Testing....

Sunnuntaina käytiin Waaran kanssa testauttamassa itsemme uuden koulutusjärjestelmän merkeissä. Meillä kun agiseurassa siirrytään vuoden vaihteessa uudenlaiseen pyramidimalliseen koulutusjärjestelmään, ja nyt sunnuntaina oli ylimmän tason valintatilaisuus. Paikalla oli reilu parisenkymmentä ykköstasolle pyrkinyttä koirakkoa sekä ykköstason kouluttajat Pasi, O-J, Santtu ja Henna.
Etukäteen ei ollut mitään tietoa, millainen testi on tiedossa. Paikanpäällä se sitten selvisi, suoritetaan O-J:n suunnitelema rata kilpailunomaisesti, rataantutustumisaikaakin oli perinteinen 5min. Sisällä hallissa suorituksen aikana ainoastaan kouluttajat ja radalla oleva koirakko, muut odotteli ulkona tai kahviossa.

Rata näytti tältä

Ensimmäisen jännityksenaihe oli eka rima, sattuneesta syystä. Jätin Waaran kaaaaauas ekasta hypystä, menin kakkosen taakseottamaan vastaan pakkovalssi-jaakotuksella. Eikä mitään ongelmaa. Tosin Waara kävi aika kaukana kakkoshypyn jälkeen, liekö löhdässä hallin reunasta bongattu pikkulintu (kyllä, siellä ihan oikeasti oli sellainen) vei hetken Waaraa kohti seinää.
Keinu oi SUPER, vauhdilla PAM ja matka jatkuu! Putkella tein putkijarrutuksen, ja olipa aika tehokas, Waarasta näki jo putkeen mennessä, että alkoi hidastamaan! Kääntyikin sitten ihan mahottoman hyvin putkesta, ei tarvinnut mitään ansaestettä pelätä. Olin kutosen toisella puoella ottamassa vastaan, ja siitä vaan pyöräyttämällä putkeen.
Kasin takaakierrolle meinasi tulla kiire, ja siinä rytäkässä rima kolahti, muttei pudonnut. Ysin jälkeen takana olleet kepit (ei näy kuvassa) veti Waaraa, näissä pitää olla tosi tarkkana! Puomille irtosi hienosti, vaikka puomi olikin selvästi vinossa linjassa. Puomin alastulolle pysähtyi napakasti, ja siitä olikin napsakkaa ottaa Api mukaan ja tehdä (kerrankin!!!) liikkuva valssi 13-14 väliin. Hypyn 15 sylivekki oli tehoton yritys, mutta onneksi Waara luki senkin silti suht oikein, vaikka kaarros venyikin.
A:n alastulolla (kerrankin!!) luotin koiraan ja tein persjötän, mistä oli kätevää heittää Waara putkeen. Ajoitus oli just eikä melkein: Waaran syöksyessä putkesta olin ottamassa juuri oikeassa kohdassa vastaan ja pienellä heitolla putkeen 18.
Sitten tökkäsi. Jo rataantutustumisessa ajattelin, että vaikka loppusuoralle olisi pakko saada etumatkaa, en voi lähteä kimpoilemaan liian aikaisin, tai Waara tulee liikkeen mukana 19 putkesta ohi. Jäin sitten pikkasen himmailemaan ja varmistamaan putkea, sinne sujahti ja oho hups oma liike ei lähtenyt yhtään. W ehti pyörähtää jo hypyllä 20A, ajatui sen jälkeen liikaa vasemmalle ja hyppäsi 20B hypyn väärään suuntaan. Hitonpirulaiset toka vikalla esteellä nolla muutui hyllyksi. Mutta ei se mitään, vika hyppy ja maalissa oltiin!

Kokonaisuutena rata oli yksi parhaimpia, luotto koiraan oli kova aina loppusuoralle asti. Heti kun luotto loppui, meni ketuilleen. Mitä opimme? Luota, luota, luota!!!
Saatiin me vaimeat taputuksetkin, se mikä nyt neljästä ihmisestä lähtee irti :D

Eilen saatiinkin sitten jo tietää tulokset, ja päästiin Apin kanssa sinne minne haettiinkin, eli Pasin ryhmään!
Ollaanhan me jo tässä kuukausi pari Pasin juonia kuunneltu, mutta mahtia tietää, että saadaan näillä näkymin koko kevät jatkaa samoissa opeissa! Tietääpä sitten, ketä syyttää, jos ei tulosta synny: Pasia! Eikun siis, sitä joka näkyy peilissä :D

Eilen käytiin hallilla tekemässä pikkutreeniä, aiheena lähinnä se kuuluisa ensimmäinen rima ja lähdössä rauhoittuminen.
Laitoin ekan riman 65 tuplarimoituksella. Ei ongelmia, kolmen hypyn suoran taakse sai mennä, ja hienosti yli. Aika akrobaatti kyllä olisi Waara saanut ollakin, jos olisi ali yrittänyt tulla.
Lähdössä tuli jo rauhallisempaa olemusta, tosin kun Waaran jalat pysyi paikallaan, niin sitten häntä alkoi elää omaa elämäänsä. Minkäs sille voi, että on levottomat jalat, johonkin se on purettava!
Keppejäkin tehtiin, muuten tykitti hienosti, mutta vauhdilla loivasta avokulmasta meinasi sujahdella tokaan väliin. Treeniä, treeniä!