Perjantai 13. päivä....

Sain Nemolle magneettikuvausajan perjantaille 13. päivä helmikuuta.
Toivottavasti päivä ei ole enne, vaan ennemminkin kääntää meidän huonon tuurin viimein kohti parempaa!

Löytyykö innokkasta matkaseuraa? :D
Lähtö pe-aamuna siinä 7 aikaan, takaisin sitten joskus iltasella.
Tarjolla takamuksen puuduttamista 500 km verran, ja mielenkiintoista tietoa koiran magneettikuvauksesta.

Soittelivat Kouvolasta verikoetuloksia, ei ollut mitään poikkeavaa.
Toiveet siis nyt magneettikuvissa, että syy löytyy niistä!

Vippaa mulle viitonen...

Tänään käytiin Kouvolassa ortopedin luona kontrollikäynnillä.

Esa kopeloi Nemon takajalat ja takaselän oikein viimeisen päälle.

Hyvät uutiset ensin: polvet sai terveen paperit, ei enää turvotusta eikä muutakaan epämääräistä

Ja sitten huonoihin uutisiin....

Selvä kipupiste löytyi selästä lumbosakraalialueelta, siis samalta kohtaa, mistä fyssari-Einikin sanoi Nemon olevan pahasti jumissa.

Kouraan lähete magneettikuvaukseen Espooseen, huomenna soittelen sitten ajan.

Mahdollisuuksia miljoona: voi olla vain pelkkää jumitusta, tai sitten välilevytyrä, spondyloosi, luusyöpä...... 

 Kuvaus on sen verran arvokas, että toivottavasti siitä nyt kuitenkin apua olisi.

Pää on ihan sekaisin... Toisaalta toivoo, että magneettikuvauksella syy löytyisi, mutta toisaalta taas...

Tällä hetkellä on kyllä taas masentava olo, tuleeko Nemosta enää koiraa ollenkaan... 

Viikonloppu takana

Viikonloppu mennä hurahti nopeasti, kun oli vielä kaukaisia vieraitakin :D

Nemolla oli eilen jo parempi päivä, nikottelua vain satunnaisesti.

Tänään päivällä noin tunnin ajan oli taas pahempi nikottelukohtaus, joka onneksi näyttäisi nyt rauhoittuneen. Lääkäri kyllä varoitteli, että saattaa mennä viikko tai parikin, ennen kuin mahalääkkeet rauhoittavat närästyksen... Saas nähdä, kuinka monta unetonta yötä vielä edessä...

Äsken lenkillä Nemo sai taas juosta vapaana reilu 10 min. Nyt otti jo iloisia loikkia ojien ylikin, aikaisemmin on juossut ojan reunat ylösalas, vältellyt siis hyppimistä. Eikä äsken levolta noustessaan ontunut yhtään, eikä edes jäykistellyt JES :D

Tiistaina kuitenkin lääkäriin, haluan varmuuden siitä, ettei varpaissa ole vikaa. Ja jos tosiaan samalla saisi polvesta uuden kuvan, ettei sinne vaan ole ilmestynyt rikkoa.

Yhtä tulehdusta koko koira

Lääkärissä käyty, ja lopputuloksena tulehdus sekä anaalirauhasissa että nielussa....

Tosin nielutulehdus ei välttämättä ole tulehdus, vaan voi olla närästyksen aiheuttamaa punoitustakin.

10 päivää antibioottia sekä mahahaponsitomislääkkeet. Ehtihän tässä olla välissä jo pari viikkoa ilman antibiootteja...

Olipahan pitkästä aikaa lääkäri, joka osasi kohdella Nemoa oikein. Tervehdykset ym sekä tutkimusvaiheessa riittävä jämäkkyys, ettei Nemo ala veuhkaamaan.

Treenaus on tuottanut tulosta: Nemo antoi katsoa nieluun ja ihan tikun kanssa, kun mie pitelin leukoja auki :D 

Varuilta pyysin laittamaan nokkimissuojan peräpään tutkimisen ajaksi, ihan vaan kaiken varalta...

Ihan rauhallisesti Nemo oli, mutta mieluummin otan nyt varman päälle, ettei tikkaa enää muita lääkäreitä.

Eturauhanenkin tunnusteltiin samalla, hieman suurentunut ja pinnalta epätasainen, joka on merkki kroonistumisesta (ja mie hakkaan päätä seinään...). Ei kuitenkaan aristanut, joten nyt vaan seurailtava.

Mikä tärkeintä, sydän pelitti normaalisti. Etukäteen eniten hirvittikin juuri se, että närästysoireet ovat sydänperäisiä, mutta onneksi kaikki siltä osin ok.

Mitäköhän vielä pieni kelpie saa riesakseen? 

Mikä tuota koiraa vaivaa?!

Viime yö menikin sitten lähes kokonaan valvoessa, välillä sai hieman torkahdettua.

Nemolla alkoi eilen siinä 7 aikaan illalla lenkin jälkeen närästää.

Annoin saman tien Antepsinia ja n. puoli tuntia siitä piimää ja vähän ruokaa, mikä on aina aikaisemmin mahan rauhoittanut.

Mutta tällä kertaa närästys (?) vain jatkui ja jatkui, hirveitä parinkymmenen sekunnin nieleskely/hikka- kohtauksia. Vlillä hetkeksi rauhoittui, mutta ei mennyt kauaa, kun alkoi uudestaan. Nemo ei saanut kohtauksilta nukuttua, yritti kyllä nukkua, mutta nikotuksen iskiessä oli pakko nousta ylös. Vasta siinä 1 jälkeen yöllä kohtaukset hellittivät sen verran, että saatiin välillä kummatkin nukuttua. Nyt aamusta "hikahtaa" vielä satunnaisesti, mutta varsinaista kohtausta ei enää ole tullut.

Nyt tässä odotellaankin taas kerran eläinlääkäreiden vastaanottojen aukeamista, toivottavasti tuo on vain nielutulehdus. Mielessä kummittelee Nemon viime kesän sydänvaivat, hikottelu ja närästys kun voivat olla myös sydänperäisiä.....

Elämä on ihanaa...vai onko?

Vielä kuukausi sitten Nemo pöhisi lenkillä käytännössä kaikelle mahdolliselle: junille, kauppakasseja kantaville ihmisille, kovaäänisesti kännykkään puhuneille jne…
Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi: kaikki on taas nemomaisen IHANAA, lähes poikkeuksetta vastaan tulevat ihmiset saavat koko koiran jengoiltaan: vartalo pyörii hännän jatkeena, korvat luimussa yritetään houkutella vastaantulija rapsuttamaan :D Jos mokoma kehtaa mennä pysähtymättä ohi, saa hän peräänsä haukut :D
Viime viikolla Nemo säikäytti päättämällä ensimmäistä kertaa sitten pentuaikojen paimentaa ohi ajavia autoja. Onneksi miulla oli remmi kunnolla ranteen ympärillä, kun Nemo yllättäen yritti hyökätä takaa tulevan auton eteen. Tilanne tuli niin puskista, etten ehtinyt reagoida ollenkaan. Seuraavan auton lähestyessä Nemo taas mataloitui paimennus&hyökkäysasentoon, mutta juuri samalla sadasosalla, kun lähti liikkeelle, karjaisin EI ja muutaman valitun ärräperustaisen sanan perään.
Seuraavan vartin verran Nemo käveli korvat luimussa miun vasemman jalan vieressä ja mulkoili autoja kuin valtion vihollisia, eikä puhettakaan mistään hyökkäilystä :D Tulikohan lie mieleen pentuajan takaumia, kun autojen paimennuksesta ja pysäyttelystä tehtiin loppu 10 litran vesiämpärin ja kolinapurkin kera…..

Viime perjantaina Nemo taas kerran lähti jäniksen tai minkä lie öttiäisen perään irti ollessaan. Tällä kertaa reissu kesti n. 15 min, ja illalla olikin sitten kotona taas vasenta takajalkaa varova koira :( Meni kuitenkin yhdessä illassa ohi, ja fyssarin ohjeen mukaisesti annoin myös särkylääkettä.

Toissa päivänä olikin sopivasti varattuna fyssariaika, joten päästiin perjantain vaivoja käsittelemään. Selvästi oli jo paremman tuntuinen koira, ja lihaksiakin oli jo alkanut ilmestyä. Olen itse lähipäivinä kiinnittänyt huomiota siihen, että Nemo kyllä käyttää vasenta polveaan, mutta varpaita ei mielellään taivuttele. Mainitsin asiasta Einille, ja totta tosiaan: vasemman jalan varpaiden kääntely ei ollut Nemosta yhtään kivaa. Kotona tuota on ollut hankala testata, kun Nemoa ei kotioloissa tahdo saada riittävän rennoksi.

Saman tien varasin Kouvolasta ensi viikolle ajan, jotta otetaan kuvat myös noista varpaista. Jos ei muuten, niin onpahan sitten taas yksi syyllinen suljettu pois laskuista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos varpaissa on vaikka hiusmurtuma tai jännevamma, joka ei ole päässyt parantumaan. Joo, tiedetään, vaikuttaa aika epätoivoiselta…mutta mie haluaisin kuitenkin jättää polven tähystämisen vihoviimeiseksi vaihtoehdoksi, kun kaikki muu on tutkittu ja poissuljettu.
Ja jos samalla voisi ottaa uuden kuvan polvestakin. Jos polveen on alkanut muodostua nivelrikkoa, niin sittenpähän on ainakin varmuus siitä, missä vika on.

Tokoa & tuumailua

Tehtiin tänään hyvin pienimuotoinen tokotreeni jäähallin parkkiksella.

Vähän seuruuta, ja muutama liikkeestä seisominen. Hyvin pysähtyy käskystä, mutta miun palatessa liikkuu vielä turhan herkästi. Lisää treeniä siis vaatii vielä.

Nemolle tuotti tuskaa keskittyä tokoon, kun Jilla oli siinä ihan lähellä :D Ja kun Rape vielä ilmestyi paikalle, oli ihan PAKKO käydä moikkaamassa sekä Jilla että Rape, tuli kyllä hetken päästä kutsusta takaisin, ja taisi Mirkakin tuota hätyyttää kauemmas. Ihme kyllä, että ylipäätään tuli hakematta, aikaisemmin 2 kelpietä olisi kyllä vienyt voiton tylsästä emännästä... jospa tuolle on pikkuhiljaa tulossa viimeisiä älyn rippeitäkin jälkitoimituksena :D

Luin tuossa äsken läpi Nemon kaikki tallessa olevat eläinlääkärikäyntien lippuslappuset aina pentuajoilta asti. Ihan kaikkia ei taida tallessa olla, mutta melkein kuitenkin.

Ja yllätysyllätys: lokakuun 2007 paperissa sanotaan, että eturauhanen suurentunut mutta ei arista. Käytiin tuolloin lääkärissä, kun Nemo sai keskellä yötä kipukohtauksen, ja kuume nousi lähemmäs 40. Diagnoosi oli anaalirauhasten tulehdus, ja lääkitys sen mukainen...

Nyt mie hakkaan täällä päätäni seinään ja varvasta tuolin jalkaan: onko Nemolla ollut siis syksystä 2007 asti eturauhasen tulehdus?!?!

Ja tuon jälkeen on käyty monta kertaa lääkärissä: Nemon silmäpeilaus, sydäntutkimukset ym, mutta ikinä tuota eturauhasta ei tutkittu ennen kuin nyt marraskuussa.

Huonosurkeatyperäidiootti koiranomistaja ilmoittautuu...

Nemo parka, jos on noin kauan ollut kipeä :(

Nemo on terve

Nemo on terve, ainakin lääkäreiden mielestä :D

Nemon ontuminen on edelleen pysynyt poissa. Nyt liikkeet ovat alkaneet muutenkin pehmentyä, raviinkin on ilmestynyt jo oikeanlainen jousto, eikä ole enää töktök-juoksua.
Mie alan pikkuhiljaa epäillä, että koko ontumisepisodin todellakin aiheutti eturauhanen.Nemo nimittäin seisookin nykyään ihan eri lailla kuin ennen.Aikaisemminhan tuo seisoi takajalat reteesti levällään.Nyt asento on normaali ilman ylimääräistä tuuletusta :D

Eilen vein Nemon kontrollivirtsanäytteen tutkittavaksi, edelleen on siittiöitä, sakkaa ja hieman verta näytteessä. Viljelytulos on onneksi puhdas, joten toivottavasti tulehduksesta päästiin nyt eroon.
Ohjeeksi saatiin nyt pari viikkoa seurailla Nemon vointia, eli ihanjustnytheti ei vielä pallejaan menetä :D
Ongelmana onkin vaan se, ettei Nemo ole tuota eturauhastaan tähänkään mennessä selvästi oireillut, tai no jos tuo ontuminen johtui siitä, niin se oli oikeastaan ainoa oire. Pissaillut on ehkä hieman normaalia tiheämpään, mutta sisälle on pissinyt vain kerran.Taidanpa varuilta käyttää parin viikon päästä kopeloitavana, niin saapi varmuuden tuohonkin.
Mie en luulosairaana muuten saa rauhaa kuitenkaan…

Jos eturauhanen vielä äityy uudestaan, niin Nemoa kutsuu kastraatio.Hormonipiikkien perusteella ainakaan ei suurta muutosta käytökseen pitäisi kastraatiosta tulla.
Toivottavasti tämä sairastelu oli nyt tässä, ja keväällä päästään jo tukka putkella agikentille!

Nemolle uudet valjaat

Väkersin sunnuntaina Nemolle uudet Y-valjaat.
Olihan tuolla valjaat ennestäänkin, mutta TopCaniksen valjaissa etutassujen välistä menevä osa on niin leveä, että Nemoa ihan inhottaa.... :D
Muutama viikko takaperin tein perusmallin valjaatkin, mutta y-malli on koiralle parempi.
Kummatkin valjaat on tehty heijastavasta reppunauhasta vai mitä se on, ja pehmusteena moninkertainen musta fleece. Kiinnitys yhdellä pikalukolla.
Todistusaineistoa valjaista:
perusmalli




Ja Y-malli



Huomenna voisikin loppiaisen kunniaksi väkertää Rapelle samanlaiset y-valjaat :)

Tokoilua

Käytiin pyörähtämässä jäähallin kentällä tokoilun merkeissä.
Tai no, en mie yrittänytkään ensin tuon kanssa mitään järkevää tehdä, ensimmäiset 5 minuuttia kuluin Nemon roikkuessa ja huutaessa hihnan päässä...
Kävelin vaan edes takaisin sen kummemmin Nemon riekkumista huomioimatta. Pikkuhiljaa sitten alkoi rattaat Nemon päässä raksuttaa, ja alkoi tarjota kontaktia.
Vähän aikaa vielä käveltiin edes takaisin, ja Nemon kontakti parani koko ajan.
Käytiin välillä jäähallin takana olevassa pusikossa suorittamassa Nemon tämän päiväinen "10 minuuttia vapautta" :D ja sitten takaisin kentälle.
Nyt malttia oli Nemon päässä jo enemmän, ja tehtiinkin pari onnistunutta liikkeestä seisomista, muutama lyhyt seuruupätkä ja pari luoksetulon pysäytystä, tosin en kutsunut Nemoa varsinaisesti luokse, vaan pysäytin, kun oli muuten juoksemassa miuta kohti.
Hieman oli hakusessa ihan perusjututkin, mutta ihmekös tuo pitkän treenitauon jälkeen. Tosin ollaanhan me jotain pientä kotona treenailtu, mutta ulkosalla häiriössä onkin sitten ihan eri asia.

Eilen Nemo joutui taas jäämään kotiin, kun käytiin Leenan (+Kenkku & X), Tiinan (+Woitto& Warma) ja Mirkan (+Rape&Verdi) kanssa Myllymäessä lenkillä. Tarkoitus oli suunnistaa samalle laavulle makkaranpaistoon, kuin missä oltiin LAU:n joululenkilläkin.
Mutta kuinkas sitten kävikään, lähdettiin seuraamaan toisia tismalleen samanlaisia reittimerkkejä, ja päädyttiin n. kilometrin verran huti laavun metsästysmajalle.
Onneksi metsästysmajan pihassakin oli kota, jossa sitten eväitä natusteltiin.
Mie erehdyin pitkästä aikaa laittamaan nuo pirun vaelluskengät jalkaan, ihan totuttelumielessä ensi kesää ajatellen... Hyvä, että jaksoin loppumatkasta enää jalkoja nostaa, vaikka matka olikin lyhyt, 2,7km suuntaansa. Sen verran painavat nuo kengät on, ja varsikin osaltaan muuttaa askellusta.

Noniin, ja niitä kuvia sitten :D

Warmalla paleli tassuja :D






Loput kuvat löytyvät täältä

Mennyttä ja tulevaa

Nyt on vuosi 2008 takana, ja siihen mahtuikin niin iloa kuin surua.

Agility:
Möllikisoissa saatiin tuloksia, joissa meinasi varmasti jo järjestäjien laskutaito loppua kesken :D
Virallisissa käytiin hakemassa muutama hylly, tarkoituksena olikin vielä raakileelle koiralle hakea kisavarmuutta, eli radalta karkailu pois. Ja tässä myös onnistuttiin.
Agirodussa oltiin Kelpokiitäjien alomaksijoukkueessa Nemon sisarusten kera lopputuloksissa kolmansia, mikä valoi uskoa myös tuleviin agikoitoksiin.

Pk-lajit:
Nemon kanssa saavutettiin se, mitä tavoitteena olikin, eli hyväksytty BH-koe ja vielä ensi yrittämällä :D Ja erityisesti tuomarin kehuma seuraaminen lämmitti mieltä, seuraaminen kun on Nemon kanssa ollut välillä aikamoista tervanjuontia. Jälkeä treenattiin vaihtelevasti, Nemolla tuntuu olevan motivaatio jäljestämiseen äärimmäisen vaihtelevaa. Hakuakin treenattiin alkukesästä sekä SDY:n leirillä heinäkuussa, jossa päästiinkin jo pitkillä harppauksilla etenemään, kiitos hyvien neuvojen!

Toko:
Tarkoituksena oli kisata syksyllä, ehdin jo Nemon alokasluokkaan ilmoittaa, mutta loukkaantuminen sotki suunnitelmat. Alo-luokan liikkeet on hallinnassa, hyppy saattaa vieläkin mennä Nemon innostuessa pöhköilyksi, mutta muuten ok. Hihnamölleissä käytiin toukokuun alussa, tuloksena toinen sija ja kehoitus edetä kohti virallisia kisoja :)

Näyttelyt:
Näytelmissä pyörähdettiin muutamaan otteeseen, tuloksena H(nuo), 2xEH(avo) ja ERI(nuo erkkari, NUO1). Jokaiselta tuomarilta tullut sanomista eri asioista, joten ehkäpä joskus kohdalle osuu myös tuomari, joka ei vikoja näe :D Pikkuhiljaa alkaa malttia löytyä kehäkäytökseen, eikä edes erkkarissa lähtenyt saman kehän urosten rähinöintiin mukaan.

Terveys:
Terveydessä sitten onkin ollut pitkin vuotta yhtä sun toista.
Toukokuussa käytin oman luulosairauteni takia Nemon silmäpeilattava, silmät ok mutta samalla rutiinitarkastuksessa löytyi sydämestä epätahtisuutta. Sydän siis jättää lyöntejä välistä, ja hakkaa välillä lisälyöntejä. Kouvolassa käytiin sydänasioista perillä olevalla ellillä tutkimuksissa. Näillä näkymin on onneksi kyse vain virusinfektion aiheuttamasta häiriöstä. Kontrollitutkimuksessa heinäkuussa sydän oli jo lähes normaali, ja vielä pitäisi yhdessä kontrollissa käydä, joka syksyn sairastelun takia on jäänyt vielä käymättä.
Elokuussa, tarkemmin 19.8. Nemo ontui illalla ensimmäisen kerran ylös noustessaan. Viikkoa myöhemmin ontuminen palasi, ja sen jälkeen ontumista onkin tutkittu ja hutkittu, hierottu ja annettu laserhoitoa. Syytä ei ole löytynyt, mutta tähän mennessä fyssarin hoidot ovat olleet paras apu. Nyt Nemo onkin ollut reilu kuukauden ontumatta, joten toivoa sopii, että ontuminen on jäänyt taa.
Syksyllä Nemolla todettiin myös suurentunut eturauhanen, johon Nemon on nyt syönyt 2 antibioottikuuria putkeen. Viikon päästä pitäisikin viedä taas virtsanäyte tutkittavaksi, toivottavasti tulehdusta ei enää ole.

Muuta mieleen tulevaa:
Nemon luonne on vihdoinkin alkanut rauhoittua, tosin syksyn pakkolepo on lisännyt mm. remmirähinää sekä yleistä epäluuloisuutta kaikkea mahdollista kohtaan. Huomattavasti on helpottanut nyt, kun liikuntaa ja treeniä on voinut pikkuhiljaa lisätä.
Kelpierintamalta on kuulunut huolestuttavia uutisia ristisidevaivoista sekä silmä-ja sydänongelmista. Toivottavasti miun tutka on vaan Nemon sairastelun myötä tarkentunut, eikä kelpieiden terveystilanteessa ole tapahtunut yhtäkkistä notkahdusta.

Tavoitteita vuodelle 2009

Ensimmäisenä tavoitteena on saada Nemo terveeksi.
Ja positiivisella ajattelulla näin myös käy, joten seuraavat suunnitelmat ovatkin terveelle Nemolle.

Agi:
Back to basics, eli perusasioiden kertaus kuukausien tauon jälkeen. Nemon henkinen kehitys lienee viime kesäistä paremmalla tolalla, joten tavoitteena nousu kakkosiin, jollei peräti kolmosiin. Suurimpana esteenä saattakin olla emännän ylivarovaisuus koiran rasittamisesta, eli kisata ei uskalleta ainakaan heti alkukesästä paljoa. Emännälle järki päähän ohjauksessa, jo nyt tiedän miljoona asiaa, jotka vastaisuudessa teen toisin. Oman kolutusryhmän koirakoiden opastaminen ensimmäisiin virallisiin, näillä näkymin jokainen koirakko on ensi kesän loppuun mennessä kisakunnossa.

Pk-lajit:
Treenataan jälkeä ja hakua, jos vaan porukka saadaan kasaan. Rullailmaisun opetus, Nemolla haukku liian herkässä. Tottis täysin vaiheessa, estenoutoa ei olla treenattu ollenkaan, eikä oikeastaan eteenlähetystäkään, eikä.... Eli tuskin kisataan vielä ensi kesänä, jollei ihmeitä tapahdu.

Toko:
TK1, liikkeet on jo hallussa. Esteenä taas emäntä, joka melkein mokasi BH-kokeenkin viimeisellä minuutilla rentoutumalla liian aikaisin, joka kostautui välittömästi ja Nemolla keitti yli. Eli kisoihin oikea asenne hyvissä ajoin ennen kehää, ja homma on paketissa vasta, kun kehästä on tultu pois. Nemo ei anna armoa, jos annan yhtään löysiä kesken suorituksen.

Näyttelyt:
Jos sitä taas muutamassa kävisi mielenvirkistykseksi, tavoitteena lähinnä kehäkäytöksen parantaminen, ja arvostelu parempi kuin H.

Terveys:
Nemo terveeksi. Jos eturauhanen jatkaa temppuiluaan, on Nemo ensi vuoteen mennessä takapäästään hieman kevyempi :D

Vuoden ensimmäisenä päivänä voi luvata vaikka mitä, kun on 364 päivää aikaa lupaukset toteuttaa. Mutta kas kummaa, kohta on taas joulukuu, ja miten kävikään.... :D

Uusi vuosi, uusi blogi :)

Hermot kärähti vanhaan blogiin, joten tässäpä siis uusi, olkaatten hyvä :)
Vanhat tekstit pysyvät tuolla vanhassa blogissa, mutta uusia postauksia sinne ei enää tule.
Vanhan blogin laskurin siirsin myös ulkonäöltään muutettuna tänne, ja kävijöiden laskenta jatkuu siitä, mihin vanhassa blogissa jäi :)