Jos jouluna ei ole lunta...

...niin joulukorttikuvakin otetaan sisällä!

Nemo ja Waara taustajoukkoineen toivottavat kaikelle kansalle oikein mainiota joulua!

Piparihaastekin suoritettiin onnistuneesti:

 

Ei se ole paras, joka harjoittelee eniten vaan se, joka harjoittelee oikeita asioita

Otsikko kumpuaa lauantaisista Suoknuutin Jaakon agitreeneistä. Jaakolta tuli hirmu hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten lähdetään työstämään meidän ikuisuusongelmaa: rimojen tiputusta pakkovalssissa ja takaakierto-päällejuoksussa. Käytettiin meidän 20min treenistä varmasti ainakin puolet pelkästään tuohon. Mutta ennemmin korjaan sen, mikä ei toimi kuin teen rataa, jossa rimoja tippuu! Tuo on kuitenkin jo oikeasti muodostunut ongelmaksi, sillä kisoissa rataantutustumisissakin pyrin suunnittelemaan niin, ettei tulisi pakkovalsseja... Jaakko näki heti sen, mitä itsekin olen pitänyt riman tippumiseen syyllisenä: Waara kuvittelee selviävänsä vauhdilla, eikä kokoa noille hypyille kunnolla. Hyvin pienestä on kiinni, takajalat kolauttaa riman alas. Nyt saatiin ihan kädestä pitäen vinkkiä siitä, miten lähden Waaralle opettamaan kokoamista nimenomaan takaakierroissa ja päällejuoksuissa. Kunhan joulukuussa palataan treenaamaan, niin tiedänpä, millä aloitan!
Jaakon loppukommentit: Liikut hyvin, ajoitukset on kohdallaan! Ehdottomasti kannattaa nähdä vaivaa tuon pakkovalssiongelman korjaamiseen, te ootte niin hyvä pari!
Hirveen hyvällä fiiliksellä voi nyt marraskuun pitää agitaukoa!

Tosiaan alunperin oli tarkoitus viime vuoden tapaan taukoilla joulu-tammikuu, mutta etenkin kisoissa alkoi tuntua jo siltä, että hyvinhän tässä joutaa tauolle. Ja suunnitelmissa onkin nyt käydä suoraan tauolta itsenäisyyspäivänä Joensuun agikisoissa, sitten aloitella pikkuhiljaa treenaamaan ja vuoden vaihteessa pakkasen salliessa kisat sitten Kotkassa ja Lahdessa.

Viikko sitten käytiin Lehdistön Esan koulutuksessa Valkealassa. Taidettiin ehkä jopa tehdä nolla 30 esteen radalla, mutta tehtiinpä taikka ei, niin oli kyllä hyvät treenit! Ohjaajalle etenkin muistutusta siitä, että sitä koiraa voi välillä kääntääkin... Nyt olen tietoisesti antanut kaarrosten vähän levähtää, jotta vauhti säilyy, ja pyrkinyt hoitamaan mahdollisimman paljon linjaamalla. On vaan jäänyt vähän päälle tuo linjaaminen... Eli välillä tiukkaakin käännöstä peliin!

Kisojakin käytiin kuukauden aikana muutamia, tuloksellisesti ei mainittavaa menestystä mutta muuten radat on olleen tosi hyviä! Ohjaajalta alkanut löytyä rohkeutta kokeilla ohjauksia, ja myös toteuttaa ne, ja nehän sitäpaitsi toimii! Todella pienestä on radat olleet kiinni, mutta tärkeintä on se, että radat itsessään on onnistuneita, vaikka se ei tuloksissa näkyisikään. Juoksu- A:kin on päässyt jo kisatestiin. Ihan ei toimi vielä, kisatilanteessa Waaralle iskee epävarmuus, saako juosta vaiko eikö. Ja jos jarruttaa vähänkään, niin loikkaa sitten liian korkealta. Omaan ohjaukseen juoksari on tuonut lisää rohkeutta selvästi, kun ei voikaan enää himmailla koiran ollessa kontaktilla. Pakko edetä ja uskaltaa!

Tokon saralla ollaan vähän laiskoteltu... Nemon kanssa on kyllä viilattu ohjattua takaisin kuntoon, se kun meni ihan totaalisen rikki syksyn kokeissa. Nyt alkaa taas pelittää, ajatus aina reunimmaisen kapulan hakemisesta on syttynyt, eikä enää "unohda" merkkiä matkan varrella. Seuruuta on työstetty jättämällä palkka autolle, ja kelpie Nemo on sitten tehnyt piiiiiiitkää seuruuta, jossa huomautan lepuilusta. Sitten jostain perusasennosta ensin suulliset kehut ja vapautus palkalle. Näyttää toimivan! Kaket on Nemon kanssa ihan toivoton juttu. Kun ei pysty pysymään paikoillaan niin ei pysty... Entistä enemmän luulen, että takapäässä on nuoruusaikojen hermopinteen jäljiltä pikkuhiljaa pahentunut tunnottomuus, eikä Nemo vaan hahmota takajalkojaan kunnolla. Tietty, jos kehtaisi opettaa kaukot uudestaan niin, että etutöppöset pysyy paikoillaan....
Waaran kanssa on pikkuhiljaa rakenneltu EVL:n liikkeitä, josko ensi keväänä käytäisiin kokeilemassa. Harmi, ettei kahden koiran kanssa voi osallistua samaan luokkaan, muuten varmaan kävisin jo talvella Waarankin kanssa kokeilemassa, miten vire ym kestävät eeveeällässä. Ohjatun ajatus on syttynyt, noudon orastaneet ongelmat on korjattu, kaukoissa toimii hirmu hyvin sisällä, pitäisi vaan yleistää muuallekin. Kuuntelutreenejä on Waarankin kanssa tehty, niissä oli aluksi hieman hahmotusongelmaa, mutta sitten kelpiellä syttyi lamppu päässä! Tiukassa oli kaavat ensin, mutta nyt pystyy jo oikeasti kuuntelemaan ja tekemään normaalista poikkeavaa. Josko sen seuraavan pennun kanssa osaisi aloittaa vähemmän kaavamaisesti tokoilunkin...

Saamaton päivittäjä

Kyllä se vaan on niin, että naamakirjaan päivittely vie intoa päivitellä blogia...
Vaikka samalla vaivallahan sitä sitten tännekin kirjoittaisi samat löpinät.
Mutta laiska ei saa aikaiseksi.

Pikakelauksella taas kahden viime kuukauden tapahtumat:
- Agin piirinmestiksissä yksilöradat blaablaa, joukkuepronssi sentäs tarttui matkaan! Kiitokset joukkuekavereille! Ja kerrankin myös Waaran tulos oli mukana yhteistuloksessa!
- Kouvolan näyttely 17.8. Waara oli ROP! OHHOH!

"Tyyppi erinomainen, tasapainoisesti rakentunut. Hyvällä askelpituudella liikkuva uros. Hyvä luusto, tasapainoiset kulmaukset. Hyvälinjainen pää, karvanlaatu voisi olla kovempi. Hyvässä kunnossa. Esitetään kauniisti edukseen." Tätä mieltä oli Päivi Eerola Waarasta, tuloksena VAL ERI SA VAK1 PU1 ROP
- Tokon Piirinmestis Imatralla 18.8., Nemppa kehässä, tulos taisi olla paria pistettä vaille EVL3
- Savonlinnan agikisat 25.8. HYL- 0/3. - HYL. Normisettiä
- Elo-syyskuuun vaihteen viikonloppu meni Kiteellä agileirillä Ojansivun Katjan ja Jänesniemen Elinan opissa. Ja kyllä, viimein näin linjaamisen valon! Vielä kun oppisin toteuttamaan...
- Heinolan agikisat 8.9. HYLHYLHYL, njoo!
- LAUn seuranmestiksen 14.9. yhtä väärää putkenpäätä vaille nolla.
- Niinun treenit 14.-15.9. pino vinkkejä ja treenattavaa, mutta myös paljon onnistumisia!
- Riihimäen agikisat 21.9. HYL-0/3.- HYL, ihan kuin jotenkin toistuisi nää jutut...
- Mikkelin agikisat 22.9. HYL-0/7.-HYL, juuri näin.
- LPKYn tokokisat  28.9. Nemo kehässä, EVL3 212,5p. Paljon hyvää, mutta sekoitetussa järjestyksessä viimeisinä liikkeinä zeta ja ohjattu, kummatkin nollille. Nice!
- Parikkalan tokokoe 5.10. Nemo taas kehässä, EVL3 213,5p. En tiedä, mikä iski ekana yksilöliikkeenä olleeseen seuruuseen, koira oli ihan pihalla, ja siitä nolla. Samoten LPKYn kokeessa hajonnut ohjattu ei toiminut sitten yhtään, nollille sekin.
- Ja viimeisenä eiliset Janakkalan agikisat 5-HYL-HYL. Radat hyviä, mokat täysin ohjaajan. Vitonen okserilta, vähän tyhmä ohjausvalinta takaaleikkaus okserilla, joka oli kohti seinää. Keskimmäisellä radalla aurinko häikäisi just sopivalla hetkellä, haltuunotto liian pitkäksi ja puomin sijaan putkeen. Vikalla radalla TAAS pidin koiraa käsissä liian kauan, rima alas, ja ratahenkilö viimeisteli tilanteen heilumalla sen tippuneen riman kanssa niin, että eihän siitä mitään tullut ja koira suhahti putkeen. Loppu meni vähän rairai-asenteella.
Mutta saatiin videoita, kiitos Hannan!
http://youtu.be/OnXoowW8kmc
 http://youtu.be/_rUjsCKiDnA
http://youtu.be/lmn8z7GbaHo

Palataan asiaan taas kahden kuukauden kuluttua!

peeäs. Hirveä pentukuume! Waara laittaa kohta senssi-ilmoituksen Tori.fi-sivustolle!

Tuplajuhlat & Operaatio Hikka

Viikon sisään mahtuikin ihan tuplasti juhlittavaa:

Ensin Waara, tuo pienisuuri Apinamies täytti 4v. 31.7.2013!

 

























Ja tänään on sitten Nemppanomppa El Bomban vuoro täyttää 7v!
Maailman paras kelpiepersoona, aina äänessä, mitään ei helpolla tapahdu, mutta juurikin sen takin niin äärimmäisen rakas :)

Waaran synttäreitten kunniaksi sain myös viimeisteltyä AVA-kunniakirjan, suomalaiset perinnerodut jäivät tuloslappujen alle piiloon. AVAutumisen tärkeimmät laput on nyt tallessa, kaikki LUVAt ja SERTit :)

Ja sitten Operaatio Hikka!

Joskus viime talvena huomasin, että hitto, "enpelkäämitäänenketään(paitsi vettä pullossa ja Kaisaa)-Nemo pelkää hikkaa! Eli kun hikkasin, koira läks kiireesti piiloon toiseen huoneeseen. Kevään ja kesän aikana tämä on säilynyt, ja jos lenkilläkin esim. hikotan, niin Nemo muuttuu tosi levottomaksi, ravaa edes takaisin häntä alhaalla ja läähättää. Ihan ihme juttu! Tiedä sitten, yhdistyykö jotenkin Nemon omiin vatsaongelmiin vai mihin... Eilen sitten päätin, että jotainhan tuolle on tehtävä, ettei etenkään lähde yleistymään muihin ääniin. Saatikka esim. ennen tokokoekehään menoa, jos vaikka hikka iskee, niin se koe on sitten siinä....

Otin sitten Nemon iltanappulat ruokakippoon, istuin olkkarin lattialle ja hikkailin. Koiranomistajan arkea...

Varuilta laitoin jo valmiiksi makkarin portin kiinni, ettei pakene sängyn alle. Ekasta hikasta Nemo syöksyi eteisen nurkkaan makaamaan ja läähättämään, ei tullut kutsumalla pois. Jatkoin sitten hikottelua, ja jokaisesta HIK!-äänestä heitin Nemon jalkoihin nappulan. Pystyi sentäs niitä syömään. Pikkuhiljaa kykeni hakemaan nappuloita ensin ihan läheltä, ja sitten tuli jo olkkariinkin niitä hakemaan. Heittelin vuorotellen vasemmalle ja oikealle nappulan aina hikotuksen tahtiin, ja Nemo kipitti niitä n. metrin päästä aina puolelta ja toiselta hakemaan. Lopuksi annoin vielä vähän reilumman satsin suoraan kiposta viimeisestä HIK!-äänestä, ja hyvin kelpasi. Nytpä siis jatketaan tällä linjalla, ja syötän iltanappulat hikkaillen. Toivottavasti tepsii, alku oli ainakin ihan lupaava!

Lomat loppuu, nollatili aukeaa

Nonni, täällä taas!

Kesäloma mennä hurahti vähän liian nopeaan tahtiin, mutta tavoite tuli saavutettua: kesälomalle ei ollut mitään tavoitteita, ja niin se toteutuikin! Kolmas lomaviikko kurvailtiin Lapin maisemissa, ja pitihän sitä kotimatkalla sitten pysähtyä Kemiin kisaamaan agilityä... Niin, ja treenattiin muuten Levin maisemissa paikallisen koiraporukan esteilläkin, ja vastavuoroisesti sitten vähän kouluttelinkin heikäläisiä. Kiitoksia vainen estelainasta, jos joku kittiläläisistä tänne eksyy lukemaan!

Mutta niin, ne Kemin kisat... No, ekalta radalta puomin alasmeno (tuli poikittain) sekä rima, eli kymppi ja luokan nopein aika kaikki säkäluokat mukaanlukien. Päälle sitten kaksi hylkyä, että ihan sitä perusnormaalia menoa taas. Paljon hyvää, ja sitten ne ohjaajan sähläykset hylkäämässä.

Eräs kemiläinen sähellys http://youtu.be/Q5rgN3NM1YI

Sitten tänään surffailtiinkin oman seuran kisoissa. Tuomarina ulkomaanasukka Grunderin Sascha, jolla oli ihan kivan kinkkiset radat. Semmoiset, joilla pitää vähän jumpatakin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tykkäsin! Ekalla radalla (KV) typerä keppivirhe, takaaleikkauksen luki käskyksi jättää kepit kesken ja hakea vieressä oleva hyppy. Ennen A:ta väännettiin sitten tosissaan, että hypätäänkö se hyppy ennen A:ta vai ei. No hypättiin lopulta. Ja sitten se virhe, mistä ei puhuta kun ei sille mitään mahdeta.
Toinen rata sitten hyppäri. Alussa meni pupu pöksyyn, ja kolmosen vastaanottovalssi vaihtui nössöohjaukseen ts. takaaleikkaukseksi, mutta näytti se menevän joten kuten noinkin. Keppikulma oli haastava, ja Waarastakin näkee, että ihan tosissaan miettii, mistä aloittaa. Mutta onnistui! Sitten olikin aika RAIRAI-meininkiä melkeinpä koko loppurata, kulki kyllä tosi kivasti! Nollalla ja -5.14 ajalla maaliin, sijoituksena neljäs. LAUlaiset on tarkkoja näissä hommissa: sijat 2-4 tuli meille, ja koirakot puolen sekunnin sisällä kaikki!

Videota tämän päivän radoista http://youtu.be/kOog-l8UXE4

Viikon päästä sitten agin piirinmestikset. Kiva oli saada eka SM-nolla nyt tähän saumaan, niin toivoa on joskus saada sitten seuraavakin!

Päivitystaukoa, kisataukoa, treenitaukoa...

Agin ääsmämmien jälkeen pidettiin vähän treenitaukoa, jotain pientä touhuttiin, mutta kivaa ja helppoa. Tokossakin ollaan oltu yhtä tehokkaita, eli treeniä aika mitättömästi.

Nemo kävi sutaisemassa yhden EVLviivan Imatralla, paljon hyvää mutta paljon myös taas vaihteeksi normi-Nemoa, eli ei oikein jaksanut mokomat liikesarjat kiinnostaa.

Kesäkuun lopulla käytiin Waaran kanssa Vuorelan Lotan agikoulutuksessa Kotkassa. Ja kyllä se vaan niin on, että kyllä kelpiohjaaja kelpien tuntee! "Plikkakin on tehnyt noin, ja noin, ja tuolakin tavalla" ja korjausohjeet siihen päälle, niin eipä muuta tarvitse! Takaakierrot saatiin nyt taas selvästi parempaan suuntaan hyvin yksinkertaisilla, mutta sitäkin toimivimmilla vinkeillä. Waara tulee hirmu kiltisti ohjauksiin, Lotta kaipasikin koiraan vähän lisä röyhkeyttä. No, sitä saa mitä tilaa, katsotaan, missä vaiheessa olen taas pahemmassa kuin pulassa... Mutta siis ihan hirmuhyvä treeni, iso kasa kelpiohjausvinkkejä!

Agirotuun olin Waaran ilmoittanut, mutta juuri karenssiajan sisälle sattui simätulehdus, eipä jäänyt monesta päivästä kiinni, että oltaisiin voitu osallistua. Mutta toisaalta, kerrankin koiraharrastuksesta tulee rahaa takaisin tilille, eikä virta ole aina yhteen suuntaan! Silmä parani, ja touhut jatkuu! Treeniä edelleen takana hirveän vähän, mutta lahjattomat treenaa...

1,5 viikon treenitauon ja kuukauden kisatauon jälkeen mentiinkin Mikkeliin rykäisemään 2 agirataa sunnuntaita 15.8. Tulipahan testattua, miten kepli kulkee tauon jälkeen. No, kulkee se. Jopa niin hyvin, että ekan radan lähdössä kesti ehkä noin sekunnin, ja sinne läks! Tietenkin sekä 2 että 3 esteet olivat takaakiertoja, joten ihan ilman hyllyä ei selvitty... jossain vaiheessa sain Waaran kalastettua esteelle nro 5, ja siitä aina loppuun asti taidettiin tehdä nollaa. Että jos ne ekat 4 vielä onnistuisi!
Tokalla radalla päätin, että pieni kelpi muuten pysyy siellä lähdössä. No video kertoo, että pysyyhän se, mitä nyt vähän leikkii taas peiliä ja möyryää eteenpäin. Perusjuttua taas, kannattaa käskyttää koiraa täysin palkein juuri sillä hetkellä, kun koira on hypyn päällä = rima alas. Niistossa kroppa on taas ihan mihin sattuu, joten Api lukee backlappina, mutta kalastellen kepeille. Tulipa hyvä kisamainen avokulmatreeni! Ja ohhoh ei ihan taaksepyöritys onnistu ennen A:ta, ehkä se ohjaajan liike olisi saattanut auttaa asiaa... Ja A:n alastulolla kaikkien aikojen komein Apiloikka, hyvä Waara! A:n jälkeisen hypyn takana oli ansaputki, jarrutin siis ettei luiskahda putkeen, mutta tokihan se koira kannattaa pysäyttää kokonaan tiputtamalla ohjaus pois. No mutta pikkuvikoja, komealla tuloksella 20 maaliin! Ei tullut sentäs kahta hyllyä! Kaiken varuilta, jos tämä tieteellinen selvitys ei avannut toista rataa riittävästi, niin videokin löytyy, kiitos Hannelen!

http://youtu.be/mEOZ8-r1Kto

Eilen Waara kävikin puhtaasti mielenkiinnosta osteopaatin käsittelyssä, mitään oireita tuolla ei ole ollut. Fyssarit kun eivät Waarasta koskaan mitään kovin kummoista löydä, niin pitäähän sitä vielä pintaakin syvemmältä kaivella. Ja olihan siellä jumittava SI-nivel, joka aukesi, samoten yksi selkänikama vähän kierossa, oiottu nyt sekin. Oikea puoli jumitti vähän ihan kokonaisuutena, mutta käsittelyn lopussa Waara taipui kuin kastemato, hyvin siis aukesi! Kaiken varuilta voi syksyn aikana käytätä vielä näytillä varmistamassa, että SI myös pysyy auki, jumppaohjeitakin saatiin. Kyllä se Api vaan on melkoinen Kumimies kropaltaan!

Ja jotta elämä kävisi entistäkin mielenkiintoisemmaksi, ilmoitin Waaran Kemin agikisoihin 28.7.. Treenitaukoa tulee semmoiset 2 viikkoa, mutta hei, vaan parhaat treenaa! Huonommat pärjää vähemmälläkin!

Agin SM-kisat

Nyt on ensimmäiset yksilö-SM-kisat takana, ja pari viikkoa ehditty jo toipua agiövereistä.

Kirkkiksen suuntaan ajelin Waaran kanssa jo torstaina, välietappina Hyvinkää.
Nemo jäi viettämään laatuaikaa maalaismaisemassa, eikä osallistunut SM-kisareissuun. Kyllä täytyy sanoa, että Waara on maailman helpoin koira yksinään reissussa. Jos Nemo on mukana, niin joukossa tyhmyys nelinkertaistuu, ja meno on sen mukaista...
Hannan & hunnilauman luokse siis saavuttiin torstai-iltana, ja samaista torppaa pidettiin tukikohtana koko viikonlopun ajan. Ajomatkaa Kirkkikselle tuli melko tarkalleen tasan tunti suuntaansa, eli sijainti oli suorastaan erinomainen!

Perjantaina aloitettiin kahdella "tavisradalla". Vettä tuli kuin Esterin "tiedät-kyllä-mistä", ja hieman hirvitti, miten keinonurmi toimii alustana. Huoli oli turha, kenttä toimi koko viikonlopun erinomaisesti! En muista nähneeni yhtään koiran enkä ohjaajan liukastumista!

Mutta siis, perjantaina ensin agiradalle, joka oli Savikon Sepon käsialaa. Rata oli tutustumisessa kivan oloinen, ainoastaan keinun jälkeinen elämä askarrutti. Ja niinhän siinä kävi, että ohjausvalinta oli ihan onneton, ja Waara sujahti väärään päähän putkea. Mutta hyvin kulki muuten, kielto A:n jälkeen oli taas omaa toikkarointia...






Sitten hyppärille, joka kyllä tutustumisessa laittoi kirjaimellisesti nauramaan! Kepeille vientiin ei olltu  minkäänlaisia palikoita käytettävissä, jotta jatkonkin olisi saanut edes jotenkin järkeväksi. Tietääpä, mitä treenata siis... Ja kuten huomata saattaa, asenne on alusta alkaen "hyllyä pukkaa", ja otetaan se HYL jo heti alusta Waaran sujahtaessa putkeen. Kepeillä ei enää pokka kestänyt, eikä tilannetta auttanut yhtään keppien vieressä hekottanut "eräs kouvolalainen bc-ohjaaja" :D Piti jo huomauttaa asiasta kesken radan, kun ei oma pokka kestänyt kasassa :D Repeilijä nähtävissä myös videolla keppien takana, syynä oli kuulemma se, kun Waara "kimpoili sinne tänne ja tuonne" :D Melkein onnistuneesti kaaduin itsekin kepeillä! Lopussa sentäs edes pari estettä oikein!





Sitten päästäänkin lauantaihin ja joukkuekisaan. Maxijoukkueita oli päälle 70, ja kun ei oman seuran joukkueeseen mahduttu, niin lähdettiin auttamaan naapuriseuraa IMAKKia.
Ensimmäisenä radalle pääsi Paula&borcol Nelli. Heille siisti rata, ainoastaan A:n alastuloista 2x5 eli tuloksena 10. Sitten oli Apin vuoro. Pari karmaisevaa pelastelukalastelua, ja vitonen puomin ylösmenolta. Nou kän duu, jos siitä vitosia tulee niin sitten tulee, ei ole palikoita, millä asiaa korjata.
Kolmantena radalle Tapio & walesi Topi. Tapio meinasi myöhästyä tutustumisesta, ja ehti käydä radan vain pikaisesti läpi. Tämä melkein kostautui ennen puomia, sillä Tapio unohti hetkeksi radan! Annen kanssa kiljuttiin kilpaa "PUOMI!!!!" ja sinne onneksi Tapiokin sitten suunnisti. Puhtaalla radalla maaliin, yliaikaa kertyi muutamia sekunteja. Mutta näin oli joukkueella jo varmasti tulos!
Viimeisenä radalle Anne&Helmi, heille harmittavasti HYL. Lisää dramatiikkaa maxijoukkueen finaaliin toi myös jo monessa paikassa läpikäyty A:n ja auringon heittämän varjon ongelma, minkä seurauksena kaksi koiraa tömähti todella ilkeästi A:ta päin luultuaan sitä hypyksi. Onneksi kummallekaan koiralle ei kuullun mukaan käynyt tärskyä pahempaa! Oli kyllä hyvä muistutus siitä, että agilityssä koira tekee fyysisesti raskasta työtä, ja loukkaantumisen riski on koko ajan olemassa.
Tässä vielä Apin joukkuerata, alusta "harmittavasti" puuttuu ensimmäinen pelastelukalastelukarjaisu, kun Api meinasi juosta puomin alla olevaan putkeen.




Ja sitten sunnuntai ja yksilökarsintahyppäri. Ratahan ei mikään vaikea ollut, joka kohtaan sai ihan järkevää ohjausta suunniteltua. Ja mitä tekee ohjaaja? Sukeltaa heti alussa liian pitkälle viemään koiraa putkeen, jumittaa paikoillaan ja koira ehtii loikata väärän hypyn ennen muuria... Hirveen hienoa. Asenne on se, mikä ratkaisee, joten jatkettiin silti! Tosin vasta kepeille uudestaan lähettämisessä pääsin kunnolla takaisin kartalle, ja siltikin jää yksi hyppy keppien jälkeen ohjaamatta. Waara oli kyllä maalissa omasta mielestään vähintäänkin maailmanmestari, pieni kelpie oli nimittäin niiiiiin tohkeissaan että! Näyttää tälle elukalle sopivan nämä isommat karkelot, joten kait se on ensi kesänä mentävä uudestaan! :D

Pikakertaus!

19.5. Kotkan agikisat
Oliskos sieltä yksi nolla tullut... Ja SERT-H meni ensimmäisen riman tippumiseen.

25.5. Toko Imatra
Kumpikin kelpo kokeessa, kummallekin ykköset!
Kyllä, ykköset!
Nemolle siis EVL1 257p, Waaralle VOI1 264p.

26.5. Ruokolahden agikisat
Ei nollia, lähdöt vähän sinne päin, kepit toimi ja kontaktitkin jo suht kohdillaan.

1.6. OJn agikoulutus
Rimat 65 rimahuolimattomuuksien takia. Ekasta tiputuksesta hyitä ja tuhmaa!, sen jälkeen rimat pysyi! 27 esteen pätkä nollana läpi.

4.6. Toko Imatra
Lämmintä melkein +30, ei tuulta, kisapaikkana Hossukan mäkäräalue = ei lähdetty kokeeseen.
Waaran osalta kyllä jo tuon VOI1-jälkeen päätinkin, että nyt treenaillaan, ja seuraava koe sitten loppukesästä EVL:ssä.

5.6. Kouvolan agikisat
Iltakisoina 2 rataa. Rima siellä, ja toinen täällä. Lähdöt ja kontaktit superhienot!

11.6. Lappeen agikisat
Iltakisoina 2 rataa. Rima siellä, toinen täällä. PRKLE. Ekalta 15, tokalta HYL, lähdöt ja etenkin kontaktit super!

12.6. Waaran fyssari
Yli puoleen vuoteen ei ollut Waara minkäänlaisessa hieronnassa tahi fyssarikäsittelyssä käynyt. Takana todella aktiivinen agikisa- ja treenikevät.
Lopputulos: hieman kireyttä lonkanojentajissa ja pohkeissa, aukeavat kyllä samantien.
Eips on kyllä ihan KumiApina! Fyssariltakin kehua niin rakenteesta kuin lihaksistakin & yleiskunnosta. Selkeästi tyyppiä, joka purkaa jumit & rasitukset liikkumalla. Ja ei, rimat ei todellakaan tipu nyt sen takia, että koira olisi jumissa....

13.6.  Lähtökuopissa Kirkkikselle
Parin tunnin päästä lähdetään Waaran kansas ajelemaan kohti Hyvinkäätä... Nemo jää kotimaisemiin viettämään laatuaikaa!
Huomenna sitten ensin iltakisat, lauantaina tositoimiin IMAKKin joukkueessa ja sunnuntaina nro 519..... Jänskää!

Hyvin käyttäytyvä

Hetken mielenhäiriössä ilmoitin Waaran pari viikkoa sitten BH-kokeeseen, ja oho se olikin jo tänään!
Toivoin pääseväni ekaan pariin ja toive toteutui, ykkönen nousi arpahatusta. Waara siis ekana tekemään liikkeet.
Hihnakaavio meni hienosti, ihmisryhmässä jäi hetkeksi haahuamaan, joten siinä toinen käsky. Vaapana kaavio meni suht samaan tyyliin, tosin lopussa alkoi jo kontakti tipahtelemaan ja käännökset veltostumaan. Arvosanaksi kummastakin seuruusta ERINOMAINEN.
Istumisliikkeessä ei ongelmaa, jätin istumaan "odota"-käskyllä. Arvosana ERINOMAINEN.
Maahanmenoliikkeessä ei erikoista, ERINOMAINEN.
Luoksetulossa lähti hyvin, mutta sitten iski epäilys,  että pitikös sitä tokotyyliin pysähtyä?  Stoppasi sitten omatoimisesti, joten toinen kii-käsky. Jäi myös väljäksi, perusasentokin vino, arvosanaksi TYYDYTTÄVÄ. 
Paikkamakuussa annoin jätettäessä tokotyyliin toisen maa-käskyn, hieno paikkamakuu. Arvosana ERINOMAINEN.
Tottis siis hyväksytysti läpi!
Kaupunkiosuudessa tunki yhden ihmisryhmäsielun syliin, muuten ei mitään ihmeellistä.
Kaupunkiosuuskin siis läpi ja sitä myötä myös BH-koe, joten Waara on nyt

FI AVA FI MVA BH HeJW-10 JV-10 Winsure Wilkawatt

Kaksi kelpietä, kaksi eri luonnetta

 

Viikon aikana suoritettu kelpieille 2 luonnetestiä.

Testi nro 1: 20kpl n. 50v mieshenkilöitä metsäpalstalla & kelpie
Waara: liikkuu kuin kala vedessä, käy hakemassa rapsutukset niitä tarjoavilta, ui ojassa, kaivelee juuria ja välillä vaan ihmettelee luennoitsijan puheita
Nemo: Ensimmäinen kommentti yleisöstä "Tämä ei ole sama koira kuin äsken..." Nemo hakee rapsutukset ihan just keneltä haluaa, haukkuu ja mouruaa, ja joutuu takaisin autoon kahvihetken alkaessa...

 

Testi nro 2. Flyball ensimmäistä kertaa
Waara: Pari toistoa, ja W juoksee kahden hypyn takaa, hakee pallon läppäämällä flyball-telinetta ja tulee hyppyjen kautta takaisin.
Nemo: Minä otan tämän pallon täältä suoraan. Miten niin ei käy? Kyllä otan! Räyh! Tyhmä teline! (Sitten naksulla...) Läp=pallo, läp=pallo pari onnistunutta toistoa. Lähetys vähän matkan päästä = Minä otan tämän pallon täältä suoraan. Miten niin ei käy? Kyllä otan! Räyh! Tyhmä teline! Ja taas naksulla läp=pallo, läp= pallo. Nemo: Mikä järki tässä on, sen pallon saa paljon helpommin kun vaan ottaa? Tyhmä laji!

On ne vaan ihan loistavia molemmat omilla tavoillaan!

AgilityValioApina

Mikkelistä saatiin toinen SERT-A vuosi sitten, ja nyt tipahti se viimeinen.
Saanen esitellä: FI AgilityValioApina

Ja Waarahan on jo kolmannen polven agivalio isä-Woiton ja isoäiti-Kenkun tassunjälkiä seuraillen!

Tuomarina oli virallisesti Kari Jalonen, mutta ratojen tuomaroinneista vastasi tuomariharjoittelija, jonka nimeä en tietenkään enää muista. Radat oli suht helppoja, mutta nollia tuli silti vähän, taisi moni lipsahtaa siihen "helppouden" tunteeseen...

SERT tuli heti ekalta radalta. Kolmansina startattiin, Waara varasti lähdössä törkeästi, samoten kontaktit juoksi läpi... Muuten aika perusnätti rata, parissa kohtaa vähän kaarratusta, muttei pahasti. Lopputuloksissa toinen sija, etemä taisi olla 4,86 m/s ja käteen siis SERT-A ja sitä myöten FI AVA!

Toisella radalla varasti TAAS, juoksi läpi sekä puomin että An, vaikka koko Mikkeli kuuli OTA!!!! käskytyksen... Parissa kohdassa ihan itse taas kaarratutin koiraa, ja sitten HYL kun en ottanut välistävetoon kunnolla mukaan. Ja niinkuin rataantutustumisessa taoin kallooni, että tässä sitten napakasti... Joojoo. No sittenpä näppärästi otettiinkin A uudestaan, pieni kelpi juoksi sen TAAS läpi joten HYI TUHMAAA! ja pois radalta.

Vikaa rataa odotellessa sain kerrankin Waaran lämppäesteillä varastamaan, ja tosi äkäisenä vein koiran hetkeksi autoon. Ja oho, sehän kesti kuin tatti hyppärin lähdössä! Yllätyin niin lahjakkaasti, että kakkoshypyn pakkovalssi oli vähän heikko esitys, ja siitä sitten kielto... Pituuden jälkeisellä takaaleikkauksella tuli rima alas. Virheitä oli sen verran alla, että päätin testata, miten hakee kepit avokulmasta ilman apua. Tokaan väliin osui 2 kertaa (=3 kieltoa = HYL), yhden askeleen avulla osui oikeaan väliin. Keppien jälkeen meinasin tappaa koiran juoksemalla sen päälle, onneksi meni huti.

Mutta nyt alkaakin sitten agiratojen tosi kyseessä-kisaaminen! Ei varmisteluita, vaan mennään kovaa ja korkealta! HyppySERT-tili toivottavasti myös joskus aukeaisi...

Ajassa taaksepäin lauantaihin.

Ojansivun Katja tulla tupsahti kouluttamaan agia Lappeeseen rotujärjestön nimissä.

10min+10min jokaiselle koirakolle varattuna. Ennen tutustumista Katja kyseli, että onko jollakulla jotain erikoista, ja mie ilmoitin, että meidän takaakierrot on aika surkeita... Mihinkäs sitä sitten eka 10 min pätkä käytettiinkään? No takaakiertoihin.. Laitetaan ne nyt tehotreeniin, josko vihdoin ja viimein saataisiin ne edes jollekin tolalle! Tokassa pätkässä päästiin vähän vauhtiinkin, tosin takaakierto-päällejuoksu epäopnnistui niin totaalisesti, että ohjaus vaihdettiin viskileikkaukseen...

Mutta muuten erinomaisen sujuvaa rataa!

Tokoa on otettu pikkaisen vähän joka välissä, Waaran kanssa BH:seen keskittyen. Ihmisryhmä ei tuota ongelmaa, eikä paikkamakuu (testattu taakse tulevalla autolla, ylläri irti olevalla, parin metrin päähän tulleella tuntemattomalla koiralla, parin eri koirakon treenatessa vieressä, tosin Lauran& Saimin luoksetulo oli Waarasta aika jännää paikaltaan katsottuna). Hyvillä mielin siin BH:seen mennään, käytävä vaan Tapiksen nurmikentällä pari kertaa tällä viikolla treenaamassa.

Alkaneelle viikolle on tälle illalle tiedossa agi-&tokotreeniä, huomenna huilipäivä, torstaina varmaankin taas tokoa, ehkä myös pe, lauantaina Waaran BH, sunnuntaina Waaran agikisat Kotkassa. Plus tämän viikon työreissut, pitkin omaa ja napurimaakuntia saa reissata 3/5 työpäivästä...

Viimeisimmät 700 kilometriä

Tulipa taas viikonloppuna kierrettyä ympäri Suomenmaan.

Lauantaina kisattiin Joensuussa 4 rataa, lähtö Lappeesta 5.30 ja kotona melko tarkaalleen kellonympärys myöhemmin. Ohjaaja flunssassa, joten ihan hirrrrveen hyvä veto päällä! Not.
Tuomarina Sami Topra, tulosrivi HYL-HYL-10-kelausnolla.
Hirveitä suorituksia, koira kaartaa, varastaa lähdöstä ja jeejee. Mutta ekan radan lopettaminen puomin läpijuoksuun oli viisaimpia päätöksiä pitkään aikaan: kahdella seuraavalla radalla aika superkontaktit!

Pidemmittä puheitta:

http://youtu.be/nTDcB2G9Ato


Sunnuntaina sitten vuorossa Agi-Kotkien 3 rataa, tuomarina Tuija Kokkonen.
Tulosrivi tällä kertaa 5-0-5.
Ekan radan vitonen oli Waaran kosto lauantain kelaamisista. Eipäs lähtenytkään irtoamaan hypylle, vaan jäi kyselemään, että saakos tällä kertaa nyt sit irrota vai ei... Kielto siis kolmanneksi viimeiseltä hypyltä. Muistettava siis ainakin hetken aikaa nyt ohjata hieman varman päälle nuo irtoamiset.
Toiselta radalta yhtä pari sekuntia syönyttä kaarrosta lukuunottamatta perussiisti nolla.
Vikana sitten hyppäri, ja Waara tiputtaa ekan riman.. Nollalla maaliin, ja ilman virhettä olisi SERT-H taas kerran ollut tyrkyllä. Näin se vaan kiertääkaartaakarttelee!

Haastetta pukkaa

Kivat siulle Hanna, että haastoit allekirjoittaneen!
Taitaa muuten olla Waarallisen Nemon ensimmäinen haaste, että jos sitä sitten edes tämän kerran...

Tästä siis kyse:
"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Ja koska haastaminen on tylsää, niin itse kukin lukemattomista blogin lukijoista voi raapustaa vastaukset omiin blogeihinsa näihin samoihin kysymyksiin!

1. Miten kuvailisit koiraasi kolmella sanalla?

Kolmella? Ihan hirveen vaikeaa!
Nemo:
PERSOONA, äänekäs, ainutlaatuinen

Waara:
blondi, kiituri, perfektionisti

2. Miten päädyit koirasi nimeen?

Nemo:
Olikohan Nemo peräti jo saapunut taloon, ja kutsumanimi edelleen hakusessa... Telkkarista oli alkamassa Nemoa etsimässä, ja no, luonne oli siinä vaiheessa jo sen oloinen, että Nemohan siitä tuli... :D

Waara:
TuplaW oli lähestulkoot pakko olla, lisäksi joku luontoon liittyvä sana. Mirka taisi heittää ehdotuksen "vaara", joka sitten jalostui Waaraksi. Ja kyllähän tuo nimi sattuu Apille kuin kuono päähän.

3. Millainen koirasi on harrastuskoirana?

Nemo:
Ihan hitonmoisen haastava, etenkin ensimmäiseksi koiraksi! Pari ensimmäistä vuotta tapeltiin joka asiasta, sitten hajosi Nemon selkä, jonka ansioista meidän välinen suhde kyllä parani huomattavasti. Edelleen harmittaa, etten osannut nuorta Nemoa viedä oikein, esim saalispalkkauksen sain tapettua kyllä ihan täysin. Edelleen on epäselvää, onko tuolla hermoissa vähän vilunkia vai onko kaikki epämääräinen säheltäminen vaan nuoruusajan koulutusvirheitten seurausta.
Nemolla riittää kyllä moottoria, mutta sen moottorin käyttäminen haluttuun asiaan onkin sitten eri juttu... Viime kesänä aloitetut kuuntelutreenit tokossa on muuttaneet meidän tokotreenit lähes täysin, Nemo rrrrrakastaa miettiä, pohtia ja soveltaa (myös silloin kuin ei pitäisi...) annettuja tehtäviä. PK-jäljellä tekee uskomattoman rauhallisesti töitä, eli ehkäpä se hermovaje on vain koulutusvajetta. Kaikki tyhmät paikoillaan nysväämiset (paikallaolot, kaukot...) on Nemon mielestä ihan ankeita, touhussa pitää olla vauhtia! Nemon kanssa treenaamisen on pelastanut myös loputon ahneus, kaikki käy! Millään muulla ei sitten oikein palkkaudukaan, paitsi sikailulla...

Waara:
Melkoisen täydellinen harrastuselukka, vaikka itse kehunkin. On moottoria, palkkautuu lelulla, ruoalla, kehuilla... Kestää toistoja toiston perään, tosin parin yrityksen jälkeen alkaa soveltaminen: kun ei kerta kelpaa, niin kokeilenpa sit näin! Joskus vähän blondi (Täh? En tajuu?), mutta hetken mietittyä lamppu syttyy taas :D Hirmu kiltti, tekee aina täysillä, ja mikä olennaisinta: ei painestu. Ei, vaikka ohjaaja paineistuu ja noituu ja on koiraa kohtaan joskus todella epäreilu... Waara vaan katsoo, että mitä riehut, ja yrittää taas uudestaan! Waara ei myöskään lainkaan ymmärrä, mitä sikailu on, vaan pyrkii aina tekemään oikein. Paitsi ihan joskus vahingossa saattaa agilityssä lähtö vähän livetä ja kontaktit...

4. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi, mikä se olisi ja miksi?

Nemo:
Sairastelut pois. Luonteessa en muuttaisi oikeastaan mitään, vaan rakentaisin koiran täysin eri tavalla pennusta alkaen.

Waara:
Aavistus lisää räväkkyyttä saalispalkkautumiseen.


5. Mikä mielestäsi koirasi hienoin saavutus harrastusrintamalla?

Nemo:
Selkävaivojen jälkeen saavutettu TK2-titteli oli ihan järjettömän hienoa, kun se toko ei muutenkaan ole Nemon kanssa ollut mikään helppo laji. Oikeastaan samalla viivalla kuin tuorein toko-tulos, vielä vuosi pari sitten en voinut kuvitellakaan, että Nemo kykenee koko EVL-kokeen läpi ilman, että lentää kehästä sikailun takia pois...

Waara:
Tuoreimmat agitulokset, ollaan ihan Suomen huippujen kintereillä!


6. Miten päädyit valitsemaasi rotuun?

Joskus aaaaaikoja sitten, ehkäpä jopa viime vuosituhannen puolella, lähdin kaverin matkassa käymään heidän tuttujen mökillä. Siellä sitten oli 2 kappaletta kelpieitä, ruskeita sellaisia, jotka oli ihan tosi mainioita tapauksia. Muistan silloin sanoneeni, että "Tuommoisen minäkin joskus haluan!" Menipä muutama vuosi, kuvioihin astui mies, jolla oli maitotila. Käytiin sitten miettimään, että oliskos sellainen paimenkoira näppärä. Ja kas, kelpiethän on sellaisia! Ja niin tuli Nemo, ja jäi, vaikka miehestä ero tulikin.


7. Mikä on ollut suurin haaste koirasi kanssa?

Nemo:
Terveysongelmat. Luonteen puolella vilkkaus, terävyys, kovuus.

Waara:
Waaran ääretön nopeus agilityssä yhdistettynä hitaaseen ohjaajaan.

8. Miten kehittäisit oman rotusi ominaisuuksia paremmaksi?

Luonnepuolella on jo aivan liikaa ääniherkkiä ja pehmeitä/ ohjaajapehmeitä koiria.
Terveyspuolella silmätarkit pakollisiksi jalostukseen käytettäville, ja PEVISA olisi aikasta hyvä juttu.
Kelpieitten kokoonkin pitäisi kiinnittää huomiota: isoja, raskaita kelpieitä näkee jo luvattoman paljon, ja liike on sen mukainen: elastisuus kärsii.

9. Jos koirasi olisi auto, mikä merkki se olisi ja miksi?

Nemo:
Viritetty neliveto-Jeep, jossa vähän vilunkia ohjauksessa, ei aina ihan pysy polulla

Waara:
RS Skoda. Näyttää hirmu viattomalta ja vähän tylsältäkin, mutta kas kun kaasua painetaan, niin sehän lähtee ko telkkä pöntöstä!

10. Mikä on parasta koirassasi?

Nemo:
Nemon persoona. Nemon tuntevat kyllä tietää, mitä tällä haetaan :)

Waara:
Partiopoika-asenne. Aina valmiina hommiin, ja aina valmiina myös vaan pötköttelemään kotosalla.
Kaikki käy!

11. Mitä tulevaisuuden tavoitteita sinulla koirasi kanssa?

Nemo:
Ikää saisi kertyä ainakin se 10v., mikä selkävaivaiselle on jo saavutus. Tokossa yksi EVL1-tulos olisi aika hulppeaa!

Waara:
Pitkäikäinen ja terve Apina :) Kummatkin agivaliotittelit, tokossa TVA, agin arvokisat joka kesä. Apinanpoika olisi myös kiva joskus saada, mutta suurimpana esteenä taitaa olla veemäinen "anoppi"... :D

Tokokisakausi korkattu

Kas näin on vuoden 2013 tokokisatkin korkattu!

Paikkana LAUn agihalli, tuomarina Pauli Härkönen

Ensin Nemo ja EVL, ja suoritusjärjestys toki unohtui jo...

Paikkaistuminen 0
Muuten täydellinen, mutta 10 ennen loppua oli usko loppunut ja vaipunut maahan.

Paikkamakuu 8
Nousi ylös vasta toisella käskyllä

Tauko....

Seuruu 7
Huonoa, huonoa seuruuta. Pari persasentoa jäi tekemättä, kerran pysähtyi seisomaan (tehtiin juoksussa vasen oikea vasen nopeaan tahtiin niin sekoitti kait), johon uusi käsky.

Zeta 6
Seisoi istumisen, muutenkin aika tylsää

Luoksetulo 9
Seisominen suht ok, maahanmeno vähän venähti.

Ruutu 7,5
ISTUI merkille, ruutuun ihan kiinni sivunauhaa, mutta ei päälle. On se tarkkaa...

Ohjattu 0
Nemon kootut sovellukset taas: Hieno merkki, hienosti haki oikean (vasemmalta), sitten päättikin vaihtaa kapulan keskimmäiseen. Hirrrrveen hieno sovellus joo! Eihän siinä itse tajunnut, että olisi antanut uuden käskyn siinä vaiheessa, kun lähti haahuamaan kohti keskimmäistä...

Metalli 10
Oli muuten hieno, mutta palautuksessa oli ihme, ettei kapula tipahtanut suusta. Sen verran oli kita ammollaan, kitarisat vaan lepatti...

Tunnari 9,5
Muuten priima, mutta varmisteli kapulat pari kertaa läpi. Nyt näkyi se, että muistettava treenata myös niin, että väärissä on toisen ihmisen hajua.

Kaket 6
Hieeeeeno Nemo! Kaikki vaihdot ekoilla käskyillä, oli hereillä ja tarkkana! Eteni, mutta se nyt on tuttua....

Yhteensä siis 203,5 p ja Nemon eka EVL-tulos, EVL3! Jos nuo kaksi melkein onnistunutta olisi onnistunut loppuun asti, oltaisiin taidettu ykkönen napata. Mutta ehkä ensi kerralla...


Sitten pari tuntia odottelua ja VOI-luokka, kehään Waara. Ei ehkä ollut ihan kaikista viisain idea ilmoittaa jo valmiiksi tokossa intovireää koiraa omaan agihalliin tokokokeeseen...

Paikkamakuu 8
Tuplakäsky ylös?

Seuruu 9
Hirrrrrveeen hieno, välillä piti jo potkia kelpietä pois edestä :D Joku persasento tuli hitaasti, muuta en muista.

Istuminen 0
Seisoi, kas eipä olla istumista juurikaan treenattu. Sitä saa, mitä tilaa.

Luoksetulo 0
Ei pysty pysähtymään! STOPista vähän jarrutti, maahan ei edes yrittänyt...

Ruutu 0
Muuten hieno, mutta jäi sen verran eteen, että maahanmenossa etutassut nauhan päälle.

Hyppynouto 10
Oli hieno! Palautuskin ihan super!

Metalli 9,5
Meni laukalla, palautti ravilla, oli vähän ällö.

Tunnari 9,5
Pikkaisen varmisteli haistelemalla, muuten priima!

Kaket 5
Pariin vaihtoon tuplakäskyt, mutta teki kaikki vaihdot! Ja eteni puoli kelpienmittaa.

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 174 eli ei tulosta, mutta vire oli mahtava, ja virheet selkeästi ihan treeninpuutetta. Paitsi kaket, se nyt on ihan idioottiliike.

Seuraava tokokoitos on parin viikon päästä, näillä näkymin mahdutaan mukaan terriereiden rotumestiskisaan Imatralle.

Hyvä fiilis jäi, kumpikin kelpo tosi kivalla asenteella kehässä, tekivät töitä ja matkalle sattui vähän tytötapaturmia! Mutta kokonaisuutena hirrrrveen kiva koe!

Pieni kelpie Suuressa Maailmassa

On se kätevää, kun kaverit muuttaa keskelle eteläisintä Suomenmaata, niiin pääsee sitten nurkkiin notkumaan! Toisin sanoen, viikonloppu vietettiin Hyvinkäällä Hannan nurkissa, päiväsellä kisailtiin niin Lohjalla kuin Kirkkonummella agilityn merkeissä.

Lauantaina vuorossa Lohja, +1,5 celsiusta lämmintä, ihana Suomen kevät! Onneksi aurinko ilmestyi, ja keli lämpeni +10 asteeseen. Kelistä viis, ulkokisat on kyllä ihan parasta, fiilis ihan erilainen kuin hallikisoissa!
Tuomarina oli Henri Luomala, ja Suuressa Maailmassa agikehätkin on ihan outoja: Lohjalla kisattiin pyöreässä kehässä!















Ensin siis kuvan mukainen hyppäri. Kaarratti niin maan rrrrkeleesti, johtuisko vaikka siitä, ettei ohjattu kunnolla.... Muuten ei mitään ihmeellistä, oikeastaan tuntui helpolta. Johtuisko siitä, etten ohjannut kunnolla vaan annoin Waaran jodlata... Mutta hei, nollalla maaliin! Hävittiin vähän liikaa voittaneelle Pirtulle, mutta noilla kaarroksilla sietää hävitäkin... Tietääpä, että ohjattava on, jos meinaa kärkeä kiinni saada!
Tokalla radalla oli oma asenne jo vähän parempi, ja ohjaustakin ajoittain havaittavissa. Tosin kyllä sinne vieläkin niitä kaarroksia mahtui... Pari estettä ennen maalia kävi mielessä, että hitto hei, nolla alla, sehän meinaa tuplaa tyrkätä! Ja otanpa tämän lopun varman päälle = nössöilen= Waara teki komean piruetin ennen muuria.... Ihan niinko pikkasen hakkasin henkisesti päätä seinään, mutta onneksi Hanna&Hannan video paljasti, että Henkka piti kädet visusti maata kohti= tupla! Ohhohhoooo! Edelleen kärkeen muutama sekunti, mutta ei se mikään kaunis ratakaan ollut... Kontaktien suorituksesta ei edes mainita.
Vika ratakin oli täysin tehtävissä, mutta itepä töpeksin, ja lähdin niistosta sen ratkaisevan 0,00000001s liian aikaisin, ja Waara tuli hypystä huti eli kielto. Muuten puhdasta, joten että ihan yhtä hyppyä vaille triplanolla. Aika järkyttävää!
Tuloslistakin todisti, että kyllä, tuplan se pukkasi! Kisakirjasta sitten vielä varmistus, ja samalla 1,2,3,4,5,6,7 oho 7 nollaa, joista yksi hyppäriltä, eli mehän päästään SM-yksilöihin! Sanoisinko, että ihan puolivahingossa!




Tyypit Lohjan aurinkorannalla.

Sunnuntaina sitten Kirkkikselle KKK:n kisoihin. Sää edelleen ihanan kesäinen +1, yöllä taisi käydä pakkasen puolella. Onneksi aurinko taas pelasti, tosin mereltä päin tuuli, joten aika vilpoista oli silti.
Tällä kertaa tuomarina Heidi Viitaniemi.

Ekana hyppis, jossa muutama napakampi kohta, muuten aika kiva kiemura. Kummasti omaa päänuppia helpotti tieto siitä, ettei tuloksilla ole väliä, kun nollat on kasassa! Vaikka niitä nollia ei edes oltu metsästetty, niin selvästi silti takaraivossa oli nollat jurnuttaneet. Nyt sai siis mennä niin kovaa kuin pystyy, ei väliä tuloksella, vaan riskillä vaan! Ja no mutta hei sehän toimii!
47 koiraa, Waaralle neljänneksi nopein aika 32,06s etenemällä 5,15 m/s ja hävittiin nopeimmalle (Pirtu) 1,27s! Ja lopussa tuli yksi aakeelaakee kaarros, kun suojelin vähän muuria. Mutta itkuvirsi: alussa tippui rima, eli tuloksena 5. Ilman rimaa oltaisiin oltu toisia, tietty H-SERT meni sille tokalle. Josjosjos, mutta onpahan näytetty, että kelpi kyllä kulkee!
Toka rata oli kyllä sellaista sykeröä, että huppaaheijaa! Alussa rima alas, hyvin samankaltainen kohta kuin ekalla radalla. Pahimmat sykeröt saatiin suht sujuvasti onnistumaan, mutta mitä tekee ohjaaja: sössii keppien jälkeisen takaakierron. Taas. Eli HYL. Waara juoksi vielä puomin läpi, joten kurvattiin puomin kautta uudestaan ja hus pois radalta.
Vika rata oli taas kivempi, omat niksinsä mutta myös koiralle pari irtoamispaikkaa. Ja Apihan se irtosi kovasti ja kivasti! Mutta karu totuus, loppupuolella rima alas, ja taas samanlainen kohta kuin 2 ekalla radallakin... Kovassa vauhdissa kulkusuuntaan nähden poikittainen hyppy, eikä 65 rima kestä kannattimissaan. Mutta tietääpä mitä treenata! Voittaneelle Pirtulle hävittiin himpun päälle 3s, kontaktit on nyt ihan toooosi surkeat. No mutta, vielä on kesää jäljellä, eli hiotaan, hiotaan!

Sunnuntai-iltana oli kotona aika väsynyttä sakkia niin koirat kuin omistajakin. Tänään huilataan,  huomenna saatetaan käydä treenaamassa vähän täyden vauhdin hyppysuoraa hypyt kulmittain...
Ai niin, ja keskiviikkona kummallakin tokokoe, oho, onko se jo nyt.... Sentäs kumpanakin päivänä kisapaikalla kumpaisenkin kelpon kanssa otettiin superpalkalla pari liikettä, mutta ei se ehkä ihan kokeeseen valmistavaa treeniä vastaa....

Nolla ei olekaan mahdottomuus!

Viikonloppu surahti taasen mitä enemmissä määrin agilityn parissa.

Perjantaina piti ihan varaslähtö ottaa töistä, sillä neljän aikaan oli lähtö Kotkan iltakisoihin. Auto täyteen eukkoja ja koiria, ja suunta kohti Kotkaa. Perillä oltiin sopivasti puoli kuudelta, ja rataan sai mennä tutustumaan heti. Erillistä rataantutustumista ei ollut, vaan eka koira sitten heti kuudelta radalle. Waara oli jossain kolmantenakymmenentenä starttivuorossa, joten hyvin ehti lämppäillä tutustumisen jälkeenkin.
Hyppäri siis ekana,  tuomarina kaikissa Marja Lahikainen. Törkeä Apina varasto lähdössä! Selvästi hallin ahtaudessa starttiviivan lähellä olleet lämppäesteet nosti kierroksia, sillä ei todellakaan malttanut odottaa lähtölupaa.. Alkupäässä keppikulma oli hurja, putkesta pituuden kautta avokulmaan, ja vielä takaaleikkaus perään. Mutta Api hoiti tilanteen tyylikkäästi! Eniten arvellutti radan takaosassa ollut hyppykuvio. Koira piti ensin tuupata takaakiertoon, sitten alkoi pohdinta, tehdäkö päällejuoksu vaiko viskileikkaus vaiko jotain muuta, mitä. Päädyin viskiin, sillä päällejuoksussa oli riskinä, että koira tulee liikkeen mukana hypyn väärälle puolelle. Ja hyvinhän se toimi! Sitten kiireesti töppöstä toisen eteen, jotta ehti kääntämään koiran päällejuoksuun ennen ansaputkea. Ja hitto, sekin toimi! Mutta olipa kiva sitten, kun kolmanneksi viimeinen rima päätti olla pysymättä kannattimissaan. Maaliin siis vitosella, parilla kaarratuksella. Voittajalle ja tokalle (Montell-Jänesniemi)hävittiin 3,5s, mutta pari kohtaa olikin aika kaukana sujuvasta... Eli kovaa kulkee!
Toisella radalla ei tutustumisessa oikeastaan mikään kohta kovin kummoisesti harmaita hiuksia aiheuttanut. Ehkä eniten pohditutti lopun puomilta hirtto putkeen, pituus, takaakierto, päällejuoksu ja maalihyppy. Mutta siihenkin löytyi päänupista ajatus. Alku taas tooodella lupaava, Api tulla rynnistää ekan hypyn yli jo siinä vaiheessa, kun vasta aloin kääntymään antaakseni lähtöluvan... Hyppyjen 2 ja 3 ohjaus oli täysin pelastelua ja koiran tyrkkäämistä, putkeen osui sattuman summana ja vasta vitosesteellä keinulla sain rytmistä kiinni. Takakaarteen sarjaeste sujui hienosti, kepit löytyi ongelmitta. Useammalla koiralla tuli hyl keppien lopetuksesta, koirat kyllä pujoittelivat loppuun mutta ohjaaja jäi sen verran taakse, että koirat kiepsahtivat väärään suuntaan ja keppien läpi kohti A:ta. Itse jo tutustumisessa päätin, että vien kepit loppuun asti, koska mikään kiire A:lle ei ole. Ja Apin kisakeppiongelman tuntien parempi pelata varman päälle. Hienosti se sujuikin! Muutenkin sujuvaa menoa, eikä se loppusuoran arvuttelukaan sujunut hassummin. Paitsi että toka vika rämähti ja voin 100% varmuudella sanoa nähneeni riman tippuvan. Polvet kirjaimellisesti notkahti kun tajusin, että TAAS tulee vikoilta hypyiltä rima alas muuten puhtaalta radalta! Onneksi Api hyppäsi vikankin hypyn, sillä eihän se rima mihinkään tippunut! Olisi siinä ohjaaja saattanut mennä puukottamaan itseään nurkan taakse, jos vika rima olisi oman luovuttamisen takia tippunut! Lopputuloksissa kuudes sija, himpun vajaa 4 s voittaneelle Toivolan Jannelle hävinneenä. Pysäytyskontakteilla ja alun varastamisen jälkeisen pelastelukaarrattelun jälkeen ihan kohtuullista!
Vika radalla olin lähdössä heti natsina, eli sinne jäädään eikä porsastella. Eikä ongelmaa! Alkupäässä  oli hyppärin keppikulma vielä vähän vaikeutettuna niin, että tulokulma oli jo lievästi keppejä vastaan. Samoten keppejä oli siirretty lähemmäs yleisöä niin, että reunanauhan ja keppien välissä oli ehken 4m. Ja kyllä muuten ropisi koirille keppivirheitä... Waaran kanssa otin saman sotasuunnitelman kuin hyppärilläkin, pienellä vedolla pituuden jälkeen koiraa haltuun ja sitten vaan keppikäskyä. Ja Api se upposi oikeaan väliin! Takaaleikkaus perään ja ohjaaja oli niin onnessaan, että unohti edetä kepeillä, joten eihän se keppien jälkeisen hypyn takaakierto ihan toiminut! HYL tauluun, mutta matka jatkui. Nyt muistin kontakteilla käskyttää siten kuin on treenattukin, ja Api teki ihan superkontaktit! Ja loppusuora oli aikasta makea, koko hallin mittainen hyppy-putki-rengas-hyppy-hyppy niin, etteivät olleet ihan samassa linjassa. Heitto takanurkan hypylle, vedolla varmistus, että hakee putken eikä A:n ja sit läks! Käskyttämällä "Menemenemene!" Api laittoi korvat takaviistoon ja kankut vaan vilkkui, kun Api tykitti loppusuoran menemään! SuperApi!

Lauantaina oli sitten OJ:n agikoulutus, teemana vauhtirata. Ei oikeastaan mitään erikoista, tutut haasteet edelleen vaivaa (liikkeen mukana tuleminen), mutta muuten erinomaisen hienoa menoa! Leijeröinnit toimi, kuunteli putki-A-erottelulla hienosti ja tuli just eikä melkein sopivasti vetoihin mukaan. Pari kertaa tuli rima alas, josta kyllä nyt natsi-ohjaaja antoi myös palautetta...

Sunnuntaina sitten imatralaisten agikisat omassa hallissa, tuomarina taas Siimes. Ekalla radalla heti alussa oli puomi ansaesteenä tyrkyllä, mutta osasinpas suunnitella fiksusti ja tilanne hallinnassa! A:n otti kivasti vaikka otin sivuttaisetäisyyttä. samoten keinu ihan kohtalainen. Pussin jälkeiselle okserille aavistuksen hidastin, että malttaa keskittyä hyppyyn. Puomi oli täydellinen, leijeröin niistoon ja Api leijeröi itsensä 2o2o-asentoon! Takaakierrossa ennen keppejä iski paniikki, ja valssi muuttui pelastelukalasteluksi ja kaarros sen mukainen. Löytyi kuitenkin tie kepeille, ja sitten enää putki hyppy ja oho ihan nollalla maaliin! Loppusijoitus kolmas, SERT meni voittajalle, joten ei edes harmita!
Hyppäri oli sitten oikein valssien teemarata. Vitoshypyn takaakierrosta tuli rima alas ja ohjaajalta pääsi ruma sana. Valssitykitys onnistui muuten kohtalaisesti, mutta kävin varomaan ansaputkea liikaa, kaarros pitkäksi ja koira väärälle puolell hyppyä ja HYL. Tehtiinpä sitten treeninä lopun kepit leijeröiden, ja hienosti Api kesti! Vähän hidasti kyllä kepeillä, mutta malttoi mennä loppuun asti. Hyvä Eips!

Viidestä startista siis 2 nollaa, että on tässä jotain toivoa vielä nolliakin tehdä.
Ensi viikonloppuna sitten suureen maailmaan kisaamaan, Lohjalle ja Kirkkonummelle.
Viikolla käydään varmaankin kertaallen hallilla, teemana "rima pysyy vaikka mikä olisi...". Selkeästi on nyt huolimattomuutta rimojen kanssa. Jos niitä tippuisi enemmänkin, epäilisin jumeja, mutta rima siellä täällä kyllä kallistaa vaa'an huolimattomuuden puolelle...

Jotta ei menisi pelkäksi agiliitelyksi, niin tehtiinhän me lauantaina vähän tokoakin! Nemon kanssa jatkettiin kuuntelutreenilinjalla, ja niissä Nemo on kyllä ihan liekeissä edelleen! Selvästi rrrrakastaa miettiä, että mitä oikein pitikään tehdä eikä vaan monotonisesti toistaa jo tuttua kuviota. Vielä kun saisi sen maltinkin sitten kohdilleen... Tälle viikolle tehtävä molempien kanssa koemaiset treenit, sillä oho hups vuoden ekaan kokeeseen on enää reilu viikko!

Kirkkaita silmiä ja onnistuneita epäonnistumisia

Käytinpä tänään silmätarkissa kumpaisenkin kelpon. Terveet oli tähystimet kummallakin, edes Nemolta ei löytynyt vielä minkäänlaisia muutoksia, vaikka iän myötähän linssi tai vastaava alkaa pikkuhiljaa samentua. Api oli hirrrrveän helppo tutkittava, häntä vaan viuhtoi kun kiva setä tuikki valoa silmiin. Nemo taasen... Ennen ja jälkeen tutkimuksen normi-ADHD, mutta rauhoittui kuin taikaiskusta heti, kun lääkäri otti leuan käteensä. Siis koiran, ei omansa. Olin kyllä hiukkaisen yllättynyt, liekö sitten lääkärillä niin napakka ja varma ote, ettei Nemolla ollut nokan koputtamista. Tosin nyt ensimmäistä kertaa Nemolla oli päässä kuonokoppa. Aikoinaan selkävaivoja tutkiessa sattui kohdalle naislääkäri, joka kohteli kipeää koiraa hyvin epäasiallisesti. Sen jälkeen eläinlääkärit, neulapakettien rapistelusta puhumattakan, ovat Nemon mielestä olleet suoraan saatanasta. Ortopediähän Nemo silloin vähän maistoikin sormesta... Sen jälkeen kaikilla lääkärikäynneillä on ollut joko sellainen musta tiukka kuonoside tai sitten itse olen pidellyt Nemoa niin, ettei vahingossakaan pääse tikkaamaan. Kuonokoppa oli kyllä järkevä ratkaisu: ei tarvinnut jännittää, nokkaseeko Nemo vai ei, eikä Nemoa myöskään tarvinnut pidellä sen kummemmin kiinni. Lääkärikin tuumasi, että hirveän fiksu veto, koska tilanne on näin kaikille stressittömämpi: koiralle, omistajalle ja lääkärille. Jatkossakin siis koppaillaan lääkärireissut, muutenhan Nemo ei tee pahaa kärpäsellekään. Tai no okei, ehkä kärpäsille... jos saa ne kiinni.

Viikonloppuna kisailtiin oman seuran agikisoissa 5 rataa tulosrivillä HYL-HYL-5-5-HYL. Eka HYL oli ihan surkea rata, ei oltu hetkeäkään samalla radalla Waaran kanssa. En edes muista, milloin viimeksi oltaisiin noin surkeasti menty! Toinen HYL oli jo taas aivan toisesta laidasta maailmaa: hirrrveän hyvää rataa, ja sitten paria estettä ennen maalia jään ihmettelemään, josko se Waara nyt varmasti löytää tiensä sinne putkeen, ettei vaan eksy matkalla... Ja sen takia seuraava ohjaus myöhästyi, ja HYL. Tosi kiva. Kolmannella radalla tuli taas virhe, jonka luulin jo olevan taakse jäänyttä: Waara jätti kepit kesken parin välin jälkeen. Uusinnalla ei ongelmaa. Loppuaikojen perusteella oltaisiin voitettu rata ilman keppivirhettä, kuis kivaa. Neljäs ja viides rata kisattiin sunnuntaina. Nelosrata oli hyppäri, ja tehtiin ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista vedoista! Muutama kaarros aavistuksen venähti, pari ohjausta muutin lennossa, mutta silti homma hoitui hinosti ja sitten: tokavika rima tippuu! Se oli taas niin epätodellista, että kävi vaan naurattamaan! Nauru hyytyi hetkeksi kun tajusin, että Waara nykäisi kaikkien säkäluokkien nopeimman ajan, maxien voittajakin hävisi 2 sekuntia. Eli heihei SERTH-H ja nollavoitto... Mutta se harmihetki oli lyhyt, sillä rata vaan oli niin loistava! Vikalla radalla tuli se raivostuttava toteamus taas eteen: ohjaa, älä oleta! Kyllä se tonne putkeen menee kun tässä vähän vaan käännän ja lähden sitten jo oottelemaan... No ei kääntynyt putkeen vaan veti leveäksi ja suoraan tarjolla olleelle Aalle. Tarvinneeko sanoa, että muutenhan rata toki olisi ollut puhdas... Kyllä nyt hipoo läheltä, kait se vielä joku päivä napsahtaa kohdalle se täydellinen rata ilman virhettä!

Liian hyvä kenraali

Viikonloppu meni taasen tehokkaasti agilityn parissa.

Perjantaina aloitin penturyhmän kouluttajana, 4 napsakkaa koirakkoa, joissa jokaisessa on potkua!

Lauantaina oli vuorossa OJ:n treenit, jossa onnistuttiin tekemään kummallakin treeniradalla nollat! Ei toki ensimmäisillä nykäisyillä, mutta vähän kun tahkottiin, niin lopuksi nollat tauluun!

Ensimmäinen oli tämmöttinen, loppuun lisättiin vielä rengas ja hyppy.

Ja samma på video

http://youtu.be/enCkbFRB01k (Youtuben Blogger-linkitys ei nähtävästi tahdo toimia....)

Toinen rata oli helpompi ja lyhkäisempi, ainoastaan pituus vähän tahmasi.

Ja se video tästäkin http://youtu.be/EFLegyh5GjI

Oli aika jeejeefiilis kyllä näitten treenien jälkeen!

Sunnuntaina sitten Kouvolaan Allan Matssonin kolmelle radalle.
No jeejee-fiilis oli sielläkin, mutta tuloksena 3xHYL, miten lie mahdollista...
Hyppäri ensin. Alkupuolella oli kiva vedätyssuora putkesta: hyppy-okseri-hyppy ja 90 asteen käännös pois parin metrin päässä olleelta ansaesteeltä. Ja rimat tapissaan. Okserista rämisi kumpikin rima alas, mutta eipä tullut HYLlyä vielä tästä! Loppusuoran alussa ajatukset oli liikaa lopun välistävedoista (KIIIIREEEEE!) joten yksi hyppy ohitettiin. Otettiin se uusiksi, ja tein loppusuoralla pituudelle valssin KUTEN OLIN suunnitellutkin. Vaikkakin olin parisen metriä koiraa jäljessä. Eh. Ihailin sitten "onnistunutta" valssia sen verran, että välistäveto jäi tekemäti, joten W hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Mutta kokonaisuutena ihan mainio rata, etenkin asenteeltaan!
Toka radalla vedätin kepeillä, ei ongelmaa! Rähmäys tuli ihan idioottikohdassa A:lle viennissä. Sitä vaan kuvitteli, että kyllähän se tästä kulmasta tuon An hakee, helppo homma. No ei hakenut, vaan juoksi vieressä olleille kepeille ja siitä HYL. Muuten loistorata taas, muurin palikat kyllä lensi, takaaleikkaus, meidän bravuuri.
Kolmas rata peloitteli heti alussa A-putki erottelulla. Kuvittelin, että linjaamalla koiran jo edellisellä hypyllä suoraan kohti A:ta, on peli selvä. Oli tosi selvä, juoksi ongelmitta putkeen. HYL. Otin uudestaan hypyn takaa, tällä kertaa löytyi sivulta kaukaa kepit. Apiiiiii.... Matssonia vaan nauratti, ja niin kyllä allekirjoittanuttakin. Sitä saa mitä vahvistaa, keppejä haetaan kaaaaaaukaaa! Kolmannella yrityksellä kelpien aivot kohtasivat A-esteen, ja matka jatkui. Taas mainio rata muuten, yksi rima taisi tulla alas. Loppusuora oli koko hallin pituinen hyppy-okseri-keinu-rengas-hyppy. Ja oltiin yhtä aikaa maalissa, että laitettiin muuten töppöstä toisen eteen! Todistusaineistoa kisoista alla, (c) Jere Pätäri, kiitokset vaan kuvaajalle!

Että sillä tavalla tällä kertaa!
OJ:n sanoin: Taisi olla liian hyvä kenraali....

Eilen jatkettiin vielä samalla teemalla oman seuran epiksissä.
Ajatuksena laittaa lähtö taas kuosiinsa, Kouvolassa kun oli havaittavissa pientä varastelua...
Samoten kontaktit kohdilleen, ne tosin pelitti Kouvolassakin mainiosti, samoin kepit.
Mölliradalta nykäistiin nolla. Hyvin kesti Waara lähdössä, vaikka kovasti yritin hämäillä. Kontaktit muuten ok, mutta An alastulolla väitän koiran varastaneen. Kesti kyllä sokkarin alastulolla, mutta lähti sitten liikkeen mukana. Kilpailevien rata hyllytettiin tutunomaisesti helppoon kohtaan. Waara tuli putkesta vauhdilla, ja ei ihan osunut pituudelle, vaan hyppäsi sen sivusta. Otin sitten uudestaan putken kautta. Muuten virheetön rata, tosin W pelasti toka vikan hypyn. Lähtö, kepit ja kontaktit toimi tässäkin moitteettomasti.

Ensi viikonloppuna sitten oman seuran kisoissa 5 rataa, katsellaan, josko edes yhdeltä radalta tulisi tuloskin!

Niin ja se toinen laji...
Tokoa on tehty enempi vähempi joka päivä. Waarallekin pikkuhiljaa häiriötekijöitä seuruuseen, noutoihin (tötsiä jne), noudon palautusvauhtia työstetään edelleen. On vaan riippuvainen yhä miun kehuista, jos olen hiljaa, alkaa empimään. Nemo töhistelee häiriökuuntelutreeniä. Eilen viimeksi mm. ohjattua niin, etttä perusasennossa heitän kapulan, käskytän merkille, palkkaan stopin ja siitä vasta nouto. On Nemolle aika haastavaa, mutta kyllä ne rattaat vaan raksuttaa! Hyvin kyllä näkee, että tehty ensimmäiset 5v vain "oikeita" liikkeitä, joten esim. noudosta luopuminen merkille menon ajaksi on hankalaa, muttei suinkaan mahdotonta! Ja Njemon ilme onnistuneesta suorituksesta kertoo kyllä kaiken: Mää pystyin ja kykenin!

Erittäin Hyvä ja ERInomainen

Reilun vuoden mittainen koiranäyttelytauko selätetty osallistumalla Lappeen pääsiäisnäyttelyyn. Tai no Nemon kohdallahan edellisestä näytelmästä taisikin olla jo nelisen vuotta aikaa...

Etukäteen arvellutti eniten Nemon kehäkäytös, tunnetusti kun Mr. KäyttäydynJosTahdon osaa kyllä sikailun jalon taidon, jos vaan huomaa mahdollisuuden koittaneen... Treenattiin sentäs huimat 2 kertaa näytelmäravia ja seisomista ennen näyttelyä, että ei ihan kylmiltään menty!

Mutta kuis sitten kävikään...

Kehän alkua odotellessa testailin vähän kumpaisenkin käyttäytymistä tungoksessa. Nemohan se käyttäytyi mainiosti (toki alkuhaukut piti kuuluttaa) mutta Waara, tuo kiltti pieni kehäkettu olikin ihan täpinöissään! Ei voi kelpie paljon enempää tohkeissaan olla! Ihmisiä! Koiria! Ihmisiä! KELPIEITÄ IIIIIK! Että oho hups vaikuttaa lupaavalta... Mihin se semirauhallinen Waara katosi???

No mutta, kummallekin kehäremmit niskaan, ja Waara Lauralle parkkiin odottamaan Nemon kehän ajaksi. Nemon ja Waaran luokat kun oli luonnollisesti peräkkäin (AVO ja VAL) ja kummassakin vain 2 koiraa, niin vähän meni hätäilyksi...

Nemo kehään, jossa odotteli George Georgiasta, Schogol sukujaan. Napakan oloinen tuomari, joka käsitteli koiraa perusvarmasti, ei valittamista. George taisi kovasti järkyttyä, kun ei Nemolta jalkovälistä löytänytkään hakemaansa. "What, is he castrated?!?!" No pallitodistus toki oli kehäsihteerillä, mutta vähän tuli sellainen tunne, että ei taida Nemosta ROPpia suureksi pettymykseksi tänään tulla. Järkytys. Juoksenneltiin ristiin rastiin ympäriinsä ja edestakaisin, ihan tosissani laitoin töppöstä toisen eteen ja rukoilin, ettei matto luista alta. Nemo viiletti korvat takaviistossa ripeää ravia (naama näytti aika tympääntyneltä). Seistäkin maltettiin hienosti kunnes tapahtui katastrofi: tuomarisetä rapisutteli jotain paperia pöydän takana, ja that's it. Nemo oli täysin vakuuttunut, että setä tulee ja tarjoaa hälle ihan just jotain erinomaisen loistavaa herkkua, joten loppukehä menikin sitten tuomarille flirttaillessa (siis Nemo, ei omistaja). Kehäsihteeri suureksi iloksi heilutti kuitenkin sinistä lappua, eli Nemolle Erittäin Hyvä! Selkäänsä poteneelta etenkin liikkestä on kiva saada edes "modern"!
Arvostelussa seisoi näin, kyllä siitä Nemon tunnistaa vähän kiltisti kerrottuna:
6,5 years. A bit leggy male (aika kohteliaasti, "hieman") with medium bones. Good neck and shoulder. A bit weak front. A little bit straight in pastern (kiltti setä-linja jatkuu: hieman suora) Also showing a lot of temperament. Modern drive and ground coverage

Kättäpäälle kilpailuluokassa, toisena AVO-koirana kehässä ollut Doni sai ERIn, joten kakkossija oli varma. Ja sitten juosten kehästä viemään Nemo Lauralle, Waara Lauralta parkista ja juosta takaisin kehään. Kehäsihteerikin pääsi huomauttamaan "Sinulla on väärä numero tämä koira on xxx85 eikä 82!". Niin no jos satuit huomaamaan niin vaihdoin koiraa juosten lennossa, se numero ei ihan ekana ollut mielessä.. Onneksi toinen numero oli väärän alla valmiina, joten tilanne hallinnassa!

Pari kierrosta rinkiä ja juu, ei sovi oikein Waaralle tulla lennossa kehään... Ravi oli vähän hukassa, laukkaa olisi löytynyt senkin edestä... Enkä edes hoksannut ensin, että Tyyppi laukkailee, kun eihän se ennen... Toisen koiran arvostelun aikana Waara vielä keksi ah niin ihan Leenan kehän reunalta, ja kierrokset nousi vielä enemmän punaiselle "KihkihkihKIIIIIIIH!" ja sitten koira repimällä takasin kehään. How nice! Kokeilenpa toisenkin kerran ilmota kummatkin koirat samaan näyttelyyn. Not.
Mutta taas rinkiä laukkaravipompulla, seistä sentäs maltettiin hienosti. ERI sieltä tipahti, toiseksi jätiin VAL-luokassa. PU- kehässä tuomari nosti valiot kärkeen, eli Waarasta PU2. Tuomari tuli sitten vielä pahoittelemaan, että "Sorry, but I could't see movement because he was jumping all the time." Ja sanoi tämän vielä kaiken varuilta kahteen kertaan, että on se harmi, ettei pompulta liikettä näkynyt, liekö olisi halunnut voittajaksi muuten laittaa. Mutta kiittelin vaan ja kättelin waarankuolaisella kädellä, saaatoi sen jälkeen tuomari olla ihan tyytyväinen päätökseensä.
Waaran paperissa seisoi näin:
3,5 years. Good size and format. Balanced enough. Also lovely neck and shoulder. Very good front. Quite a reach when moving. A little bit narrow behind. A lot of temperament and stamina.
Vähän jää nyt epäselväksi tuo "Melko ulottuva liikkeessä" ? että onko kyse siitä loikkimisesta, liikkuiko ne pienet hetken hyvin vai mitä tuolla haettiin. Samoten tuo viimoinen lause "Paljon luonnetta ja kestävyyttä" että onko tämä nyt sitten hyvää vai pahaa?

Kehän reunuksien sielut sanoivat kyllä, että hienosti se Api esiintyi ja näkyi siellä raviakin. Seassa. Jostain kumman syystä Waaran äitimuorikin oli saanut tismalleen samat "jumping"-kommentit tuomarilta, onpa mystinen juttu. Ja Laura vielä sanoi, että onneksi käskit laittamaan Saimin remminkin Waaralle, Waara kun oli odotellut omaa vuoroaan niin kiltisti, että Saimin nahkainen näyttelyremmi oli ihan itsekseen katkennut. Että niin, ehkäpä lennosta kehään ei nyt sitten ihan toiminut.

Täydellisen onnistunut reissu kuitenkin kokonaisuutena, Nemolta ei irronnut ylimääräisiä eritteitä kehään, ja Waara pysyi siellä ERI-kannassa ja tuomarikin tykkäsi. Josko sitä sitten vuoden päästä kokeilisi taas onneaan...

Soon kevät ny!

Parisen viikkoa humahti Waaran anturaa parannellessa, ja samalla saatiin kaupan päälle kevät!
Antura on nyt lähes täysin parantunut, agitreeneissä vielä varuilta pidän liimasidettä päällä. Lenkillä kiitää jo ilman turhia teippauksia!

Toissa lauantaina oltiin Waaran kanssa Savikon Sepon koulutuksessa Mikkelissä. Kerran aikaisemminkin Sepon koulutuksessa olleena (silloinen päivitys) tiesin odottaa vauhdikasta rataa ja hirmu positiivista kouluttajaa, enkä ollut väärässä :) Tosin Kookoo99:n agihallin pienuus hieman rajoitti treenipätkän vauhtia. Hiukan ensin hirvitti, noinkohan kelpie syöksyy reunamuoveista läpi, kintut vaan jää sätkimään sisäpuolelle... :D
Treenin aluksi kerrattiin hieman ohjaajan lämmittelyä, mikä tuli kyllä hyvänä muistutuksena. Waara tulee aina lämpättyä ja jäähkättyä kunnolla, mutta kyllä se ohjaajakin kannattaisi lämmitellä paremmin kuin kävelemällä. Samoten Seppo kertoi, että tarkoituksena on keskittyä enemmänkin ohjaajan liikkumiseen ym., eikä niinkään koiraan. Ja näin tehtiinkin!

Alussa ei ongelmaa, kolmoshyppy niistosokkarina. Tässä tuli heti kommentia siitä, miten ohjaajan kannattaa niistää, jotta oma liike lähtee tehokkaasti eikä jäädä jumittamaan koiran eteen!
Hyppy nro 8 oli hankala, Waara tuli 2-8 hyppyjen välistä liikkeen mukana. Merkkaamalla ei onnistunut, liike tunnetusti edelleen vei Waaraa.
Tässä sitten taas keskityttiin siihen, miten ohjaaja saa homman hoidettua. Liike linjattiin niin, että ohajus kävi piirroksessakin olevan 8-9 esteiden välissä olevan pystyviivan oikealla puolella samalla katsekontaktia koiraan pitäen, jotta Api saatiin lukemaan hyppy oikein. Myös ohjaajan liikettä hiottiin niin, ettei vauhti kärsinyt, vaan  painopiste pidettiin vasemmalla puolella. Onnistui ihan todella mainiosti, pienilläkin muutoksilla ohjauksesta tuli todella sujuvaa!
13-14 väliin tein sokkarin, onnistui kunhan maltoin ajoittaa oikein.
Hypstä 19 Waara meni parisen kertaa ohi, mutta sitä ei ehditty sen kummemmin rassailla, vaan keskityttiin hypyn nro 16 käännökseen. Sepon mukaan Waara hyppää hypyn heti, kun pystyy edessään olevan esteen lukemaan, eli ei jää "kuuntelemaan" pitäisikö kääntyä vai ei. Tähän saatiin mainiot treenivinkit, etenkin siihen, että koiraa pitää palkata jo hypylle jarruttamisesta/ kokoamisesta. Treenattiin tuota kohtaa siis niin, että keinulta lähetin Waaran hypylle 16, ja rata "jatkui" kohti takaseinää eikä esteelle 17. Toistoja vaan tarvitaan nyt PALJON, jotta Waara saadaan opetettua pois jo opitusta, rutinoituneesta tavasta. Lopuksi vielä pikavetona 20-25, vähän liihotteli kelpie hypyltä 22 ihan omaan suuntaansa kohti putkea... Hypylle 23 kävikin loppusuoraa ajatellen paremmin kierrättää hypyn 5 puoleisen siivekkeen kautta, vaikka itse olin suunnitellut (ansaestettä varoen.. )kierrättäni alemman siivekkeen kautta. Mutta kyllähän Api tuollaisesssa rakosessa kääntyy!
Lopuksi Seppo vielä kehui, että ohjaajalla (kyllä, OHJAAJALLA!) on perusohjaus hyvin hallinnassa sekä "pikkuhifistelyt". Vauhdissa tehtävissä ohjauksissa on vielä hiottavaa osittain johtuen siitä, että Waara tulee niin herkästi liikkeen mukana. Olipa mahtikoulutus!

Sunnuntaina jatkettiin sitten OJ:n treenillä.

Kolmonen oli niistosokkarilla parempi kuin pakkovalssilla. Koko radan tuskaisin kohta oli putkesta 5 hypylle 6, itse jäin vitosputken sisäänmenopuolelle. Waara teki niinkuin on opetettu: jäin taakse, joten Waara teki tiukan putkijarrun ja kääntyi heti putken suulta oikealle ohittaen hypyn. Tähän ei auttanut oikein mikään, koska koira teki niinkuin sen pitääkin. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt ohjata vitosputkeen kauempaa, jolloin liikkeestä olisi jäänyt mielikuva, että en jäänyt paikoilleni kökkimään. Täytynee testata joskus.
11-44 onnistui hienosti sokkarilla 13 jälkeen, ajoitus vaan kohdilleen ja ei mitään ongelmaa! Kepeillä leijeröinti 15 hypyn toiselle puolelle, ja sehän pelitti myös! Hyppy 17 ei ollut piirrustuksesta poiketen takaakierto, eikä kyllä siltikään saatu kohtaa onnistumaan. En vaan uskaltanut juosta putkesta täysin sokkona tulevan koiran linjalle. Vähän sinne päin-suoritus saatiin, kun löin jarrut päälle Waaran tullessa putkesta 16, jolloin yhdellä piruetilla osui sitten hypylle. 23-25 välin menin seinän viertä, siltikin 25 meni kaarrattamiseksi, koska kunnon ohjausta ei millän ehtinyt tekemään. 26 takaaleikkaus oli vajaa, Api haki putkea muttei sujahtanut kertaakaan. 30 hyppy oli vekkaamalla paras, siitä sitten lähetys putkeen ja kutsumalla rengas.
Tämä oli taas osoitus treenistä, jossa homma sujui 95 prosenttisesti ihan sairaan hienosti, mutta nuo pari tökkivää kohtaa sai koko treenin tuntumaan surkealta. Onneksi sivustakatsoja-Pasi kuittasi heti radan päätteeksi, että meno oli hienon näköistä, samoten OJ, joten omat aivotkin nyrjähti takaisin kokonaisuuden hahmottamiseen. Ja ihan tosi: OLI IHAN SAIRAAN HIENOA MENOA! Videointi olisi POP, niin näkisi itsekin "muitten silmin".

Tehoviikon jälkeisellä viikolla käytiin kahteen kertaan hallilla tekemässä pientä sievää treeniä, lähinnä Sepon ohjeistamaa kääntymis/kokoamistreeniä selä lyhyttä ratapätkää, max. 10 estettä. Jonkun blogista bongasin, että heillä on ryhmässään (Niinun tai Jaakon tai Janitan tai jonkun vastaavan) tavoitteena rykäistä treenirata nollana läpi. Keskeytys virheeseen ja uudestaan alusta. Tätä kokeillaan nyt Waarankin kanssa, jotta saan ennen kaikkea itselleni jotain tolkkua kokonaisten ratojen viemiseen.

Ja kokeiltiinkin eilen! Hallilla oli valmiina edellisen ryhmän rata, esteitä 15. Ja kyllä, sehän toimii! Virheeseen herää paremmin, ja uusintakierroksella keskittyminen on parempaa! Saatiinkin pätkä nollana lopuksi läpi, ja sekä Waaralla että ohjaajalla oli naama näkkärillä! Waaralle myös pieni "kontaktitauko" anturavaivan takia on tehnyt hyvää, sillä juuri ennen taukoa tehtiin superralli-putki-A-putki, jossa räkä lensi molemmilla! Nyt puomikin oli todella lennokas, melkein niin, että Waara meinasi tasaisella tipahtaa alas. Ja 2o2o löytyi järjettömän hyvin, tiukka katse suoraan eteenpäin eikä pokittamista. Tämä kun kestäisi, niin ei voi paljon parantaa!

Tokotouhuja on pikkuhiljaa herätelty talvikoomasta.
Nemolle haatetta temppuradoilla, joilla on pakko kuunnella, mikä se käsky olikaan. Ja Nemo kyllä yrittää: jos ei jotain tajua, niin aina voi soveltaa, vaikka noutamalla merkkitötsän!
Waaran kanssa on lähinnä muistuteltu VOI-liikkeitä palasina. Pitäisi kyllä Waarankin kanssa tehdä enemmän noita kuuntelu- ja häiriötreenejä, koska perusliikkeinä osaa kyllä jo VOIn ongelmitta.
Tunnarissa päätin molempien kanssa uusiokäyttää vanhat kapulat, kunhan niitä on tuuletettu ensin ulkosalla. Ja hyvin näyttää toimivan, etenkin Nemolla selvästi rauhoittaa haistelua, kun sen "oikean" oman etsiminen onkin hankalampaa.
Waaran noudon palautusvauhtia lähdin korjaamaan kapulalla leikkimisellä ja taistelemisella, ja hyvin näyttää sekin auttavan! Tosin seuraavana korjataan sitten mälväämistä, mutta pikkuvikoja...

Sulaisi vaan äkkiä nuo lumet, niin pääsisi kunnolla treenaamaan! Niin, ja niitä koepaikkojakin pitäisi varmaan varailla...

Numero 77

Waaran piti startata tänään Kotkan kisoissa numerolla 77, mutta sen sijaan käytiin pitkällä metsälenkillä upeassa aurinkoisessa talvisäässä!
Viikko sitten tullut vekki jarruanturassa on pikkuhiljaa alkanut umpeutua, mutta todella hitaasti tuntuu paranevan. Waara pääsi tänään kuitenkin viikon remmilenkkeilyn jälkeen juoksemaan vapaana ja oi onnea! Ei voi kelpien naamalla onnellisempaa virnettä olla! Pikkaisen otti antura tukevasta teippauksesta huolimatta itseensä, mutta kyllä Waaran mielenterveydelle teki hyvää vähän rallatella!
Viikon päästä olisi sekä Savikon Sepon että O:n agikoululutukset, sas nähdä, miten antura ehtii parantua. Joka tapauksessa aion teipata anturan varmuuden varmistamiseksi treeneihin, koska tuore arpi on aina tervettä ihoa herkempää. 
Antibiootitkin piti käydä tiistaina hakemassa, kun haava alkoi näyttää tulehtumisen merkkejä. Onni onnettomuudessa onkin se, että seuraava dopingkisa on vasta huhtikuun alun pääsiäisnäyttely, joten mennessä ehtii varoajatkin mennä reilusti umpeen!

Kisakausi korkatttu!

Kas näin saatiin agikisavuosi 2013 käyntiin oman seuran virallisissa.
Tuomarina Mikkilän Sari, ja agirata ihan peruskauraa ilman kovin kummoisia tempauksia.

Kolmoshypylle saksalainen, joka jopa onnistui. Jos ei riman tippumista lasketa. Puomin jälkeen lähetys muurilla, ja kutonen päällejuoksulla. Ysihypylle niisto, lähdin kääntämään koiraa liikaa jo kasin päällä, joten siitäkin rima alas. Mutta niisto oli jeejee! An alastulo otettiin huolella, vauhdikas alastulo ja hieno stoppi! 14 jälkeen oli alunperin takoitus tehdä sokkari, mutta vauhdissa suunnitelman muutos: 15 päällejuoksulla ja 16 sylkkärillä vai mikälie vippaus olikaan. 19 myös päällejuoksuna ja kas oltiin maalissa! Radalta siis 10, aika oli 34 ja rapiat, etenemä 4,63m/s. Sujuvaa ja hyvältä tuntuvaa menoa! Video olis kiva mutta sitä ei ole!
Autolla huomasin, että Waaran oikean etujalan jarruanturasta tihkuu verta. Ei sitten menty hyppärille, ja katsotaan nyt, paraneeko ensi lauantaihin mennessä vai jätetäänkö Kotkan kisat väliin.
Waaraa ei näytä mokoma jarrunappula haittaavan eikä yritä edes rassata sitä, joten josko tuo tuosta nopsaan paranisi!

Testing yykaakoo

Pitipä kännykkään latailla Bloggerin mobiilisovellus, josko tulisi tätäkin kautta vaikka päiviteltyä useammin. Sehän riippuu tietty siitä, kestääkö hermorakenne ja toimiiko sovellus...

Ilmoitin hetken mielenhäiriössä Lappeen pääsiäisnäyttelyyn kumpaisenkin koiran. Waaran lähinnä huvin vuoksi, sporttikuosissaan tuskin menestystä irtoaa. Niin ja Nemo, no kait saatava kehässä jotain muutakin tulosta kuin edelliskerran "haisevat terveiset Nemolta"! Edellinen näytelmäkerta Nemolla kun on 4 (!) vuoden takaa samaisesta pääsiäisnäyttelystä, jossa Nemo kuittasi mokoman turhapäiväisyyden papanoittamalla koko kehän. H saatiin silloin, jospa nyt saataisiin H ilman papanoita.

Waaran kanssa käytiin viime lauantaina OJn kisanomaisessa treenissä. 2 rataa oli tyrkyllä, ykkösrata kisanomaisesti ja kakkosesta itse valittu pätkä. Mie tosin pääti keskittyä ykkösen tekemiseen radata, koska pikkukikkailut meiltä kyllä onnistuu, kolonaiset radat taasen tökkii. Radalla oli 24 estettä, yhteensä taisi olla 5 kunnollista yritystä ja pari epämääistä kesken jäänyttä räpellystä. Nollalla ei päästy kertaakaan, paras taisi olla 5 rimasta. Rytmi kuitenkin löytyi, 2 viimeistä vetoa tuntui hyviltä ja napakoilta. A:n alastulo vaan oli tuskaa, vauhtia on löytynyt joo mutta kuka lisäisi ne jarrutkin takaisin... Samoten tuli taas huomattua, että hyvinkin pienellä ylimääräisellä käden huiskautuksella kelpie sinkoaa maata kiertävälle radalle ja suorittaa samalla hienosti kiertorataa lukien tielle osuvat esteet. Vähän piti hakea tasapainoa pituuden ennakoivaan valssiin, tai sinkosibtai sitten hyppäsi vain yhden nurkkakepin. Treenin lopussa oli hapoilla niin emäntä kuin koirakin, kyllä sen huomaa, että talvitauolla agikunto rapistuu! Liikuttu on muuten ihan älyttömästi, mutta agi vaan on agia, joka vaatii myös lajiharjoittelua kunnon ylläpitämiseksi.

Sunnuntaina tuomaroin ensimmäistä kertaa koskaan agilityä oman seuran episten merkeissä. Ensi viikon viralliset kisat näkyivät koiramäärässä, ja tuomarointia riittikin reilu 3,5 tunnin ajan. On muuten raskasta! Loppuajasta piti jo ihan keskittymällä keskittyä tuomaroimaan. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan tuomarointia, kummasti siinä huomaa, miten vaikeaa on pitää ajatukset kasassa ja keskittyä tuomarointiin. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa agituomareille, jotka viikonlopusta toiseen kiertävät kisoissa mahdollistamassa ylipäätään koko lajissa kisaamisen! Ei nimittäin ole mitään kevyttä puuhaa!

Tokotouhuja on pikkuhiljaa viritelty. Kerran viikkoon nyt ihan ulkotreeniä, sisällä lähes joka päivä jotain tekniikkahumputtelua. Kisakalenteria jo selailtu, kohta laitettava ilmoja menemään!

Agikisakausi tärähtäö käyntiin ensi viikonloppuna oman seuran kisoista 2 radan voimin. Tavoitteena tehdä hyviä, sujuvia ratoja, virheistä välittämättä!

Lajinvaihto!

Aika hapokasta!

Aamusella hyökättiin jo kahdeksalta hallille, aiheena Kylliäisen Katin agikoulutus. Mitäpä sitä ihminen lauantaiaamuna muutakaan.


Tuommoista rataa pukkasi. Ja veti muuten jalat hapoille.
Kakkoselle ensin epämääräistä niistoyritelmää. Ohjeistettuna vaihdettiin syliuvekkiin, ja kerrankin opastus oli niin tehokas, että jopa tajusin, miten sylivekki tehdään! Ja se alkoi viimein myös toimimaan! Aikaisemminhan Waara on lukenut sen milloin miksikin ohjaukseksi, ja kiertänyt siivekkeitä sen mukaisesti...
Keinu aiheutti harmaita hiuksia, tuli lentoversiota, juoksuversiota ja ehkä jopa yksi ihan oikeanlainen suorituskin.
Hypyt 6 ja 7 oli tuskien taival, tunnetusti kun olen niin pirun hyvä päällejuoksuissa, etenkin peräkkäisissä, jotka vielä alkavat reteällä takaakierrolla. No eihän se toiminut, ei päällejuoksu-pakkovalssilla (En hyppää pakkovalssia/ PUTKEEN!), päällejuoksu-päällejuoksulla (PUTKEEN!) eikä noituminenkaan auttanut. Saatiin sitten ihan treenin lopuksi kerran (!) onnistiumaan päällejuoksu-päällejuoksu, kun ohjaaja laittoi kaikki muut ajatukset narikkaan, ja teki vain päällejuoksu-päällejuoksu- haltuunoton niin kelpiekin teki takaa-hyppy-takaa-hyppy-hyppy-kuvion takaa-hyppy-juokseohi-putkeen-kuvion sijaan.
10 hypyllä toimikin loistavasti ihan uusi systeemi, nimittäin odottelin Waaraa pakkovalssi asennossa nyrkkiä puiden, kun Api sinkosi putkesta. Toimii! Jos yritin yhtään liikkeellä, niin sitten hyppäsi kympin väärin perin.
A:n alastulo oli ihan pikkasen hakusessa, samoten keppien lopetus. A:lla näkyi selvästi parin viime treenin idea hakea A:n alastulolle vauhtia, kaupan päälle vaan saatiin sitten läpijuoksuja...
16 ennakoivaa, 18 piti käydä ikäänkuin kaukoniistämässä, jotta koiran sai linjattua 19 hypyn oikealle puolelle. Oma juoksulinja oli äärimmäisen olennainen hypyn 20 takaakiertoon viedessä, tai het löytyi ansaeste numerosta ykkönen.
21 esteelle irrotusta jaakolla, ja just eikä melkein ehti sokkariin 22 toiselle puolelle.
23 hypylle ei meinannut osua millään, jarrutin voimakkaasti (ja unohdin ohjata), jolloin sitä hyppyä ei tietty tarvitse mennä ollenkaan.
Mutta hei, saatiin useita tosi onnistuineita pätkiä, ja melkein onnistunut koko rata!
Ja rimat, ne pysyy ylhäällä takaakierroissa ja kumppaneissa ongelmitta!
Onneksi saatiin uusi ongelma tilalle noista kontakteista!
Turhaa tässä on enempää tarinoida, kattokaa video!

Jasså, Jenny Damm!

Tänäänpä käytiin tekemässä tämän vuoden ensimmäiset kunnon agitreenit. Takana reilu kuukauden agitauko, viime torstaina käytiin vähän hallilla höntsäilemässä.
OJ:lla oli tarjolla Top team-leiriltä muokattu Jenny Dammin rata. Piirsin sen jo kertaalleen uudella radanpiirrustusohjelmalla, mutta ohohups painoin vissiin väärää maantiedettä iPadin näytöllä ja sinne hävisi se ratapiirros. Mutta onneksi on video, kiitos Lauralle kuvaamisesta!

Tällä aiPädillä on kyllä kauheen kätevää ottaa videoita, vielä kun osaisi muokata niitä... Sain sentäs kaksi eri pätkää yhdistettyä, suuri riemuvoitto! Videolla siis treenien toinen kierros, ekalla kierroksella treenailtiiin ja tokalla vaan tehtiin nollaa. Ainakin melkein! Rima tippuu juuri sellaiseen kohtaan, että häiritsee Waaran ponnistusta, joten tyyppi päättää varuilta tulla ali. Ihan fiksua, jos toinen vaihtoehto Waaran mielestä oli rämäyttää päin hyppyä. Sen verran harvinaista tuo riman ali meneminen on, että ohjaajalta ikäänkuin levisi pakka siihen paikkaan... Mutta otettiin sitten loppu uusiksi!

Parastahan tämän päivän treenissä oli se, ettei yhtään takaakiertorimaa tainnut koko treenin aikana tulla alas! Vielä syksyllähän etenkin treeneissä oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että takaakierrot rämisi... Takaakiertotreeni ennen taukoa taisi olla harvinaisen onnistunut, sillä nyt niitä vaan mennään!