Haastetta pukkaa

Kivat siulle Hanna, että haastoit allekirjoittaneen!
Taitaa muuten olla Waarallisen Nemon ensimmäinen haaste, että jos sitä sitten edes tämän kerran...

Tästä siis kyse:
"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Ja koska haastaminen on tylsää, niin itse kukin lukemattomista blogin lukijoista voi raapustaa vastaukset omiin blogeihinsa näihin samoihin kysymyksiin!

1. Miten kuvailisit koiraasi kolmella sanalla?

Kolmella? Ihan hirveen vaikeaa!
Nemo:
PERSOONA, äänekäs, ainutlaatuinen

Waara:
blondi, kiituri, perfektionisti

2. Miten päädyit koirasi nimeen?

Nemo:
Olikohan Nemo peräti jo saapunut taloon, ja kutsumanimi edelleen hakusessa... Telkkarista oli alkamassa Nemoa etsimässä, ja no, luonne oli siinä vaiheessa jo sen oloinen, että Nemohan siitä tuli... :D

Waara:
TuplaW oli lähestulkoot pakko olla, lisäksi joku luontoon liittyvä sana. Mirka taisi heittää ehdotuksen "vaara", joka sitten jalostui Waaraksi. Ja kyllähän tuo nimi sattuu Apille kuin kuono päähän.

3. Millainen koirasi on harrastuskoirana?

Nemo:
Ihan hitonmoisen haastava, etenkin ensimmäiseksi koiraksi! Pari ensimmäistä vuotta tapeltiin joka asiasta, sitten hajosi Nemon selkä, jonka ansioista meidän välinen suhde kyllä parani huomattavasti. Edelleen harmittaa, etten osannut nuorta Nemoa viedä oikein, esim saalispalkkauksen sain tapettua kyllä ihan täysin. Edelleen on epäselvää, onko tuolla hermoissa vähän vilunkia vai onko kaikki epämääräinen säheltäminen vaan nuoruusajan koulutusvirheitten seurausta.
Nemolla riittää kyllä moottoria, mutta sen moottorin käyttäminen haluttuun asiaan onkin sitten eri juttu... Viime kesänä aloitetut kuuntelutreenit tokossa on muuttaneet meidän tokotreenit lähes täysin, Nemo rrrrrakastaa miettiä, pohtia ja soveltaa (myös silloin kuin ei pitäisi...) annettuja tehtäviä. PK-jäljellä tekee uskomattoman rauhallisesti töitä, eli ehkäpä se hermovaje on vain koulutusvajetta. Kaikki tyhmät paikoillaan nysväämiset (paikallaolot, kaukot...) on Nemon mielestä ihan ankeita, touhussa pitää olla vauhtia! Nemon kanssa treenaamisen on pelastanut myös loputon ahneus, kaikki käy! Millään muulla ei sitten oikein palkkaudukaan, paitsi sikailulla...

Waara:
Melkoisen täydellinen harrastuselukka, vaikka itse kehunkin. On moottoria, palkkautuu lelulla, ruoalla, kehuilla... Kestää toistoja toiston perään, tosin parin yrityksen jälkeen alkaa soveltaminen: kun ei kerta kelpaa, niin kokeilenpa sit näin! Joskus vähän blondi (Täh? En tajuu?), mutta hetken mietittyä lamppu syttyy taas :D Hirmu kiltti, tekee aina täysillä, ja mikä olennaisinta: ei painestu. Ei, vaikka ohjaaja paineistuu ja noituu ja on koiraa kohtaan joskus todella epäreilu... Waara vaan katsoo, että mitä riehut, ja yrittää taas uudestaan! Waara ei myöskään lainkaan ymmärrä, mitä sikailu on, vaan pyrkii aina tekemään oikein. Paitsi ihan joskus vahingossa saattaa agilityssä lähtö vähän livetä ja kontaktit...

4. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi, mikä se olisi ja miksi?

Nemo:
Sairastelut pois. Luonteessa en muuttaisi oikeastaan mitään, vaan rakentaisin koiran täysin eri tavalla pennusta alkaen.

Waara:
Aavistus lisää räväkkyyttä saalispalkkautumiseen.


5. Mikä mielestäsi koirasi hienoin saavutus harrastusrintamalla?

Nemo:
Selkävaivojen jälkeen saavutettu TK2-titteli oli ihan järjettömän hienoa, kun se toko ei muutenkaan ole Nemon kanssa ollut mikään helppo laji. Oikeastaan samalla viivalla kuin tuorein toko-tulos, vielä vuosi pari sitten en voinut kuvitellakaan, että Nemo kykenee koko EVL-kokeen läpi ilman, että lentää kehästä sikailun takia pois...

Waara:
Tuoreimmat agitulokset, ollaan ihan Suomen huippujen kintereillä!


6. Miten päädyit valitsemaasi rotuun?

Joskus aaaaaikoja sitten, ehkäpä jopa viime vuosituhannen puolella, lähdin kaverin matkassa käymään heidän tuttujen mökillä. Siellä sitten oli 2 kappaletta kelpieitä, ruskeita sellaisia, jotka oli ihan tosi mainioita tapauksia. Muistan silloin sanoneeni, että "Tuommoisen minäkin joskus haluan!" Menipä muutama vuosi, kuvioihin astui mies, jolla oli maitotila. Käytiin sitten miettimään, että oliskos sellainen paimenkoira näppärä. Ja kas, kelpiethän on sellaisia! Ja niin tuli Nemo, ja jäi, vaikka miehestä ero tulikin.


7. Mikä on ollut suurin haaste koirasi kanssa?

Nemo:
Terveysongelmat. Luonteen puolella vilkkaus, terävyys, kovuus.

Waara:
Waaran ääretön nopeus agilityssä yhdistettynä hitaaseen ohjaajaan.

8. Miten kehittäisit oman rotusi ominaisuuksia paremmaksi?

Luonnepuolella on jo aivan liikaa ääniherkkiä ja pehmeitä/ ohjaajapehmeitä koiria.
Terveyspuolella silmätarkit pakollisiksi jalostukseen käytettäville, ja PEVISA olisi aikasta hyvä juttu.
Kelpieitten kokoonkin pitäisi kiinnittää huomiota: isoja, raskaita kelpieitä näkee jo luvattoman paljon, ja liike on sen mukainen: elastisuus kärsii.

9. Jos koirasi olisi auto, mikä merkki se olisi ja miksi?

Nemo:
Viritetty neliveto-Jeep, jossa vähän vilunkia ohjauksessa, ei aina ihan pysy polulla

Waara:
RS Skoda. Näyttää hirmu viattomalta ja vähän tylsältäkin, mutta kas kun kaasua painetaan, niin sehän lähtee ko telkkä pöntöstä!

10. Mikä on parasta koirassasi?

Nemo:
Nemon persoona. Nemon tuntevat kyllä tietää, mitä tällä haetaan :)

Waara:
Partiopoika-asenne. Aina valmiina hommiin, ja aina valmiina myös vaan pötköttelemään kotosalla.
Kaikki käy!

11. Mitä tulevaisuuden tavoitteita sinulla koirasi kanssa?

Nemo:
Ikää saisi kertyä ainakin se 10v., mikä selkävaivaiselle on jo saavutus. Tokossa yksi EVL1-tulos olisi aika hulppeaa!

Waara:
Pitkäikäinen ja terve Apina :) Kummatkin agivaliotittelit, tokossa TVA, agin arvokisat joka kesä. Apinanpoika olisi myös kiva joskus saada, mutta suurimpana esteenä taitaa olla veemäinen "anoppi"... :D