Ensin Waara, tuo pienisuuri Apinamies täytti 4v. 31.7.2013!
Ja tänään on sitten Nemppanomppa El Bomban vuoro täyttää 7v!
Maailman paras kelpiepersoona, aina äänessä, mitään ei helpolla tapahdu, mutta juurikin sen takin niin äärimmäisen rakas :)
Waaran synttäreitten kunniaksi sain myös viimeisteltyä AVA-kunniakirjan, suomalaiset perinnerodut jäivät tuloslappujen alle piiloon. AVAutumisen tärkeimmät laput on nyt tallessa, kaikki LUVAt ja SERTit :)
Ja sitten Operaatio Hikka!
Joskus viime talvena huomasin, että hitto, "enpelkäämitäänenketään(paitsi vettä pullossa ja Kaisaa)-Nemo pelkää hikkaa! Eli kun hikkasin, koira läks kiireesti piiloon toiseen huoneeseen. Kevään ja kesän aikana tämä on säilynyt, ja jos lenkilläkin esim. hikotan, niin Nemo muuttuu tosi levottomaksi, ravaa edes takaisin häntä alhaalla ja läähättää. Ihan ihme juttu! Tiedä sitten, yhdistyykö jotenkin Nemon omiin vatsaongelmiin vai mihin... Eilen sitten päätin, että jotainhan tuolle on tehtävä, ettei etenkään lähde yleistymään muihin ääniin. Saatikka esim. ennen tokokoekehään menoa, jos vaikka hikka iskee, niin se koe on sitten siinä....
Otin sitten Nemon iltanappulat ruokakippoon, istuin olkkarin lattialle ja hikkailin. Koiranomistajan arkea...
Varuilta laitoin jo valmiiksi makkarin portin kiinni, ettei pakene sängyn alle. Ekasta hikasta Nemo syöksyi eteisen nurkkaan makaamaan ja läähättämään, ei tullut kutsumalla pois. Jatkoin sitten hikottelua, ja jokaisesta HIK!-äänestä heitin Nemon jalkoihin nappulan. Pystyi sentäs niitä syömään. Pikkuhiljaa kykeni hakemaan nappuloita ensin ihan läheltä, ja sitten tuli jo olkkariinkin niitä hakemaan. Heittelin vuorotellen vasemmalle ja oikealle nappulan aina hikotuksen tahtiin, ja Nemo kipitti niitä n. metrin päästä aina puolelta ja toiselta hakemaan. Lopuksi annoin vielä vähän reilumman satsin suoraan kiposta viimeisestä HIK!-äänestä, ja hyvin kelpasi. Nytpä siis jatketaan tällä linjalla, ja syötän iltanappulat hikkaillen. Toivottavasti tepsii, alku oli ainakin ihan lupaava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti