Tuulikki, pidä huivistasi kii nyt mennään!

Kovasti on suosittua nimetä blogikirjoituksia kappaleiden mukaan, joten tämän päivän agikoulutus ansaitsee kyllä ehdottomasti yllä olevan!
Rainetojan Emilia saapui kaukaa etelästä kouluttamaan meitä LAUlaisia.
Sakkia oli ko muurahaisia sokerissa, kun osallistua kaikenkaikkiaan 25 intopinkeää. Ja osa taitaa vielä tälläkin hetkellä olla hallilla veivaamassa.

Rata näytti tältä, myö mentiin valkoiset numerot.

Kakkosen taakse ottamaan vastaan (ykkösellä apurima). Vastakkaisella vastanotto, niin tuli sujuvammin. Takaakierto& valssi kolmoselle, tökki vaan kun jäin himmailemaan...
Ja 5 hypyn ennakoiva oli huono, huono, huono, huono ihan tasan joka toistolla.
Samoten kutosen pakkovalssi tökki ihan älyttömästi, en saanut yhtään napakkuutta irti enkä ajoitusta millään onnistumaan.
Kokeilin ensin pakkovalssi-jaakotusta kutoselle, ja sitten 7 taakse ottamaan vastaan. Onnistui hienosti aina 9 asti, mutta sitten Waara valitsi aina putken väärän pään.
Kokeiltiin sitten kutoselle pakkovalssia, ja 7-8 väliin viskiä.
Ei taipunut pieni kelpi ensin millään viskiin, millon imi putki, milloin mikäkin.
Lelupalkka Emmille, ja mie huooooooolella tein viskin, niin johan alkoi löytyä!

Tähän väliin tauko.

Ja matka jatkui 10 putkeen.
Ennakoiva 11 (oli hyvä!) kepit ja meni hienosti aina 15-16 slalomiin.
Ja sitten olinkin toivottoman myöhässä 17 hypyllä, joten liike seis ja palkkasin koiran.
Ja naks tajusin, miksei mikään onnistu. Waara oli taas löytänyt uuden vaihteen, nopeutta oli yhtäkkiä ilmestynyt lisää (APUA!!!). Ihan kuin sitä nyt ei ennestäänkin jo olisi ollut riittävästi...
Slalomissa sen huomasi, normi aavistuksen varmisteleva slalom oli ihan toivotonta, ei kerinnyt mihinkään!
Kokeiltiin uusiksi, nyt onnistui paremmin kun otin vähän etumatkaa, huijausta tiedän.
17 ennakoivaa en osannut ajoittaa nyt enää ollenkaan (se vauhti!!! tästä se alun rähmäilykin johtui), kokeiltiin sitten myös sitä, että heitin kauempaa 17 ja jäin itse 18 putken vasemmalle puolelle, mutta näin tehtynä Waaran kaaaaaaaaarteli ennen putkea. Eli uutta ennakoivaa vaan peliin, ja alkoi se käännöskin löytyä.
Putkijarru toimi mahdisti! Ja kepit löytyi ongelmitta, vaikka itse jäin jonnekin puoliväliin odottelemaan.
Putkeen 20 kokeilin ensin hirttoa, toimi kuhan lähdin irtoamaan riittävästi sivusuunnassa. Tai siis hirtto toimi, itse asiassa liiankin  hyvin, koska sitten Waara ei lukenut hyppyä enää ollenkaan.
Kokeiltiinpa sitten vilauttaa vähän vastakkaista keppien jälkeen ja tsädäm Api luki sitä kuin ajatus, ja pienellä nykäyksellä sai heitettyä putkeen.
Loppusuoralle irtoiltiin vähän liikaa, 22 hypylle heitin ja Waaranhan sitten päätti irtoilla ja meni seinän vieressä 10m päässä olleelle A:lle... Uudella yrityksellä vieläkin kaaaaarteli, mutta osui kuin osuikin pituudelle, vaikka olin varma ohi menosta. Oma vauhti oli jo melkein seis, joten jotenkuten viskoin Waaran hypyt 24 ja 25, vikaa ei kehdannut enää lähteä räkimään.

Huomioita:
- tasapaino irtoamisen ja hallinnan välille palkkauksella
- lähtötilanteen nuljuuttelun korjaaminen passivoitumalla
- ennakoivien ja niiston (ja ylipäätään kääntymisen) muistuttelua, rimoja alemmas ja itsekin vaikka polvilleen siivekkeen taakse, jotta koira kanssa kokoaa ja kääntyy ennen hyppyä
- viskiin malttia ja palkkausta apurilta
- ennakoiva ja pakkovalssi NAPAKASTI

Ja yhteenvetona
"Waarassa on älyttömästi potentiaalia! Kunhan vaan palaset loksahtaa kohdilleen, niin sitten ei pidättele enää mikään! Ja nopeutta on niin paljon, ettei todellakaan tarvitse tyytyä nollalla sijoihin 10-20..."
Onneksi edes koira saa kehuja, olishan se aika masentavaa, jos edes koiraa ei kehuttaisi :D

Kyllähän mie tiiän, että Apina on SuperMiäs!
Ja vaikka sujuvuus oli tänään enemmän kuin kaukana, niin silti meillä Waaran kanssa oli ihan mahtifiilis tehdä YHDESSÄ!

Testing....

Sunnuntaina käytiin Waaran kanssa testauttamassa itsemme uuden koulutusjärjestelmän merkeissä. Meillä kun agiseurassa siirrytään vuoden vaihteessa uudenlaiseen pyramidimalliseen koulutusjärjestelmään, ja nyt sunnuntaina oli ylimmän tason valintatilaisuus. Paikalla oli reilu parisenkymmentä ykköstasolle pyrkinyttä koirakkoa sekä ykköstason kouluttajat Pasi, O-J, Santtu ja Henna.
Etukäteen ei ollut mitään tietoa, millainen testi on tiedossa. Paikanpäällä se sitten selvisi, suoritetaan O-J:n suunnitelema rata kilpailunomaisesti, rataantutustumisaikaakin oli perinteinen 5min. Sisällä hallissa suorituksen aikana ainoastaan kouluttajat ja radalla oleva koirakko, muut odotteli ulkona tai kahviossa.

Rata näytti tältä

Ensimmäisen jännityksenaihe oli eka rima, sattuneesta syystä. Jätin Waaran kaaaaauas ekasta hypystä, menin kakkosen taakseottamaan vastaan pakkovalssi-jaakotuksella. Eikä mitään ongelmaa. Tosin Waara kävi aika kaukana kakkoshypyn jälkeen, liekö löhdässä hallin reunasta bongattu pikkulintu (kyllä, siellä ihan oikeasti oli sellainen) vei hetken Waaraa kohti seinää.
Keinu oi SUPER, vauhdilla PAM ja matka jatkuu! Putkella tein putkijarrutuksen, ja olipa aika tehokas, Waarasta näki jo putkeen mennessä, että alkoi hidastamaan! Kääntyikin sitten ihan mahottoman hyvin putkesta, ei tarvinnut mitään ansaestettä pelätä. Olin kutosen toisella puoella ottamassa vastaan, ja siitä vaan pyöräyttämällä putkeen.
Kasin takaakierrolle meinasi tulla kiire, ja siinä rytäkässä rima kolahti, muttei pudonnut. Ysin jälkeen takana olleet kepit (ei näy kuvassa) veti Waaraa, näissä pitää olla tosi tarkkana! Puomille irtosi hienosti, vaikka puomi olikin selvästi vinossa linjassa. Puomin alastulolle pysähtyi napakasti, ja siitä olikin napsakkaa ottaa Api mukaan ja tehdä (kerrankin!!!) liikkuva valssi 13-14 väliin. Hypyn 15 sylivekki oli tehoton yritys, mutta onneksi Waara luki senkin silti suht oikein, vaikka kaarros venyikin.
A:n alastulolla (kerrankin!!) luotin koiraan ja tein persjötän, mistä oli kätevää heittää Waara putkeen. Ajoitus oli just eikä melkein: Waaran syöksyessä putkesta olin ottamassa juuri oikeassa kohdassa vastaan ja pienellä heitolla putkeen 18.
Sitten tökkäsi. Jo rataantutustumisessa ajattelin, että vaikka loppusuoralle olisi pakko saada etumatkaa, en voi lähteä kimpoilemaan liian aikaisin, tai Waara tulee liikkeen mukana 19 putkesta ohi. Jäin sitten pikkasen himmailemaan ja varmistamaan putkea, sinne sujahti ja oho hups oma liike ei lähtenyt yhtään. W ehti pyörähtää jo hypyllä 20A, ajatui sen jälkeen liikaa vasemmalle ja hyppäsi 20B hypyn väärään suuntaan. Hitonpirulaiset toka vikalla esteellä nolla muutui hyllyksi. Mutta ei se mitään, vika hyppy ja maalissa oltiin!

Kokonaisuutena rata oli yksi parhaimpia, luotto koiraan oli kova aina loppusuoralle asti. Heti kun luotto loppui, meni ketuilleen. Mitä opimme? Luota, luota, luota!!!
Saatiin me vaimeat taputuksetkin, se mikä nyt neljästä ihmisestä lähtee irti :D

Eilen saatiinkin sitten jo tietää tulokset, ja päästiin Apin kanssa sinne minne haettiinkin, eli Pasin ryhmään!
Ollaanhan me jo tässä kuukausi pari Pasin juonia kuunneltu, mutta mahtia tietää, että saadaan näillä näkymin koko kevät jatkaa samoissa opeissa! Tietääpä sitten, ketä syyttää, jos ei tulosta synny: Pasia! Eikun siis, sitä joka näkyy peilissä :D

Eilen käytiin hallilla tekemässä pikkutreeniä, aiheena lähinnä se kuuluisa ensimmäinen rima ja lähdössä rauhoittuminen.
Laitoin ekan riman 65 tuplarimoituksella. Ei ongelmia, kolmen hypyn suoran taakse sai mennä, ja hienosti yli. Aika akrobaatti kyllä olisi Waara saanut ollakin, jos olisi ali yrittänyt tulla.
Lähdössä tuli jo rauhallisempaa olemusta, tosin kun Waaran jalat pysyi paikallaan, niin sitten häntä alkoi elää omaa elämäänsä. Minkäs sille voi, että on levottomat jalat, johonkin se on purettava!
Keppejäkin tehtiin, muuten tykitti hienosti, mutta vauhdilla loivasta avokulmasta meinasi sujahdella tokaan väliin. Treeniä, treeniä!