Pahoitteluni siis teille, jotka odottavat päivityksiä kuumeisesti F5-näppäintä hakaten.
Ensi alkuun synttärikuvatukset kummastakin sudesta. Waaralle tuli 31.7. täyteen 2v, Nemolle 6.8. 5v.
Ensin Apina virallisesti
Sitten se normaalimpi Waara...
Paljon on jo kahden vuoden ikään mennessä ehditty touhuta ja saada aikaseksi! Eniten kyllä ihmetyttää se, että me oikeasti ollaan agissa jo kolmosissa.... Ihmeitä tapahtuu!
Ja sitten El Bomba
Kuva ja todellisuus eivät todellakaan kohtaa: Nemosta ei millään keinolla saa arvokasta 5v herrasmiestä! Mutta sentäs edes kuvissa vaikuttaa siltä....
Kyllä sitä jokaisena Nemon synttäripäivänä muistelee, miten lähellä reunaa Nemon kanssa käytiin...
Ja nyt Nemppis elää täyttä kelpien elämää ilman murheen häivää! Valitettavasti tämä elämäntapa kyllä aiheuttaa emännälle murheita... Synttäripäivänäkin piti yksi pieni pupujahti tehdä....
Ja sitten.
Kesäloma oli ja meni. Agirodun jälkeen pakkasin Sotkan täyteen tavaraa ja kelpieitä, ja lähdettiin road tripille. Kahden viikon reissulla kilometrejä kertyi reilu 3000, upeita ihmisiä: niin vanhoja tuttuja kuin uusia tuttavuuksiakin. Telttaöitä 6, lavatansseja 4, agikisaratoja 3 ja pupujahteja 1. Matkareitti oli karkeasti oikoen LPR-Lahti-Hankasalmi-Kangasniemi-Hankasalmi-Leppävirta-Manamasalo-Kuusamo-Lepppävirta-Hailuoto-Vaasa-LPR.
Mahtireissu, ja tiedänpä mitä ensi kesän lomalla teen! Silloin vaan Kuusamo on todennäköisesti eteläisin pysähdyspaikka!
Lomareissun loppupuolella käytiin kisaamassa Maaningalla 3 rataa Waaran kanssa. Ja kävipä miullekin ensimmäistä (tuskin viimeistä...) kertaa niin, että missasin rataantutustumisen. Sinänsä hauskaa, että siltikin kyseinen rata oli noista kolmesta ehken se paras. Hyllythän niistä kaikista tuli, ajatus saatikka ohjaus ei pysynyt kasassa, mutta kyllä siellä hyviäkin palasia oli. Vika radan suorittaminen loppuun kysyi jo pokkaa, kun Waaran "kiukiuKIukiuKIUKIU!!" ohjaat päin helvettiä varoituskiljunta paheni koko ajan radan edetessä, ja lopulta rata sitten kosahtikin väärään suuntaan suoritettuun hyppyyn.
Mutta yritä ite ohjata, kun koira koko ajan kiljuu, ettei ohjauksessa ole mitään järkeä!
Videoita tulee, kunhan Hanna ne jouluun mennessä miulle toivottaa. Tai juhannukseen.
Tässä välissä treenattiin jotain ja vähän muuta.
Viime torstaina käytiin Kotkassa iltakisailemassa 2 rataa, tuomarina Siimeksen Pentti (ja kisojen jälkeen lavatansseissa).
Eka radan 16 estettä oli järjettömän hienoa menoa, taisi sinne 1 pieni lipsahdus mahtua. Silti väitän, että se oli meidän tähänastisista paras rata ikinä. Kunnes ohjaaja tunaroi. Tietenkin. Ja neljänneksi viimeisellä esteellä. Päällejuoksun jälkeen piti vain kääntää koira hypylle, EIkä ottaa koiraa puolihuolimattomasti ja päästää livahtamaan selän taakse. Ja sitten vielä korjata hyppyä alkeellisesti noin 10 cm päästä, jolloin koira menee vielä toisen kiellon arvoisesti riman alitse. Hyppää ite 60cm hyppy paikoiltaan 10cm päästä. Tähän katosi ajatus, sain sentäs tuupattua seuraavana olleelle putkelle, ja sitten keinu. Arvanette varmaan? Unohdin jarruttaa. Ja mitä siitä seuraa? "Minä olen leeeentäjän pooooika!" Wham lentokeinu niin, ettei se hievahtanutkaan, kun Waara oli jo keinun suorittanut. Rääkäisin vertahyytävästi (yleisö saattaa olla eri mieltä) ja otettiin keinu uudestaan, tällä kertaa saranatkin pääsivät mukaan suoritukseen.
Hyppäriltä saatiin vaivainen vitonen, mutta en kyllä nollaa noin nololla radalla olisi halunnutkaan. Pelastelin minkä kerkesin, kun ohjaus hajosi heti alkumetreillä. Virhe tuli perinteisestä "jyrään koiran takaaleikkausessa niin, ettei raukka uskalla hypätä" mutta oli se oikeasti tosi säälittävää menoa. Voittajalle hävittiin 6s, jos kieltoa ei olisi tullut, niin silti oltaisiin jääty 3-4s. Ai miten niin ei noi linjat ihan sattuneet....
Positiivista sekä Maaningan että Kotkan kisoissa on se, että kepit alkaa pelittää! Etenkin Kotkan eka radalla ilkeästä suljetusta kulmasta, luotin koiraan ja päästi hakemaan ja sinnehän se KeppiApina sujahti! Aikas loistavaa!
Eilinen päivä meni oman seuran järkkäämässä Kim Kurkisen koulutuksessa (ja lavatansseissa).
Koulutus hyvä, ohjaaja huono.
Ensinnäkin: En osaa tehdä takaaleikkauksia oikein, käytän väärää kättä. Ja sitten ihmettelen, että ko se niin helposti kieltää ne takaaleikkaukset....
Toisekseen: Kelpielle on tyypillistä se, että menee siivekkeitä nuollen, jolloin kolisee herkästi. Eli käännöksiin aavistus lisää tilaa.
Kolmanneksi: Waaran "rimoja ei tiputella vaikka ohjaaja tekisi mitä" on mennyt erinomaisesti perille. Jopa niin erinomaisesti, että vaikka yritin karjaisemalla ja sekä kropalla että kummallakin kädessä riman päällä uhittelemalla saada vauhtia alaspäin ennen hyppyä, jopa kieltoon asti, tuli Waara silti vain hypystä yli. Ja rima pysyi. Kyllä noin pieni koira kainalon alta mahtuu hyppäämään.
Neljänneksi: Waaralla alkaa olla itsevarmuus ja estehakuisuus kohdallaan. Ohjaajalla ei. Waaralla jopa siihen tahtiin, että jarrut alkaa unohtua, mikä on kyllä aika huono juttu koomailevan ohjaajan kannalta.
Viidenneksi: Kurkinen joutui viettämään hiljaisen hetken miettiessään, miten Waara saadaan suorittamaan sivuttaissuunnassa oleva hyppy, jos miun liike vie jo eteenpäin. Kun ei nimittäin suorita. Ainakaan pelkällä käsi+rintamasuuntamuutoksella. Vasta pakkovalssilla hyppy löytyi, mutta radan jatkon kannalta ei oikein toiminut, kun ei sitä teleporttia ole. Toisaalta aika hienoa: jos ei Kurkinenkaan keksi ratkaisua, niin saan itsekin ihan rauhassa noitua asiaa, ja olla tekemättä sille mitään! Eiku...
Kuudenneksi: Miulla ON nopea koira, jonka estehakuisuus alkaa löytyä. Voin siis jäädä ihailemaan, miten hienosti Waara irtoaa esteelle tai miten hauskasti se kääntyykään! Vai sanottiinko sittenkin jotain siitä, että "LIIKU!!!!!"...?
Nyt onkin sitten jännä tilanne. Ainoat voimassa olevat ilmot on kahteen tokokokeeseen kummallekin koiralle, 3 ja 4 viikon päästä. Siis ainoat ilmot on lajiin, jota ei käytännössä olla treenattu ollenkaan viimeiseen kuukauteen... Tarttis vissiin treenata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti