Ensimmäinen virstanpylväs

Maanantaisella Univetin reisulla tapahtui pitkän kuntoutuksen ensimmäinen virstanpylväs:
leikkauksesta asti jalassa ollut lasikuitukipsi vaihdettiin puulastaan.

"Waaran kontrollikäynti ja lastan vaihto. Waara on voinut ihan hyvin. Leikkauksesta on nyt kulunut 3 vkoa + 4 päivää Hymiö wink Waara rauhoitettiin, lasta poistettiin ja tassu pestiin & kuivattiin. Haava-alue on siisti, ei hiertymiä. Varpaiden asento kuten tähänkin asti. Haava-alue hoidettiin laserilla. Lasta vaihdettiin nyt puulastaan, jota suoristetaan viikottain seuraavan 4 vkon aikana. Sen jälkeen lasta vaihdetaan tukisiteeseen, jota pidetään noin 1-2 vkon ajan. Lastan kotihoito kuten tähänkin asti." 

Silmäniskuhymppä on sisäpiirivitsi lääkärin kanssa, kumpikaan ei osata ajanlaskua... Kaikki siis jalassa edelleen oletuksena hyvin, ensi maanantaina taas paketin vaihtoon.

Menomatkalla Univettiin Waara pääsi nuuskuttelemaan metsän hajuja, tosin meni enemmän kieriskelyksi. Ei voi väittää, etteikö Waara tarttuisi hetkeen ja nauttisi täysillä!

https://youtu.be/JM7YIhHHKlA

Tiistaina koko konkkaronkka osallitui omalla tasollaan oman seuran järjestämiin JEO-tukiepiksiin. Nemo viipotti putkiradalla, ja hyvin viipottikin! Tuloksena 10, oli ihan hirmuhauskaa! Tuuri osallistui speed raceen pennuissa, Nemo maxeissa ja Waara epävirallisessa paraluokassa kävellen hihnassa speed race-matkan, kisojen tuotto kun meni hyvään tarkoitukseen. Palkintoja tuli yhdelle, nimittäin Tuurille, joka juoksi banaanijuoksuna antaen vähän tasoitusta muille pennuille ollen tuloksissa kolmas.

Nemon suoritus saatiin videollekin, kiitos Sanni!

https://youtu.be/qr4C9x5pLxQ

LPR-MLI-LPR-HAMINA-LPR

Kiirettä pitää tähän aikaan vuodesta olla koiraharrastaja!
Eilen aamulla koko konkkaronkka kyytiin klo 7.45 ja kohti Mikkelin tokokoetta, kehään pääsi Nemo.
Liikkeet perinteisessä järjestyksessä, tuomarina Nokelaisen Anne. Keli oli hurja, tuuli aiva älyttömästi ja välillä ropisi vettä ja oli järkyttävän kylmä!

Istuminen 10
Paikkamakuu: 9,5, oli alussa kerran haistellut

Seuruu 8,5: Ihan suht ok, juoksuosuudessa irtoili
Zeta 6: I-S-M, ei mennyt maahan? Ja liikkeen lopussa ei tullut sivulle
Luoksetulo 8: Ihan ok, valui vissiin?
Ruutu 8: Merkki ok, lähti hyvin ruutuun, mutta meni aivan vasempaan reunaan ISTUMAAN. Käskytin kerran uudestaan ruutuun, ei hievahtanutkaan, joten käskin maahan: romahti niin vauhdilla, että siirsi samalla ruutunauhan pois kankkunsa alta ja oli siis ruudussa!
Tauko ja sitten:
Ohjattu 7: Merkki hyvä, mutta lähti keskimmäiselle, stoppasin ja sitten haki oikean (=vasemman). Ohjattu oli lähtöpaikalta katsottuna "vino", ts. keskikapula oli enemmän vasemmalla. Tosin Nemokin lähti aivan liian tiukasti merkiltä kohti keskimmäistä.
Hyppynouto 7: palautti osan matkaa ravilla, muuten en tiedä, mistä pisteet lähti
Tunnari 8: meni kapuloille, mutta jäi haistelemaan hetkeksi maata reunimmaisen kapulan vierestä. Kuulemma joku toinenkin koira teki saman. Aikansa nuuskuteltuaan siirtyi haistelemaan kapuloita, ja otti oman sen osuttua kohdalle.
Kaukot 0: Kiva Nemo hei nollata vika liike... I-S-M-S-I-M. Ekaan seisomiseen KOLME käskyä, ja liikkui vähän. Liikkumisen vähyys positiivista, mutta kyllä harmitti, kun luulin, että meidän ykkönen kaatui tähän. En ollut katsonut tokan setin pisteitä ollenkaan, mutta heti kehästä poistuttua Hanne tuli sanomaan, että kaukoista 9 olisi tuonut ykkösen. Totesin, ettei me koskaan niin hyvää saada kaukoista, joten pahin pettymys katosi saman tien. Nemo teki tosi kivasti hommia etenkin ykkösosassa, ja kokonaisuutena varmasti meidän parhaita kokeita. Vähän reilu viikko seuraavaan kokeeseen, treenataan noita mokattuja + pari kertaa palkatta kaikki läpi.

Kotimatkalla kävin hakemassa lainakoira-Ompun, ja käytiin vetämässä ekat ratatreenit. Hyvin meni, ei voi moittia! Tiistaina epiksiin kokeilemaan, ja tähtäimessä nyt Mikkelin kakkosten kisat 9.6. Josko saataisiin Ompulle vika LUVA, ja sitten kolmosten radoille. Kisoja tosin on vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, mutta Ompun estehakuisuutta ja rengasta ehtii sitten sopivasti treenata tähän väliin.
Videota treenistä
https://youtu.be/xrYwVO8NWFY

Päivälle tuli pituutta semmoinen 12 tuntia, joten tänä aamuna olikin hyvä herätä kuuden jälkeen ehtiäkseen ajoissa Haminan näyttelyyn... Aamulla tiputin Waaran Lauran luokse päiväkotiin, ja sitten Tuurin ja Nemon kanssa kohti Haminaa. Tuurille ensimmäinen näyttely junnuluokassa, ja Nemo veteraaneissa. Hirveästi auttoi Juulilta saatu tieto, että tuomari Hilkka Salohalla arvostaa hyviä liikkeitä, kun Tuurin hihnaravi on ollut jo pari kk kadoksissa, eikä se viikolla tehdyillä parilla treenillä löytynyt.
Arvostelut kuulostaa paljon pahemmilta kuin mikä oli lopputulos...
Tuuri:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, vielä kovin pentumainen kokonaisuus. Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvät silmät ja purenta. Hieman kookkaat korvat. Riittävä kaula. Vielä puutteellinen eturinta ja rinnan syvyys. Riittävä luusto. Hieman litteät käpälät. Riittävät kulmaukset. Liikkuu hieman epävakaasti ja ylälinja liikkeessä saisi olla parempi. JUN-EH

Mirkan Kuru kävi nappaisemassa NUO-EH:n, ja sitten Nemo kehään.

Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen 8,5 v veteraani. Oikeat kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Hieman niukasti kulmautunut. Erinomainen karvapeite. Liikkuu erittäin hyvin. VET-ERI1 SA PU1 VET-VSP VSP ja SERT!!!!

Nemon toinen serti siis, jatkamme kolmannen metsästystä! Tuomari sanoi kehässä, että onhan sillä suorat kulmaukset, mutta niistä huolimatta liikkuu todella hienosti. Nemoahan voi ravuuttaa kehässä niin kovaa kuin mitä omista kintuista lähtee, ja Nemo vaan pidentää raviaan. Kesällä siis Nemolle lisää näytelmiä, Tuuri käynee vain erkkarissa ja ehkä yhdessä muussa näyttelyssä. Antaa pennun kasvaa ensin ja löytää liikkeensä.

Kolme viikkoa lasinsirpaleesta

Huhhuh, viikot vierii nopeaan! Jo kolme viikkoa surullisen kuuluisasta torstaista. Todennäköisesti koko loppuikäni muistan vuoden 2015 vappuaaton...

Waara on omasta mielestään täysin terve, eikä ymmärrä, miksei pääse treenaamaan ja lenkille normaaliin tapaan.
Eilen Waara sai tehdä taas pari tunnaria ja vähän perusasentopönötystä. Tunnareissa tyyppi oli ihan liekeissä, mutta perusasennosta on nähtävästi tullut persasento...

Tunnarit
https://youtu.be/hC0RF1kRxT4

Perusasento
https://youtu.be/eTlMw_t7Wkg

Eilen pääsin testaamaan sheltti Omppua lainakoiraksi agiin. Sen verran mainiota oli meno, että tehtiin Ompun kanssa toistaiseksi voimassa oleva työsoppari!

Tour de Kouvola ja muut lähipäivien touhut

Tänään oli taas Waaran kontrollikäynnin vuoro, suuntana jo tuttuun tapaan Kouvolan Univet.
Viikko menee aina nopeasti, mutta kun astuu vastaanoton ovesta sisään, alkaa sydäntä kylmätä.
Mitä jos jänteiden ompeleet on pettäneet, ja lähden kotiin ilman Waaraa? Jääko odotustilassa otettu kuva viimeiseksi kuvaksi Waarasta?

Ja ne pitkät, pitkät minuutit, kun Waaraa hoidetaan. Reilu puolituntinen menee todella hitaasti, ehtii miettiä jo vaikka mitä, viimeksi ei mennyt näin kauan, jotain on varmaan vialla...

Onneksi tälläkin kertaa kaikki oli hyvin sen vähän perusteella, mitä tuosta jalasta vielä tässä vaiheessa voi sanoa:

"Waaran kontrollikäynti ja lastan vaihto. Waara on voinut hyvin, on ollut pirteä ja kovin aktiivisen oloinen. Leikkauksesta on nyt 2 vkoa ja 4 päivää. Waara rauhoitettiin ja lasta poistettiin. Tassut pestiin, kuivattiin ja haava-alue hoidettiin laserilla. Haava on siisti. Tikit poistettiin. Varpaat ovat normaaliasennossa, mutta jänteitä ei edelleenkään rasitettu. Jalka lastoitettiin uudelleen. Ensi viikolla lasta vaihdetaan puulastaan ja vähitellen aloitetaan oikaisemaan rannetta seuraavien 3-4 vkon aikana."

Viikon päästä siis ensimmäinen virstanpylväs, kun vaihdetaan tuo leikkauksesta asti ollut lasikuitulasta/kipsi puulastaan ja aloitetaan pikkuhiljaa jalan taivutus normaaliin asentoon. Tällä kertaa jalka paketoitiin retrohengessä neonvärein.

2,5 viikon tekemättömyys alkaa pikkuhiljaa näkyä Waarassa. Kotona on kyllä rauhallinen, mutta ulkona on aivan äärettömän terävä ja reagoi haukkumalla lähes kaikkeen! Hyvin epätyypillistä Waaraa. Ja tänään vastaanotossa omaa vuoroa odotellessa piti ihan järjetöntä mekkalaa (Waaraksi) omaa vuoroaan odotelleelle rotikalle sekä ohi kulkeneille lääkäreille ja hoitajille.

Viime viikonloppuna Waara pääsi "tokoilemaan": teki pari tunnaria metrin matkalta sekä könötti perusasennossa, kun odoteltiin Nemon tokokokeen palkintojen jakoa. Ja oli muuten intopinkeitä suorituksia, vaikka ei se normi-Waarakaan mikään laama ole! Tunnarissa tunki itse nenänsä taskuun, palkka tuli vissiin liian hitaasti... Ja teki tunnarit ilman tietoakaan epävarmuudesta tai hidastelusta, jospa tämän sairasloman seuraksena saataisiin tunnariin uusi, parempi ilme!

Nemo tosiaan kävi lauantaina tokokoeessa Imatralla. Oli astetta stressaavampi kisapaikalle meno, kun klo 14 totean, että kisakirjakansiota (= kaikkien kolmen koiran paperit, kisakirjat jne) ei löydy mistään, ja kokeen alkamisaika 15.15, paikalla oltava puolta tuntia ennen... Järjetöntä etsimistä mukaan lukien kellari, ja ei vaan löydy mistään. Olin jo luovuttanut ja lähdössä hakemaan koiria autosta takaisin sisälle, kun eteisesäs roikkunut musta olkalaukku osui tielle ja siellähän se kansio oli! Kiiresti matkaan, ja soittoa kisapaikalla olleille kavereille, että tulossa ollaan, pyytäkää odottamaan jos suinkin mahdollista! Koe oli pikkaisen etuajassa, mutta malttoivat odotella meidän paikalle. Kisapaikalla oltiin melko tarkalleen klo 15, Nemo tietty ensimmäisenä suoritusvuorossa. Pikainen pisistys ja kehään....

Paikkaistumisessa arvasin, ettei kestä istuallaan. Lämmin, aurinkoinen keli ja vielä automatkasta puolinukuksissa oleva koira. Ja sinnehän se romahti makuulle.
Paikkamakuussa tuplakäskyt sekä maahanmenoon että istumiseen, tämä oli uutta.
Seuruu oli semihyvää, hetkittäin jätätti mutta kokonaisuutena siedettävä.
Zeta (S-M-I) oli hyvä, itse vaan annoin turhan tuplakäskyn kun luulin, ettei Nemo lähtenyt makuulta mukaan. No lähtihän se mutta vaan pikkaisen hitaasti.
Luoksari siedetttävä. Juuri seisomistolpan kohdalla Nemo katsoi liikkuria, joten piti sekunti odottaa, että katsoi miuta. Makuulle Nemomaisesti valuen.
Ruutu. Ei nähnyt merkkiä, vaan rynni suoraan kohti ruutua?! Ja vielä ISO merkkikartio.... Uusintana ok, tosin ruudussa paikka hukassa, meni ihan vasempaan reunaan.
Tästä katki, ja seuraavaan settiin...
Ohjattu oli hieno Nemolle, osan matkaa taisi palauttaa ravilla.
Hyppynouto ok, osan ravasi.
Tunnari ok, arpoi hetken väärän kapulan kohdalla, sitten haisteli eteenpäin ja nosti oman, kun osui kohdalle. Vähän tuli hampaanjälkiä...
Kaukot S-I-M-I-S-M ensimmäiseen maahanmenoon ok, sitten hypähti kunnolla eteenpäin. Treeni kuitenkin on auttanut, kun puoleen väliin meni jo paremmin, eikä liikkunut enää kuin vajaa puoli Nemoa! S-I lähti ennakoimaan, tulikohan johonkin tuplakäsky...

Tuuri the Saukkomiäs treenaili vähän tokoa ja hyppytekniikkaa. Koevalmis 2020?

Jalkavaltakunnassa kaikki hyvin

Viikonloppuna Waara pääsi ihmettelemään oman seuran agikisoja (niitä samoja, joissa meidän olit tarkoitus taistella SM-joukkuepaikasta...huoh...). Hirveän pirteänä ja kovaäänisenä vaati huomiota, ja muutenkin Waarasta alkaa huomata, että reilun viikon tekemättömyys alkaa kerryttää painetta pääkoppaan. Kotona on kyllä rauhallinen, mutta ulkona ilmenee Waaralle epätyypillistä terävyyttä vähän kaikelle.
Lauantaina treenattiin tokoakin Nemon ja Tuurin kanssa. Paikalla oli myös Jasmin kuvaamassa, ja sain kelpoista todella kivoja kuvia! Kiitos Jasmin!

Tänään olikin sitten Waaran Univet-keikan vuoro lastanvaihdon merkeissä. Tänään siis rauhoitus 3/9, tosin toivon, että viimeisillä lastanvaihtokerroilla ei tarvitsisi enää rauhoittaa. Haava on parantunut hyvin, eikä turvotusta ei ole enää ollenkaan. Myöskään hankaumia jalassa ei ole. Varpaat on edelleen koukussa, mikä on siis hyvä merkki, sillä repsahtaneet ompeleet tekisivät varpaista suorat latuskat. Varpaita ei edelleenkään kokeiltu taivuttaa, vaan varpaat ja jalka pestiin, kuivattiin ja kääräistiin uudestaan pakettiin. Vielä ensi viikolla laitetaan sama lastapaketti jalkaan, ja sitten kahden viikon päästä siirrytään puulastaan. Ihan alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään toisenlaiseen lastaan sirtyminen. Tuohon lasikuitupakettiin kun alkaa itsekin jo luottaa, on se sen verran tukeva paketti vaikka kevyt onkin. Särkylääkettä Waara saa vielä varuilta tänä iltana, kun lastanvaihto pesuineen saattaa vielä ärryttää jalkaa kipuilemaan. Antibiootit loppui eilen, mutta ruoan seassa annan Biobaktia vielä tovin vatsan ja suoliston toiminnan tasapainottamiseksi. Lisäksi Waara saa nyt C-vitamiinia, sillä C;n pitäisi auttaa kollageenin muodostumisessa. Samoten menee extra-annon Jahti&Vahdin Nivelravinnetta sekä B-vitamiinia nivelten ja lihasten avuksi.

Viikkoa myöhemmin

Tasan viikko sitten istuin autossa yltä päältä veressä ja yritin tavoittaa eläinlääkäriä paniikin pikkuhiljaa pahentuessa.
Onneksi päivystäjä soitti melkein samantien takaisin, jättämäni viesti taisi olla sen verran vakuuttava siitä, että tilanne on paha. Todella paha.
Viikko sitten lähdin ajamaan kohti Joutsenoa ja päivystävää eläinlääkäriä peläten, ettei perille päästyä ole enää hoidettavaa.
Nyt Waara nukkuu tuossa lattialla ja näkee unia. Liekö agilitystä vai mistä, jalat heiluu ja haukahduksia kuuluu. Viikko on mennyt todella nopeasti ja samalla äärimmäisen hitaasti. Vieläkin tuntuu välillä siltä, että elän painajaisessa, josta kohta herään, ja ensi viikonloppuna kisataan taas Waaran kanssa kotikisoissa. Kunnes todellisuus taas tavoittaa Waaran könkätessä kolmella jalalla eteenpäin. Onneksi viime yönä nukuttiin molemmat koko yö sikeästi, ja muutenkin Waara on ollut pirteä ja hyväntuulinen. Joka päivä ollaan lähempänä sitä hetkeä, kun Waara saa taas juosta villinä pitkin metsiä. Sitä päivää odotellessa ja siihen uskoen!

Helpotusta olotilassa

Waara oli koko tiistain sekä tämän päivän ihan kuin toinen koira!

Pahin kipuilu jäi Kouvolaan, ja viime yö oli jo suht rauhallinen. 

Kyllähän Waara vieläkin hetkittäin läähättelee ja on hieman levoton, mutta kokonaisuutena olotila on aivan huomattavasti parempi kuin maanantaina!

Otin tänään Waaran liikkumista ensimmäistä kertaa videolle. Liikkuminenhan  meillä tarkoittaa nyt mahdollisimman lyhyitä, vain tarpeiden tekoa varten tehtyjä pikakierroksia pihalla.

https://youtu.be/GmMGRd4vqD8

Monestikin ja monessa eri yhteydessä on tullut eri muodoissaan vastaan sanonta: tartu hetkeen, nauti nyt, koskaan ei tiedä milloin on myöhästä. Jotenkin tuntuu aivan uskomattomalta, että pari viikkoa sitten päästiin Waaran kanssa pitkän kuntoutusjakson jälkeen viimein agikisoihin, tehtiin hyppäriltä hieno nolla ja mie itkin ja nauroin palkatessani Waaraa radan jälkeen. Tasan viikko sitten oltiin agitreeneissä, ja kouluttajan kanssa mietittiin, että pitää vahvistaa Waaran heikkouksia päällejuoksuja, muuten koira kulkee kuin ajatus. Waara todellakin nauttii niin agilitystä, se ilme ja riemu radan jälkeen on aivan uskomaton! Ja sitten, yksi sirpale vie kaiken.
Ei, ei todellakaan ole mikään loppuunkulutettu fraasi nauttia joka hetkestä koiran kanssa. Se ilo voi ihan oikeasti loppua hetkessä, ilman ennakkovaroitusta, ja olla peruuttamatonta.

Viides yö huonoilla unilla

Waara heräsi eilen illalla rauhoituksesta kuin olisi piikillä pistetty.
Oli hirveän levoton, ei halunnut käydä makuulle ollenkaan ja arasteli kipsiin koskemista.
Annoin illalla Rimadylin ja Tramalin, mutta lääkitys ei muuttanut Waaran käytöstä ollenkaan.
Waara itki, läähätteli ja istuskeli koko ajan paikkaa vaihtaen. Eipä siinä kyllä sitten omistajakaan nukkunut.... Makuuhuoneessa oli Waaran mielestä olohuonettakin ahdistavampaa olla, joten otin peiton ja tyynyn ja menin olkkarin lattialle "nukkumaan". Sitä ns. nukkumista oli koko yöstä ehkä noin 2-3 tuntia, ja sekin torkkumista. Waara ei tainut nukkua silmällistäkään. Pari kertaa kävi makuulle, mutta saman tien hyppäsi pystyyn.

Aamulla sitten heti tasan kahdeksalta soittoa Univetille Kouvolaan. Käskivät tulemaan samantien kunhan sinne Lappeenrannasta ehdimme. Koirat siis kyytiin ja kohti Kouvolaa. Oltiin puoli kymmenen maissa perillä, ja ehdin hädin tuskin istahtaa odottamaan kun saman tien meitä ja uudettiin sisälle. Pisteet siis taas kerran hienosta palvelusta, kipuilevan potilaan kanssa päästiin suoraan tutkittaviksi! Tämä on se syy, miksi eläinklinikoilla ajat useasti ovat hieman tai vähän enemmän myöhässä: kiireellisemmät, akuutit potilaat otetaan jonon ohitse. Waarallekin olisi kirjaimellisesti ollut yhtä tuskaa odottaa iltapäivään asti vapaata aikaa.
Lastapaketin päällimmäinen kerros purettiin, ja lääkäri Johanna puristeli ja tutki lastapakettia. Kaikki vaikutti olevan ok, lasta jousti jalassa kuten kuuluukin eikä Waara aristellut käsittelyä. Jalka uudestaan pakettiin, ja kotimatkalle kera lisäsatsin Rimadyliä. Nostetaan siis hetkellisesti kipulääkitys normaaliksi hieman koholla olevasta krea-arvosta huolimatta.
Vaikka paketti vaikuttikin olevan kunnossa, niin kotimatkalla Waara oli ihan eri koira. Mennessä Waara nuokkui istuallaa, kotimatkalla kävi melkein heti nukkumaan. Jokin siinä jalkapaketissa siis todennäköisesti painoi jalkaa kipeästi, ja pienellä pyörittelyllä ja uudelleen paketoimalla jalka asettuu lastojen väliin paremmin. Aamuisen käynnin jälkeen Waara on ollut huomattavasti rauhallisempi, nukkunut eikä ole läähätellyt enää juuri ollenkaan. Onneksi!

Ensimmäinen kontrollikäynti

Ajeltiin tänään Univet Kouvolaan Waaran ensimmäiselle kontrollikäynnille.
Päästiin melkein samalta istumalta lääkärin luokse, vaikka Waara olisi kyllä ihan mielellään aulassakin paistatellut huomion keskipisteenä. Ainakin omasta mielestään...
Nopeat kuulumiset, eli käytännössä Waara ei ole kipsistä ollut moksiskaan ja liikkuukin suht ok kolmella jalalla pomppien. Ainoastaan parin edellisen yön levottomuus vähän huolestutti, sillä Waara on läähätellyt ja ollut muutenkin rauhaton. Tosin syynä voi olla myös kaulurin käyttö, sillä eilenkin nukkui päivällä ihan rauhassa, mutta illalla kaulurin laiton jälkeen alkoi levottomuus. Antaa kyllä laittaa kaulurin ihan ok, mutta kipsin ja kaulurin yhdistelmä saattaa olla vain liian hankala pienen kelpien ymmärrykselle.

Kuulumisten jälkeen rauhoituspiikki, toimenpiteen läpikäynti  ja Waara lähti lääkäri Johannan sylissä takahuoneeseen. Reilun vartin päästä olikin jo valmista, ja pääsin kuulemaan Waaran jalan kuulumiset. Haava ja iho muutenkin oli siisti, ei hankautumia missään. Varpaat olivat hyvin koukussa, mikä toivottavasti kertoo siitä, että jänteiden ompeleet ovat kestäneet. Varpaita tai jalkaa muutenkaan ei vielä yhtään taivuteltu, vaan pestiin ja kuivattiin sekä haavakohtaan annettiin laseria. Sitten basibact-jauhetta varpaiden väliin, ja jalka uudestaan samaan lasikuitulasta-pakettiin. Paraneminen on siis lähtenyt hyvin käyntiin!

6-8 viikon ajan käydään viikon välein nyt uusimassa lasta ja samalla kontrolloimassa jalan tilanne. 1-2 kertaa laitetaan vielä tuo sama YESsiltä saatu lasikuitulasta, sen jälkeen siirrytään puulastaan. Puulastaa sitten aina jokaisen käynnin yhteydessä hieman suoristetaan, jotta jänteet alkavat pikkuhiljaa venyä. Lopulta kun lastoista päästään kokonaan eroon, pidetään jalkaa vielä muutama viikko tukisiteessä ja aloitellaan varovainen varpaiden ja ranteen liikutteli. Seuraava aika varattiin ensi maanantaille, ja jatkossakin varmaan käydään aina maanantaisin hoidettavina.
Rauhallinen kesä on siis Waaralla tiedossa!

Lastanvaihdon jälkeen rentona klinikan lattialla

Yksi sirpale

Huhhuh, aikamoista huolta ja stressiä on viime päivät olleet täynnä.

Torstaina 30.4. olin koirien kanssa lenkillä. Vielä loppumatkasta innostuvat juoksemaan täyttä laukkaa, kunnes yhtäkkiä Waara muttui kolmijalkaiseksi riiputtaen vasenta etujalkaa ilmassa. Äkkiä koiran luo, ja ranteen alapuolella oli iso haava, josta pulppusi verta. Arvasin heti, että nyt kävi huonosti....
Koira syliin ja äkkiä kävellen kotipihaan ja autolle. Verta oli joka paikassa: ympäri Waaran, miun vaatteissa, remmeissä, maassa, autossa.... Koirat kyytiin, auto kohti keskustaa ja soittamaan klinikat läpi. Sekä Univetilta että Animagilta vastattiin tismalleen samoin: olemme jo sulkemassa, lääkärit lähteneet kotiin, soita päivystävälle. Turhaa oli yrittää selittää, että koiralta on todennäköisesti valtimo poikki ja verta vuotaa solkenaan... Paniikki alkoi iskemään. Soitto päivystävälle meni vastajaan. Yritin jättää viestiä, mutta sain sanottua vain "koira juoksi johonkin terävään ja verta vuotaa solkenaan..." ja sitten romahdin. Soitin päivystävälle työpuhelimesta ja jätin vastaajaan oman kännykkäni numeron, ja kohta tajusin, että se oma puhelin on kotona. Äkkiä siis kotiin hakemaan puhelinta ja rahapussia, todennäköisesti liikenneturvalisuutta vaarantaen koska muistikuvat ajamisesta on aika hatarat.... Päivystävä eläinlääkäri oli yrittänyt soittaa, soiton takaisin ja sovittiin treffit Joutsenon klinikalle heti, kun sinne asti kumpikin ehdittäisiin. Kutostiellä tuli ajettua aika reilua ylinopeutta, ainakin yksi poliisiauto tuli vastaan. Mietin vaan, että kääntykööt perään ja ajakoon klinikalle asti, ennen sitä en pysähdy. Onneksi ei vappukiireissä tainneet olla tutkan kanssa liikkeellä. Matkalla yritin paniikissa saada Waarasta elonmerkkiä takakontista, taikasana "kissa!" toimi, ja pää nousi näkyviin. Klinikalla oltiin ennen lääkäriä, joten otin Waaran autosta, kiristin huivin kiristyssiteeksi ja otin Waaran maahan selälleen makaamaan miun jalkojen väliin, jotta sain vuotavan tassun sydämen yläpuolelle. Hetken odottelun jälkeen eläinlääkäri saapui, ja Waara kiireesti tutkimuspöydälle. Pikavilkaisu haavaan, ja selvä peli: pitää rauhoittaa tarkempaa tutkimusta varten. Ja kun päivystävällä oltiin, niin sain itse toimia hoitajana. Ensin karvat haavasta pois, sitten tutkimaan tarkemmin. Aluksi vaikutti siltä, että jänteet olisivat kuin ihmeen kaupalla säilyneet ehjinä. Valtimon ompelun jälkeen pahin verenvuoto lakkasi, ja haavaa pääsi tutkimaan paremmin, jolloin karu totuus selvisi: ainakin yksi jänne oli poikki. Päivystävä mietti hetken, mitä tekee, ja soitti YESsille neuvoja kysyäkseen. Lopulta päivystävä totesi, että hänellä ei riitä taito ommella jänteitä, koska ne olivat vetäytyneet jo sen verran. Päätös, joka myöhemmin yöllä osoittautui täysin oikeaksi. Jalka siis pakettiin ja kohti Viikkiä.

YESsillä oltiin ilta yhdeksän jälkeen, ja päästiin melkein saman tien sisälle. Ensin otettiin perustiedot ja jalan paketti avattiin. Urhea pieni Waara heilutti lääkärille häntäänsä, vaikka jalka oli varmasti todella kipeä. Waara siirtyi odottelemaan kirurgin saapumista, ja leikkauksen arvioitiin olevan ohitse 2-3 aikan yöllä. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran heräsin todellisuuteen, jotenkin koko ilta oli mennyt sumussa toimien alkujärkytyksen järkeen. Waara oli nyt parhaassa mahdollisessa hoidossa, alkututkimukset tehnyt lääkäri sanoi, että vuorossa oleva päivystävä kirurgi on Suomen paras tällaisissa leikkauksissa. Tuntien odottelu meni YESsin parkkipaikalla autossa torkkuen. Melko tarkalleen kahdelta kirurgi soitti. Leikkaus oli ohi, jänteitä oli katkennut useampia mutta ne oli kaikki saatu ommeltua kiinni. Yksi jänne oli ollut muita haastavampi, ja sitä ei oltu onnistuttu ompelemaan niin hyvin kuin mitä kirurgi olisi toivonut. Kolmen jälkeen vielä vähän pöpperöinen Waara oli valmis kotimatkalle etujalka melkein koko jalan pituisen kipsin alle piilotettuna.

Seuraavan päivän Waara nukkui leikkauskrapulaansa pois. Kipsi ei näytä suuremmin häiritsevän, tietenkin liikkuminen on hankalaa kolmella jalalla mutta muuten antaa kipsin olla rauhassa. Eilen Waara oli jo lähes normaali iloinen itsensä.

Nyt on edessä pitkä, 6-8 viikon kipsiaika, sen jälkeen pitkä kuntoutus. Ei voi kuin toivoa, että jänteiden ompeleet kestää ja kuntoutus sujuu kokonaisuudessaan oppikirjamalliin. Tavoitteena on saada Waarasta vielä vapaana juoksemisesta nauttiva koira, harrastukset voidaan jättää muille.

Niin ja se syyllinen tähän:

Onni oli lyhytaikainen

Takaisin nollapisteeseen, jos edes se nollapiste on saavutettavissa.