2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.
Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).
On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!
peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti