Viikonlopun sutinat

Perjantaina Waaralle yuli 10viikkoa täyteen, ja oli taas madotuksen vuoro. Tällä kertaa maha meni hetkeksi sekaisin matolääkkeestä, mutta lauantaina päivällä maha toimi taas ok. Painoa 10 viikkoisella Waaralla oli 5,8kg, korkeuttakin pitäisi pikkuhiljaa yrittää mittailla.


Waara pääsi lauantaina hallille haistelemaan kisatunnelmaa.
Yhtään ei kakaraa jännittänyt hälinä ja kovaääniset kuulutukset, ja vieraat omituisen näköiset koirat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia :D Namit maistuivat, ja leikkikin onnistui hetkittäin, tosin lähelle tulleet koirat varastivat välillä mielenkiinnon. Uusia rapsuttajia oli vaikka kuinka monta, ja koiratuttavuuksiakin tuli uusia.
Nemon velipoika Latekin pääsi tutustumaan Waaraan. Veljeksillä olikin selvästi neuvonpito käynnissä, kuinka monella luulla Nemo suostuu Waaran myymään Kolehmaisten taloon Laten pikkuveikaksi :D Late oli into pinkeänä kakarasta, joten Annen on kait pakko ottaa kelpiepentu lähiaikoina ;)

Sunnuntaina Waara pääsi Montyn kanssa metsälenkille, Onni-colliekin oli matkassa. Välillä piti hieman veljesten rähistä, tosin voittaja ei tainnut missään vaiheessa selvitä :D Myös Marin lapset oli matkassa mukana, joten lapsiinkin totuttamista on siis harrastettu.

Vielä hieman vajaa 2 viikkoa parasta sosiaalistamisaikaa jäljellä, ja johan tässä on ehditty tutustua vaikka mihin:

- ihmiset, kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä on tavattu, eläinlääkärissäkin käyty

- koirat, muutamia erilaisia, agikisoissa nähtiinkin sitten melko laaja rotukirjo, joista muutamiin tutustuttiinkin

- liikennevälineitä: auto, rekka, juna, linja-auto (ja kyydissäkin on oltu), polkupyörät ym mitä nyt kaupungissa vastaan tulee, autojen suhteen piti jo vähän antaa kurinpalautustakin…

- vierailulla ollaan käyty parissa eri osoitteessa

- agikentällä ja tokotreeneissäkin on käyty, agihallissa nukuttukin :D, tokokisoissakin Waara pääsi tunnelmaa haistelemaan

- maastoja on ollut jos jonkinlaisia: asfalttia, metsää, peltoa…

- rappusia on kiipeilty niin ylös kuin alaskin

- autossa on matkustettu jo useamman tunnin matkoja, hiljainen on kyydittävä :D

Nyt pitäisi aloittaa tosimielessä luopumisen treenaaminen, eli ihmiset ym mielenkiintoiset asiat voi vilkaista, mutta sitten emännän luo palkan hakuun. Naksu alkaa pikkuhiljaa mennä jakeluun, katsekontaktiakin löytyy vähintäänkin riittävästi ikään nähden :D

Perusasentotreenit aloitettiin eilen, eli Waara istumaan ja itse siirryn viereen tönöttämään.

Miten ihmeessä tuon ikäisellä kakaralla voi olla noin järjettömän hyvä keskittymiskyky?