Toteutuneita & tavoitteita

Vuosi alkaa olla muutamaa tuntia vaille valmista kauraa.
Totuttuun tapaan siis aika tarkistaa, mitä sitä vuoden alussa tulikaan asetettua tavoitteiksi, ja mitä vuoden aikana saatiin aikaiseksi.




Ensin muistellaan menneitä...




Kumpainenkin koiruus oli koko vuoden terveenä, eli tärkein tavoite saavutettiin hienosti!


Treenipuolella oli sitten vähän vaihtelua...



Nemo


- Tokossa VOIsta vähintään VOI2-tulos. Miulla on jo päässä suunnitelma, miten treeneissä pitää tästä etiäpäin toimia, jotta koesuoritukset saadaan treenisuoritusten veroisiksi.
EVL-liikkeet treenataan koevalmiiksi myöskin niiltä osin, miltä eivät mene VOIn kanssa "päällekäin".
Esim merkkiä pitää harkita, uskallanko vielä VOI-aikana treenata sitä ollenkaan.


Tokossa saatiin parikin VOI2-tulosta, ja viimeisin koe oli ehdottomasti paras, vaikka kaukot ja metalli menikin nollille. Nemo selvästi keskittyi ja teki innolla ilman turhaa häröilyä!


- Jäljelle Nemo pääsee mielenvirkistykseksi, samoin esineruutuja töhöttämään.


Jälkien teko kyllä jäi tyystin, kerran taidettiin alkukesästä käydä.


- Näyttelyyn saattaapi Nemo päästä tarjoamaan yleisölle sirkushuveja :D


Ei käyty näytelmissä, edelleen pallitodistus hankkimatta :D


- Fyssarikäyntejä jatketaan säännöllisesti.


Muutaman kuukauden välein on Nemo käsittelyyn päässyt, mitään ihmeitä ei ole löytynyt. Nyt kokeillaankin vähän pidempää fyssaritaukoa, pysyykö kroppa silti kuosissaan.


- Paimentamassa käydään ehkä muutamaan kertaan.


Näin tehtiinkin, ja Nemo jatkoi vanhalla tutulla linjalla "osaan itte ei tartte auttaa". Juhannuksena käytiin ex tempore Kaisan luona paimenessa, ja Kaisa sai parissa minuutissa Nemon oikeaan paimennusmoodiin. Eli jos haluan saada Nemon paimennuksen kuriin, on käytävä länsirannikolla :D




Waara


-Tokosta Waaralle AVO1, ehkä TK2, ja VOI-liikkeet hyvälle mallille. 
Ensimmäisenä seuruun paikka tehotreeniin, kontaktia ja intoa kyllä on, mutta metrin keulimista ei kaikki tuomarit katso hyvällä :D


AVO1 antoi odottaa itseään, ensin vire katosi koekehässä ja pisteet sen mukaiset, sitten virettä oli liikaa ja liikkeitä nollautui kun on niin kivaa :D Joulukuussa saatiin onneksi AVO1 Kotkasta mukaan, joten talvi saadaan rauhassa treenailla VOIta kuntoon. VOI-liikkeitä on pikkuhiljaa kyllä ajettukin Apinan aivoihin, mutta nyt ei tarvitse enää AVOinta ajatellakaan samalla :D


- Agissa aloitetaan kisaaminen helmikuussa. Alustavasti suunniteltuna kymmenkunta starttia ennen huhtikuuta, näistä mieluusi ne kolme nollaa. Viimeistään kesään mennessä kakkosiin, ja sieltä kesän aikana yksi nousunolla. Loppu on sitten vain extraa nuorelle koiralle :D


Agissä kyllä ylitettiin tavoitteet aika roimasti :D Ykkösissä ensin tahmailtiin ihan vaan ohjaajan surkeuden takia ja osittain myös kisakepit oli aluksi epävarmat. Kakkosiin noustiin toukokuun lopussa Mikkelissä, ja kun vauhtiin päästiin, niin singahdettiinkin sitten kakkosista kolmosiin 12 kisalla, ja ekat kolmosen startit olikin sitten Agirodussa heinäkuun alussa. Kolmosissakin meni alku rytmin hakemisessa, mutta pikkuhiljaa alkaa homma pelittää. Nollia ehti tämän vuoden puolella kertyä kolmosista 4kpl, 2 agi ja 2 hyppärinollaa. Ja agiuosi kyllä huipentui parhaalla mahdollisella tavalla, kun itsenäisyyspäivänä Joensuun kisoista nollavoitto ja eka SERT-A! Kokonaisuutena kyllä ihan supervuosi, todellakaaan en viime vuonna tavoitteita asettaessa osannut kuvitella, että ihan näin hyvin lähtee kisaaminen sujumaan! Waara 2,5v ensimmäinen agiserti taskussa ja pino nollia kolmosista! :D




- PK-jälki kuntoon! Sellaiseen tilaan, että vuoden päästä keväällä lumien sulettua pienellä treenillä jopa kisoihin asti? BH pois alta viimeistään nyt kesällä. Keppien ilmaisua voisi aloitella jo nyt kevättalvella.


Tämä jäi kyllä ajanpuutteen ja saamattomuuden takia täysin, yksi jälki alkukesästä, pk-tottista ei treenattu käytännnössä ollenkaan. BH:ta harkitsin loppuvuodelle, mutta mitä sitä turhaa hötkyämään. 


- Näyttelyissa käydään sen verran kun jaksetaan ja raaskitaan rahoja tuhlata :D Erkkari ja Voittajat varmaankin, ja syksyllä maagisen 2v iän tultua täyteen metsästetään viimeistä SERTiä.


Keväällä käytiin vähän aktiiivisemmin näyttelyissä, mutta sitten hyydyttiin :D Kesällä erkkarista ERI ja nuorten luokan voitto, sitten näytelmät unohtui täysin, ja aina kun kävi mielessä, oli ilmot jo menneet... Voittajista käytiin toisessa, tuloksena "kapealle ja kevyelle" EH. Vika SERT siis vielä saamatta.


- MH-kuvaukseen ollaan parissa eri paikassa jonossa, joten toivottavasti mahdutaan mukaan. Luonnetestiä en vielä tälle vuodelle halua.


MH suoritettiin lokakuussa ja täysin Waaran näköisestihän tuo sujui. 


- Paimentamassa käydään ehkä muutaman kerran.


Käytiin muutaman kerran, kiinnostusta lampaisiin löytyy, mutta ei takeita siitä, riittääkö vaistot ihan oikeaan paimentamiseen.




Ja sitten se haasteellisempi osuus, eli mitäpä alkavalle vuodelle tavoitteeksi?


Vuosi 2012


Kummallekin sudelle edelleen terveyttä ja vauhdikasta menoa!




Nemo


TOKOsta VOI1, sen jälkeen kisaillaan VOIssa kunnes uskallan lähteä EVLään tuon kanssa :D


PK-puolella Nemppis saa jäljestellä, jos vaan keritään


AGIssa saa tehdä hömppähömppää ja osallistua möllikisoihin 


NÄYTTELYIHIN mennään varmasti ainakin kerran :D




Waara


TOKOsta VOI1 ja EVL-liikkeet suht mallilleen.


AGIssa haetaan rytmiä ja suoritusvarmuutta hauskuutta unohtamatta! LAU:n SM-joukkueeseen pyritään, ja toki mennään myös yksilöihin hakemaan kokemusta, jos saadaan nollat kasaan. Virallisena tavoitteena yksilökisat ei tulevana vuotena ole.


PK-puolella BH ja jälkitreeniä, mitään paineita tai tavoitteita tästä ei oteta.


LUONNETESTI on jo huhtikuulle varattu.


NÄYTTELYISTÄ se viimeinen SERT, erkkari ja Voittaja, muuten fiiliksen mukaan. 




Ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa ja tekemisen iloa noiden kahden mahtavan koirapersoonan kanssa! 

Joulua!

Tik Tak video

Ensin tärkein, eli mahottoman suuret kiitokset videoinnista Lauralle & Antille, tää on oikeesti helmi!

Tip Tap Tik Tak

Jaahas, taas kuukauden päivitystauko.
Marraskuussa ei kyllä paljon kerrottavaa ollutkaan, Waaran kanssa hyllyteltiin oikein urakalla, parhaimmillaan käytiin yhden askeleen päässä nollasta, mutta semmosta se on. Agi.fin ranking kertoo karua kieltään siitä, miten hyvin viime aikojen kisat on menneet... Tosin noissa hyllyissä on mukana kyllä tosi hyviäkin vetoja, mutta pienestä se vaan välillä on kiinni!

Tokokokeiden oli tarkoitus olla jo purkissa, kun nuo kylmät hallit ei hirveästi houkuttele. Jostain aivotoiminnan häiriöstä johtuen ilmoitin kummankin koiran 3.12. Kotkan tokokokeeseen, kun viikkoa aikaisemmin kuulin huhuja, että sinne saattaisi vielä mahtua. "Just nämä kaksi koiraa sopivat vielä, sitten on täyttä." No mutta mainiota. Ai treenata vai? No ehtiihän sitä viikossa....
Tiukkaa treeniä kyllä olikin, useampana iltana pimeän keskellä treenailtiin ja Nemon kanssa lähinnä niitä epävarmempia liikkeitä, Waaralle taas koko AVO-kimppua hyppyyn ja luoksariin painottuen.
Ja niin se saapui lauantai-aamu, 7.00 startti kohti Kotkaa, jossa ensin AVO klo 9.
Tuomarina taas kerran  Nokelaisen Anne, jonka tuomaroinnista mie tykkään, asiallisen napakkaa mutta samalla myös kannustavaa.

Ensin kehään siis intopinkeä Apina, jota kohtasi suuri hämmästys halliin tultaessa: missä on kahden viikon takaisten agikisojen esteet? Intoa kyllä riitti, kun vire oli tapissa...  Tehtiin ennen omaa vuoroa pihalla ainakin 10 toistoa hypyllä, päättyen vastapuolen istumiseen, sekä luoksetuloa stopista palkaten.
Oma paikkamakuuseen meno oli hiukan kiireinen, kun ekassa ryhmässä oli Emma&Hiro, ja mie makuun ajan viihdytin Emman Eetu-poikaa. Mutta hyvin päästiin kehään ja hyvää treeniä se oli tuokin ja muistutus siitä, että  joskus kannattaa treenata myös "paniikkisiirtymiä"!

Mutta liikkeet siis

Paikkamakuu 9
Oli jätön jälkeen hieman siirtynyt eteenpäin. Ryhmässä oli eloa, sillä reunimmaisena ollut keeshond (?) lähti puolen välin tienoilla liikenteeseen, onneksi tuli suoraan piiloon. Ja piilo oli muutenkin normia hankalampi, sinne mentiin selvästi normaalia jyrkemmin.

Seuruu 9
Ajoittain vähän haahuili, mutta enimmäkseen hyvää.

Maahanmeno 10
No se!

Luoksetulo 8
Priima muuten, pysyi lähdössäkin hievahtamatta, mutta pamahti stopista maahan :O Ehdin jo ajatella, että se siitä sitten TAAS, mutta ylläri olikin, kun kasi nousi! Puuuuh!

Seisominen 8,5
Muuten priiiiiiima, mutta ennakoi loppuperusasennon.

Nouto 8
Kiuuuuh! lähtiessä, "pieni" törmäys sivulle siirtymisessä, muuten jees!

Kaket 9,5
Häiriintyi vähän yleisöstä, mutta teki vaihdot napakasti. Ennakoi loppuperuksen.

Hyppy 9
KIU! takaisin hypätessä ja törmäys myös, muuten hienosti malttoi pitää kankun alhaalla.

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä siis 177,5p AVO1 ja sija 3/15. Jjjjjau! Viimeinkin natsasi ja saatiin se odotettu ykkönen! Nyt voi talven rauhassa treenailla voittajaa, ja sitten joskus keväällä tai alkukesästä mennä kokeeseen. Ongelmahan on nyt se, että miulla on 2 koiraa voittajassa...


Sitten hetken huili ja Nemppa kehään, Anne jatkoi tuomarina.

Paikkamakuuseen mennessä Nemo oli tulisilla hiilillä, kovasti olisi tahtonut mennä moikkaamaan Annea...

Paikkamakuu 8
Alussa ja miun palatessa levotonta, muuten viereisessä kehässä mennyt ALO piti Nemon hyvin hereillä, kun piti sinne kuikuilla. Lopussa oli taas räjähdyspisteessä, kun piti malttaa odottaa lupaa poistua kehästä... Tajusin sitten kehänauhan vieressä antaa Nemolle tehtäväksi remmin etsinnän, ja sehän toimi: unohti heti typeryydet ja lähti tohkeissaan etsimään remmiä!

Seuruu 8,5
Pari hiiiiidasta perusasentoa, ja eihän se parasta Nemppaa ollut muutenkaan.

Istuminen 10
Wuhuu! Kerrankin onnistui kokeessa osaamistason mukaisesti!

Luoksetulo 9
Jeeee! Tässäkin viimein onnistunut koesuoritus! Seisominen aavistuksen hidas, makuu samoin, mutta se onnistumisen tunne!!!

Ruutu 10
Ei enää sanat riitä! SUPER! Etenkin kun tosi moni koira mokasi tämän lähtemällä vasempaan kohti luoksetulon törppöjä.

Hyppynouto 9
PerusNemppa

Metalli 0
Dääämn däämn däämn meni, nosti, tiputti, nosti, toi ja tiputti jalkoihin.

Tunnari 8
Sikahyvä, pisteet lähti pureskelusta, johon puutun ehkä joskus tai sitten en.

Kaukot 0
Hitsinhitsinhitsi. Otti normaalia vähemmän häiriötä yleisöstä, mutta silti jumitti pari vaihtoa, ja yksi jäi kokonaan tekemättä. Mutta teki vaihdot priimasti, ei liikkunut senttiäkään!!!
Kehästä pois lähtiessä annoin taas tehtäväksi etsiä remmin, toi sen tohkeissaan ja sitten palkkaus. Toimii!

Kokonaisvaikutus 9
Nemppis teki hienosti, varmasti paras koesuoritus koskaan! Liikkeitten välit oli hallittuja, kerran tai kaksi taisi haukahtaa. Mutta vire pysyi hanskassa!

Yht. 231p VOI2 sija 3/14

Siis miun koirat KUMMATKIN TOKOkokeessa palkinnoilla samana päivänä! Uskomatonta!
Kummasti taas sai uutta intoa, kun viimein onnistui siihen malliin, mitä treenit on antaneet ymmärtää!
Nemon kanssa saatetaan talvella jossain kokeessa pyörähtää, mutta Waaran kanssa nyt hitaasti ja hartaudella treenaillaan VOI-liikkeitä kuntoon.

Pitkä oli lauantain rupeama tokokeessa, eikö sunnuntaina päästy ajallisesti helpommalla, sillä vuorossa oli Voittaja. Nempalle oli hyvä hoitopaikka tiedossa, joten huoleti (tai miten sen nyt otttaa :D ) lähdettiin Lauran&Saimin sekä Juulin kanssa kohti Helsinkiä.
Kelpoilla oli tuomarina Johan Juslin, koiria kehässä 17, joista 9 uroksia.

Ei riittänyt Waarassa koko, liian kevyttä ja kapeaa oli koko koira :D Arvostelun lisään, kunhan muistan pelastaa kisakansion autosta sisälle.  Tuloksena EH ja heihei, Ostoksilla piti tietty käydä, lopputulemana Waaralle oma pienempi kevythäkki tällaisia yksinreissuja varten sekä uusi napakan oloinen narupallo, josko se kestäisi käytössäkin...

Maanantai oli huilipäivä, ja tiistaina vuorossa agilityä.

Kotkan kisojen oli tarkoitus olla vuoden viimeiset, mutta Lauran houkuttelemana lähti ilmot vielä itsenäisyyspäivän Joensuun kisoihin, kun Tiinakin oli riittävän hullu lähtemään Arwon kanssa matkaan.
Tuomarina oli uusi tuttavuus Eeva-Liisa Pohjanen, joka oli suunnitellut ihan kivat radat. Jostain syystä tulostaso jäi kyllä ihmeen huonoksi, vaikka radat ei mitään erikoisen hankalia olleetkaan.

A-rata kosahti kohtaan, jossa ensin piti varoa putkea, sain käännettyä napakasti mutta sitten heitin onnistuneesti takaakiertoon. Kohdassa, jossa olisi ihan luvallisesti saanut mennä ilman takaakiertoa. Jatkettiin sitten rataa normisti, ja tietty se ainoa takaakiertokohtakin meni sitten mäkeen, ei kierrä vaan hyppää suoraan. Jaa mitä pitäis treenata....

B-rata oli mukavan oloinen sekin, ei mitään ihmeellistä. Muurilla hyllytti moni, koira hyppäsi sen edes takaisin. Viekunnolla viekunnolla viekunnolla ja mitä sitten kuitenkin tein? Joo en vienyt kunnolla vaan jäin ihmettelemään. Waara kiepsahti jo kertaalleen uukkarin muurin takana, mutta jollain ihmeen konstilla sain kierrätettyä niin, ettei hypännyt takaisin. Keinulle tulikin sitten extempore takaaleikkaus, mutta hyvin kesti senkin. A:n alla olevaan putkeen vienti irroitti pienet kirkunat koirasta (ehkä emännästäkin), puomin jälkeinen hypyn takaaleikkaus ihme kyllä onnistui! Keppikulma oli kaamea, mutta jo rataantutustumisessa päätin luottaa Waaraan, kyllä se osaa kepit hakea! Ja niinhän se hakikin! Kepeillä jo kävi vähän mielessä, että onkohan nolla alla... Joten hirveästi ei kehdannut vedättää, kun enää rengas ja viimeinen hyppy.

Ja nollahan se oli, ja Laura tuli vielä apinaloikkaa kertomaan, että koko radan eka nolla! Ja oltiin kolmanneksi viimeinen koirakko radalla, että hopheijaa! Kahdelle vikalle tuli virheitä, joten huppistaheijaa: nollavoitto ja ihka ensimmäinen SERT-A!!! Aika mahtia!!! Aika ei ollut mikään maailman paras, muurin takana seikkailu sekä kunnolla tehdyt kontaktit söi sekunteja. Mutta mitäs väliä sillä on, tuloslistahan se on se olennaisin! Se on se valiokello mikä otsikossa tikittää yhdessä joulun kanssa! Videotodistekin tästä on, tulee kunhan kerkiää!

Vikalle radalle sitten kovasti jo kaverit yrittivät tyrkyttää tuplaa....
Alku hyvä, monelle tuotti ongelmia alku, kun tultiin hyppy pussi ja 5m päässä kepit avokulmaan. Taas luotto Waaraan, jäin pussille käskyttämään ja hienosti haki! Super-Apina! Sievää menoa aina putkihässäkälle asti, jossa Api päätti pitkässä viennissä lukea itse rataa, ja kimposi muurille. Nou hätä, jatkettiin hyllystä rataa parin esteen verran keinulle, jossa päätin, että liike seis! alastulolle. Api oli eri mieltä, joten otettiin keinu uusiksi ja pois radalta.

Kyllä kannatti ajella 500km, eipä tämän parempaa tapaa olekaan jäädä kisatauolle aina maaliskuun omiin kisoihin asti!