Pitipä kännykkään latailla Bloggerin mobiilisovellus, josko tulisi tätäkin kautta vaikka päiviteltyä useammin. Sehän riippuu tietty siitä, kestääkö hermorakenne ja toimiiko sovellus...
Ilmoitin hetken mielenhäiriössä Lappeen pääsiäisnäyttelyyn kumpaisenkin koiran. Waaran lähinnä huvin vuoksi, sporttikuosissaan tuskin menestystä irtoaa. Niin ja Nemo, no kait saatava kehässä jotain muutakin tulosta kuin edelliskerran "haisevat terveiset Nemolta"! Edellinen näytelmäkerta Nemolla kun on 4 (!) vuoden takaa samaisesta pääsiäisnäyttelystä, jossa Nemo kuittasi mokoman turhapäiväisyyden papanoittamalla koko kehän. H saatiin silloin, jospa nyt saataisiin H ilman papanoita.
Waaran kanssa käytiin viime lauantaina OJn kisanomaisessa treenissä. 2 rataa oli tyrkyllä, ykkösrata kisanomaisesti ja kakkosesta itse valittu pätkä. Mie tosin pääti keskittyä ykkösen tekemiseen radata, koska pikkukikkailut meiltä kyllä onnistuu, kolonaiset radat taasen tökkii. Radalla oli 24 estettä, yhteensä taisi olla 5 kunnollista yritystä ja pari epämääistä kesken jäänyttä räpellystä. Nollalla ei päästy kertaakaan, paras taisi olla 5 rimasta. Rytmi kuitenkin löytyi, 2 viimeistä vetoa tuntui hyviltä ja napakoilta. A:n alastulo vaan oli tuskaa, vauhtia on löytynyt joo mutta kuka lisäisi ne jarrutkin takaisin... Samoten tuli taas huomattua, että hyvinkin pienellä ylimääräisellä käden huiskautuksella kelpie sinkoaa maata kiertävälle radalle ja suorittaa samalla hienosti kiertorataa lukien tielle osuvat esteet. Vähän piti hakea tasapainoa pituuden ennakoivaan valssiin, tai sinkosibtai sitten hyppäsi vain yhden nurkkakepin. Treenin lopussa oli hapoilla niin emäntä kuin koirakin, kyllä sen huomaa, että talvitauolla agikunto rapistuu! Liikuttu on muuten ihan älyttömästi, mutta agi vaan on agia, joka vaatii myös lajiharjoittelua kunnon ylläpitämiseksi.
Sunnuntaina tuomaroin ensimmäistä kertaa koskaan agilityä oman seuran episten merkeissä. Ensi viikon viralliset kisat näkyivät koiramäärässä, ja tuomarointia riittikin reilu 3,5 tunnin ajan. On muuten raskasta! Loppuajasta piti jo ihan keskittymällä keskittyä tuomaroimaan. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan tuomarointia, kummasti siinä huomaa, miten vaikeaa on pitää ajatukset kasassa ja keskittyä tuomarointiin. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa agituomareille, jotka viikonlopusta toiseen kiertävät kisoissa mahdollistamassa ylipäätään koko lajissa kisaamisen! Ei nimittäin ole mitään kevyttä puuhaa!
Tokotouhuja on pikkuhiljaa viritelty. Kerran viikkoon nyt ihan ulkotreeniä, sisällä lähes joka päivä jotain tekniikkahumputtelua. Kisakalenteria jo selailtu, kohta laitettava ilmoja menemään!
Agikisakausi tärähtäö käyntiin ensi viikonloppuna oman seuran kisoista 2 radan voimin. Tavoitteena tehdä hyviä, sujuvia ratoja, virheistä välittämättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti