Kirkkaita silmiä ja onnistuneita epäonnistumisia

Käytinpä tänään silmätarkissa kumpaisenkin kelpon. Terveet oli tähystimet kummallakin, edes Nemolta ei löytynyt vielä minkäänlaisia muutoksia, vaikka iän myötähän linssi tai vastaava alkaa pikkuhiljaa samentua. Api oli hirrrrveän helppo tutkittava, häntä vaan viuhtoi kun kiva setä tuikki valoa silmiin. Nemo taasen... Ennen ja jälkeen tutkimuksen normi-ADHD, mutta rauhoittui kuin taikaiskusta heti, kun lääkäri otti leuan käteensä. Siis koiran, ei omansa. Olin kyllä hiukkaisen yllättynyt, liekö sitten lääkärillä niin napakka ja varma ote, ettei Nemolla ollut nokan koputtamista. Tosin nyt ensimmäistä kertaa Nemolla oli päässä kuonokoppa. Aikoinaan selkävaivoja tutkiessa sattui kohdalle naislääkäri, joka kohteli kipeää koiraa hyvin epäasiallisesti. Sen jälkeen eläinlääkärit, neulapakettien rapistelusta puhumattakan, ovat Nemon mielestä olleet suoraan saatanasta. Ortopediähän Nemo silloin vähän maistoikin sormesta... Sen jälkeen kaikilla lääkärikäynneillä on ollut joko sellainen musta tiukka kuonoside tai sitten itse olen pidellyt Nemoa niin, ettei vahingossakaan pääse tikkaamaan. Kuonokoppa oli kyllä järkevä ratkaisu: ei tarvinnut jännittää, nokkaseeko Nemo vai ei, eikä Nemoa myöskään tarvinnut pidellä sen kummemmin kiinni. Lääkärikin tuumasi, että hirveän fiksu veto, koska tilanne on näin kaikille stressittömämpi: koiralle, omistajalle ja lääkärille. Jatkossakin siis koppaillaan lääkärireissut, muutenhan Nemo ei tee pahaa kärpäsellekään. Tai no okei, ehkä kärpäsille... jos saa ne kiinni.

Viikonloppuna kisailtiin oman seuran agikisoissa 5 rataa tulosrivillä HYL-HYL-5-5-HYL. Eka HYL oli ihan surkea rata, ei oltu hetkeäkään samalla radalla Waaran kanssa. En edes muista, milloin viimeksi oltaisiin noin surkeasti menty! Toinen HYL oli jo taas aivan toisesta laidasta maailmaa: hirrrveän hyvää rataa, ja sitten paria estettä ennen maalia jään ihmettelemään, josko se Waara nyt varmasti löytää tiensä sinne putkeen, ettei vaan eksy matkalla... Ja sen takia seuraava ohjaus myöhästyi, ja HYL. Tosi kiva. Kolmannella radalla tuli taas virhe, jonka luulin jo olevan taakse jäänyttä: Waara jätti kepit kesken parin välin jälkeen. Uusinnalla ei ongelmaa. Loppuaikojen perusteella oltaisiin voitettu rata ilman keppivirhettä, kuis kivaa. Neljäs ja viides rata kisattiin sunnuntaina. Nelosrata oli hyppäri, ja tehtiin ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista vedoista! Muutama kaarros aavistuksen venähti, pari ohjausta muutin lennossa, mutta silti homma hoitui hinosti ja sitten: tokavika rima tippuu! Se oli taas niin epätodellista, että kävi vaan naurattamaan! Nauru hyytyi hetkeksi kun tajusin, että Waara nykäisi kaikkien säkäluokkien nopeimman ajan, maxien voittajakin hävisi 2 sekuntia. Eli heihei SERTH-H ja nollavoitto... Mutta se harmihetki oli lyhyt, sillä rata vaan oli niin loistava! Vikalla radalla tuli se raivostuttava toteamus taas eteen: ohjaa, älä oleta! Kyllä se tonne putkeen menee kun tässä vähän vaan käännän ja lähden sitten jo oottelemaan... No ei kääntynyt putkeen vaan veti leveäksi ja suoraan tarjolla olleelle Aalle. Tarvinneeko sanoa, että muutenhan rata toki olisi ollut puhdas... Kyllä nyt hipoo läheltä, kait se vielä joku päivä napsahtaa kohdalle se täydellinen rata ilman virhettä!