Nolla ei olekaan mahdottomuus!

Viikonloppu surahti taasen mitä enemmissä määrin agilityn parissa.

Perjantaina piti ihan varaslähtö ottaa töistä, sillä neljän aikaan oli lähtö Kotkan iltakisoihin. Auto täyteen eukkoja ja koiria, ja suunta kohti Kotkaa. Perillä oltiin sopivasti puoli kuudelta, ja rataan sai mennä tutustumaan heti. Erillistä rataantutustumista ei ollut, vaan eka koira sitten heti kuudelta radalle. Waara oli jossain kolmantenakymmenentenä starttivuorossa, joten hyvin ehti lämppäillä tutustumisen jälkeenkin.
Hyppäri siis ekana,  tuomarina kaikissa Marja Lahikainen. Törkeä Apina varasto lähdössä! Selvästi hallin ahtaudessa starttiviivan lähellä olleet lämppäesteet nosti kierroksia, sillä ei todellakaan malttanut odottaa lähtölupaa.. Alkupäässä keppikulma oli hurja, putkesta pituuden kautta avokulmaan, ja vielä takaaleikkaus perään. Mutta Api hoiti tilanteen tyylikkäästi! Eniten arvellutti radan takaosassa ollut hyppykuvio. Koira piti ensin tuupata takaakiertoon, sitten alkoi pohdinta, tehdäkö päällejuoksu vaiko viskileikkaus vaiko jotain muuta, mitä. Päädyin viskiin, sillä päällejuoksussa oli riskinä, että koira tulee liikkeen mukana hypyn väärälle puolelle. Ja hyvinhän se toimi! Sitten kiireesti töppöstä toisen eteen, jotta ehti kääntämään koiran päällejuoksuun ennen ansaputkea. Ja hitto, sekin toimi! Mutta olipa kiva sitten, kun kolmanneksi viimeinen rima päätti olla pysymättä kannattimissaan. Maaliin siis vitosella, parilla kaarratuksella. Voittajalle ja tokalle (Montell-Jänesniemi)hävittiin 3,5s, mutta pari kohtaa olikin aika kaukana sujuvasta... Eli kovaa kulkee!
Toisella radalla ei tutustumisessa oikeastaan mikään kohta kovin kummoisesti harmaita hiuksia aiheuttanut. Ehkä eniten pohditutti lopun puomilta hirtto putkeen, pituus, takaakierto, päällejuoksu ja maalihyppy. Mutta siihenkin löytyi päänupista ajatus. Alku taas tooodella lupaava, Api tulla rynnistää ekan hypyn yli jo siinä vaiheessa, kun vasta aloin kääntymään antaakseni lähtöluvan... Hyppyjen 2 ja 3 ohjaus oli täysin pelastelua ja koiran tyrkkäämistä, putkeen osui sattuman summana ja vasta vitosesteellä keinulla sain rytmistä kiinni. Takakaarteen sarjaeste sujui hienosti, kepit löytyi ongelmitta. Useammalla koiralla tuli hyl keppien lopetuksesta, koirat kyllä pujoittelivat loppuun mutta ohjaaja jäi sen verran taakse, että koirat kiepsahtivat väärään suuntaan ja keppien läpi kohti A:ta. Itse jo tutustumisessa päätin, että vien kepit loppuun asti, koska mikään kiire A:lle ei ole. Ja Apin kisakeppiongelman tuntien parempi pelata varman päälle. Hienosti se sujuikin! Muutenkin sujuvaa menoa, eikä se loppusuoran arvuttelukaan sujunut hassummin. Paitsi että toka vika rämähti ja voin 100% varmuudella sanoa nähneeni riman tippuvan. Polvet kirjaimellisesti notkahti kun tajusin, että TAAS tulee vikoilta hypyiltä rima alas muuten puhtaalta radalta! Onneksi Api hyppäsi vikankin hypyn, sillä eihän se rima mihinkään tippunut! Olisi siinä ohjaaja saattanut mennä puukottamaan itseään nurkan taakse, jos vika rima olisi oman luovuttamisen takia tippunut! Lopputuloksissa kuudes sija, himpun vajaa 4 s voittaneelle Toivolan Jannelle hävinneenä. Pysäytyskontakteilla ja alun varastamisen jälkeisen pelastelukaarrattelun jälkeen ihan kohtuullista!
Vika radalla olin lähdössä heti natsina, eli sinne jäädään eikä porsastella. Eikä ongelmaa! Alkupäässä  oli hyppärin keppikulma vielä vähän vaikeutettuna niin, että tulokulma oli jo lievästi keppejä vastaan. Samoten keppejä oli siirretty lähemmäs yleisöä niin, että reunanauhan ja keppien välissä oli ehken 4m. Ja kyllä muuten ropisi koirille keppivirheitä... Waaran kanssa otin saman sotasuunnitelman kuin hyppärilläkin, pienellä vedolla pituuden jälkeen koiraa haltuun ja sitten vaan keppikäskyä. Ja Api se upposi oikeaan väliin! Takaaleikkaus perään ja ohjaaja oli niin onnessaan, että unohti edetä kepeillä, joten eihän se keppien jälkeisen hypyn takaakierto ihan toiminut! HYL tauluun, mutta matka jatkui. Nyt muistin kontakteilla käskyttää siten kuin on treenattukin, ja Api teki ihan superkontaktit! Ja loppusuora oli aikasta makea, koko hallin mittainen hyppy-putki-rengas-hyppy-hyppy niin, etteivät olleet ihan samassa linjassa. Heitto takanurkan hypylle, vedolla varmistus, että hakee putken eikä A:n ja sit läks! Käskyttämällä "Menemenemene!" Api laittoi korvat takaviistoon ja kankut vaan vilkkui, kun Api tykitti loppusuoran menemään! SuperApi!

Lauantaina oli sitten OJ:n agikoulutus, teemana vauhtirata. Ei oikeastaan mitään erikoista, tutut haasteet edelleen vaivaa (liikkeen mukana tuleminen), mutta muuten erinomaisen hienoa menoa! Leijeröinnit toimi, kuunteli putki-A-erottelulla hienosti ja tuli just eikä melkein sopivasti vetoihin mukaan. Pari kertaa tuli rima alas, josta kyllä nyt natsi-ohjaaja antoi myös palautetta...

Sunnuntaina sitten imatralaisten agikisat omassa hallissa, tuomarina taas Siimes. Ekalla radalla heti alussa oli puomi ansaesteenä tyrkyllä, mutta osasinpas suunnitella fiksusti ja tilanne hallinnassa! A:n otti kivasti vaikka otin sivuttaisetäisyyttä. samoten keinu ihan kohtalainen. Pussin jälkeiselle okserille aavistuksen hidastin, että malttaa keskittyä hyppyyn. Puomi oli täydellinen, leijeröin niistoon ja Api leijeröi itsensä 2o2o-asentoon! Takaakierrossa ennen keppejä iski paniikki, ja valssi muuttui pelastelukalasteluksi ja kaarros sen mukainen. Löytyi kuitenkin tie kepeille, ja sitten enää putki hyppy ja oho ihan nollalla maaliin! Loppusijoitus kolmas, SERT meni voittajalle, joten ei edes harmita!
Hyppäri oli sitten oikein valssien teemarata. Vitoshypyn takaakierrosta tuli rima alas ja ohjaajalta pääsi ruma sana. Valssitykitys onnistui muuten kohtalaisesti, mutta kävin varomaan ansaputkea liikaa, kaarros pitkäksi ja koira väärälle puolell hyppyä ja HYL. Tehtiinpä sitten treeninä lopun kepit leijeröiden, ja hienosti Api kesti! Vähän hidasti kyllä kepeillä, mutta malttoi mennä loppuun asti. Hyvä Eips!

Viidestä startista siis 2 nollaa, että on tässä jotain toivoa vielä nolliakin tehdä.
Ensi viikonloppuna sitten suureen maailmaan kisaamaan, Lohjalle ja Kirkkonummelle.
Viikolla käydään varmaankin kertaallen hallilla, teemana "rima pysyy vaikka mikä olisi...". Selkeästi on nyt huolimattomuutta rimojen kanssa. Jos niitä tippuisi enemmänkin, epäilisin jumeja, mutta rima siellä täällä kyllä kallistaa vaa'an huolimattomuuden puolelle...

Jotta ei menisi pelkäksi agiliitelyksi, niin tehtiinhän me lauantaina vähän tokoakin! Nemon kanssa jatkettiin kuuntelutreenilinjalla, ja niissä Nemo on kyllä ihan liekeissä edelleen! Selvästi rrrrakastaa miettiä, että mitä oikein pitikään tehdä eikä vaan monotonisesti toistaa jo tuttua kuviota. Vielä kun saisi sen maltinkin sitten kohdilleen... Tälle viikolle tehtävä molempien kanssa koemaiset treenit, sillä oho hups vuoden ekaan kokeeseen on enää reilu viikko!