Jalka vaikuttaa oikein hyvältä!

Perjantaina vapaapäivän kunniaksi ajeltiin koko lauman kera Sipooseen, jossa Waara pääsi Patrician fyssaroitavaksi. Kyllä se kolmella jalalla pomppiminen on raskasta, 1,5 viikkoa edellisestä käsittelystä ja koira aivan juntturassa. Hyvin kuitenkin saatiin kroppaa taas aukaistua. Viimeisenä hoidettiin kipeä jalka. Ensin Waara tukevasti pöytää vasten, mie toimin pitelijänä ja Patricia paketin purkajana/fyssarina/ uuden paketin kasaajana. Todella hyvin Waara malttoi olla paikoillaan, ei tainnut kertaakaan yrittää pystyyn. Waarahan on aina ollut etenkin etujaloistaan todella herkkä, joten nytkin säpsähteli enempi vähempi niihin koskettaessa. Patricia käsitteli jalkaa hyvin kevyesti, lähinnä tilannepäivityksen ja hyvinhyvin pienesti anturoista painaen. Jumissahan koko jalka muuten on, lihakset ja kalvot äärimmäisen tiukkoja, mutta siitä se pikkuhiljaa alkaa vertymään. Saatiin jalka uuteen pakettiin, ja nyt mennään sitten perjantaihin asti tällä paketoinnilla. Sitten taas Kouvolaan, ja katsotaan, mikä on seuraava vaihe!

Viime viikon paketointi & pelleilyä poistetun puulastan kanssa

Carpe diem

Waara, jos joku, osaa todellakin tarttua hetkeen! Ja leluun!

Pieni videopätkä maanantailta, jolloin ennen Univetille lähtöä Waara sai hetken temuta lelun kanssa:

https://youtu.be/CrMGz2XkISw

Päivitystä, päivitystä

Pari viikkoa hujahti taas nopeasti, vaikka mitään erikoisempaa ei tapahtunutkaan. Tuntuu, että viikot menee vain Univetin reissuja odotellessa...
Waara kävi toissaviikolla fyssarilla, kun onnistuttiin saamaan peruutusaika.
Rintaranka oli AIVAN jumissa, ihmekös tuo, kun kolmella jalalla könkkää. Hyvin saatiin auki kuitenkin, ja samalla hetkellä kun ranka aukesi, Waara huokaisi oikein syvään. Ja jotkut väittää, ettei fyssareista ole mitään apua... Pari päivää fyssaroinnin jälkeen Waara myös lopetti etujalkojen nuolemisen. Selvästi siis oireili tuota jumissa ollutta rintarankaa nuolemalla jalkojaann.

Viime viikon lastanvaihdossa ei ollut juurikaan mitään ihmeellistä. Puulasta vaihdettiin jalan etupuolelle. Muuten jalka oli edelleen olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa, ei hiertymiä tms.

Eilen sitten olikin tärkeä hetki, kun Waara rauhoitettiin toivottavasti viimeistä kertaa, jalka pestiin ja nyt ei enää laitettukaan lastaa, vaan paksu tukiside. Näin itsekin Waaran jalan ensimmäistä kertaa yli 7 viikkoon, ja oli se kyllä säälittävä tikku terveeseen jalkaan verrattuna. Sain opastuksen jalan paketointiin, sillä perjantaina Waara menee fyssarille, ja siellä olisi tarkoitus purkaa paketti, jotta jalka saadaan kokonaisuudessaan käytyä läpi. Ja sen jälkeen sitten jalka pitäisi saada takaisin pakettiinkin...Tosin oli jo puhetta, että jossei paketointi onnistu, niin tehdään Patrician kanssa pikapatentti ja ajelen sitten Kouvolaan kunnollista paketointia varten. Fyssarikäynti on siis tällä kertaa Sipoossa, kun Kouvolan ajat oli kaikki menneet.

Tämän viikon Waara siis tallustaa tukisiteessä, joka sallii jalalle jo vähän taivutustakin. Perjantaina nähdään, onko jalka kestänyt...

Kontrollia, kontrollia

Eilen käytiin taas kerran Kouvolan Univetilla kontrollissa.
Ei mitään uutta, jalka vaikuttaa edelleen olevan ok. Ei hiertymiä eikä muutakaan.
Yritettiin siinä lääkärin kanssa laskea, vaihdetaanko lasta vielä kerran vai 2 kertaa rauhoituksessa. Lopputulokseksi saatiin 2, tosin kotimatkalla laskeskelin mielessäni, että se 1 taitaa kuitenkin olla oikea vaihtoehto. On se vaan vaikeaa laskea 8 viikkoa! Ensi maanantaina mennään taas. Tarkoitus oli viedä Waara fyioterapeutin ensimmäiselle käynnille, mutta ei sovi lääkärin (ma, ti, to, pe), Patrician, (ti, ke) eikä omat työmenoni mitenkään yhteen, ja sitten Patricia jääkin parin viikon lomalle, joten Waaran eka fyssari siirtynee siis heinäkuulle. Hitsi voi harmi!

Ai niin, Nemo kävi viime viikolla Imatralla tokokokeessa. Facebookista kopsattuna:
Tälläinen pistekertymä tällä kertaa, Nemon mielestä +20 on sellainen hellelukema, ettei pysty tekemään töitä...Paikkaistumisessa oli oikein lösähtänyt makaamaan, paikkamakuussa makasi silmät kiinni kyljellään kun tulin kehään! Ei kyllä pitänyt pokka kenelläkään! Sentäs päätään nosti kun ohitin ja nousi perusasentoon käskystä. Yksilöliikkeissä oli venyvä purukumi-kelpie, joka teki kyllä asioita, mutta hiiiitaaaaasti ja hartaudella. Kaukoissa nollasi heti alkujaan, kum jättökäskystä sukelsi metrin eteenpäin ja kävi siihen maahan. 
Nyt vaan uutta koepaikkaa etsimään, jos ei muuten niin mielenkiinnosta: mitä Nemo keksii seuraavaksi?