Rainetojan Emilia saapui kaukaa etelästä kouluttamaan meitä LAUlaisia.
Sakkia oli ko muurahaisia sokerissa, kun osallistua kaikenkaikkiaan 25 intopinkeää. Ja osa taitaa vielä tälläkin hetkellä olla hallilla veivaamassa.
Rata näytti tältä, myö mentiin valkoiset numerot.
Kakkosen taakse ottamaan vastaan (ykkösellä apurima). Vastakkaisella vastanotto, niin tuli sujuvammin. Takaakierto& valssi kolmoselle, tökki vaan kun jäin himmailemaan...
Ja 5 hypyn ennakoiva oli huono, huono, huono, huono ihan tasan joka toistolla.
Samoten kutosen pakkovalssi tökki ihan älyttömästi, en saanut yhtään napakkuutta irti enkä ajoitusta millään onnistumaan.
Kokeilin ensin pakkovalssi-jaakotusta kutoselle, ja sitten 7 taakse ottamaan vastaan. Onnistui hienosti aina 9 asti, mutta sitten Waara valitsi aina putken väärän pään.
Kokeiltiin sitten kutoselle pakkovalssia, ja 7-8 väliin viskiä.
Ei taipunut pieni kelpi ensin millään viskiin, millon imi putki, milloin mikäkin.
Lelupalkka Emmille, ja mie huooooooolella tein viskin, niin johan alkoi löytyä!
Tähän väliin tauko.
Ja matka jatkui 10 putkeen.
Ennakoiva 11 (oli hyvä!) kepit ja meni hienosti aina 15-16 slalomiin.
Ja sitten olinkin toivottoman myöhässä 17 hypyllä, joten liike seis ja palkkasin koiran.
Ja naks tajusin, miksei mikään onnistu. Waara oli taas löytänyt uuden vaihteen, nopeutta oli yhtäkkiä ilmestynyt lisää (APUA!!!). Ihan kuin sitä nyt ei ennestäänkin jo olisi ollut riittävästi...
Slalomissa sen huomasi, normi aavistuksen varmisteleva slalom oli ihan toivotonta, ei kerinnyt mihinkään!
Kokeiltiin uusiksi, nyt onnistui paremmin kun otin vähän etumatkaa, huijausta tiedän.
17 ennakoivaa en osannut ajoittaa nyt enää ollenkaan (se vauhti!!! tästä se alun rähmäilykin johtui), kokeiltiin sitten myös sitä, että heitin kauempaa 17 ja jäin itse 18 putken vasemmalle puolelle, mutta näin tehtynä Waaran kaaaaaaaaarteli ennen putkea. Eli uutta ennakoivaa vaan peliin, ja alkoi se käännöskin löytyä.
Putkijarru toimi mahdisti! Ja kepit löytyi ongelmitta, vaikka itse jäin jonnekin puoliväliin odottelemaan.
Putkeen 20 kokeilin ensin hirttoa, toimi kuhan lähdin irtoamaan riittävästi sivusuunnassa. Tai siis hirtto toimi, itse asiassa liiankin hyvin, koska sitten Waara ei lukenut hyppyä enää ollenkaan.
Kokeiltiinpa sitten vilauttaa vähän vastakkaista keppien jälkeen ja tsädäm Api luki sitä kuin ajatus, ja pienellä nykäyksellä sai heitettyä putkeen.
Loppusuoralle irtoiltiin vähän liikaa, 22 hypylle heitin ja Waaranhan sitten päätti irtoilla ja meni seinän vieressä 10m päässä olleelle A:lle... Uudella yrityksellä vieläkin kaaaaarteli, mutta osui kuin osuikin pituudelle, vaikka olin varma ohi menosta. Oma vauhti oli jo melkein seis, joten jotenkuten viskoin Waaran hypyt 24 ja 25, vikaa ei kehdannut enää lähteä räkimään.
Huomioita:
- tasapaino irtoamisen ja hallinnan välille palkkauksella
- lähtötilanteen nuljuuttelun korjaaminen passivoitumalla
- ennakoivien ja niiston (ja ylipäätään kääntymisen) muistuttelua, rimoja alemmas ja itsekin vaikka polvilleen siivekkeen taakse, jotta koira kanssa kokoaa ja kääntyy ennen hyppyä
- viskiin malttia ja palkkausta apurilta
- ennakoiva ja pakkovalssi NAPAKASTI
Ja yhteenvetona
"Waarassa on älyttömästi potentiaalia! Kunhan vaan palaset loksahtaa kohdilleen, niin sitten ei pidättele enää mikään! Ja nopeutta on niin paljon, ettei todellakaan tarvitse tyytyä nollalla sijoihin 10-20..."
Onneksi edes koira saa kehuja, olishan se aika masentavaa, jos edes koiraa ei kehuttaisi :D
Kyllähän mie tiiän, että Apina on SuperMiäs!
Ja vaikka sujuvuus oli tänään enemmän kuin kaukana, niin silti meillä Waaran kanssa oli ihan mahtifiilis tehdä YHDESSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti