Yhdelle koiralle kun saa terveen paperit, niin toiselta lähtee jalat, tai tarkemmin vasen jalka alta.
Viime viikonloppuna Nemo juoksi normaalin tapaan reilu tunnin metsälenkin Waaran kanssa välillä rallaten. Liukastui kerran pari ilkeän näköisesti, kun jään päälle oli satanut lunta. Pari tuntia lenkin jälkeen vasen takajalka oli pois pelistä koiran noustessa makuulta. Ei varannut jalalle ollenkaan hetkeen, sitten pikkuhiljaa laski jalkaa maahan. Eli tismalleen samoin kuin aikoinaan välilevypullistuman vaivatessa. Sunnuntain jälkeen oireet ovat rauhoittuneet, mutta normaali tuo jalka ei ole vieläkään.
Tänään sitten suunnattiin Kouvolaan tutkittavaksi.
Ortopedi kopeloi Nemon ensin läpikotaisin, ei aristanut mitään. Sitten RTG-kuvat, koko koiran luusto ihan priimaa! Rauhoituksen aikana ortopedi oli kopeloinut Nemoa vielä lisää, ja löydöksenä vasemman takajalan varpaiden koukistajajänteiden lievä turvotus. Toisin sanoen ontuma johtui todennäköisesti varpaiden yliojentumisesta ja sen aiheuttamasta kivusta. Muiden "oireiden" (vapina, irokeesi rappusia noustessa) takia otetaan nyt testikäyttöön Neurontin, josko kyseessä on kuitenkin hermokipu. Vaikka RTG ei läheskään kaikkea näytäkään, niin jo se puhtaan selän näkeminen helpotti suuresti. Silloin parivuotiaana kun ennustettiin mm. lumbosakraali stenoosin etenemistä, ja itse pelkäsin spondyloosia, välilevykalkkeumia ja vaikka mitä... Mutta toivottavasti tuo varvasdiagnoosi on oikea, ja selvittiin (suurella) säikähdyksellä!
Nyt Nemo nukkuu vielä krapulaansa pois, ja huomenna lähdetäänkin sitten taas reissun, Jyväskylä odottaa!
torstai 20. maaliskuuta 2014
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Epistelyä
Reilu viikon flunssailun jälkeen (ja osittain vielä jatkuessa) on hyvä käydä testaamassa, miten surkeasti voikaan agilityrata sujua. Oman seuran epiksissä siis käytiin kurvailemassa yhden radan verran.
Jo kolmannella esteellä vekkasin aivan liian lähellä estettä, minkä seurauksena rima alas. A:n alastulo oli komea (loikka), ja sitten onnistui hienosti vastaanotto putken jälkeiselle hypylle, mutta sitten koira tuli ja koira meni ohjaajan seistessä paikoillaan. Vähän jähmeää joo... Ja takaakierto tietty seuraavana, jonka Waara ehti jo hypätä väärään suuntaan. Ohjaajalla meni se vähäinenkin järki ohjaamisesta. U(u)nohdin jo, miten lopun putkihässäkkä oli tarkoitus suorittaa, joten Waara sai mennä putket noin ja näin ja sitten 2 vikaa hyppyä maaliin. No, tulipa käytyä. Olennaisinta oikeastaan oli se, että lähdössä Waara mateli heti jätön jälkeen, mistä huomautin ja palautin koiraa vielä alkuperäistä kohtaa taaemmas makaamaan. Ja sitten pysyikin hyvin.
Ensi viikonloppuna tosiaan tiedossa Jyväskylässä Mujusen hyppärikimara (3 hyppäriä, 1 agirata), innnolla odotamme, miten niistä selviämme!
Jo kolmannella esteellä vekkasin aivan liian lähellä estettä, minkä seurauksena rima alas. A:n alastulo oli komea (loikka), ja sitten onnistui hienosti vastaanotto putken jälkeiselle hypylle, mutta sitten koira tuli ja koira meni ohjaajan seistessä paikoillaan. Vähän jähmeää joo... Ja takaakierto tietty seuraavana, jonka Waara ehti jo hypätä väärään suuntaan. Ohjaajalla meni se vähäinenkin järki ohjaamisesta. U(u)nohdin jo, miten lopun putkihässäkkä oli tarkoitus suorittaa, joten Waara sai mennä putket noin ja näin ja sitten 2 vikaa hyppyä maaliin. No, tulipa käytyä. Olennaisinta oikeastaan oli se, että lähdössä Waara mateli heti jätön jälkeen, mistä huomautin ja palautin koiraa vielä alkuperäistä kohtaa taaemmas makaamaan. Ja sitten pysyikin hyvin.
Ensi viikonloppuna tosiaan tiedossa Jyväskylässä Mujusen hyppärikimara (3 hyppäriä, 1 agirata), innnolla odotamme, miten niistä selviämme!
torstai 13. maaliskuuta 2014
KumiApinakin voi joskus jumittaa
Se tunne, kun teet kisoissa triplanollan...
No, enpä tiedä, kun en ole koskaan kokenut. Viime päivityksen jälkeen on kisattu kerran tokoa ja 6 rataa agia, koko setti Waaralla.
Tokokokeesta taisi kertyä EVL-, 18x pistettä. Kokonaisuutena koe oli todella hyvä! Vire kestää Waaralla ilman mitään ongelmia, ehkä vähän liiankin hyvin... Pikkuvikoja sattui matkalle ja pari liikettä nollautui, mutta koskas olisin osannut koirani tulosvarmaksi opettaa? Tärkeintä oli ja on vastaisuudessakin hyvä, rento fiilis kehässä niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jos ykkönen jää siitä kiinni, niin minkäs sille mahtaa. Seuraavaa koepaikkaa ei ole vielä varattuna kummallekaan, mutta eiköhän sitä kohta taas kalenteria selailla...
Agissa käytiin kisaamassa ensin kuun alussa Jyväskylässä (HYL, 10, 5, olis tarvittu se neljäs rata nollaan). Waara oli törkeä sika, etenkin ekalla radalla varasti, tai eihän tuo ole edes varastamista vaan lähti saman tien. Mutta näitä hyllytetään sitten, jos ensin saadaan vahingossa SM-nollat taskuun. JATin hallin pohja oli yllättävän kova. Omaan jalkaan ei tuntunut liukkaalta, mutta Waara vetää karmeat "leuka eellä"-lipat heti ekan radan alkupuolella ( ja nyt vasta tajusin, miksi Waaralla oli tiistaina fyssarilla rintalihakset kireänä... no miksiköhän). Onneksi on aina ollut taitava suhteuttamaan menonsa alustaan, joten toista kertaa ei enää kaadu, mutta muutaman kerran hapuilee alastulossa. Paljon oli hyvää radoissa, mutta ohjaaja teki pikkuvikoja.
Videollakin radat on:
http://www.youtube.com/watch?v=x_NlvDAdz-Q&list=UURG6Xpyvc-6jbWza9-_-14g&feature=share&index=1
Viime viikonloppuna kisattiin oman seuran karkeloissa 3 rataa, ja jatkettiin tuttua 98% nollaratailua. Eli moka per rata ohjaajalta, muuten tosi hyviä ratoja! Agility on!
Waara on käynyt tammikuusta alkaen nyt 3 kertaa Patricia Hirnin käsittelyssä Kouvolassa. Lonkanojentajat (vai koukistajat) ja sitä kautta selkälihaksetkin oli kireät etenkin oikealla puolella aiheuttaen pientä hermojumia. Jumppailtiin käyntien välit varvasjumppaa (=hermoratavenytystä), ja hyvin saatiin tilanne rauhoittumaan. Minkäänlaista treeni- tai kisataukoa ei tarvinnut pitää, vaan Patrician suosituksesta nimenomaan elettiin täysin normaalisti, oireet oli niin olemattomat. Viime tiistaina oli edellinen käynti, ja kun vielä oli kireyttä havaittavissa, niin Patrician suosituksesta kuvattiin koko koira läpi. Lähinnä niin fyssarin kuin omankin mielenrauhan takia, ettei siellä rangassa ole mitään, mikä aiheuttaisi jumitusta tms. Mutta höpsis, puhdasta ja kaunista oli kuonosta hännänpäähän! Etenkin lonkista tuli ortopedilta erikoiskunniamaininta, on niin tiiviit ja siloiset. Pakko kait se vaan on uskoa, että Waarakaan ei ole ikuisesti nuori, vaan kroppa alkaa vaatimaan myös säännöllisempää huoltoa. Ensimmäiset 4v mentiinkin niin, että fyssarit aiona totesivat, että koira on kumia, ei mitään jumia missään. Nyt Patrician vahvana veikkauksena oli, että on joskus syksyn aikana törmännyt johonkin (=Nemoon....?), lihakset saaneet kunnon tällin ja lähtenyt jumittamaan itseään. Omasta tiiviistä kyttäämisestä huolimatta en itse huomannut koirassa mitään poikkeavaa, mutta Patricia näki pienet asentovirheet, jotka itsekin kyllä sitten vinkistä huomasin. Tiedänpä, mitä kytätä jatkossa vielä lisää. Ehheh.
Nyt koira siis taas hyväsä kuosissa! Ensi viikonlopun Kotkan kisat jää väliin, kun kuvausta varten piti rauhoittaa, mutta sitten käydäänkin taas JATtilassa kokeilemassa Mujusen hyppykimaraa!
Ja Nemo, tuo kelpojen kelpo! Harrastusvalikoima on lisääntynyt!
https://www.facebook.com/blom.marika?ref=tn_tnmn#!/photo.php?v=10152267336533850&set=o.510211315762457&type=2&theater
No, enpä tiedä, kun en ole koskaan kokenut. Viime päivityksen jälkeen on kisattu kerran tokoa ja 6 rataa agia, koko setti Waaralla.
Tokokokeesta taisi kertyä EVL-, 18x pistettä. Kokonaisuutena koe oli todella hyvä! Vire kestää Waaralla ilman mitään ongelmia, ehkä vähän liiankin hyvin... Pikkuvikoja sattui matkalle ja pari liikettä nollautui, mutta koskas olisin osannut koirani tulosvarmaksi opettaa? Tärkeintä oli ja on vastaisuudessakin hyvä, rento fiilis kehässä niin koiralla kuin ohjaajallakin. Jos ykkönen jää siitä kiinni, niin minkäs sille mahtaa. Seuraavaa koepaikkaa ei ole vielä varattuna kummallekaan, mutta eiköhän sitä kohta taas kalenteria selailla...
Agissa käytiin kisaamassa ensin kuun alussa Jyväskylässä (HYL, 10, 5, olis tarvittu se neljäs rata nollaan). Waara oli törkeä sika, etenkin ekalla radalla varasti, tai eihän tuo ole edes varastamista vaan lähti saman tien. Mutta näitä hyllytetään sitten, jos ensin saadaan vahingossa SM-nollat taskuun. JATin hallin pohja oli yllättävän kova. Omaan jalkaan ei tuntunut liukkaalta, mutta Waara vetää karmeat "leuka eellä"-lipat heti ekan radan alkupuolella ( ja nyt vasta tajusin, miksi Waaralla oli tiistaina fyssarilla rintalihakset kireänä... no miksiköhän). Onneksi on aina ollut taitava suhteuttamaan menonsa alustaan, joten toista kertaa ei enää kaadu, mutta muutaman kerran hapuilee alastulossa. Paljon oli hyvää radoissa, mutta ohjaaja teki pikkuvikoja.
Videollakin radat on:
http://www.youtube.com/watch?v=x_NlvDAdz-Q&list=UURG6Xpyvc-6jbWza9-_-14g&feature=share&index=1
Viime viikonloppuna kisattiin oman seuran karkeloissa 3 rataa, ja jatkettiin tuttua 98% nollaratailua. Eli moka per rata ohjaajalta, muuten tosi hyviä ratoja! Agility on!
Waara on käynyt tammikuusta alkaen nyt 3 kertaa Patricia Hirnin käsittelyssä Kouvolassa. Lonkanojentajat (vai koukistajat) ja sitä kautta selkälihaksetkin oli kireät etenkin oikealla puolella aiheuttaen pientä hermojumia. Jumppailtiin käyntien välit varvasjumppaa (=hermoratavenytystä), ja hyvin saatiin tilanne rauhoittumaan. Minkäänlaista treeni- tai kisataukoa ei tarvinnut pitää, vaan Patrician suosituksesta nimenomaan elettiin täysin normaalisti, oireet oli niin olemattomat. Viime tiistaina oli edellinen käynti, ja kun vielä oli kireyttä havaittavissa, niin Patrician suosituksesta kuvattiin koko koira läpi. Lähinnä niin fyssarin kuin omankin mielenrauhan takia, ettei siellä rangassa ole mitään, mikä aiheuttaisi jumitusta tms. Mutta höpsis, puhdasta ja kaunista oli kuonosta hännänpäähän! Etenkin lonkista tuli ortopedilta erikoiskunniamaininta, on niin tiiviit ja siloiset. Pakko kait se vaan on uskoa, että Waarakaan ei ole ikuisesti nuori, vaan kroppa alkaa vaatimaan myös säännöllisempää huoltoa. Ensimmäiset 4v mentiinkin niin, että fyssarit aiona totesivat, että koira on kumia, ei mitään jumia missään. Nyt Patrician vahvana veikkauksena oli, että on joskus syksyn aikana törmännyt johonkin (=Nemoon....?), lihakset saaneet kunnon tällin ja lähtenyt jumittamaan itseään. Omasta tiiviistä kyttäämisestä huolimatta en itse huomannut koirassa mitään poikkeavaa, mutta Patricia näki pienet asentovirheet, jotka itsekin kyllä sitten vinkistä huomasin. Tiedänpä, mitä kytätä jatkossa vielä lisää. Ehheh.
Nyt koira siis taas hyväsä kuosissa! Ensi viikonlopun Kotkan kisat jää väliin, kun kuvausta varten piti rauhoittaa, mutta sitten käydäänkin taas JATtilassa kokeilemassa Mujusen hyppykimaraa!
Ja Nemo, tuo kelpojen kelpo! Harrastusvalikoima on lisääntynyt!
https://www.facebook.com/blom.marika?ref=tn_tnmn#!/photo.php?v=10152267336533850&set=o.510211315762457&type=2&theater
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)