Blogin päivitykset senkun laahaa, eikä parannusta ole nähtävästi näkyvillä.
Pariin viime viikkoon mahtui kolme tokokoetta ja kolme rataa agia.
Jos vaikka noista tokokokeista ensinnä.
Ensin lauantaina 24.9. Mikkelistä seitsemän nollaa!
Harmi, että laji oli väärä, vaikka Kookoo99 agikentällä tokokisailtiinkin.
Waara rykäisi AVOsta 136,5p, luoksetulossa ei löytynyt jarruja ja samoten liikkeestä seisomisessa ei jarru pitänyt. Muuten erinomaisen iloinen Apina, ja Härkösen Pauli antoikin kokonaisvaikutelmasta 9,5! Lähtiköhän puolikas parista Apinakiljahtelusta... Ja seuruu! Wau! Mie oon kouluttanut tuon, eipä ihan heti uskoisi!
Nemppa oli nollamestari viidellä nollalla ja loppusaldolla 114,5. Nemon suorituksen aikana vettä satoi kaatamalla, mutta ei se sade kyllä vaikuttanut juur olleskaan. Ruudussa ei pysynyt maassa, samoten luoksetulon jätössä Bomban ajatus katosi ja lähti liikehtimään. Tunnarikapulat ui vedessä, niin eihän sitä oikeaa voinut tuoda, vaikka se ekana suussa kävikin. Hyppynoudossa unohtui hypätä takaisin ja kakeissa jumahdettiin milloin mihinkin asentoon, korvat vaan heilahteli käskyjen mukana. Kuuluu kyllä mutten just nyt viitti. Mutta hei, metsku palautui hienosti, ruutuun mentiin tyylikkäästi ja oli siellä muutakin plussaa!
Kumpaisenkin suoritus on videolla, vassokuu ja kiitos Annelle kuvaamisesta!
Nemo pääsi sitten heti perään sunnuntainakin tokokokeilemaan, kun Imatran kokeeseen oli tullut viime hetken peruutus. Minähän olin koepaikalla ihan ja vaan sen takia, että unohdin suurta lahjakkuutta osoittaen noutokapulan lauantaina Mikkelin koepaikalle. Kotimatkalla välähti, että ai juu se kapula jäi... Kerrankin osoitin jopa positiivista aivotoimintaa kun tajusin, että Pullaisen Riikka jäi vielä Hulan kanssa koepaikalle, ja Riikkahan oli tulossa seuraavana päivänä tuomaroimaan Imatran kokeen. Joten kännykällä googletusta ja Riikan numero, viestiä menemään ja tsädäm: kapula oli sunnuntaina noudettavissa Imatralta! Aikasta näppärää, kiitoksia vaan Riikalle tätäkin kautta!
Itse koe sitten. Pisteitä taisi tulla jotakuinkin 150, nollia oli vissiinkin kolme... Tietty eri liikkeet kuin edellisenä päivänä, kuinkas muuten.
Saatiin sitten koepaikalla toiselta Riikalta vinkki, että Nemolle saattaisi tehota "koekuuri" eli kaikki VOI-liikkeet koemaisesti vähintään 2 kertaa päivässä viikon ajan. Ja superpalkka lopuksi, niinkuin kokeessakin. Nyt olen 2 päivänä näitä tehnyt, ja työtapaturmia eli nollautuvia liikkeitä tulee edelleen. Eilen kaukot, luoksetulo ja tunnari (maistoi väärää), tänään istuminen (seisoi...), ruutu (oli kyllä turhan hämärää jo) ja hyppynouto, kiersi takaisin. Mutta sisulla vaan ja katotaan kuin käy.
Waara pääsi lauantaina kisailemaan Mikkelissä suht pätevässä seurassa. Oli Oreniusta ja Linnaa ja keitä niitä nyt on. Jokseenkin yllättävää on se, että ohjaaja onnistui HYLlyttämään molemmat agiradat.
Eka rata hylkääntyi 4 viimeisellä esteellä, tosin sitä ennen oli jo yksi rima ja puomin ylösmeno (!!!!) tienattuina. Husoin lopussa hypyllä koiran sentäs oikeaan suuntaan hypyn yli, mutta veto jäi tekemättä, ja Waara hyppäsi saman hypyn takaisin päin.
Tokalla radalla hyl tuli loppupään hypyltä, joka oli tarkoitus suorittaa ihan kuono menosuuntaan eikä takaakiertona. Samaista hyppykuvioita oltiin justiinsa edellisenä keskiviikkona treenattu, enkä silloinkaan saanut Waaraa kääntymään muuten kuin ihan yliliioitellulla ohjauksella. Ja tokihan en sitten kisatilanteessa viitsinyt itseäni mutkalle vääntää, joten ei se koirakaan kääntynyt. Saatiinpa otettua sitten puomi kunnolla ja huolella, ja sitten hutaistua puomin jälkeen vielä toinen HYL, kun jäi se pieni seikka kuin haltuunotto tekemättä.
Hyppärille lähdettiin kaikki tai ei mitään-asenteella. Aikaisempien kisapäivien "haetaan nyt edes jarruttelemalla tulos" oli mennyttä, nyt lähdettiin tekemään rataa kunnolla ja kaasulla. Pari kinkkisempää kohtaa, joissa päätin kokeilla ihan napakkaa ohjausta "sinne ja takaisin-ohjauksen sijaan. Ja hitto, sehän pelitti! Pari kaarrosta tuli matkalle mukaan, mutta so what ja mitä siitä, mie olin melkoisen siellä missä suunnitelinkin olevani! Ja komeinta on se, että päästiin nollalla maaliin! Tosin sen verran hupellettiin pariin kaarrokseen sekunteja, että hävittiin kärjelle melkein 4s, mutta ei haittaa! Sijoituksena lopulta 10. Kummasti kyllä loi uskoa siihen, että meistä on vielä vaikka mihin, jos Suomen, tai jopa maailman parhaat koirakot menee vain vajaan 4 sekunnin päässä, ja meille tuli oikeasti pari ilkeää kaarrosta matkalle!
Radat on videolla, laittelen linkkiä kunhan Henna tupsauttaa radat juutuuppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti