Täällä ollaan taas! Tai ollaanhan täällä oltu koko ajan, mutta blogin päivittäminen on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt. Kovasti paljon ei ole kerrottavaa. Agissa on kisattu tuskallisen paljon, HYL-putki komea. Tokossakin muutamaan kertaan, VOI2-tuloksia Waaralle ja EVLnollia Nemolle.
Viimeisimmät agikisat Imatralla oli oikeastaan täyttä ajanhukkaa ja haaskausta, usko omaan osaamiseen on kesän ja syksyn hyllyttelyjen myötä hävinnyt kuin kelpi metsään, joten eipä siitä kisaamisestakaan mitään tule. Eikä tullut.
Agin puolella ollaan Waaran kanssa mukana OJ Rissasen lokakuussa aloittamassa valmennusrenkaassa. Pari treenikertaa takana, ja kuukausittain on tarkoitus jatkaa aina ensi kesään asti. Muuten treenaillaankin omatoimiryhmässä tutussa porukassa.
Otsikko liittyykin sitten kuluneen viikonlopun touhuihin ja Alatalon Vappuun.
Vappu oli koko viikonlopun Lappeessa, ja perjantaina aloitettiin psyykkisen valmentautumisen luennolla. Ja pakko se oli myöntää, että kisaräpiköinti on täysin ohjaajaan päänupin aiheuttamaa. Liian suuret ja monimutkaiset tavoitteet, joiden saavuttaminen on käytännössä mahdotonta. Joten ei muuta kuin ajatukset takaisin siihen, miksi agia ylipäätään harrastan: koska se on järjettömän upea laji harrastaa koiran KANSSA! Välitavoitteet peliin, pienistä onnistumisista se hyvä fiilis tulee!
Lauantai ja sunnuntai oli sitten hyppytekniikalle pyhitettyä. Etukäteen arvelin, että Waaran hypystä tuskin mitään kauheaa katastrofia löytyy, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Eniten kaipailin vinkkejä takaakiertojen & tiukkojen pakkovalssien rimojen tiputteluun, mikään kun ei tunnu auttavan.
Lopputulemana oli, että Waara on fyysisesti erinomaisessa kunnossa ja hallitsee kroppansa lähes täydellisesti! Mitä nyt pitkän kaulansa takia sai lisäarvonimen Kirahvi... Takaakiertoihin saatiin selkeät, yksityiskohtaiset ohjeet, joita noudattamalla kaiken järjen mukaan saadaan sekin ahdistus pois päiväjärjestyksestä. Fyysisesti ja hyppyteknisesti Waaralle ei pitäisi olla mikään ongelma selviytyä takaakiertojen rimoista, mutta nyt lähdetäänkin opettamaan oikeanlaista, tiukkaa & kokoavaa hyppyä. Hyvää treeniä tauon lähestyessä sekä sitten helmikuussa, kun palataan agitauolta!
Ja tosiaan, Tähtioppilas- arvonimen Waara sai Vapulta itseltään, sen verran nohevasti Api hoiti hommat kotiin!
Tälle vuodelle ei enää mitään kovin ihmeitä ole tiedossa. Kahdet valmennusrenkaan treenit, joulukuun puolivälissä Suomalaisen Jarin koulutus ja yhdet agikisatkin vielä Kotkassa.
Tokokisailua jatketaan varmaankin ensi keväänä, jollei sitten innostuta talvella käymään jossakussa lämpimässä hallissa...
Näihin tunnelmiin!
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
maanantai 30. heinäkuuta 2012
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Slottshoppet eli kun kelpottimet Ruotsiin lähti
Johan reissusta aikaa on hetki, mutta jos näin viimeisen lomapäivän kunniaksi päivittelisi.
Ruotsin suurimpaan agilitytapahtumaan Slottshoppettiin lähdettiin tiistaina 10.7. Ensimmäinen yö oltiin tutussa Tuorlan majatalossa, ja siitä sitten keskiviikkoaamuna Viikkarilla Ruotsin puolelle.
Matkassa oli mukana 4 autokuntaa, joissa yhteensä 8 eukkoa ja 14 koiraa. Ei siis mikään pieni pataljoona! Laivamatka sujui hienosti, eikä pelättyä kuulutusta "Pyydämme kahden ruskean koiran omistajaa tulemaan välittömästi kerrokseen 2 ottamaan kurittomat koiransa kiinni" kuulunut :D
Ruotsin majapaikkaan Sunnersta Herrgårdiin löydettiin helposti Tompan opastamina keskiviikkoiltana. Majapaikka oli mainio, rivitalotyyppinen retkeilymaja. Meidän porukalla oli oma sisäänkäynti ja 4 huonetta, joihin jakautua. Eikä hintakaan ollut paha, kolme yötä n. 80e/ nuppi.
Majapaikan päärakennus näytti tältä
Ja itse majoitusrakennus oli tämmöttinen
Nemo partiopaikalla majapaikan ikkunassa
Torstaiaamuna sitten suunnistettiin kuinkas muuten kuin Tompan avustamina kisapaikalle Wikin linnan alueelle. Näin hieno se linna oli
Kisakehiä oli kolme, joista yksi oli selvästi muita pienempi. Alkuviikosta oli satanut vettä aika ropsakasti, ja kentät menneet osittain aika liejuiseen kuntoon. Onneksi loppuviikon aikana ei vettä satanut käytännössä ollenkaan, joten kentät pysyivät suht hyvässä kunnossa. Koirat ei juurikaan liukastelleet, mutta ohjaajilla välillä kenkä lipsui. Myös allekirjoittaneella. Speedcrosseissa kyllä pitoa riitti, mutta kun sitä mutaa oli joillain kohdin useamman sentin kerros, niin sehän lähti kengän mukaan. Pystyssä silti pysyttiin.
Kisa-alue näytti tältä, kuva lauantailta, kun porukkaa oli jo lähtenyt pois
Maxikolmosten kaikki radat olivat kauimmaisimpana näkyvällä kentällä, joka pysyi ihan ok kunnossa verrattuna esim. etualalla olevaan mini- ja medikoirien käytössä olleeseen kenttään.
Tosiaan torstaiaamuna porhallettiin paikalle. Kisakirjeessä oli kerrottu jo melko kattavasti, miten kisapaikalla toimitaan, mutta kyllä siinä silti meinasi mennä suomilikoilla sormi suuhun... Kiitos vain tätäkin kautta RumaRakin Salmelle ja Mikolle, olitte ihan korvaamattomia meidän "opastajina"!
Lähtölistojahan ei etukäteen julkaistu missään, vaan ne oli aamulla luettavissa ilmoitustaululla. Samalla listalta vedettiin tussilla oma nimi ylitse, ja otettiin paperilapulle tai käteen ylös, millä numerolla milläkin radalla startataan.
Aikatauluja oli vain sen verran, että eka rata alkoi joka kentällä klo 8.30, ja siitä sitten vuorollaan aina seuraava rata perään, kun edellinen päättyi. Eli ratojen etenemistä sai seurata koko ajan.
Maxi3-tutustumiset oli jaettu suurten luokkien (parhaimmillaan yli 140 koiraa!) takia niin, että ensin oli 2 tutustumista (koirat 1-79), jotka kävivät sen jälkeen radalla. Sitten toiset 2 tutustumista lopuille koirakoille.
Tutustumisen jälkeen ennen omaa starttivuoroa piti käydä sisäänheittäjälle sanomassa, että sejase numero aikoo startata, ja sisäänheittäjä ympyröi sitten numeron fläppitaululta.
Tässäpä yhden radan sisäänmenoväylä, fläppitaulu numeroineen oikealla
Kuulutuksista ei vielä torstaina ymmärtänyt mitään, lauantaina jo jotakin :D
Fläppitaulun ohi kävelemällä pystyi seuraamaan luokan etenemistä, sillä sisäänheittäjä ruksasi jo suorittaneet numerot yli. Ihan kätevä systeemi, vielä kun olisi numerolaput selässä niin johan olisi selkeää! Ja kisakirjathan viedään ilmopisteeseen vain siinä tapauksessa, että radalta saa nollan. Waaran kirjasta ei tarvinnut koko reissun aikana luopua...
Ruotsalaiset on kyllä tuhottoman tehokkaita ratasuunnittelussa ja -rakentamisessa! Seuraava rata oli kisavalmis viidessä minuutissa, sillä kontakteja ja putkia ei käytännössä siirretty ollenkaan.
Ja montakohan kertaa sitä järkyttyi siitä, että koiraa oli luvallista palkata kesken radan... Esim kontakti uusiksi, ja koiralle lelu suuhun alastulolla. Jär-kyt-tä-vää! Ja koiria sai myös soosoo-retuuttaa kehässä niskavilloista, eikä tuomaria olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Ainakin maxikolmosten radat oli selvästi haastavampia kuin suomalaiset vastaavat, ja takaakiertoja oli joka ikisellä radalla... Ja loppusuoria, kuudesta radasta viidellä oli useamman esteen loppusuora!
Ja jos ruotsalaiset koirat jotain osaa niin kiitää loppusuoralla, "FramFramFram!!! ja koirat tykitti suoraan eteenpäin kyselemättä.
Ja JOS joskus bordercollikan ottaisin niin ehdottomasti Ruotsista! BC:t oli selvästi suomalaisia painoksiaan pienempiä, kevyempiä ja ennen kaikkea elastisempia! "Show-linjaisia" bc:itä ei reilun sadan maxikolmosen seassa tainnut olla kuin yksi ainoa. Kelpiet taasen olivat enemmän Suomen tyyliin, osa isoja mölliköitä ja osa taasen kevyempiä, omaan silmään todella kivan oloisia ja hyvin liikkuvia. Ja kyllä, osaa ne ruotsalaisetkin kelpiet kaarrattaa! :D
Mutta niin, niihin ratoihin.
Ensimmäisellä radalla onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä unohtamaan radan. Tai tavallaan en unohtanut, vaan kun sama kohta mentiin pikkaisen eri tavalla alussa ja radan lopussa, niin tokihan tein heti alkuun ohjauksen niin, miten se oli tarkoitus tehdä vasta radan loppupäässä. Mutta nou hätä, tismalleen samaan pystyi myös Oreniuksen Jouni, joten ehkä toivoa vielä on!
Ekan radan suoritusten jälkeen sitten mentiin kahville, ja hetken päästä alkoi varoituskello takaraivossa soida, että pitäisiköhän mennä radan reunalle... Ja kas, seuraavan radan tutustuminen oli juuri alkanut, myöhästyn ehkä 30 sekuntia! Vähän yllätti tosiaan ruotsalaisten radanrakennustehokkuus... Opittiin kyllä kerrasta!
Toinen rata oli jo ensimmäistä selvästi parempi kun alustaankin oli jo tuntumaa niin miulla kuin Waaralla. Enää ei muistu mieleen, mihin rata kosahti, torstain radat on tallessa vielä Juulin kansioissa.
Torstaina hoidettiin myös alta pois ekinokkoosileimat koirien passeihin. Miehän keväällä kyselin järjestäjiltä eläinlääkärin perään, ja he sitten hankkivat lääkärin paikan päälle meitä suomalaisia varten. Aika loistavaa palvelua! Olihan siinä jonossa sitten koko suomalaisten kööri, eli lääkärillekin ihan kiva tienesti, kun yhden koiran leima maksoi 17,50 euroa.
Kisapaikalla vierähti aamu seiskasta iltapäivä neljään, ja sitten suunnistettiinkin Uppsalaan syömään ja kaupoille. Sieltä majapaikkaan ja koirien kanssa lenkille, eikä tarvinnut sen jälkeen enää kauaa hereillä keikkua...
Perjantaiaamuna oltiinkin sitten jo ihan pro kaiken suhteen, ja kyllähän se kieltämättä vaikutti omaan suoritukseenkin, kun ei tarvinnut enää arpoa mitä missäkin tapahtuu ja milloin.
Radat oli hyviä, mutta tulokseksi HYL ja 5 typerästä rimasta! Jos rima olisi pysynyt ja olisin kahdessa kohtaa ohjannut paremmin, niin siellä kolmen kärjessä oltaisiin keikuttu... Jossittelu on taitolaji!
Lauantai oli kisapäivistä kuumin, aurinko poltteli jo aamukasilta ihan tosi ilkeästi! Radat oli taas hyviä ja sujuvia, mutta aina sinne pitää se HYL johonkin väliin tunkea!
Eli Waaralle siis saldona 5xHYL ja yksi vitosen rata. Mutta lähdöt oli hienoja, kepit sujuvia ja kontaktitkin jo sinne päin :D
Tukholmaa kohti lähdettiin joskus kolmen aikaan, aikaa varattiin (allekirjoittaneen määräyksestä!) reilusti, jotta ei ainakaan jäädä laivasta. Itse ajomatkaan meni n 1,5 tuntia plus parisenkymmentä minuuttia sompailua Tukholman keskustassa, kun Tomppa ei hirveästi tykännyt tunneleista ja tunneleissa olleista liittymistä... Satamaan onneksi lopulta löydettiin ihan hyvissä ajoin, ja ehdittiin lenkittää koiratkin mainiosti. Yölaivalla reissaaminen sujui vielä helpommin kuin tullessa päivälaivalla, ja reissaamisesta väsähtäneet koiratkin nukkuivat hievahtamatta koko yön.
Kotimatka alkoi aamupalalla ABC:llä, ja matkalla piti etsiä Sotkaan vähän lisää öljyä. Kotiin kuitenkin selvittiin, ja sen verran mainio reissu oli, että uudestaan on päästävä!
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Mitä, missä, milloin?
Mitä vikaa on kuukauden päivitystauossa?
Se, ettei enää todellakaan muista, missä tuli oltua, milloin ja mitä siellä tapahtui...
Luntataan kalenterista!
9.6. SM-toko Kuopio
Waara tänttähääräili AVOimessa.
Loppusaldo oli 150 ja jotakin, melkein ykkönen.
Lisähaastetta toi ohjaajan flunssan jälkeinen ääni, tai siis se, ettei sitä ääntä ollut. Siis oikeasti. Kraaak! Pika-apuna kokeilin laulajien kikkaa, eli nappasin aamulla tunti-pari ennen kehää kyytabletin laskemaan turvotusta. Sen verran vissiin auttoi, että sain edes kieu'ttua jotain käskyjä.
Pisteet luntataan koelapusta, kuka niitä enää muistaa.
Ensimmäisessä kehässä
Paikkamakuu 7
Waara ei vaan tainnut tajuta, että heijoo paikkamakuu! vaan meinasi lähteä miun perään jätössä. Onneksi oli tipahtanut puoliksi nousseesta asennosta takaisin tonttiin.
Tokaan kehään tuli vähän kiirus, kun olikin aikataulusta reilusti edessä, ja kuulutuksissa puhuttiin vain kehien numeroista, ei luokista niin kuka niitä nyt tajuaa... Minä ainakaan.
Mutta siis.
Seuruu 9
Oikein hienoamainiota! Taisi täyskäännöksessä olla vähän väljää (mitä nyt parista metristä) mutta muuten oikein hyvä!
Nouto 9
Tässä oli liikkurilla ja tuomarilla naurussa pitelemistä, itse en pystynyt edes pidättelemään.
Kapulan heitto, ja perään sitten noutokäsky "TuO!" oikein komeasti kiekaistuna, siis kyllä, se oli nimenomaan kiekaisu, kun äänetön ääni vähän temppuili. No mutta tärkeintä on se, että yleisö viihtyy ja liikkurilla ei ole tylsää. Aijoo, piste lähti törmäämisestä palautuksessa. Eiku sivulletulon ennakoimisesta, Nemohan se törmääjä on.
Hyppy 0
No nysse ääni sitten kostautui. Hyvin hyppäsi, mutta kiekaistu "IsssTuU!" kuulosti vissiin vähän oudolta ja Waara hyppäsi kiireesti takaisin ja napakasti perusasentoon. Ainut että se istuminen tosiaan jäi välistä, ja ylipäätään pysähtyminen hypyn toisella puolella. Pikkuvikoja.
Sitten ooteltiin jokunen hetki, ja kehään nro 3
Liikkeestä maahan 10
Olikohan tämä tässä kehässä vai edellisessä.. No väliä hällä, kympsä tuli.
Liikkeestä seisominen 10
Sillai!
Kaket 7
Vasta toisella maahan (!) ja johonniin vaihtoon tarvittiin tuplakäsky.
Luoksari 9
Pikusen vinossa lopussa, muuten oli ihan-sairaan-makea-stoppi!
Waara vaikutti tuomareista oikein kivalta, ja kokonaisvaikutelmista tulikin 9 ja 10 eli 9,5 paperiin.
Pisteitä kertyi 154,5 eli AVO2 verran, sijoitus 38/76.
Waara toimi ko kaappikello ja junan vessa, keskittyminen oli töissä eikä ympärillä olleet noin miljoona koiraa ja monta kehää käskytyksineen vaikuttaneet sitten yhtään mitenkään.
Ensi vuonna samat bileet, VOIssa ellei jopa EeVeeäLlässä?
Ja kalenteria etiäpäin...
12.6. oman seuran iltakisat
En muista tuloksia, mutta sen muistan, että ei ollut parasta menoa kyllä tosiaankaan. Tulikohan lie tuplaHYL.
15.-16.6. Agi-SM Jyväskylä (Tikkakoski!)
Oltiin julkkiksia jo ennen kisoja!
http://yle.fi/uutiset/koiraurheilu_vaatii_ihmiselta_hermoja/6179904
Perjantaina 2 rataa, ihan loistavaa menoa asenteella! Agiradalta puomin alastulon 5 (ohohups tulihan tosiaan täältäkin, eikä vasta agirodusta....), tipahti sivulta alas. Ja yksi rima. Nollalla oltaisiin oltu jossain 8-10 sijoilla, tultiin muuten LUJAA! Hypäri meni HYLlyksi, kepit lähti lapasesta ja väärä putki kutsui. Mutta sikamainionloistava rata muuten, pysyin suunnitelmassa! Toimii!
Lauantaina joukkuerata, Waara oli WUOKSin joukkueen eka koira.
Erittäin mainiota menoa, ohohups rima ja puomin ylösmenolta tuomittu 5, jota en suostu myöntämään, todistajia useampia että kyllä se tassu siihen osui ja selvästi. Nii kerta!
Yksi koira oli joukkueesta pois, joten kolmelle koiralle olisi tarvittu tulos, mutta yksi hylkääntyi. Eli ei tulosta joukkueelle.
Videontynkää kyseisistä karkeloista
Agirata
Hyppäri, huomaa etenkin Waaran aivomadot kepeille mennessä ja keppien lopussa
Sitten olikin vähän hiljaisempaa eloa, kunnes
26.6 Tokokoe Njemppa LPR
Tuomarina Nemon all-time-favorite Tommi Varis
Paikkamakuu 9
Vähän levotonta menoa.
Seuruu 9
Oli aika Nemppa! Perusasennoissa oli pakko laittaa etutassu miun kengän päälle koko ajan, mutta muuten ei juurikaan moitittavaa!
Istuminen 9
Mistä lie pojo läks...
Luoksetulo 7,5
Valui ja vinoon törmäten viereen.
Ruutu 0
NoVoiHyvänenAika. Onko ohjaaja valmis? Nyökkään. Ja Nemo kimpoaa NYÖKKÄÄMISESTÄ kohti ruutua. Joo no kiva, että ruudun vahvistaminen treeneissä tuottaa tulosta, mutta tuo nyt oli jo vähän liioittelua... Komensin takaisin ja otettiin uusiksi. Paljonpa lohdutti, kun Tommi totesi lopuksi, että tosi hieno ruutu muuten, mutta...
Nouto 8
Enmiemuista mistä läks pisteitä.
Metalli 9
Hyvä Njemppa!
Tunnari 9
No oli ihan jees, pikkasen piti mälvätä palautuksessa.
Kaket 7
Likkkui puoli koiraa eteenpäin, parempi tämäkin kuin 2 koiraa.
Kokvaik. 9
Tommi tykkää Nempasta ja Nemppa Tommista!
236 pistettä, mutta voitettiin, 1/6! Onneksi on jo se ykkönen, muuten tuo ruutu olisi saattanut vaikka harmittaa! Tommi vielä lopuksi totesi, että kunhan vähän malttia tulee, niin pistesaldo on päälle kolmensadan. Nemon kanssa se maltti vaan tulee vähän jälkijunassa, onhan Nemppa kohta vasta 6 v... :D
Sitten.
30.6. -1.7.12 Agirotu Kuopio
Perjantaina ei kisattu, lauantaina täräytettiin 2 rataa.
Oikea asenne on virallisesti löytynyt, radat on sikahyviä! Pikkuvirheitä tipahtelee, mutta en jaksa murehtia, ne kun saa pois niin johan muuten on tykitystä!
Eka rata oli Jalosen Karin agirata. Heti aamusella 8 jälkeen päästiin tutustumaan.
Puomin alastulolta 5, nyt ihan oikeesti loikkasi! Ja mainostin kaikille, että oli Waaran eka alastulovirhe. Paitsi että oho mites agi-SM-kisojen perjantaina... Tittidii.
Hylkäännyttiin, kun ohjaus jäi auki ja Waara fiksuna valitsi puomin A:n sijaan, mitäs et ohjaa nii kerta! Muuten kyllä toooosi hyvä veto! Video tuloo kunhan saan sen käsiini.
Koko päivä loikoiltiin kisapaikalla, ja semmottinen melko tarkalleen 12 tuntia odoteltiin toisen radan alkamista, olihan ne kisat sen reilu 2 tuntia myöhässäkin.
Illalla sitten kansainvälistä menoa Lee Gibsonin on muuten ihan kivannäköinen tuomari, aurinkolasit ja kaikki ja puku päällä vielä tuomaroi, ei paha ollenkaan EIKU siis Lee Gibsonin agiradalla.
Päätin jo etukäteen, että nyt muuten loppui se puomilta loikkiminen. No eihän se Waara meinannut lähdössäkään pysyä, piti ihan palauttamaan mennä. Eikä Gibson ymmärtänyt miun vihjettä, kun huusin puomin alastulossa monta kertaa "Ota! Ota!" olisi vissiin pitänyt huudella "Take! Take!" niin josko engelsmanni olisi ymmärtänyt yskän... Videolta laskettuna semmoset 4 sekuntia mietittiin puomin alastulon suorittamista, että kivasti annettiin muille tasoitusta. Muuten tehtiin ihan kivanoloista menoa, etenkin keppien törkeän avokulman onnistuminen oli Waaran kisakeppikoomailun jälkeen oikein mukavaa! Nollalla selvittiin maaliin, aikaakin jäi puomista riippumatta vielä melkein 3 sekuntia tuhlattavaksi. Lopullinen sijoitus selvisi sitten paria päivää myöhemmin, kun tulokset tuli nettiin, 10/76 että ei paha!
Sunnuntaina sitten kyseltiin, että ArWaa onko KiWaa? , tai no Kitkan juoksujen takia kait ennemminkin ArWaa onko PiWaa? kun Piuha hyökkäsi varakoiran paikalta radalle.
Kivastikovaa tykitettiin, Piuhiskin hoiti tonttinsa oikein mainiosti! Waaralle tyhmä HYL, kun tyhmä ohjaaja löysäili alun putkella, ja Waara ehti sitten kääntyä putken jälkeen hypyn väärälle puolelle. Muuten mentiin oikein kivasti, lopussa okserista rima alas, kun oli aika nafti väli A:lta okserille.
Lopputuloksissa meitin joukkue oli 7, parhaana kelpojoukkueena. Ensi vuonna uudestaan paremmalla sijoituksella!
Joukkueradan menoa
Että semmottinen kesäkuu!
Ensi tiistaina lähdetäänkin tänne http://www.slottshoppet.se/ !
Se, ettei enää todellakaan muista, missä tuli oltua, milloin ja mitä siellä tapahtui...
Luntataan kalenterista!
9.6. SM-toko Kuopio
Waara tänttähääräili AVOimessa.
Loppusaldo oli 150 ja jotakin, melkein ykkönen.
Lisähaastetta toi ohjaajan flunssan jälkeinen ääni, tai siis se, ettei sitä ääntä ollut. Siis oikeasti. Kraaak! Pika-apuna kokeilin laulajien kikkaa, eli nappasin aamulla tunti-pari ennen kehää kyytabletin laskemaan turvotusta. Sen verran vissiin auttoi, että sain edes kieu'ttua jotain käskyjä.
Pisteet luntataan koelapusta, kuka niitä enää muistaa.
Ensimmäisessä kehässä
Paikkamakuu 7
Waara ei vaan tainnut tajuta, että heijoo paikkamakuu! vaan meinasi lähteä miun perään jätössä. Onneksi oli tipahtanut puoliksi nousseesta asennosta takaisin tonttiin.
Tokaan kehään tuli vähän kiirus, kun olikin aikataulusta reilusti edessä, ja kuulutuksissa puhuttiin vain kehien numeroista, ei luokista niin kuka niitä nyt tajuaa... Minä ainakaan.
Mutta siis.
Seuruu 9
Oikein hienoamainiota! Taisi täyskäännöksessä olla vähän väljää (mitä nyt parista metristä) mutta muuten oikein hyvä!
Nouto 9
Tässä oli liikkurilla ja tuomarilla naurussa pitelemistä, itse en pystynyt edes pidättelemään.
Kapulan heitto, ja perään sitten noutokäsky "TuO!" oikein komeasti kiekaistuna, siis kyllä, se oli nimenomaan kiekaisu, kun äänetön ääni vähän temppuili. No mutta tärkeintä on se, että yleisö viihtyy ja liikkurilla ei ole tylsää. Aijoo, piste lähti törmäämisestä palautuksessa. Eiku sivulletulon ennakoimisesta, Nemohan se törmääjä on.
Hyppy 0
No nysse ääni sitten kostautui. Hyvin hyppäsi, mutta kiekaistu "IsssTuU!" kuulosti vissiin vähän oudolta ja Waara hyppäsi kiireesti takaisin ja napakasti perusasentoon. Ainut että se istuminen tosiaan jäi välistä, ja ylipäätään pysähtyminen hypyn toisella puolella. Pikkuvikoja.
Sitten ooteltiin jokunen hetki, ja kehään nro 3
Liikkeestä maahan 10
Olikohan tämä tässä kehässä vai edellisessä.. No väliä hällä, kympsä tuli.
Liikkeestä seisominen 10
Sillai!
Kaket 7
Vasta toisella maahan (!) ja johonniin vaihtoon tarvittiin tuplakäsky.
Luoksari 9
Pikusen vinossa lopussa, muuten oli ihan-sairaan-makea-stoppi!
Waara vaikutti tuomareista oikein kivalta, ja kokonaisvaikutelmista tulikin 9 ja 10 eli 9,5 paperiin.
Pisteitä kertyi 154,5 eli AVO2 verran, sijoitus 38/76.
Waara toimi ko kaappikello ja junan vessa, keskittyminen oli töissä eikä ympärillä olleet noin miljoona koiraa ja monta kehää käskytyksineen vaikuttaneet sitten yhtään mitenkään.
Ensi vuonna samat bileet, VOIssa ellei jopa EeVeeäLlässä?
Ja kalenteria etiäpäin...
12.6. oman seuran iltakisat
En muista tuloksia, mutta sen muistan, että ei ollut parasta menoa kyllä tosiaankaan. Tulikohan lie tuplaHYL.
15.-16.6. Agi-SM Jyväskylä (Tikkakoski!)
Oltiin julkkiksia jo ennen kisoja!
http://yle.fi/uutiset/koiraurheilu_vaatii_ihmiselta_hermoja/6179904
Perjantaina 2 rataa, ihan loistavaa menoa asenteella! Agiradalta puomin alastulon 5 (ohohups tulihan tosiaan täältäkin, eikä vasta agirodusta....), tipahti sivulta alas. Ja yksi rima. Nollalla oltaisiin oltu jossain 8-10 sijoilla, tultiin muuten LUJAA! Hypäri meni HYLlyksi, kepit lähti lapasesta ja väärä putki kutsui. Mutta sikamainionloistava rata muuten, pysyin suunnitelmassa! Toimii!
Lauantaina joukkuerata, Waara oli WUOKSin joukkueen eka koira.
Erittäin mainiota menoa, ohohups rima ja puomin ylösmenolta tuomittu 5, jota en suostu myöntämään, todistajia useampia että kyllä se tassu siihen osui ja selvästi. Nii kerta!
Yksi koira oli joukkueesta pois, joten kolmelle koiralle olisi tarvittu tulos, mutta yksi hylkääntyi. Eli ei tulosta joukkueelle.
Videontynkää kyseisistä karkeloista
Agirata
Hyppäri, huomaa etenkin Waaran aivomadot kepeille mennessä ja keppien lopussa
Sitten olikin vähän hiljaisempaa eloa, kunnes
26.6 Tokokoe Njemppa LPR
Tuomarina Nemon all-time-favorite Tommi Varis
Paikkamakuu 9
Vähän levotonta menoa.
Seuruu 9
Oli aika Nemppa! Perusasennoissa oli pakko laittaa etutassu miun kengän päälle koko ajan, mutta muuten ei juurikaan moitittavaa!
Istuminen 9
Mistä lie pojo läks...
Luoksetulo 7,5
Valui ja vinoon törmäten viereen.
Ruutu 0
NoVoiHyvänenAika. Onko ohjaaja valmis? Nyökkään. Ja Nemo kimpoaa NYÖKKÄÄMISESTÄ kohti ruutua. Joo no kiva, että ruudun vahvistaminen treeneissä tuottaa tulosta, mutta tuo nyt oli jo vähän liioittelua... Komensin takaisin ja otettiin uusiksi. Paljonpa lohdutti, kun Tommi totesi lopuksi, että tosi hieno ruutu muuten, mutta...
Nouto 8
Enmiemuista mistä läks pisteitä.
Metalli 9
Hyvä Njemppa!
Tunnari 9
No oli ihan jees, pikkasen piti mälvätä palautuksessa.
Kaket 7
Likkkui puoli koiraa eteenpäin, parempi tämäkin kuin 2 koiraa.
Kokvaik. 9
Tommi tykkää Nempasta ja Nemppa Tommista!
236 pistettä, mutta voitettiin, 1/6! Onneksi on jo se ykkönen, muuten tuo ruutu olisi saattanut vaikka harmittaa! Tommi vielä lopuksi totesi, että kunhan vähän malttia tulee, niin pistesaldo on päälle kolmensadan. Nemon kanssa se maltti vaan tulee vähän jälkijunassa, onhan Nemppa kohta vasta 6 v... :D
Sitten.
30.6. -1.7.12 Agirotu Kuopio
Perjantaina ei kisattu, lauantaina täräytettiin 2 rataa.
Oikea asenne on virallisesti löytynyt, radat on sikahyviä! Pikkuvirheitä tipahtelee, mutta en jaksa murehtia, ne kun saa pois niin johan muuten on tykitystä!
Eka rata oli Jalosen Karin agirata. Heti aamusella 8 jälkeen päästiin tutustumaan.
Puomin alastulolta 5, nyt ihan oikeesti loikkasi! Ja mainostin kaikille, että oli Waaran eka alastulovirhe. Paitsi että oho mites agi-SM-kisojen perjantaina... Tittidii.
Hylkäännyttiin, kun ohjaus jäi auki ja Waara fiksuna valitsi puomin A:n sijaan, mitäs et ohjaa nii kerta! Muuten kyllä toooosi hyvä veto! Video tuloo kunhan saan sen käsiini.
Koko päivä loikoiltiin kisapaikalla, ja semmottinen melko tarkalleen 12 tuntia odoteltiin toisen radan alkamista, olihan ne kisat sen reilu 2 tuntia myöhässäkin.
Illalla sitten kansainvälistä menoa Lee Gibsonin on muuten ihan kivannäköinen tuomari, aurinkolasit ja kaikki ja puku päällä vielä tuomaroi, ei paha ollenkaan EIKU siis Lee Gibsonin agiradalla.
Päätin jo etukäteen, että nyt muuten loppui se puomilta loikkiminen. No eihän se Waara meinannut lähdössäkään pysyä, piti ihan palauttamaan mennä. Eikä Gibson ymmärtänyt miun vihjettä, kun huusin puomin alastulossa monta kertaa "Ota! Ota!" olisi vissiin pitänyt huudella "Take! Take!" niin josko engelsmanni olisi ymmärtänyt yskän... Videolta laskettuna semmoset 4 sekuntia mietittiin puomin alastulon suorittamista, että kivasti annettiin muille tasoitusta. Muuten tehtiin ihan kivanoloista menoa, etenkin keppien törkeän avokulman onnistuminen oli Waaran kisakeppikoomailun jälkeen oikein mukavaa! Nollalla selvittiin maaliin, aikaakin jäi puomista riippumatta vielä melkein 3 sekuntia tuhlattavaksi. Lopullinen sijoitus selvisi sitten paria päivää myöhemmin, kun tulokset tuli nettiin, 10/76 että ei paha!
Sunnuntaina sitten kyseltiin, että ArWaa onko KiWaa? , tai no Kitkan juoksujen takia kait ennemminkin ArWaa onko PiWaa? kun Piuha hyökkäsi varakoiran paikalta radalle.
Kivastikovaa tykitettiin, Piuhiskin hoiti tonttinsa oikein mainiosti! Waaralle tyhmä HYL, kun tyhmä ohjaaja löysäili alun putkella, ja Waara ehti sitten kääntyä putken jälkeen hypyn väärälle puolelle. Muuten mentiin oikein kivasti, lopussa okserista rima alas, kun oli aika nafti väli A:lta okserille.
Lopputuloksissa meitin joukkue oli 7, parhaana kelpojoukkueena. Ensi vuonna uudestaan paremmalla sijoituksella!
Joukkueradan menoa
Että semmottinen kesäkuu!
Ensi tiistaina lähdetäänkin tänne http://www.slottshoppet.se/ !
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Tulihan se tupla sittenkin!
Tänään kurvailtiin vuoden ekaan tokokokeeseen Imatralle.
Tuomarina Härkösen Pauli.
Matkalla tuli puhelimessa sanottua, että nyt muuten haetaan tuplaykkönen!
Ensin kehään Nemo.
Paikkamakuu 9,5
Pikkasen oli haistellut, ja lopussa vierelle palatessa kuin tulisilla hiilillä....
Seuruu 8
Oli piiiitkä kaavio. Eka puolikas huono, sitten ohjaajan kämmättyä heräsi henkiin.
Istuminen 10
No 10!
Luoksetulo 9
Seisominen aavistuksen valui.
Ruutu 10
10! 10! 10! Oli ihan sikahieno! Suoraan keskelle, stopista pysähtyi ja käskystä maahan. Kutsuttaessa täysillä seuruuseen! Nemppis!
Hyppynouto 8,5
Ihan varma en ole, mistä lähti pisteitä, leikö vinosta palautusasennosta tms.
Metalli 9
Jesjesjes! Laukaten meni, ravaten tuli ja vähän kalisutteli, mutta muuten ok!
Tunnari 7
"Tähän asti oli kympin tunnari" sanoi Pauli ja näytti kohtaa parin metrin päässä, johon Nemo tiputti oman. Nosti kyllä heti uudestaan ja toi ok.
Kaket 8
Keskittyi kohtuullisesti, vähän pyöri pää ja sen seurauksena vaihdoissa valui n. puolikkaan koiran verran.
Kok.vaikutus 7,5
Parin viimeisen liikkeen välissä alkoi haukahdella, liekö palkattomuutta vai kierroksia??
Yhteensä 278,5p sij 2. ja
VOI1!!!!!!!!!!!!
Kaiken Nemon kanssa koetun jälkeen tämä tuntuu oikeasti niiiiiiin hyvältä!
Mitään ei olla ilmaiseksi Nemon kanssa saatu, syvällä on käyty ja sieltä noustu joka kerta!
Sitten Api toko-SM- kenraaliin. Mitään paineita ei ollut, koska yksi AVO1-tulos on jo kisakirjassa.
Paikkamakuu 10
Jätössä kuunteli taas liikkuria, mutta onneksi tipahti maahan. Tosi tarkkaavaisena oli, tosin kääntynyt lonkalle. En ole varma, menikö jo jätössä lonkalleen....
Seuraaminn 9,5
Ihan sikamakea!!! Ei keulinut, kontakti pysyi ihan priimana! Pistemenetys ehken väljistä täyskäännöksistä muttei haittaa, kun yleisöstä kuultuna Waara teki ihan tosi upeaa seuruuta!
Maahanmeno 9,5
Jostain lähti puolikas, mutta väliäkös hällä.
Luoksetulo 9,5
Hieeeeno stoppi! Oli jätön jälkeen taas hilannut kankkuaan, tuomarikin tästä mainitsi ja pikkasen rokotti. Tosin todella vähän virheen suuruuteen nähden.
Seisominen 10
No ei sitä paremmin voi tehdä!
Nouto 10
Vähän pelasi kapulalla ja eteentulo hieman vino, mutta 10 mikä 10.
Kaket 8
Jätössä oli muissa maailmoissa, ja tarvitsi jättö-maahanmenoon tuplakäskyn. Aavistuksen pää pyöri muutenkin, mutta napakasti silti teki vaihdot.
Hyppy 9
Varasti aavistuksen takaisin kutsuttaessa.
Kokonaisvaikutus 9
Onko se nyt niin nuukaa...
Yhteensä siis 187,5p AVO1 KP ja toinen sija!
Aika hyvä kenraali!
Mitä opimme?
Asenteella on aika kummallinen vaikutus! Päätin, että tänään tehdään ykkösiä, ja niin kanssa tehtiin!
Vähän ennen Nemon vuoroa meinasin taas hautautua "mitä se tänään nollaa...." mutavelliin, mutta sitten päätin, että tänään ei nollata yhtikäs mitään! Eikä muuten nollattu!
Tuomarina Härkösen Pauli.
Matkalla tuli puhelimessa sanottua, että nyt muuten haetaan tuplaykkönen!
Ensin kehään Nemo.
Paikkamakuu 9,5
Pikkasen oli haistellut, ja lopussa vierelle palatessa kuin tulisilla hiilillä....
Seuruu 8
Oli piiiitkä kaavio. Eka puolikas huono, sitten ohjaajan kämmättyä heräsi henkiin.
Istuminen 10
No 10!
Luoksetulo 9
Seisominen aavistuksen valui.
Ruutu 10
10! 10! 10! Oli ihan sikahieno! Suoraan keskelle, stopista pysähtyi ja käskystä maahan. Kutsuttaessa täysillä seuruuseen! Nemppis!
Hyppynouto 8,5
Ihan varma en ole, mistä lähti pisteitä, leikö vinosta palautusasennosta tms.
Metalli 9
Jesjesjes! Laukaten meni, ravaten tuli ja vähän kalisutteli, mutta muuten ok!
Tunnari 7
"Tähän asti oli kympin tunnari" sanoi Pauli ja näytti kohtaa parin metrin päässä, johon Nemo tiputti oman. Nosti kyllä heti uudestaan ja toi ok.
Kaket 8
Keskittyi kohtuullisesti, vähän pyöri pää ja sen seurauksena vaihdoissa valui n. puolikkaan koiran verran.
Kok.vaikutus 7,5
Parin viimeisen liikkeen välissä alkoi haukahdella, liekö palkattomuutta vai kierroksia??
Yhteensä 278,5p sij 2. ja
VOI1!!!!!!!!!!!!
Kaiken Nemon kanssa koetun jälkeen tämä tuntuu oikeasti niiiiiiin hyvältä!
Mitään ei olla ilmaiseksi Nemon kanssa saatu, syvällä on käyty ja sieltä noustu joka kerta!
Sitten Api toko-SM- kenraaliin. Mitään paineita ei ollut, koska yksi AVO1-tulos on jo kisakirjassa.
Paikkamakuu 10
Jätössä kuunteli taas liikkuria, mutta onneksi tipahti maahan. Tosi tarkkaavaisena oli, tosin kääntynyt lonkalle. En ole varma, menikö jo jätössä lonkalleen....
Seuraaminn 9,5
Ihan sikamakea!!! Ei keulinut, kontakti pysyi ihan priimana! Pistemenetys ehken väljistä täyskäännöksistä muttei haittaa, kun yleisöstä kuultuna Waara teki ihan tosi upeaa seuruuta!
Maahanmeno 9,5
Jostain lähti puolikas, mutta väliäkös hällä.
Luoksetulo 9,5
Hieeeeno stoppi! Oli jätön jälkeen taas hilannut kankkuaan, tuomarikin tästä mainitsi ja pikkasen rokotti. Tosin todella vähän virheen suuruuteen nähden.
Seisominen 10
No ei sitä paremmin voi tehdä!
Nouto 10
Vähän pelasi kapulalla ja eteentulo hieman vino, mutta 10 mikä 10.
Kaket 8
Jätössä oli muissa maailmoissa, ja tarvitsi jättö-maahanmenoon tuplakäskyn. Aavistuksen pää pyöri muutenkin, mutta napakasti silti teki vaihdot.
Hyppy 9
Varasti aavistuksen takaisin kutsuttaessa.
Kokonaisvaikutus 9
Onko se nyt niin nuukaa...
Yhteensä siis 187,5p AVO1 KP ja toinen sija!
Aika hyvä kenraali!
Mitä opimme?
Asenteella on aika kummallinen vaikutus! Päätin, että tänään tehdään ykkösiä, ja niin kanssa tehtiin!
Vähän ennen Nemon vuoroa meinasin taas hautautua "mitä se tänään nollaa...." mutavelliin, mutta sitten päätin, että tänään ei nollata yhtikäs mitään! Eikä muuten nollattu!
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Tuplaa saa kaupasta
Ei tarttunut tuplaa meille matkaan agikisoista, mutta onneksi sitä saa kaupasta!
Joukkueeseenkaan ei mahduttu, joten tsädäm vapautuipa yksi kesäinen viikonloppu muuhun toimintaan kuten esimerkiksi lavatansseille! Valssi ko valssi!
Santalahden suhinoissa käytiin kisaamassa 8 rataa. Waara mokaili kepeillä useamman kerran, liekö suhinoitten vinopohjainen kenttä syynä vai puskiko merituuli niin, ettei pysty ei kykene. Samasta syystä rimojakin tipahteli. Muuri keilattiin kerran, tosin saattoihan se vähän ponnistusta haitata, että linjasin koiraa vetämällä kädellä pitkin koiran selkärankaa.
Kokonaisuutena kyllä ihan todella hyviä vetoja seassa, asenne alkaa löytyä ohjaajalle, koiralta sitä ei ole koskaan puuttunutkaan! Lähtösikailua esiintyi, tilanne korjattiin ja nyt lähtö pelittää taas. Ainakin jos karjun riittävän kovaa sopivalta etäisyydeltä, terveisiä vaan Mikkeliin.
Suhinoissa siis 8 rataa, joista saldona 2 nollaa (sijat 3 ja 4) yksi vitonen (sija 2), 2 kymppiä ja 3 HYLlyä. Hyllyprosentti selvässä laskussa, asenne toimii!
Muutama rata Suhinoista
Viime viikonloppuna sitten tykitettiin 6 rataa, lauantaina Ruokolahdella 3 ja sunnuntaina Mikkelissä toinen samanlainen satsi. Ruokolahdella ihan hyvää yritystä havaittavissa, mutta ko ei niin ei. Olikos se lopputuloa HYL-10-HYL vai mitenkä.
Mikkelissä oli taasen parempi meno päällä. Ensimmäiselllä radalla herätettiin koko sunnuntaiaamuna vielä nukkunut Mikkeli, kun lähdössä pysyminen oli niin kauhean vaativaa. Saattoipa siinä pulolet Mikkelin valtakunnasta laota maahan ihan varuilta.
Ratana ihan hyvä veto, lähtötaistelu näkyi vielä kolmantena esteenä olleena kepeillä epävarmuutena , jossa jätti vikan välin tekemäti. Ihan sujuvaa pätkää saatiin aikaiseksi, mutta hylkääntyminen huonon ohjauksen aiheuttamasta kiellosta, jota oli turhaa lähteä korjaamaan.
Keskimmäinen rata oli kolmosten radaksi helpohko, mutta kiva välillä niinkin. Rallateltiin menemään hyvällä meiningillä, meinasin turata parissa paikassa, mutta Api korjaili tilanteen. Lopputulemana nolla (-8,73) ja sija 5/37. Etenemä melkein 4,5m/s, joten ihan napakasti mentiin, vaikka kepit oli hitaat, A:lla pysähdyttiin ajatuksen kanssa, ja ohjaaja vähän kaarratteli koiraa.
Hyppäri tuusantui vanhaan tuttuun eli siihen, että ohjaaja ei ymmärrä liikkua ja muuttaa ohjauksen aina niin toimivaan takaaleikkaukseen. Takaaleikkauksesta vielä juuri ja juuri selvittiin, mutta sen jälkeisestä takaakierrosta ei. Hetkeksi hajosi pakka, mutta putkeen viennit meni ok, lopun päällejuoksu todellakaan ei. Viimeinen rata oli oiva esimerkki siitä, että jos rataantutustumisen jälkeen ei osaa päättää, miten jotkut kohdat oikein ohjaisi, niin ei siitä radasta mitään tule.
Mutta kovasti on kisattu, nyt on vähän agikrapulainen olotila päällänsä.
Seuraavana vuorossa oman seuran iltakisat 12.6.
Sitä ennen pitäisi käydä kumpaisenkin kanssa tokoilemassa Imatralla ja Waaralla myös se SM-tokosuoritus .
Ai onko treenattu? Noo, riippuu näkökulmasta…
Joukkueeseenkaan ei mahduttu, joten tsädäm vapautuipa yksi kesäinen viikonloppu muuhun toimintaan kuten esimerkiksi lavatansseille! Valssi ko valssi!
Santalahden suhinoissa käytiin kisaamassa 8 rataa. Waara mokaili kepeillä useamman kerran, liekö suhinoitten vinopohjainen kenttä syynä vai puskiko merituuli niin, ettei pysty ei kykene. Samasta syystä rimojakin tipahteli. Muuri keilattiin kerran, tosin saattoihan se vähän ponnistusta haitata, että linjasin koiraa vetämällä kädellä pitkin koiran selkärankaa.
Kokonaisuutena kyllä ihan todella hyviä vetoja seassa, asenne alkaa löytyä ohjaajalle, koiralta sitä ei ole koskaan puuttunutkaan! Lähtösikailua esiintyi, tilanne korjattiin ja nyt lähtö pelittää taas. Ainakin jos karjun riittävän kovaa sopivalta etäisyydeltä, terveisiä vaan Mikkeliin.
Suhinoissa siis 8 rataa, joista saldona 2 nollaa (sijat 3 ja 4) yksi vitonen (sija 2), 2 kymppiä ja 3 HYLlyä. Hyllyprosentti selvässä laskussa, asenne toimii!
Muutama rata Suhinoista
Viime viikonloppuna sitten tykitettiin 6 rataa, lauantaina Ruokolahdella 3 ja sunnuntaina Mikkelissä toinen samanlainen satsi. Ruokolahdella ihan hyvää yritystä havaittavissa, mutta ko ei niin ei. Olikos se lopputuloa HYL-10-HYL vai mitenkä.
Mikkelissä oli taasen parempi meno päällä. Ensimmäiselllä radalla herätettiin koko sunnuntaiaamuna vielä nukkunut Mikkeli, kun lähdössä pysyminen oli niin kauhean vaativaa. Saattoipa siinä pulolet Mikkelin valtakunnasta laota maahan ihan varuilta.
Ratana ihan hyvä veto, lähtötaistelu näkyi vielä kolmantena esteenä olleena kepeillä epävarmuutena , jossa jätti vikan välin tekemäti. Ihan sujuvaa pätkää saatiin aikaiseksi, mutta hylkääntyminen huonon ohjauksen aiheuttamasta kiellosta, jota oli turhaa lähteä korjaamaan.
Keskimmäinen rata oli kolmosten radaksi helpohko, mutta kiva välillä niinkin. Rallateltiin menemään hyvällä meiningillä, meinasin turata parissa paikassa, mutta Api korjaili tilanteen. Lopputulemana nolla (-8,73) ja sija 5/37. Etenemä melkein 4,5m/s, joten ihan napakasti mentiin, vaikka kepit oli hitaat, A:lla pysähdyttiin ajatuksen kanssa, ja ohjaaja vähän kaarratteli koiraa.
Hyppäri tuusantui vanhaan tuttuun eli siihen, että ohjaaja ei ymmärrä liikkua ja muuttaa ohjauksen aina niin toimivaan takaaleikkaukseen. Takaaleikkauksesta vielä juuri ja juuri selvittiin, mutta sen jälkeisestä takaakierrosta ei. Hetkeksi hajosi pakka, mutta putkeen viennit meni ok, lopun päällejuoksu todellakaan ei. Viimeinen rata oli oiva esimerkki siitä, että jos rataantutustumisen jälkeen ei osaa päättää, miten jotkut kohdat oikein ohjaisi, niin ei siitä radasta mitään tule.
Mutta kovasti on kisattu, nyt on vähän agikrapulainen olotila päällänsä.
Seuraavana vuorossa oman seuran iltakisat 12.6.
Sitä ennen pitäisi käydä kumpaisenkin kanssa tokoilemassa Imatralla ja Waaralla myös se SM-tokosuoritus .
Ai onko treenattu? Noo, riippuu näkökulmasta…
tiistai 8. toukokuuta 2012
FI MVA Apina
Nysse on toellista: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44795%2F09&R=293
Virallinen valioposeeraus on vielä ottamatta, joten tämä toimikoon sijaisena.
Jottei tässä nyt ihan ylpistysi, niin vähän videontynkää viime aikojen agiradoista.
Ensin Mikkelin räkänolla, jolla sijoitus 5/55 ja (säälistä) SERT-A.
Sitten Kotkan tunaroinnit sunnuntailta.
Huomaa etenkin ekan radan tuplahyl ohjaajan koomailusta hypyillä, toisen radan "kas tulee liikkeen mukana, ihmeellistä" sekä "miksei irtoo kun vähän kädellä heilautan" ja etenkin kolmannen radan mieltälämmittävä kielto takaaleikkauksesta. Ja A:t on ihan kauhiat...
Mikkelin videoinnista kiitos kasvis-Tiinalle, ja Kotkan radoista kolmikolle Stiina/Hannele/ Tiina K.!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Jos mikään ei riitä?
Ihmisen mieli on niin kummallinen.
2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.
Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).
On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!
peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.
2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.
Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).
On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!
peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt!
Tänään lähdettiin Mikkeliin suorittamaan korjaussarjaa viime viikonlopun lähtösikailuille Kouvolassa.
Ja olihan niissä Kouvolan radoissa vähän muutenkin sanomista.
Ennen jokaista rataa rassattiin lähtöä lämppäriesteillä, välillä varasti, tuli ali tai keksi muita virikkeitä, mutta aina saatiin onnistumaan.
Tuomarina Lahikaisen Marja, kivoja ja sopivan kinkkisiä ratoja.
Hyppärillä aloiteltiin. Lähtöhän se onnistui hienosti!
Tokana esteenä muurin takaakierto, löysä vastaanottovalssi, jonka seurauksena kaatui muurin sivutolppa.
Hieeeenosti täydestä vauhdista keppien avokulmaan, oli kyllä tarkoitus vähän jarruttaa ja kääntää mutten sitten ehtinyt. Waara meni jo. Fiksu Apina! Rallateltiin etiäpäin, kulki ihan kivasti ja takaakierto-niisto pelitti, ei rytise enää takaakiertorimat! Tosin läksin tuosta sitten niin vauhdikkaasti (ahhahhaahha) liikkeelle, että meinasin viedä Waaran seuraavasta hypystä ohi, paniikkikorjaus ja rima tipahti. Samoten tokavikalta kielto (takaaleikkaus, of course) ja vielä sarjaesteeltä, en kehdannut korjaamaan ruveta, kun kivaa menoa alla. Yllärinä saatiin sitten tulokseksi 15, vaikka sarjaesteen kiellosta olisi korjaamattomana voinut hyllynkin saada.
Toisena agirata. Jalat oli kuin puolimetrisessä mutavellissä, iskikö joku 3 viikkoisen flunssan jälkiaalto vai mikä, mutta ei mitään liikettä, edes sitä normaalia vähäistä. Lähtö ongelmaton, vähän kankku nousi (koiran) mutta käskystä meni takaisin maahan. Jo alun pyöritys meni kepposteluksi, jaakotus vaihtui johonkin menetuletakaisinhyppäätuo-kuvioon, selvittiin virheittä kuitenkin putkeen, ja siitä sitten puomille Satun oppien mukaisesti, ja hienostihan se ylösmeno pelittää! Putki-putki- hyppy-takaakierto oli taas jotain ihan muuta kuin oppikirjasuoritus (WaarawaaratakaatakaaTAKAA!!!) eikä työntö-päällejuoksu tainnut sen paremmin mennä. Mutta ilman virheitä kuitennii. Putkesta A:lle, siitä kepeille ja meinasi ohjaajalta viimeinenkin liike loppua. Tahdonvoimalla kinttuihin vielä vauhtia, ja rengas, keinu, pituus ja vika hyppy. Nollalla, rumalla sellaisella maaliin. Tuloslistalla odotteli sitten ylläri, -6,38, radalla 55 koiraa ja SERT-A hyppäsi aina Waaralle asti. Muistin toki palkintojen jaossa SERTin haettuani kätellä kolme parasta sanoen "Kiitos, ettei teille kelvannut". Tosin tämä oli kyllä ihan täysin Waaran SERT....
Kolmannella radalla otin alun varman päälle. Moni valitsi 2 suoran hypyn jälkeen pakkovalssin kolmoshypylle ja siitä 180 kepeille. Mie menin toiselle puolelle, otin Waaran yhden hypyn takaa mukaan (hienosti pysyi taas, kankkukin!) ja viskileikkauksella kolmonen ja keppien haku itsenäisesti. Kyllä Waara osaa! Sitten alkoi se perinteinen sähellys. Keppien jälkeisellä takaakierrolla sain vielä söherrettyä Waaran takaakiertoon, mutta sitten vastaanottovalssi muuttui pyöritykseksi... Waara armahti, ja haki A:n alla olleeseen läpinäkyvän putken pimeään kulmaan, ohjaajaa ei voi tästä kiitellä. Selvittiin vielä rengas ja hyppy työnnöllä, sitten tein sen, minkä osaan parhaiten. Sössin takaakierron. Aatella. Luulisi, että noin kuudenkymmenenkahdeksan (68) epäonnistuneen kisatoiston jälkeen olisin jo oppinut ottamaan sen *sensuroitu* viimeisen askeleen (okei, tällä kertaa siitä puuttui ainakin 5 askelta) ja viemään sen koiran sinne takaakiertoon. Mutta ei, kyllähän se toki lukee takaakierroksi kun ohjaaja seisoo paikoillaan, huitoo itikoita ja huutelee "takaatakaatakaa". Vähemmästäkin on ihmisiä hoitoon viety. Hylly tulla heilahti, jatkettiin A:lle, juoksi läpi oho. Halusin kuitenkin testata puomin, joten putkeen ja täyttä höyryä puomille. Hienosti osui ylösmenolle! Ja alastulon juoksi läpi! Siispä poistuimme radalta.
Mutta kisapäivän tavoitteet ylittyi! Tarkoituksena oli saada lähtö kuosiin tarvittaessa vaikka hyllyttämällä kaikki kolme rataa heti alkuunsa. Waara päättikin hienosti pysyä jokaisen lähdön tyynen rauhallisesti kankkua kohotellen! Samoten puomin ylösmenon uutta tekniikka oli tarkoitus testata, testit suoritettu onnistuneesti! Videokuvaa agiradoista tulee lähiaikoina, kunhan kuvaaja saa ne kamerasta irti.
Ja olihan niissä Kouvolan radoissa vähän muutenkin sanomista.
Ennen jokaista rataa rassattiin lähtöä lämppäriesteillä, välillä varasti, tuli ali tai keksi muita virikkeitä, mutta aina saatiin onnistumaan.
Tuomarina Lahikaisen Marja, kivoja ja sopivan kinkkisiä ratoja.
Hyppärillä aloiteltiin. Lähtöhän se onnistui hienosti!
Tokana esteenä muurin takaakierto, löysä vastaanottovalssi, jonka seurauksena kaatui muurin sivutolppa.
Hieeeenosti täydestä vauhdista keppien avokulmaan, oli kyllä tarkoitus vähän jarruttaa ja kääntää mutten sitten ehtinyt. Waara meni jo. Fiksu Apina! Rallateltiin etiäpäin, kulki ihan kivasti ja takaakierto-niisto pelitti, ei rytise enää takaakiertorimat! Tosin läksin tuosta sitten niin vauhdikkaasti (ahhahhaahha) liikkeelle, että meinasin viedä Waaran seuraavasta hypystä ohi, paniikkikorjaus ja rima tipahti. Samoten tokavikalta kielto (takaaleikkaus, of course) ja vielä sarjaesteeltä, en kehdannut korjaamaan ruveta, kun kivaa menoa alla. Yllärinä saatiin sitten tulokseksi 15, vaikka sarjaesteen kiellosta olisi korjaamattomana voinut hyllynkin saada.
Toisena agirata. Jalat oli kuin puolimetrisessä mutavellissä, iskikö joku 3 viikkoisen flunssan jälkiaalto vai mikä, mutta ei mitään liikettä, edes sitä normaalia vähäistä. Lähtö ongelmaton, vähän kankku nousi (koiran) mutta käskystä meni takaisin maahan. Jo alun pyöritys meni kepposteluksi, jaakotus vaihtui johonkin menetuletakaisinhyppäätuo-kuvioon, selvittiin virheittä kuitenkin putkeen, ja siitä sitten puomille Satun oppien mukaisesti, ja hienostihan se ylösmeno pelittää! Putki-putki- hyppy-takaakierto oli taas jotain ihan muuta kuin oppikirjasuoritus (WaarawaaratakaatakaaTAKAA!!!) eikä työntö-päällejuoksu tainnut sen paremmin mennä. Mutta ilman virheitä kuitennii. Putkesta A:lle, siitä kepeille ja meinasi ohjaajalta viimeinenkin liike loppua. Tahdonvoimalla kinttuihin vielä vauhtia, ja rengas, keinu, pituus ja vika hyppy. Nollalla, rumalla sellaisella maaliin. Tuloslistalla odotteli sitten ylläri, -6,38, radalla 55 koiraa ja SERT-A hyppäsi aina Waaralle asti. Muistin toki palkintojen jaossa SERTin haettuani kätellä kolme parasta sanoen "Kiitos, ettei teille kelvannut". Tosin tämä oli kyllä ihan täysin Waaran SERT....
Kolmannella radalla otin alun varman päälle. Moni valitsi 2 suoran hypyn jälkeen pakkovalssin kolmoshypylle ja siitä 180 kepeille. Mie menin toiselle puolelle, otin Waaran yhden hypyn takaa mukaan (hienosti pysyi taas, kankkukin!) ja viskileikkauksella kolmonen ja keppien haku itsenäisesti. Kyllä Waara osaa! Sitten alkoi se perinteinen sähellys. Keppien jälkeisellä takaakierrolla sain vielä söherrettyä Waaran takaakiertoon, mutta sitten vastaanottovalssi muuttui pyöritykseksi... Waara armahti, ja haki A:n alla olleeseen läpinäkyvän putken pimeään kulmaan, ohjaajaa ei voi tästä kiitellä. Selvittiin vielä rengas ja hyppy työnnöllä, sitten tein sen, minkä osaan parhaiten. Sössin takaakierron. Aatella. Luulisi, että noin kuudenkymmenenkahdeksan (68) epäonnistuneen kisatoiston jälkeen olisin jo oppinut ottamaan sen *sensuroitu* viimeisen askeleen (okei, tällä kertaa siitä puuttui ainakin 5 askelta) ja viemään sen koiran sinne takaakiertoon. Mutta ei, kyllähän se toki lukee takaakierroksi kun ohjaaja seisoo paikoillaan, huitoo itikoita ja huutelee "takaatakaatakaa". Vähemmästäkin on ihmisiä hoitoon viety. Hylly tulla heilahti, jatkettiin A:lle, juoksi läpi oho. Halusin kuitenkin testata puomin, joten putkeen ja täyttä höyryä puomille. Hienosti osui ylösmenolle! Ja alastulon juoksi läpi! Siispä poistuimme radalta.
Mutta kisapäivän tavoitteet ylittyi! Tarkoituksena oli saada lähtö kuosiin tarvittaessa vaikka hyllyttämällä kaikki kolme rataa heti alkuunsa. Waara päättikin hienosti pysyä jokaisen lähdön tyynen rauhallisesti kankkua kohotellen! Samoten puomin ylösmenon uutta tekniikka oli tarkoitus testata, testit suoritettu onnistuneesti! Videokuvaa agiradoista tulee lähiaikoina, kunhan kuvaaja saa ne kamerasta irti.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Mahalasku
Jos eilinen oli loistopäivä (kts. edellinen postaus), niin tänään kyllä tultiin taas rytinällä todellisuuteen.
Kisattiin Kouvolassa Mattsonin ratoja 3kpl, tai no kisaaminen oli oikeastaan aika kaukana.
Ensin hyppäri. Nousi heti jätön jälkeen, palautin. Pääsin ensimmäisen hypyn taakse, ja tyhmätyhmä ohjaaja jatkoi rataa! Eihän siitä mitään tullut, rytmi hukassa ja heti 3 esteeltä kielto, 8 esteeltä HYL. Positiivista radassa: mahtava muuri, ennakoivalla tosi pienellä käännöksellä ja palikat kesti koskemattomina.Osasin jopa rytmittää pari kohtaa oikein.
Sitten agirata nro 1. Varasti ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Pysyi. En osannut mitään. HYL esteeltä 5. Ja 6. Ja 8. Ja 11. Ja mahdollisesti vielä pari lisääkin.
Positiivista radassa: Öh....
Ja päivän huipennus: agirata nro 2. Varasti lähdössä ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Varasti. Palautin. Varasti ja tuli ekasta ali. Palautin. Pysyi. Kutsuin, tehtiin vain 2 ekaa hyppä ja putki, sitten suorinta reittiä maaliin. Kompastuin koiraan/ ajanottolaitteen johtoon/ hiekanjyvään, täydestä vauhdista täyskaato mahalleen. Waara viimeisteli keilaamalla (saatoin auttaa ajanottolaitten johdon kautta) vikan hypyn siivekkeen sekä ajanottolaitteet pitkin kenttää. Todellinen mahalasku!
Positiivista radassa: Ei murtuneita luita.
Radan jälkeen kävin läppärihypyillä ottamassa lähtöä. Pysyi kyllä nätisti, mutta tuli ekan ali, kun menin ottamaan vastaan 2 taakse. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudetsaan. Hyppäsi! Superpalkkaus! Uudestaan. Hyppäsi! Superpalkkaus ja jäähdyttelemään.
Nyt sitten katellaan, kumpi on huomisaamuna pahemmin jumissa, koira vai ohjaaja.
Onhan se toisaalta kivaa, että meneepä ensi viikonlopun kisat Mikkelissä ihan miten tahansa, niin siltikin ne menee taatusti paremmin kuin tänään!
Niin joo, käytiinhän me eilen luonnetestin jälkeen hakemassa Hillin Satulta neuvoja puomin ylösmenoon. Ja hyvät vinkit saatiinkin, jo eilen alkoi kummasti pelittää! Loppukevään kisojen tavoite onkin saada lähtö takaisin kuosiinsa sekä puomin ylösmenot kohdilleen. Siinä sitä on meille tavoitetta jo kerrakseen!
Kisattiin Kouvolassa Mattsonin ratoja 3kpl, tai no kisaaminen oli oikeastaan aika kaukana.
Ensin hyppäri. Nousi heti jätön jälkeen, palautin. Pääsin ensimmäisen hypyn taakse, ja tyhmätyhmä ohjaaja jatkoi rataa! Eihän siitä mitään tullut, rytmi hukassa ja heti 3 esteeltä kielto, 8 esteeltä HYL. Positiivista radassa: mahtava muuri, ennakoivalla tosi pienellä käännöksellä ja palikat kesti koskemattomina.Osasin jopa rytmittää pari kohtaa oikein.
Sitten agirata nro 1. Varasti ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Pysyi. En osannut mitään. HYL esteeltä 5. Ja 6. Ja 8. Ja 11. Ja mahdollisesti vielä pari lisääkin.
Positiivista radassa: Öh....
Ja päivän huipennus: agirata nro 2. Varasti lähdössä ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Varasti. Palautin. Varasti ja tuli ekasta ali. Palautin. Pysyi. Kutsuin, tehtiin vain 2 ekaa hyppä ja putki, sitten suorinta reittiä maaliin. Kompastuin koiraan/ ajanottolaitteen johtoon/ hiekanjyvään, täydestä vauhdista täyskaato mahalleen. Waara viimeisteli keilaamalla (saatoin auttaa ajanottolaitten johdon kautta) vikan hypyn siivekkeen sekä ajanottolaitteet pitkin kenttää. Todellinen mahalasku!
Positiivista radassa: Ei murtuneita luita.
Radan jälkeen kävin läppärihypyillä ottamassa lähtöä. Pysyi kyllä nätisti, mutta tuli ekan ali, kun menin ottamaan vastaan 2 taakse. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudetsaan. Hyppäsi! Superpalkkaus! Uudestaan. Hyppäsi! Superpalkkaus ja jäähdyttelemään.
Nyt sitten katellaan, kumpi on huomisaamuna pahemmin jumissa, koira vai ohjaaja.
Onhan se toisaalta kivaa, että meneepä ensi viikonlopun kisat Mikkelissä ihan miten tahansa, niin siltikin ne menee taatusti paremmin kuin tänään!
Niin joo, käytiinhän me eilen luonnetestin jälkeen hakemassa Hillin Satulta neuvoja puomin ylösmenoon. Ja hyvät vinkit saatiinkin, jo eilen alkoi kummasti pelittää! Loppukevään kisojen tavoite onkin saada lähtö takaisin kuosiinsa sekä puomin ylösmenot kohdilleen. Siinä sitä on meille tavoitetta jo kerrakseen!
Waaran huvipuisto
Apinator pääsi eilen kivaan Luonnetesti-huvipuiston, missä liikehti omituinen Scream -murhaaja, ihmiset kävi päälle ja tynnyritkin yritti ottaa kiinni. Aijaa tuumasi Waara, saako tähän huvipuistoon tulla uudestaankin? Ei saa, läpi meni ja komiasti!
Alkuleikeissä kepin muiden koirien kuolat selkeästi häiritsi, piti nuuskuttaa joka välissä. Äänitehosteet oli kuitenkin kohdallaan, huomaa katu-uskottava murina!
Kelkalla tarjosi ensin perusasentoa, kait tänne on tultu tekemään töitä? Täysi rähinä päälle kun hoksasi kelkan. Kierti kaarti mutta nopeasti totesi, että aika säälittävä esitys murhaajaksi! Eikä tommosia enää uusintakävelyssä väistellä.
Hyökkäyksessä oli kanssa melkoinen äijää, rähinä päällä loppuun asti, vaikka selän taakse pitikin mennä vähän tukea hakemaan. Ja kun hyökkääjä palasi järkiinsä, niin Apihan oli heti kaveria. Kutsuttaessa limbosi tarkistamaan leluämpärit...
Haalarilla säikähti, mutta ohikävelyssä käveli osittain haalarin yli. Vaarattomaksi todettu! Tynnyrille reagoi, mutta samantien toteaa, että olipa taas tylsä kummitusjunalaite.
Pimeässä huoneessa ei itse nähnht koiran toimintaa. Tuomareiden mukaan jäi ensin ovelle, "ne 2 hernettä ei aluksi kohdanneet, jäi miettimään että mikä juttu tää on". Sitten naksahti, ja tuli miun luokse "ai säkin oot täällä!" .
Seinä yllätti osittain eniten. Ensin yritti olla "joo mee hullu ohi vaan, jos oon vaan tässä hiljaa niin se ei huomaa... Hullu jatko vaan tuloaan, niin pakkohan se oli alkaa toimimaan! Rähinä päälle ja tappiin asti! Onneksi hulluus on katoavaista, ja heti kun hyökkääjä järkiintyi, oli Api taas niin kaveria.
Paukut ei olisi voineet vähempää kiinnostaa, haukahteli tylsyyttään "lisää TEKEMISTÄ!".
Huvipuiston pisteytys
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman
jälj.jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen,
luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++
Laukausvarma
Loppusaldo 159 ja laukausvarma
Samalla Apista tuli sitten myös sohvachampion eli FI MVA!
Samma på video
Alkuleikeissä kepin muiden koirien kuolat selkeästi häiritsi, piti nuuskuttaa joka välissä. Äänitehosteet oli kuitenkin kohdallaan, huomaa katu-uskottava murina!
Kelkalla tarjosi ensin perusasentoa, kait tänne on tultu tekemään töitä? Täysi rähinä päälle kun hoksasi kelkan. Kierti kaarti mutta nopeasti totesi, että aika säälittävä esitys murhaajaksi! Eikä tommosia enää uusintakävelyssä väistellä.
Hyökkäyksessä oli kanssa melkoinen äijää, rähinä päällä loppuun asti, vaikka selän taakse pitikin mennä vähän tukea hakemaan. Ja kun hyökkääjä palasi järkiinsä, niin Apihan oli heti kaveria. Kutsuttaessa limbosi tarkistamaan leluämpärit...
Haalarilla säikähti, mutta ohikävelyssä käveli osittain haalarin yli. Vaarattomaksi todettu! Tynnyrille reagoi, mutta samantien toteaa, että olipa taas tylsä kummitusjunalaite.
Pimeässä huoneessa ei itse nähnht koiran toimintaa. Tuomareiden mukaan jäi ensin ovelle, "ne 2 hernettä ei aluksi kohdanneet, jäi miettimään että mikä juttu tää on". Sitten naksahti, ja tuli miun luokse "ai säkin oot täällä!" .
Seinä yllätti osittain eniten. Ensin yritti olla "joo mee hullu ohi vaan, jos oon vaan tässä hiljaa niin se ei huomaa... Hullu jatko vaan tuloaan, niin pakkohan se oli alkaa toimimaan! Rähinä päälle ja tappiin asti! Onneksi hulluus on katoavaista, ja heti kun hyökkääjä järkiintyi, oli Api taas niin kaveria.
Paukut ei olisi voineet vähempää kiinnostaa, haukahteli tylsyyttään "lisää TEKEMISTÄ!".
Huvipuiston pisteytys
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman
jälj.jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen,
luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++
Laukausvarma
Loppusaldo 159 ja laukausvarma
Samalla Apista tuli sitten myös sohvachampion eli FI MVA!
Samma på video
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Ruoto suorassa
Waaran selkäkuvat pääsivät Suomen viisaimman ihmisen lausuttavaksi kimppalähetyksenä.
Kelpieiltä kun on lähiaikoina läytynyt välimuotoisia nikamia ym selkäkremppaa, niin laitoinpa Waaran kuvat lausuttavaksi kaiken varuilta. Njempan selkä on tunnetusti rikki, mutta Nemonkin kuvat laitan lausuttavaksi, kunhan jossain vaiheessa otatan tuoreet kuvat.
Tätä virallisempaa ja varmempaa selkälausuntoa ei kelpielle saa.
Palikat paikoillaan ja määräkin on oikea!
Tai no niin no, palikat kohdillaan ruodon osalta, muu osuus selviää huomenna luonnetestissä...
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Winner takes it all. Mutta me ei.
Aamulla vielä henki kulki eilisten flunssaratojen jälkeen, joten eikun takaisin radalle jatkamaan kisoja!
Ekana agirata, tuloksena 10.
Puomin ylösmenolta!!!! jeejee!!! vitonen. Keinulta kielto. Itepä sähelsin. Tosin ehkä kiellosta voi vähän sormella osoittaa Waaraakin, lähteä nyt kohti keppejä kun keinu on kuonon edessä.
Ja mikä tuo lopun rimarävellys oikein on? Joku laskee hieman väärin ponnistuspaikkansa...
Hyppikseltä sitten 10. Kielto renkaalta. Tästä otti tooosi moni muukin kieltoja. En rataantutustumisessa tajunnut, että pussi ampuu noin pitkälle&sivuun, ja liike työnsi Waaran renkaasta ohi. Lähdettiin vielä toisina, joten en päässyt oppimaan muitten virheistä. Oma vauhti lähti uudestaan nollasta, rytmi sekaisin ja tuusasin sitten vielä kiellon päälle.
Hannele videoi kaikki meidän viikonlopun radat, ja oli vielä niin tehokas, että ovat jo youtubessakin!
Suurkiitos!
Pidemmittä puheitta, 5 x Tunarit Radalla!
Ekana agirata, tuloksena 10.
Puomin ylösmenolta!!!! jeejee!!! vitonen. Keinulta kielto. Itepä sähelsin. Tosin ehkä kiellosta voi vähän sormella osoittaa Waaraakin, lähteä nyt kohti keppejä kun keinu on kuonon edessä.
Ja mikä tuo lopun rimarävellys oikein on? Joku laskee hieman väärin ponnistuspaikkansa...
Hyppikseltä sitten 10. Kielto renkaalta. Tästä otti tooosi moni muukin kieltoja. En rataantutustumisessa tajunnut, että pussi ampuu noin pitkälle&sivuun, ja liike työnsi Waaran renkaasta ohi. Lähdettiin vielä toisina, joten en päässyt oppimaan muitten virheistä. Oma vauhti lähti uudestaan nollasta, rytmi sekaisin ja tuusasin sitten vielä kiellon päälle.
Hannele videoi kaikki meidän viikonlopun radat, ja oli vielä niin tehokas, että ovat jo youtubessakin!
Suurkiitos!
Pidemmittä puheitta, 5 x Tunarit Radalla!
lauantai 14. huhtikuuta 2012
JOSsittelun kisapäivä
Jos. Pieni sana, joka toisinaan ärsyttää suunnattomasti.
Oman seuran kisojen ekan päivän saldo 10-HYL-0.
Ekalta radalta kielto ja rima, eli virheet meni Waaran kanssa tasan, itse sähelsin ohjauksen, Waara tiputti yhden riman.
Toka rata nolla aina vikalle hypylle asti. Flunssaisena ei henki kulje, askel ei senkään vertaa, kun eihän se askel terveenäkään ole mikään kovin kummoinen. Mutta loppusuoralla loppui hapi, yritin Waara tsempata "Menemenene mie tuun perässä!" mutta ei auttanut, jäin liikaa taakse ja Api ohitti vikan hypyn. Sillälailla, en kehdannut korjata vaan päästiin Apin palkalle.
Kolmas rata hyppäri, jolta flipperinolla. Taisin ehkä 2 kohtaa ohjata suunnitellusti, muuten kyllä pakka hajosi lahjakkaasti. Suurin ihmetys onkin se, miten saatiin nolla, koska mie en ainakaan nollaa ohjannut. Kait Waara osaa numerot tai jotain?
Mutta se JOS.
JOS oltaisiin kunnialla selvitty tokan radan vika hyppy, olisi tupla nyt taskussa. Ja agisertikin olisi ollut aika hilkulla.
JOS oltaisiin hyppärinolla tehty edes pikkasen paremmin, olisi kotiinviemisinä ollut hyppyserti. Nyt se jäi 0,7 sekunnin päähän.
JOS jompikumpi hyppärin poissaolleista koirakoista olisi kisannut, nii oltaisiin saatu se SERT, nyt siirtyminen jäi yhtä koirakkoa vaille.
Mutta ei hätää! Vikalta radalta siis nolla! Siitä huolimatta, että ohjaajalta petti pokka puolessa välissä rataa, kun Waara vaan tekee nollaa, vaikka ohjasin minne sattuu. Aika hämmentävä tunne, kun koira jatkaa rataa virheettömästi, vaikka ohjaus on sieltä ja syvältä.
Ja onneksi se agisertikään ei karannut kauas, ja meni oikean rotuiselle koirallekin! Onnea vaan Tiina& Arwo vielä täältäkin! :D
Oman seuran kisojen ekan päivän saldo 10-HYL-0.
Ekalta radalta kielto ja rima, eli virheet meni Waaran kanssa tasan, itse sähelsin ohjauksen, Waara tiputti yhden riman.
Toka rata nolla aina vikalle hypylle asti. Flunssaisena ei henki kulje, askel ei senkään vertaa, kun eihän se askel terveenäkään ole mikään kovin kummoinen. Mutta loppusuoralla loppui hapi, yritin Waara tsempata "Menemenene mie tuun perässä!" mutta ei auttanut, jäin liikaa taakse ja Api ohitti vikan hypyn. Sillälailla, en kehdannut korjata vaan päästiin Apin palkalle.
Kolmas rata hyppäri, jolta flipperinolla. Taisin ehkä 2 kohtaa ohjata suunnitellusti, muuten kyllä pakka hajosi lahjakkaasti. Suurin ihmetys onkin se, miten saatiin nolla, koska mie en ainakaan nollaa ohjannut. Kait Waara osaa numerot tai jotain?
Mutta se JOS.
JOS oltaisiin kunnialla selvitty tokan radan vika hyppy, olisi tupla nyt taskussa. Ja agisertikin olisi ollut aika hilkulla.
JOS oltaisiin hyppärinolla tehty edes pikkasen paremmin, olisi kotiinviemisinä ollut hyppyserti. Nyt se jäi 0,7 sekunnin päähän.
JOS jompikumpi hyppärin poissaolleista koirakoista olisi kisannut, nii oltaisiin saatu se SERT, nyt siirtyminen jäi yhtä koirakkoa vaille.
Mutta ei hätää! Vikalta radalta siis nolla! Siitä huolimatta, että ohjaajalta petti pokka puolessa välissä rataa, kun Waara vaan tekee nollaa, vaikka ohjasin minne sattuu. Aika hämmentävä tunne, kun koira jatkaa rataa virheettömästi, vaikka ohjaus on sieltä ja syvältä.
Ja onneksi se agisertikään ei karannut kauas, ja meni oikean rotuiselle koirallekin! Onnea vaan Tiina& Arwo vielä täältäkin! :D
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Palkintorohmu
Waara se nappasi Lappeenrannan Agility Urheilijoiden vuoden 2011 tulokkaan tittelin! Ja vielä viimeisteli palkintosaaliin olemalla Vuoden agilitykoira-kisan toinen maxiluokassa! Aika PalkintoApina!
Päivitystauon aikana on ehditty treenailemaan tehokkaasti, mitäpä muutakaan kuin agia!
Maaliskuun viimeisenä lauantaina ajeltiin taasen Kesämaahan ACE:lle.
Tiialla oli tarjolla ensin vähän kinkkisempi pätkä, ja loppukevennyksenä Munaralli.
Aikaa paloi myös Waaran pakkovalssiongelman selvittelyyn (Kellariin!), joka myös on toiminut!
Mutta radalle.com! Päivän teemana siis pyöritykset, joita tehtiin hypyille 3, 16 ja 19. Ja on muuten toimiva systeemi, pitää muistaa vaan ottaa oikeasti käyttöönkin!
Kakkoselle pakkovalssi, ajoitus tärkeä. Kolmoselle huolellinen pyöritys, jotta koira saa suunnan kepeille pituuden sijaan. Laseria vitoselle, vastakkaisella kääntöä kutoselle & ennakoiva. 14 putken leijeröinti koiran mennessä A:lle, kahden suoran putken välistä työntö putkeen 8. Ennen 9 hyppyä pieni veto, 10 valssi oma linja muistaen. 12 takaakiertoon Waara irtosi Apinasti, joten persjättö 14 kerkesi hyvin, ja myös putkijarrua, ettei kimpoa hypylle 21 putken jälkeen. Putken jälkeen vähän vetoa ja tyrkkäys A:lle. 16 taas pyörittämällä, eikä edes keppihullu Api hakenut keppejä! Putkeen 18 meni hyvin, kunhan laser oli oikeaan suuntaan. 19 pyörittämällä, ja oikea putki löytyi ihan joka kerta! Ylileikkaus kepeille, onnistui ok kunhan muistin kannustaa, kun lähti kepeille.Muurilta vikkelästi itse liikkelle, välistäveto 25-26 oli aikasta makea, täydessä vauhdissa niin siivekkeitä nuollen kuin mahdollista! Api sai Tiialta ihan erikoiskehut!
Munaralli oli rallattelua, ei mitään ihmeellistä. Tulipa siinä tosin todistettua, että Waara kykenee jo hienosti lukemaan rataa, eikä miun liike/sijainti ole enää se kaikista tärkein. Ainakaan aina.
Waara nuljusi lähdössä melkoisen paljon, ja Tiia muistuttikin siitä, mikä se kriteeri siellä lähdössä onkaan... Kumma, kun näistä itsestäänselvyyksistä tulee aina kuitenkin muilta sanomista... Ei kai miun kriteerit luista... Otettiinkin jokainen lähtö niin, että Tiia heti sanoi, jos Waara vähänkään nytkähti, jolloin menin ja eleettömästi palautin uudestaan lähtöön. Joakisesta palautuksesta pääsin aina pidemmälle ennen kuin nytkähti, ja lopulta pysyi hievahtamatta.
Tosiaan rimojen tiputteluun pakkovalsseissa ja takaakierroissa saatiin myös hyvät ohjeet. Tiia oli samoilla linjoilla kuin mitä itsekin olen ollut, eli ei lähdetä helpottamaan esim antamalla koiralle enemmän tilaa. Waara on jo osaava koira, jolta voi myös vaatia asioita. Eli jos rima edes kolahtaa, niin koira kellariin! Toisin sanoen heti tulee palaute (ärähdys) ja samantien uudestaan yhtään helpottamatta. Tätähän mie olen osittain tehnyt mutta sortunut aina lopulta helpottamaan (kunhan ensin olen lahjakkaasti hermostunut), jotta koiralle on saatu onnistunut suoritus. Mutta nyt siis ei helpoteta, ja omat hermot pitää myös pitää kurissa.
Seuraavan viikon treeneissä olikin sopivasti heti kakkoshyppy pakkovalssilla. Vanha tuttu meno jatkui, eli pakkovalssirima lenteli. Kolme neljä kertaa ärähdin, jonka jälkeen Waara kokeili ensin jättää koko pakkovalssin tekemättä, eli hyppäsi hypyn väärin päin. Selvästi alkoi pieni papu päässä miettiä asioita... En antanut periksi, vaan uudestaan, ja ehkä noin toistolla 7 teki kolauttamatta, mistä sitten superhienoApina-palkka!
Samaa teemaa jatkettiin osittain myös pääsiäisenä Kylliäisen Katin koulutuksissa. Hulluna ilmoittauduin sekä perjantain että lauantain koulutuksiin, ei vissiin edellisen kerran maitohapot enää olleet mielessä...
Perjantain rata
2 takaakierto, 3 linjausta, 4 takaaleikkauksella. 5-6 putket meni ongelmitta, kun muisti laseroida oikeaan suuntaan. 7 rytisi twistillä kivasti, joten kellari kutsui taas... Waara yritti jopa tulla riman ali, ennenkuin tajusi, että aijoo ei saa rimaa kolauttaa niin tietty! 8 ja 9 linjaamalla. Puomin jälkeistä elämää kokeilin ensin jäämällä puomin vasemmalle puolelle ja sitten jaakolla ja niistosokkarilla, mutta paremmin onnistui puomin oikealta, josta heitto 11 ja pakkovalssi 12, ja ei muuten enää rytissyt!
Koira putkeen ja luukettä 15 taakse pakkovalssiin, eikä rytissyt sekään! 17 pakkovalssilla, ja sitten olikin 18-19 kanssa tekeminen. 18 takaakierto-sokkari, jonka jälkeen juoksin ihan minne sattuu, ja 19 takaakierrosta ei luonnollisesti puhettakaan. Kun sain viimein linjan oikeaksi 18 jälkeen, niin johan 19 takaakierto pelitti, ja siitä vippaamalla koira siivekkeen ympäri, jotta sai paremman linjan pussiin. Kepeillä meinasi Waaralta maltti loppua etenkin toistojen jälkeen kun tiesi, että muurille seuraavaksi. 24-25 ok, pituudelle ennakoivalla jarrua. 27 twistillä, 28 takaakierto-sokkari, 29 takaakierto, 31 päällejuoksuna. Huh hellettä ko tuli hiki! Mutta oli muuten hyvä treeni! Sanomista tuli takaakierroista, liikaa saattelen siivekkeelle, keilattava kauempaa. Tästähän Tiiakin joulukuussa antoi noottia, silloin tehotreenattiin tämä kuntoon mutta nyt taas selvästi vaatii treeniä.
Lauantaina sitten uudestaan! Aamulla herätessä oikean jalan reisilihakset oli ihan tukossa, taisi takaakiertotreenit vähän jumittaa jalkaa, mutta tiesipä tehneensä!
Lähdössä kakkosen merkkaus, jotta pääsi vastaanottamaan 2-3 välistä. 3 takaakierto, valssi ja heitto 4, heti itse liikkeelle. 6-10 väliin kokeiltiin paria eri tapaa.
6 linjaus, 7 valssi ja 8 takaakierto putken puolelta, 9 linjaus ja 10 takaaleikkaus
6 linjaus, 7 päällejuoksu, 8 takaakierto puomin puolelta, heti liikkeelle, linjaus 9 ja 10 takaaleikkaus
6 linjaus, 7 päällejuoksu, 8 takaakierto puomin puolelta, 9 persjättö, ei saatu toimimaan, tuli aina 9 ohi
6 linjaus, 7 päällejuoksu, 8 takaakierto puomin puolelta, 9 valssi, 10 linjaus.
Parhaiten toimi 1 ja 2 vaihtoehdot, itse suunnittelin ekalla tavalla.
11 tein uunituoreella Tiian opilla pyörittämällä, 12 ennakoiva, 13 niisto, 14 valssi.
16 laserilla, 17-18 rytmi tärkeä, ettei liike vie 18 ohi.
A:n jälkeen muurin takaakierrossa palikat lenteli, ja Waaraa kutsui kellari. Muutamalla toistolla homma alkoi pelittää, eikä enää lipputoistojen aikana kertaakaan muuri kolissut! Putkeen jarrua, muurilta mukaan. 25 kokeilin ensin valssia, meni siksakiksi. Linjaus ennen 25 ja hirtto toimi paljon paremmin! Putkesta koira huolella mukaan, 27 ennakoiva, ja sitten vaan vauhdilla maaliin!
Toisen treenin aikana päästiin nollalla pussille asti, sitten miulta loppui jaloista veto, ja homma hyytyi siihen. Mutta oli kyllä mahtitreenit!
Näistä kolmesta treenistä oli miljoona pikkuasiaa, jotka oli tarkoitus treenata pienissä palasissa kuluneen viikon aikana enempi vähempi kuntoon, kun miulla oli lomaviikko. Paitsi että pääsiäissunnuntaina iski kaamea flunssa, joka helpottaa vasta nyt.
Mutta lahjattomathan ne tunnetusti treenaa, ja me kisataan huomenna 3 rataa, sunnuntaina 2 omissa kisoissa. Saas nähdä, kuinka flunssan jälkeen kunto kestää....
torstai 29. maaliskuuta 2012
%¤#&%%& pakkovalssi!
Pakkovalsseissa rima kolahtaa tai tippuu joka kerta.
Koko ajan.
Poikkeuksetta.
Klonk.
Ryskis.
Perkele.
Ei mulla muuta.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Se on niin kiellosta kii!
Jep, yhtä kieltoa vaille tupla. Koska video kertoo enemmän kuin tuhat typerää blogikirjoitusta, niin olkaatten hyvät
Käytiin eilen oman seuran epiksissä tarkoituksena keskittyä a) lähtöön ja b) kontakteihin.
Lähdössä joku taas meinasi varastaa, kontaktit sentäs pelitti loisteliaasti.
Nollalla maaliin, ja lopulta voitettiin maxikilpailevat, joita oli ihan ropsakasti ainakin parisen kymmentä.
Kerrankin onnistuttiin epiksissä, viime vuonna saatiin reilu 10 startista yksi (siis 1) tulos....
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Tuplaa vaille
Viikonloppuna aloitetiin vuoden 2012 virallinen kisakausi oman seuran kisoista kahden radan voimin.
Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen.
Ensin päästiin testaamaan agirataa. Kontakteista oli mukana A ja keinu, joka mentiin kahteen kertaan.
(Ratapiirros tulee kunhan saan aikaiseksi)
Kakkoselle löysä pakkovalssi, keskiviikon treenit kummitteli mielessä... Silloin tuli semmoiset 6 kertaa ainakin kakkosesteen rima alas pakkovalssissa.... Nyt ok.
A:n alastulolla himmaili, ja mitä tekee idiootti ohjaaja? Antaa juosta läpi! Jee viisasta!
Takakulmassa ei ongelmaa, vaikka aavistuksen hirvitti ansaputki.
Eka keinu suht ok, tosin olikohan tuossa nyt lupa jo lähteä..
Kolme seuraavaa hyppyä meni säheltämiseksi, onneksi rääkymällä jotain on pelastettavissa.
Kepit ok, putkeen työntö hieno, olen ihan ylpeä itsestäni! Ja siitä, että kerrankin rohkenin jopa tehdä persjätön kisoissa!
Ja takanurkan hirtto pituudelta putkeen toimi loistavasti, melkein liiankin hyvin.
Ja se putken väärä pää oli todella kivasti houkuttimena, ihan suoralla linjalla pituudelta.
Valssi vähän liikaa myöhässä keinulla... Keinun vapautuksesta tuli useammalta kommenttia, että "luulit sie, että on HYL alla" "oli aika hilkulla" "olin ihan varma että käsi nousee!" ja videolta katsottuna kyllä näyttääkin aika tiukalle tilanteelle.
Tosielämässä Waara alkoi lukita edessä ollutta hyppyä, joten vapautukselle alkoi tulla kiirus. Läppäsi kyllä kummatkin etutassut keinun kontaktille, eli itse en yhtään edes miettinyt, ottiko vaiko eikö. Videolla (ja yleisöön) tämä ei näy.
Loppun vaan reteesti, ja sehän olikin sitten pirulauta nolla!
Kaikkeen säätöön, himmailuun ja sekoiluun meni niin paljon aikaa, että hävittiin voittaneille Vähäniityn Sarille& Iirolle kuutisen sekuntia. Aika masentavaa, mutta toisaalta, tuo meidän rata oli kaukana optimaalisesta. Loppulistoilla oltiin sijalla 6.
Hyppiksellä ainoa etukäteen ahdistanut kohta oli loppusuoran jälkeinen takaakierto.
Waara varasti lähdössä, ehdin ajatella PRKKKKKK ja sitten Waara olikin jo putkessa.
Kolmoselle pakkovalssi, toimi hyvin! Nelosen linjaus meinasi tumpeloitua, mutta Waara hoiti tilanteen kotiin. Kepeillä ei moitittavaa, hienosti haki, hienosti teki, hienosti kesti persjätön!
Rengas hyppy okseri, ansaesteenä pituus vähän hirvitti, mutta Waara luki ohjausta kuin ajatus, ja meni just sinne minne pitikin! Hyppy muuri ja lähetys putkeen, helppoa ja huoletonta, kun koira osaa!
Mutta. Valitettavasti ohjaaja ei aina osaa... Putkkelle perjättö, ja sitten ajaudun liikaa eteen, unohdin varmistaa putken jälkeisen hypyn ja Waara sujahti perässä hypystä ohi. Itse en edes nähnyt (niin, unohtui se ohjaus...) mutta yleisö kyllä reagoi, ja siihen hajosi loppuradan ohjaus. Omasta nupistahan se on kiinni, ei yleisön reaktioihin pidä lähteä mukaan!
Seuraavan hypyn ennakoiva unohtuikin sitten matkasta, samoten lopun takaakierto-niistosokkari meni vetkuiluksi.
Mutta ristus notta tuntui hyvälle viedä koiraa tuolla hyppärillä! Homma toimi kuin ajatus, luotto päällä ja koira hoiti oman hommansa ongelmitta!
Tuloksena siis ekasta viikonlopusta nolla (-4 ja rapiat) sekä HYL.
Nollaprosentti siis tässä vaiheessa 50, tämän kun saisi pysymään :D
Samallapa tuli huomattua, että kisakirjassa on nyt 5 nollaa... Yksi voittonolla, muut "tavallisia".
Toisin sanoen, puuttuu enää tupla, niin olisi lupa ja oikeus kisata SM-yksilöissä sekä MM-karsinnoissa....
Hmmmm.....
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Ni pal reenei!
Ollaanhan me tokkiinsa reenattu, vaikkei olla sitä koko maailmalle kerrottu! Tai edes niille joillekuille, jotka blogissa vierailee. Lukijatilastot kertoo, että täällä edes joskus ja toisinaan joku käypi.
Joten teitille päivitys, olkaatten hyvät!
*Selailee kalenteria...*
Reilu kuukauden agitauolta palattiin treenimään maantaina 6 päivä helmikuuta.
Keli oli muistaakseni kohtuukylmä, liekö -15 paikkeilla, mutta vähän käytiin aksailemassa.
Hömpöttelyä ja kontakien muistuttelua, sekä ideanpoikasena niistosokkareita.
Tauolta palanneella Apinalla oli sen verran homma hanskassa mutta hanskat valitettavasti aluksi hukassa, etä niistosokkareissa rimat lenteli ja siivekkeet kaatuilu. Kunnes emäntä sanoi %&#"=%&¤!!!! niin johan loppui mokoma järjetön törmäily! Loppuun vielä keppejä, kumpaisenkin suosikkieste! Waara hakee aloituksen miten vaan ja mistä vaan, kepittää loppuun miusta riippumatta. Aika keppiApina!
Keskiviikkona 9 päivä olikin sitten ohjattujen treenilöiden vuoro. Teemana välistävetoja ja päällejuoksuja, ja nehän sujui samaan malliin kuin aina ennenkin eli ei mitenkään. 2 peräkkäistä päällejuoksua tai välistävetoa vielä pelittää, mutta kolmatta on turha yrittää, en kestä koiran vauhdissa.
Kuopion Kesämaahan eli ACEn treeneihin Tiian oppiin ajeltiinkin sitten lauantaina 11. päivä.
Ja oli muuten ihan supertreenit!
Ensimmäinen rata näytti jotakuinnin tältä
Alkupätkälle 1-5 oli useampiakin eri vaihtoehtoja. Waaran kanssa toimi parhaiten 2-3 ennakoivilla, 4 pakkovalssi (veto kolmoselta kroppa menosuuntaan, kääntö ajoissa neloselle!!) ja siitä koira siivekkeen ja meikän välistä putkeen. Muurilla 7 oli vähän neuvottelua Waaran kanssa siitä, saako muurin palikat räkiä, jos muuria edeltää ennakoiva.... Muutama toisto tarvittiin, ennen kuin hyppäsi kunnolla. Esteosaamista, esteosaamista...
Pituudella 9 jarrutin liiankin kanssa ennakoivalla, ja tuli sivusta pois. Esteosaamista, esteosaamista... Ja Tiialta kommenttia, että mieti, miten voimakkaasti milloinkin käytät ennakoivaa, kun koira reagoi siihen noin hyvin. Ninpä, ei sitä aina tarvitse tehdä 100%, napakkuus tilanteen mukaan!
10 putkeen vienti ok, kunhan muisti miettiä oman linjansa, ettei ole tiellä. Keinulla tosi hyviä toistoja! Hirtto jo ennen hyppyä 12, niin ei mitään ongelmaa putkeen viennissä. Ja sitten, SAKSALAINEN hypylle 15. Tähän mennessä ei kukaan koskaan ole miulle sitä neuvonut oikein, eikä se sitten jostain kumman syystä ole toiminutkaan. Tai siis enhän mie ole siis mitään saksalaista tehnytkään ylipäätään. Nyt kun Tiia sen neuvoi just eikä melkein, niin sehän toimi. JUST eikä melkein. Ja Waara tuli superkäännöksellä siivekkeen reunusta nuollen putkeen 16.
Pitkästä aikaa pöytäkin radalla, eikä siinä tietty meinattu millään pysyä....
Putki-puomi erottelu ihan hukassa, onneksi treenaamiseen tuli hyviä vinkkejä. Nyt tein lopulta varman päälle, eli jätin Waaran päydälle, ja menin merkkaamaan puomin (en nostanut kinttua sentäs) ja sitten osuikin ongelmitta. 19 twist, ja sekin oli "hieman" erilailla toteutettuna ihan toimiva epeli! Piti vaan tiukasti muistaa oman kropan kääntö, niin johan toimii!
Tosi hyviä pätkiä kyllä, kokonaisuutena kävin vielä tekemässä itsenäisesti, ja saatiin koko pätkä läpi.
Ja sitte toispuol jokkee oli tämmönen rata
Huhhuh! oli ensivaikutelma! Ei tätä muista mitenkään! oli toinen. Mutta eiku härkää sarvista ja akkaa kintuista ja mänöks! Ideana siis keppiosaaminen ja tarkkuus ohjauksessa, ei hirveästi ollut varaa huitoa minne sattuu... 2 pakkovalssilla, kolmoselle kevyttä ennakoivaa, ja taas nokka menosuuntaan tekemään neloselle pakkovalssia. Ja se kropan kääntö!! Pakkovalssi ei muuten Waaralla pelitä! Vitoselle hyvä lähetys kauempaa, rengas ja okseri ok ja kepit haki niinkuin Api osaa eli ongelmitta.
9 putkeen ennakoivalla jarrua, 10 vedolla yli ja linjaten helikopterityyliin 11. A:lta takaakiertoon 13, 14 lähetys 15 ok, mutta 16 takaakiertoon lähetys ja siitä saksalainen, ei vaan pelitä. W haki koko ajan joko putkea tai meni 16 suoraan. Meni putkeenkin, vaikka Tiia seisoi edessä, kyllä tästä jalkojen välistä mahtuu... SElvästi alkoi jo Waara väsymään ja sovelsi omiaan enemmän loppua kohti. Putkensuulta karjumalla sain käännettyä Waaran 16 hypylle, siitä putkeen ja taas kepeille ongelmitta. Itse irtosin jo A:lle kun W pujotteli loppuun. A:lla persjättö, hirtto ennen hyppyä 20 ja meni ilman hetkenkään epäröintiä putken oikeaan päähän.
Putkesta 22 meni ensin ohi, kun lähdin liikkumaan hypyn 23 luo, mutta pienellä työnnällä haki sitten suoraan putkeen. 23 pakkovalssilla, 24 linjaten, A ok, kepeillä hypyn 27 leijeröinti ja pakkovalssi-jaakotus, koira huolella mukaan ettei sujahda A:lle. 29 ja 30 ja se oli siinä!
KErtaakaan en unohtanut rataa, todella todella hyviä pätkiä tuli tehtyä ja koira, se se vaan pelittää!
Parasta kaikessa on osaava ja innostava kouluttaja, jonka vinkeillä homma vaan kerta kaikkiaan toimii! Kiitos siis Tiia ja ACE!
Nämä opit kun saisi pysymään päässä, onneksi ACElle suunnataan vielä 2 kertaa ennen kesää.
Tiia sparrasi meidän porukkaa "vähän" yliajalle ja totesi lopuksi, ettei tällaisen porukan kanssa ole niin nuukaa, vaikka on aamusta klo 10 alkaen ollut kouluttamassa (medän vuoro 18-20). Waara sai täyden kympin keppiosaamisestaan, Tiian sanomana se on jo aika paljon se!
Mitäs sitten...
15 päivä oli taasen ryhmätreenien vuoro. Rata on pyyhkiytynyt pois mielestä, sen siitä saa kun ei heti piirrä rataa ylös... Sen kyllä muistan, ettei pakkovalssi toiminut muurille sitten niin pätkän vertaa. Joko jätti hyppäämättä tai räjäytti muurin. Toisen pätkän rata vetäistiin nollalla sentäs maaliin.
Lauantaina 18 päivä oli vuorossa SM kisoihin tähtäävien ratatreenit. Mie nappasin netistä Savikon Sepon radan joulukuun alusta.
Eka kierros oli muuten onnistunut, mutta kielto 12 putkelta. Leijeröinti kyllä onnistui, mutta sitten tunaroin putkeen viennin. Ja miun ennakoivat oli kyllä sieltä ja syvältä. Tokalla kierroksella olin huolimaton suoran putken jälkeen, ja Waara keilasi hypyn 5 putkesta singotessaan. Muuten ok.
Kolmannella yrityksellä muuten puhdas rata, mutta juoksi (kolmannen kerran..) A:n alastulon läpi, ja noin niinkuin pikkaisen huomautin asiasta.... Raivostuttavia pikkuvirheitä, sitä samaa mitä ennen talvitaukoa!
Viime keskiviikon ryhmätreenit jäi välistä muitten menojen takia. Kävin sitten eilen ottamassa vähän kontakteja Tiian oppien mukaisesti, ja päälle parit aina niin kivat kepit sekä ennakoivia. Paitsi että Waara tuli ennakoivista ihan suoraa läpi, ei ajatustakaan jarruttamisesta? Kokeilin niistoa, sama juttu. Vasta kun karjumalla otin niistolla vastaan, niin ne jarrut löytyikin...
Tänään oli sitten kisakauden 2012 epävirallinen avaus oman seuran epiksissä. Mäkelän Titin rata näytti tältä
2 pakkovalssi, jäin vähän ihmettelemään... 2 3 ja 4 hyppyjen rimat tuli alas, tiedä sitten syystä... Liekö vaan kisavire tapissaan ja huolimattomuutta. 5 putkeen viime hetken hirtolla ja karjumalla. 6 putkeen vienti tökki, siitä oli sujuva ohjaus kaukana. 7 8 9 ok, 9 jälkeen Waara kuvitteli hetken jatkavansa kepeille. Puomilla sivuttaisirtomaista, olisi pitänut vaatia vielä parempi alastulo. 11 jälkeen vastaaanottovalssi onnistui hienosti, paitsi että ohjasin sitten suoraa väärään putkeen. Tittidii. Ajatukset sekosi, ja unohdin jo sadasosan ajaksi radankin, kun lähetin Waaran oikeaan putkeen... Meni sitten 13-14 tosi loogisesti takaaleikkauksella... Kepit hienot, keinu ok, putket ok, mutta 19 ennakoiva muuttuikin hypyn 20 ennakoivaksi, kun oli ratahenkilö edessä. Enakoiva-sokkari siis hypylle 20, joka mentiin putken suunnasta, ei takaa. 2 vikaa ok. Eli alun jälkeen loput rimat pysyi ylhäällä, senkin perusteella alussa oli ehken vaan huolimattomuutta. Satunnaista sellaista. Toivottavasti...
Siinäpä parin viikon agit tiivistettynä.
Toko? Aijoo, on sitäkin treenattu....
Waaran maahan-seiso-maahan kaukot edistyy viimein. Kaikki muu oikeastaan ei.
Ja Nemo... Osaa kun sattuu huvittamaan.
Joten teitille päivitys, olkaatten hyvät!
*Selailee kalenteria...*
Reilu kuukauden agitauolta palattiin treenimään maantaina 6 päivä helmikuuta.
Keli oli muistaakseni kohtuukylmä, liekö -15 paikkeilla, mutta vähän käytiin aksailemassa.
Hömpöttelyä ja kontakien muistuttelua, sekä ideanpoikasena niistosokkareita.
Tauolta palanneella Apinalla oli sen verran homma hanskassa mutta hanskat valitettavasti aluksi hukassa, etä niistosokkareissa rimat lenteli ja siivekkeet kaatuilu. Kunnes emäntä sanoi %&#"=%&¤!!!! niin johan loppui mokoma järjetön törmäily! Loppuun vielä keppejä, kumpaisenkin suosikkieste! Waara hakee aloituksen miten vaan ja mistä vaan, kepittää loppuun miusta riippumatta. Aika keppiApina!
Keskiviikkona 9 päivä olikin sitten ohjattujen treenilöiden vuoro. Teemana välistävetoja ja päällejuoksuja, ja nehän sujui samaan malliin kuin aina ennenkin eli ei mitenkään. 2 peräkkäistä päällejuoksua tai välistävetoa vielä pelittää, mutta kolmatta on turha yrittää, en kestä koiran vauhdissa.
Kuopion Kesämaahan eli ACEn treeneihin Tiian oppiin ajeltiinkin sitten lauantaina 11. päivä.
Ja oli muuten ihan supertreenit!
Ensimmäinen rata näytti jotakuinnin tältä
Alkupätkälle 1-5 oli useampiakin eri vaihtoehtoja. Waaran kanssa toimi parhaiten 2-3 ennakoivilla, 4 pakkovalssi (veto kolmoselta kroppa menosuuntaan, kääntö ajoissa neloselle!!) ja siitä koira siivekkeen ja meikän välistä putkeen. Muurilla 7 oli vähän neuvottelua Waaran kanssa siitä, saako muurin palikat räkiä, jos muuria edeltää ennakoiva.... Muutama toisto tarvittiin, ennen kuin hyppäsi kunnolla. Esteosaamista, esteosaamista...
Pituudella 9 jarrutin liiankin kanssa ennakoivalla, ja tuli sivusta pois. Esteosaamista, esteosaamista... Ja Tiialta kommenttia, että mieti, miten voimakkaasti milloinkin käytät ennakoivaa, kun koira reagoi siihen noin hyvin. Ninpä, ei sitä aina tarvitse tehdä 100%, napakkuus tilanteen mukaan!
10 putkeen vienti ok, kunhan muisti miettiä oman linjansa, ettei ole tiellä. Keinulla tosi hyviä toistoja! Hirtto jo ennen hyppyä 12, niin ei mitään ongelmaa putkeen viennissä. Ja sitten, SAKSALAINEN hypylle 15. Tähän mennessä ei kukaan koskaan ole miulle sitä neuvonut oikein, eikä se sitten jostain kumman syystä ole toiminutkaan. Tai siis enhän mie ole siis mitään saksalaista tehnytkään ylipäätään. Nyt kun Tiia sen neuvoi just eikä melkein, niin sehän toimi. JUST eikä melkein. Ja Waara tuli superkäännöksellä siivekkeen reunusta nuollen putkeen 16.
Pitkästä aikaa pöytäkin radalla, eikä siinä tietty meinattu millään pysyä....
Putki-puomi erottelu ihan hukassa, onneksi treenaamiseen tuli hyviä vinkkejä. Nyt tein lopulta varman päälle, eli jätin Waaran päydälle, ja menin merkkaamaan puomin (en nostanut kinttua sentäs) ja sitten osuikin ongelmitta. 19 twist, ja sekin oli "hieman" erilailla toteutettuna ihan toimiva epeli! Piti vaan tiukasti muistaa oman kropan kääntö, niin johan toimii!
Tosi hyviä pätkiä kyllä, kokonaisuutena kävin vielä tekemässä itsenäisesti, ja saatiin koko pätkä läpi.
Ja sitte toispuol jokkee oli tämmönen rata
Huhhuh! oli ensivaikutelma! Ei tätä muista mitenkään! oli toinen. Mutta eiku härkää sarvista ja akkaa kintuista ja mänöks! Ideana siis keppiosaaminen ja tarkkuus ohjauksessa, ei hirveästi ollut varaa huitoa minne sattuu... 2 pakkovalssilla, kolmoselle kevyttä ennakoivaa, ja taas nokka menosuuntaan tekemään neloselle pakkovalssia. Ja se kropan kääntö!! Pakkovalssi ei muuten Waaralla pelitä! Vitoselle hyvä lähetys kauempaa, rengas ja okseri ok ja kepit haki niinkuin Api osaa eli ongelmitta.
9 putkeen ennakoivalla jarrua, 10 vedolla yli ja linjaten helikopterityyliin 11. A:lta takaakiertoon 13, 14 lähetys 15 ok, mutta 16 takaakiertoon lähetys ja siitä saksalainen, ei vaan pelitä. W haki koko ajan joko putkea tai meni 16 suoraan. Meni putkeenkin, vaikka Tiia seisoi edessä, kyllä tästä jalkojen välistä mahtuu... SElvästi alkoi jo Waara väsymään ja sovelsi omiaan enemmän loppua kohti. Putkensuulta karjumalla sain käännettyä Waaran 16 hypylle, siitä putkeen ja taas kepeille ongelmitta. Itse irtosin jo A:lle kun W pujotteli loppuun. A:lla persjättö, hirtto ennen hyppyä 20 ja meni ilman hetkenkään epäröintiä putken oikeaan päähän.
Putkesta 22 meni ensin ohi, kun lähdin liikkumaan hypyn 23 luo, mutta pienellä työnnällä haki sitten suoraan putkeen. 23 pakkovalssilla, 24 linjaten, A ok, kepeillä hypyn 27 leijeröinti ja pakkovalssi-jaakotus, koira huolella mukaan ettei sujahda A:lle. 29 ja 30 ja se oli siinä!
KErtaakaan en unohtanut rataa, todella todella hyviä pätkiä tuli tehtyä ja koira, se se vaan pelittää!
Parasta kaikessa on osaava ja innostava kouluttaja, jonka vinkeillä homma vaan kerta kaikkiaan toimii! Kiitos siis Tiia ja ACE!
Nämä opit kun saisi pysymään päässä, onneksi ACElle suunnataan vielä 2 kertaa ennen kesää.
Tiia sparrasi meidän porukkaa "vähän" yliajalle ja totesi lopuksi, ettei tällaisen porukan kanssa ole niin nuukaa, vaikka on aamusta klo 10 alkaen ollut kouluttamassa (medän vuoro 18-20). Waara sai täyden kympin keppiosaamisestaan, Tiian sanomana se on jo aika paljon se!
Mitäs sitten...
15 päivä oli taasen ryhmätreenien vuoro. Rata on pyyhkiytynyt pois mielestä, sen siitä saa kun ei heti piirrä rataa ylös... Sen kyllä muistan, ettei pakkovalssi toiminut muurille sitten niin pätkän vertaa. Joko jätti hyppäämättä tai räjäytti muurin. Toisen pätkän rata vetäistiin nollalla sentäs maaliin.
Lauantaina 18 päivä oli vuorossa SM kisoihin tähtäävien ratatreenit. Mie nappasin netistä Savikon Sepon radan joulukuun alusta.
Eka kierros oli muuten onnistunut, mutta kielto 12 putkelta. Leijeröinti kyllä onnistui, mutta sitten tunaroin putkeen viennin. Ja miun ennakoivat oli kyllä sieltä ja syvältä. Tokalla kierroksella olin huolimaton suoran putken jälkeen, ja Waara keilasi hypyn 5 putkesta singotessaan. Muuten ok.
Kolmannella yrityksellä muuten puhdas rata, mutta juoksi (kolmannen kerran..) A:n alastulon läpi, ja noin niinkuin pikkaisen huomautin asiasta.... Raivostuttavia pikkuvirheitä, sitä samaa mitä ennen talvitaukoa!
Viime keskiviikon ryhmätreenit jäi välistä muitten menojen takia. Kävin sitten eilen ottamassa vähän kontakteja Tiian oppien mukaisesti, ja päälle parit aina niin kivat kepit sekä ennakoivia. Paitsi että Waara tuli ennakoivista ihan suoraa läpi, ei ajatustakaan jarruttamisesta? Kokeilin niistoa, sama juttu. Vasta kun karjumalla otin niistolla vastaan, niin ne jarrut löytyikin...
Tänään oli sitten kisakauden 2012 epävirallinen avaus oman seuran epiksissä. Mäkelän Titin rata näytti tältä
2 pakkovalssi, jäin vähän ihmettelemään... 2 3 ja 4 hyppyjen rimat tuli alas, tiedä sitten syystä... Liekö vaan kisavire tapissaan ja huolimattomuutta. 5 putkeen viime hetken hirtolla ja karjumalla. 6 putkeen vienti tökki, siitä oli sujuva ohjaus kaukana. 7 8 9 ok, 9 jälkeen Waara kuvitteli hetken jatkavansa kepeille. Puomilla sivuttaisirtomaista, olisi pitänut vaatia vielä parempi alastulo. 11 jälkeen vastaaanottovalssi onnistui hienosti, paitsi että ohjasin sitten suoraa väärään putkeen. Tittidii. Ajatukset sekosi, ja unohdin jo sadasosan ajaksi radankin, kun lähetin Waaran oikeaan putkeen... Meni sitten 13-14 tosi loogisesti takaaleikkauksella... Kepit hienot, keinu ok, putket ok, mutta 19 ennakoiva muuttuikin hypyn 20 ennakoivaksi, kun oli ratahenkilö edessä. Enakoiva-sokkari siis hypylle 20, joka mentiin putken suunnasta, ei takaa. 2 vikaa ok. Eli alun jälkeen loput rimat pysyi ylhäällä, senkin perusteella alussa oli ehken vaan huolimattomuutta. Satunnaista sellaista. Toivottavasti...
Siinäpä parin viikon agit tiivistettynä.
Toko? Aijoo, on sitäkin treenattu....
Waaran maahan-seiso-maahan kaukot edistyy viimein. Kaikki muu oikeastaan ei.
Ja Nemo... Osaa kun sattuu huvittamaan.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Unfreezing
Pakkaset jatkaa paukutteluaan. Lappeessa tosin on päästy helpolla, tällä hetkellä mittarissa vain -22, kun mm. Kuusamoa hellii 40 asteen pakkaset. Että eihän täällä oikeastaan edes ole kylmä!
Waara ei ole pakkasesta moksiskaan, mutta Nemon jäätassut tuntuvat pahenevan joka talvi.
Nyt saattaa tunnin lenkin jälkeen olla vielä pari tuntia myöhemminkin jalat ihan jääkylmät, ääreisverenkierto ei vaan pelitä. Ja kyllä näillä pakkasilla kumpikin nostelee tassujaan, jos yhtään pysähdytään paikoilleen.
Siksipä päätinkin väkerrellä kumpaisellekin sudelle tossut jalkaan. Olen ollut äärimmäisen epäileväinen, ettäkö muka kelpiellä kestäisi jotkut tossut jalassa, hah! Kovasti kuitenkin netissä tätä mallia kehuivat, pysyy kuulemma jalassa kovimmallakin kiitäjällä.
Lopputulos näyttää tältä
Ja uskomatonta mutta totta, tossut pysyivät kintuissa myös kelpivauhdissa!
Selvästi oli koirillakin mukavampi hihnalenkkeillä, eikä kumpikaan kertaakaan nostellut tassujaan. Ja vapaana juostessa tossut pysyivät hyvin matkassa.
Kyllä kannatti taistella 1,5 tuntia pirun riivaaman ompelukoneen kanssa!
Täh, treenit? Mitkä treenit?
Eilen PITI olla tokotreenit, liikaa pakkasta.
Tänään PITI olla agitreenit, liikaa pakkasta.
Että se siitä sitten.
torstai 2. helmikuuta 2012
Niin ne lapset kasvaa...
Ei mahdu enää kunnolla 90cm pyjamaan, ei kait se auta kuin ostaa isompia vaatteita :(
(Todellisuudessahan tässä on kyseessä kokeilu "kirppisvaatteesta koiran lämmikkeeksi, kun ulkona reipas -20 pakkasta". Koko vaan vähän nafti. Ja tässä vaiheessa Nemo oli jo syvällä sängyn alla, kuului vaan mutinaa "En ole täällä, en ole täällä...." )
Tammikuun agitauko on virallisesti päättynyt. Eilen olis ollut ensimmäiset treenit tauon jälkeen ja mittarissa -22. Eipä sitten menty. Lämmin halli olisi POP.
Viime lauantaina hurahti lähes koko päivä Pulliaisen Riikan tokokoulutuksessa.
Njempan kanssa otettiin yllättäen liikkeet tunnari ja luoksari.
"Mikäs tunnarissa on vikana?"
Nostelee vääriä, nostaa oman, tiputtaa ja nostelee vääriä, ei nosta mitään, tekee noutoliikkeenä haistelematta, pureksii kapulan reikäjuustoksi palauttaessa ja jotain muuta pientä viilattavaa.
3 koemaista suoritusta, 3 täydellistä tunnaria. Näinpä tietenkin.
Yritettiin vielä oikein virettä nostaa viimeiseen tunnariin haettamalla noutokapula, riehutus ja suoraan lähetys tunnarikapuloille. "Turhaa juonitte" tuumasi Nemo, meni kapuloille, valitsi varmasti oman ja palautti vielä kaiken lisäksi laukalla. Normisti ravaa takaisin. Että lälläslää keksikää siitä ny sitte parannettavaa ha!
Treenivinkkeinä joka tapauksessa mm.:
- Vire YLÖS ennen tunnaria! Olen treenannut pitäen Nemon liian rauhallisessa mielentilassa (miksiköhän...), mikä kostautuu kokeessa, jossa vire on huomattavasti korkeampi/ ei pysy treenitasolla.
- Miljoonatunnari, jos lähtee noutolinjalle nii eleettömästi vaan lähetys uudestaan, kunnes oikea nousee ja BILEET! Mieluusti sen jälkeen vielä toisto tai pari, jotta nenä varmasti aukesi.
- Mälväystreeni erikseen, ei yhdistetä tunnaritreeniin
- Kunniakierrokset haltuun (eli käy palauttaessa miun selän takana pitkän lenkin), noudon yhteydessä treeneissä uusi viereen-käsky juuri ennen kuin ohittaa
Luoksarissa sitten ei enää tehtykään täydellisyyttä, vaan Njemo näytti demonstraation siitä, miten luoksarissa voi tehdä virheitä eri osioissa:
- Jätön jälkeen haistelu & ryömintä
- Varastaminen lähdöstä
- Varastaminen lähdöstä & takapalkan varastaminen
- Seisomisen läpijuoksu
- Seisomisen valuminen
- Perusasentoon tullessa törmääminen
Mut hei, maahanmenosta saatiin kehuja!
Korjaavat toimenpiteet
- Vahti takapalkalle, sitä ei varasteta. Palkka myös oman selän taakse namikippoon!
- Jos valuu/ ei pysähdy, höpsis ja VIEDÄÄN OIKEAAN PYSÄHDYSPAIKKAAN TAKAISIN
- Jätön levottomuus suhinalla tms ääniavulla, palkkaus kun tarkkana, avustaja apuna
- Treeneissä ei ikinäkoskaanmilloinkaan hyväksytä valuvaa pysäytystä SAATIKKA läpijuoksua, vaan palautus pysäytyskohtaan ja liike alusta uusiksi
- Pysäytykset eri matkoilta, treeneisssä myös ylipitkiä luoksareita, tehdään vaikeampaa kuin koesuoritukset
Kokonaisuutena kiinnitettävä huomiota seuraaviin
- Koemaiset treenit alle, palkkaus ja sitten liikkeen tai parin viilausta
- Koemaisessa ei tarvitse tehdä liikettä loppuun, vaan esim osa kaukojen siirtymistä ja siitä sitten seuraava liike
- Temppupalkkaus ennen oikeaa palkkaa, voi käyttää kokeessa
- Waaran noutopalautuksiin vauhtia leluvapautuksella
- W:n edistäminen kuriin perusasentojumpalla & lyhyet parin askeleen seuruut + käännökset
- Korjaa AINA väärä ennen kuin otat uusiksi
- Njemon kaukojen koekooma, koemaista treeniä ja jos ei nouse ekalla, nostetaan ja sitten uusiksi. Harkittava myös oikean kokeen käyttöä kaketreeninä, eli jos ei reagoi, niin nollataan liike tarkoituksella ja "nostan" koiran
Näillä pääsee vissiin alkuun?
(Todellisuudessahan tässä on kyseessä kokeilu "kirppisvaatteesta koiran lämmikkeeksi, kun ulkona reipas -20 pakkasta". Koko vaan vähän nafti. Ja tässä vaiheessa Nemo oli jo syvällä sängyn alla, kuului vaan mutinaa "En ole täällä, en ole täällä...." )
Tammikuun agitauko on virallisesti päättynyt. Eilen olis ollut ensimmäiset treenit tauon jälkeen ja mittarissa -22. Eipä sitten menty. Lämmin halli olisi POP.
Viime lauantaina hurahti lähes koko päivä Pulliaisen Riikan tokokoulutuksessa.
Njempan kanssa otettiin yllättäen liikkeet tunnari ja luoksari.
"Mikäs tunnarissa on vikana?"
Nostelee vääriä, nostaa oman, tiputtaa ja nostelee vääriä, ei nosta mitään, tekee noutoliikkeenä haistelematta, pureksii kapulan reikäjuustoksi palauttaessa ja jotain muuta pientä viilattavaa.
3 koemaista suoritusta, 3 täydellistä tunnaria. Näinpä tietenkin.
Yritettiin vielä oikein virettä nostaa viimeiseen tunnariin haettamalla noutokapula, riehutus ja suoraan lähetys tunnarikapuloille. "Turhaa juonitte" tuumasi Nemo, meni kapuloille, valitsi varmasti oman ja palautti vielä kaiken lisäksi laukalla. Normisti ravaa takaisin. Että lälläslää keksikää siitä ny sitte parannettavaa ha!
Treenivinkkeinä joka tapauksessa mm.:
- Vire YLÖS ennen tunnaria! Olen treenannut pitäen Nemon liian rauhallisessa mielentilassa (miksiköhän...), mikä kostautuu kokeessa, jossa vire on huomattavasti korkeampi/ ei pysy treenitasolla.
- Miljoonatunnari, jos lähtee noutolinjalle nii eleettömästi vaan lähetys uudestaan, kunnes oikea nousee ja BILEET! Mieluusti sen jälkeen vielä toisto tai pari, jotta nenä varmasti aukesi.
- Mälväystreeni erikseen, ei yhdistetä tunnaritreeniin
- Kunniakierrokset haltuun (eli käy palauttaessa miun selän takana pitkän lenkin), noudon yhteydessä treeneissä uusi viereen-käsky juuri ennen kuin ohittaa
Luoksarissa sitten ei enää tehtykään täydellisyyttä, vaan Njemo näytti demonstraation siitä, miten luoksarissa voi tehdä virheitä eri osioissa:
- Jätön jälkeen haistelu & ryömintä
- Varastaminen lähdöstä
- Varastaminen lähdöstä & takapalkan varastaminen
- Seisomisen läpijuoksu
- Seisomisen valuminen
- Perusasentoon tullessa törmääminen
Mut hei, maahanmenosta saatiin kehuja!
Korjaavat toimenpiteet
- Vahti takapalkalle, sitä ei varasteta. Palkka myös oman selän taakse namikippoon!
- Jos valuu/ ei pysähdy, höpsis ja VIEDÄÄN OIKEAAN PYSÄHDYSPAIKKAAN TAKAISIN
- Jätön levottomuus suhinalla tms ääniavulla, palkkaus kun tarkkana, avustaja apuna
- Treeneissä ei ikinäkoskaanmilloinkaan hyväksytä valuvaa pysäytystä SAATIKKA läpijuoksua, vaan palautus pysäytyskohtaan ja liike alusta uusiksi
- Pysäytykset eri matkoilta, treeneisssä myös ylipitkiä luoksareita, tehdään vaikeampaa kuin koesuoritukset
Kokonaisuutena kiinnitettävä huomiota seuraaviin
- Koemaiset treenit alle, palkkaus ja sitten liikkeen tai parin viilausta
- Koemaisessa ei tarvitse tehdä liikettä loppuun, vaan esim osa kaukojen siirtymistä ja siitä sitten seuraava liike
- Temppupalkkaus ennen oikeaa palkkaa, voi käyttää kokeessa
- Waaran noutopalautuksiin vauhtia leluvapautuksella
- W:n edistäminen kuriin perusasentojumpalla & lyhyet parin askeleen seuruut + käännökset
- Korjaa AINA väärä ennen kuin otat uusiksi
- Njemon kaukojen koekooma, koemaista treeniä ja jos ei nouse ekalla, nostetaan ja sitten uusiksi. Harkittava myös oikean kokeen käyttöä kaketreeninä, eli jos ei reagoi, niin nollataan liike tarkoituksella ja "nostan" koiran
Näillä pääsee vissiin alkuun?
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Johan sertin lykkäsi!
Tai siis ei Johan vaan Gunnel.
Palatkaamme ajassa reilu kuukausi taaksepäin.
Sain kuningasidean ilmoittaa Waaran Lahden ryhmänäyttelyyn. Pieni ryhmis ja tuomarina vielä Gunnel Holm, niin tuskin on mitään yleisöryntäystä kehässä. Jos vaikka tuurilla sen viimeisen SERTin saisi.
Reilu viikko sitten tulikin aikataulut, oho hups 22 kelpietä. Piti pariin kertaan tarkistaa, että tulihan katsottua oikeaa riviä... Vähän alkoi epäilyttää koko reissu, mutta mitäs pienistä, on sitä ennenkin muille hävitty. Sitäpaitsi mukaan lähtivät myös Tiina & Waaran iskä Woitto sekä Hanna & Sintti-Maaria.
Näyttelypaikalla luettelon ostoon ja oho hups sai jatkoa: kelpieistä 16 oli uroksia, Waaran kaverina AVOimessa 5 muuta koiraa. No kiva, että on kerrankin kilpailua... Junnuille ja nuorille ei ollut tutllut vielä yhtään SA:ta.
Gunnel mittasi joitain AVO-luokan uroksia, muissa luokissa ei tainnut mittakeppiä näkyä.
Api käyttäytyi ja liikkui kehässä hienosti, Messarista opittuna mentiin taas pidemmällä remmillä ja se toimi. Tuplaveen ansiosta oltiin oman luokkamme viimeisinä arvosteltavana, ja kouraan lyötiin ERI.
Sitten juosta jolkotettiin porukalla vielä kierros, Gunnel komensi meidät Waaran kanssa jonon kärkeen ja uusi kierros ja sen jälkeen osoitettiin sormella ykköspaikkaa. Hiphuraa! Gunnel tuli kättelemään ja sanoi "Jaetaan vain 1 SA". No mutta sehän passaa!
Sitten odottelemaan viimeistä mahdollista SERTin viejää, vetskuihin ilmoitettua urosta. Sepä ei saapunutkaan paikalle, joten Waara sai sen viimeisen kolmannen SERTinsä, joten MVA:sta puuttuu enää luonnetesti!
PU-kehään vain kolme koiraa, sillä 16 uroksesta vain 3 oli SA:n arvoisia. Juosta jolkutettiin pari kierrosta, ja Gunnel viskaisi meidät jonon kärkeen ja kolmas oho hups toden sanoo: Apille PU1-sijoitus! Iskä Woitto tuli toiseksi, joten pojasta polvi paranee! Tiina vielä sijoitusten ratkettua sanoi Gunnelille, että kyseessä on isä ja poika, johon Gunnel "Ei ole totta!"
Narttujen paras oli junnu, Woo Whan tyttö Tarra, joten taistelu ROPista käytiin lappeelaisten kesken. Salaa kyllä toivoin VSP:tä, koska kaikilla meillä kolmella odotti koirat kotona, joten aikainen kotiinpaluu oli toiveissa. Juostiin Tarran kanssa pari kierrosta, ja Gunnel tyrkkäsi keltapunaisen Tommin käteen. Mie olin enemmän kuin tyytyväinen: saatiin SERT, PU1 ja VSP, ja päästiin vielä inhimilliseen aikaan kotiin!
Arvostelussa ei hirveästi moitittavaa ole:
Sopivan kok. erinom. tyyppi. Hyvä pää ja purenta. Erinom. runko. Hyvät kulmaukset ja oikean laatuinen karva. Liikkuu hyvin. Erinom. rotunsa edustaja.
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Se on Apina se!
Palatkaamme ajassa reilu kuukausi taaksepäin.
Sain kuningasidean ilmoittaa Waaran Lahden ryhmänäyttelyyn. Pieni ryhmis ja tuomarina vielä Gunnel Holm, niin tuskin on mitään yleisöryntäystä kehässä. Jos vaikka tuurilla sen viimeisen SERTin saisi.
Reilu viikko sitten tulikin aikataulut, oho hups 22 kelpietä. Piti pariin kertaan tarkistaa, että tulihan katsottua oikeaa riviä... Vähän alkoi epäilyttää koko reissu, mutta mitäs pienistä, on sitä ennenkin muille hävitty. Sitäpaitsi mukaan lähtivät myös Tiina & Waaran iskä Woitto sekä Hanna & Sintti-Maaria.
Näyttelypaikalla luettelon ostoon ja oho hups sai jatkoa: kelpieistä 16 oli uroksia, Waaran kaverina AVOimessa 5 muuta koiraa. No kiva, että on kerrankin kilpailua... Junnuille ja nuorille ei ollut tutllut vielä yhtään SA:ta.
Gunnel mittasi joitain AVO-luokan uroksia, muissa luokissa ei tainnut mittakeppiä näkyä.
Api käyttäytyi ja liikkui kehässä hienosti, Messarista opittuna mentiin taas pidemmällä remmillä ja se toimi. Tuplaveen ansiosta oltiin oman luokkamme viimeisinä arvosteltavana, ja kouraan lyötiin ERI.
Sitten juosta jolkotettiin porukalla vielä kierros, Gunnel komensi meidät Waaran kanssa jonon kärkeen ja uusi kierros ja sen jälkeen osoitettiin sormella ykköspaikkaa. Hiphuraa! Gunnel tuli kättelemään ja sanoi "Jaetaan vain 1 SA". No mutta sehän passaa!
Sitten odottelemaan viimeistä mahdollista SERTin viejää, vetskuihin ilmoitettua urosta. Sepä ei saapunutkaan paikalle, joten Waara sai sen viimeisen kolmannen SERTinsä, joten MVA:sta puuttuu enää luonnetesti!
PU-kehään vain kolme koiraa, sillä 16 uroksesta vain 3 oli SA:n arvoisia. Juosta jolkutettiin pari kierrosta, ja Gunnel viskaisi meidät jonon kärkeen ja kolmas oho hups toden sanoo: Apille PU1-sijoitus! Iskä Woitto tuli toiseksi, joten pojasta polvi paranee! Tiina vielä sijoitusten ratkettua sanoi Gunnelille, että kyseessä on isä ja poika, johon Gunnel "Ei ole totta!"
Narttujen paras oli junnu, Woo Whan tyttö Tarra, joten taistelu ROPista käytiin lappeelaisten kesken. Salaa kyllä toivoin VSP:tä, koska kaikilla meillä kolmella odotti koirat kotona, joten aikainen kotiinpaluu oli toiveissa. Juostiin Tarran kanssa pari kierrosta, ja Gunnel tyrkkäsi keltapunaisen Tommin käteen. Mie olin enemmän kuin tyytyväinen: saatiin SERT, PU1 ja VSP, ja päästiin vielä inhimilliseen aikaan kotiin!
Arvostelussa ei hirveästi moitittavaa ole:
Sopivan kok. erinom. tyyppi. Hyvä pää ja purenta. Erinom. runko. Hyvät kulmaukset ja oikean laatuinen karva. Liikkuu hyvin. Erinom. rotunsa edustaja.
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Se on Apina se!
perjantai 6. tammikuuta 2012
Äly&Väläys: Pyramidi
Koirat saivat joulupukilta uuden aktivointilelun, Contempon Tessan, joka on nimetty uudelleen Pyramidiksi.
Tarkoituksena oli löytää vähän haastavampi "kongi", josta nameja ei ihan noin vaan kilautella pihalle.
Pyramidissa namit laitetaan tuonne alaosastoon, jonka jälkeen pystyy kiekkoa kääntämällä valitsemaan, miten isosta raosta namit tulevat tuohon kirkkaaseen osaan. Ja siitä ne pitää taas onnistua pyöräyttämään rei'istä syötäväksi.
Vähän kyllä epäilytti se, että tuo on kovaa muovia, ja tunnetusti Nemo saattaa turhautuessaan paiskoa kongeja pitkin seiniä, tiputella niitä sohvilta ja muutenkin kohdella niitä vähän epäkorrektisti.
Mutta pyramidin kanssa Nemppa malttaa touhuta suht asiallisesti! Nameja tulee tasaisesti muttei kuitenkaan liian helposti. Välillä pitää toki ottaa pyramidi hampaiden väliin ja ravistella, ja sopivastihan tuon saa sullottua myös sohvan alle. Saa siinä sitten emäntäkin aktivointia, kun auttaa Nemon äänimerkistä "örrrr...örrrrr....ÖRRRR...." lelun pois sohvan alta. Erittäin tehokas lelu siis, sekä koira että omistaja aktivoituvat!
Nemolta jää aina pari viimeistä namia pyramidiin, selvästikin tehtävän työn määrä kasvaa liian suureksi hyötyyn nähden. Tässä vaiheessa onkin sitten Waaran vuoro.
Sitähän voisi kuvitella, että Waara kokeilisi saada namit normaalisti pyörittelemällä pyramidia lattialla.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että "Kun äly loppuu niin väkivalta alkaa". Ja tässä tapauksessa Waaran ratkaisu on yrittää purra pyramidista nokka irti. Mitään muuta keinoa ei ole kokeillut eikä varmaan tule koskaan kokeilemaankaan. Pyhä yksinkertaisuus.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Tilastojen karu totuus
Waaran agit 2011
39 starttia kolmosluokassa
4 nollaa
2 vitosta
2 muuta tulosta
28 hyllyä
Nollaprosentti 10.
Ehheh.
Yritämme parantaa tapamme.
39 starttia kolmosluokassa
4 nollaa
2 vitosta
2 muuta tulosta
28 hyllyä
Nollaprosentti 10.
Ehheh.
Yritämme parantaa tapamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)