Jyväskylässä (HYL, 10, 5, olis tarvittu se neljäs rata nollaan). Waara oli törkeä sika, etenkin ekalla radalla varasti, tai eihän tuo ole edes varastamista vaan lähti saman tien. Mutta näitä hyllytetään sitten, jos ensin saadaan vahingossa SM-nollat taskuun. JATin hallin pohja oli yllättävän kova. Omaan jalkaan ei tuntunut liukkaalta, mutta Waara vetää karmeat "leuka eellä"-lipat heti ekan radan alkupuolella ( ja nyt vasta tajusin, miksi Waaralla oli tiistaina fyssarilla rintalihakset kireänä... no miksiköhän). Onneksi on aina ollut taitava suhteuttamaan menonsa alustaan, joten toista kertaa ei enää kaadu, mutta muutaman kerran hapuilee alastulossa. Paljon oli hyvää radoissa, mutta ohjaaja teki pikkuvikoja.
Videollakin radat on:
http://www.youtube.com/watch?v=x_NlvDAdz-Q&list=UURG6Xpyvc-6jbWza9-_-14g&feature=share&index=1
Viime viikonloppuna kisattiin oman seuran karkeloissa 3 rataa, ja jatkettiin tuttua 98% nollaratailua. Eli moka per rata ohjaajalta, muuten tosi hyviä ratoja! Agility on!
Waara on käynyt tammikuusta alkaen nyt 3 kertaa Patricia Hirnin käsittelyssä Kouvolassa. Lonkanojentajat (vai koukistajat) ja sitä kautta selkälihaksetkin oli kireät etenkin oikealla puolella aiheuttaen pientä hermojumia. Jumppailtiin käyntien välit varvasjumppaa (=hermoratavenytystä), ja hyvin saatiin tilanne rauhoittumaan. Minkäänlaista treeni- tai kisataukoa ei tarvinnut pitää, vaan Patrician suosituksesta nimenomaan elettiin täysin normaalisti, oireet oli niin olemattomat. Viime tiistaina oli edellinen käynti, ja kun vielä oli kireyttä havaittavissa, niin Patrician suosituksesta kuvattiin koko koira läpi. Lähinnä niin fyssarin kuin omankin mielenrauhan takia, ettei siellä rangassa ole mitään, mikä aiheuttaisi jumitusta tms. Mutta höpsis, puhdasta ja kaunista oli kuonosta hännänpäähän! Etenkin lonkista tuli ortopedilta erikoiskunniamaininta, on niin tiiviit ja siloiset. Pakko kait se vaan on uskoa, että Waarakaan ei ole ikuisesti nuori, vaan kroppa alkaa vaatimaan myös säännöllisempää huoltoa. Ensimmäiset 4v mentiinkin niin, että fyssarit aiona totesivat, että koira on kumia, ei mitään jumia missään. Nyt Patrician vahvana veikkauksena oli, että on joskus syksyn aikana törmännyt johonkin (=Nemoon....?), lihakset saaneet kunnon tällin ja lähtenyt jumittamaan itseään. Omasta tiiviistä kyttäämisestä huolimatta en itse huomannut koirassa mitään poikkeavaa, mutta Patricia näki pienet asentovirheet, jotka itsekin kyllä sitten vinkistä huomasin. Tiedänpä, mitä kytätä jatkossa vielä lisää. Ehheh.
Nyt koira siis taas hyväsä kuosissa! Ensi viikonlopun Kotkan kisat jää väliin, kun kuvausta varten piti rauhoittaa, mutta sitten käydäänkin taas JATtilassa kokeilemassa Mujusen hyppykimaraa!
Ja Nemo, tuo kelpojen kelpo! Harrastusvalikoima on lisääntynyt!
https://www.facebook.com/blom.marika?ref=tn_tnmn#!/photo.php?v=10152267336533850&set=o.510211315762457&type=2&theater
maanantai 10. helmikuuta 2014
Pikakelauksella uuteen vuoteen
Jahas, että päivitystaukoa taas ollut.
On sitä taukoa ollut muussakin touhussa, joten paljosta ei runsas lukijakunta ole jäänyt paitsi.
Agitreenitauko katkesi kisaamiseen vuodenvaihteen molemmin puolin. Hirrrrveen hyviä ratoja pikkuvioilla! Lahdesta taisi tulla 2x5 (rima) ja HYL, Kotkasta nollavoitto sekä 2xHYL. Kotkan voittorata oli vielä tämän vuoden ensimmäinen kisarata, joten jospa se vaikka ennustaisi vähän parempaa tulosvuotta! Tai sitten oli vaan noheva alku tälle vuodelle, josta suunta ei voi olla kuin alapäin!
http://youtu.be/yixPHkleTsA
Sitten taidettiin käydä kertaalleen treenamassa jotain pientä, ja jäätiin pakkastauolle. Nyt takana ensimmäiset ohjatut treenit tälle vuodelle viime torstaina. Waara räiski takaakiertoja ja ohjaaja tappeli kouluttajan kanssa. Normitreenit!
Tokon puolella on kisattu kummankin kanssa. Nemo kävi Mikkelissä, pojot ei riittäneet tulokseen, mutta itse suoritus oli kyllä kiva! Intoa löytyi, mutta treenaamattomuus (se pakkanen...) näkyi siinä, ettei se pienikään varmuus ollut mukana. Pikkuvikoja tuli paljon, ja EVL on niissä armoton. Waarakin pääsi testiin LPKY:n tokokokeessa 2.2. Menin paikalle puhtaasti turistina, mutta EVL-koirista oli yksi poissa, joten päästiin lennossa tilalle. Valmishan Waaran EVL ei vielä todellakaan ole, mutta käytiin hakemassa "vikalistaa". Ja Apihan osaakin vaikka mitä! Vauhti vei pisteitä (ruudussa etutassut juuri etuviivan päällä, zetassa ei jäänyt jääviin kun oli kerran käsketty seuraamaan ja muita pikkuvikoja), mutta Waaran asenne kehässä, se se vasta on jotain! Muutama riemunkiljahduskin pääsi esim tunnariin lähtiessä, mutta ei haittaa! Sen verran sujuvaa oli meno, että ilmoitin samalta istumalta Waaran Mikkelin kokeeseen 22.2. Treenattu on jo pariin kertaan, mutta ehkä enemmänkin olisi suotavaa, jotta alkaisi löytyä varmuutta ja sitä ällöä EVL:n vaatimaa pikkunipotusta, jotta ykkönen olisi mahdollinen.
Loppuun vielä suora kopsaus viime viikkoseista FB-päivityksestä:
Aattelemisen aihetta jokaiselle agilitya harrastavalle http://lottajaplikka.vuodatus.net/lue/2014/02/taman-tarinan-paatos
Itse olen Lotan kanssa täysin samoilla linjoilla, lajissa pitäisi ajatella huomattavasti enemmän sitä nelijalkaista kaveria.
Miksi etenkin maxikoirien rimakorkeus on mitä on, miksi nuoren koiran pitää olla jo 2-vuotiaana täysin oppinut superkoira?
Waaran kanssakin iski osittain "vauhtisokeus" Waaran ollessa nuorempi, ensimmäinen OIKEA agikoira ja vaikka mitä! Peiliin katsomisen paikka siis itsellänikin.
Nyt kuitenkin on tietoa kertynyt niin paljon, että seuraavan pennun kanssa nuoruusaika menee ihan toisin etenkin agilityn suhteen.
Tavoitteellinen treenaaminen agilityssa on mahdollista myös niin, että mennään koiran ehdoilla, ei kiirehditä nuoren koiran kanssa ja huolehtidaan myös koiran lihashuollosta. Mutta kuten Lotankin tarina osoittaa: tarinalla voi silti olla surullinen päätös.
On sitä taukoa ollut muussakin touhussa, joten paljosta ei runsas lukijakunta ole jäänyt paitsi.
Agitreenitauko katkesi kisaamiseen vuodenvaihteen molemmin puolin. Hirrrrveen hyviä ratoja pikkuvioilla! Lahdesta taisi tulla 2x5 (rima) ja HYL, Kotkasta nollavoitto sekä 2xHYL. Kotkan voittorata oli vielä tämän vuoden ensimmäinen kisarata, joten jospa se vaikka ennustaisi vähän parempaa tulosvuotta! Tai sitten oli vaan noheva alku tälle vuodelle, josta suunta ei voi olla kuin alapäin!
http://youtu.be/yixPHkleTsA
Sitten taidettiin käydä kertaalleen treenamassa jotain pientä, ja jäätiin pakkastauolle. Nyt takana ensimmäiset ohjatut treenit tälle vuodelle viime torstaina. Waara räiski takaakiertoja ja ohjaaja tappeli kouluttajan kanssa. Normitreenit!
Tokon puolella on kisattu kummankin kanssa. Nemo kävi Mikkelissä, pojot ei riittäneet tulokseen, mutta itse suoritus oli kyllä kiva! Intoa löytyi, mutta treenaamattomuus (se pakkanen...) näkyi siinä, ettei se pienikään varmuus ollut mukana. Pikkuvikoja tuli paljon, ja EVL on niissä armoton. Waarakin pääsi testiin LPKY:n tokokokeessa 2.2. Menin paikalle puhtaasti turistina, mutta EVL-koirista oli yksi poissa, joten päästiin lennossa tilalle. Valmishan Waaran EVL ei vielä todellakaan ole, mutta käytiin hakemassa "vikalistaa". Ja Apihan osaakin vaikka mitä! Vauhti vei pisteitä (ruudussa etutassut juuri etuviivan päällä, zetassa ei jäänyt jääviin kun oli kerran käsketty seuraamaan ja muita pikkuvikoja), mutta Waaran asenne kehässä, se se vasta on jotain! Muutama riemunkiljahduskin pääsi esim tunnariin lähtiessä, mutta ei haittaa! Sen verran sujuvaa oli meno, että ilmoitin samalta istumalta Waaran Mikkelin kokeeseen 22.2. Treenattu on jo pariin kertaan, mutta ehkä enemmänkin olisi suotavaa, jotta alkaisi löytyä varmuutta ja sitä ällöä EVL:n vaatimaa pikkunipotusta, jotta ykkönen olisi mahdollinen.
Loppuun vielä suora kopsaus viime viikkoseista FB-päivityksestä:
Aattelemisen aihetta jokaiselle agilitya harrastavalle http://lottajaplikka.vuodatus.net/lue/2014/02/taman-tarinan-paatos
Itse olen Lotan kanssa täysin samoilla linjoilla, lajissa pitäisi ajatella huomattavasti enemmän sitä nelijalkaista kaveria.
Miksi etenkin maxikoirien rimakorkeus on mitä on, miksi nuoren koiran pitää olla jo 2-vuotiaana täysin oppinut superkoira?
Waaran kanssakin iski osittain "vauhtisokeus" Waaran ollessa nuorempi, ensimmäinen OIKEA agikoira ja vaikka mitä! Peiliin katsomisen paikka siis itsellänikin.
Nyt kuitenkin on tietoa kertynyt niin paljon, että seuraavan pennun kanssa nuoruusaika menee ihan toisin etenkin agilityn suhteen.
Tavoitteellinen treenaaminen agilityssa on mahdollista myös niin, että mennään koiran ehdoilla, ei kiirehditä nuoren koiran kanssa ja huolehtidaan myös koiran lihashuollosta. Mutta kuten Lotankin tarina osoittaa: tarinalla voi silti olla surullinen päätös.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)