Agin SM-kisat

Nyt on ensimmäiset yksilö-SM-kisat takana, ja pari viikkoa ehditty jo toipua agiövereistä.

Kirkkiksen suuntaan ajelin Waaran kanssa jo torstaina, välietappina Hyvinkää.
Nemo jäi viettämään laatuaikaa maalaismaisemassa, eikä osallistunut SM-kisareissuun. Kyllä täytyy sanoa, että Waara on maailman helpoin koira yksinään reissussa. Jos Nemo on mukana, niin joukossa tyhmyys nelinkertaistuu, ja meno on sen mukaista...
Hannan & hunnilauman luokse siis saavuttiin torstai-iltana, ja samaista torppaa pidettiin tukikohtana koko viikonlopun ajan. Ajomatkaa Kirkkikselle tuli melko tarkalleen tasan tunti suuntaansa, eli sijainti oli suorastaan erinomainen!

Perjantaina aloitettiin kahdella "tavisradalla". Vettä tuli kuin Esterin "tiedät-kyllä-mistä", ja hieman hirvitti, miten keinonurmi toimii alustana. Huoli oli turha, kenttä toimi koko viikonlopun erinomaisesti! En muista nähneeni yhtään koiran enkä ohjaajan liukastumista!

Mutta siis, perjantaina ensin agiradalle, joka oli Savikon Sepon käsialaa. Rata oli tutustumisessa kivan oloinen, ainoastaan keinun jälkeinen elämä askarrutti. Ja niinhän siinä kävi, että ohjausvalinta oli ihan onneton, ja Waara sujahti väärään päähän putkea. Mutta hyvin kulki muuten, kielto A:n jälkeen oli taas omaa toikkarointia...






Sitten hyppärille, joka kyllä tutustumisessa laittoi kirjaimellisesti nauramaan! Kepeille vientiin ei olltu  minkäänlaisia palikoita käytettävissä, jotta jatkonkin olisi saanut edes jotenkin järkeväksi. Tietääpä, mitä treenata siis... Ja kuten huomata saattaa, asenne on alusta alkaen "hyllyä pukkaa", ja otetaan se HYL jo heti alusta Waaran sujahtaessa putkeen. Kepeillä ei enää pokka kestänyt, eikä tilannetta auttanut yhtään keppien vieressä hekottanut "eräs kouvolalainen bc-ohjaaja" :D Piti jo huomauttaa asiasta kesken radan, kun ei oma pokka kestänyt kasassa :D Repeilijä nähtävissä myös videolla keppien takana, syynä oli kuulemma se, kun Waara "kimpoili sinne tänne ja tuonne" :D Melkein onnistuneesti kaaduin itsekin kepeillä! Lopussa sentäs edes pari estettä oikein!





Sitten päästäänkin lauantaihin ja joukkuekisaan. Maxijoukkueita oli päälle 70, ja kun ei oman seuran joukkueeseen mahduttu, niin lähdettiin auttamaan naapuriseuraa IMAKKia.
Ensimmäisenä radalle pääsi Paula&borcol Nelli. Heille siisti rata, ainoastaan A:n alastuloista 2x5 eli tuloksena 10. Sitten oli Apin vuoro. Pari karmaisevaa pelastelukalastelua, ja vitonen puomin ylösmenolta. Nou kän duu, jos siitä vitosia tulee niin sitten tulee, ei ole palikoita, millä asiaa korjata.
Kolmantena radalle Tapio & walesi Topi. Tapio meinasi myöhästyä tutustumisesta, ja ehti käydä radan vain pikaisesti läpi. Tämä melkein kostautui ennen puomia, sillä Tapio unohti hetkeksi radan! Annen kanssa kiljuttiin kilpaa "PUOMI!!!!" ja sinne onneksi Tapiokin sitten suunnisti. Puhtaalla radalla maaliin, yliaikaa kertyi muutamia sekunteja. Mutta näin oli joukkueella jo varmasti tulos!
Viimeisenä radalle Anne&Helmi, heille harmittavasti HYL. Lisää dramatiikkaa maxijoukkueen finaaliin toi myös jo monessa paikassa läpikäyty A:n ja auringon heittämän varjon ongelma, minkä seurauksena kaksi koiraa tömähti todella ilkeästi A:ta päin luultuaan sitä hypyksi. Onneksi kummallekaan koiralle ei kuullun mukaan käynyt tärskyä pahempaa! Oli kyllä hyvä muistutus siitä, että agilityssä koira tekee fyysisesti raskasta työtä, ja loukkaantumisen riski on koko ajan olemassa.
Tässä vielä Apin joukkuerata, alusta "harmittavasti" puuttuu ensimmäinen pelastelukalastelukarjaisu, kun Api meinasi juosta puomin alla olevaan putkeen.




Ja sitten sunnuntai ja yksilökarsintahyppäri. Ratahan ei mikään vaikea ollut, joka kohtaan sai ihan järkevää ohjausta suunniteltua. Ja mitä tekee ohjaaja? Sukeltaa heti alussa liian pitkälle viemään koiraa putkeen, jumittaa paikoillaan ja koira ehtii loikata väärän hypyn ennen muuria... Hirveen hienoa. Asenne on se, mikä ratkaisee, joten jatkettiin silti! Tosin vasta kepeille uudestaan lähettämisessä pääsin kunnolla takaisin kartalle, ja siltikin jää yksi hyppy keppien jälkeen ohjaamatta. Waara oli kyllä maalissa omasta mielestään vähintäänkin maailmanmestari, pieni kelpie oli nimittäin niiiiiin tohkeissaan että! Näyttää tälle elukalle sopivan nämä isommat karkelot, joten kait se on ensi kesänä mentävä uudestaan! :D