Nemo on sydänsairas

Käytiin viime viikolla Nemon kanssa eläinlääkärissä, kun Nemolla oli taas lisääntnyttä virtsaamista ja juomista oravanpyöränä. Veri-ja virtsakokeet oli ok, mutta täytenä yllätyksenä sydämestä kuului 3/6 sivuääni, eli suht voimakas. Kuukautta aiemmin sama lääkäri kuunteli sydämen rokotusten yhteydessä, eikä silloin kuulunut mitään.

Eilen sitten käytiin Lahdessa Seppo Lambergin vastaanotolla:

Eli kyllähän sieltä vikaa löytyi, vaikka diagnoosi onkin huonoista vaihtoehdoista paras. Se, miten oireet tulivat näin äkillisesti, on täysi mysteeri. Sairaus ei sinällään ole perinnöllinen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siitä tarvitsisi olla huolissaan, jos Nemolla olisi jälkikasvua tms.  Itse vaan niin kovasti toivon, että sydän ei nyt petä suoriltaan saman tien, kun sivuääni on noin nopeasti tullut noin voimakkaaksi...

Norjan reissu, Tuurin MH ja vaikka mitä

Syyskuussa koitti jo vuosi takaperin suunniteltu Norjan reissu!
Mukaan pääsivät Nemo ja Tuuri Waaran jäädessä Lauran hoitolapseksi.
Itse reissu meni vallan loistavasti, mitä nyt Skoda aiheutti vähän lisää harmaita hiuksia...
Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa sekä Norjan kelpie-erkkari että EDS.
Tuurille molemmista EH, tarvitsee vielä aikaa, pitää vielä kehittyä jne normisettiä, miksipä se vuosikas vielä valmis olisikaan.
Ma-ke välillä reissattiin kelpojen kanssa lähikylissä ja -kaupungeissa, ja kahtena iltana kävin kouluttamassa paikallisessa koiraseurassa mitäpä muutakaan kuin agilityä.
Torstaina lähdettiin sitten ajelemaan Ruotsiin, missä odotteli pe-aamuna paimennustaipumustesti.
Nemo teki tuttuun tyyliinsä "ei tartte auttaa", Tuuriltakin löytyi jonkinlaista kiinnostusta, hetkittäin jopa ajatusta lampaiden kanssa. Paimennuksen jälkeen ajeltiin Gävleen, jossa sitten viikonlopun agendana oli MH-kuvaus. Lauantaina käytiin seuraamassa Walkabout-kelpieiden kuvausta, jotta saatiin vähän tuntumaa, mitä kuvauksessa tapahtuu. Hyvin samantapainen kyllä kuin Suomessakin, tosin Ruotsissa se testinohjaajan leikki on ihan oikeasti LEIKKIÄ, eikä mitään outoa sivuttaispomppimista... Videolta näkee, miten Tuuri touhusta selvisi!
Su-iltana sitten kotimatkalle, ja maanantaina ilman kiirettä ajeltiin kotiin. Oli kyllä hyvä reissu!

Tuurissa on vähän enemmän joka osiossa kuin mitä kelpiessä keskimäärin!

Updating, updating...

Tuurin selkälausunnon yhteydessä olikin tarkennus tuolle LTV1-arviolle:
Vasen poikkihaarake suuntautuu sivulle. Vinolantio?

Eli juuri samat huomiot, mitkä kuvannut eläinlääkärikin teki. Onneksi tuon poikkihaarakkeen suunta on vain aavistuksen väärä, ja vinolantiokin on hyvin lievä. Tässä vielä kuva, mihin merkitsin tuon poikkihaarakkeen ympyrällä, ja oikean suunnan punaisella viivalla.

Ja muut kuvat

Ompun kanssa käytiin kisailemassa Helsingissä 9.8. I-HAHin kisoissa. Kaikki kolme rataa olivat suht sujuvia. Ekalta 10 ja 3. sija, toiselta HYL ja vikalta se toivottu viimeinen LUVA ja SERT! Ensimmäiset kolmosen kisatkin ehdittiin jo käydä viime viikonloppuna oman seuran järjestäminä. Ensimmäisellä radalla oli vähän vallatonta menoa, toisella tehtiin hienoa nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Sitten oli ohjaaja askeleen myöhässä seisten putken suun edessä, joten siitä kielto. Ilman tuota oltaisiin voitettu, mutta ehtiihän tässä vielä! Vikalta radalta myös HYL.

Nemo kävi elokuussa joka viikonloppu yrittämässä viimeistä sertiään näyttelyistä veteraaniluokasta. Tuloksia tuli laidasta laitaan, H, EH, 2x ERI ja yksi ROP-VET. Serti vaan jäi vielä saamatta... Jatketaan metsästystä Hyvinkäällä 20.9.! Nemokin kävi höntsäämässä epiksissä supermölleissä hyvin Nemomaiseen tapaan.

Waaran kuntoutus on edistynyt hyvin, nyt saadaan jo tehdä tunnin remmilenkkejä ja Waara saa käydä uimassa. Tokon puolella on tehty vain kaukoja ja tunnaria, rauhallisia, keskittymistä vaativia liikkeitä. Tai no, jos niitä nyt voi rauhallisiksi sanoa...

Tuuri Tötterstöm on käynyt agitreenilöimässä, siellä pikku hiljaa hyppytekniikkaharjoitusten kautta opetellaan isojen poikien hyppykorkeuksia. Nyt on pari kertaa laitettu korkeuden arvioinnissa rima 55cm, ja vielä on hakusessa oikea ponnistuspaikka. Yli menee kyllä helposti, mutta hyppykaari ei ole optimaalinen. Kiirettähän tässä ei ole mihinkään, tärkeintä on nyt opetella rauhassa hyvä hyppytekniikka. Keppien osalta ajattelin kokeilla 2x2-menetelmää ihan mielenkiinnosta. Pidän siitä, että koira saa itse keksiä, mitä siltä halutaan, ja 2x2-menetelmässä etenkin alkuopetuksessa koiran on itse tarjottava oikeaa toimintoa. Katsotaan, saadaanko onnistumaan, vai mennäänkö lopulta ohjureilla.... Sipermölleissä käytiin juoksemassa 12 esteen rata (putkia, 15cm hypyt) puhtaasti läpi, tehtiin siis Tuurin ensimmäinen nollarata agilityssä! Tokon puolella olen edelleen käytännössä peukalo keskellä kämmentä Tuurin seuraamisen kanssa. En vaan saa sitä etenemään, lopputulemana on joka kerta kyyryssä sivulla tönöttävä Tuuri, joka näyttää siltä, kun olisi hirveän paineen alla... Oikeasti olen onnistunut alussa opettamaan perusasennon niin, että Tuuri kyttäsi palkkaa, ja no, sitä saa mitä vahvistaa....

Tuurin terveystarkit

Tuuri kävi torstaina yhdessä Kaisla-bc:n kanssa terveystarkeissa Kouvolan Aitovetissä.
Paikka valikoitui kehujen sekä keskimääräistä halvemman hinnan takia. Palvelu oli loistavaa, henkilökunta mukavaa, joten ei voi kuin suositella!
Torstaina siis oltiin kuvissa, ja tänää, 2 päivää myöhemmin tulokset on polvia lukuunottamatta Koiranetissä! Käsittämättömän nopeaa!
Lonkat A/A, polvet ja kyynärät nollaa ja epävirallisesti olatkin kuvattiin puhtaiksi. Selässä kuvannut eläinlääkäri näki "jotain", mutta sanoi, että kuutos on niin pieni, ettei tuskin tule vaikuttamaan kuin korkeintaan hieman suurempana lihashuollon tarpeena. Ja omistaja pureksi kynsiään selkälausuntoa odotellessa, onneksi se tuli nopeasti! LTV1 ja VA0, eli jokin pieni muutos. Pitää vielä Lappalaiselle soittaa tarkemmasta diagnoosista, mutta käytännössähän (ja toivottavasti) tuosta LTV1- lausunnosta ei ole mitään haittaa, vaan se vähän sama kuin B-lonkka A:n ollessa paras mahdollinen.
Kuvat lisäilen jossain vaiheessa.
Nyt pääsee pikkuhiljaa ihan oikeasti suunnittelemaan agitreenien eteenpäin viemistä!

Hupsista heijaa, kuukausi vierähti!

Meneepäs aika nopeaan, edellisestä päivityksestä on jo kuukausi...

Käytiin viime viikolla taas Patricialla. Uloimman varpaan jänne on todennäköisesti pettänyt, sillä varvas ei liiku samoin kuin muut. Jos vaan muut jänteet kestävät, niin tuosta ei pitäisi olla mitään haittaa. Nyt saatiin lupa lisäillä liikuntaa pikku hiljaa 10min/viikko. Kovalla alustalla, jotta saataisiin varpaiden asentoa normaalimmaksi ja lihaksia vahvistettua. Waara sai myös luvan mennä uimaan, ja tyyyppihän oli eilen tämän kesän ekalla uimakierroksella revetä liitoksistaan! Parin minuutin uimakierros, ja hirveä huuto, kun Nemo ja Waara pääsi sen jälkeen uimaan.... Tein myös Waaran jalkaan tukisiteen neopreenistä (=vanha kameran suojapussi, tarranauhaa ja käsin tikaten), vaikuttaisi toimivan hyvin. Ei tarvitse enää petflexin kanssa pelata. Parin viikon päästä taas fyssarille, siihen asti lisäillään liikuntaa hiljakseen.