Ei tarttunut tuplaa meille matkaan agikisoista, mutta onneksi sitä saa kaupasta!
Joukkueeseenkaan ei mahduttu, joten tsädäm vapautuipa yksi kesäinen viikonloppu muuhun toimintaan kuten esimerkiksi lavatansseille! Valssi ko valssi!
Santalahden suhinoissa käytiin kisaamassa 8 rataa. Waara mokaili kepeillä useamman kerran, liekö suhinoitten vinopohjainen kenttä syynä vai puskiko merituuli niin, ettei pysty ei kykene. Samasta syystä rimojakin tipahteli. Muuri keilattiin kerran, tosin saattoihan se vähän ponnistusta haitata, että linjasin koiraa vetämällä kädellä pitkin koiran selkärankaa.
Kokonaisuutena kyllä ihan todella hyviä vetoja seassa, asenne alkaa löytyä ohjaajalle, koiralta sitä ei ole koskaan puuttunutkaan! Lähtösikailua esiintyi, tilanne korjattiin ja nyt lähtö pelittää taas. Ainakin jos karjun riittävän kovaa sopivalta etäisyydeltä, terveisiä vaan Mikkeliin.
Suhinoissa siis 8 rataa, joista saldona 2 nollaa (sijat 3 ja 4) yksi vitonen (sija 2), 2 kymppiä ja 3 HYLlyä. Hyllyprosentti selvässä laskussa, asenne toimii!
Muutama rata Suhinoista
Viime viikonloppuna sitten tykitettiin 6 rataa, lauantaina Ruokolahdella 3 ja sunnuntaina Mikkelissä toinen samanlainen satsi. Ruokolahdella ihan hyvää yritystä havaittavissa, mutta ko ei niin ei. Olikos se lopputuloa HYL-10-HYL vai mitenkä.
Mikkelissä oli taasen parempi meno päällä. Ensimmäiselllä radalla herätettiin koko sunnuntaiaamuna vielä nukkunut Mikkeli, kun lähdössä pysyminen oli niin kauhean vaativaa. Saattoipa siinä pulolet Mikkelin valtakunnasta laota maahan ihan varuilta.
Ratana ihan hyvä veto, lähtötaistelu näkyi vielä kolmantena esteenä olleena kepeillä epävarmuutena , jossa jätti vikan välin tekemäti. Ihan sujuvaa pätkää saatiin aikaiseksi, mutta hylkääntyminen huonon ohjauksen aiheuttamasta kiellosta, jota oli turhaa lähteä korjaamaan.
Keskimmäinen rata oli kolmosten radaksi helpohko, mutta kiva välillä niinkin. Rallateltiin menemään hyvällä meiningillä, meinasin turata parissa paikassa, mutta Api korjaili tilanteen. Lopputulemana nolla (-8,73) ja sija 5/37. Etenemä melkein 4,5m/s, joten ihan napakasti mentiin, vaikka kepit oli hitaat, A:lla pysähdyttiin ajatuksen kanssa, ja ohjaaja vähän kaarratteli koiraa.
Hyppäri tuusantui vanhaan tuttuun eli siihen, että ohjaaja ei ymmärrä liikkua ja muuttaa ohjauksen aina niin toimivaan takaaleikkaukseen. Takaaleikkauksesta vielä juuri ja juuri selvittiin, mutta sen jälkeisestä takaakierrosta ei. Hetkeksi hajosi pakka, mutta putkeen viennit meni ok, lopun päällejuoksu todellakaan ei. Viimeinen rata oli oiva esimerkki siitä, että jos rataantutustumisen jälkeen ei osaa päättää, miten jotkut kohdat oikein ohjaisi, niin ei siitä radasta mitään tule.
Mutta kovasti on kisattu, nyt on vähän agikrapulainen olotila päällänsä.
Seuraavana vuorossa oman seuran iltakisat 12.6.
Sitä ennen pitäisi käydä kumpaisenkin kanssa tokoilemassa Imatralla ja Waaralla myös se SM-tokosuoritus .
Ai onko treenattu? Noo, riippuu näkökulmasta…
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
tiistai 8. toukokuuta 2012
FI MVA Apina
Nysse on toellista: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44795%2F09&R=293
Virallinen valioposeeraus on vielä ottamatta, joten tämä toimikoon sijaisena.
Jottei tässä nyt ihan ylpistysi, niin vähän videontynkää viime aikojen agiradoista.
Ensin Mikkelin räkänolla, jolla sijoitus 5/55 ja (säälistä) SERT-A.
Sitten Kotkan tunaroinnit sunnuntailta.
Huomaa etenkin ekan radan tuplahyl ohjaajan koomailusta hypyillä, toisen radan "kas tulee liikkeen mukana, ihmeellistä" sekä "miksei irtoo kun vähän kädellä heilautan" ja etenkin kolmannen radan mieltälämmittävä kielto takaaleikkauksesta. Ja A:t on ihan kauhiat...
Mikkelin videoinnista kiitos kasvis-Tiinalle, ja Kotkan radoista kolmikolle Stiina/Hannele/ Tiina K.!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Jos mikään ei riitä?
Ihmisen mieli on niin kummallinen.
2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.
Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).
On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!
peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.
2 viikkoa sitten Kouvolan lähtökatastrofin jälkeen laitoin tämän kevään tavoitteeksi korjata Waaran lähdöt takaisin kuntoon. No sehän onnistui sekä Mikkelissä että tänään Kotkassa, eli 6 täydellisen onnistunutta lähtöä.
Samoten puomin ylösmenot kuosiinsa. No Mikkelin kisoissa ja viikolla kummallakin treenikerralla homma toimii.
Muutakin rassattavaa on tälle keväälle riittänyt.
Kepeilläkin olisi tarkoitus parantaa varmuutta kisatilanteessa. Mikkelissä 0 keppivirhettä, Kotkassa avokulmaan ongelmitta, kesti sokkarin ja vaikka mitä. Sivuittaisirtoamisessa jätti kerran kesken, otettiin uudestaan ja kesti hienosti, vaikka irtosin sivulle niistämään hypyn taakse.
Lentokeinuongelmasta on päästy eroon, takana lukuisia hienoja ja nopeita keinuja.
Pakkovalssien ja takaakiertojen rimat pysyy ylhäällä.
Irtoamisen kanssa on päästy melko hyvään tasapainoon.
Ja sitten kun kisoissa tulee kahdelta peräkkäiseltä radalta HYL, ja ihan typeriä sellaisia vielä, niin voivoityperälaji. Kolmannelle sain Lauran persiillepotkimisen seurauksena (siis Laura potki miuta, ei toisin päin) asenteen kohdilleen, ja tehtiin kiva kymppi. Siis rata oli oikeasti kiva, vaikka yksi rima tipahti ja mahtui sinne kieltokin (takaaleikkauksesta, kukaan ei kuitenkaan arvannut).
On siis selätetty sen miljoona ongelmaa tälle keväälle, ja sitten kisamenestys ratkaisee kaiken? Täh?
Pitäiskö pikkasen korjata asennetta...
Seuraaviin kisoihin lähdetään tekemään ratoja ASENTEELLA, hyväksytty ratasuoritus ois kiva ylläri!
peeäs. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Miun nykyisistä koirista kumpikaan ei enää koskaan kisaa tokon AVOimessa. Paitsi Waara tulevan kesän SM-tokojoukkueessa.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt!
Tänään lähdettiin Mikkeliin suorittamaan korjaussarjaa viime viikonlopun lähtösikailuille Kouvolassa.
Ja olihan niissä Kouvolan radoissa vähän muutenkin sanomista.
Ennen jokaista rataa rassattiin lähtöä lämppäriesteillä, välillä varasti, tuli ali tai keksi muita virikkeitä, mutta aina saatiin onnistumaan.
Tuomarina Lahikaisen Marja, kivoja ja sopivan kinkkisiä ratoja.
Hyppärillä aloiteltiin. Lähtöhän se onnistui hienosti!
Tokana esteenä muurin takaakierto, löysä vastaanottovalssi, jonka seurauksena kaatui muurin sivutolppa.
Hieeeenosti täydestä vauhdista keppien avokulmaan, oli kyllä tarkoitus vähän jarruttaa ja kääntää mutten sitten ehtinyt. Waara meni jo. Fiksu Apina! Rallateltiin etiäpäin, kulki ihan kivasti ja takaakierto-niisto pelitti, ei rytise enää takaakiertorimat! Tosin läksin tuosta sitten niin vauhdikkaasti (ahhahhaahha) liikkeelle, että meinasin viedä Waaran seuraavasta hypystä ohi, paniikkikorjaus ja rima tipahti. Samoten tokavikalta kielto (takaaleikkaus, of course) ja vielä sarjaesteeltä, en kehdannut korjaamaan ruveta, kun kivaa menoa alla. Yllärinä saatiin sitten tulokseksi 15, vaikka sarjaesteen kiellosta olisi korjaamattomana voinut hyllynkin saada.
Toisena agirata. Jalat oli kuin puolimetrisessä mutavellissä, iskikö joku 3 viikkoisen flunssan jälkiaalto vai mikä, mutta ei mitään liikettä, edes sitä normaalia vähäistä. Lähtö ongelmaton, vähän kankku nousi (koiran) mutta käskystä meni takaisin maahan. Jo alun pyöritys meni kepposteluksi, jaakotus vaihtui johonkin menetuletakaisinhyppäätuo-kuvioon, selvittiin virheittä kuitenkin putkeen, ja siitä sitten puomille Satun oppien mukaisesti, ja hienostihan se ylösmeno pelittää! Putki-putki- hyppy-takaakierto oli taas jotain ihan muuta kuin oppikirjasuoritus (WaarawaaratakaatakaaTAKAA!!!) eikä työntö-päällejuoksu tainnut sen paremmin mennä. Mutta ilman virheitä kuitennii. Putkesta A:lle, siitä kepeille ja meinasi ohjaajalta viimeinenkin liike loppua. Tahdonvoimalla kinttuihin vielä vauhtia, ja rengas, keinu, pituus ja vika hyppy. Nollalla, rumalla sellaisella maaliin. Tuloslistalla odotteli sitten ylläri, -6,38, radalla 55 koiraa ja SERT-A hyppäsi aina Waaralle asti. Muistin toki palkintojen jaossa SERTin haettuani kätellä kolme parasta sanoen "Kiitos, ettei teille kelvannut". Tosin tämä oli kyllä ihan täysin Waaran SERT....
Kolmannella radalla otin alun varman päälle. Moni valitsi 2 suoran hypyn jälkeen pakkovalssin kolmoshypylle ja siitä 180 kepeille. Mie menin toiselle puolelle, otin Waaran yhden hypyn takaa mukaan (hienosti pysyi taas, kankkukin!) ja viskileikkauksella kolmonen ja keppien haku itsenäisesti. Kyllä Waara osaa! Sitten alkoi se perinteinen sähellys. Keppien jälkeisellä takaakierrolla sain vielä söherrettyä Waaran takaakiertoon, mutta sitten vastaanottovalssi muuttui pyöritykseksi... Waara armahti, ja haki A:n alla olleeseen läpinäkyvän putken pimeään kulmaan, ohjaajaa ei voi tästä kiitellä. Selvittiin vielä rengas ja hyppy työnnöllä, sitten tein sen, minkä osaan parhaiten. Sössin takaakierron. Aatella. Luulisi, että noin kuudenkymmenenkahdeksan (68) epäonnistuneen kisatoiston jälkeen olisin jo oppinut ottamaan sen *sensuroitu* viimeisen askeleen (okei, tällä kertaa siitä puuttui ainakin 5 askelta) ja viemään sen koiran sinne takaakiertoon. Mutta ei, kyllähän se toki lukee takaakierroksi kun ohjaaja seisoo paikoillaan, huitoo itikoita ja huutelee "takaatakaatakaa". Vähemmästäkin on ihmisiä hoitoon viety. Hylly tulla heilahti, jatkettiin A:lle, juoksi läpi oho. Halusin kuitenkin testata puomin, joten putkeen ja täyttä höyryä puomille. Hienosti osui ylösmenolle! Ja alastulon juoksi läpi! Siispä poistuimme radalta.
Mutta kisapäivän tavoitteet ylittyi! Tarkoituksena oli saada lähtö kuosiin tarvittaessa vaikka hyllyttämällä kaikki kolme rataa heti alkuunsa. Waara päättikin hienosti pysyä jokaisen lähdön tyynen rauhallisesti kankkua kohotellen! Samoten puomin ylösmenon uutta tekniikka oli tarkoitus testata, testit suoritettu onnistuneesti! Videokuvaa agiradoista tulee lähiaikoina, kunhan kuvaaja saa ne kamerasta irti.
Ja olihan niissä Kouvolan radoissa vähän muutenkin sanomista.
Ennen jokaista rataa rassattiin lähtöä lämppäriesteillä, välillä varasti, tuli ali tai keksi muita virikkeitä, mutta aina saatiin onnistumaan.
Tuomarina Lahikaisen Marja, kivoja ja sopivan kinkkisiä ratoja.
Hyppärillä aloiteltiin. Lähtöhän se onnistui hienosti!
Tokana esteenä muurin takaakierto, löysä vastaanottovalssi, jonka seurauksena kaatui muurin sivutolppa.
Hieeeenosti täydestä vauhdista keppien avokulmaan, oli kyllä tarkoitus vähän jarruttaa ja kääntää mutten sitten ehtinyt. Waara meni jo. Fiksu Apina! Rallateltiin etiäpäin, kulki ihan kivasti ja takaakierto-niisto pelitti, ei rytise enää takaakiertorimat! Tosin läksin tuosta sitten niin vauhdikkaasti (ahhahhaahha) liikkeelle, että meinasin viedä Waaran seuraavasta hypystä ohi, paniikkikorjaus ja rima tipahti. Samoten tokavikalta kielto (takaaleikkaus, of course) ja vielä sarjaesteeltä, en kehdannut korjaamaan ruveta, kun kivaa menoa alla. Yllärinä saatiin sitten tulokseksi 15, vaikka sarjaesteen kiellosta olisi korjaamattomana voinut hyllynkin saada.
Toisena agirata. Jalat oli kuin puolimetrisessä mutavellissä, iskikö joku 3 viikkoisen flunssan jälkiaalto vai mikä, mutta ei mitään liikettä, edes sitä normaalia vähäistä. Lähtö ongelmaton, vähän kankku nousi (koiran) mutta käskystä meni takaisin maahan. Jo alun pyöritys meni kepposteluksi, jaakotus vaihtui johonkin menetuletakaisinhyppäätuo-kuvioon, selvittiin virheittä kuitenkin putkeen, ja siitä sitten puomille Satun oppien mukaisesti, ja hienostihan se ylösmeno pelittää! Putki-putki- hyppy-takaakierto oli taas jotain ihan muuta kuin oppikirjasuoritus (WaarawaaratakaatakaaTAKAA!!!) eikä työntö-päällejuoksu tainnut sen paremmin mennä. Mutta ilman virheitä kuitennii. Putkesta A:lle, siitä kepeille ja meinasi ohjaajalta viimeinenkin liike loppua. Tahdonvoimalla kinttuihin vielä vauhtia, ja rengas, keinu, pituus ja vika hyppy. Nollalla, rumalla sellaisella maaliin. Tuloslistalla odotteli sitten ylläri, -6,38, radalla 55 koiraa ja SERT-A hyppäsi aina Waaralle asti. Muistin toki palkintojen jaossa SERTin haettuani kätellä kolme parasta sanoen "Kiitos, ettei teille kelvannut". Tosin tämä oli kyllä ihan täysin Waaran SERT....
Kolmannella radalla otin alun varman päälle. Moni valitsi 2 suoran hypyn jälkeen pakkovalssin kolmoshypylle ja siitä 180 kepeille. Mie menin toiselle puolelle, otin Waaran yhden hypyn takaa mukaan (hienosti pysyi taas, kankkukin!) ja viskileikkauksella kolmonen ja keppien haku itsenäisesti. Kyllä Waara osaa! Sitten alkoi se perinteinen sähellys. Keppien jälkeisellä takaakierrolla sain vielä söherrettyä Waaran takaakiertoon, mutta sitten vastaanottovalssi muuttui pyöritykseksi... Waara armahti, ja haki A:n alla olleeseen läpinäkyvän putken pimeään kulmaan, ohjaajaa ei voi tästä kiitellä. Selvittiin vielä rengas ja hyppy työnnöllä, sitten tein sen, minkä osaan parhaiten. Sössin takaakierron. Aatella. Luulisi, että noin kuudenkymmenenkahdeksan (68) epäonnistuneen kisatoiston jälkeen olisin jo oppinut ottamaan sen *sensuroitu* viimeisen askeleen (okei, tällä kertaa siitä puuttui ainakin 5 askelta) ja viemään sen koiran sinne takaakiertoon. Mutta ei, kyllähän se toki lukee takaakierroksi kun ohjaaja seisoo paikoillaan, huitoo itikoita ja huutelee "takaatakaatakaa". Vähemmästäkin on ihmisiä hoitoon viety. Hylly tulla heilahti, jatkettiin A:lle, juoksi läpi oho. Halusin kuitenkin testata puomin, joten putkeen ja täyttä höyryä puomille. Hienosti osui ylösmenolle! Ja alastulon juoksi läpi! Siispä poistuimme radalta.
Mutta kisapäivän tavoitteet ylittyi! Tarkoituksena oli saada lähtö kuosiin tarvittaessa vaikka hyllyttämällä kaikki kolme rataa heti alkuunsa. Waara päättikin hienosti pysyä jokaisen lähdön tyynen rauhallisesti kankkua kohotellen! Samoten puomin ylösmenon uutta tekniikka oli tarkoitus testata, testit suoritettu onnistuneesti! Videokuvaa agiradoista tulee lähiaikoina, kunhan kuvaaja saa ne kamerasta irti.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Mahalasku
Jos eilinen oli loistopäivä (kts. edellinen postaus), niin tänään kyllä tultiin taas rytinällä todellisuuteen.
Kisattiin Kouvolassa Mattsonin ratoja 3kpl, tai no kisaaminen oli oikeastaan aika kaukana.
Ensin hyppäri. Nousi heti jätön jälkeen, palautin. Pääsin ensimmäisen hypyn taakse, ja tyhmätyhmä ohjaaja jatkoi rataa! Eihän siitä mitään tullut, rytmi hukassa ja heti 3 esteeltä kielto, 8 esteeltä HYL. Positiivista radassa: mahtava muuri, ennakoivalla tosi pienellä käännöksellä ja palikat kesti koskemattomina.Osasin jopa rytmittää pari kohtaa oikein.
Sitten agirata nro 1. Varasti ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Pysyi. En osannut mitään. HYL esteeltä 5. Ja 6. Ja 8. Ja 11. Ja mahdollisesti vielä pari lisääkin.
Positiivista radassa: Öh....
Ja päivän huipennus: agirata nro 2. Varasti lähdössä ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Varasti. Palautin. Varasti ja tuli ekasta ali. Palautin. Pysyi. Kutsuin, tehtiin vain 2 ekaa hyppä ja putki, sitten suorinta reittiä maaliin. Kompastuin koiraan/ ajanottolaitteen johtoon/ hiekanjyvään, täydestä vauhdista täyskaato mahalleen. Waara viimeisteli keilaamalla (saatoin auttaa ajanottolaitten johdon kautta) vikan hypyn siivekkeen sekä ajanottolaitteet pitkin kenttää. Todellinen mahalasku!
Positiivista radassa: Ei murtuneita luita.
Radan jälkeen kävin läppärihypyillä ottamassa lähtöä. Pysyi kyllä nätisti, mutta tuli ekan ali, kun menin ottamaan vastaan 2 taakse. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudetsaan. Hyppäsi! Superpalkkaus! Uudestaan. Hyppäsi! Superpalkkaus ja jäähdyttelemään.
Nyt sitten katellaan, kumpi on huomisaamuna pahemmin jumissa, koira vai ohjaaja.
Onhan se toisaalta kivaa, että meneepä ensi viikonlopun kisat Mikkelissä ihan miten tahansa, niin siltikin ne menee taatusti paremmin kuin tänään!
Niin joo, käytiinhän me eilen luonnetestin jälkeen hakemassa Hillin Satulta neuvoja puomin ylösmenoon. Ja hyvät vinkit saatiinkin, jo eilen alkoi kummasti pelittää! Loppukevään kisojen tavoite onkin saada lähtö takaisin kuosiinsa sekä puomin ylösmenot kohdilleen. Siinä sitä on meille tavoitetta jo kerrakseen!
Kisattiin Kouvolassa Mattsonin ratoja 3kpl, tai no kisaaminen oli oikeastaan aika kaukana.
Ensin hyppäri. Nousi heti jätön jälkeen, palautin. Pääsin ensimmäisen hypyn taakse, ja tyhmätyhmä ohjaaja jatkoi rataa! Eihän siitä mitään tullut, rytmi hukassa ja heti 3 esteeltä kielto, 8 esteeltä HYL. Positiivista radassa: mahtava muuri, ennakoivalla tosi pienellä käännöksellä ja palikat kesti koskemattomina.Osasin jopa rytmittää pari kohtaa oikein.
Sitten agirata nro 1. Varasti ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Pysyi. En osannut mitään. HYL esteeltä 5. Ja 6. Ja 8. Ja 11. Ja mahdollisesti vielä pari lisääkin.
Positiivista radassa: Öh....
Ja päivän huipennus: agirata nro 2. Varasti lähdössä ja hyppäsi ekan hypyn. Palautin. Varasti. Palautin. Varasti ja tuli ekasta ali. Palautin. Pysyi. Kutsuin, tehtiin vain 2 ekaa hyppä ja putki, sitten suorinta reittiä maaliin. Kompastuin koiraan/ ajanottolaitteen johtoon/ hiekanjyvään, täydestä vauhdista täyskaato mahalleen. Waara viimeisteli keilaamalla (saatoin auttaa ajanottolaitten johdon kautta) vikan hypyn siivekkeen sekä ajanottolaitteet pitkin kenttää. Todellinen mahalasku!
Positiivista radassa: Ei murtuneita luita.
Radan jälkeen kävin läppärihypyillä ottamassa lähtöä. Pysyi kyllä nätisti, mutta tuli ekan ali, kun menin ottamaan vastaan 2 taakse. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudestaan. Ekasta ali. Uudetsaan. Hyppäsi! Superpalkkaus! Uudestaan. Hyppäsi! Superpalkkaus ja jäähdyttelemään.
Nyt sitten katellaan, kumpi on huomisaamuna pahemmin jumissa, koira vai ohjaaja.
Onhan se toisaalta kivaa, että meneepä ensi viikonlopun kisat Mikkelissä ihan miten tahansa, niin siltikin ne menee taatusti paremmin kuin tänään!
Niin joo, käytiinhän me eilen luonnetestin jälkeen hakemassa Hillin Satulta neuvoja puomin ylösmenoon. Ja hyvät vinkit saatiinkin, jo eilen alkoi kummasti pelittää! Loppukevään kisojen tavoite onkin saada lähtö takaisin kuosiinsa sekä puomin ylösmenot kohdilleen. Siinä sitä on meille tavoitetta jo kerrakseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)