Viikko menee aina nopeasti, mutta kun astuu vastaanoton ovesta sisään, alkaa sydäntä kylmätä.
Mitä jos jänteiden ompeleet on pettäneet, ja lähden kotiin ilman Waaraa? Jääko odotustilassa otettu kuva viimeiseksi kuvaksi Waarasta?
Ja ne pitkät, pitkät minuutit, kun Waaraa hoidetaan. Reilu puolituntinen menee todella hitaasti, ehtii miettiä jo vaikka mitä, viimeksi ei mennyt näin kauan, jotain on varmaan vialla...
Onneksi tälläkin kertaa kaikki oli hyvin sen vähän perusteella, mitä tuosta jalasta vielä tässä vaiheessa voi sanoa:
"Waaran kontrollikäynti ja lastan vaihto. Waara on voinut hyvin, on ollut pirteä ja kovin aktiivisen oloinen. Leikkauksesta on nyt 2 vkoa ja 4 päivää. Waara rauhoitettiin ja lasta poistettiin. Tassut pestiin, kuivattiin ja haava-alue hoidettiin laserilla. Haava on siisti. Tikit poistettiin. Varpaat ovat normaaliasennossa, mutta jänteitä ei edelleenkään rasitettu. Jalka lastoitettiin uudelleen. Ensi viikolla lasta vaihdetaan puulastaan ja vähitellen aloitetaan oikaisemaan rannetta seuraavien 3-4 vkon aikana."
Viikon päästä siis ensimmäinen virstanpylväs, kun vaihdetaan tuo leikkauksesta asti ollut lasikuitulasta/kipsi puulastaan ja aloitetaan pikkuhiljaa jalan taivutus normaaliin asentoon. Tällä kertaa jalka paketoitiin retrohengessä neonvärein.
2,5 viikon tekemättömyys alkaa pikkuhiljaa näkyä Waarassa. Kotona on kyllä rauhallinen, mutta ulkona on aivan äärettömän terävä ja reagoi haukkumalla lähes kaikkeen! Hyvin epätyypillistä Waaraa. Ja tänään vastaanotossa omaa vuoroa odotellessa piti ihan järjetöntä mekkalaa (Waaraksi) omaa vuoroaan odotelleelle rotikalle sekä ohi kulkeneille lääkäreille ja hoitajille.
Viime viikonloppuna Waara pääsi "tokoilemaan": teki pari tunnaria metrin matkalta sekä könötti perusasennossa, kun odoteltiin Nemon tokokokeen palkintojen jakoa. Ja oli muuten intopinkeitä suorituksia, vaikka ei se normi-Waarakaan mikään laama ole! Tunnarissa tunki itse nenänsä taskuun, palkka tuli vissiin liian hitaasti... Ja teki tunnarit ilman tietoakaan epävarmuudesta tai hidastelusta, jospa tämän sairasloman seuraksena saataisiin tunnariin uusi, parempi ilme!
Nemo tosiaan kävi lauantaina tokokoeessa Imatralla. Oli astetta stressaavampi kisapaikalle meno, kun klo 14 totean, että kisakirjakansiota (= kaikkien kolmen koiran paperit, kisakirjat jne) ei löydy mistään, ja kokeen alkamisaika 15.15, paikalla oltava puolta tuntia ennen... Järjetöntä etsimistä mukaan lukien kellari, ja ei vaan löydy mistään. Olin jo luovuttanut ja lähdössä hakemaan koiria autosta takaisin sisälle, kun eteisesäs roikkunut musta olkalaukku osui tielle ja siellähän se kansio oli! Kiiresti matkaan, ja soittoa kisapaikalla olleille kavereille, että tulossa ollaan, pyytäkää odottamaan jos suinkin mahdollista! Koe oli pikkaisen etuajassa, mutta malttoivat odotella meidän paikalle. Kisapaikalla oltiin melko tarkalleen klo 15, Nemo tietty ensimmäisenä suoritusvuorossa. Pikainen pisistys ja kehään....
Paikkaistumisessa arvasin, ettei kestä istuallaan. Lämmin, aurinkoinen keli ja vielä automatkasta puolinukuksissa oleva koira. Ja sinnehän se romahti makuulle.
Paikkamakuussa tuplakäskyt sekä maahanmenoon että istumiseen, tämä oli uutta.
Seuruu oli semihyvää, hetkittäin jätätti mutta kokonaisuutena siedettävä.
Zeta (S-M-I) oli hyvä, itse vaan annoin turhan tuplakäskyn kun luulin, ettei Nemo lähtenyt makuulta mukaan. No lähtihän se mutta vaan pikkaisen hitaasti.
Luoksari siedetttävä. Juuri seisomistolpan kohdalla Nemo katsoi liikkuria, joten piti sekunti odottaa, että katsoi miuta. Makuulle Nemomaisesti valuen.
Ruutu. Ei nähnyt merkkiä, vaan rynni suoraan kohti ruutua?! Ja vielä ISO merkkikartio.... Uusintana ok, tosin ruudussa paikka hukassa, meni ihan vasempaan reunaan.
Tästä katki, ja seuraavaan settiin...
Ohjattu oli hieno Nemolle, osan matkaa taisi palauttaa ravilla.
Hyppynouto ok, osan ravasi.
Tunnari ok, arpoi hetken väärän kapulan kohdalla, sitten haisteli eteenpäin ja nosti oman, kun osui kohdalle. Vähän tuli hampaanjälkiä...
Kaukot S-I-M-I-S-M ensimmäiseen maahanmenoon ok, sitten hypähti kunnolla eteenpäin. Treeni kuitenkin on auttanut, kun puoleen väliin meni jo paremmin, eikä liikkunut enää kuin vajaa puoli Nemoa! S-I lähti ennakoimaan, tulikohan johonkin tuplakäsky...
Tuuri the Saukkomiäs treenaili vähän tokoa ja hyppytekniikkaa. Koevalmis 2020?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti