sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt!

Tänään lähdettiin Mikkeliin suorittamaan korjaussarjaa viime viikonlopun lähtösikailuille Kouvolassa.
Ja olihan niissä Kouvolan radoissa vähän muutenkin sanomista.

Ennen jokaista rataa rassattiin lähtöä lämppäriesteillä, välillä varasti, tuli ali tai keksi muita virikkeitä, mutta aina saatiin onnistumaan.

Tuomarina Lahikaisen Marja, kivoja ja sopivan kinkkisiä ratoja.
Hyppärillä aloiteltiin. Lähtöhän se onnistui hienosti!
Tokana esteenä muurin takaakierto, löysä vastaanottovalssi, jonka seurauksena kaatui muurin sivutolppa.
Hieeeenosti täydestä vauhdista keppien avokulmaan, oli kyllä tarkoitus vähän jarruttaa ja kääntää mutten sitten ehtinyt. Waara meni jo. Fiksu Apina! Rallateltiin etiäpäin, kulki ihan kivasti ja takaakierto-niisto pelitti, ei rytise enää takaakiertorimat! Tosin läksin tuosta sitten niin vauhdikkaasti (ahhahhaahha) liikkeelle, että meinasin viedä Waaran seuraavasta hypystä ohi, paniikkikorjaus ja rima tipahti. Samoten tokavikalta kielto (takaaleikkaus, of course) ja vielä sarjaesteeltä, en kehdannut korjaamaan ruveta, kun kivaa menoa alla. Yllärinä saatiin sitten tulokseksi 15, vaikka sarjaesteen kiellosta olisi korjaamattomana voinut hyllynkin saada.

Toisena agirata. Jalat oli kuin puolimetrisessä mutavellissä, iskikö joku 3 viikkoisen flunssan jälkiaalto vai mikä, mutta ei mitään liikettä, edes sitä normaalia vähäistä. Lähtö ongelmaton, vähän kankku nousi (koiran) mutta käskystä meni takaisin maahan. Jo alun pyöritys meni kepposteluksi, jaakotus vaihtui johonkin menetuletakaisinhyppäätuo-kuvioon, selvittiin virheittä kuitenkin putkeen, ja siitä sitten puomille Satun oppien mukaisesti, ja hienostihan se ylösmeno pelittää! Putki-putki- hyppy-takaakierto oli taas jotain ihan muuta kuin oppikirjasuoritus (WaarawaaratakaatakaaTAKAA!!!) eikä työntö-päällejuoksu tainnut sen paremmin mennä. Mutta ilman virheitä kuitennii. Putkesta A:lle, siitä kepeille ja meinasi ohjaajalta viimeinenkin liike loppua. Tahdonvoimalla kinttuihin vielä vauhtia, ja rengas, keinu, pituus ja vika hyppy. Nollalla, rumalla sellaisella maaliin. Tuloslistalla odotteli sitten ylläri, -6,38, radalla 55 koiraa ja SERT-A  hyppäsi aina Waaralle asti. Muistin toki palkintojen jaossa SERTin haettuani kätellä kolme parasta sanoen "Kiitos, ettei teille kelvannut". Tosin tämä oli kyllä ihan täysin Waaran SERT....

Kolmannella radalla otin alun varman päälle. Moni valitsi 2 suoran hypyn jälkeen pakkovalssin kolmoshypylle ja siitä 180 kepeille. Mie menin toiselle puolelle, otin Waaran yhden hypyn takaa mukaan (hienosti pysyi taas, kankkukin!) ja viskileikkauksella kolmonen ja keppien haku itsenäisesti. Kyllä Waara osaa! Sitten alkoi se perinteinen sähellys. Keppien jälkeisellä takaakierrolla sain vielä söherrettyä Waaran takaakiertoon, mutta sitten vastaanottovalssi muuttui pyöritykseksi... Waara armahti, ja haki A:n alla olleeseen läpinäkyvän putken pimeään kulmaan, ohjaajaa ei voi tästä kiitellä. Selvittiin vielä rengas ja hyppy työnnöllä, sitten tein sen, minkä osaan parhaiten. Sössin takaakierron. Aatella. Luulisi, että noin kuudenkymmenenkahdeksan (68) epäonnistuneen kisatoiston jälkeen olisin jo oppinut ottamaan sen *sensuroitu* viimeisen askeleen (okei, tällä kertaa siitä puuttui ainakin 5 askelta) ja viemään sen koiran sinne takaakiertoon. Mutta ei, kyllähän se toki lukee takaakierroksi kun ohjaaja seisoo paikoillaan, huitoo itikoita ja huutelee "takaatakaatakaa". Vähemmästäkin on ihmisiä hoitoon viety.  Hylly tulla heilahti, jatkettiin A:lle, juoksi läpi oho. Halusin kuitenkin testata puomin, joten putkeen ja täyttä höyryä puomille. Hienosti osui ylösmenolle! Ja alastulon juoksi läpi! Siispä poistuimme radalta.

Mutta kisapäivän tavoitteet ylittyi! Tarkoituksena oli saada lähtö kuosiin tarvittaessa vaikka hyllyttämällä kaikki kolme rataa heti alkuunsa. Waara päättikin hienosti pysyä jokaisen lähdön tyynen rauhallisesti kankkua kohotellen! Samoten puomin ylösmenon uutta tekniikka oli tarkoitus testata, testit suoritettu onnistuneesti! Videokuvaa agiradoista tulee lähiaikoina, kunhan kuvaaja saa ne kamerasta irti.




2 kommenttia:

  1. Onnea agi sertistä!
    _Leena, joka kehnolla radalla sai luvan ja hienoilla radoilla vitoset ja kaikken parhalla hylyn, taitaa se Tikkari olla sellainen hannu hanhi, kultalusikka kädessä syntynyt

    VastaaPoista