Mutta siitäpä enemmän alempana, käydääs ensin pikavilkaisu viikon takaisiin äksöneihin.
Lauantaina oli LAU:n seuranmestikset.
Rata oli kiva, pari kinkkisempää kohtaa mutta täysin mentävissä.
Kakkoshypyn otin ennakoivalla, silti venyi vähän kepeille ja kolmoshypyn rima tupsahti alas.
Kutosputkeen vientiä mietin pitkään, ja totesin, että paras tapa on vaan rohkeasti vedättää kepeillä niin, että olen jo hypyn kohdilla kun W lopettaa kepit. Ja toimi täydellisesti, putkeen vientiin tarvitsi vain pienen kädenliikkeen.
Hypyn 13 takaakierto onnistui hienosti, mutta sitten iski totaatitöppäys, ja vastaanottovalssi muuttui takaaleikkaukseksi putkeen 14. Ja sen seurauksena sitten aivan liian myöhässä hypylle 15, joten Waara loikkasi sen väärään suuntaan ja HYL. Muuten kyllä erinomaisen sujuva rata!
Sunnuntaina suunnattiin Mikkeliin tokokeeseen, tuomarina kummallakin sudella Pehkosen Mauri.
Ensin kehään pääsi AVOilemaan Waara.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5
Käännöksissä vähän vaelsi, ja perusasennot tuli hitaasti. Muutenkin oli suht pitkä AVO-seuruuksi, näkyi pienenä seilaamisena.
Luoksetulo 0
Tiddidii, ennen kehää ja kehän jälkeen ei mitään ongelmaa.
Kehässä sitten tuli täyttä hanaa luokse, ei harkinnutkaan pysähtymistä. Nollille meni siitä, että annoin "sivu"-käskyn, kun Waara oli juoksemassa ohi.
Seisominen 9
Ei muistikuvaa, mistä tuo piste lähti. Sanoikohan "Kiu!" kun kävi perusasentoon?
Nouto 9
Taisi olla liian innokas nosto :D
Kaket 10
Kyllähän se pää pyöri, mutta käskyt meni perille.
Hyppy 0
Tiddidii, hyppäsi, ja seiso-käskyllä sanoi "Kiukiu!" ja hyppäsi takasin. Ainakin intoa riittää!
Kokonaisvaikutus 8
"Kiukiut" vähensi pisteitä, muuten kivannäköistä yhteistyötä.
Yhteensä 141 ja AVO 2. Däämn.
Sitten Njemppis kehään VOIvottelemaan.
Paikkamakuu 9
Hieman levoton ja lonkka-asento
Seuruu 7
Väljää, laiskaa, tylsää, 2 perusasentoa tarvitsi lisäkäskyn.
Istuminen 8
Valmisteleva seuruu huono, Nemo hetken kait luuli, että kuuluu jäädä istumaan seuruuseen lähtiessä?
Luoksetulo 5
Ei pysähtynyt seisomaan, ei...
Ruutu 9
Jesjes ruutu pelitti! Jäi turhan eteen, mutta muuten hieno.
Hyppynouto 6
Hyvin meni, nosti ja tuli. Pisteitä lähti pureskelusta (?!?) ja palautuksen törmäämisestä.
Metalli 0
Ei pysty ei kykene liian hapokasta.
Tunnari 0
Nosti oikean, tiputti, söhelsi, palautti oikean.
Kaket 0
Liimattu kenttään, joka vaihtoon useita käskyjä. Mikä tässäkin nyt on??
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 164 VOI0
Plaah.
Ei tule ykkösiä ei.
Viime viikonloppu menikin sitten Savo-turneella kymmenen pysähdyksen taktiikalla kera Tiinan & Tiian ja 8 koiran, 7 kelpoa ja yksi parsonkakara.
Lauantaina startattiin ennen puoltapäivää Tiinan kanssa Lappeesta ja napattiin Tiia Ristiinasta kyytiin.
Eka pysähdys oli niinkin kaukana kuin Mikkelin ABC:llä. Siitä sentäs selvittiin seuraava taival Pieksämäelle ilman taukoja, ja päästiin treenaamaan Turusen Markuksen oppiin.
Ja hommahan tökkäsi heti alkuunsa kakkosesteenä olevan muurin takaakiertoon. Waara kun tuumasi, että muurista voi ihan hyvin ottaa vauhtia ja sinkautteli muurin ylimpiä palikoita maata kiertävälle radalle. Ja monta kertaa. Ja vielä kertaalleen. Riman avulla saatiin sitten edes jonkinlainen suoritus aikaiseksi. Pituudelta koiran sai kääntymään oikein, kun pituudelle ohjasi koiran puoleisella kädellä ja ikäänkuin heitti koiran oikealle, saattahan tälle olla joku hieno nimikin.
7 hypyn ennakoiva meinasi valua, ja 8 hypystä tultiin pariin kertaan liikkeen mukana ohi...
Kepit oli pro, mutta esteellä nro 11 oli Waaran mielestä ihan uusi ohjauskuvio, eihän me olla jaakotusta koskaan tehty, eihän? Jäi vaan tuijottamaan ja Kiukiu! kun yritin hypylle heittää. Pari toistoa pelkkää jaakkoa niin, että lelu oli Markuksella hypyn takana, niin johan se jaakko taas muistui mieleen.
Muuri uusintakierroksella taas sama juttu, räiskis mäiskis palaset lentelee riippumatta siitä, teinkö takaakiertona vai pakkovalssilla. Ja päälle vielä löytyi rengaskin muurin jälkeen.
Hypylle 16 mietin ensin ennakoivaa ja siitä sitten takaakierto-niistoa hypylle 17. Markuksen vinkistä kokeilinkin sitten kierrättää hypyn 17 kauemman siivekkeen takaa, ja yli päällejuoksuna, ja sehän toimi! Putkeenkin osui kun ohjattiin, ei toki ensimmäisellä yrityksellä.
Ihan kiva rata, mutta olishan se kiva jos ei perusjuttujen jauhattamiseen menisi kaikki aika.
Pieksämäeltä sitten yhden pysähdyksen taktiikalla Maaningalle, josta löytyi majapaikka Laakkosten pappilasta. Se, mitä pappilassa tapahtuikaan, jää ikuisesti salaisuudeksi.
Sunnuntai-aamuna suunnattiin sitten KSPH:n Haukkumajalle MH-kuvaukseen. Ensimmäisenä vuoroon pääsi Waaran sisko Piuha, joka suorituikin kuvauksesta erinomaisen loistavasti. Välissä yksi villis, ja siten Waaran vuoro. Video kertokoon puolestaan, mutta aikalailla Waaran näköistä menoa oli. W reagoi asioihin voimakkaasti (paitsi ääniin) mutta palautuikin myös nopeasti.
Leikkimään ei testinohjaajan kanssa suostunut, katsoi vaan naama kysymysmerkkinä, kun TO hyppi kuin vähäjärkinen lelunsa kanssa. Vieheen peräänkään ei kunnolla lähtenyt. 3 min paikallaolossa sitten miun selän takana oli kyykistellyt, joten tiedä sitten, miten hätätila peräosastolla vaikutti noihin alkupään osoihin ja levottomuuteen paikallaolossa. Etäleikkipaikalle siirryttäessä kävikin sitten pusikossa helpotuksella.
Etäleikissä oli epäileväinen pusikossa mekkaloivan aaveen suhteen, eikä kiinnostus riittänyt tutkimaan, mihin mokoma hävisi. Eikä myöskään mennyt mörön kanssa leikkimään. Waara kun nyt ei muutenkaan (luojan kiitos Nemoo verrattuna!) ole mikään superinnokas menemään ihmisten luokse, vaikka toki huomiosta pitääkin.
Haalarille irtosi kunnon rähinät, mutta tuli sitten melko helposti nuuskaisemaan, eikä ohi kulkiessa enää juurikaan asiaa muistellut.
Räminälaite ei kummoista reaktiota saanut aikaiseksi, ja kapistus todettiin samantien vaarattomaksi, eikä sille enää ajatusta suotu ohi kulkiessa.
Aaveet sai myös kuulla kunniansa, ja vasta viime metreillä Waara turvautui minuun menemällä välillä selän taakse karjumaan. Aaveet todettiin vaarattomiksi kunhan itse kävin niille höpisemään, ja sen jälkeen niitä vasten pystyi jo hyppäämäänkin.
Toinen leikkiyritys ei ollut ensimmäistä kummempi, seurasi kyllä lelun heittelyä mutta ei tarttunut siihen.
Ampumiseen ei leikin aikana kiinnittänyt mitään huomiota. Passiivisena ollessa ensimmäinen laukaus kiinnosti ja toista olisi pitänyt päästä katsomaan.
Varsin Waaran näkinen MH siis!
Syömätauon jälkeen käännettiin auton nokka kotia kohti, mutta matkalle mahtui vielä ACE:n neljän radan kisat. Tuomarina kaikilla radoilla Viitasen Anne.
Ensimmäinen rata oli melkoisen mukavan oloinen. Ja tulihan siltä yhtä ohjausmokaa vaille nolla, olisi vaan pitänyt luottaa koiraan ja tehdä persjättö A:lla.... Turvauduin kuitenkin takaaleikkaukseen, ja tuloksena HYL kun Waara suunnisti putken sijaan hypylle. Mahtirata muuten, ja kepitkin W tuli ihan törkeän lujaa! Tämä rata saatiin videollekin, kiitos Tiialle kuvaamisesta!
Toinen rata oli profiililtaan vähintäänkin....haastava. Nelisenkymmentä maxia, tulos vain viidelle koiralle. Meidän rata tökkäsi jo kolmantena esteenä ollellee keinulle, kun itse olin edessä ja Waara veti keinusta ohi. Keinun jälkeen oli mahdoton paikka ehtiä suoran putken jälkeen olevalle hypylle, ja siihen hyllyttikin varmaan 80% koirista. Waaran kanssa selvittiin kiellolla, kait. Ehkä. Tai sitten se oli HYL jo tässä vaiheessa. Seuraava virhe tuli parin esteen jälkeen kepeiltä, W lopetti parin välin jälkeen kepit kesken??? Otettiin kepit alusta, meni ok ja sitten ohi seuraavasta hypystä ja oikoreittiä putkeen...
Puomin jälkeistä elämää mietin hartaudella tutustumisessa, ja kehittelin siihen 3 eri versiota, joista oikein mikään ei tuntunut hyvälle. Nyt kun oli HYL alla, niin kokeilinpa leijeröidä, ja sehän toimi! Hienosti tuli Apina ansaesteinä olleesta A:sta ja putkesta ohi oikeaan putkeen :) Loppusuora virheetön mutta aavistuksen tökkivä.
Kolmas rata oli hyppäri, ja sehän alkoi loistokkaasti: Waara varasti niin törkeästi , että oli käytännössä ekan riman alla, kun käännyin kutsumaan. Enkä tajunnut edes palauttaa, vaan annoin luvan, ja riman alihan sieltä tultiin ja okserille eli HYL. Yritin jatkaa rataa mutta eihän siitä mitään tullut, Apina kimpoili kuin apina, irtoili putkiin ja jätti iloisesti hyppyjä välistä. Kepeiltä tuli pari keppiä liian aikaisin pois, otettiin kepit uudestaan ja poistuttiin radalta. Sen verran kaoottinen suoritus oli, että kävin hakemassa kisakirjan pois eikä menty vika radalle ollenkaan. Sekä ohjaaja että koira oli jo sen verran väsyksissä.
Sain kuitenkin luvan ottaa hyppärin lopuksi Waaran kanssa alkuhypyn uusiksi, ettei jää mielikuvaa ensimmäisen hypyn alituksesta. Apihan pysyi hienosti, hyppäsi hypyn ja sai palkaksi roikkua lelussa.
Odoteltiin vielä Tiian ja Kitkan rata vikalla hyppärillä, sitten jäähdyttelylenkki ja matka kotia jatkui. Kisoista 4 kelpien ja 11 startin lopputuloksena 10 HYLlyä ja Kitkalle vika radalta tullut 10. Köh aika...noh...heikosti meni :D
Kotimatkalla löydettiin Juvaltakin ABC, jossa vähän evästä mahaan ja todettiin, että vielä on kesää jäljellä eikä limpparipullon takia onneksi saanut lähtöä pöydästä.
Ristiinassa Tiia irtosi omaan autoonsa ja Kouvolaa kohti, Tiinan kanssa jatkettiin Lappeeseen. Tiinan kamppeitten ja koirien purku ja sitten viimeinen etappi kotiin, nukkumassa joskus puolen yön jälkeen.
Mahtiressu, mahtiseura, mahtikoirat, mahtimajoitus! Uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti