Vielä kuukausi sitten Nemo pöhisi lenkillä käytännössä kaikelle mahdolliselle: junille, kauppakasseja kantaville ihmisille, kovaäänisesti kännykkään puhuneille jne…
Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi: kaikki on taas nemomaisen IHANAA, lähes poikkeuksetta vastaan tulevat ihmiset saavat koko koiran jengoiltaan: vartalo pyörii hännän jatkeena, korvat luimussa yritetään houkutella vastaantulija rapsuttamaan :D Jos mokoma kehtaa mennä pysähtymättä ohi, saa hän peräänsä haukut :D
Viime viikolla Nemo säikäytti päättämällä ensimmäistä kertaa sitten pentuaikojen paimentaa ohi ajavia autoja. Onneksi miulla oli remmi kunnolla ranteen ympärillä, kun Nemo yllättäen yritti hyökätä takaa tulevan auton eteen. Tilanne tuli niin puskista, etten ehtinyt reagoida ollenkaan. Seuraavan auton lähestyessä Nemo taas mataloitui paimennus&hyökkäysasentoon, mutta juuri samalla sadasosalla, kun lähti liikkeelle, karjaisin EI ja muutaman valitun ärräperustaisen sanan perään.
Seuraavan vartin verran Nemo käveli korvat luimussa miun vasemman jalan vieressä ja mulkoili autoja kuin valtion vihollisia, eikä puhettakaan mistään hyökkäilystä :D Tulikohan lie mieleen pentuajan takaumia, kun autojen paimennuksesta ja pysäyttelystä tehtiin loppu 10 litran vesiämpärin ja kolinapurkin kera…..
Viime perjantaina Nemo taas kerran lähti jäniksen tai minkä lie öttiäisen perään irti ollessaan. Tällä kertaa reissu kesti n. 15 min, ja illalla olikin sitten kotona taas vasenta takajalkaa varova koira :( Meni kuitenkin yhdessä illassa ohi, ja fyssarin ohjeen mukaisesti annoin myös särkylääkettä.
Toissa päivänä olikin sopivasti varattuna fyssariaika, joten päästiin perjantain vaivoja käsittelemään. Selvästi oli jo paremman tuntuinen koira, ja lihaksiakin oli jo alkanut ilmestyä. Olen itse lähipäivinä kiinnittänyt huomiota siihen, että Nemo kyllä käyttää vasenta polveaan, mutta varpaita ei mielellään taivuttele. Mainitsin asiasta Einille, ja totta tosiaan: vasemman jalan varpaiden kääntely ei ollut Nemosta yhtään kivaa. Kotona tuota on ollut hankala testata, kun Nemoa ei kotioloissa tahdo saada riittävän rennoksi.
Saman tien varasin Kouvolasta ensi viikolle ajan, jotta otetaan kuvat myös noista varpaista. Jos ei muuten, niin onpahan sitten taas yksi syyllinen suljettu pois laskuista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos varpaissa on vaikka hiusmurtuma tai jännevamma, joka ei ole päässyt parantumaan. Joo, tiedetään, vaikuttaa aika epätoivoiselta…mutta mie haluaisin kuitenkin jättää polven tähystämisen vihoviimeiseksi vaihtoehdoksi, kun kaikki muu on tutkittu ja poissuljettu.
Ja jos samalla voisi ottaa uuden kuvan polvestakin. Jos polveen on alkanut muodostua nivelrikkoa, niin sittenpähän on ainakin varmuus siitä, missä vika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti