Liian hyvä kenraali

Viikonloppu meni taasen tehokkaasti agilityn parissa.

Perjantaina aloitin penturyhmän kouluttajana, 4 napsakkaa koirakkoa, joissa jokaisessa on potkua!

Lauantaina oli vuorossa OJ:n treenit, jossa onnistuttiin tekemään kummallakin treeniradalla nollat! Ei toki ensimmäisillä nykäisyillä, mutta vähän kun tahkottiin, niin lopuksi nollat tauluun!

Ensimmäinen oli tämmöttinen, loppuun lisättiin vielä rengas ja hyppy.

Ja samma på video

http://youtu.be/enCkbFRB01k (Youtuben Blogger-linkitys ei nähtävästi tahdo toimia....)

Toinen rata oli helpompi ja lyhkäisempi, ainoastaan pituus vähän tahmasi.

Ja se video tästäkin http://youtu.be/EFLegyh5GjI

Oli aika jeejeefiilis kyllä näitten treenien jälkeen!

Sunnuntaina sitten Kouvolaan Allan Matssonin kolmelle radalle.
No jeejee-fiilis oli sielläkin, mutta tuloksena 3xHYL, miten lie mahdollista...
Hyppäri ensin. Alkupuolella oli kiva vedätyssuora putkesta: hyppy-okseri-hyppy ja 90 asteen käännös pois parin metrin päässä olleelta ansaesteeltä. Ja rimat tapissaan. Okserista rämisi kumpikin rima alas, mutta eipä tullut HYLlyä vielä tästä! Loppusuoran alussa ajatukset oli liikaa lopun välistävedoista (KIIIIREEEEE!) joten yksi hyppy ohitettiin. Otettiin se uusiksi, ja tein loppusuoralla pituudelle valssin KUTEN OLIN suunnitellutkin. Vaikkakin olin parisen metriä koiraa jäljessä. Eh. Ihailin sitten "onnistunutta" valssia sen verran, että välistäveto jäi tekemäti, joten W hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Mutta kokonaisuutena ihan mainio rata, etenkin asenteeltaan!
Toka radalla vedätin kepeillä, ei ongelmaa! Rähmäys tuli ihan idioottikohdassa A:lle viennissä. Sitä vaan kuvitteli, että kyllähän se tästä kulmasta tuon An hakee, helppo homma. No ei hakenut, vaan juoksi vieressä olleille kepeille ja siitä HYL. Muuten loistorata taas, muurin palikat kyllä lensi, takaaleikkaus, meidän bravuuri.
Kolmas rata peloitteli heti alussa A-putki erottelulla. Kuvittelin, että linjaamalla koiran jo edellisellä hypyllä suoraan kohti A:ta, on peli selvä. Oli tosi selvä, juoksi ongelmitta putkeen. HYL. Otin uudestaan hypyn takaa, tällä kertaa löytyi sivulta kaukaa kepit. Apiiiiii.... Matssonia vaan nauratti, ja niin kyllä allekirjoittanuttakin. Sitä saa mitä vahvistaa, keppejä haetaan kaaaaaaukaaa! Kolmannella yrityksellä kelpien aivot kohtasivat A-esteen, ja matka jatkui. Taas mainio rata muuten, yksi rima taisi tulla alas. Loppusuora oli koko hallin pituinen hyppy-okseri-keinu-rengas-hyppy. Ja oltiin yhtä aikaa maalissa, että laitettiin muuten töppöstä toisen eteen! Todistusaineistoa kisoista alla, (c) Jere Pätäri, kiitokset vaan kuvaajalle!

Että sillä tavalla tällä kertaa!
OJ:n sanoin: Taisi olla liian hyvä kenraali....

Eilen jatkettiin vielä samalla teemalla oman seuran epiksissä.
Ajatuksena laittaa lähtö taas kuosiinsa, Kouvolassa kun oli havaittavissa pientä varastelua...
Samoten kontaktit kohdilleen, ne tosin pelitti Kouvolassakin mainiosti, samoin kepit.
Mölliradalta nykäistiin nolla. Hyvin kesti Waara lähdössä, vaikka kovasti yritin hämäillä. Kontaktit muuten ok, mutta An alastulolla väitän koiran varastaneen. Kesti kyllä sokkarin alastulolla, mutta lähti sitten liikkeen mukana. Kilpailevien rata hyllytettiin tutunomaisesti helppoon kohtaan. Waara tuli putkesta vauhdilla, ja ei ihan osunut pituudelle, vaan hyppäsi sen sivusta. Otin sitten uudestaan putken kautta. Muuten virheetön rata, tosin W pelasti toka vikan hypyn. Lähtö, kepit ja kontaktit toimi tässäkin moitteettomasti.

Ensi viikonloppuna sitten oman seuran kisoissa 5 rataa, katsellaan, josko edes yhdeltä radalta tulisi tuloskin!

Niin ja se toinen laji...
Tokoa on tehty enempi vähempi joka päivä. Waarallekin pikkuhiljaa häiriötekijöitä seuruuseen, noutoihin (tötsiä jne), noudon palautusvauhtia työstetään edelleen. On vaan riippuvainen yhä miun kehuista, jos olen hiljaa, alkaa empimään. Nemo töhistelee häiriökuuntelutreeniä. Eilen viimeksi mm. ohjattua niin, etttä perusasennossa heitän kapulan, käskytän merkille, palkkaan stopin ja siitä vasta nouto. On Nemolle aika haastavaa, mutta kyllä ne rattaat vaan raksuttaa! Hyvin kyllä näkee, että tehty ensimmäiset 5v vain "oikeita" liikkeitä, joten esim. noudosta luopuminen merkille menon ajaksi on hankalaa, muttei suinkaan mahdotonta! Ja Njemon ilme onnistuneesta suorituksesta kertoo kyllä kaiken: Mää pystyin ja kykenin!

Erittäin Hyvä ja ERInomainen

Reilun vuoden mittainen koiranäyttelytauko selätetty osallistumalla Lappeen pääsiäisnäyttelyyn. Tai no Nemon kohdallahan edellisestä näytelmästä taisikin olla jo nelisen vuotta aikaa...

Etukäteen arvellutti eniten Nemon kehäkäytös, tunnetusti kun Mr. KäyttäydynJosTahdon osaa kyllä sikailun jalon taidon, jos vaan huomaa mahdollisuuden koittaneen... Treenattiin sentäs huimat 2 kertaa näytelmäravia ja seisomista ennen näyttelyä, että ei ihan kylmiltään menty!

Mutta kuis sitten kävikään...

Kehän alkua odotellessa testailin vähän kumpaisenkin käyttäytymistä tungoksessa. Nemohan se käyttäytyi mainiosti (toki alkuhaukut piti kuuluttaa) mutta Waara, tuo kiltti pieni kehäkettu olikin ihan täpinöissään! Ei voi kelpie paljon enempää tohkeissaan olla! Ihmisiä! Koiria! Ihmisiä! KELPIEITÄ IIIIIK! Että oho hups vaikuttaa lupaavalta... Mihin se semirauhallinen Waara katosi???

No mutta, kummallekin kehäremmit niskaan, ja Waara Lauralle parkkiin odottamaan Nemon kehän ajaksi. Nemon ja Waaran luokat kun oli luonnollisesti peräkkäin (AVO ja VAL) ja kummassakin vain 2 koiraa, niin vähän meni hätäilyksi...

Nemo kehään, jossa odotteli George Georgiasta, Schogol sukujaan. Napakan oloinen tuomari, joka käsitteli koiraa perusvarmasti, ei valittamista. George taisi kovasti järkyttyä, kun ei Nemolta jalkovälistä löytänytkään hakemaansa. "What, is he castrated?!?!" No pallitodistus toki oli kehäsihteerillä, mutta vähän tuli sellainen tunne, että ei taida Nemosta ROPpia suureksi pettymykseksi tänään tulla. Järkytys. Juoksenneltiin ristiin rastiin ympäriinsä ja edestakaisin, ihan tosissani laitoin töppöstä toisen eteen ja rukoilin, ettei matto luista alta. Nemo viiletti korvat takaviistossa ripeää ravia (naama näytti aika tympääntyneltä). Seistäkin maltettiin hienosti kunnes tapahtui katastrofi: tuomarisetä rapisutteli jotain paperia pöydän takana, ja that's it. Nemo oli täysin vakuuttunut, että setä tulee ja tarjoaa hälle ihan just jotain erinomaisen loistavaa herkkua, joten loppukehä menikin sitten tuomarille flirttaillessa (siis Nemo, ei omistaja). Kehäsihteeri suureksi iloksi heilutti kuitenkin sinistä lappua, eli Nemolle Erittäin Hyvä! Selkäänsä poteneelta etenkin liikkestä on kiva saada edes "modern"!
Arvostelussa seisoi näin, kyllä siitä Nemon tunnistaa vähän kiltisti kerrottuna:
6,5 years. A bit leggy male (aika kohteliaasti, "hieman") with medium bones. Good neck and shoulder. A bit weak front. A little bit straight in pastern (kiltti setä-linja jatkuu: hieman suora) Also showing a lot of temperament. Modern drive and ground coverage

Kättäpäälle kilpailuluokassa, toisena AVO-koirana kehässä ollut Doni sai ERIn, joten kakkossija oli varma. Ja sitten juosten kehästä viemään Nemo Lauralle, Waara Lauralta parkista ja juosta takaisin kehään. Kehäsihteerikin pääsi huomauttamaan "Sinulla on väärä numero tämä koira on xxx85 eikä 82!". Niin no jos satuit huomaamaan niin vaihdoin koiraa juosten lennossa, se numero ei ihan ekana ollut mielessä.. Onneksi toinen numero oli väärän alla valmiina, joten tilanne hallinnassa!

Pari kierrosta rinkiä ja juu, ei sovi oikein Waaralle tulla lennossa kehään... Ravi oli vähän hukassa, laukkaa olisi löytynyt senkin edestä... Enkä edes hoksannut ensin, että Tyyppi laukkailee, kun eihän se ennen... Toisen koiran arvostelun aikana Waara vielä keksi ah niin ihan Leenan kehän reunalta, ja kierrokset nousi vielä enemmän punaiselle "KihkihkihKIIIIIIIH!" ja sitten koira repimällä takasin kehään. How nice! Kokeilenpa toisenkin kerran ilmota kummatkin koirat samaan näyttelyyn. Not.
Mutta taas rinkiä laukkaravipompulla, seistä sentäs maltettiin hienosti. ERI sieltä tipahti, toiseksi jätiin VAL-luokassa. PU- kehässä tuomari nosti valiot kärkeen, eli Waarasta PU2. Tuomari tuli sitten vielä pahoittelemaan, että "Sorry, but I could't see movement because he was jumping all the time." Ja sanoi tämän vielä kaiken varuilta kahteen kertaan, että on se harmi, ettei pompulta liikettä näkynyt, liekö olisi halunnut voittajaksi muuten laittaa. Mutta kiittelin vaan ja kättelin waarankuolaisella kädellä, saaatoi sen jälkeen tuomari olla ihan tyytyväinen päätökseensä.
Waaran paperissa seisoi näin:
3,5 years. Good size and format. Balanced enough. Also lovely neck and shoulder. Very good front. Quite a reach when moving. A little bit narrow behind. A lot of temperament and stamina.
Vähän jää nyt epäselväksi tuo "Melko ulottuva liikkeessä" ? että onko kyse siitä loikkimisesta, liikkuiko ne pienet hetken hyvin vai mitä tuolla haettiin. Samoten tuo viimoinen lause "Paljon luonnetta ja kestävyyttä" että onko tämä nyt sitten hyvää vai pahaa?

Kehän reunuksien sielut sanoivat kyllä, että hienosti se Api esiintyi ja näkyi siellä raviakin. Seassa. Jostain kumman syystä Waaran äitimuorikin oli saanut tismalleen samat "jumping"-kommentit tuomarilta, onpa mystinen juttu. Ja Laura vielä sanoi, että onneksi käskit laittamaan Saimin remminkin Waaralle, Waara kun oli odotellut omaa vuoroaan niin kiltisti, että Saimin nahkainen näyttelyremmi oli ihan itsekseen katkennut. Että niin, ehkäpä lennosta kehään ei nyt sitten ihan toiminut.

Täydellisen onnistunut reissu kuitenkin kokonaisuutena, Nemolta ei irronnut ylimääräisiä eritteitä kehään, ja Waara pysyi siellä ERI-kannassa ja tuomarikin tykkäsi. Josko sitä sitten vuoden päästä kokeilisi taas onneaan...

Soon kevät ny!

Parisen viikkoa humahti Waaran anturaa parannellessa, ja samalla saatiin kaupan päälle kevät!
Antura on nyt lähes täysin parantunut, agitreeneissä vielä varuilta pidän liimasidettä päällä. Lenkillä kiitää jo ilman turhia teippauksia!

Toissa lauantaina oltiin Waaran kanssa Savikon Sepon koulutuksessa Mikkelissä. Kerran aikaisemminkin Sepon koulutuksessa olleena (silloinen päivitys) tiesin odottaa vauhdikasta rataa ja hirmu positiivista kouluttajaa, enkä ollut väärässä :) Tosin Kookoo99:n agihallin pienuus hieman rajoitti treenipätkän vauhtia. Hiukan ensin hirvitti, noinkohan kelpie syöksyy reunamuoveista läpi, kintut vaan jää sätkimään sisäpuolelle... :D
Treenin aluksi kerrattiin hieman ohjaajan lämmittelyä, mikä tuli kyllä hyvänä muistutuksena. Waara tulee aina lämpättyä ja jäähkättyä kunnolla, mutta kyllä se ohjaajakin kannattaisi lämmitellä paremmin kuin kävelemällä. Samoten Seppo kertoi, että tarkoituksena on keskittyä enemmänkin ohjaajan liikkumiseen ym., eikä niinkään koiraan. Ja näin tehtiinkin!

Alussa ei ongelmaa, kolmoshyppy niistosokkarina. Tässä tuli heti kommentia siitä, miten ohjaajan kannattaa niistää, jotta oma liike lähtee tehokkaasti eikä jäädä jumittamaan koiran eteen!
Hyppy nro 8 oli hankala, Waara tuli 2-8 hyppyjen välistä liikkeen mukana. Merkkaamalla ei onnistunut, liike tunnetusti edelleen vei Waaraa.
Tässä sitten taas keskityttiin siihen, miten ohjaaja saa homman hoidettua. Liike linjattiin niin, että ohajus kävi piirroksessakin olevan 8-9 esteiden välissä olevan pystyviivan oikealla puolella samalla katsekontaktia koiraan pitäen, jotta Api saatiin lukemaan hyppy oikein. Myös ohjaajan liikettä hiottiin niin, ettei vauhti kärsinyt, vaan  painopiste pidettiin vasemmalla puolella. Onnistui ihan todella mainiosti, pienilläkin muutoksilla ohjauksesta tuli todella sujuvaa!
13-14 väliin tein sokkarin, onnistui kunhan maltoin ajoittaa oikein.
Hypstä 19 Waara meni parisen kertaa ohi, mutta sitä ei ehditty sen kummemmin rassailla, vaan keskityttiin hypyn nro 16 käännökseen. Sepon mukaan Waara hyppää hypyn heti, kun pystyy edessään olevan esteen lukemaan, eli ei jää "kuuntelemaan" pitäisikö kääntyä vai ei. Tähän saatiin mainiot treenivinkit, etenkin siihen, että koiraa pitää palkata jo hypylle jarruttamisesta/ kokoamisesta. Treenattiin tuota kohtaa siis niin, että keinulta lähetin Waaran hypylle 16, ja rata "jatkui" kohti takaseinää eikä esteelle 17. Toistoja vaan tarvitaan nyt PALJON, jotta Waara saadaan opetettua pois jo opitusta, rutinoituneesta tavasta. Lopuksi vielä pikavetona 20-25, vähän liihotteli kelpie hypyltä 22 ihan omaan suuntaansa kohti putkea... Hypylle 23 kävikin loppusuoraa ajatellen paremmin kierrättää hypyn 5 puoleisen siivekkeen kautta, vaikka itse olin suunnitellut (ansaestettä varoen.. )kierrättäni alemman siivekkeen kautta. Mutta kyllähän Api tuollaisesssa rakosessa kääntyy!
Lopuksi Seppo vielä kehui, että ohjaajalla (kyllä, OHJAAJALLA!) on perusohjaus hyvin hallinnassa sekä "pikkuhifistelyt". Vauhdissa tehtävissä ohjauksissa on vielä hiottavaa osittain johtuen siitä, että Waara tulee niin herkästi liikkeen mukana. Olipa mahtikoulutus!

Sunnuntaina jatkettiin sitten OJ:n treenillä.

Kolmonen oli niistosokkarilla parempi kuin pakkovalssilla. Koko radan tuskaisin kohta oli putkesta 5 hypylle 6, itse jäin vitosputken sisäänmenopuolelle. Waara teki niinkuin on opetettu: jäin taakse, joten Waara teki tiukan putkijarrun ja kääntyi heti putken suulta oikealle ohittaen hypyn. Tähän ei auttanut oikein mikään, koska koira teki niinkuin sen pitääkin. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt ohjata vitosputkeen kauempaa, jolloin liikkeestä olisi jäänyt mielikuva, että en jäänyt paikoilleni kökkimään. Täytynee testata joskus.
11-44 onnistui hienosti sokkarilla 13 jälkeen, ajoitus vaan kohdilleen ja ei mitään ongelmaa! Kepeillä leijeröinti 15 hypyn toiselle puolelle, ja sehän pelitti myös! Hyppy 17 ei ollut piirrustuksesta poiketen takaakierto, eikä kyllä siltikään saatu kohtaa onnistumaan. En vaan uskaltanut juosta putkesta täysin sokkona tulevan koiran linjalle. Vähän sinne päin-suoritus saatiin, kun löin jarrut päälle Waaran tullessa putkesta 16, jolloin yhdellä piruetilla osui sitten hypylle. 23-25 välin menin seinän viertä, siltikin 25 meni kaarrattamiseksi, koska kunnon ohjausta ei millän ehtinyt tekemään. 26 takaaleikkaus oli vajaa, Api haki putkea muttei sujahtanut kertaakaan. 30 hyppy oli vekkaamalla paras, siitä sitten lähetys putkeen ja kutsumalla rengas.
Tämä oli taas osoitus treenistä, jossa homma sujui 95 prosenttisesti ihan sairaan hienosti, mutta nuo pari tökkivää kohtaa sai koko treenin tuntumaan surkealta. Onneksi sivustakatsoja-Pasi kuittasi heti radan päätteeksi, että meno oli hienon näköistä, samoten OJ, joten omat aivotkin nyrjähti takaisin kokonaisuuden hahmottamiseen. Ja ihan tosi: OLI IHAN SAIRAAN HIENOA MENOA! Videointi olisi POP, niin näkisi itsekin "muitten silmin".

Tehoviikon jälkeisellä viikolla käytiin kahteen kertaan hallilla tekemässä pientä sievää treeniä, lähinnä Sepon ohjeistamaa kääntymis/kokoamistreeniä selä lyhyttä ratapätkää, max. 10 estettä. Jonkun blogista bongasin, että heillä on ryhmässään (Niinun tai Jaakon tai Janitan tai jonkun vastaavan) tavoitteena rykäistä treenirata nollana läpi. Keskeytys virheeseen ja uudestaan alusta. Tätä kokeillaan nyt Waarankin kanssa, jotta saan ennen kaikkea itselleni jotain tolkkua kokonaisten ratojen viemiseen.

Ja kokeiltiinkin eilen! Hallilla oli valmiina edellisen ryhmän rata, esteitä 15. Ja kyllä, sehän toimii! Virheeseen herää paremmin, ja uusintakierroksella keskittyminen on parempaa! Saatiinkin pätkä nollana lopuksi läpi, ja sekä Waaralla että ohjaajalla oli naama näkkärillä! Waaralle myös pieni "kontaktitauko" anturavaivan takia on tehnyt hyvää, sillä juuri ennen taukoa tehtiin superralli-putki-A-putki, jossa räkä lensi molemmilla! Nyt puomikin oli todella lennokas, melkein niin, että Waara meinasi tasaisella tipahtaa alas. Ja 2o2o löytyi järjettömän hyvin, tiukka katse suoraan eteenpäin eikä pokittamista. Tämä kun kestäisi, niin ei voi paljon parantaa!

Tokotouhuja on pikkuhiljaa herätelty talvikoomasta.
Nemolle haatetta temppuradoilla, joilla on pakko kuunnella, mikä se käsky olikaan. Ja Nemo kyllä yrittää: jos ei jotain tajua, niin aina voi soveltaa, vaikka noutamalla merkkitötsän!
Waaran kanssa on lähinnä muistuteltu VOI-liikkeitä palasina. Pitäisi kyllä Waarankin kanssa tehdä enemmän noita kuuntelu- ja häiriötreenejä, koska perusliikkeinä osaa kyllä jo VOIn ongelmitta.
Tunnarissa päätin molempien kanssa uusiokäyttää vanhat kapulat, kunhan niitä on tuuletettu ensin ulkosalla. Ja hyvin näyttää toimivan, etenkin Nemolla selvästi rauhoittaa haistelua, kun sen "oikean" oman etsiminen onkin hankalampaa.
Waaran noudon palautusvauhtia lähdin korjaamaan kapulalla leikkimisellä ja taistelemisella, ja hyvin näyttää sekin auttavan! Tosin seuraavana korjataan sitten mälväämistä, mutta pikkuvikoja...

Sulaisi vaan äkkiä nuo lumet, niin pääsisi kunnolla treenaamaan! Niin, ja niitä koepaikkojakin pitäisi varmaan varailla...

Numero 77

Waaran piti startata tänään Kotkan kisoissa numerolla 77, mutta sen sijaan käytiin pitkällä metsälenkillä upeassa aurinkoisessa talvisäässä!
Viikko sitten tullut vekki jarruanturassa on pikkuhiljaa alkanut umpeutua, mutta todella hitaasti tuntuu paranevan. Waara pääsi tänään kuitenkin viikon remmilenkkeilyn jälkeen juoksemaan vapaana ja oi onnea! Ei voi kelpien naamalla onnellisempaa virnettä olla! Pikkaisen otti antura tukevasta teippauksesta huolimatta itseensä, mutta kyllä Waaran mielenterveydelle teki hyvää vähän rallatella!
Viikon päästä olisi sekä Savikon Sepon että O:n agikoululutukset, sas nähdä, miten antura ehtii parantua. Joka tapauksessa aion teipata anturan varmuuden varmistamiseksi treeneihin, koska tuore arpi on aina tervettä ihoa herkempää. 
Antibiootitkin piti käydä tiistaina hakemassa, kun haava alkoi näyttää tulehtumisen merkkejä. Onni onnettomuudessa onkin se, että seuraava dopingkisa on vasta huhtikuun alun pääsiäisnäyttely, joten mennessä ehtii varoajatkin mennä reilusti umpeen!

Kisakausi korkatttu!

Kas näin saatiin agikisavuosi 2013 käyntiin oman seuran virallisissa.
Tuomarina Mikkilän Sari, ja agirata ihan peruskauraa ilman kovin kummoisia tempauksia.

Kolmoshypylle saksalainen, joka jopa onnistui. Jos ei riman tippumista lasketa. Puomin jälkeen lähetys muurilla, ja kutonen päällejuoksulla. Ysihypylle niisto, lähdin kääntämään koiraa liikaa jo kasin päällä, joten siitäkin rima alas. Mutta niisto oli jeejee! An alastulo otettiin huolella, vauhdikas alastulo ja hieno stoppi! 14 jälkeen oli alunperin takoitus tehdä sokkari, mutta vauhdissa suunnitelman muutos: 15 päällejuoksulla ja 16 sylkkärillä vai mikälie vippaus olikaan. 19 myös päällejuoksuna ja kas oltiin maalissa! Radalta siis 10, aika oli 34 ja rapiat, etenemä 4,63m/s. Sujuvaa ja hyvältä tuntuvaa menoa! Video olis kiva mutta sitä ei ole!
Autolla huomasin, että Waaran oikean etujalan jarruanturasta tihkuu verta. Ei sitten menty hyppärille, ja katsotaan nyt, paraneeko ensi lauantaihin mennessä vai jätetäänkö Kotkan kisat väliin.
Waaraa ei näytä mokoma jarrunappula haittaavan eikä yritä edes rassata sitä, joten josko tuo tuosta nopsaan paranisi!