Vietettiin koiruuksien kanssa joulu Savonmaalla Vesannolla keskellä ei mitään. Lähimpään naapuriin kilometrin verran, lähimmälle tielle 0,5km, joten täydellinen kelpie-taivas!
Koirat sai juosta niin paljon kuin sielu sieti kahden saksanpaimenkoiran kanssa, ja sieluhan on kelpiellä tunnetusti pohjaton, mitä juoksemiseen tulee :D Edes järkkypakkaset, lähemmäs -30, ei vauhtia hidastaneet, vaan ennemminkin vauhti kiihtyi! Välillä vähän sisällä pyörähtivät tassuja sulattamassa, ja taas mentiin...
Sakut hyytyi jo toisena päivänä, ensin vanhempi 6v, sitten nuorempi 9kk.
Nemo alkoi la-iltana näyttää jo hieman väsymyksen merkkejä, ja Apina sitten sunnuntai-iltana jo hieman nuupahteli... :D Mutta aina kun kysyttiin "Lähteekö koirat pihalle?" niin WUUSH! ja olivat jo ovella odottamassa :D
Välillä kävivät kaukana horisontissa Keiteleen jäällä rallaamassa, sataamiljoona sinne ja sataamiljoonaa takaisin! Enimmäkseen kuitenkin pyörivät rinkiä pihassa talon ympärillä ja lähimetsikössä, milloin lintuja, oravia, ja lähistöllä liikkunutta ilvestä jallittaen. Kyllä, ilvestä. Tosin tämä selvisi vasta sunnuntai-iltana...
Mie itse päätin sitten joulun kunniaksi vetäistä kunnon kuumeet, lauantai-iltana kuume nousi tunnissa normaalista 39,6 asteeseen. Sunnuntaille suunniteltu kotiinpaluu siirtyikin maanantaille, kun koko sunnuntain lämpöä oli päälle 38, ja illalla taas napakat 39,4.
Maanantaina selvittiin kotiin Lappeeseen, ja oltiin kyllä kaikki kolme ihan rättiväsyneitä.
Koirat nukkuivat koko illlan 15-22, söivät, kävivät iltapissillä ja nukkuivat koko yön vielä päälle.
Aamulla eivät meinanneet jaksaa pissikierrokselle lähteä, ja heti sisälle tultua evästä naamariin ja takaisin nukkumaan painuivat molemmat :D Eli vaikka tahti ei juurikaan reissussa hidastunut, niin kotona on veto täysin pois. Molemmat olivat maanantai-iltana melko jäykän oloisia. Kyllähän tuollainen useamman päivän juoksentelu lumihangessa varmasti vei koko kropan lihakset maitohapoille. Harmittaa, että itse vielä olen sen verran kipeä, etten pysty noita nyt pitkällä ravilenkillä käyttämään. Se olisi lihaksille nyt tarpeen, mutta jälkitautien pelossa en kyllä uskalla lähteä vielä itseäni rasittamaan. Joulupukin etukäteislahjana jo ennen joulua tuoma "Koirien lihashuolto"-kirja tuli luettua läpi, ja hyvä opus onkin! Niillä opeilla voisi nyt lähipäivinä otukset käydä läpi, josko vähän saataisiin lihaksia rentoutumaan.
Pari päivää vielä, ja päästään aloittamaan uusi vuosi uusin ja vanhoin kujein :)
Hiukkasen raketit jännittää, vaikka Waara ei tähän mennessä ole paukkeesta ym äänistä välittänyt. Viime uutena vuotena Waara oli vasta 5kk, eikä silloin korvaansa lotkauttanut paukkeelle. Toivottavasti sama meno jatkuu nytkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti