Kevät keikkuen tulevi

Näyttää se kevät vaan pukkaavan päälle, vaikka hetki sitten vielä oli täysi talvi.
Kyllä sen kevään tulon viimeistään eilisellä työreissulla huomasi, kun metsäteillä etenemistapana oli "luistonesto pois, kakkonen silmään ja kaasu pohjaan". Joskohan sitä pitäisi pienen tauon varastoinventoinneista, niin ei vasta huollettu Sotka-parka ylirasitu :D

Agilityä on jatkettu Woo Whan kanssa enempivähempi menestyksellisesti.
Tiistaina käytiin tekemässä motivaatiotreeniä Leenan ja Tiipiin kanssa.
Ideana siis oli, että suoraan vauhdista suoritetaan este tai kaksi, ja palkkaa naamaan.
Ja tämähän toimi! Tiheällä palkkaamisella saatiin WW:n into pysymään parempana, ja muutenkin mieli virkeänä. Myös Tiipiin ratasuoritukset näytti nostattavan WW:n kierroksia, pitääkö siis vastaisuudessa ottaa Tiipii motivointileluksi? :D
Tehtiin sittne lopuksi se kuuluisa virhe: hyvin menneen pätkän jälkeen päätettiin vielä kokeilla pieni pätkä.... Ja WW tippui puomin ylösmenolta ja loukkaantui vakavasti HENKISESTI.
Maanittelun, uhkailun ja lahjonnan avulla WW saatiin kuitenkin menemään uudelleen puomille, ja kauhea katastrofi unohtui.

Eilisessä ryhmätreenissä oli jos jonkinlaista kiemuraa, mutta me WW:n kanssa hiukan oiottiin mutkissa. Nytkin WW kulki ihan kohtuullisesti, välillä unohtui ihmettelemään ja kävi myös varmistamassa, irtoaisiko Leenalta ylimääräistä kannustepalkkaa.... Valittettavasti näin lama-aikana kannustepalkkioista on luovuttu.
Puomi oli taas huihirvee, joten koira kiinni ja nykäisemällä ylös, ja kas kummaa, homma toimii taas :D
Tällä kertaa WW oli treenin lopussa jo poistumassa omatoimisesti paikalta, mutta Susanna the kouluttaja tuumasi, että eiku putkeen vaan vielä kerran ja päälle yksi hyppy.
WW saapui paikalle korvat luimussa laahustaen, joten ei vaikuttanut kovin lupaavalta...
Sujahti kuitenkin putkeen yli odotusten, ja suorastaan syöksyi (WW:n yleiseen agikentällä liikkumiseen suhteutettuna) hypylle ja vielä siitä ylikin! Ohhoh sanoisinko, kerrassaan loistava suoritus koiralta, joka oli jo kertaalleen päättänyt, että nyt riitti kiitti poistun nyt autolle :D

Kyllä siellä WW:n sisälläkin asuu ainakin ihan tosipieni agikoira :)

Nemoon palataksemme...
Fyssarilla käytiin taas, ja nyt Nemo oli ensimmäistä kertaa reiluun puoleen vuoteen rentoutunut, tai oikeammin sanottuna oppinut rentouttamaan lihaksensa myös sieltä kipeästä takapäästä.
Kävi heti alussa jo makoilemaan takajalat rentoina, aikaisempi jäykistely hävinnyt.
Joitain pieniä kipukohtia löytyi, mutta kokeilkaas itte olla 6 viikkoa pelkällä 3xkorttelin ympäri liikunnalla...
Edes se kaikista pahin kohta, eli L7/S1-nikamaväli ei ollut juurikaan kipeä.
Einin kanssa tuumattiinkin, että voi kun Nemolta saisi deletoitua kipumuistin, niin saataisiin oikeat reaktiot esiin. Nyt kun ei ole mitään varmuutta siitä, onko tuo pienikään kipuilu enää kipua, vaan pelkkä muistikuva siitä, että kyseinen kohta oli pitkään kipeä.
Selvästi huomasi, että Nemo "odotti" kipua, sillä Einin lähestyessä takaselkää, alkoi läähätys ja haukottelu. Varsinaista kipureaktiota ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa, eli toiveissa on, että kipu olisi enää Nemon mielessä eikä selässä.
Nyt sitten aloitellaan vaaaarovasti liikuntaa, aluksi päiväohjelmaan lisätään 10 min ravilenkki. Aluksi on tarkoitus saada vahvistettua ennen kaikkea selkälihaksia, jottei takapää jumiudu uudestaan. Jos kaikki menee hyvin ilman suurta takapakkia, niin seuraavalla fyssarikerralla 12.5. Nemon liikunnan pitäisi olla tasolla 10+15+10 min ravilenkit päivittäin, eli yhteensä 35min ravia päivässä.
Ei kuulosta mitenkään päätä huimaavalta, mutta 6 viikon levon jälkeen on edettävä tosi varovasti, ettei koko pitkä lepo mene hukkaan. Ja jos näin vältytään selkäleikkaukselta, niin mie lisään liikuntaa vaikka sekuntiaikataululla!