tiistai 29. heinäkuuta 2014

Normivauhdissa

Waara on palautunut täysin viikon takaisesta. Waara menisi jo häntä tötteröllä, mutta omistaja hillitsee vielä menohaluja... Viikko sitten eläinlääkärissä punnittaessa Waaralta oli hävinnyt vähän reilu kilo painosta pois, ja veikkaan, että paino on siitäkin vielä aavistuksen pudonnut normaalia kevyemmän ruokavalion takia. Tällä hetkellä Waara painaa varmaankin noin 16kg, kun nornaalisti paino on aavistuksen päälle 17kg. Ja kyllähän tuolla kylkiluut nyt paistaakin...

















Waaranhan piti osallistua MV-näyttelyyn kahden viikon päästä. Antibioottien osalta varoaika ehtii juuri täyttyä, mutta särkylääkkeen osalta varoaika jää 10 päivää vajaaksi. Ajattelinpa kuitenkin kysyä suoraan Kennelliitolta, mikä heidän kantansa tällaisen TÄRKEÄn näyttelyn osalta on, kun koira kuitenkin on jo täysin tervehtynyt ja kyseessä ainoastaan mahdolliset lääkejäämät. Noista varoajoistahan on ollut paljon keskustelua, sillä ne mielletään aivan liian pitkiksi ts. lääkejäämät ovat poistuneet jo puolessa välissä varoaikojen pituuksia. Jos osallistumislupaa ei Kennelliitolta irtoa, niin sitten menen turistina käyttämään sen 70€ maksaneen sisäänpääsymaksun....

Siinä missä Waaran kanssa olen vielä supervarovainen helteen aiheuttaman rasituksen kanssa, Nemo taasen ottaa auringosta kaien ilon irti. Viilennysloimen tarkoitushan on viilentää koiraa, tokihan sama idea toteutuu myös silloin, kun muuten olisi liian kuuma makoilla auringossa...



perjantai 25. heinäkuuta 2014

Parempaan päin

Pikkuhiljaa Waara alkaa olla normaali oma itsensä. Tänään aamulla Nemokin uskalsi antaa Waaralle tukkapöllyä, alkuviikolla Nemo selvästi varoi ja väisteli Waaraa. Nyt vissiin alkoi meno olla Waaralla sellaista, että Nemon mielestä oli jo kurinpalautuksen paikka...
Vastaisuuden varalta käytiin ostamassa Hurtan viilennysnuttu, joka pysyy päällä vähän vauhdikkaammassakin menossa, ja vähän asennemusiikkia toipumisajalle!



Nemolla ei normaaliin tapaansa ole mitään tolkkua auringossa makoilulle. Koko ajan saa komentaa varjoon, ja kohta kun käy katsomassa, niin:


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kipeä, kipeä Waara



Maanantai-illalla lähdettiin vähän ennen puoltayötä kiireesti ajamaan Hattulaan päivystykseen, matkaa reilut 200km, mutta Waaran olotila teki selväksi, ettei aamun asti uskalla odottaa.
Mahatautiaan paranteleva, täysin normaali Waara muuttui illalla pari tuntia nukuttuaan apaattiseksi, käytännössä kävelykyvyttömäksi, kipuillen koko kroppaansa ja ontuen oikeaa etujalkaansa. 
Matkalla Hattulaan Waara oli jo niin heikon oloinen, että epäilin, tokko perillä on enää mitään hoidettavaa... Hattulassa oireiluun ei juurikaan saatu selvyyttä, verikokeet enimmäkseen ok, ainoastaan valkosoluissa vähän nousua. Tunnusteltaessa Waara aristi vähän joka paikkaa, ja normaalisti niin kiltti pieni kelpie yritti jopa purra lääkäriä. 

Hattulasta aamulla suoraan Kouvolan Univetiin, jossa Waara vietti päivän tipassa ja tutkittavana. Mitään selkeää syytä äkilliselle, rajulle oireilulle ei löytynyt, ja eläinlääkärin diagnoosina lopulta nestehukan, kuuman sään sekä ripulin ja mahdollisen suolistotulehduksen yhteisvaikutuksena aiheutunut elimistön romahdus. Kaikki sai mahdollisesti alkunsa viime keskiviikon helteisissä agitreeneissä, jossa Waara saattoi saada lievän lämpöhalvauksen, vaikkei sitä oireillutkaan. Torstaina alkanut vesiripuli, vähäinen ruoan määrä sekä juottamisesta huolimatta iskenyt nestehukka yhdistettynä helteeseen ja keskiviikon lämpöhalvaukseen oli vaan Waaran kropalle liikaa. 
Jos diagnoosi on oikea, niin saatiin melkeinpä kaikista vaihtoehdoista paras! Noin rajulla oireilulla syy olisi voinut olla melkein mikä tahansa moniniveltulehduksesta selkäydininfarktiin. Lääkityksenä nyt antibioottia ja kipuiluun Tramalia, ja Waaraa pidettävä tiukasti silmällä.

Nyt, toisena sairastelupäivänä  Waara on edelleen vaisu, mutta viimeiset 2 vuorokautta ovat kyllä Waarallekin olleet raskaat, eikä omistajakaan helpolla päässyt. Vaikka Waaran tilanne on monen sattumuksen summa, niin itse en aio enää koskaan treenata raskasta agitreeniä helteellä, tämäkin piti oppia kantapään kautta ja koiran kustannuksella.

Kiitokset sekä Hattulan että Kouvolan Univet-asemille! Omistajan hätä koiran tilasta otettiin tosissaan, ja hoito oli kyllä täyden kympin arvoista! Myös Tapiolan eläinvakuutus näytti taas kyntensä, ja Hattulan käynnin korvaus meni läpi Kouvolasta skannattuna, "vaikka tämä ei Lähitapiolan korvauskäytäntö normaalisti olekaan". 

Kouvolaan ajellessa radiosta tuli Juha Tapion "Meillä on aikaa", mikä omalta osaltaan loi uskoa Waaran toipumiseen samalla muistuttaen siitä, että on elettävä tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.

Ja miun pieni Waara, taistele itsesi takaisin iloiseksi, häntäänsä lakkaamatta heiluttelevaksi energiapakkaukseksi!